Auktorisoitu kääntäjä x2 | Certified Translator

Blogi on ollut lähes kokonaan ruokapainotteinen, mutta nyt olisi pitkästä aikaa uutisia työrintamalta. Osallistuin nimittäin viime vuoden marraskuussa auktorisoidun kääntäjän tutkintoon kieliparissa suomi-englanti. Toiseen suuntaan, eli englanti-suomi, olen ollut auktorisoitu jo kohta vuoden, sillä sen auktorisoinnin sain yliopisto-opintojen perusteella. Kouluansioilla auktorisoinnin voi saada vain omaan äidinkieleen päin käännettäessä, joten palvelukentän laajentaminen vaati tenttiin osallistumista.

Tutkintoon osallistuin tosiaan marraskuussa ja viimein helmikuussa piinallisen odotuksen jälkeen sain kuulla päässeeni läpi! Aiemmista vuosista poiketen vuoden 2016 tutkinnon suoritti hyväksytysti jopa 30 % kokelaista, kun yleensä läpäisyprosentti on ollut alle 20 %. Tästä huolimatta tutkinto on erittäin haastava ammattikääntäjillekin, koska auktorisoitua kääntämistä säätelee laaja valikoima lakeja, asetuksia sekä ohjeistuksia, joten pelkkä käännösosaaminen ei riitä läpäisyyn. Täytyykin kyllä sanoa, että olen erittäin ylpeä suorituksestani.

IMG_20170410_154001-01

Kirjoittelen uutista kuitenkin vasta nyt, koska prosessihan ei suinkaan ollut vielä helmikuussa ohi. Tutkintotodistuksen saatuani minun täytyi vielä anoa oikeutta toimia auktorisoituna kääntäjänä erikseen. Lisäksi koko instituutiota hallinnoiva lautakunta kokoontuu vain parin kuukauden välein, joten kerralla lienee sitten paljonkin päätettävää. Viimein viime viikon perjantaina nimeni ilmestyi auktorisoitujen kääntäjien rekisteriin, joten nyt kaikki on virallista. (Tai no, lasku tästäkin huvista vielä pitää maksaa.)

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että jos sinä, sukulaisesi, ystäväsi, tuttusi, firmasi tai vaikka virastosi tarvitsee laillisesti pätevän käännöksen asiakirjasta, kuten tutkinto- tai vihkitodistuksesta, sopimuksesta tai oikeuskäsittelyssä tarvittavasta paperista, suomesta englantiin tai englannista suomeen, niin I’m your guy! Erityisesti tämä saattaa tulla ajankohtaiseksi näin keväällä ulkomaille kouluun hakeville, sillä sellaisessa tilanteessa laillisesti pätevä käännös aiemmista todistuksista on usein välttämätön. Jos olet epävarma, laita viestiä ihmeessä, niin selvitetään.

Siinä käännösuutiset tällä erää, ruokahommiin palataan jo seuraavassa postauksessa.
Valoisaa kevättä!

-Toni

This blog has been almost exclusively about food, but now I have some translation related news! As you may remember, I have been a certified translator in Finland from English to Finnish for almost a year. I got that certification based on my university diploma that had some specialised courses. However, in order to gain certification the other way round, from Finnish to English, I took part in the certification examination last November. The exam consists of a multiple choice test and two translations, and it is REALLY hard. Last year’s exam had an exceptionally high passing rate, 30%, while usually it has been less than 20%.

I’m proud to say that I was one the lucky (talented) individuals who passed! I found out in February, but because of bureaucracy and long intervals between the Board’s meetings, I had to wait until last Friday to finally have the certification. And the official letter is still on its way. And I have to pay one more bill. But nearly there!

But what on earth does that mean? It means that if you, your family member, friend, colleague, acquaintance, your firm or your work place needs official translations, meaning translations that bear legal validity, like birth and marriage certificates, contracts and court papers, I’m your guy! This might be especially important information for you guys that are applying to schools abroad this spring, because many schools and institutions require legally valid translations of previous diplomas. If you are unsure, drop me a message and we’ll find out

That’s it for work related news, next post will be about something tasty once again.
Have a nice day!

-Toni

Pähkinätön puolukka-kookosraakakakku | Nut-free Lingonberry and Coconut Raw Cake

Tänä viikonloppuna juhlittiin siskoni valmistujaisia. Jostain syystä minä päädyin tekemään suurimman osan juhlapöydän tarjottavista, ja erittäin mielelläni tarjoiltavia väänsinkin. Pöytään katettiin muun muassa vesivärikakku, fetalla ja paahdetuilla kasviksilla täytetty voileipäkakku, brownieita, focacciaa, valkopapuhummusta, tsatsikia, falafelcocktailpaloja, kvinoasalaattia sekä tämän kirjoituksen aiheena oleva pähkinätön kookos-puolukkaraakakakku. Perinteisemmistä tarjoiltavista mukaan otettiin äidin aina yhtä upeat korvapuustit sekä monien juhlien suosikki, isäni tekemä peltilihapiirakka.

wp-1491081684834.jpg

Tämän parempaa räpsyä en tajunnut kakusta ottaa, tuolta se kuitenkin näytti. Koristeluun käytin puolukkajauhetta sekä kuivattuja kookoslastuja.

Tämä pähkinätön raakakakku oli juhlien yllätyssuosikki ja sen reseptiä kyseltiin sen verran, että päätin kirjoittaa reseptin tänne blogiin, vaikka se on varsin lähellä aiemmin julkaisemaani raakakakkureseptiä (joka on tosin cashewpähkinäpohjainen). Halusin tehdä kakusta pähkinättömän, koska suvussa on useampi pähkinäallergikko. Tämä resepti eroaa tosin rakenteensa puolesta tuosta aiemmasta myös siinä, että tässä on kolme kerrosta, eli kahta erilaista täytettä. Päällimmäinen näistä jää lähes valkoiseksi, joten kakku on myös hieman juhlavamman näköinen. Tämä resepti on pääosin peräisin Kahvia ja kasvisruokaa -blogista. Resepti on pähkinöttämän lisäksi gluteeniton ja vegaaninen. Viljattoman siitä saa myös, kun vaihtaa kaurahiutaleet mulpereihin, riisihiutaleisiin tai mantelijauhoon, jos pähkinät eivät ole ongelma.

Raakakakuthan ovat yleisesti väline- ja raaka-aineurheilua, joten ihan tyhjin kaapein kakkua ei pysty tekemään. Myöskin aikaa täytyy varata yli vuorokausi, koska kookosmaidon täytyy jäähtyä, jotta kerman saa siitä kauhottua erilleen. Itse kakkukin vaatii vähintään useamman tunnin hyydyttämisen, koska sitä ei tosiaan kypsennetä ollenkaan. Välineiksi riittää tähän kakkuun melkein mikä tahansa monitoimikone tai tehosekoitin, koska mitään kovin kovaa ei tarvitse jauhaa. Itse käytin sauvasekoittimeni mukana tullutta monitoimikonelisäosaa, joka toimi tässäkin oikein nätisti.

Raaka-aineissa ei ole mitään supereksoottista. Tuoreita taateleitakin saa melkeinpä kaikkien vähänkin isompien markettien hedelmäosastoilta. Kuivahyllyn tiiviistI pakatut taatelit eivät sovi, koska ne ovat liian tahmeita. Mulperimarjat ovat vaalean vadelman näköisiä kuivattuja hedelmiä, joissa on luonnostaan makean karamellinen maku. Näitäkin on ostanut lähikauppamme kuivahedelmäosastolta, joten löytynee ainakin isoista marketeista. Ne voi kuitenkin korvata jollain muulla makealla kuivatulla hedelmällä. Kylmäpuristettu kookosöljy puolestaan on nykyään ihan öljyhyllyn peruskamaa, joten sen löytämisessä tuskin on ongelmia. Se on viileässä kiinteää vaalean vahamaista rasvaa, joka sulaa kirkkaaksi öljyksi jo hyvin matalassa lämpötilassa.

Reseptissä käytetään paljon kookoskermaa. Tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa yksinomaan kookosmaitopurkin päälle kertyvää kiinteää ja valkoista massaa, kun tölkkiä säilytetään kylmässä. Maidon kirkas neste kertyy tölkin pohjalle, josta sen voi valuttaa pois, jolloin tölkkiin jää vain kerma. Kaupan kookoskermana myytävä tuote on erilaista koostumukseltaan, eikä yleensä kovetu samalla tavalla. Mikä tahansa kookosmaito käy tähän, mutta merkkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon kermaa tölkkiin päätyy. Yllättäen kauppojen omat merkit, esimerkiksi Rainbow ja Pirkka, ovat yleensä kermapitoisimpia.

Juhliin tekemässä kakussa käytin kinuskikerrokseen värin vuoksi toiseen reseptiin tarvittuja kirsikoita. Niillä massasta tuli vaaleanpunaista, mutta niiden (tai vaikka puolukoiden) lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Pähkinätön puolukkaraakakakku

Ainesosat

Pohja
15 tuoretta taatelia
3 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
1dl mulperimarjoja

Kinuskitäyte
2 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
3 rkl mulperimarjoja
6 tuoretta taatelia
1 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
ripaus suolaa
(kirsikoita)

Kookostäyte
3 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
2 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
4-5 rkl kaurahiutaleita
vaniljajauhetta
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 dl pakastepuolukoita (jäisinä)

Esivalmistelut

  • Laita kookosmaitotölkit (2 tai 3 tölkkiä merkistä ja tuurista riippuen) jääkaappiin vähintään vuorokausi ennen leipomista. Kookoskerma nousee purkin yläosaan kiinteäksi valkeaksi massaksi ja neste jää purkin pohjalle.
  • Paahda auringonkukansiemenet, sillä paahdetuissa siemenissä on mukavan pähkinäinen maku. Helpointa paahtaminen on uunissa: laita siemenet uunivuokaan ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien. Voit myös paahtaa kuivalla paistinpannulla, mutta tällöin pannu saa olla korkeintaan keskilämmöllä ja siemeniä pitää liikutella koko ajan tai ne palavat. Paahtuessaan siemenet muuttuvat kullankeltaisiksi.
  • Vuoraa leipä- tai irtopohjavuoka (noin. 20 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla.

Kakun valmistaminen

  • Tee ensin pohja. Poista taateleista kivet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja surruta tasaiseksi massaksi. Murukoko saa jäädä aika rouheaksi, koska taatelit kyllä pitävät pohjan kasassa. Painele massa vuoratun vuoan pohjalle tasaiseksi.
  • Tee kinuskitäyte. Poista taateleista kivet. Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikoneen kulho puhtaaksi (ei tarvitse tiskata). Avaa jääkaappikylmä kookosmaitopurkki ja kauho kiinteää kookoskermaa tarvittava määrä. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi massaksi. Kaavi massa vuokaan pohjan päälle ja laita vuoka pakkaseen odottamaan viimeistä kerrosta.
  • Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikone taas puhtaaksi. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa ja kauho kylmistä kookosmaitotölkeistä jälleen tarvittava määrä kookoskermaa. Raasta sitruunan kuori. Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Lisää kaurahiutaleita, jos massa tuntuu liian ohuelta. Kaada massa edellisen kerroksen päälle vuokaan. Ripottele päälle runsaasti jäisiä puolukoita ja painele niitä myös kevyesti massan sisään. Peitä vuoka esimerkiksi tuorekelmulla ja laita vuoka pakkaseen.
  • Anna kakun jähmettyä pakkasessa vähintään muutama tunti, mielellään yön yli. Ota kakku sulamaan muutama tunti ennen tarjoilua.

