Chili Sin Carne

Jokainen amerikkalaisia tv-sarjoja katsonut on varmasti nähnyt kohtauksen, jossa pikkukaupungin tai korttelin kovimmat kotikokit vääntävät hiki hatussa chiliksi kutsumaansa ruokalajia kilpailua varten, ja jokaisella on tietenkin se paras ja aidoin resepti. Kyseessähän on tietenkin chili con carne, lihapata, joka maustetaan chilipaprikoilla. Lätäkön tällä puolella kyseinen ruokalaji taas näyttäytyy lähinnä surullisilla lounasravintoloiden ruokalistoilla. Olen aika varma, että niiden käsitys chili con carnesta on oikeasti vain uudelleen brändätty meksikonpata. Ananas tuntuu olevan niitä yhdistävä tekijä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska chili con carne on tosiaan kilpailuruoka, sen koostumus on usein hyvin määrämuotoinen: iso osa kilpailuista kelpuuttaa resepteihin vain lihaa ja paprikaa mausteiden lisäksi. Joillain alueilla on tapana lisätä myös papuja, mutta toisten mielestä nekin ovat pyhäinhäväistys. Suhtautuminen chiliin on siis hyvin olla puristi, koska chili on äärimmäisen muunneltava ruokalaji, joka sopeutuu tarjolla oleviin raaka-aineisiin loputtoman hyväksyvästi. Oma lempparini onkin runsas Chili sin Carne, aka Chili con Vege, jossa pavut ja bataatti ottavat lihan paikan. Vielä kun lisää settiin munakoisoa, tuota kasvimaailman ulkofileetä, niin kuivaa jauhelihaa ei kaipaa pataansa enää edes paatunein sekaani. Tulisuuden tykkään pitää lähes minimissä, joten ruoka käy myös herkemmille suille. Tulisuutta voi lisätä oman maun mukaan vielä lautasella.

Tässä versiossa pääosaa tosiaan näyttelevät bataatti, munakoiso ja pavut. Lisäksi mukaan tulee maissia saatavuuden mukaan ja iso kasa mausteita. Muita käyttökelpoisia juureksia ovat esimerkiksi porkkana, palsternakka ja kiinteä peruna. Chiliä tykkään lisätä pääosin hot saucen muodossa vasta loppuvaiheessa, koska en halua ruoasta turhan tulista, vaan pikemminkin mausteista. Tämän ruokalajin selkäranka muodostuu bataatin ja maissin makeudesta ja mausteisuudesta, joita hot saucen etikkaisuus leikkaa sopivasti. Lopputulos on täydellisen tasapainoinen, mutta yhtä aikaa jännittävä lohturuoka, jota kannattaa tehdä isompi satsi tulevia päiviä varten. Chili nimittäin vain paranee uudelleen lämmitettäessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisukkeista sen verran, että chili ei välttämättä kaipaa seurakseen mitään, etenkään tämä juureksia sisältävä vegeversio. Itse kuitenkin pidän hiilarilisäystä tervetulleena, joten sen voi toteuttaa riisillä tai vaikka ohralla. Uusi suosikkini on litistetty täysjyväohra, joka on täydellisen rouhea lisäke lähes mille tahansa ruoalle. Ohrasta on saatavilla myös helmiversio, joka on koostumukseltaan jännän pehmeä ja liukas. Yhden annoksen tätä kyseistä chiliä lapioin ääntä kohti maissilastuilla, mikä on etenkin lounaalle erittäin kiva fingerfood-versio. Illallisella annoksen voi vielä kruunata grillatulla maissintähkällä, etenkin nyt sesonkiaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Chili Sin Carne
4-6 annosta

Ainekset
½ dl ruokaöljyä
1 pieni bataatti (300 g)
1 munakoiso (300 g)
2 sellerinvartta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl maustesekoitusta (ohje alempana)
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
1 kasvisliemikuutio
4 dl vettä
1 tlk kidneypapuja
1 tuore maissi tai pieni tölkki säilykemaissia
2 rkl hot saucea (esim. Poppamies, Texas Pete)

Maustesekoitus
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl chiliä
1 tl oreganoa
½ tl sinapinsiemeniä
¼ tl muskottipähkinää
1 tl suolaa

Lisäksi
Täysjyväohraa, ohrahelmiä tai riisiä
Ranskankermaa tai kaurafraichea
Hot saucea
Grillattua maissia

  • Tee ensin maustesekoitus. Jos käytät jauhettuja mausteita, sekoita kaikki mausteet keskenään kulhossa. Jos käytät kokonaisia mausteita, jauha ne ensin morttelissa suolan kanssa ja lisää sitten jauhetut mausteet.
  • Kuori ja kuutio bataatti ja munakoiso. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, halkaise ja viipaloi selleri.
  • Laita suuri pata tai kattila lämpiämään keskilämmölle. Lisää pataan öljy sekä kasvikset. Kuullota muutama minuutti kunnes sipuli on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää kaksi ruokalusikallista maustesekoitusta ja paista minuutti. Lisää tomaattipyree ja sekoita se kasviksiin. Kaada mukaan säilyketomaatit, täytä tyhjä purkki vedellä ja lisää se pataan kasvisliemikuution kanssa. Sekoita ja anna chilin kiehahtaa ja laske sitten levyn lämpötila pienimmälle lämmölle. Peitä kannella ja anna hautua tunnin verran.
  • Jos käytät tuoretta maissia, leikkaa sen jyvät irti: pidä maissintähkää pystyssä leikkuulautaa vasten ja leikkaa hyvät irti veitsellä ylhäältä alas suuntautuvalla sahaavalla liikkeellä. Jos käytät säilykemaissia, valuta ja huuhtele maissi siivilässä. Valuta ja huuhtele myös kidenypavut.
  • Kun pata on saanut muhia tunnin, lisää mukaan maissi ja pavut ja anna hautua vielä kymmenen minuuttia. Ota sitten pata pois lämmöltä ja tarkista maku. Jos maku on vaisu, lisää hot saucea, maustesekoitusta tai suolaa makusi mukaan.
  • Keitä ohra tai riisi lisäkkeeksi paketin ohjeen mukaan. Jos haluat lisäkkeeksi grillattua maissia, voitele maissitähkät öljyllä ja grillaa tai paista pannulla vähän väliä käännelleen. Maissi on kypsää, kun sen väri tummuu hiukan. Mausta lopuksi suolalla.
  • Tarjoile chili sin carne lisäkkeineen ranskankerman (tai kaurafraichen) ja hot saucen kanssa.

Toivottavasti maistuu!

Nyt elokuussa alkaa sesonkitarjonta taas muuttua ja säilömishommiakin alkaisi olla tiedossa. Tarkoitus olisi vähän taas kiihdyttää julkaisutahtia, joten pysy langoilla!

-Toni

Everyone who has watched American tv-series knows the episode where there’s a food competition in town, and all the amateur cooks are making their very best chili. And naturally everyone thinks they have the best and most authentic recipe. The stew in question is, of course, chili con carne, a meat stew with a healthy dose of red hot chili peppers. Even though the dish is a legend in the Southern US, on this side of the pond it is mostly encountered on sad lunch cafeterias, that serve a sloppy and under-seasoned excuse for a chili as an easy yet ‘exotic’ lunch food alternative. Honestly, I’m pretty sure it’s the same concoction that used to be called ‘Mexico Stew’ in the 90s. At least they both included, quite inexplicably, pineapple.

As chili con carne is a competition food, its recipe is quite standard: a large part of the competitions allow only meat, peppers, and seasoning. In some areas, beans can be added, but even that is often regarded as a blasphemous act. To say the least, people tend to be quite fanatic about their chili. Luckily, we don’t need strict guidelines for our dinner chilis, as the concept itself is almost infinitely accommodating towards almost anything you have laying in your kitchen and pantry. My favourite version is this meat-free (actually vegan) Chili Sin Carne, a.k.a. Chili con Vege, where sweet potato and beans take the front stage. Add some eggplant, the sirloin of the vegetable world, and even the most hardened carnivore won’t cringe.

Like I said, sweet potato, eggplant, and beans are the main ingredients here. I like to add sweet corn to the stew, if available, and of course a heavy load of spices. Sweet potato and eggplant can easily be substituted with carrots, parsnips or waxy potatoes. I keep the seasoning quite mild and adjust the heat level with hot sauce just before serving, as I like my chili spicy instead of burning hot. The flavour base for this dish is built up on the sweetness of the sweet potato and corn, and the ample dose of spices. The vinegar kick of the hot sauce balances the flavours perfectly. The result is a perfectly harmonious yet at the same time exciting comfort food that keeps you fed for days to come, so make sure to make a big batch.

A word about side dishes: it is common to serve chili without any sides, and that is also the case with the veggie version. However, as a carb-o-holic, I like to add some rice or whole grain barley to fill up the bowl. One portion of this stew I shovelled down my pie-hole with nacho chips, and that was an excellent lunch as well. A grilled ear of corn makes the dish dinner appropriate, especially now that sweet corn is in season.

 

Chili Sin Carne
4-6 portions

Ingredients
½ dl vegetable oil
1 small sweet potato (300 g)
1 eggplant (300 g)
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
2 tbsp. spice mix (see below)
2 tbsp. tomato paste
1 can peeled tomatoes
1 vegetable stock cube
4 dl water
1 can kidney beans
1 fresh sweet corn or a small can of sweet corn
2 tbsp. hot sauce (e.g. Texas Pete)

Spice Mix
1 tbsp. smoked paprika
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. chili powder
1 tsp. oregano
½ tsp. mustard seeds
¼ tsp. nutmeg
1 tsp. salt

For serving
Barley pearls or rice
Sour cream, or vegetable alternative
Hot sauce
Grilled sweet corn on the cob

  • Start with the spice mix. If using ground spices, just mix them in a small bowl. If using whole spices (coriander, cumin, mustard, oregano), grind them first in the mortar with the salt, then add the powdered spices.
  • Peel and cube the sweet potato and eggplant. Peel and mince the onion and garlic, split the celery sticks lengthwise and cut into pieces.
  • Place a large casserole or sauce pan on medium heat. Add the oil and vegetables, sauté until the onion becomes translucent. Add two tablespoons of the spice mix and cook for a minute. Add the tomato paste and mix. Add the peeled tomatoes with their juice. Fill the empty can with water and pour that in as well, along with the vegetable stock cube. Mix and bring to a boil, then lower temperature to minimum and cover with a lid. Let simmer for an hour.
  • If you’re using fresh corn cobs, cut the kernels from it: place the cob standing on a cutting board and cut the kernels loose with a knife with downward facing motion. If using canned corn, drain and rinse the corn in a sieve. Drain and rinse to the kidney beans too.
  • When the chili has been simmering for an hour, add the corn and beans and mix. Simmer for ten more minutes. Then remove the casserole from heat and check seasoning; add spice mix, hot sauce or salt if necessary.
  • Boil the rice or barley according to the directions on the package. If you want grilled corn as a side dish, brush the corn cobs with oil and grill turning often until slightly darker in colour. Sprinkle with salt.
  • Serve the chili and the side dishes with sour cream (or vegetable alternative) and hot sauce.

