Kaura-luumumuffinit | Oat & Plum Muffins

Syksyn satokausi on kuumimmillaan, kun kirsikat ja muut marjat kypsyvät nopeasti, ainakin täällä etelässä. Kirsikoista teinkin jo piirakan pariin kertaan ja muutama täytyy varmaan vielä tehdä, tuoreita hapankirsikoita kun ei kauaa ole saatavilla. Viinimarjat myös kiinnostaisivat, mutta niistä on jostain syystä vaikeampaa keksiä kokattavaa. Ehkä jonkinlainen kastike jollekin suolaiselle ruoalle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi kypsyvät pian luumut, kriikunat ja sensellaiset. Sitten onkin jo omenoiden aika. Ne kaikki sopivat upeasti murupaistokseen (jonka reseptiä voi vilkaista raperperipaistoksen ohjeesta), mutta myös hieman helpommin käsiteltäviin muffineihin. Tämä on yksi niistä reseptikirjan tähdistä, jotka ovat jääneet erityisesti mieleen siksi, että tein näitä evääksi kun syksyisin veimme opiskelukaverin kanssa Tampereelle saapuneita vaihto-opiskelijoita syyskävelylle Pyynikille, Pispalaan ja Tahmelaan. Noihin seutuihin harva tajuaa mennä tutustumaan munkkikahvilaa syvemmin vaikka syytä olisi – Pispalanharjun Pyykkimettä-nimisestä puistosta nimittäin aukeaa yksi Tampereen hienoimmista näköaloista. Rappusseikkailu alas Tahmelaan ja sieltä Varalan kautta Rosendahliin ja eteläpuistoon muodostaa upean, joskin aika rankan kävelylenkin, joten eväille on varmasti kysyntää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein tämän reseptin gluteenittomana, koska kaapissa lymyili puoliunohdettu kaurajauhopussi, mutta muffinit voi tehdä myös vehnäjauhoista. Valkoista sokeria vältin käyttämästä, joten makeutta leivonnaisiin tulee aavistuksen terveellisemmästä kookossokerista, jota saa aika laajalti jo marketeista. Se on myös hieman valkoista sokeria makeampaa ja tuo leivonnaisiin fariinisokerimaista makua. Muffineista ei suhteellisen pienen sokerimäärän vuoksi tule liian makeita, joten ne ovat omiaan väli- tai aamupalaksi.

Luumujen sijaista voi käyttää oikeastaan mitä tahansa marjoja tai hedelmiä, joten nämä onnistuvat kyllä muinakin vuodenaikoina. Myös pakastetut sesonkiherkut sopivat hyvin, koska uuniin ne päätyvät kuitenkin. Kotona tarjoiltuna muffinin kylkeen voi valuttaa vaniljakastiketta tai kermavaahtoa, syysretkellä ne maistuvat sellaisenaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ready, set, mix!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muffins in various states of undress

Kaura-luumumuffinit
6 kpl

Ainesosat
50 g voita
1 dl piimää
1 sitruunan kuori
1 kananmuna
¾ dl kookossokeria
ripaus vaniljajauhetta
2 dl kaurajauhoa
1 dl isoja kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2-3 luumua

Muru
1 dl isoja kaurahiutaleita
20 g voita
1 rkl kookossokeria
1 rkl kaurajauhoa

  • Lämmitä uuni 175-asteiseksi
  • Mittaa voi ja piimä pieneen kattilaan, raasta mukaan sitruunan keltainen kuori. Laita liedelle ja kiehauta ja jätä sitten jäähtymään.
  • Sekoita keskenään kuivat aineet, eli kaurajauhot ja -hiutaleet, suola ja leivinjauhe.
  • Vatkaa kulhossa kookossokeri, vaniljajauhe ja kananmuna kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja piimä-voiseosta kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin.
  • Poista luumuista kivet ja leikkaa luumut ohuiksi viipaleiksi.
  • Sekoita murun ainekset pienessä kulhossa ja nypi sormin tasaiseksi.
  • Jaa taikina kuuteen muffinivuokaan. Jos käytät metallivuokaa, vuoraa kupit paperisilla vuoilla, jotta valmiit muffinit irtoavat helposti. Asettele päälle luumuviipaleita ja ripottele lopuksi muruseosta muffinien päälle. Paista uunissa keskitasolla noin 20-25 minuuttia, tai kunnes muffinin keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana.
  • Tarjoile muffinit sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The harvest season is gathering momentum as cherries and berries are ripening fast here in Southern Finland. I already made a couple sour cherry pies from the cherries in my family’s garden, but I think I’ll have to do a couple more as the cherry season is awfully short. Fortunately, frozen cherries work well in a pie, too. Currants, on the other hand, interest me greatly but I’m quite baffled about what to do with them. Maybe a sauce for a main course…