Siinäpä se raawkakakku. Tarkoitus on kirjoittaa myös kahden muun kakun reseptit, joten pysy langoilla, jos ne kiinnostelevat!

-Toni

This weekend we had my sister’s graduation party. Most of the foods and cakes for the party were done by yours truly, for some reason. Among other things, I made three different cakes, one of which was this nut-free coconut and lingonberry raw cake. As a couple of party guests asked for the recipe, I decided to publish it here for convenience. For now it’s only in Finnish, but I might write it in English too in the future. So so drop me a comment if you want the recipe sooner rather than later!

-Toni

 

 

The Mighty Potato | Shepherd’s Pie

Kun kehittelin ideaa The Mighty Potato -sarjasta, yksi pohdittava asia oli perunamuusi: miten siitä kirjoittaisi, koska ei sitä voi sivuuttaakaan, mutta jokainen tekee muusinsa omalla tavallaan. Erityylisille muuseille kun on omat käyttötarkoituksensa ja hetkensä: muhevan pataruoan parina on runsaasti kermaa ja voita sisältävä muusi paikkansa ansainnut, mutta toisen ruoan kanssa yksinkertaisempi ja kevyempi muusi on toimivampi. Kuusamossa esimerkiksi muusiin lisätään niin paljon voita, että puhutaan perunamuusin sijaan pottuvoista. Poronkäristys olisi varmasti huomattavasti tylsempi kokemus, jos muusi olisi kevyempää sorttia.

wp-1490625569277.jpg

Lopulta päädyin valitsemaan ruokalajin, jossa perunamuusi muodostaa puolet komeasta kokonaisuudesta. Shepherd’s Pie eli paimenen piiras on brittiläisen keittiön kuuluisimpia ruokia, jossa lihakastike peitellään vuokaan perunamuusin alle ennen uunikypsennystä. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, koska kastikkeeseen voi upottaa oikeastaan mitä tahansa lihaa ja kasviksia, mitä kaapista löytyy, ja tuplakypsennys tekee koko komeudesta täydellisen muhevan ja herkullisen. Perunamuusi toimii tässä siis lisukkeen lisäksi suojaavana kuorena, ja se saa samalla itse myös mukavasti makua. Tit for tat, kuten britit sanovat.

wp-1490625585326.jpg

wp-1490625557741.jpg

Kokeilin tätä reseptiä ensimmäisen kerran Pyhän Patrikin päivänä, koska se sattui tulemaan vastaan irlantilaisia reseptejä etsiessäni. En todellakaan osaa sanoa mikä siinä reseptissä teki piiraasta irlantilaisen, mutta hyvin se toimi stoutin kaverina. Otin kuitenkin vapauksia muokata reseptiä omaan tyyliini: lisäsin kasviksien määrää, vähensin lihaa ja säädin mausteita. Lampaanjauheliha on kaikkein perinteisin lihavalinta shepherd’s piehin, mutta itse valitsin luomusika-nautaa, jossa rasvaa oli 20 %. Mikä tahansa runsasrasvainen jauheliha sopii tähän reseptiin, joskin täytyy huomauttaa, että joillain alueilla shepherd’s pie sisältää aina lammasta, kun taas nautaversio on nimeltään cottage pie.

Mausteita voi myös säätää edelleen itselleen sopiviksi, mutta ilman Worchestershire-kastiketta (lausutaan muuten wusteshiir) piiraasta ei tule oikean makuinen. Joissain resepteissä kastikkeeseen käytetään tomaattimurskaa, mutta itse pidän enemmän gravy-tyyppisestä kastikkeesta. Tomaattimurskan kosteutta ei muutenkaan kaivata tässä reseptissä, joten tomaattipyree on parempi ratkaisu. Eetterissä kelluu myös vegaanisia piirasreseptejä, joten halutessaan sellaistakin voi kokeilla. Tälläkin reseptillä saisi varmaan ruoan aikaan, jos vaihtaa lihan härkikseen (ja lisää nesteen määrää) sekä maidon ja voin kasviperäisiin vastineisiin.

Niin ja se muusi! Voit tehdä sen ihan miten haluat, mutta käytä jauhoisia perunoita ja maltillisesti voita, koska kastike on jo itsessään tuhtia. Itse lisäsin muusiin vielä persiljaa, mutta sekin on makuasia. Muussaustyyli on myös vapaa, tällaisen muusin saa hyvin aikaan perunanuijalla tai -muussaimella, mutta sähkövatkaimella rakenteesta saa tasaisemman ja ilmavamman. Muusin pinnan saa kullanruskeaksi kananmunavoitelulla, mutta se on vain ulkonäköasia. Lisärapeutta kuoreen puolestaan saa ripottelemalla viimeiseksi vuoan päälle korppujauhoja tai juustoa.

Shepherd’s Pie
4 annosta

Ainesosat
Muusi
1 kg jauhoisia perunoita
1-2 dl maitoa
2 rkl voita
suolaa ja pippuria
(persiljaa)

Kastike
300 g luomujauhelihaa
3 keskikokoista porkkanaa
1 sipuli
1 pss (200g) pakasteherneitä sulatettuna
1 rkl voita
pippuria
timjamia
2 rkl tomaattipyreetä
1-2 rkl Worchesterkastiketta
(loraus punaviiniä tai vermuttia)
2 rkl jauhoja
5 dl kana- tai lihalientä

Lisäksi halutessasi
Kananmuna (voiteluun)
Pinnalle korppujauhoja tai juustoa

  • Kuori perunat. Pilko perunat muutamaan osaan, laita kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna liedellä kiehuvaksi, laske lämpötilaa keskilämmölle ja keitä perunat läpikypsiksi (noin 20 minuuttia). Valuta vesi ja muusaa perunat. Lisää voi ja puolet maidosta ja muussaa sekoita tasaiseksi muusiksi. Lisää maitoa, jos rakenne on kovin jäykkä. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi persiljalla.
  • Laita uuni lämpimään 200 asteeseen.
  • Kuori ja kuutioi porkkanat ja sipuli. Kuumenna kasari tai isohko paistinpannu keskilämmöllä öljytilkan kanssa. Paista porkkanakuutioita öljyssä viitisen minuuttia. Lisää sipuli ja paista vielä muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää voi ja herneet. Mausta timjamilla ja pippurilla. Lisää pannulle tomaattipyree ja Worchesterkastike ja sekoita.
  • Ripottele pannulle jauhot ja sekoita ne lihan ja kasvisten joukkoon. Jos keittiöstäsi löytyy loraus punaviiniä tai vermuttia, lisää se pannulle. Lisää tämän jälkeen kana- tai lihaliemi ja sekoita. Muhittele kastiketta muutama minuutti. Kun kastike on sopivan suurustunutta, ota se pois lämmöltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.
  • Siirrä kastike uunivuokaan (noin 20 x 30 cm). Lusikoi perunamuusia kastikkeen päälle ja tasoita. Jos haluat kullanruskean pinnan, voitele perunamuusin pinta vatkatulla kananmunalla. Voit lopuksi ripotella päälle korppujauhoja tai juustoa. Paista vuokaa uunissa noin 20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja anna sen levätä puoli tuntia ennen tarjoilua.

Vinkki! Voit tehdä piiraat myös annosvuokiin kullekin syöjälle.

wp-1490625555242.jpgwp-1490625552856.jpgwp-1490625550408.jpg

Sellainen pottuklassikko tällä kertaa, toivottavasti maistuu!

Nähdään taas!

-Toni

wp-1490625547523.jpg

When I came up with the idea of The Might Potato series, one nut to crack was the potato mash: how to write about a dish that is one of the most common forms of potato side dishes, and also one that everyone does a little differently. All of the variations defend their places: a hearty mash with lots of cream and butter is a natural sidekick to slow cooked stews, while lighter and fluffier mashes go beautifully with fish, for example. In Kuusamo, in Northern Finland, it is customary to refer to the dish as potato butter, since their version on the mash contains a lot thereof. And I wouldn’t have it any other way; the Northern specialty poronkäristys, roasted reindeer served with lingonberries and potato butter, wouldn’t be the same with a different kind of mash.

So I decided to avoid the whole conversation and opted for a dish that incorporates the mash into the dish itself, as opposed to being served as a side dish. The natural choice is of course Shepherd’s Pie, one of the most renowned British foods. In shepherd’s pie, the mash is used as a top layer to protect the wonderful meat stew during oven baking. The idea is nothing short of brilliant: you can add basically anything and everything lying in the vegetable drawer of your fridge, and the double cooking makes everything mellow and gentle. The potato mash serves two purposes here, firstly as the side dish and also as the protective layer, while at the same time sucking up the flavours from the stew. Tit for tat, as the Brits say.

I tried this recipe for a first time on St. Patrick’s Day, as it came up when I searched for Irish recipes. (Them Irish and their ‘tators, am-i-rite?) Don’t ask me what is so Irish about this version, I have no clue, but it went nicely with pint of cold stout. I did, however, take some liberties and adapted the recipe to my liking: I reduced the amount of meat, added some vegetables and tuned the spices. I used a mixture of minced organic pork and beef, but the most traditional choice would be lamb (in fact, the beef variant in some areas is called cottage pie).

The seasonings can be further tuned to your likings, but I wouldn’t skip the Worcestershire sauce, as is responsible for the certain tang the dish should have. Some recipes use tomato pulp for the stew, but I prefer a more gravy-style sauce. I used some tomato paste for the stew to give more depth. By the way, there are several vegan versions of the shepherd’s pie floating around the net, so that’s an option too. You could replace the meat in this recipe with your choice of similarly textured vegetable protein product and opt for vegetable-based replacements for butter and milk as well.

Oh, and the mash! You can do the mash as you please, the recipe down below is how I made it. I only urge you to use starchy potatoes and keep the amount butter on the low side since the stew has quite a lot of fat in it. I added some parsley, but that is entirely optional. There are several ways of mashing the mash, I used a simple masher for this, but using an electric mixer will result in a smoother and fluffier mash. If you want to have a golden crust on the pie, you need to wash it with beaten egg, but that is just for looks. Some crunch can be added by sprinkling some bread crumbs or grated cheese on the pie before putting it in the oven.