Hope you like it!

Oh, and happy August you guys! The changing month brings about quite radical changes in seasonal products, for example conserving berries and such become current again, so I plan to write a bit more often here, so do stay in touch!

-Toni

Persikka-rosmariini limonadi | Peach and Rosemary Lemonade

Hei siellä!

Useita viikkoja ehti taas vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Suurin syy siihen on se, että olen pyörinyt viime aikoina keittiössä minimaalin vähän . Kesä on siitä loistavaa aikaa, että suurin osa kasviksista on täydessä sesongissa ja parhaimmillaan, joten ne eivät kaipaa krumeluureja tai monimutkaista reseptiikkaa ympärilleen loistaakseen. Varhaisperunat ovat tietenkin se kuuluisin esimerkki: ne eivät tarvitse keittämisen jälkeen kuin nokareen voita kylkeensä, eikä niiden herkullisuutta saa siitä oikein enää lisättyä kikkailulla. Samalla tavalla monia kauden herkkuja kannattaa syödä yksinkertaisesti maustettuna ja grillattuna, jotta laadukkaat ainekset pääsevät oikeutetusti parrasvaloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Yhden sesonkivinkin voisin kyllä antaa ihan siltä varalta, ettei joku ole sitä vielä muualta lukenut: grillikasvisten raikkain kaveri on nimittäin pieni sydänsalaatti, joka leikataan puoliksi, maustetaan oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja suolalla ja pippurilla ja sitten grillataan pari minuuttia. Kokeile ihmeessä!)

Kesällä juomat nousevat tärkeämpään osaan, kuin muina vuodenaikoina, koska vedentarve yleensä lisääntyy lämpimällä säällä. Itse en oikeastaan tykkää juoda hanavettä jostain syystä (paitsi todella kylmänä), joten jääkaapissa on usein jos jonkinlaista jäähdykettä. Viime vuodet vakiokaveri on ollut kylmäuutettu tee (vesikannuun muutama teepussi ja pala sitruunaa, sitten jääkaappiin pariksi tunniksi, sokeria ei tarvitse lisätä), mutta toinen kesäsuosikki kauden hedelmistä on persikoista tai nektariineista tehty lemonade, joka maustetaan rosmariinilla. Rosmariinia harvoin käytetään makeissa resepteissä, mutta tässä se korostaa hienosti persikan makua jo tuo viilentävää yrttisyyttä sekä syvyyttä makuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä juomasiirappi on myös varsin helppo tehdä, eikä se vaadi mitään erikoistyökaluja. Kannattaa vain valita mahdollisimman kypsiä persikoita tai nektariineja. Tämä on myös aivan erinomainen resepti niille persikoille, jotka ovat menneet ryppyisiksi ja ylikypsiksi (mikä tapahtuu ainakin minulla silmänräpäyksessä). Sokeria voi käyttää tai olla käyttämättä oman maun mukaan, samoin sitruunamehua. Rosmariinia riittää yksi oksa, joten koko puskaa ei tarvitse kyniä. Valmis tiiviste laimennetaan vedellä, kuplavedellä tai sitruunalimsalla suoraan kannuun tai lasiin. Ginger beer sopii myös kokeilunhaluiselle lantringiksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä rosmariini kasvaa kasuaalisti seinää pitkin | Here in the south rosemary is a casual weed


Persikka-rosmariini limonadi
Ainekset
1 kg persikoita tai nektariineja
3 dl vettä
sokeria
sitruunamehua
1 oksa rosmariinia

  • Pilko persikat tai nektariinit neljään osaan ja poista niiden kivet. Laita lohkotut hedelmät kattilaan ja lisää vesi. Laita kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi välillä sekoitellen. Laske lämpötilaa ja anna poreilla hiljakseen vartin verran, tai kunnes hedelmät ovat pääosin hajonneet ja liemi on muuttunut sakeaksi. Lisää sokeria oman maun mukaan ruokalusikallinen tai enemmän, sekoita.
  • Laita siivilä kuumuutta kestävän kulhon päälle ja kaada hedelmäliemi siivilän läpi kulhoon. Painele siivilään jääneistä hedelmistä vielä mehut lusikalla. Laita rosmariinioksa liemen joukkoon ja anna maustua vartin verran. Ota sitten rosmariini pois ja lisää sitruunamehua sen mukaan, kuinka kirpeää limonadia haluat. Pullota ja laita jääkaappiin viilenemään. Valmis tiiviste säilyy jääkaapissa viikon verran.
  • Sekoita lasissa tai kannussa noin kolmasosa tiivistettä ja kaksi kolmasosaa vettä, kuplavettä tai limsaa. Tarjoile jääpalojen kanssa. Voit koristella lasin rosmariinioksalla.

Vinkki! Voit lorauttaa myös tujauksen giniä lasiin, jos alkoholillista versiota kaipaat.

No nyt on kesäjuomat kohdillaan, joten kesälaitumille siitä ilakoimaan!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hi there!

Several weeks passed by since the last post. The main for that is the fact that I have not spent many moments in the kitchen lately. Summer is feast of seasonal fruit and veggies, and they don’t really need any complicated recipes to give them a boost; they are more than fine on their own. New potatoes are a prime example: they are best freshly picked and boiled and served with a little bit of butter, and no fancy recipe is gonna top that. Similarly, most of the seasonal treats are at the best when seasoned lightly and grilled. That way you can showcase the magnificent ingredients.

(I do have one seasonal veggie tip, in case you haven’t heard it somewhere else: little gem lettuces are the newest addition to grilled vegetables and the most refreshing one: just half the lettuces, season with olive oil, lemon juice, salt, and pepper, and grill for a few minutes. Delish!)

One thing about summer is special compared to other seasons: the need for hydration is greatly increased. So it’s time for drink recipes! I personally don’t like to drink tap water (except if it’s really cold), so there is usually a brigade of drinky things in the fridge. Lately my go-to drink has been cold-brewed tea (pop a couple tea bags in water jug with a slice of lemon and let brew in the fridge for a couple of hours, no sugar required), but my other summer favourite is peach and rosemary lemonade. Rosemary is rarely used in sweet recipes, but in this recipe it highlights the peach (or nectarine) and brings some much-needed herby refreshment and deepness to the flavour.

This syrup is easy to make, and no special equipment is required. I recommend choosing very ripe peaches or nectarines. Also, this is a perfect recipe for those over ripened and wrinkly peaches (my peaches always go from ’raw’ to ’overripe’ in a heartbeat). Sugar can be added (or withheld) to your liking, same with the lemon juice. One sprig of rosemary is plenty, so no need to trim down a whole bush. The syrup can be topped with water, sparkling water, or even lemon soda, if your sweet tooth is acting up. If you are an adventurous spirit, do try ginger beer as well!

Peach and Rosemary lemonade
Ingredients
1 kg peaches or nectarines
3 dl water
sugar
lemon juice
1 sprig of rosemary

  • Quarter the peaches or nectarines and remove the stones. Place the quartered fruit into a sauce pan and add the water. Turn on the stove and bring the mixture to a boil, then reduce heat to simmer. Cook for about 15 minutes on low heat, or until most of the fruit has been reduced to a pulp. Add some sugar (from 1 tbsp. to 1 dl) and mix.
  • Place a sieve on a heat-resistant bowl. Pour the fruit mixture through the sieve. Press the fruit pieces in the sieve to extract all of the juice. Place the rosemary sprig in the bowl and let steep for about 15 minutes. Then remove the rosemary, and add lemon juice until desired level of acidity is achieved. Bottle and cool in the fridge. The syrup should keep for about a week in the fridge.
  • When ready to serve, mix about one third of syrup and two thirds water, sparkling water or soda in a glass or jug. Serve with ice and garnish with a rosemary sprig.

Tip! Feeling boozy? Add a splash of gin to your drink.

So there you have it, summer refreshment in a glass. Off you go to play in the sun (but don’t forget your SPF!)

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Briossi-hampurilaissämpylät | Brioche Burger Buns

Viime aikoina olen tehnyt muutaman kerran hampurilaisia, kun lähikauppa alkoi myydä laadukasta pihvikarjan jauhelihaa. Pihvi, oli se sitten lihaa, kalaa, kanaa tai kasvispohjainen, on tietenkin jokaisen hampurilaisen tärkein osa, mutta samalla myös usein helpoin toteuttaa. Hyvä hampurilaissämpylä sen sijaan on toinen tarina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hampurilaissämpylöitä kaupasta metsästävällä on yleensä huono tuuri: valmiit sämpylät ovat joko teollista mössöä tai sitten, hankalan muotoisia tai muuten epäsopivia hampurilaiskäyttöön. Maailmalla on käytetty vuosikausia hampurilaisiin briossi-tyyppisiä pullamaisia sämpylöitä, koska ne korostavat mukavasti miedolla makeudellaan hampurilaisen muita makuja. Lisäksi niiden jämäkämpi rakenne kestää raskaankin pihvin hyvin. Briossisämpylöitä vaan ei Suomessa ole juurikaan tullut vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä täyte-ehdotus | Here’s a finished example

Päätin sitten itse pyöräyttää sämpylät. Yhdistelin useita eri reseptejä ja päädyin tällaiseen, jossa on briossimaisia piirteitä, mutta se ei ole ihan täysiverinen briossi. Siinä nesteenä maitoa ja lisäksi maltillisesti voita ja öljyä, joten taikinaa on helppo käsitellä. Itse kohotin taikinaa ensimmäisen kerran yön yli jääkaapissa, mutta 2-3 tuntia huoneenlämmössä ajanee suunnilleen saman asian. Kylmäkohotuksella saa enemmän makua sämpylään, kun hiiva pääsee tekemään pidempään taikojaan, mutta hampurilaisessa on monta muutakin komponenttia tuomassa makua. Joka tapauksessa nämä pullat vaativat yhteensä vähintään 4 tunnin kohottelut, joten aikaa kannattaa varata.

Resepti on neljällä sämpylälle, mutta sen voi helposti tuplata isommalle porukalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Briossimaiset hampurilaissämpylät
4 kpl

Ainesosat
1½ dl maitoa
2 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 kananmuna
20 g voita
4½ dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

Voiteluun
1 kananmuna
Seesaminsiemeniä

  • Lämmitä maito mikrossa tai liedellä 42-asteiseksi (eli selvästi lämpimän tuntuiseksi). Sekoita maitoon kuivahiiva ja sokeri.
  • Lisää kananmuna ja sekoita se maitoon. Pilko tai nypi voi pieniksi nokareiksi ja lisää maidon joukkoon.
  • Lisää jauho ja suola muutamassa erässä ja sekoita taikinaksi. Lisää öljy viimeiseksi ja taittele se taikinaan. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa sitä ainakin 5 minuuttia tai kunnes taikina on mukavan elastista eikä tartu enää sormiin.
  • Laita taikina takaisin kulhoon ja peitä kelmulla. Laita jääkaappiin nousemaan yön yli. Kiireessä voit jättää taikinan nousemaan pariksi tunniksi huoneenlämpöön.
  • Ota noussut taikina pois kulhosta ja jaa se neljään osaan. Muotoile kustakin osasta sämpylä tekemällä käsistäsi kupin ja pyörittämällä taikinapalloa kuivaa pöytää vasten käsien muodostaman kupin alla. Taikinan pinta siliää ja kiristyy. Siirrä uunipellille ja peitä leivinliinalla. Toista lopuilla sämpylöillä. Jätä sämpylät nousemaan kahdeksi tunniksi.
  • Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Riko voitelukananmunan rakenne ja voitele sämpylät kauttaaltaan. Ripottele päälle seesaminsiemeniä niin halutessasi. Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.
  • Ota valmiit sämpylät uunista ja anna jäähtyä. Leikkaa jäähtyneet sämpylät halki ja paahda ne leivänpaahtimessa tai uunissa grillivastuksen alla ennen täyttämistä. Kokoa hampurilainen ja ahmi kitusiisi!