The next wave of the harvest will be plums and damsons, and then apples. All of them are prefect for a crumble (the recipe of which can be found here), but also for muffins that are easier to travel with and therefore are more than well suited for picnics. This recipe from the leaf-covered recipe book has some special memories attached to, as I used to make these muffins when me and my friend from the university took our exchange students that arrived for the Autumn semester to see the best views and nicest hiking trails in central Tampere. The Pyynikki-Pispala-Tahmela-Rosendahl area on the southern bank of the isthmus on which Tampere is located is a wonderful recreational and residential area which hosts gorgeous views on both lakes and features surprisingly vast forests in the ridge area, considering the central location. The route we took with the exchange students was quite long and hilly, so well-prepared snacks were on high demand.

I made this batch gluten-free as I had some leftover oat flour at hand, but you can also use wheat flour. Additionally, I avoided using white sugar and opted for coconut sugar instead, which is supposed to be a tiny bit better for you. Personally, I like the deeper taste it brings to the muffins, similar to brown or muscovado sugar.

Instead of plums of damsons, you can use basically any and all fruits and berries for these muffins, even frozen ones as they all end up being baked in the oven. When served indoors, some vanilla custard or whipped cream would be a nice addition to the muffins. Outdoors on a picnic or a hike they will be great as a snack on their own.

Oat and Plum Muffins
6 pc.

Ingrefients
50 g butter
1 dl buttermilk
zest of a lemon
1 egg
¾ dl coconut sugar
pinch of vanilla
2 dl oat flour
1 dl jumbo rolled oats
1 tsp. baking powder
pinch of salt
2-3 plums

Crumble
1 dl jumbo rolled oats
20 g butter
1 tbsp. coconut sugar
1 tbsp. oat flour

  • Pre-heat oven to 175 degrees.
  • Measure the butter and buttermilk into a small saucepan. Grate the zest of the lemon and add it to the saucepan. Put on heat, bring to a boil and set aside to cool.
  • Mix together the dry ingredients: oat flour and rolled oats, salt, and baking powder.
  • In a bowl, beat the coconut sugar, vanilla, and egg until a fluffy. Add half of the dry ingredients and half of the butter and sour milk and mix, then add the rest and mix again.
  • Remove pits from the plums and slice thinly.
  • Mix the ingredients for the crumble in a small bowl and rub with fingers to make an even crumble.
  • Divide the batter into 6 muffin cups. If using a metal tin, line the slots with paper cups to make sure the muffins come out easily. Place plum slices on top of each muffin and finish by sprinkling with crumble. Bake in the centre of the oven for about 20 to 25 minutes, on until a wooden skewer inserted in a muffin comes out clean.

Serve the muffins as is or with vanilla custard or whipped cream

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Focaccia

Kah, taas reilu pari viikkoa vilahti ohi ja ollaankin jo maaliskuun toisella viikolla. Hiihtolomareissu pohjoiseen vei viime viikon ja työkuviot edellisen, mutta nyt ollaan taas hellan äärellä.

Viime aikoina on kiinnostanut kaakkois-aasialainen ruoka raikkaine sitruunaruohoineen ja limetteineen, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään kovin omaperäistä sillä saralla. Tällä kertaa pysytelläänkin tukevasti Euroopassa ja leivotaan kuohkeaa focacciaa. Tämä on yksi niistä resepteistä, jotka olen aikanaan kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaani, ja tätä leipää tarjottiin muun muassa ylioppilasjuhlissani. Jotkut ylioppilaat heräsivät aikaisin ehtiäkseen kampaajalle, minä heräsin kuudelta leipomaan.

wp-1488892286631.jpg

Focaccia on italialainen ohut leipä, jolla on paljon samaa pizzapohjan kanssa. Focaccia on tosin suosituinta Ligurian alueella, kun taas pizza on kotoisin etelämpää Campaniasta. Joidenkin lähteiden mukaan focacciaa ovat leiponeet jo etruskit ennen Rooman valtakuntaa, mikä on sinänsä uskottava väite, koska Välimeren alueella on leivottu ohuita leipiä, kuten pitaleipiä, jo hyvin kauan. Parhaat focacciat olenkin syönyt juuri Liguriassa, Genovan lähellä merenrantakylässä. Hieman huvittavaa oli se, että juuri sitä parasta leipää tuotiin pyytämättä pöytään ennen pääruokia, jotka taas jäivät täysin leivän varjoon.