Shepherd’s Pie
4 portions

Ingredients
Mash
1 kg starchy potatoes
1-2 dl milk
2 tbsp. butter
salt and pepper
(parsley)

Stew
300 g organic minced meat
3 medium-sized carrots
1 onion
200g thawed frozen peas
1 tbsp. butter
pepper
thyme
2 tbsp. tomato paste
1-2 tbsp. Worchester sauce
(a splash of red wine or vermouth)
2 tbsp. flour
5 dl chicken of beef stock

For the crust (optional)
1 egg
Bread crumbs or grated cheese

  • Peel the potatoes, cut into quarters, place into a kettle, and cover with water. Place on heat, bring to a boil, reduce heat to medium, and let simmer until completely soft. Drain and mash. Add the butter and half of the milk, mix. Add milk if the mash is too thick. Season with salt and pepper, add chopped parsley, if using.
  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius.
  • Peel and dice the carrots and onion. Heat a sauce pan or a large skillet on medium heat with a spoonful of oil. Add the carrots to the pan and cook for about five minutes. Add the onion and cook for two minutes. Add the meat and cook until browned. Add the peas and butter. Season with pepper and thyme. Add the tomato paste and Worcestershire sauce and mix.
  • Sprinkle the flour on the pan and mix into the meat and vegetables. If you have some red wine or vermouth, add some to the pan. Then add the stock and mix until the stew thickens to a nice, gravy-like consistency. Taste and add seasoning, if needed.
  • Transfer the stew into an oven dish (about 20 x 30 cm) and even the surface. Spoon the potato mash on the stew and spread evenly. If you want a golden crust on the pie, brush the top of the pie with some beaten egg. Add some bread crumbs or grated cheese on top, if using, and stick the whole thing into the oven for about 20 minutes. Then take the dish out of the oven and let rest for a half an hour before serving.

Tip! You can also use individual serving dishes for each person.

So, there’s another potato classic for the series, I hope you like it!

Until next time,

-Toni

 

Triple Chocolate Brownie

Brownie on täysin perustellusti monen suosikkileivonnainen: se on erittäin täyteläinen ja syntinen suklaaherkku, jota on suklaafanien vaikea vastustaa. Browniekoulukuntia on myös monia: toisten mielestä suklaakakun täytyy olla tahmea (hep!), kun taas toiset pitävät kakkumaisemmasta rakenteesta. Jotkut lisäävät taikinaan pähkinöitä, toiset korkeintaan suklaahippuja. Kaikille brownieille yhteistä lienee kuitenkin suklaan runsas määrä ja muutenkin syntinen sisältö. Tasaisin väliajoin joku yrittää tehdä browniestakin terveellistä, ja olen itsekin sortunut kokeilemaan kookos- ja kesäkurpitsaversioita huonolla menestyksellä. Brownie on kuitenkin niitä lohtuherkkuja, jotka on syytä säilyttää dekadentteina ja harvoin tehtyinä makupaloina, joista saa silloin tällöin nauttia hyvällä omallatunnolla. Kunhan ei turhan usein.

wp-1490012469006.jpg

 

Olen kokeillut lukemattomia browniereseptejä, joissa on kaikissa ollut jotain hyvää mutta yleensä myös jotain parannettavaa. Täydellinen brownie kun minun mielestäni on pehmeä, muttei liian tahmea, ja sen kuori on paperimaisen lohkeileva. Jälkimmäinen ominaisuus tuntuu olevan vaikea saavuttaa, vaikka suurin osa leffoissa näkyvistä brownieista on juuri tätä rapeakuorista sorttia. Viime viikolla se (lähes) täydellinen resepti tuli vastaan instagramissa, kun Ben Barlow postasi houkuttelevan kuvan leivoksistaan. Benin resepti oli valtava ja sisälsi hurjan määrän sokeria (jota suklaassakin on jo runsaasti). Puolitin reseptin, säädin sokerin määrää ja lisäsin vähän mausteita ja kappas, leipomishistoriani paras brownie oli syntynyt. Jatkossa täytyy kokeilla tätä reseptiä vielä lisää rapeutta tuovilla pähkinöillä, mutta tällaisenaankin brownie oli jo taivaallinen.

wp-1490012465548.jpg

Suklaa kun on reseptin pääosassa, niin siihen kannattaa panostaa. Reseptiin tulee edelleen paljon sokeria, joten suosittelen valitsemaan hyvin tummaa ja jopa hivenen kitkerää tummaa suklaata. Sokeri ja rouhitut vaaleat suklaat tasapainottavat kyllä kokonaisuutta. Käytin tavallisia vehnäjauhoja tällä kertaa, mutta reseptissä olevan pienen määrän jauhoja voi korvata melkeinpä millä tahansa gluteenittomalla jauholla. Lisäksi tarjolle voi laittaa klassisesti vaniljajäätelöä tai vaikka kirpeää veriappelsiinihilloa.

Kolmen suklaan brownie
12 pientä palaa

Ainesosat
120 g tummaa suklaata
120 g voita
60 g jauhoja
30 g kaakaojauhetta
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa
2 munaa
150 g hienoa sokeria
50 g valkosuklaata
30 g maitosuklaata

  • Sulata voi voi ja tumma suklaa vesihauteessa: kiehauta kattilassa tilkka vettä ja aseta kattilan päälle lasinen tai metallinen kulho. Varmista, ettei kulhon pohja kosketa vettä. Laita voi ja pilkottu suklaa kulhoon ja anna sulaa hiljalleen välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä.
  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vuoraa noin 25 x 20 cm vuoka leivinpaperilla. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, vaniljajauhe ja ripaus suolaa kulhossa keskenään. Rouhi valko- ja maitosuklaa reilunkokoiseksi rouheeksi.
  • Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada sekaan voi-suklaaseos ja sekoita tasaiseksi. Sihtaa joukkoon jauhoseos ja sekoita nopeasti sekaisin. Lisää taikinaan vielä suklaarouheet ja kääntele tasaiseksi.
  • Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaa, levitä tasaiseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes brownien pinta on paperimainen eikä taikina enää hylly vuokaa heilutettaessa. Puutikulla kokeiltaessa tikun pitäisi olla kostea, mutta ei valuvan taikinan peitossa.
  • Anna brownien jäähtyä vuoassaan täysin ennen leikkaamista paloiksi.

No miltä vaikuttaa? Syttyikö suklaanhimo, poltteleeko päästä iskemään lusikka pehmeään brownieen?

Toivottavasti makeanhimo talttui, seuraavalla kerralla taitaa olla jotain suolaista luvassa.

-Toni

wp-1490012474139.jpg

It is no wonder that the brownie is the go-to bakery delight for many; the sinful and deeply chocolaty concoction is hard to resist, especially if one happens to like chocolate. There are many schools to brownie, though. Some people (me!) like their brownie sticky and moist, some prefer more cake-like texture. Some add nuts to the mix for crunch, others consider even chocolate chips an abomination. However, what all brownies have in common is chocolate and cocoa, lots of them, and thoroughly sinful ingredients. There seems to be a craze for “healthy alternative” for brownies at certain intervals; I’ve tried at least the coconut and zucchini versions myself. All of these alternatives have led to a disappointment of some degree. Brownie is one of those comfort treats that should remain decadent delight saved for those days you really need it. Don’t feel bad about indulging every now and then in some chocolaty treats, just don’t do it too often.

I have tried numerous recipes for brownies, all of which have had their pros, but also some room for improvement. For me, the perfect brownie is moist and soft, but not too sticky, and the brittle crust is paper thin yet crispy. The latter seems to be hard to attain, even though a vast majority of brownies seen on TV and films seem to have this brittle crust. The finally last week, I ran into a delicious looking picture on Instagram by Ben Barlow . However, Ben’s recipe for his brownies was huge and contained a ton of sugar. I cut the recipe in half, left some sugar out, added some spices, and baked the brownies hoping for the best. My intuition was not wrong: I had just baked the best brownies I’ve ever made! There is still some improvements to be made, for example using even darker cholate and adding some nuts, but even now these brownies are divine.

Like I said, the recipe still contains a lot of sugar, and chocolate has some in it too, so I would urge you to buy very dark and even a little bitter chocolate for this recipe. The added lighter chocolate chunks and the sugar will balance out the flavour nicely. I used regular wheat flour, but the small amount of flout in this recipe could be replaced with most gluten free flours. I used some sour blood orange jam for serving these, but a classic combination with vanilla ice cream would work beautifully as well.

Triple Chocolate Brownie
12 small pieces

Ingredients
120 grams dark chocolate
120 grams butter
60 grams flour
30 grams fark cocoa powder
pinch of salt
pinch of vanilla
2 eggs
150 grams sugar
50 grams white chocolate
30 grams milk chocolate

  • Melt the chocolate and butter in a bain-marie: boil some water in a kettle. Place a glass or metal bowl on the kettle, making sure the bottom of the bowl does not touch the water. Put the butter and chocolate into the bowl and let slowly melt, mixing every now and then. Let the mixture cool to room temperature.
  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius. Line a rectangular pan, approx. 25 x 20cm with parchment paper. Mix the flour, cocoa powder, vanilla powder and salt in a bowl. Chop the white and milk chocolate into small chunks.
  • In a bowl, beat the eggs and sugar until pale and fluffy. Pour in the butter and chocolate mixture and mix. Sift in the flour mixture and fold it into the batter. Add the chocolate chunks and mix quickly.
  • Pour in the pan lined with parchment paper and even the surface. Bake in the oven for about 30 minutes, or until the surface of the brownie is papery and the brownie isn’t wobbly anymore in the centre. A wooden skewer stuck in the middle of the brownie should come out moist but not sticky.
  • Let the brownie cool complete in the pan before cutting into pieces.

Well, what do you think? Craving some brownie yet? How do you prefer your chocolate treats?

I hope this helped with your sweet tooth, next time there will be something savoury, maybe.

-Toni

Focaccia

Kah, taas reilu pari viikkoa vilahti ohi ja ollaankin jo maaliskuun toisella viikolla. Hiihtolomareissu pohjoiseen vei viime viikon ja työkuviot edellisen, mutta nyt ollaan taas hellan äärellä.

Viime aikoina on kiinnostanut kaakkois-aasialainen ruoka raikkaine sitruunaruohoineen ja limetteineen, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään kovin omaperäistä sillä saralla. Tällä kertaa pysytelläänkin tukevasti Euroopassa ja leivotaan kuohkeaa focacciaa. Tämä on yksi niistä resepteistä, jotka olen aikanaan kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaani, ja tätä leipää tarjottiin muun muassa ylioppilasjuhlissani. Jotkut ylioppilaat heräsivät aikaisin ehtiäkseen kampaajalle, minä heräsin kuudelta leipomaan.

wp-1488892286631.jpg

Focaccia on italialainen ohut leipä, jolla on paljon samaa pizzapohjan kanssa. Focaccia on tosin suosituinta Ligurian alueella, kun taas pizza on kotoisin etelämpää Campaniasta. Joidenkin lähteiden mukaan focacciaa ovat leiponeet jo etruskit ennen Rooman valtakuntaa, mikä on sinänsä uskottava väite, koska Välimeren alueella on leivottu ohuita leipiä, kuten pitaleipiä, jo hyvin kauan. Parhaat focacciat olenkin syönyt juuri Liguriassa, Genovan lähellä merenrantakylässä. Hieman huvittavaa oli se, että juuri sitä parasta leipää tuotiin pyytämättä pöytään ennen pääruokia, jotka taas jäivät täysin leivän varjoon.