Juu, ei ole kovin perinteinen sämpylä, ei taatusti kovin nopea, mutta kannattaa kokeilla, koska hyvällä sämpylällä minkä tahansa hampparin voi upgreidata astetta paremmaksi. Lisäksi itsetehdyt briossisämpylät tuovat varmasti arvostusta vierailta grillijuhlissa.

Maukasta viikonloppua!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

I’ve made hamburgers a couple of time lately since my local shop started selling quality ground beef. The patty, whether it’s beef, pork, chicken, fish or veggies, is the heart of the burger, but it’s often the easiest to make. A good bun, though, is a different story.

Here in Finland it’s basically impossible to buy good-quality hamburger buns anywhere: the store-bought buns are either the usual white fluff, or wrong sized or shaped, or just not great for burgers. The brioche bun has been the go-to bun for years now for top tier burger joints, and rightly so: their slightly sweet taste compliments the fillings and brings out their flavour. Additionally, they are structurally more sound and can handle even a thicker patty without becoming soggy. However, I’ve yet to encounter brioche buns available for purchase in Finland.

So, I decided to make my own brioche buns. I combined a couple of recipes and ended up with this bun, which has brioche-style characteristics but isn’t a full-blown brioche with obscene amounts of butter. The small amount of butter and some oil in the recipe make the dough easy to handle, and are of course good for the taste. I proofed the dough overnight in the fridge like I usually do with all breads. However, 2 or 3 hours in room temperature will get you there as well. The cold proofing creates more flavour as the yeast has more time to do its magic, but the burger has a lot of components rich in flavour so it’s not as crucial with this sort of buns. However you decide to proof your buns, it takes at least 4 hours, so be patient.

This recipe is for four buns, but it can easily be doubled to fit needs of a bigger crowd.

Brioche- style Hamburger Buns
4 buns

Ingredients
1½ dl milk
2 tsp. yeast
1 tbsp. sugar
1 egg
20 grams butter
4½ dl flour
1 tbsp. olive oil
1 tsp. salt

Finishing
1 egg for egg wash
Sesame seeds

  • Warm the milk to 42 degrees Celsius in the microwave or on the stove. Mix in the yeast and the sugar.
  • Add the egg and mix. Cube the butter and add to the milk.
  • Add the flour and salt in a couple batches and mix to form a dough. Finally, add the oil and fold it in.
  • Transfer the dough onto a table and knead for at least 5 minutes until the dough is nicely elastic and doesn’t stick to fingers. Place the dough back into the bowl and cover with cling film. Put the bowl in the fridge and proof the dough overnight. You can also proof the dough in room temperature for 2-3 hours, if you’re in a hurry.
  • Take the proofed dough out the bowl and divide into four balls. To shape the buns, make a cup out of your hands and use it to roll the ball of dough against a table. After a while, the bun will be nicely round and smooth. Place onto a baking sheet and cover with tea towel. Repeat with the remaining buns. Proof the buns again for about two hours in room temperature under the tea towel.
  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius. Lightly whisk the egg and wash the buns with it. Sprinkle some sesame seeds on top, if desired. Bake the buns in the middle rack in the oven for 10 to 15 minutes, or until golden brown.
  • Take the buns out of the oven and let them cool. Before serving, slice the buns and toast them in a toaster or in the oven under the grill. Assemble with a patty and condiments of your choosing and devour!

Yeah, I know it’s not your ordinary breakfast roll recipe, and it’s not quick to make, but a superb bun upgrades your burger to a next level. Also, it’s a sure way to earn compliments in a barbecue party.

Enjoy your weekend!

-Toni

 

Raparperipaistos & Vaniljakastike | Rhubarb Crumble & Vanilla Custard

Varmoja kesän merkkejä on joka vuosi touko-kesäkuussa maasta ylös puskevat mehevät raparperit, ja myös niistä mesoavat suomalaiset. Joku media kertoi taannoin raparperipiirakan olevan joka vuosi alkukesästä etsityin resepti. Noh, lyödäänpäs nyt sitten lusikka tähän soppaan, tai siis vuokaan.

Raparperi on myös yksi kasviksista, joka on säilynyt sesonkiherkkuna globaalin elintarvikerallinkin aikana. Syynä siihen lienee raparperin totuttelemista vaativa hapan maku, oksaalihappopitoiset myrkylliset lehdet sekä se, että raparperi on parhaimmillaan vaan tässä alkukesästä, kun varret ovat vielä mureita eivätkä tuhottoman happamia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sokeri mehustaa raparperit sopivasti ennen kypsennystä | Sugar draws out the juice in the rhubarb

Ulkomaisissa resepteissä raparperia näkee usein suolaisen ruoan lisäkkeenä tai mausteena, mutta Suomessa 99,8 % varsista taitaa mennä kurkusta alas vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Maitotuotteiden syöminenhän liittyy pelkoon siitä, että oksaalihappo sitoo kalsiumia elimistöstä, jos sitä ei ole ravinnossa. Näinhän se ymmärtääkseni menee, mutta pelko on suurimmaksi osaksi kaiketi turha, koska suurin osa raparperin oksaalihaposta on lehdissä, joita ei syödä muutenkaan. Lisäksi raparperia syödään yleensä hyvin satunnaisesti, joten oksaalihappokertymästä ei tarvitse huolestua.

Tavallisin raparperiherkku on tietenkin se piirakka. Jotkut tekevät sen pilkotusta raparperista, toiset keittävät raparperin ensin kiisseliksi. Siinä lienevätkin piirakan tärkeimmät variantit, joten jätän piirakkaohjeet kunkin suvun salaisiksi resepteiksi. Kaurainen raparperipaistos sen sijaan on mukava herkku, jossa kauran pehmeä maku ja rapea rakenne yhdistyvät raparperin happamuuden ja makeuden kanssa oikein mainioksi yhdistelmäksi. Paistosta voi myös varioida loputtomasti lisäämällä kauden muita hedelmiä ja marjoja mukaan, tai muuttamalla murun maustamista. Erityisesti annosvuoissa tarjoiltuna tämä jälkkäri tuo jokaiselle syöjälle hyvän mielen, kun saa tuhota itse koko kulhon (saatan olla tosin yksin tämän tunteen kanssa). Lisäksi tämä herkku on gluteeniton, kunhan huolehtii, että kaurahiutaleet ja -jauhot ovat gluteenitonta sorttia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmiina, paikoillanne, uuniin! | Four cocottes reporting for duty, sir!

Bonuksena, tai oikeastaan vähintään yhtä tärkeänä palasena, on klassinen vaniljakastike. Jostain syystä en ollut viime vuosina tehnyt perinteistä vaniljakastiketta. Olen tyytynyt makeuttamaan jogurtti-ranskankermaseoksen ja maustamaan sen vaniljalla. Hyvää sekin on, mutta siitä uupuu aidon vaniljakastikkeen täyteläisyys ja pehmeys. Tämäkin kuitenkin on verrattain helppo valmistaa, kunhan vain jaksaa sekoittaa tarpeeksi, ettei maito pala pohjaan. Kastike hyytyy varsinaisesti kananmunan keltuaisilla, mutta ikään kuin vakuutuksena voi käyttää maissi- tai perunatärkkelystä. Lusikallinen tärkkelystä toimii stabilointiaineena ja helpottaa kastikkeen onnistumista. Hooceimmat kokit voivat jättää tärkkelykset pois, mutta ainakin ensikertalaisille suosittelen niiden käyttämistä, ettei tarvitse heittää pois juoksettunutta kastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raparperipaistokset & vaniljakastike
4 annosta

Ainekset
300 g kuorittua raparperia (noin 6-8 vartta)
1 dl ruskeaa sokeria (esim. kookossokeri)
25 g voita
2 dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl kaurajauhoa (muukin jauho käy)
ripaus kanelia
ripaus muskottipähkinää
ripaus kardemummaa

Vaniljakastike
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
3 kananmunan keltuaista
½ rkl maissitärkkelystä
2 rkl sokeria
reilu ripaus vaniljajauhetta tai puolikas vaniljatanko

  • Laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi.
  • Kuori raparperit ja pilko ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita raparperiviipaleet kulhoon ja kaada mukaan sokeri. Sekoita ja jätä mehustumaan siksi aikaa, kun teet kastikkeen ja murun.
  • Tee kastike. Mittaa kerma ja maito pieneen kattilaan. Laita mukaan vaniljajauhe. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se ja kaavi sisältä siemenet kerman sekaan. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, jotta maito ei pala pohjaan.
  • Sekoita toisessa kattilassa kananmunan keltuaiset, maissitärkkelys ja sokeri. Vatkaa kevyesti vispilällä. Kaada kattilaan kuuma kerma-maitoseos ja sekoita. Laita kattila liedelle, joka on miedolla lämmöllä. Sekoita jatkuvasti, kun kastike paksunee ja alkaa tarttua vispilään tai lusikkaan. Siirrä kastike kannuun tai kulhoon ja laita jääkaappiin tai pakastimeen jäähtymään.
  • Tee muru. Mittaa kulhoon kuutioitu voi, kaurahiutaleet, jauho, sokeri ja mausteet. Nypi seos sormin muromaiseksi massaksi.
  • Kokoa paistokset. Voit tehdä joko yhden ison tai neljä pientä paistosta. Kaada ensin mehustuneet raparperit mehuineen uunivuokaan tai annosvuokiin. Jaa sitten muruseos tasaisesti raparperien päälle. Sekoita kevyesti. Laita paistokset uuniin keskitasolle ja paista 20 minuuttia, tai kunnes raparperit ovat pehmenneet ja muru on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.
  • Tarjoile raparperipaistos jäähtyneen vaniljakastikkeen kanssa.

No, joko on naapurin ramppanperit nyysitty? Mites vaniljakastike, ostatko sen jatkossakin kylmähyllystä, vai aiotko kokeilla itse keittelemistä?