Tämä resepti on tehty hiivaan, koska se tuntuu olevan todella merkittävästi helpompaa kuin juureen leipominen. Olen yrittänyt löytää hyvän reseptin juurella leivottuun pizzaan ja focacciaan, mutta joka kerta leipä on jäänyt lättänäksi ja tiiviiksi. Siksi olen todennut, että näissä leivissä kannattaa tyytyä hiivaan, ainakin toistaiseksi.

Kuten kaikissa kohotettavissa leivonnaisissa, focacciakin hyötyy tavattaman paljon hitaasta kohotuksesta. Leivän saa kyllä aikaan muutaman tunnin kohotuksella lämpimässä, mutta isoja kuplia on turha silloin odottaa. Paras rakenne syntyy, kun taikina tehdään illalla nousemaan jääkaappiin ja leivotaan seuraavana päivänä. Tällöin ei tarvitse kikkailla veden tai kohotuspaikan lämpötilallakaan, koska hiivan tuleekin toimia hitaasti.

 

wp-1488892305464.jpg

Tältä taikinan tulisi näyttää kohotuksen jälkeen | This is how the dough should look like after leavening

wp-1488892301660.jpg

Kumoa taikina pellille… | Pour the dough on the baking tray…

wp-1488892298350.jpg

…ja varovasti painele se littanaksi kosteilla sormilla | … and carefully flatten in using wet fingers

Focacciaan kannattaa käyttää samoja jauhoja, joista pizzakin tehdään. Paras vaihtoehto on siis italialainen 0- tai 00-jauho, jossa on korkea W-arvo ja joka on tarkoitettu pizzan tekemiseen. Tällaista saa esimerkiksi Tampereelta culinaria keittiöelämästä. Toiseksi paras vaihtoehto on Prismojen valikoimasta löytyvä Ramlösa Kvarnin Manitoba Cream -leipäjauho, jonka gluteenipitoisuutta on nostettu hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Myös ihan tavallisia leipäjauhoja voi käyttää, mutta durumvehnällä ei ole asiaa pizzaan tai sen enempää focacciaankaan.

wp-1488892295935.jpg

Painele täytteet puoliksi taikinan sisään | Press the toppings halfway into the dough

wp-1488892293594.jpg

Täytteinä käytin pakollisen rosmariinin lisäksi kaapista löytyviä kalamata-oliiveja ja kaprismarjoja sekä punasipulia, mutta näitä voi säätää omien mielitekojen ja kaappien sisällön mukaan. Käytä täytteitä kuitenkin hyvin maltillisesti, leivän on tarkoitus olla itsessään pääosassa.

Focaccia
1 pellin kokoinen leipä

Ainesosat
4 dl vettä
400-500 g jauhoja (pizza- tai leipäjauhoja)
5 g kuivahiivaa
5 g suolaa
½ dl oliiviöljyä

Päälle
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Rosmariinia
Sormisuolaa
Kivellisiä oliiveja
Kaprismarjoja
Punasipulia

  • Sekoita kuivahiivaa kulhossa huoneenlämpöiseen veteen. Lisää oliiviöljy. Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista ja suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoja kunnes seos alkaa muistuttaa löysää leipätaikinaa. Tarkka jauhojen määrä riippuu mm. jauhojen laadusta ja kosteudesta, joten tarkkaa määrää ei voi antaa. Tavoitteena on kuitenkin pitää taikina löysänä, joka pysyy kasassa, mutta on tahmeaa sormella koskettaessa.
  • Kun taikina on sopivaa, peitä kulho tuorekelmulla ja leivinliinalla ja laita kulho jääkaappiin. Anna taikinan nousta yön yli tai vähintään 8 tuntia. (Taikinan voi tehdä myös samana päivänä ja kohottaa muutaman tunnin, käytä tällöin 40-asteista vettä ja jätä kulho lämpimään paikkaan.)
  • Ota kulho jääkaapista ja anna taikinan lämmitä jonkin aikaan. Rutista leivinpaperiarkki palloksi ja levitä sitten uunipellille. Kastele kätesi ja kumoa taikina leivinpaperin päälle. Painele taikina kevyin sormin pellille muutaman sentin paksuiseksi levyksi. Älä paina liikaa, koska silloin ilma karkaa taikinasta ja leipä jää lättänäksi. Sormien kostuttaminen helpottaa taikinan käsittelyä. Jätä taikina nousemaan uudestaan lämpimään paikkaan tunniksi.
  • Valmistele kohotuksen aikana täytteet: puolita oliivit ja poista niistä kivet, leikkaa kaprismarjat puoliksi ja viipaloi sipuli. Silppua myös rosmariini. Tee mausteöljy lisäämällä puoleen desiin öljyä murskattu valkosipulinkynsi ja oksa rosmariinia.
  • Laita uuni lämpiämään 225-asteikseksi.
  • Kun taikina on noussut, voitele se oliiviöljyllä ja ripottele päälle sormisuolaa. Lisää täytteet leivän päälle painaen niitä vähän taikinan sisään. Ripottele päälle vielä rosmariinia ja laita leipä uuniin. Paista leipää noin 20 minuuttia, tai kunnes sen pinta on kauniin kullanruskea.
  • Ota leipä uunista ja voitele se heti mausteöljyllä, jotta pinta pehmenee. Anna leivän levätä hetki ennen leikkaamista annospaloiksi.
  • Syö focaccia sellaisenaan vaikka salaatin seurana, tai leikkaa paloiksi ja täytä esimerkiksi mozzarellalla ja basilikalla.