Tämä resepti on tehty hiivaan, koska se tuntuu olevan todella merkittävästi helpompaa kuin juureen leipominen. Olen yrittänyt löytää hyvän reseptin juurella leivottuun pizzaan ja focacciaan, mutta joka kerta leipä on jäänyt lättänäksi ja tiiviiksi. Siksi olen todennut, että näissä leivissä kannattaa tyytyä hiivaan, ainakin toistaiseksi.

Kuten kaikissa kohotettavissa leivonnaisissa, focacciakin hyötyy tavattaman paljon hitaasta kohotuksesta. Leivän saa kyllä aikaan muutaman tunnin kohotuksella lämpimässä, mutta isoja kuplia on turha silloin odottaa. Paras rakenne syntyy, kun taikina tehdään illalla nousemaan jääkaappiin ja leivotaan seuraavana päivänä. Tällöin ei tarvitse kikkailla veden tai kohotuspaikan lämpötilallakaan, koska hiivan tuleekin toimia hitaasti.

 

wp-1488892305464.jpg

Tältä taikinan tulisi näyttää kohotuksen jälkeen | This is how the dough should look like after leavening

wp-1488892301660.jpg

Kumoa taikina pellille… | Pour the dough on the baking tray…

wp-1488892298350.jpg

…ja varovasti painele se littanaksi kosteilla sormilla | … and carefully flatten in using wet fingers

Focacciaan kannattaa käyttää samoja jauhoja, joista pizzakin tehdään. Paras vaihtoehto on siis italialainen 0- tai 00-jauho, jossa on korkea W-arvo ja joka on tarkoitettu pizzan tekemiseen. Tällaista saa esimerkiksi Tampereelta culinaria keittiöelämästä. Toiseksi paras vaihtoehto on Prismojen valikoimasta löytyvä Ramlösa Kvarnin Manitoba Cream -leipäjauho, jonka gluteenipitoisuutta on nostettu hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Myös ihan tavallisia leipäjauhoja voi käyttää, mutta durumvehnällä ei ole asiaa pizzaan tai sen enempää focacciaankaan.

wp-1488892295935.jpg

Painele täytteet puoliksi taikinan sisään | Press the toppings halfway into the dough

wp-1488892293594.jpg

Täytteinä käytin pakollisen rosmariinin lisäksi kaapista löytyviä kalamata-oliiveja ja kaprismarjoja sekä punasipulia, mutta näitä voi säätää omien mielitekojen ja kaappien sisällön mukaan. Käytä täytteitä kuitenkin hyvin maltillisesti, leivän on tarkoitus olla itsessään pääosassa.

Focaccia
1 pellin kokoinen leipä

Ainesosat
4 dl vettä
400-500 g jauhoja (pizza- tai leipäjauhoja)
5 g kuivahiivaa
5 g suolaa
½ dl oliiviöljyä

Päälle
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Rosmariinia
Sormisuolaa
Kivellisiä oliiveja
Kaprismarjoja
Punasipulia

  • Sekoita kuivahiivaa kulhossa huoneenlämpöiseen veteen. Lisää oliiviöljy. Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista ja suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoja kunnes seos alkaa muistuttaa löysää leipätaikinaa. Tarkka jauhojen määrä riippuu mm. jauhojen laadusta ja kosteudesta, joten tarkkaa määrää ei voi antaa. Tavoitteena on kuitenkin pitää taikina löysänä, joka pysyy kasassa, mutta on tahmeaa sormella koskettaessa.
  • Kun taikina on sopivaa, peitä kulho tuorekelmulla ja leivinliinalla ja laita kulho jääkaappiin. Anna taikinan nousta yön yli tai vähintään 8 tuntia. (Taikinan voi tehdä myös samana päivänä ja kohottaa muutaman tunnin, käytä tällöin 40-asteista vettä ja jätä kulho lämpimään paikkaan.)
  • Ota kulho jääkaapista ja anna taikinan lämmitä jonkin aikaan. Rutista leivinpaperiarkki palloksi ja levitä sitten uunipellille. Kastele kätesi ja kumoa taikina leivinpaperin päälle. Painele taikina kevyin sormin pellille muutaman sentin paksuiseksi levyksi. Älä paina liikaa, koska silloin ilma karkaa taikinasta ja leipä jää lättänäksi. Sormien kostuttaminen helpottaa taikinan käsittelyä. Jätä taikina nousemaan uudestaan lämpimään paikkaan tunniksi.
  • Valmistele kohotuksen aikana täytteet: puolita oliivit ja poista niistä kivet, leikkaa kaprismarjat puoliksi ja viipaloi sipuli. Silppua myös rosmariini. Tee mausteöljy lisäämällä puoleen desiin öljyä murskattu valkosipulinkynsi ja oksa rosmariinia.
  • Laita uuni lämpiämään 225-asteikseksi.
  • Kun taikina on noussut, voitele se oliiviöljyllä ja ripottele päälle sormisuolaa. Lisää täytteet leivän päälle painaen niitä vähän taikinan sisään. Ripottele päälle vielä rosmariinia ja laita leipä uuniin. Paista leipää noin 20 minuuttia, tai kunnes sen pinta on kauniin kullanruskea.
  • Ota leipä uunista ja voitele se heti mausteöljyllä, jotta pinta pehmenee. Anna leivän levätä hetki ennen leikkaamista annospaloiksi.
  • Syö focaccia sellaisenaan vaikka salaatin seurana, tai leikkaa paloiksi ja täytä esimerkiksi mozzarellalla ja basilikalla.

Sellaista tämän viikon alkuun. Onko focaccia jo tuttu kaveri keittiössä, vai rajoittuuko kokemukset kahvilaleipiin? Mitä täytteitä kannattaisi kokeilla?

-Toni

wp-1488892291302.jpg

 

Over two weeks has passed since the last post, and it’s already the second week of March. Last week was spent on a winter break in the North, and the week before that in work-related things, but now it’s time to bake something!

South-East Asia has been on my mind very much lately, the fresh lemongrass and zingy lime leaves providing some much-needed refreshment. Alas, I don’t have much original content concerning that for now, so let’s stick to European classics and bake some airy and sumptuous focaccia. This recipe is from my leaf-covered recipe book, and I served this in my graduation party in 2009. On the morning of the graduation party, some people woke early to go to hairdressers’, but I woke up at six to bake.

Focaccia is a North Italian flatbread that shares a common core with the southern pizza. Focaccia is most commonly attributed to Ligurian cuisine, whereas as pizza is a Campanian product. According to some sources, focaccia has been baked since the Etruscan times before the Roman empire, and that seems entirely possible since flatbreads (e.g. pita) have been baked around the Mediterranean for ages. I have eaten the best focaccia in a small seaside village near Genoa in Liguria. It was actually a little funny affair: the spectacular focaccia was brought to the table without asking before main courses, but it was by far the best part about that restaurant visit.

I used yeast to bake this focaccia, mainly because my forays into baking pizza and focaccia using sourdough starters have been very disappointing. I have tried to find a good recipe for sourdough pizza, but every time the result is a flat and sometimes even hard crust. Therefore, I have decided to stick to yeast with pizzas and focaccias for now.

Like with every leavened dough, the focaccia really appreciates long and slow leavening. You can make a focaccia with just a couple hours leavening time, but don’t expect much in terms of fluffiness and bubbles in that case. The best result is achieved when the dough is made in the evening and left to leaven in the fridge overnight. That also eliminates any need to use certain temperature water or leavening atmosphere, since you want to slow down the yeast.

I recommend using pizza flour for focaccia. The best choice is Italian flour, either 0 or 00 with a high W value, meaning it has high gluten content. This should be available at Italian shops and some high-end grocery stores. The second-best option is to use any gluten rich flour meant for bread baking. Durum wheat, on the other hand, is not used to make pizza or focaccia, so steer clear of that.

In terms of toppings, I used what I already had in the cupboards: Kalamata olives, caper berries, red onion and the only mandatory ingredient, rosemary. You can choose your own toppings but keep them light, you don’t want to steal the limelight from the bread.

Focaccia
1 baking tray

Ingredients
4 dl water
400-500 grams of flour (pizza or bread flour)
5 grams dry yeast
5 grams salt
½ dl olive oil

On top
Olive oil
Garlic clove
Rosemary
Salt flakes
Olives
Caper berries
Red onion

  • Mix the dry yeast and room-temperature water in a bowl. Add half of the flour and salt. Mix until even and add flour until the mixture resembles a gooey dough. The amount of flour needed depends on the quality and moisture content of the flour, so it varies a lot. Aim for a dough that keeps together but is sticky.
  • When you have reached the right consistency, cover the bowl with cling film and a tea towel and place in the fridge overnight, or at least 8 hours. (You can also do this dough the same day, but then use warm water and leave the dough to leaven in a warm place for a couple of hours.)
  • The next day, take the bowl out of the fridge and let it warm a bit. Crumble a piece of parchment paper and line a baking tray with it. Pour the dough on the baking tray and carefully spread it using fingers dipped in water. The sough should be about an inch thick. Leave the dough to rise in a warm place for an hour.
  • Prepare the toppings while the dough is rising. Cut the olives in half and remove pits, cut the capers, slice the onion, and mince the rosemary. Make a flavoured oil by measuring about ½ decilitre of olive oil in a glass and add a crushed garlic clove and a sprig of rosemary.
  • Preheat the oven to 225 degrees Celsius.
  • When the dough has risen, brush it with olive oil, sprinkle some salt flakes and the minced rosemary on it, and add the toppings. Press the toppings halfway into the dough. Put the focaccia in the oven and bake about 20 minutes, or until the crust is golden brown.
  • Take the focaccia out of the oven and brush it immediately with the flavoured oil to prevent hardening. Let the focaccia rest for a while before cutting.
  • Serve the focaccia as is, with for example a salad, or cut in half and fill with mozzarella and basil.

That should start the week, right? Is focaccia a usual suspect in your kitchen, or is it something that you usually see in the cafés? What are your favourite toppings?

-Toni

 

 

The Mighty Potato | Hasselbacka

Muutama viikko sitten aloitin oodin perunalle, tuolle mukuloista monipuolisimmalle. Viimeksi peruna raastettiin kokonaan uuteen muotoon, mutta nyt pidetään potut pottuina. Tällä kertaa vuorossa ovat suomenruotsalaiselta kalskahtavat Hasselbackan perunat.

wp-1487342865143.jpg

Tukholman Drurgårdenin Hasselbacken-kokkikoulusta ja ravintolasta peräisin oleva valmistustapa on yksi eleganteimpia keinoja kypsentää peruna. Tarkat viillot mahdollistavat voin, suolan ja lämmön valumisen perunan sisään, jolloin kuorrutettu pinta on upean rapea ja peruna taas sisältä kiinteän mehevä. Hasselbackan perunat ovat tyylikäs juhlaruoan lisuke, mutta jo itsessään nostavat arkiruoan tasoa melkein juhlasapuskaksi. Eikä niiden tekeminen ole edes hidasta tai vaikeaa!