Kesäisin (sateisin) terveisin,
-Toni

Rhubarbs pushing their stalks through the soil towards to sky is a sure sign of the summer’s arrival, and so is the food media going bonkers over rhubarb recipes. Some Finnish food medium told recently that rhubarb pie is their most searched recipe every year in early June. Well, I can’t resist the temptation either, so here goes my rendition.

The rhubarb is one of the produce items that has resisted the global food market’s endeavours to have everything available always, and still today remains as a truly seasonal treat. The reason for the resistance might have something to do with the sour taste that requires some getting used to, the poisonous leaves containing ample amounts of oxalic acid, and the fact that the juicy stalks are at the best in early Summer, and later in the summer they get even more sour and bitter and fibrous.

I’ve encountered rhubarb used in savoury cooking mostly in recipes outside of Finland, but here rhubarb is almost exclusively shoved down the pie-hole covered in vanilla custard or ice cream. The reason people are eating rhubarb with dairy products is the fact that oxalic acid binds calcium from the body unless there is some available in the accompanying food. This is true, to my understanding, but still the fear is mostly misplaced: a vast majority of the oxalic acid in rhubarb is in the leaves (which are not to be eaten), and also the sporadic consumption of rhubarb prohibits dangerous amounts of oxalic acids building up in the body. So keep munching your rhubarbs (with moderation) without feelings of misplaced guilt.

The most usual rhubarb treat, and rightly so, is of course the Rhubarb Pie. Some people make the pie with chopped rhubarb, some boil the stalks into a compote before ladling onto a crust. That’s about the variation the pie will get you, so I’ll leave the rhubarb pie recipes as family secrets. However, a crumble with crunchy oats is a different story: a delightful dessert that combines the mellow taste and the wonderful crunch of the rolled oats with the tang of the rhubarb, all wrapped up in a comforting cocoon of sugar and vanilla sauce. (Well, that got a little out hand, pardon me.) Furthermore, this dish can be varied endlessly by adding other season fruits and berries, or changing the spices in the crumble. This treat is also more accommodating as it is gluten-free, as long as you make sure to use gluten-free rolled oats and oat flour.

As a bonus, or rather as equally important piece of the experience, I’ll give a recipe for a classic vanilla custard. I hadn’t made a real custard in years before now. I used to mix yoghurt, sour cream, sugar and vanilla and call that a vanilla sauce. Although that is good as well, the thick and soothing vanilla custard is in a league of its own. Custard seems to be regarded as something tricky to make, but I assure you it’s not that hard: you just need to make sure not burn the milk. The egg yolks do the emulsifying here, but adding a spoonful of corn starch to the yolks adds a layer of security (or stability, actually) and makes the creation of perfect custard that much more likely. The most hardcore cooks out there can skip the starch, but for all other I suggest adding a spoonful of insurance to the pot.

Rhubarb Crumble & Vanilla Custard
4 portions

Ingredients
300 g peeled rhubarb (about 6-8 stalks)
1 dl brown sugar (for example coconut sugar)
25 g butter
2 dl jumbo rolled oats
2 tbsp. oat flour (or other flour)
pinch of cinnamon
pinch of nutmeg
pinch of cardamom

Vanilla Custard
2 dl heavy cream
1 dl milk
3 egg yolks
½ tbsp. corn starch
2 tbsp. caster sugar
a generous pinch of vanilla powder or half of a vanilla pod

  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius.
  • Peel the rhubarb and cut into half a centimetre thick slices. Put the slices in a bowl with the brown sugar and mix. Let sit while you make the custard and crumble.
  • Make the custard. Measure the cream and milk in a small saucepan. Add the vanilla. If using vanilla pod, cut it lengthwise and scrape the seeds into the cream. Put the mixture on heat and bring to a boil while mixing the whole time to prevent burning the milk. Remove from heat.
  • In another saucepan, whisk the egg yolks, corn starch and sugar lightly. Pour in the hot cream mixture, mix thoroughly and place on low heat. Whisk the sauce constantly until the sauce thickens and starts to cling to the whisk or the back of a spoon. Remove from heat, transfer into a bowl or a small jug and place in the fridge or freezer to cool down.
  • Make the crumble. Cube the butter into a bowl, measure in the rolled oats, flour, sugar and spices. Knead until an evenly textured crumble forms.
  • Assemble the portions. You can do one large pot or four small cocottes. Measure the rhubarb with the juice into the oven dish(es) and spread the crumble evenly on top. Mix lightly. Put the dish(es) into the oven and bake for about 20 minutes, or until the rhubarbs are soft and the crumble is nicely golden. Let cool for a while before serving with the cooled vanilla custard.

So, have you stolen borrowed your neighbour’s rhubarbs already? How about the custard, still reaching out for the ready-made carton in the supermarket, or do you make your own?

Summer (rain) greeting,
-Toni

Minttuiset hernekroketit | Pea and Mint Croquettes

Kesä näyttää viimein saapuvan pikkuhiljaa tänne pohjolaan. Sen mukana saapuu myös himo herneitä ja muita kesäisiä kasviksia kohtaan. Kesäinen sää saikin minut selailemaan pitkästä aikaa Ottolenghin Plenty More -opusta, joka on ainakin omasta mielestäni modernin kasvisruoan merkkiteoksia. Kyseisestä teoksesta on aiemminkin täällä vilahtaneet jo thaihenkinen linssisoppa ja vihreä papupata. Ottolenghin kasvisreseptit eivät ole sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta vaivannäkö palkitaan komeasti välimerellisen muhkealla makumaailmalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä reseptissä on hieman erikoista se, että hernetäytteeseen laitetaan sideaineeksi vain yksi kananmuna. Täyte on siis hyvin irtonaista, mutta se pakastetaan käsiteltäviksi pihveiksi. Pakastaminen onkin tosi kätevä tapa käsitellä tällaisia raaka-aineita, mutta se vaatii luonnollisesti myös aikaa. Nämä kroketit voi kuitenkin tehdä paistamista vaille valmiiksi ja säilyttää pakkasessa vaikka kuinka pitkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kroketit kotimaisista pakasteherneistä, jotka kuulemma pakastetaan muutaman tunnin sisällä poiminnasta. Kroketit voi tietenkin kesän tullen tehdä tuoreista herneistä, mutta se vaatii jo vähän enemmän käsityötä kuorimiseen (ja myös rahallista panostusta). Mintuksi kannattaa valita ”vahvana minttuna” myytävä paksuruotinen yrtti, jossa on merkittävästi perinteistä minttua voimakkaampi maku. Jos vahvaa minttua ei kaupasta löydy, käytä hieman enemmän tavallista minttua.

Herne-minttukroketit
10-12 krokettia

Ainekset
2 pss (400 g) pakasteherneitä tai vastaava määrä tuoreita
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl valkoviinietikkaa
pieni nippu vahvaa minttua
1 kananmuna
suolaa ja pippuria

Panerointiin ja friteeraukseen
2 kananmunaa
jauhoja
panko-korppujauhoja
1 litra rypsi/rapsiöljyä

Kastike
200 g ranskankermaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
2 tl limemehua
suolaa ja pippuria
minttua

  • Tee ensin kroketit. Kuori ja silppua sipulit. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannulla tai kasarissa keskilämmöllä ja lisää sipulit. Kuullota viitisen minuuttia, älä ruskista. Lisää ruokalusikallinen valkoviinietikkaa, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Ota syrjään.
  • Sulata herneet. Laita herneet monitoimikoneeseen ja surauta sen verran, että herneiden rakenne rikkoutuu. Voit muussata herneitä kevyesti myös kulhossa perunanuijalla. Silppua mukaan kourallinen minttua. Lisää mukaan paistetut sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Riko mukaan yksi kananmuna ja sekoita massa tasaiseksi.
  • Ota leikkuulauta tai muu astia, joka mahtuu pakkaseesi. Laita laudan päälle leivinpaperi. Lusikoi hernemassaa laudalle 10-12 keoksi ja painele kevyesti pihveiksi. Massa on hyvin irtonaista, joten sitä on helpointa siirrellä lusikalla. Laita hernekroketit pakkaseen ja anna niiden pakastua ainakin tunti, tai kunnes ne ovat kokonaan jähmettyneitä.
  • Ota kroketit pakkasesta. Ota esiin kolme kulhoa: laita yhteen reilu desi jauhoja, riko toiseen kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki, ja kaada kolmanteen reilusti korppujauhoja. Paneroi kroketit yksi kerrallaan: pyörittele kroketti ensin kauttaaltaan jauhoissa, kasta sitten kananmunassa ja kuorruta lopuksi koko pihvi korppujauhoissa. Painele korppujauhot kunnolla kiinni krokettiin. Jos paistat kroketit heti, jätä ne sulamaan tunniksi huoneenlämpöön. Voit myös pakastaa ne ja paistaa tarvittaessa vaikka yksitellen.
  • Tee kastike tässä välissä: silppua muutama ruokalusikallinen minttua ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Jätä jääkaappiin maustumaan.
  • Laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi. Kaada öljy kattilaan ja laita kuumenemaan hellalle. Voit testata öljyn kuumuuden paistamalla leivänpalalla: jos öljyyn pudotettu leipä alkaa heti kuplia ja paistuu noin puolessa minuutissa kullanruskeaksi, öljy on tarpeeksi kuumaa. Paista kroketit kattilan koosta riippuen 2-4 kerrallaan. Paista muutama minuutti per puoli ja käännä pihvit reikäkauhaa tai pihtejä käyttäen. Kun kroketit ovat kullanruskeita, nosta ne talouspaperin päälle valumaan. Laita valutetut pihvit uuniin lautaselle tai uunivuokaan kypsymään loppuun samalla kun paistat loput kroketit. Laita lopuksi viimeisetkin kroketit uuniin vielä muutamaksi minuutiksi.
  • Tarjoa kroketit kastikkeen ja halutessasi lisäkkeen, esimerkiksi pitaleivän tai kuskusin kanssa.

Huom! Öljyn voi säästää ja käyttää ainakin vielä toisen kerran uudestaan. Säilytä käytetty öljy jääkaapissa. Älä kaada öljyä viemäriin, vaan kaada jäähtynyt öljy takaisin pulloonsa ja laita energiajätteeseen muovipussissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

The summer is finally reaching the North (some days more than others), which made me want to eat all the wonderful summer vegetables. In these situations, I pick out Ottolenghi’s ‘Plenty More’ from the bookshelf. To me Plenty More is one of the quintessential modern vegetarian cook books that has a unique perspective on meat-free cooking. Ottolenghi doesn’t really substitute meat with anything but creates gorgeous Mediterranean inspired dishes that just don’t happen to include meat. I have previously shared with you a couple of the recipes from Plenty More: Thai Red Curry Soup and Broad Bean Stew. Ottolenghi’s recipes are not the simplest or the quickest, but the effort is rewarded with wonderfully sensory experience in the Mediterranean style.

I have made these pea croquettes a couple of times and they have always turned out perfect. The fresh combination of peas and mint balances the rich flavour of the deep frying nicely, so you don’t have to worry about feeling greasy after eating these. I have used deep frying quite a lot on this blog, but I like it as a method because it maximises flavour and keeps the food from drying out. You just have to make sure the oil is hot enough to make sure you don’t end up with greasy croquettes, as hot oil doesn’t absorb into the food. Also, make sure to drain the croquettes on some tissue paper to drain the excess oil.