Sellaista tämän viikon alkuun. Onko focaccia jo tuttu kaveri keittiössä, vai rajoittuuko kokemukset kahvilaleipiin? Mitä täytteitä kannattaisi kokeilla?

-Toni

wp-1488892291302.jpg

 

Over two weeks has passed since the last post, and it’s already the second week of March. Last week was spent on a winter break in the North, and the week before that in work-related things, but now it’s time to bake something!

South-East Asia has been on my mind very much lately, the fresh lemongrass and zingy lime leaves providing some much-needed refreshment. Alas, I don’t have much original content concerning that for now, so let’s stick to European classics and bake some airy and sumptuous focaccia. This recipe is from my leaf-covered recipe book, and I served this in my graduation party in 2009. On the morning of the graduation party, some people woke early to go to hairdressers’, but I woke up at six to bake.

Focaccia is a North Italian flatbread that shares a common core with the southern pizza. Focaccia is most commonly attributed to Ligurian cuisine, whereas as pizza is a Campanian product. According to some sources, focaccia has been baked since the Etruscan times before the Roman empire, and that seems entirely possible since flatbreads (e.g. pita) have been baked around the Mediterranean for ages. I have eaten the best focaccia in a small seaside village near Genoa in Liguria. It was actually a little funny affair: the spectacular focaccia was brought to the table without asking before main courses, but it was by far the best part about that restaurant visit.

I used yeast to bake this focaccia, mainly because my forays into baking pizza and focaccia using sourdough starters have been very disappointing. I have tried to find a good recipe for sourdough pizza, but every time the result is a flat and sometimes even hard crust. Therefore, I have decided to stick to yeast with pizzas and focaccias for now.

Like with every leavened dough, the focaccia really appreciates long and slow leavening. You can make a focaccia with just a couple hours leavening time, but don’t expect much in terms of fluffiness and bubbles in that case. The best result is achieved when the dough is made in the evening and left to leaven in the fridge overnight. That also eliminates any need to use certain temperature water or leavening atmosphere, since you want to slow down the yeast.

I recommend using pizza flour for focaccia. The best choice is Italian flour, either 0 or 00 with a high W value, meaning it has high gluten content. This should be available at Italian shops and some high-end grocery stores. The second-best option is to use any gluten rich flour meant for bread baking. Durum wheat, on the other hand, is not used to make pizza or focaccia, so steer clear of that.

In terms of toppings, I used what I already had in the cupboards: Kalamata olives, caper berries, red onion and the only mandatory ingredient, rosemary. You can choose your own toppings but keep them light, you don’t want to steal the limelight from the bread.

Focaccia
1 baking tray

Ingredients
4 dl water
400-500 grams of flour (pizza or bread flour)
5 grams dry yeast
5 grams salt
½ dl olive oil

On top
Olive oil
Garlic clove
Rosemary
Salt flakes
Olives
Caper berries
Red onion