Jos haluaa välttää pitkän uunikypsennyksen, kannatta valita pienehköjä perunoita. Niitä on myös kivempi siivuttaa ja ne näyttävät pienenä rykelmänä lautasella suloisilta. Oman kokemukseni mukaan monet valmiissa pussissa myytävät luomuperunat ovat tavallisia siskojaan pienempiä, mutta se on tietenkin merkki- ja vuodenaikakohtaista.

wp-1487342818827.jpg

wp-1487342815798.jpg

Tässä ”älä tee näin”-esimerkki metallilusikalla. Suosittelen puu-tai muovilusikkaa veitsen säästämiseksi | I suggest using wooden or plastic spoon for cutting the potatoes, metal (like pictured) might damage your knife

Perusresepti ei vaadi perunoiden lisäksi kuin öljyä tai voita sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi perunoiden päälle voi rapeuden maksimoimiseksi ripotella korppujauhoja (aasialaiset panko-korppujauhot loistavat tässäkin) sekä raastaa parmesaania tai pecorinoa. Joku kypsentää samassa vuoassa pekonitkin, mutta itse annan perunan loistaa perunana.

wp-1487342813011.jpgwp-1487342810490.jpg

wp-1487342807957.jpg

Rapea päältä, mehevä sisältä | Crispy on the outside, mellow on the inside

Hasselbackan perunat
Kahdelle, valmistusaika 45-60min

Ainesosat
6-8 kpl pienehköjä perunoita (tai muutama vähemmän isompia)
oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria
panko-korppujauhoja
pecorinoa tai parmesaania

  • Laita uuni lämpimään 175-asteiseksi.
  • Kuori perunat. Aseta kuorittu peruna sopivankokoiseen muovi- tai puulusikkaan (metallinen lusikka saattaa vahingoittaa veitsen terää). Leikkaa terävällä ja ohuella veitsellä, esimerkiksi vihannes- tai fileointiveitsellä, perunaan pystysuoria viiltoja. Lusikan reuna pysäyttää veitsen, jotta peruna ei halkea. Leikkaa viiltoja koko perunan leveydeltä niin tiheään kuin osaat.
  • Aseta perunat pienen uunivuokaan. Valuta perunoiden päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa pippuria. Aseta kunkin perunan päälle nokare voita. Ripottele perunoiden päälle vielä korppujauhoja sekä pecorinoa tai parmesaania niin halutessasi. Laita vuoka varovasti uusiin keskitasolle.
  • Perunoiden kypsyminen vie niiden koosta riippuen 30-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä vaikka puutikulla. Kypsään perunaan puutikku uppoaa helposti. Ota vuoka ulos uunista kypsentämisen puolivälissä ja valele lusikalla vuoan pohjalle valunutta rasvaa perunoiden päälle, ja laita vuoka takaisin uuniin. Valelu auttaa rapean pinnan aikaansaamisessa.
  • Tarjoile kypsät perunat lisäkkeenä juhla- tai arkipöydässä.

Ovatko Hasselbackat jo perusrepertuaariasi vai uusi tuttavuus?

Tällaista perunasta tällä kertaa, ensi kerralla onkin leipähommia luvassa. Stay tuned!

-Toni

wp-1487342805280.jpg

A couple of weeks ago I started The Mighty Potato series, highlighting the potato as a versatile king of tubers on our tables. Last time the potatoes were shredded into a completely different form, but this time the ‘tators will be ‘tators. Intoducing The Hasselbacka Potato, an elegant and sophisticated tuber from Stockholm.

This method of cooking potatoes originates in the Hasselbacken restaurant school and restaurant in the royal Djurgården area of Stockholm, Sweden.  It is by far one the most elegant ways of cooking potatoes: the precise vertical cuts allow the potato to remain in its original form, but also let the heat, butter and salt penetrate the inner spheres of the tuber. This makes a wonderful potato that is crispy on the outside but wonderfully juicy on the inside. The Hasselbacka potatoes are a sure crowd pleaser on feast banquets, but they also elevate any weekday meal to new heights. And they don’t even require hours of cooking or insane skills.

To avoid long baking time, choose small potatoes. Smaller potatoes are also easier to slice and they look awfully cute in a little bunch. I have often found that organic potatoes are small than their regular counterparts, but that is a completely regional and seasonal variable. Choose the ones that look the best for you.

The basic recipe calls for only potatoes, olive oil or butter, and salt and pepper. You add crispy breadcrumbs (the Asian panko works best) and pecorino or parmesan cheese if you want to get more crisp. I’ve heard someone cooking bacon in the same oven dish as well, but I’m sticking to the potatoes.

Hasselbacka Potatoes
For two, cooking time 45-60min

Ingredients
6-8 small potatoes (or fewer big ones)
Olive oil
Butter
Salt
Pepper
Panko bread crumbs
Pecorino or Parmesan

  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius.
  • Peel the potatoes. Place a peeled potato in a wooden or plastic spoon (metallic spoon might damage your knife). Make vertical cuts to the potato with a thin and sharp knife, like a vegetable or fillet knife. The rim of the spoon will stop the knife before it cuts the potato in half. Make as many cuts to the whole length of the potato as you can.
  • Place the cut potatoes in an over dish. Pour olive oil on them and sprinkle salt and pepper. Place some butter on each potato. Add the breadcrumbs and grated cheese too, if using. Put the dish into the oven.
  • The potatoes bake between anywhere 30 to 60 minutes, depending on their size. You can check if they are done by sticking a toothpick into the largest potato: if the toothpick sinks in easily, the potatoes are done. About halfway through the cooking, take the dish out of the oven and ladle the oil and melted on the bottom of the dish onto the potatoes with a spoon. This helps to attain the crisp top on the potatoes.
  • Serve the potatoes as a side dish as a part of a feast or as everyday luxury meal.

There you go! Have you already tried Hasselbacka potatoes, or is the method new for you?

Next time there will be some bready things, stay tuned!

-Toni

Blood Orange Upside Down Cake

Runebergin päivänä lienisi asianmukaista kirjoittaa Fredrikan tortuista, mutta omaan repertuaariini ne eivät tällä haavaa kuulu. Olen joskus kokeillut niiden leipomista, mutta jotenkin ne ovat jääneet vaillinaisiksi. Lisäksi oikeaoppisten torttujen tekemiseen tarvitsisi erikoismuotin, mikä tuntuu hieman turhalta. Pidän Runebergin tortuista kyllä, mutta tyydyn toistaiseksi laadukkaisiin valmistuotteisiin.

wp-1486304209170.jpg

Jotain saman tyyppistä teki kuitenkin mieli tehdä sunnuntaikahveille. Päätin yhdistää tällä hetkellä sesongissa olevat veriappelsiinit ja runebergintorttumaisen murean rakenteen. Kokeilin joskus tehdä appelsiinikeikauskakkua, ja muistelin sen olleen varsin pätevä leivos, joten kaivoin esiin aiemmin käyttämäni reseptin Not Quite Nigella -blogista. Säädin hieman reseptiä korvaamalla vehnäjauhot kaurajauholla, jotta kakku olisi varmasti murea. Lopputuloksena syntyi oikein mukava kakku, jossa todellakin on hyvin samanlainen murea rakenne, kuin Runebergin tortuissa. Veriappelsiinin kuoresta tulee myös tortuista tuttua pientä katkeruutta, joka taittaa runsasta sokerisuutta mukavasti.

wp-1486304217391.jpg

Veriappelsiinit ovat ehdottomasti yksiä lempihedelmistäni. Ne ovat makeita, hapokkaita ja parhaimmillaan todella kauniita punaisine hedelmälihoineen. Tällä kertaa tosin punaista oli kovin vähän, sen määrä kun vaihtelee hyvin paljon. Veriappelsiineihin liittyy tiettyä salaperäisyyttä, joka varmaankin juontaa juurensa nimeen sekä lyhyeen satokauteen. Veriappelsiinit nimittäin ovat yksiä niistä harvoista kasviksista, joita ei yksinkertaisesti ole saatavilla kuin tammikuun loppupuolelta maaliskuulle. Veriappelsiinien punainen väri on peräisin muun muassa lykopeenista ja antosyaanista, joiden syntymiseen tarvitaan kylmiä öitä ja lämpimämpiä päiviä. Tällaiset olosuhteet ovat alkuvuodesta veriappelsiinien kotiseudulla Etnan rinteillä Sisiliassa. Lämpötilavaihteluvaatimuksen vuoksi veriappelsiineja ei voi kasvattaa lämpimillä alueilla, kuten Brasiliassa ja Lähi-Idässä. Tämän vuoksi niiden sesonkikin on aidosti rajallinen. Lisää veriappelsiineista (ja kaikista muistakin olemassa olevista sitruksista) voi lukea loputtoman kiinnostavilta Sitrussivuilta.

wp-1486304203554.jpg

Veriappelsiinit kannattaa pestä huolella, koska ne käytetään kuorineen. Lisäksi tarvitset hyvin terävän veitsen, jolla saa leikattua mahdollisimman ohuita viipaleita appelsiineista. Yritin käyttää mandoliinia tähän, mutta omani oli auttamattomasti liian tylsä. Ohut ja terävä fileointiveitsi toimi sen sijaan kiitettävästi. Appelsiinien maustamaa siirappia jää muuten yli, sitä voi käyttää vaikka juomien maustamiseen tai salaatinkastikkeen pohjana. Säilytä siirappia suljetussa purkissa jääkaapissa.

Tein oman kakkuni tuttuun tapaan 16 cm vuokaa. Tuplaa resepti, jos käytät suurempaa vuokaa.

wp-1486304213044.jpg

Veriappelsiinikeikauskakku

Appelsiinit
1-2 veriappelsiinia
1 dl sokeria
1 dl vettä

Kakkutaikina
100 voita
100 g sokeria
2 munaa
2 dl mantelijauhoa (1 pussi)
1 dl kaurajauhoa (voi korvata vehnäjauhoilla)
1 dl maustamatonta jogurttia
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

  • Pese veriappelsiinit huolella. Leikkaa ne kuorineen mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi fileointiveitsellä. Sekoita pienessä kattilassa vesi ja sokeri. Kiehauta siirappia ja lisää veriappelsiiniviipaleet kiehuvaan siirappiin. Laske lämpötila matalaksi ja anna appelsiinien kypsyä muutama minuutti. Kun appelsiinien kuoret alkavat muuttua läpinäkyviksi, nosta ne reikäkauhalla lautaselle. Keitä siirappia vielä viidestä kymmeneen minuuttia, jotta se tiivistyy. Anna sekä appelsiinien että siirapin viilentyä.
  • Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Rutista arkki leivinpaperia tolloksi ja avaa tollo varovasti. Vuoraa kakkuvuoka (esim. irtopohjavuoka) rutistetulla paperilla.
  • Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen sekoittaen kummankin munan jälkeen. Lisää seokseen mantelijauho, kaurajauho, leivinjauhe, suola ja jogurtti. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
  • Voitele kakkuvuokaan asetettu leivinpaperi appelsiinisiirapilla. Asettele appelsiiniviipaleita vuoan pohjalle haluamallasi tavalla. Myös vuoan reunat voi vuorata appelsiineilla. Lusikoi taikina varovasti vuokaan ja tasoita pinta. Laita vuoka uuniin keskitasolle ja paista noin 45 minuuttia, tai kunnes kakun keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Anna kakun jäähtyä kokonaan vuoassa.
  • Kumoa jäähtynyt kakku lautaselle. Poista leivinpaperi varovasti ja voitele kakku vielä appelsiinisiirapilla. Voit halutessasi koristella kakkua vielä, mutta vuoan pohjalle asetellut appelsiiniviipaleet ovat jo itsessään näyttäviä.