The odd thing about this recipe is that there’s only one egg to bind the mass. Therefore, the filling will be very loose but the trick is to form the patties and put them in the freezer to become solid. Freezing is a super handy method for handling these kind of ingredients, but it takes some time to freeze the patties. However, you can make these croquettes ready for frying and store them in the freezer for days before cooking.

I made the croquettes with good-quality frozen peas. You can, of course, use fresh peas but they are not yet available here in Finland and they would be way too expensive since you need quite a lot. Also, the peeling takes a while too. I prefer to use strong mint for this recipe to really give the recipe the freshness it needs. The mint varieties with thick stalks are usually the strongest in flavour.

Pea and mint croquettes
10-12 croquettes

Ingredients
400 g frozen peas or fresh shelled peas
2 shallots
1 garlic clove
1 tbsp. white wine vinegar
a small bunch of strong mint
1 egg
salt and pepper

Coating and deep frying
2 eggs
flour
panko breadcrumbs
1 litre vegetable oil

Sauce
200 g sour cream
2 tbsp. Turkish yoghurt
1 tbsp. olive oil
2 tsp. lime juice
salt and pepper
mint

  • Make the croquettes first. Peel and mince the onions and garlic. Put a frying pan on medium heat and add some oil and minced onion and garlic. Cook the onions and garlic for about five minutes until translucent but not browned. Add a tablespoon of vinegar and stew for a minute, then set aside.
  • Thaw the peas. Place the peas into a food processor and blitz a couple of seconds just to break them down. Do not grind into paste. You can also lightly mash the peas in a bowl with a potato masher. Add the onions and a small bunch of minced mint. Season to taste with salt and pepper. Add the egg and mix.
  • Take out a cutting board or other tray that fits into your freezer, and line it with parchment paper. Spoon the pea mixture into 10 to 12 evenly sized dollops onto the board. Use wet fingers to pat them down to round croquettes, or patties, about 3cm thick. Put the croquettes into the freezer for at least on hour, or until firm.
  • Take the frozen croquettes out of the freezer. You’ll need three bowls for the coating: flour into one, break two eggs into the second, and a nice pile of breadcrumbs in the third. Coat the croquettes individually: first dip the croquette in flour, them dip it in the egg and make sure the egg covers the croquette, then roll the croquette in the breadcrumbs. Press the breadcrumbs tightly to the croquette so they stick nicely. Do the rest of the croquettes the same way.
  • If you are cooking the croquettes now, leave them to thaw in room temperature for about an hour. You can also put them back in the freezer and use later.
  • Make the sauce: mince some mint and mix with the rest of the ingredients in a small bowl. Season to taste with salt and pepper. Put the sauce in the fridge until needed.
  • Now for the cooking. Pre-heat your oven to 200 degrees Celsius. Pour the oil into a pan and place on medium-high heat. Wait until the oil is hot enough. You can test the oil with a piece of bread: drop the piece of bread in the oil. If the oil starts to bubble right away and the bread turns into nicely golden brown in about 30 seconds, the oil is hot enough.
  • Deep fry a couple croquettes at a time. Put them into the oil with a slotted spoon and fry for a couple of minutes before turning. Fry the other side for a couple of minutes too. The croquette should now be nicely golden brown. If the frying happens too fast, lower the temperature of the oil. If the croquettes don’t seem brown, crank up the heat. Take the cooked croquettes out of the oil with a slotted spoon and place on a plate with tissue paper to drain the excess fat. Then transfer the croquettes into the oven on a plate to keep warm while you cook the rest of the croquettes. Finally, put the last croquettes into the oven for a couple of minutes, then serve with the sauce and perhaps some pita bread or couscous. Enjoy!

NB! You can use the oil at least once for frying. Store the used oil in the fridge. When it’s time to dispose of the oil, do not pour it down the drain. Put it back into its bottle and dispose of according to local instruction.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Lupailin viimeksi villikasvihommia, joten täältä pesee. Nyt juuri on nimittäin oikea aika tehdä täsmäisku joutomaiden puskiin, sillä maitohorsmat versovat kovaa vauhtia. Melkeinpä kaikki suomalaiset taitanevat tunnistaa ainakin kukkivan maitohorsman, mutta moniko tietää sen olevan syötävä? No nyt te ainakin tiedätte!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitorhorsma on parhammillaan nuorena versona | The fireweed is best used as a shoot

Maitohorsma on parhaimmillaan näin toukokuussa, kun sen versot ovat pieniä, alle 20 cm korkeita. Nyt ne ovat mureita eikä kuori ole vielä kovin sitkeä, joten kuorimishommilta säästyy. Mutta miksi pitäisi natustaa tuota parkkipaikkakukkaa? Siksi että se on hyvin pitkälti pohjoismainen parsa: nuoret versot näyttävät ohuilta vihreiltä parsoilta ja myös horsman maku muistututta parsaa, mutta on miedompi. Myöskään parsan joillekin ihmisille aiheuttamaa rikinkatkua vessareissuilla ei tule horsmasta. Lisäksi horsma on luonnollisesti ilmaista, joten parsaystävän sietäisi jo pinkoa niitylle.

Tämä resepti on hyvin pitkälti Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjasta, joka on tietääkseni Suomen kattavin listaus syötävistä luonnonvaraisista suomalaisista kasveista. Herra Tallberg on myös suunnitellut kullekin kasville reseptin, ja tämä löytyy maitohorsman kohdalta. Resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo nakki ja keväisen illallisen varma keskustelunavaaja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruskistettu voi on hienon pähkinäistä maultaan | Browned butter has a nice nutty aroma

Horsmat tosiaan kannattaa poimia mahdollisimman pieninä versoina, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Isommat horsmat on syytä kuoria ennen syömistä, joten niissä on selvästi enemmän hommaa. Horsma kasvaa yleensä niittyjen reunoilla ja muilla hylätyillä alueilla, joissa ei ole vielä paljoa muuta kasvustoa. Poimimispaikka kannattaa kuitenkin valita niin, etteivät parsat ole aivan tiepölyn peitossa. Myöhemmin kesällä horsman kukkia voi käyttää myös esimerkiksi kakkujen koristeluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskitettua voita, ketunleivän kukkia koristeena | Fireweed and browned butter, garnished with wood sorrel

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Ainesosat
Maitohorsman versoja, noin 10-15 per syöjä

Ruskistettu voi
100 voita
1 laakerinlehti
2 valkosipulinkynttä
muutama oksaa persiljaa
½ sitruunan mehu

  • Tee ensin ruskistettu voi. Laita voi pieneen kattilaan keskilämmölle ja anna voin sulaa. Lisää kuoritut mutta kokonaiset valkosipulinkynnet ja yrtit. Sekoittele ja anna voin sisältämän veden kiehua pois. Kun vesi on haihtunut, voin hera alkaa ruskistua. Se käy nopeasti, joten vahdi kattilaa. Kun voi on karamellinruskeaa, ota se pois lämmöltä ja sekoita mukaan sitruunamehu. Jätä voi maustumaan siksi aikaa, kun valmistelet horsmat.
  • Pese ja kuivaa horsmat huolellisesti. Leikkaa versojen tyvet pois. Pienet ja sirot horsmat voi syödä raakana tai pannulla voissa pyöräytettynä. Vähän isommat voi kiehauttaa nopeasti. Keitä isossa kattilassa runsaasti vettä ja mausta reilulla suolalla. Laita parsat veteen ja kiehauta 15-30 sekuntia. Oikeasti, sillä muuten horsmien vihreys muuttuu nopeasti harmaaksi. Kaada vesi pois.
  • Siivilöi ruskistetusta voista yritit pois (tai lusikoi voisula kattilasta) ja sekoita se horsmien kanssa. Tarjoile saman tien, koska horsmat jäähtyvät nopeasti.

Siinäpä se olikin, ei ollut hidas eikä vaikea tämä resepti. Kiinnostaako vai kummastuttaako horsma ruoanlaitossa? Mitä villikasveja itse käytät keittiössä?

Lisää villikasveja on luvassa jatkossakin, joten pysy kuulolla!

-Toni

Hi there!

Like I said last time, the wild culinary plants are in high season right now here in the North, so I intend to write a couple posts about them. This simple recipe uses fireweed (or great willowherb or rosebay willowherb, in latin Chamaenerion angustifolium) shoots like asparagus. The tender shoots are quickly dipped in boiling water and served with browned butter that is infused with herbs, garlic, and lemon. I won’t post the detailed recipe in English as I’m not sure if this particular plant is that common outside Scandinavia, but if you would like to get the full recipe, I’ll gladly translate it.

The next wild plant recipe is one that can be done pretty much anywhere, so stay tuned for that!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules Marinière

Kappas, muutama viikko vierähti taas ja kevät alkaa viimein olla täällä pohjolan perukoillakin. Hienointa siinä on ehkäpä se, että kasvit heräävät taas ja villiyrttikausi on kohta kuumillaan. Siitä lisää kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä tänään pysytellään turvallisesti klassikoiden maailmassa ja kokkaillaan sinisimpukoita. Tässä reseptissä ei ole mitään uutta verrattuna tuhansiin eetterissä uiskenteleviin versoihin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa sen ylös, sillä sinisimpukat ovat herkkua meilläpäin ja kokemukseni mukaan moni epäröi simpukoiden ja nilviäisten ostamista. Jospa tästä innostuneena joku päätyisi vaikka kokeilemaan simpukoita ensimmäistä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules marinière eli sinisimpukat merimiehen (tai oikeastaan kai merimiehen vaimon tapaan) on ansaitusti merellisten herkkujen klassikkojen klassikko: rehtejä simpukoita yksinkertaisessa liemessä, tarjoiltuna leivän tai ranskalaisten kera. Tätä reseptiä en edes yrittänyt muunnella, koska täydellistä on oikeastaan mahdoton parantaa. Raaka-aineiden laatuun ja tuoreuteen kannattaa tässä(kin) tapauksessa siis ehdottomasti panostaa.

Sinisimpukat (Mytilus edulis, joskin muitakin Mytilus-suvun simpukoita myydään samalla nimellä) ovat yksi tavallisimpia simpukkalajeista Atlantin molemmilla rannoilla. Niitä on ilmeisesti syöty jo hyvin pitkään ja 1930-luvulta lähtien viljeltykin ruokakäyttöön. Sinisimpukka kasvaa sekä merissä että järvissä, mutta järvissä kasvaneet maistuvat kuulemma mutaisilta. Perinteisin resepti sinisimpuista on varmasti juurikin tämä seiloriversio, joka on peräisin Ranskan Normandiasta. Mariniére on merimiestä tarkoittavan marin-sanan feminiinimuoto, joka viittaa siis vissiin seilorin vaimoon, joka simpukat perinteisesti kalareissun jälkeen keitteli. Kaikkein perinteisin versio ei sisällä kermaa, vaan tämä versio olisi tarkkaan ottaen moules à la créme, mutta eipä olla nyt turhantarkkoja. Erittäin hyviä ovat kummatkin versiot.