  • Mix the dry yeast and room-temperature water in a bowl. Add half of the flour and salt. Mix until even and add flour until the mixture resembles a gooey dough. The amount of flour needed depends on the quality and moisture content of the flour, so it varies a lot. Aim for a dough that keeps together but is sticky.
  • When you have reached the right consistency, cover the bowl with cling film and a tea towel and place in the fridge overnight, or at least 8 hours. (You can also do this dough the same day, but then use warm water and leave the dough to leaven in a warm place for a couple of hours.)
  • The next day, take the bowl out of the fridge and let it warm a bit. Crumble a piece of parchment paper and line a baking tray with it. Pour the dough on the baking tray and carefully spread it using fingers dipped in water. The sough should be about an inch thick. Leave the dough to rise in a warm place for an hour.
  • Prepare the toppings while the dough is rising. Cut the olives in half and remove pits, cut the capers, slice the onion, and mince the rosemary. Make a flavoured oil by measuring about ½ decilitre of olive oil in a glass and add a crushed garlic clove and a sprig of rosemary.
  • Preheat the oven to 225 degrees Celsius.
  • When the dough has risen, brush it with olive oil, sprinkle some salt flakes and the minced rosemary on it, and add the toppings. Press the toppings halfway into the dough. Put the focaccia in the oven and bake about 20 minutes, or until the crust is golden brown.
  • Take the focaccia out of the oven and brush it immediately with the flavoured oil to prevent hardening. Let the focaccia rest for a while before cutting.
  • Serve the focaccia as is, with for example a salad, or cut in half and fill with mozzarella and basil.

That should start the week, right? Is focaccia a usual suspect in your kitchen, or is it something that you usually see in the cafés? What are your favourite toppings?

-Toni

 

 

Porkkanakakku | Carrot Cake

Lupasin kirjoitella sen kuuluisan porkkakakkureseptin, jota useampi on vuosien saatossa kysellyt, tänne eetteriin, mutta en osannut päättää milloin se kannattaisi tehdä. Porkkanakakku edustaa montaa hyvää asiaa ja muistoa, joten sen julkaiseminen vaatii myös oikeat olosuhteet. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joku saattaisi hyötyä pienestä annoksesta lohtua, joten aika on koittanut.

wp-1478703505112.jpg

Tässä kakussa yhdistyy monta upeaa tekijää: mehevä rakenne, makeuden ja mausteisuuden yhdistelmä sekä sopiva annos hapokkuutta. Uskaltaisin jopa sanoa, että se hipoo omassa kategoriassaan huippua. Liioittelen tarkoituksella, mutta en kovin paljoa – tämä kakku on kehujensa arvoinen, vaikka itse sanonkin.

wp-1478689131331.jpg

Reseptin olen aikoina kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaan muistiin, joskaan ei pienintäkään arvausta että mistä. Yksi reseptin tärkeimmistä ainesosista (porkkanat pois lukien) on öljy. Voi on ansainnut paikkansa rasvojen kuninkaana, mutta tämän tyyppiseen kakkuun se ei sovi, sillä se tekee leivonnaisen rakenteesta yleensä tiiviin ja murustelevan. Öljy ei kilpaile voin kanssa mausta, mutta rakenteeseen sillä on suuri vaikutus: öljy säilyttää kakun kosteana ja mehevänä sekä tekee kakusta joustavan, sienimäisen. Öljyllä leivottu kakku on yhtä aikaa kevyt ja mehevä.

Kuvissa näkyy monivärisiä porkkanoita, mutta kakun voi tietenkin tehdä ihan tavallisista oransseista. Suosittelen kuitenkin luomuporkkanoita, koska ne ovat yleensä tavallisia makeampia ja usein mehukkaampia. Porkkanat kannattaa myös raastaa aika karkeaksi raasteeksi, koska karkea raaste säilyttää paremmin kosteuttaan ja jälleen vaikuttaa kakun rakenteeseen.

wp-1478703498134.jpg

Makean porkkanan vastapainoksi kakkuun leivotaan reilusti mausteita, itse käytän kanelia ja inkivääriä. Myös neilikkaa voi käyttää, joskin se tekee kakusta aavistuksen jouluisemman. Muskottipähkinäkin sopisi varmasti myös erinomaisesti. Kakun kohottamiseen käytetään sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. En osaa sanoa onko välttämätöntä käyttää molempia, mutta eipä se iso vaiva ole.

Kuorrute on kakun kruunu ja huipennus. Se on helppo ja kohtuullisen nopea tehdä, mutta sen energiasisältöä ei kannata laskeskella, siihen ei nimittäin mitään kovin terveellistä käytetä. Tuorejuustona käytän Philadelphiaa, koska se sisältää kilpailijoitaan vähemmän lisäaineita, esimerkiksi tavallisessa Philadelphiassa ei ole liivatetta, jonka käyttöä tuorejuustoissa en ymmärrä alkuunkaan. Kevytversiot voi myös suosiolla jättää hyllyyn.