Hyvää Runebergin päivää, miten sitten ikinä sitä vietätkään!

-T

wp-1486304206481.jpg

Today in Finland we celebrate Johan Ludwig Runeberg, the national poet of Finland. Runeberg was one of the most important figures in Finnish literary history, and the Finnish national anthem was written by him, but most of all he is known for the little cakes his wife, Fredrika, used to bake. These Runeberg tortes are available everywhere for a few weeks around this time in Finland. They are made of a crumbly dough with flavours of bitter almond and rum. I have tried making these pastries in the past, unsuccessfully, so nowadays I just buy them from a bakery. Still, I wanted to make something reminiscent of them on this day. I decided to combine their crumbly texture with the fruit of the season, the blood orange. I once made an upside-down cake with Not Quite Nigellas recipe, but this time I tuned it a bit to make sure the texture is moist and crumbly. I used oat flour instead of wheat. The result was a wonderful cake that really has a similar texture to the Runeberg tortes. The orange peel and pith give the cake some much needed bitterness, which is also reminiscent of the bitter almond aroma of the tortes.

Blood oranges are one of my favourite fruits. They combine the sweetness and acidity in an exhilarating way, and they are really beautiful with their red tinted flesh. This time my blood oranges had only little ’blood’ in them, which perfectly normal since the amount of red varies a lot. Furthermore, blood oranges have some mystery to their aura, which probably has much to do with their ominous name and their seasonal existence. The blood orange is one of the last fruits that are truly seasonal: they are available only from the end of January until March. This is due to the method their colour appears: the lycopene and anthocyanin compounds that tint the flesh of the oranges red require cool night and warmer days to develop. The conditions on the slopes of Etna in Sicily, from where blood oranges originate, in this time of the year are perfect for blood oranges. These temperature requirements mean that blood oranges cannot be grown in warmer areas, like Brazil or the Middle-East, that produce other kinds of citrus fruits. The geographical restrictions create a tight schedule for blood orange connoisseurs, so we must eat as much of them as possible during these months. You can read more on blood oranges and all other kinds of citruses on the ever-so-inspiring Citrus Pages.

I recommend washing the blood oranges well since you’ll be using them peel and all. You’ll also need a very sharp knife to cut the oranges into thin slices. I tried  using my mandolin, but it was nowhere as sharp as it would have needed to be to cut the oranges nicely. My fillet knife, however, was perfect for the job. There will be surplus of the orange syrup from the recipe. You can use the syrup to flavour drinks or as a base for salad dressings, or whatever to want to do with it. It keeps in a tight container in the fridge at least a week.

I made my cake in the 16 cm spring form, as usual. Double the recipe, if using bigger pan.

Blood Orange Upside Down Cake

Orange slices
1-2 blood oranges
1 dl sugar
1 dl water

Cake
100 butter
100 g sugar
2 eggs
2 dl ground almonds
1 dl oat flour (can be replaced with wheat flour)
1 dl natural yoghurt
1 tsp. baking powder
½ tsp. salt

  • Wash and dry the blood oranges well. Cut them into thin slices with a sharp knife. Mix the water and sugar in a small kettle. Bring the mixture to a boil and add the orange slices. Turn the heat down and let the oranges simmer for a couple of minutes until their peel turns a bit translucent. Remove them from the syrup with a slotted spoon. Turn the heat up the syrup and boil for a few minutes more to condense. Let the orange slices and the syrup to cool.
  • Heat the oven to 175 degrees Celsius. Crumble a sheet of parchment paper into a ball and open carefully. Line a can tin with the crumbled parchment paper.
  • In a bowl, beat the sugar and butter until light and fluffy. Add eggs one at a time and mix in between. Add the ground almonds, oat flour, baking powder, salt, and yogurt and mix quickly.
  • Brush the parchment paper in the cake thin with the orange syrup. Place the orange slices on bottom of the tin on a design of your choosing. You can also but slices on the sides, if you can make them stick. Spoon the cake dough carefully on the slices and even the surface. Put the tin in the oven and bake for about 45 minutes, or until a wooden skewer stuck in the middle of the cake comes out clean. Take the cake out of the oven and let cool completely.
  • Turn the cake upside down on a plate. Remove the paper carefully. Brush some orange syrup on the cake to make it glisten. You can add some decorations, but the blood orange slices on top of the cake are quite nice on their own, too.

Happy Runeberg day to you, however you celebrate it, or don’t!

-T

 

Rösti | The Mighty Potato

Lupasin vaihteeksi jotain suolaista, joten saamanne pitää. Peruna on ikisuosikki, vaikka se välillä pääseekin unohtumaan. Peruna on nimittäin lohturuokien lohturuoka, pahan mielen karkottaja. Mietipä oikeastaan mitä tahansa lohturuokaklassikkoa: siellä se peruna säestää taustalla muusina, ranskalaisina, paistiperunoina, Hasselbackan sellaisina tai ihan vaan uusina perunoina voin kera. Hyvä perunamuusi pelastaa kuraisenkin päivän. Eräs ystäväni eläisi pelkällä perunamuusilla, jos se oli mahdollista. Tästä alkaakin sarja perunaa ylistäviä kirjoituksia, onhan tuo mukuloiden kuningas sellaisen ansainnut.

Peruna harvoin kuitenkaan on pääosassa lautasella, sillä se mielletään yleensä lisukkeeksi. Halusin tehdä kuitenkin ruoan, jossa peruna on pääraaka-aine ja saa siten päähuomion. Kauaa sellaista ei tarvinnut ideoida, ja pian suunnitelmissa olikin alppiklassikko rösti. Röstissä peruna pääsee hienosti esiin sekä maultaan että rakenteeltaan, koska perunasuikaleet kiinnittyvät tärkkelyksen voimalla yhteen.

wp-1485258053073.jpg

Röstiin, kuten harvaan muuhunkaan klassikkoon, ei tunnu olevan oikeaa reseptiä. Osa tekee röstin esikeitetyistä perunoista, osa raaoista. Osa käyttää jauhoisia perunoita, joku toinen taas kiinteitä. Joskus rösti ei sisällä muuta kuin perunaa ja rasvaa, toisinaan siihen lisätään sipulia tai juustoa tai pekonia. Silläkin riskillä, että mennään kauas autenttisesta, sekoitin tällä kertaa perunan sekaan emmentalia ja kevätsipulia.

En ole kokeillut raa’asta perunasta röstin tekemistä, koska isot pojat ja tytöt internetissä sanoivat, että silloin röstin suutuntuma voi olla turhan pureskeltava. Raasta perunasta tulisi varmasti kauniimman näköinen rösti, kun yksittäiset perunasuikaleet jäävät näkyviin, mutta tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja esikeittelin perunat jo edellisenä päivänä. Perunat voi keittää myös vähän ennen paistamisajankohtaa, mutta niiden täytyy jäähtyä kokonaan ennen raastamista.

wp-1485258050739.jpg

Kokeilin muutamaa eri juustoa rösteissä ja ainakin omaan makuuni kävi parhaiten mieto emmental (mustaleima oli aivan liian voimakasta), mutta esimerkiksi Appenzeller toimii myös erinomaisesti. Perunan sekaan silppusin myös kevätsipulia, joka toimii perunan kanssa hienosti. Kevätsipulin taas voi hyvin korvata ruohosipulilla tai ohuesti viipaloidulla purjolla. Röstin sekaan tai päälle voi myös lisätä pekonia tai vihanneksia, mutta pidättäydyin toistaiseksi lisäyksistä.

Tarjoiluun kannattaa varata ranskankermaa tai smetanaa ja halutessaan lisää juustoa. Jääkapissa lojui vielä retiisejä, jotka ohueksi viipaloituina raikastivat röstiä entisestään.

Rösti
1 noin 20 cm rösti

Ainesosat
2 keskikokoista kiinteää perunaa
1 kevätsipuli tai pieni nippu ruohosipulia tai pala purjoa
20-50 g juustoraastetta (mieto emmental, appenzeller)
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Tarjoiluun ranskankermaa, juustoa, viipaloituja kasviksia (esim. retiisiä)

  • Esikeitä perunoita kuorineen 15 minuuttia mielellään edellisenä päivänä. Laita perunat jääkaappiin yöksi. Jos keität perunat vasta juuri ennen paistamista, viilennä ne kylmässä vedessä.
  • Kuori perunat ja raasta karkealla raastimella. Raasta myös juusto ja hienonna kevätsipuli.
  • Sekoita peruna, juustoraaste ja sipuli kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle (matalareunainen lettupannu on kätevin). Sulata voi kuumalla pannulla ja painele perunaseos pannulle lätyksi. Voit siistiä röstin reunoja paistamisen aikana. Paista ensimmäistä puolta 8-10 minuuttia. Irrota rösti pannusta varovasti työntämällä ohut lasta sen alle. Käännä rösti lautasen avulla ympäri ja paista toista puolta vielä viitisen minuuttia. Älä kääntele röstiä turhaan, koska sen paistopinta tarttuu helposti pannuun kiinni.
  • Tarjoile valmis rösti ranskankerman ja esimerkiksi viipaloidun retiisin kanssa.

Täytyy myöntää, että yllätyin itsekin kuinka hyvää röstistä tuli. Sellaisenaan se oli erinomainen lounas, mutta röstiä voi tehdä pienempinä lättyinä myös lisukkeeksi. Hapokas valkoviini sopii kylkeen myös paremmin kuin hyvin.

Onko röstit jo hallussa, vai mikä on sinun perunabravuurisi?

-Toni

wp-1485258055536.jpg

I promised you something savoury last time, so here goes. The potato is the original comfort food that accompanies basically every Western comfort food classic in different shapes: mash, fried, oven cooked or as just new potatoes in the summer. A pile of good potato mash is sure to vanquish any feelings of gloom or discomfort and replace them with a sense of security. A friend of mine would eat only potato mash if that was actually possible, and I understand her very well. This post will be the first one in a series about the mighty potato, the king of tubers, that truly deserves all the praise it can get.

The potato, however, rarely gets the limelight. It is almost always the sidekick to the main component of the meal. I wanted to reverse this pattern and make something where the potato is the star. I didn’t have to think for long before the idea of an Alpine classic creeped into my mind. Rösti is a great showcase for the humble potato: its flavour remains unmasked and the starchy quality of the potato gives the rösti its structure.