Sinisimpukoiden kuuluu siis olla peräisin merestä ja mielellään kylmästä sellaisesta: ranskalainen ohje kuuluu, että sinisimpukoita voi syödä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun. Meillä tätä rajoitetta ei oikeastaan ole, koska Suomeen päätyvät simpukat ovat yleensä norjalaisia, tanskalaisia tai ruotsalaisia, joten meri on aina viileä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinisimpukoista on helppo aloittaa nilviäiskokkailut, koska ne kuuluu kypsentää elävänä ja niiden kunto on helppo tunnistaa: elävä simpukka on kiinni (tai menee kiinni kopauttaessa) ennen kypsennystä, joten heitä auki olevat simpukat pois. Kypsennyksen jälkeen taas simpukoiden kuuluu olla auki, joten jätä lautaselle ne simpukat, jotka jäivät kattilassa kiinni. Kuolleiden simpukoiden haju on etova ja niiden syöminen voi aiheuttaa monenlaisia epämiellyttäviä tilanteita, joten tätä ohjetta kannattaa noudattaa. Suosittelen siis ostamaan mahdollisimman tuoreita simpukoita, jotka on säilytetty ilmavasti perinteisesti verkkopussissa. Silloin todennäköisesti isompi osa simpukoista on elossa, jolloin syötävääkin on enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kypsät simpukat ovat aukinaisia | Cooked mussels open up for easy access

Moules Marinière eli sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
Kahdelle pääruokana tai neljälle alkuruokana

Ainekset
1 pussi sinisimpukoita (n. 1 kg)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
2 laakerinlehteä
1 dl valkoviiniä tai kuivaa siideriä
1½ dl kuohukermaa

  • Puhdista simpukat. Huuhtele simpukoita kylmällä vedellä ja harjaa ne puhtaaksi. Jos simpukka on auki, kopauta sitä pöytään. Jos simpukka menee kiinni, se on elossa ja sen voi käyttää. Heitä auki jäävät sekä rikkoutuneet simpukat pois. Jos simpukoissa on vielä ”parrat” eli kuoren raosta roikkuvat hiusmaiset kuitukimput, repi tai leikkaa ne pois. Huuhtele simpukat vielä uudestaan.
  • Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Laita iso kannellinen kattila tai kasari liedelle keskilämmölle ja heitä reilu nokare voita sulamaan kattilaan. Kun voi on sulanut, lisää sipulit ja laakerinlehdet pannuun ja kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
  • Nosta pannun lämpötilaa ja kumoa simpukat pannulle. Kaada perään valkoviini tai siideri ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyryttyä 3-4 minuuttia. Ravista kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana.
  • Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Ylikypsät simpukat muuttuvat sitkeiksi, joten ole tarkkana höyryttämisen kanssa. Kauho simpukat kattilasta tarjoiluastiaan reikäkauhalla tai vaikka pastakauhalla. Heitä kiinni jääneet simpukat pois. Lisää kattilan pohjalle syntyneeseen liemeen kuohukerma ja annan liemen kiehahtaa uudestaan. Lisää liemeen silputtua persiljaa ja kaada liemi simpukoiden päälle.
  • Tarjoile simpukat hyvän vaalean leivän tai ranskalaisten kanssa. Yhden simpukan kuoresta saa kätevät ottimet simpukoiden irrottamiseen kuoristaan.

Vinkki! Liemeen voi lisätä ennen simpukoiden päälle kaatamista myös lorauksen sitruunamehua tai vaikka ranskankermaa tuomaan hieman hapokkuutta.

Siitä! Äkkiä kalatiskille, simpukat ovat sesongissa vielä hetken!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ottimet sisältyvät pakkaukseen | Cutlery included

Over a fortnight has passed again, and finally the spring has found its way to the North. The spring has many virtues but for me the best part is the awakening of plants: the trees push out leaves, the grass shoots up new blades and delicate spring flowers cover the forests and meadows. From a culinarist’s perspective, spring is the high season of wild herbs and culinary plants, which is very exciting, but more on that next time. This time I have a true classic for you guys: mussels, sailor-style. This recipe is nothing special compared to the thousands of others like it floating around the net (pun definitely intended), but I want to share it with you because it is one that I return to time after time. I also feel that many people avoid mussels and other kinds of seafood because they might seem a bit laborious and strange. Maybe this text inspires someone to buy their first bag of these black-blue fellas.

Moules marinière, or mussels sailor-style (or actually sailor’s wife’s) is one of the best known seafood recipes, and rightly so. The recipe is simple: mussels in a simple broth served with bread or chips. I didn’t even try to adapt this recipe in any way, because it is basically perfect as is. Instead, you should pay extra attention to the quality if the ingredients, namely the mussels themselves.

Blue mussels (Mytilus edulis, though other species in the Mytilus family are sold with the same name) are one of the most common molluscs on both shores of the Atlantic. they have been eaten a long time and even farmed from the 1930s on. They live in both fresh and saltwater, but apparently, the freshwater kind tastes muddy. This recipe is the best-known way to cook mussels, and it is from the Normandy region on the North coast of France. The name marinière is a feminine form of the word marin, meaning sailor. I understand that this refers to the sailor’s wife, who would traditionally cook the mussels after the husband arrived home after a fishing trip. The most traditional recipe does not include cream, so this version should actually be called moules à la crème. With or without cream, this dish is delicious.

So the mussels should be from the sea, and preferably a cold one: the French have a saying that mussels should be eaten during the months that have the letter r in them, meaning from September to April. Here in the North this is not an issue as most of the mussels sold here are either from Norway, Sweden or Denmark, so the sea is always cold.

The mussels are a very nice starting point for expedition to the world of seafood because they are always cooked alive and their status is very easy to determine: before cooking a live mussel is tightly shut (or shuts when banged against the counter) and those that remain open should be discarded. Respectively, after cooking the mussels that did not open should be left on the plate. The smell of dead mussels is not pleasant and eating them might cause some uncomfortable situations, so I urge you to adhere to this advice. Best way to get as much alive mussels as possible is to buy them as fresh as possible and always packed in a net bag that lets the mussels breathe. That way you get more edible mussels for your money.

Moules Marinière or mussels sailor style
For two as a main course or for four as a starter

Ingredients
1 bag live mussels (approx. 1 kg)
2 shallot onions
1 garlic clove
some butter
2 bay leaves
1 dl white wine or dry cider
1½ dl heavy cream

  • Clean the mussels. Rinse the mussels and brush thme with a course brush. If a mussel is open, tap it against the counter. If the mussel closes, you can use it, but if it remains open it means that it’s dead and you need to throw it out. If the mussels still have their “beards”, a fibrous hair-like dangler sticking out between the shells, rip or cut them off. Rinse the mussels once again.
  • Mince the shallots and the garlic clove. Place a large kettle that has a lid on the stove on medium heat. Add a morsel of butter in the pan and let it melt. Add the onions and bay leaves in the pan and sauté until the onions are transparent.
  • Turn up the heat on the kettle and put the cleaned mussels in. Pour in the white wine or sider and close the lid. Steam the mussels for 3 to 4 minutes, shaking the kettle once or twice during that time.
  • The mussels are cooked when they are open. Overcooking makes them chewy, so don’t cook them too long. Take the mussels out of the kettle using a slotted spoon. Add the cream to the broth in the kettle and bring to a boil. Let the broth simmer for a minute or two, add a handful of chopped parsley and then pour it over the mussels.
  • Serve the mussels with some nice crusty bread or with French fries, like the they do in France. You can use a shell of one of the mussels as a nice tool to pick out the mussels out of their shells.

Tip! You can add a splash of lemon juice or crème fraiche (sour cream) to the broth before pouring it over the mussels to brighten it up a bit.

There! Now run off to the nearest fishmongers’, the mussels are in season for a while still!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai

Eräs aasialainen ruokalaji on kaikessa hiljaisuudessa hiippaillut suosikkiruokalistallemme, nimittäin thaimaalainen katuruokaklassikko pad thai. Pad thai on ehkä kuuluisin paistetusta nuudeleista koostuva ruokalaji, jonka koukuttavuuden salaisuus on suolaisen hapanimelässä kastikkeessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marketeistakin löytyy monenlaisia valmiita pad thai -kastikkeita, mutta sen valmistaminen on niin helppoa verrattuna moniin aasialaisiin kastikkeisiin, että sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla tehdä itse. Kastike nimittäin koostuu vain kolmesta raaka-aineesta, joista kaikkia on saatavilla ihan tavallisista marketeista. Ainesosista tärkein, tamarinditahna, on hapanimelästä tamarindihedelmästä tehty sose, joka on monien maailmankuulujen kastikkeiden, kuten Wochestershiren ja HP:n ainesosa. Se luo makupohjan, johon lisätään vielä makeutta kookossokerilla ja suolaisuutta sekä umamia kalakastikkeella. Koko hommaan menee viisi minuuttia. Nopeaa ja herkullista.

Ruokalajin pääraaka-aineeseen eli riisinuudeleihin liittyy yksi jippo, joka parantaa ruokalajin rakennetta huimasti. Riisinuudeleita ei nimittäin kannata keittää tai hauduttaa ollenkaan, vaikka paketissa niin käsketäänkin tekemään. Nuudelit kannattaa sen sijaan liottaa kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä niiden rakenne pehmenee ja väri muuttuu valkoiseksi, mutta ne eivät mene mössöksi. Aikaa tähän menee tunnin verran, mutta yhtään työtähän se ei vaadi. Nuudelit voi vaikka laittaa kulhoon jääkaappiin likoamaan jo aamulla, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä illallisaikaan mennessä. Sano ei ylikypsille nuudeleille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liota riisinuudelit kylmässä vedessä, älä keitä. | Soak the rice noodles in cold water, don’t boil them.