Moni oli järkyttynyt, kun kerroin laittavani tämän reseptin blogiin. Heitä lepytelläkseni lupasin käyttää kakun alkuperäistä nimeä, eli

Toni-tädin porkkanakakku

Ainesosat
Kakku
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä (kuivamauste)
½ tl vaniljajauhetta
½ tl suolaa
4 keskikokoista porkkanaa raastettuna (reilu 300 g)
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute
20 g huoneenlämpöistä voita
150 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl appelsiinimehua
ripaus vaniljajauhetta
250-300 g tomusokeria

  • Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
  • Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe, suola ja mausteet. Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi varovasti nuolijalla.
  • Sekoita joukkoon porkkanaraaste (älä pelästy, sitä on aika paljon) ja ruokaöljy. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.
  • Laita kakku uuniin keskitasolle ja paista 45-60 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä täysin.
  • Tee kuorrute. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto keskenään. Lisää vanilja. Lisää suurin osa tomusokerista ja appelsiinimehusta ja sekoita. Sekoittaminen käy helpoiten haarukalla. Kuorrute saa olla jäykkää, jos se tuntuu löysältä niin lisää tomusokeria.
  • Kuorruta jäähtynyt kakku tuorejuustokuorrutteella. Levitä kuorrutetta pyörivin liikkein lusikalla kakun päälle. Kuorrutteen on tarkoitus jäädä epätasaiseksi.
  • Koristele kakku halutessasi esimerkiksi raastetulla appelsiininkuorella. Nauti.

Vinkki: Reseptin voi hyvin myös puolittaa pienempään vuokaan.

Siinä se. Tulipa vähän tyhjä olo. Toivottavasti tästä on jollekin iloa.

Koittakaahan jaksaa, tuuli kääntyy kyllä aikanaan.

-Toni

wp-1478689134985.jpg

Porkkanaraaste saa olla karkeaa | The carrots can be grated coarsely

wp-1478690798169.jpg

Muna-sokerivaahto pitää vatkata vaaleaksi ja kuohkeaksi | Whisk the eggs and sugar until pale and fluffy

wp-1478690792355.jpg

Älä pelästy porkkaraasteen määrää, sitä kuuluukin olla reippaasti | Lots of carrot for a carrot-y cake

wp-1478703511370.jpg

Earlier I promised to share with you my famous carrot cake recipe, but I couldn’t decide when to do it. The carrot cake represents all that’s good in the world and there are many golden memories attached to it, so it would need exceptional circumstances to publish the recipe. However, I get a feeling that some people could use some consolation after recent events, so I think the time has come.

Many wonderful factors collide in this cake making it an exceptional specimen in its category: the moist texture, combination of sweetness and spice, and a right amount of acidity. In my opinion, it’s a culmination point. I’m, of course, exaggerating, but only slightly. It truly is a masterpiece.

I’ve written the recipe in my leaf-covered recipe book many years hence, but absolutely no idea where from. However, the most crucial thing about the ingredients (excluding the carrots) is the oil. Butter has earned its place as a royal among fats, but it makes dense and crumbly texture in cakes. Cooking oil does not compete with flavour, but it makes a huge difference in texture: a cake baked with oil is moist, light, and spongy. It’s fluffy and succulent at the same time.

There are multi-coloured carrots in the pictures, but you can definitely use regular orange ones. I recommend using organic carrots, though, they are usually sweeter and juicier. Furthermore, I recommend using a coarse grater as coarse textured carrot retains more moisture and therefore enhances the cake’s texture.

To counter the sweet carrot, an ample dose of spice is needed. I use cinnamon and powdered ginger, but one could also add cloves and nutmeg, albeit that makes the cake a bit Christmassy. Both baking soda and baking powder are used to make the cake rise. I don’t know if it is necessary to use both, but it’s not much of a trouble.

The crown of the cake is the frosting. It’s easy and quick to make, but you shouldn’t worry about its dietary composition; it is comfort food after all. As cream cheese, I use Philadelphia because it contains less additives than many of its rivals; for example Philadelphia doesn’t contain gelatine. And you can forget about the light versions.

Carrot cake

Ingredients
Cake
4 eggs
3 dl sugar
3 dl flour
2 tsp. baking soda
1½ tsp. baking powder
2 tsp. cinnamon
1 tsp. ginger (powder)
½ tsp. vanilla
½ tsp. salt
4 medium carrots grated (generous 300 g)
1,5 dl cooking oil

Frosting
20 g butter in room temperature
150 g cream cheese
1-2 tsp. orange juice
pinch of vanilla
250-300 g icing sugar