There doesn’t seem to be the original recipe for rösti, as is the case with most food classics. Some people make rösti out of parboiled potatoes, some use raw grated ‘tators. Some use floury potatoes, some use waxy.  Sometimes onion, cheese or bacon is added to the mixture, sometimes they are served on top of the rösti, and sometimes rösti is just potatoes and butter (or goose fat). I risked being called unauthentic and added Swiss cheese and spring onions to the mix this time around, and in my opinion it was a good decision.

I have only made rösti with parboiled potatoes, mainly because the big boys and girls on the internet told that even though raw grated potatoes do make a beautiful cake with the individual strands showing, the texture can be chewy. So I parboiled my potatoes the day before and chilled them in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them chill completely in cold water before grating.

I tried a couple of different cheeses and I liked mild Swiss cheese best in terms of flavour. Aged swiss was too strong and it covered all other flavours. Also Appenzeller would be an excellent choice. I chopped a spring onion into the mixture, but chives or a small piece of leek will work just as well. You can add bacon or vegetables to the mixture or serve them on the finished rösti.

I used sour cream for serving as well as some thinly sliced radish that happened to roll around my fridge. The combination was nicely fresh yet comforting at the same time.

Rösti
1 rösti approx. 20 cm

Ingredients
2 medium-sized potatoes
1 spring onion or a small bunch of chives or a piece of leek
20-50 g grated cheese (mild Swiss, Appenzeller)
salt and pepper
butter for frying

For serving: sour creme, cheese, sliced vegetables (radishes etc.)

  • Parboil the potatoes for 15 minutes with their skin on, preferably on the previous day, and chill the potatoes in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them cool completely in cold water.
  • Peel the potatoes and grate them into thin strips using a coarse grater. Grate the cheese too. Chop the spring onion, chives or leek into thin slices.
  • Mix the grated potatoes, grated cheese and onion in a bowl. Season with salt and pepper.
  • Place a small skillet (approx. 20cm) on medium heat. Melt a generous amount of butter in it. Form a loose disk of the potato mixture and put that on the skillet. Press down on the disk with a spatula to form the rösti cake. Let the first side cook for 8-10 minutes, then with the spatula carefully loosen the rösti from the skillet. Once the rösti is loose, flip it over with a help of a plate. Cook the other side for five more minutes. Do not flip the rösti more than once, because the surface easily sticks to the skillet.
  • Serve the rösti with sour cream and other toppings, for example thinly sliced radishes.

I have to say I’m surprised how good the rösti tasted. On its own the rösti makes a great lunch, but you can also make several smaller röstis and serve them as a side dish.

So how are your rösti-frying skills? Care to reveal your own potato bonanza?

-Toni

Puolukkaraakakakku | Lingonberry Raw Cake

Tiedän kyllä, että raakakakut ovat niin nähty, kokeilin itsekin sellaisen tekemistä muutama vuosi sitten. Silloin kakku oli sitruunapohjainen ja pohja sisälsi muun muassa kookosjauhoja. Tuntien hyydyttämisen jälkeen otin palan kakkua, jonka koostumus ja maku lähentelivät sahanpurua. Siihen jäivät raakakakkukokeilut pitkäksi aikaa.

wp-1484918966662.jpg

Viime viikolla ostin rasiallisen tuoreita taateleita, joita tarvitsin välipalapatukkoihin, jotka vilahtivat instagramin puolella (linkki tuossa oikeassa sivupalkissa.) Patukkoihin kului alle puoli pakettia taateleita, joten jäin miettimään käyttöä lopuille. Taatelit ovat suosittu ainesosa raakaleivonnassa, koska ne ovat luonnostaan hyvin makeita ja niiden maku on karamellinen. Lisäksi niiden erittäin tahmea rakenne auttaa pitämään leivokset kasassa.

Melkein kaikissa näkemissäni raakakakkujen pohjien resepteissä on ollut taateleita, joten lähdin itsekin sille tielle jälleen kerran. Päätin kuitenkin pitää reseptin hyvin yksinkertaisena ja käytin vain kaapeista jo löytyviä aineksia. Puolukkaakin riitti pakkasessa runsaasti, joten kakun makukin oli nopeasti päätetty.

Tämä kakku oli hyvin nopea tehdä, kun pähkinät oli liotettu yön yli. Lisäksi hyydyttämiseen menee vähintään neljä tuntia. Lisäksi täytyy mainita, että raakaleivonta on välineurheilua: lähes kaikkiin raakaresepteihin tarvitaan ”tehokas blenderi tai monitoimikone”. Itse sain tämän kakun aikaiseksi sauvasekoittimeni mukana tulleella monitoimikonelisäosalla. Joka tapauksessa pähkinöiden hienontamiseen tarvitaan jonkinlainen laite, käsipelillä ei saa tarpeeksi hienoa jälkeä.

No entä se maku ja rakenne? Parempi kuin ensimmäisellä yrityksellä, jopa miellyttävä. Puolukka saa happamuudelleen vastapainoa ja karamellisuutta taateleista ja vaahterasiirapista. Kakun rakenne on pehmeä, mutta ei sahanpuruinen. Parannusta aiempaan selvästi, joskaan en todellakaan voi väittää olevani raakaleipuri. Kyllä perinteiset kakut raa’at serkkunsa vielä voittavat, mutta mukavaa vaihtelua nämä ovat. Ravintosisältönsä puolesta raakakakku käy myös vaikka tuhdista välipalasta, tai vaikka lounaasta, joten niihin kannattaa suhtautua vähän eri tavalla, kuin perinteisiin leivonnaisiin.

Kakun lisäksi tein puolukkamehusta kastikkeen kakulle, mutta se vaatii kasaan keittämistä, joten se ei ole raakaa. Muutenhan kakku on gluteeniton, maidoton ja vegaaninen, eikä siihen ole käytetty lisättyä sokeria, joskin monet raaka-aineet sisältävät sokeria runsaasti.

wp-1484918969606.jpg

Puolukkaraakakakku
6-8 palaa/ 16 cm vuoka

Pohja
12 taatelia
2 dl kuorellisia manteleita

Täyte
2 dl puolukoita
3 dl cashew-pähkinöitä
½ dl vaahterasiirappi
½ dl kookosöljyä
½ tl vaniljajauhetta
5 taatelia

Kastike
1 dl puolukkamehua
½ makeutusta (käytin vaahterasiirappia ja kookossokeria)

  • Laita edellisenä iltana mantelit ja cashewit erikseen likoamaan runsaaseen veteen jääkaappiin.
  • Aloita pohjan tekeminen poistamalla taateleista kivet. Kaada manteleista vesi pois. Laita taatelit ja liotetut mantelit monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha, kunnes massa on tasaista.
  • Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Kaada pohjamassa vuokaan ja painele taisaiseksi. Laita vuoka kylmään.
  • Putsaa monitoimikone tai tehosekoitin pikaisesti esim. talouspaperilla. Sulata kookosöljy vesihauteessa tai mikrossa (kuuma vesi hanasta riittää sulattamaan kookosöljyn). Poista taateleista kivet ja valuta cashew-pähkinöistä vesi pois. Laita kaikki täytteen ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Tähän voi mennä muutama minuutti, sammuta kone välillä, jos se kuumenee.
  • Kumoa täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka kylmään vähintään neljäksi tunniksi. Viilennysaikaa voi lyhentää pitämällä kakkua pakkasessa.
  • Valmista kastike sekoittamalla mehu ja makeutus pienessä kattilassa. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä kastiketta muutamia minuutteja, kunnes kastike tiivistyy siirappiseksi. Laita kastike kylmään.
  • Koristele valmis kakku niin halutessasi. Itse käytin puolukkajauhetta, pakastepuolukoita ja mantelilastuja.

Siinäpä se. Tällainen kakku ei vaadi juurikaan kokkaustaitoja, mutta kärsivällisyyttä kyllä hieman perinteistä kakkua enemmän. Oletko sinä maistanut tai tehnyt raakakakkuja? Onko hyviä makuehdotuksia?

Ensi kerralla voisi olla aika tehdä jotain suolaista pitkästä aikaa, pysy kanavalla!

-T

wp-1484918972388.jpg

Yes, I know, raw cakes have been around for ages. I even tried making one a couple years back. That cake was lemon flavoured and the crust contained coconut flour, among other things. After hours of setting, I ate a piece of that cake, and unfortunately the taste and texture were really close to sawdust. Needless to say, I did not try to make another one.

However, last week I bought a box of fresh dates for some nutty snack bars that you might have noticed on my Instagram (widget in the right column). I used less than half of the box for the bars, so I had to come up with an idea for the rest of the dates. Dates are a popular ingredient in raw baking for their high natural sugar content and caramel-like aroma. Also, their sicky texture helps to give shape to the cakes.

Almost all the raw cake recipes I have seen contain dates, so I decided to head that way too one more time. I wanted to keep the recipe very simple, and used only the things I already had in cupboards. I had lots of lingonberries in the freezer, so the choosing the flavour was easy.

This cake requires quite little time for the actual “baking”, once the nuts have been soaked overnight. Afterwards, it takes about four hours for the cake to set. One thing you need, however, is a powerful food processor or a blender to mince the nuts and make a smooth filling. I used the food processor accessory that came with my immersion blender, and that worked just fine.

‘Well how about the taste and texture’, you may ask. Better than my first try, quite pleasant even. The acidic lingonberry is nicely balanced with the deep caramel flavour of the dates and maple syrup. The texture is soft but not like sawdust. Overall, this was a clear improvement compared to my previous try, but I still can’t claim to be a raw baker. Traditional cakes still get to keep their throne in my book, but raw cakes are a nice variation. In terms of nutritional content, raw cakes resemble more healthy snacks than cakes and can even substitute a lunch, so they aren’t really the same thing as traditional pound cakes anyway.

I also made a sauce for the cake, but that required cooking and adding (coconut) sugar, so that is not raw. Otherwise, the cake is gluten and dairy free, vegan, and it contains no added sugar (though the ingredients are abundant with natural sugars).

Lingonberry Raw Cake
6-8 pieces / 16cm spring form

Crust
12 dates
2 dl almonds

Filling
2 dl lingonberries
3 dl cashew nuts
½ dl maple syrup
½ coconut oil
½ tsp. vanilla powder
5 dates

Sauce
1 dl lingonberry juice
½ dl sweeteners (I used maple syrup and coconut sugar)

  • Place the almonds and cashews in separate bowls, cover with water, and let soak in the fridge overnight.
  • Next day, start by making the crust. Remove the pits from the dates. Drain the almonds. Place the dates and almonds in the food processor and blitz for a couple of minutes until even.
  • Tighten a piece baking sheet between the bottom and the sides of a small spring form pan. Transfer the date and almond mass into the form and spread evenly and press down. Place the form in the fridge while you make the filling.
  • Clean the food processor quickly with piece of paper. Melt the coconut oil in the microwave or in a bain-marie (hot water from the tap is hot enough). Remove the pits from the dates. Place all of the ingredients in the food processor and blitz until smooth. This might take a while. If some of the filling sticks to the sides of the processor, stop and scrape the sides to make sure you get a smooth texture. You should also let your processor rest for a while, if it overheats.
  • When the filling is smooth, pour it into the form over the crust, smooth the surface with a spoon, and place the cake in the fridge or freezer. You should let the cake rest for at least four hours.
  • Make the sauce by combining the ingredients in a small sauce pot and bring the mixture into boil. Reduce heat and cook for a couple of minutes while mixing. The sauce is ready when it has reduced to a syrupy consistency. Place the sauce in the fridge to wait for the cake.
  • When the cake has set, you may decorate it as you like. I used lingonberry powder, lingonberries and almond flakes.