Thaimaalaiset käyttävät pad thaihin kuulemma lähes poikkeuksetta tofua, vaikka mukana olisikin jotain muuta proteiinia. Tofu kieltämättä sopii ruokalajiin hyvin, joten ruokalaji on helppo pitää vegetaarisena. Halutessaan voi kuitenkin käyttää kanaa tai jotain muuta lihaa lisäksi. Kasviksista ruokalajiin käyvät oikeastaan mitkä vain, joten silläkin saralla saa säveltää kaikessa rauhassa. Ituja tosin suosittelen erityisesti, koska niiden tuoma rapeus tuo mukavaa suutuntumaa pehmeiden nuudeleiden vastapariksi. Sama funktio on myös päälle ripoteltavilla pähkinöillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan pad thai on loistavan yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas arkiruoka, jota voi soveltaa jääkaapin sisällön ja mielitekojensa mukaan lähes loputtomasti. Lisäksi kaikki raaka-aineet löytyvät ainakin meidän lähikaupasta, joten kyllä tämä thaikku on paikkansa ruokapöydässä ansainnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai
4 annosta

Ainesosat
1 pkt (n. 225 g) riisinuudelia
1 pkt tofua
(2 kanan rintafileetä/possua/nautaa)
1 pkt broccolinia
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ pkt ituja
1 lime
1 kevätsipuli
1 dl suolattuja cashew-pähkinöitä/suolapähkinöitä/paahdettuja auringonkukansiemeniä

Kastike
1 prk (100 g) tamarinditahnaa
1 dl kookossokeria
½ dl kalakastiketta

  • Liota ensin nuudelit. Laita nuudelilevyt kulhoon tai kattilaan ja peitä ne kylmällä vedellä. Anna liota tunnin verran tai kunnes nuudelit ovat pehmenneet ja muuttuneet valkoisiksi. Voit laittaa nuudelit likoamaan myös jo aamulla jääkaappiin, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä lounas- tai illallisaikaan.
  • Tee kastike. Kaada tamarinditahna pieneen kattilaan. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada sekin kattilaan. Mittaa mukaan kookossokeri ja sekoita. Lämmitä keskilämmöllä kiehuvaksi ja anna poreilla muutama minuutti. Ota pois lämmöltä ja lisää kalakastike. Sekoita ja jätä jäähtymään.
  • Leikkaa tofu kuutioiksi ja paloittele kana tai liha, jos käytät. Saat tofusta rapeapintaista, jos laitat tofukuutiot talouspaperin väliin ja painon alle, jolloin ne vuotavat liian veden pois. Viipaloi ja paloittele myös kesäkurpitsa ja paprika.
  • Laita wokki tai korkearaunainen kasari lämpiämään keskilämmölle. Kaada pannuun reilusti ruokaöljyä. Kun pannu on kuuma, laita tofukuutiot paistumaan. Anna niiden paistua yhdeltä sivulta rapeiksi ennen kuin alat käännellä. Lisää myös kanat tai lihat, jos käytät, ja paista muutama minuutti. Lisää kasvikset ja paista muutama minuutti lisää. Jos pannuusi on kansi, se kannattaa laittaa pannun päälle hetkeksi, jotta broccolinit höyryttyvät.
  • Valuta riisinuudelit ja lisää ne pannulle. Lisää myös reilu puolet kastikkeesta ja sekoita. Sekoittaminen ei ole helppoa nuudeleiden takia, mutta yritä saada kastike leviämään kaikkialle. Lisää idut ja paista vielä puoli minuuttia. Ota sitten pannu pois liedeltä ja purista mukaan limetin mehu.
  • Siirrä lautasille tai tarjoilukulhoon ja ripottele päälle suolatut pähkinät tai auringonkukansiemenet sekä poikittain siivutettu kevätsipuli. Kata pöytään myös loppu kastike, jotta syöjät voivat halutessaan lisätä sitä. Limeä voi myös puristaa vielä lautasella lisää.

Hops, siinä se onkin ja kohta mahassa.  Maukasta loppuviikkoa!

-Toni

P.S. Huomasitko uuden yläpalkin kuvan blogin etusivulla? Mitä pidät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

There’s a certain Asian that has been hanging around our dinner table lately. I’m talking about the Thai street food classic Pad Thai. It’s probably the most widely known dish with stir-fried noodles and it is very addictive because of the salty sweet-and-sour sauce.

The Asian food shelves in supermarkets boast many ready-made Pad Thai sauces, but it’s so easy to make it yourself that you should definitely give it a go. There are  only three ingredients and all of them are available at most supermarkets. The base is tamarind paste, a pureed tamarind fruit that is naturally very sweet and sour. It is also an ingredient in many world famous sauces, like Worcestershire and HP. It creates the flavour base that is sweetened and deepened with coconut sugar and fish sauce. The whole affair takes about five minutes. Quick and delicious.

There’s a secret to preparing the main ingredient, the rice noodles: you should soak them in cold water not, not boil in hot water like the package says. When soaked in cold water, the noodles soften and turn opaque white but they won’t go gooey. It takes about an hour to soak the noodles, but you can also leave them to soak in the fridge in the morning, so they’ll be ready for lunch or dinner. Say no to overcooked noodles!

I’ve heard the Thai always use tofu for Pad Thai, even when there’s chicken or meat too. I have to say the tofu goes well with the dish, so it’s easy to keep the dish vegetarian. If you want, you can also add chicken, pork or beef, too. Vegetables are a must, but you can use pretty much any kind you have or like. I urge you to try sprouts as they give a nice crunch to offset the soft noodles. The nuts serve as a source of crunch as well.

All in all, the Pad Thai is a delightfully simple, quick, and tasty dish that can be easily adapted with whatever you have in your fridge and cupboards. Also it’s important that all of the ingredients are easy to get from regular supermarkets, if you aren’t fortunate enough to have an Asian store nearby. I’m guessing this Thai dish has earned it its place at our table.

Pad Thai
4 servings

Ingredients
1 packet (about 225g) rice noodles
1 packet tofu
(2 chicken breast fillets/pork/beef)
1 packet broccolini
½ zucchini
1 Bell pepper
½ packet sprouts
1 lime
1 spring onion
1 dl salted cashews/salted peanuts/toasted sunflower seeds

Sauce
100 g tamarind paste
1 dl coconut sugar
½ dl fish sauce

  • Soak the noodles. Place the noodles in a bowl and cover with cold water. Let soak for about an hour or until the noodles have softened and turned opaque. You can also put the bowl in the fridge in the morning so the noodles will be ready for lunch or dinner.
  • Make the sauce. Pour the tamarind paste in a small saucepan. Add a little water if the paste is thick. Add the sugar and mix. Put on medium heat, bring to a boil and let simmer for a couple minutes. Turn off the heat, add the fish sauce and mix. Set aside to cool.
  • Cube the tofu and cut the chicken or meat, if using. If you want your tofu crispy, place the cubes between tissue papers and weigh them down with cutting board and something heavy. The tofu will lose the excess water this way. Slice also the pepper and zucchini.
  • Put a wok or pan with higher sides on medium heat. Add a generous pouring of cooking oil. When the pan is hot, add the tofu. Let the first side of the tofu cubes to turn golden before stirring. Add the chicken or meat, if using, and cook for a couple of minutes. Add the vegetables and cook for a minute. If your pan has a lid, put it on now so the broccolini cooks in the steam.
  • Drain the noodles and add them to the pan. Add also most of the sauce and stir it in. It’s hard to mix with the noodles in the pan, but try to get the sauce spread evenly. Add the sprouts and cook for a half a minute. Remove the pan from heat and stir in the juice of a lime. Cut the spring onion in an angle and sprinkle on top.
  • Transfer the dish onto plates or a serving bowl and sprinkle the nuts on top. Serve with the rest of the sauce and lime wedges on the side, so the eaters can add some if they want.

Ooh la la, there it is and soon it will be in your tummy. Have a tasty week, guys!

-Toni

P.S. Did you notice the new header on the main page of the blog? Likey?

Feta-kasvis voileipäkakku | Sandwich Cake with Feta and Roasted Vegetables

Hei siellä!

Palaillaanpas sitten takaisin ruokahommiin. Edellinen resepti oli raakakakku valmistujaisjuhlista, joten jatketaan samalla linjalla, mutta suolaisella puolella. Suomalaisten juhlien erikoisuus, voileipäkakku, on ainakin monelle ulkomaalaiselle kummastuksen aihe. Täytyyhän se kyllä myöntää, että konseptina suolainen kerroskakku on erikoinen: miksi koota leivistä kakku, joka täytyy vaivalloisesti leikata ja joka on sisällöltään yksipuolinen, kun voisi tehdä vain tarjottimellisen erilaisia voileipiä. Kyse lienee ehkä eniten perinteestä, mutta voileipäkakun eduksi täytyy ehdottomasti laskea sen kosteus verrattuna irtonaisiin voileipiin. Lisäksi voileipäkakku on tarjottava, jota en ole ikinä nähnyt juhlien ulkopuolella, joten se on selvästi erikoistilaisuuksiin tarkoitettu erikoisherkku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sorry for the crappy pics, I didn’t realise I should take proper shots of the cakes at the time.

Taannoisiin juhliin halusin tehdä juhlittavan sankarin mieltymysten mukaisesti kaikki tarjottavat vegetaarisina. Yleensähän voileipäkakut sisältävä joko lihaa tai kalaa, joten valmiita reseptejä ei monia löytynyt. Vuosi sitten Helsingin Sanomissa oli kolmen ajanmukaiseksi päivitetyn voileipäkakun reseptit, joista yhdistelin tämän kakun. Feta-paprikakakku tarjosi lähtökohdan täytteille, kun taas kuorrutus ja koristelu ovat kalakakusta. Halusin tasapainottaa täyteläistä paprikatäytettä raikkaalla kuorrutuksella, joten vaihdoin paprikakuorrutuksen sitruunalla maustettuun tuorejuustoon. Paprikatäytteen mantelin korvasin munakoisolla pähkinäallergisten vieraiden vuoksi. Kakku pysyi muutoksista huolimatta varsin välimerellisenä makumaailmaltaan. Raikas kasvisvoileipäkakku on varmasti tervetullut lisä monenlaisiin kevätjuhliin.

Voileipäkakkuhan on syytä tehdä kostumaan ja maustumaan jääkaappiin viimeistään juhlia edeltävänä päivänä, joten saman illan juhliin tästä reseptistä ei valitettavasti sellaisenaan ole. Täytteen voi toki valmistaa erikseen ja käyttää sitä perinteisten voileipien täyttämiseen ihan arkenakin. Paprika-mantelitahna, eli romesco-kastike, on erityisesti Espanjassa suosittua ja sitä käytetään esimerkiksi grillatun kanan kastikkeena, joten sellaistakin voi kokeilla.