  • Pre-heat oven to 190 degrees Celsius. Tighten a parchment paper between the bottom and sides of a 24cm spring form. Butter the sides of the pan. Grate the carrots coarsely.
  • In a bowl, whisk the eggs and sugar until light and fluffy. Mix together the flour, salt, soda, baking powder and spices, and sift into the egg and sugar foam. Mix gently with a spatula.
  • Mix in the grated carrot (yes, there is plenty of it) and oil. Mix until even and pour into the pan.
  • Put the cake in the oven and bake for 45-60 minutes. The cake is done when a wooden skewer comes out clean when it’s inserted in the middle of the cake. Remove the cake from oven and let cool completely.
  • Make the frosting: mix the cream cheese and butter. Add vanilla. Add most of the icing sugar and the orange juice, and mix with a fork until the icing sugar in incorporated. The frosting should be thick, so if it’s still runny, add more icing sugar.
  • Crown the cooled cake with the frosting. Spread the frosting with a spoon using circular movements. It’s supposed to remain uneven.
  • Decorate the cake with for example grated orange zest, if desired. Enjoy.

Tip: You can half the recipe for a smaller pan, like I did in most of the pictures.

So, there it is. I feel a little empty inside now; I’m sure it will pass, though. I hope this recipe brings joy to someone out there.

Take care, munchkins, the tide will turn soon.

-Toni

wp-1478689163197.jpg

Key Lime Pie

Hei siellä!

Ylioppilaaksi kirjoitettuani tuossa sen sata vuotta sitten matkasin serkkuni vastaaviin juhliin Saksaan. Sillä reissulla kävimme Loccumin luostarin satumaisessa puistometsässä, ja samaisen luostarin myymälässä pisti silmään tämä kaunis muistikirja.

wp-1473332735702.jpg

En liene yksin tavassani ostaa hurmaavia muistikirjoja ja vihkoja ilman minkäänlaista tarvetta moisille. Tämä vihko kuitenkin huusi päästä käyttöön, joten käyttöönhän se otettiin. Aloin kirjoittaa reseptejä talteen sen käsin sidotuille sivuille.

Sittemmin kokkaustavat ja reseptinhallinta (tai pikemminkin sen puute) ovat muuttuneet, enkä ole vuosiin kirjaillut kirjaseen mitään. Silti kaivan sen säännöllisin väliajoin kaapista, sillä se sisältää kaikkein arvokkaimpia (leivonta)reseptejäni. Yksi niistä on porkkanakakku, joka on kerännyt ystäväpiirissäni legendaarista mainetta. Tulen varmasti kertomaan siitä myöhemmin, kun syysilmat hakkaavat päin naamaa ja sielu kaipaa lohturuokaa. Malttakaa siis vielä hetki.

wp-1473332740883.jpg

Tällä kertaa kuitenkin avasin reseptikirjan limepiirakan kohdalta. Tuo Floridan lahja maailmalle muodostui joitain vuosia sitten pakkomielteekseni, kiitos Dexterin. Aitoja meksikonlimettejä ei tule Suomessa vastaan, mutta kun valitsee mahdollisimman vihreitä persianlimettejä ja mielellään luomuna, niin oletettavasti päästään aika lähelle. Tämä persianlimetti on ilmeisesti meksikonlimetin ja sitruunan risteytys, joten osa aidon limetin raikkaudesta on kuulemma kadonnut. Enemmän loputtoman kiehtovista sitrushedelmistä kannattaa lukea Jorma Koskisen häkellyttävän perusteellisilta Sitrussivuilta.

wp-1473333617706.jpg

Sitrukset kannattaa ostaa luomuna, erityisesti jos käyttää kuoren

Kaikkein alkuperäisimmissä resepteissä tämä piirakka tehdään munalla hyydytetystä maidosta tai kermasta, joka maustetaan limetin mehulla ja kuorella. Itse en ole koskaan edes kokeillut tätä tapaa, joka sinänsä vaikuttaa erittäin hyvältä myös, koska jos siinä Dexterin jaksossakin todettiin, että paras piirakka syntyy kondensoidusta makeasta maidosta. Tätä makeaa maitotiivistettä saa tätä nykyä jo vähänkin isompien ruokakauppojen säilykehyllystä, ja se nopeuttaa piirakan tekemistä huomattavasti. Samalla juoksettumisen mahdollisuus katoaa myös kokonaan.

Tämä piiras muuten valmistuu yllättävänkin nopeasti. Jos marengin korvaa kermavaahdolla tai jättää kokonaan pois, piirakanteko nopeutuu entisestään. Gluteenitonkin siitä tulee, kun käyttää gluteenittomia keksejä pohjaan.