That’s it! This kind of cake doesn’t really require baking skills, but it does require patience. Have you tasted or made raw cakes? Any flavour suggestions you care to share?

Next time I’m planning to make something savoury, this blog has been so sweet recently. Stay tuned!

-T

Apricot Pie

Hei siellä ja hyvää vuotta 2017!

Joululoma hieman venähti, ja samalla menivätkin sitten uusivuosi ja synttäritkin. Kaikennäköistä pikku puhdetta on riittänyt tukholmanvisiitistä paluumuuttajien pikkujouluihin, synttärikakkuihin ja gyoziin. Osaltaan blogihiljaisuuteen on muuten vaikuttanut sekin, että joulun ja vuodenvaihteen aika on ruokapöydässä hyvin pitkälti perinteiden sanelemaa (ja hyvä niin), joten mitään kovin inspiroivaa ei ole tullutkaan hetkeen kokkailtua.
Koitan päästä vauhtiin pikkuhiljaa täälläkin, jos vaikka alkava vuosi saisi kiinnostumaan uusien ruokien kokeilusta jälleen. Kovasti ainakin kiinnostaisi jälleen Aasia.

Tänään pysytellään kuitenkin turvallisesti suorastaan perinteisessä leivonnassa. Työpaikalla saimme eräältä tavarantoimittajalta joululahjaksi megapurkin moscato-viiniin säilöttyjä aprikooseja. Oma osuuteni noista komean oransseista herkuista keikkui jääkaapissa muutaman viikon, ennen kuin keksin niille käyttöä. Tällä tavalla säilöttyjen aprikoosien maku on nimittäin erittäin makea ja yhtä aikaa karvasmantelinen, joten ihan mihin tahansa ne eivät sovellu.

wp-1484046817920.jpg

Päähäni oli kuitenkin jämähtänyt ajatus rahkapiirakasta, mikä on erikoista, sillä en yleensä pidä niistä erityisesti. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että aprikoosit näyttivät samalta kuin ne luumut, joista Niisku leipoo Niiskuneidille piirakan yhdessä muumijaksossa, ja tuo piirakka näyttää erehdyttävästi rahkapiirakalta. Tämän epämääräisen mielikuvan takia päädyin sitten leipomaan itsekin rahkapiirakan. Muumeilla on pitkäaikaisia vaikutuksia selvästikin.

Piirakan pohja on kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti perusta koko leipomukselle. Jos pohja on huono, ei hyväkään täyte pelasta piirakkaa. Valmiit pakastepohjat ajavat yleensä asiansa, mutta vilkaisu niiden ainesosiin on usein kivuliasta. Margariinipohjaisiahan ne melkein poikkeuksetta olevat ja melkein aina sisältävät palmuöljyä. Siksi teenkin melkeinpä aina piirakkapohjan itse voitaikinasta. Klassinen paté briseé on nimittäin hyvin helppo ja nopea tehdä, eikä se vaadi kuin voita, jauhoja ja kananmunan. Kananmunankin voi jättää pois ja korvata tilkalla vettä, jos haluaa murotaikinamaisen pohjan. Lisäksi täytyy sanoa, että voitaikinan nyppiminen on ehkä terapeuttisinta, mitä keittiössä voi tehdä.

Lueskelin erilaisia rahkapiirakoiden täytereseptejä, mutta koska eri reseptien sisältä vaihteli hyvin paljon, päädyin tekemään täytteen omin päin jääkaapin sisällöstä. Muutamassa kohtaamassani aprikoosipiirakkareseptissä aprikoosit kehotettiin karamellisoimaan pannulla, minkä olisin ilomielin tehnytkin, jos aprikoosit olisivat olleet tuoreita. En nimittäin usko, että pehmeät säilötyt aprikoosit olisivat kestäneet paistamista ainakaan nätteinä.

Rahkapiirakan voi tietenkin myös tehdä melkeinpä mistä tahansa hedelmästä tai marjasta. Mustikkarahkapiirakka on tietenkin ansaitusti klassikko, mutta esimerkiksi puolukoita voisi kokeilla myös. Jos käytät tuoreita hedelmiä, kannattaa ne ehkä esikypsentää ennen piirakan päälle latomista, etteivät vaan jää raaoiksi.

wp-1484046814875.jpg

 

Aprikoosirahkapiirakka

Pohja
150 g voita
200 g jauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 kananmuna tai tilkka kylmää vettä

Täyte
1 prk maitorahkaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1 sitruunan kuori ja puolikkaan mehu
1-2 tölkkiä säilöttyjä aprikooseja

  • Aloita pohjasta. Kuutioi kylmä voi kulhoon. Kaada mukaan jauhot, sokeri ja suola. Upota kädet seokseen ja ala nyppiä voita ja jauhoja sekaisin. Aluksi se tuntuu hankalalta, mutta pikkuhiljaa taikinasta muodostuu pientä murua eikä sormissa tunnu enää isoja voiklimppejä. Sekoita mukaan kanamuna (tai tilkka kylmää vettä) ja sekoita tasaiseksi. Kananmunan kosteus saa taikinaan kertymään yhteen palloksi. Kokoa taikina yhteen ja kääri pallo kelmuun ja laita puoleksi tuntia jääkaappiin.
  • Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi.
  • Ota taikina jääkaapista ja muotoile siitä kiekko. Aseta kiekko noin 24 cm piirakkavuokaan ja painele taikina koko vuokaan, myös reunoille. Tee pohjaan runsaasti reikiä haarukalla ja laita pohja esikypsymään uuniin noin 10 minuutiksi, tai kunnes reunat saavat hieman väriä. Ota pohja jäähtymään hetkeksi.
  • Sekoita täytteen ainesosat kulhossa aprikooseja lukuun ottamatta. Kaada täyte pohjan päälle ja asettele lopuksi aprikoosit täytteen päälle. Laita piirakka uuniin noin 15-20 minuutiksi, tai kunnes täyte on jämähtänyt ja hedelmät tuntuvat pehmeiltä.
  • Anna piirakan jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. Tarjoa vaikkapa kermavaahdon tai turkkilaisen jogurtin kera.

Tällä piirakalla alkoi siis vuosi täällä, toivottavasti maistuu!

Nähdään pian!

-Toni

wp-1484047340654.jpg

Hapan mutta täyteläinen jogurtti passaa täydellisesti piirakan pariksi | Sour but velvety yoghurt is a perferct paring for the pie

Hey there and happy new year!

The Christmas holidays dragged on a bit, and suddenly it was new year, and then my birthday. I’ve been quite busy with some little things, like a visit to Stockholm, and making birthday cakes and gyozas and such. Also the nature of Christmas time cooking has had its part in the radio silence; the food served during the holidays is pretty much dictated by tradition (which is great), so I haven’t really been cooking anything that inspiring. I’m trying to get back on the wagon, so to speak, and maybe the new year will come with some fresh ideas. For example, Asia has been interesting me a lot lately.

However, today I’m staying in the traditional, Western comfort zone. While working before Christmas, we received a present from one of the suppliers: a giant jar of apricots preserved in moscato wine. My portion of those deeply orange balls of splendour had been hanging out in my fridge with no allocated task, so I had to come up with a mission for them. Apricots preserved like this have a strong bitter almond-y flavour, so they need a certain kind of flavour pairings.

After looking at the apricots for a while, an image popped up in my mind: a creamy pie with deep orange hemispheres all around. I found it strange, as I usually don’t even like quark pies that much. I think it has to do with another image, one from Moomins. In one episode of the cartoon, Snork makes a pie of yellow plums for Snork Maiden to make up for being a jerk. Those yellow plums looked almost exactly like the apricots I had been staring at. Watching cartoons seems to have some serious long-terms effects.

The crust of a pie is both literally and metaphorically the base of the whole concept. It the crust is bad, even the best of fillings won’t save the day. Ready-made frozen crusts are usually quite good, but looking at their ingredient lists gives headache: they are based on margarine instead of butter, and usually contain lots of palm oil. That is why I always make the crust myself with paté brisée. The French classic is so easy and quick to make, that it really does not make any sense to buy the crust frozen. You’ll only need butter and flour, maybe an egg, but even that can be replaced with some cold water. Most importantly, pinching the butter and flour into little flakes is perhaps the most therapeutic thing one can do in the kitchen.

Never having baked a quark pie, I read some filling recipes online, but since they all seemed to differ, so I made one up using the stuff I had in the fridge. Some apricot pie recipes I read instructed to caramelise the apricots on a pot pan with sugar, and I would have loved to do that, but I didn’t dare since my preserved apricots were already soft. If you are using fresh fruit, feel free to caramelise them.

By the way, you can make this kind of a quark pie with any fruit or berry. Quark-bilberry pie is a classic, and deservedly so, but one could also experiment with lingonberries too. Using sour berries will probably need some additional sugar, though, to counter the acidity. If you are using fresh fruit, like apples, pears of stone fruits, I recommend cooking on the pan with some butter first before putting them in the pie.

Apricot Pie

Crust
150 g butter, cubed
200 g flour
1 tbsp. sugar
pinch of salt
1 egg or a splash of cold water

Filling
200 g quark
2 tbsp. Turkish yoghurt
1 tbsp. sour cream
1 egg
1 tbsp. sugar
zest of one lemon, and juice of a half a lemon
1-2 cans of preserved apricots

  • Start with the crust. Cube the cold butter into a bowl. Add the flour, salt and sugar. Stick your fingers in and start pinching the butter and flour together. It’s a bit sticky at first, but as you go on the butter will start to form little flakes. You are done when all of the butter has formed flakes or crumbs with the flour, and there are no big clumps of butter left. Add the egg or a spoonful of cold water and mix. The moisture will bring the dough together into a ball. Gather all the dough in a ball and wrap it in cling film and place in the fridge for about a half an hour.
  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius.
  • Take out the sough and form a disc with it. Place the disc in pie dish and using your fingertips, spread the dough into an even layer, including the sides of dish. Make several holes in the bottom with a fork to prevent air pockets forming, and put the pie in the oven to pre-cook. Cook for about 10 minutes, or until the sides of the crust have turned lightly golden. Take the crust out and let cool down for a moment.
  • Mix all the ingredients of the filling in a bowl, excluding the fruits. Pour the filling on the crust and place the fruit on the filling. Put the pie in the oven for 15 to 20 minutes, or until the filling has set and the fruit are soft.
  • Let the pie cool down completely before cutting. Serve with whipped cream or Turkish yoghurt.

So, this pie started the year here, I hope you like it! I’m excited to get back to blogging again.

Seeya soon!

-Toni

wp-1484047343351.jpg

I just had to