Feta-kasvisvoileipäkakku

Ainekset

24 palaa ruispaahtoleipää (1½-2 pakettia)
kasvislientä (+misotahnaa)
250 g fetajuustoa palana

Paahdetut kasvikset
2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
persiljaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Paprika-munakoisotahna
puolet paahdetuista munakoisoista
4 punaista paprikaa
4 viipaletta vaaleaa leipää
1 valkosipulinkynsi
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuorrutus
2 pkt (400 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
suolaa ja sokeria

Koristeluun
vuonankaalia
paahdettua paprikaa
kaprismarjoja
(paahdettuja kasviksia [yllä])

  • Aloita paahtamalla kasvikset. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Kuori munakoisot. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsat pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet uunipelleille (vaatii useamman pellin) ja paahda uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes viipaleet ovat saaneet väriä. Sekoita odotellessa mausteöljy: hienonna persilja ja valkosipulinkynsi ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Kun kasvikset ovat paahtuneet, voitele ne mausteöljyllä ja jätä odottamaan kakun täyttämistä. Ota puolet paahdetuista munakoisoviipaleista talteen paprika-munakoisotäytettä varten.
  • Valmista seuraavaksi paprika-munakoisotahna. Nosta uunin lämpötilaa 225 asteeseen. Leikkaa paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Asettele paprikat uunipellille kuori ylöspäin ja laita uuniin ylätasolle. Paahda kunnes paprikoiden kuori tummuu osittain mustaksi. Ota paprikat pois uunista ja laita muovipussiin tai tuorekelmulla peitettyyn kulhoon jäähtymään. Kun paprikat ovat jäähtyneet, poista niistä kuori sormin tai veitsellä avustaen. Kuoren pitäisi irrota hyvin helposti paahtamisen jälkeen. Laita kuoritut paprikat, munakoisoviipaleet, paloitellut leipäviipaleet sekä muut ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää öljyä, jos tahna vaikuttaa liian paksulta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria.
  • Kokoa kakku. Leikkaa 24 paahtoleipäviipaleesta kuoret pois. Leikkaa paahdetut kasvisviipaleet pienemmiksi paloiksi. Murusta feta. Asettele 8 leipäviipaletta tarjoilualustalle, esimerkiksi leikkuulaudalle. Kostuta viipaleet reilusti kasvisliemellä (voit maustaa lientä misotahnalla, jos sellaista kaapeistasi löytyy). Levitä viipaleiden päälle kolmasosa paprikatahnasta sekä puolet paahdetuista kasviksista ja murustetusta fetasta tahnan päälle. Aseta päälle toiset kahdeksan kuoretonta paahtoleipäviipaletta, kostuta ne kasvisliemellä ja toista täytteiden asettelu. Aseta lopuksi viimeiset 8 palaa leipää kakun kanneksi ja kostuta vielä nekin. Levitä loput paprikatahnasta kakun sivuille voiveitsellä.
  • Kääri kakku sivuilta ja päältä tuorekelmuun ja aseta toinen leikkuulauta kakun päälle painoksi. Anna kakun kostua ja maustua jääkaapissa yön yli.
  • Valmista seuraavana päivänä kuorrute: sekoita tuorejuusto, ranskankerma, sitruunankuori ja -mehu sekä ripaus suolaa ja sokeria. Ota kakku pois jääkaapista ja poista tuorekelmu. Siisti tarvittaessa kakun reunoja veitsellä. Levitä tuorejuustokuorrute kakun päälle ja sivuille tasaisesti paletti- tai voiveitsellä. Koristele vuonankaalilla, paprikaviipaleilla, kaprismarjoilla ja halutessasi paahdetuista kasvisviipaleista kierretyillä ruusukkeilla. Tarjoile.

Siinäpä se! (Huh.) Aika hyvin kakku upposi juhlissa, joten suomalaisille myös kasviskakku näytti maistuvan. Ulkomaalaisen silmin voileipäkakku on kyllä varmaankin erikoinen ilmestys, mutta suomalaisissa sukujuhlissa se on kyllä ansainnut paikkansa.

Aurinkoista kevään jatkoa!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hi guys!

Here’s another cake recipe from my sister’s graduation party a couple weeks back. This one is a sandwich cake, a Nordic specialty. A sandwich cake is just that; a layered savoury cake that is filled like a huge sandwich and usually covered in either cream cheese or mayonnaise frosting. It is very common to see sandwich cakes in Finnish parties, so I decided to make one for the graduation party too. As my sister is a vegetarian, I made the cake with roasted pepper and feta cheese fillings. The recipe I used is a mix-and-match from a collection of spring time sandwich cake recipes from the newspaper Helsingin Sanomat last year.

A sandwich cake, like so many of the recipes on this blog, is a delicacy that takes time: one has to roast the vegetables and build the cake at least a day before serving so the cake has enough time to moisten and develop flavour. The cake is then frosted and decorated just before serving.

The romesco-style filling paste in this cake is based on a Spanish classic that can also be used in conventional sandwiches and even a sauce for grilled chicken. The classic romesco recipe uses toasted almonds instead of eggplant.

Feta and Roasted Vegetable Sandwich Cake

Ingredients

24 pieces of brown toast
vegetable stock (+ miso paste)
250g feta cheese

Roasted vegetables
2 eggplants
2 zucchinis
½ dl olive oil
1 tbsp. lemon juice
parsley
1 garlic clove
salt and pepper

Pepper and eggplant paste
half of the roasted eggplants
4 red sweet peppers
4 pieces of toast
1 garlic clove
½ olive oil
1 tbsp. lemon juice
1 tsp. balsamic vinegar
salt and pepper

Frosting
2 packets (400g) cream cheese
200g crème fraiche or sour cream
zest of a lemon
2 tbsp. lemon juice
salt and sugar

Decoration
Mâche lettuce (Cornsalad) or other decorative greens
Roasted pepper
Caper berries
(roasted vegetables [above])

  • Start by roasting the vegetables. Preheat the oven to 200 degrees Celsius. Peel the eggplants. Slice the eggplants and zucchinis lengthwise. Place the slices on a baking sheet (requires several sheets to roast all the slices) and roast in the oven for 15 to 20 minutes. While vegetables are roasting, make the oil: mince the parsley and the garlic clove and mix with rest of the ingredients. When the vegetables are done, sprinkle some of the oil on them. Take half of the eggplants aside for the pepper and eggplant paste.
  • Make the pepper and eggplant paste next. Turn the heat in the oven to 225 degrees. Quarter the peppers and remove the seeds. Place the pepper skin side up on a baking sheet and roast in the upper level of the oven for about 20 minutes, or until the skin starts to turn black. Remove from the oven and place the peppers in plastic bag or in a bowl covered with cling film and cool. When the peppers are cooled, remove the skins. The skins should come off very easily, but you can assist with a knife. Place the peeled peppers along with the rest of the ingredients in a food processor and blitz until smooth. If the paste seems too thick, add some olive oil. Taste and add salt or pepper if necessary.
  • Build the cake. Cut the crust off from the 24 pieces of toast. Cut the roasted vegetables into smaller chunks. Crumble the feta. Place 8 pieces of toast in two rows on a serving plate (cutting board might be a good choice). Moisten the toast generously with vegetables stock (you can season the stock with miso paste if you happen to have some). Spread a third of the pepper paste onto the toast, add half of the roasted vegetables and half of the crumbled feta. Place another 8 pieces of toast on top the fillings and moisten these pieces too. Add similar layers of filling. Add the final 8 pieces of toast on top and moisten them as well. Spread the remaining third of the pepper paste on the sides of the cake.
  • Wrap the whole cake tightly in cling film and place another cutting board on the cake to weigh it down. Place the whole setup in fridge and keep there overnight. The cake will soak up the flavours from the fillings and becomes evenly moist.
  • On the next day, make the frosting. Mix the cream cheese, sour cream, lemon zest, lemon juice and a pinch of sugar and salt. Take out the take from the fridge and remove the cling film. Even out the sides with a knife if necessary. Spread the frosting on the top and the sides of the cake evenly. Decorate the cake with lettuce, caper berries and roasted pepper. If you have leftovers from the roasted vegetables, you can roll them up to rosettes and use them for decoration. The sandwich cake is now ready to serve.

There you go! Does that sound funky? Have you tried sandwich cakes before, or is it just a bizarre concept for you?

Take care!

-Toni


 

 

Auktorisoitu kääntäjä x2 | Certified Translator

Blogi on ollut lähes kokonaan ruokapainotteinen, mutta nyt olisi pitkästä aikaa uutisia työrintamalta. Osallistuin nimittäin viime vuoden marraskuussa auktorisoidun kääntäjän tutkintoon kieliparissa suomi-englanti. Toiseen suuntaan, eli englanti-suomi, olen ollut auktorisoitu jo kohta vuoden, sillä sen auktorisoinnin sain yliopisto-opintojen perusteella. Kouluansioilla auktorisoinnin voi saada vain omaan äidinkieleen päin käännettäessä, joten palvelukentän laajentaminen vaati tenttiin osallistumista.

Tutkintoon osallistuin tosiaan marraskuussa ja viimein helmikuussa piinallisen odotuksen jälkeen sain kuulla päässeeni läpi! Aiemmista vuosista poiketen vuoden 2016 tutkinnon suoritti hyväksytysti jopa 30 % kokelaista, kun yleensä läpäisyprosentti on ollut alle 20 %. Tästä huolimatta tutkinto on erittäin haastava ammattikääntäjillekin, koska auktorisoitua kääntämistä säätelee laaja valikoima lakeja, asetuksia sekä ohjeistuksia, joten pelkkä käännösosaaminen ei riitä läpäisyyn. Täytyykin kyllä sanoa, että olen erittäin ylpeä suorituksestani.

IMG_20170410_154001-01

Kirjoittelen uutista kuitenkin vasta nyt, koska prosessihan ei suinkaan ollut vielä helmikuussa ohi. Tutkintotodistuksen saatuani minun täytyi vielä anoa oikeutta toimia auktorisoituna kääntäjänä erikseen. Lisäksi koko instituutiota hallinnoiva lautakunta kokoontuu vain parin kuukauden välein, joten kerralla lienee sitten paljonkin päätettävää. Viimein viime viikon perjantaina nimeni ilmestyi auktorisoitujen kääntäjien rekisteriin, joten nyt kaikki on virallista. (Tai no, lasku tästäkin huvista vielä pitää maksaa.)

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että jos sinä, sukulaisesi, ystäväsi, tuttusi, firmasi tai vaikka virastosi tarvitsee laillisesti pätevän käännöksen asiakirjasta, kuten tutkinto- tai vihkitodistuksesta, sopimuksesta tai oikeuskäsittelyssä tarvittavasta paperista, suomesta englantiin tai englannista suomeen, niin I’m your guy! Erityisesti tämä saattaa tulla ajankohtaiseksi näin keväällä ulkomaille kouluun hakeville, sillä sellaisessa tilanteessa laillisesti pätevä käännös aiemmista todistuksista on usein välttämätön. Jos olet epävarma, laita viestiä ihmeessä, niin selvitetään.

Siinä käännösuutiset tällä erää, ruokahommiin palataan jo seuraavassa postauksessa.
Valoisaa kevättä!

-Toni

This blog has been almost exclusively about food, but now I have some translation related news! As you may remember, I have been a certified translator in Finland from English to Finnish for almost a year. I got that certification based on my university diploma that had some specialised courses. However, in order to gain certification the other way round, from Finnish to English, I took part in the certification examination last November. The exam consists of a multiple choice test and two translations, and it is REALLY hard. Last year’s exam had an exceptionally high passing rate, 30%, while usually it has been less than 20%.

I’m proud to say that I was one the lucky (talented) individuals who passed! I found out in February, but because of bureaucracy and long intervals between the Board’s meetings, I had to wait until last Friday to finally have the certification. And the official letter is still on its way. And I have to pay one more bill. But nearly there!

But what on earth does that mean? It means that if you, your family member, friend, colleague, acquaintance, your firm or your work place needs official translations, meaning translations that bear legal validity, like birth and marriage certificates, contracts and court papers, I’m your guy! This might be especially important information for you guys that are applying to schools abroad this spring, because many schools and institutions require legally valid translations of previous diplomas. If you are unsure, drop me a message and we’ll find out

That’s it for work related news, next post will be about something tasty once again.
Have a nice day!

-Toni