Key Lime Pie

Pohja
200 g digestivekeksejä
50 g voita

Täyte
1 tlk kondensoitua maitoa (huom! ei karamellisoitu)
6 kananmunan keltuaista
3 luomulimeä
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
2 valkuaista
100 g hienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl sitruuna- tai limemehua

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Piirakan voi tehdä joko piirakka- tai irtopohjavuoassa. Jos käytät piirakkavuokaa, voitele se. Jos käytät irtopohjavuokaa, pingota pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja voitele reunat.
  • Jauha digestivekeksit monitoimikoneessa tai blenderissä jauhoksi. Jos et omista moista rakkinetta, laita keksit suljettavaan pussiin ja hakkaa kaulimella murskaksi. Pyri saamaan murskasta mahdollisimman hienoa.
  • Sulata voi liedellä kasarissa tai mikrossa. Sekoita voisula keksijauhoon ja nypi tasaiseksi. Levitä massa piirakka- tai irtopohjavuokaan tasaiseksi pohjaksi, myös reunoille niin ylös kuin saat.
  • Esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia. Ota pohja jäähtymään ja valmista täyte.
  • Erottele munankeltuaiset kulhoon. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja ripaus vaniljajauhetta. Raasta limeteistä vihreä kuori ja purista mehu. Mausta täyte kuoriraasteella ja mehulla.
  • Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Laita uuniin ja paista 15-20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt. Se saa olla vielä vähän hyllyvää, mutta ei ole enää nestemäistä.
  • Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kaunis ja kiiltävä marenkivaahto muodostuu. Lusikoi tai pursota marenkia piirakan päälle ja kypsennä vielä muutama minuutti uunissa, kunnes marengin pinta ruskistuu hieman.
  • Jäähdytä tunnin verran jääkaapissa ja tarjoile marjoilla tai limettiviipaleilla koristeltuna.

Herkullista viikinloppua!

-Toni

wp-1473072094428.jpg

Vika piissi! The last piece!

Hi there!

When I graduated from upper secondary school a hundred years ago, I went to Germany to celebrate my cousin’s graduation. While there, we went to the amazing Loccum forest, and in the abbey’s gift shop I found a wonderful handmade notebook.

Like probably so many others, I like to buy pretty little notebooks without any need for them. This one was just too pretty to be left without a purpose, so I started scribbling recipes in it. Since then, my recipe management has changed but I still regularly take out this little book from the kitchen cabinet, as there are some precious recipes on its hand-bound pages. One of them is the carrot cake, which has acquired legendary status among my friends. I’ll be sure to tell about it later in the autumn, but this time I will tell you about another pastry that at one point was an obsession of mine, thanks to Dexter.

The Key Lime Pie is Florida’s gift to the world. It’s wonderfully tangy and sweet at the same time, and delightfully easy to make with this recipe. The original pie was made with real Mexican limes, or Key limes, which are not available in Finland. The variation of limes sold worldwide, Persian lime, is actually a cross between Mexican lime and lemon, so it has lost some of its original bitterness and zeal. I encourage you to choose organic limes with deep green zest to get as close to the original limes as possible. Should you be interested about the world of citrus, I strongly recommend visiting the incredibly thorough Citrus Pages.

The shortcut I take in this recipe is the condensed milk. Apparently the authentic Key Lime Pies are made with custard made of egg yolks and cream. However, I really like the ease of use and flavour the condensed milk brings, so I chose that way. And also that’s what was preferred in Dexter.

This pie is quick to make, especially if you use whipped cream instead of meringue, or serve the pie with berries and lime slices without a white fluffy cloud. It’s delicious either way. You can make it gluten free by choosing gluten free biscuits for the crust.

Key Lime Pie

Crust
200 grams  of digestive biscuits
50 grams of butter

Filling
1 can of condensed milk (not the caramelised kind)
6 egg yolks
3 organic limes
pinch of vanilla powder or extract

Meringue
2 egg whites
100 grams of caster sugar
1 tsp corn or potato starch
1 tsp lime or lemon juice

  • Preheat oven to 175 degrees Celsius. Butter a pie pan or a cake tin. If using a spring form, tighten a piece of baking sheet between the bottom and the sides.
  • Crumble the crackers to a fine powder in a mixer, or put them in a bag and bash with a rolling pin. Try to get as smooth a powder as possible.
  • Melt the butter and mix with the smashed crackers. Spread the crust evenly in the pie or cake pan, on the sides too. Bake in the oven for 10 minutes, remove and let cool while you make the filling.
  • Separate the egg yolks. Pour the condensed milk in the bowl with the yolks and mix. Grate the green zest of the limes and squeeze the juice. Flour the filling with the lime zest, juice and a sprinkle of vanilla powder or extract.
  • Pour the filling onto the cooled crust and put in the oven. Cook for 15 to 20 minutes, or until the filling has set. It can be a bit wobbly, but not liquid.
  • To make the meringue, whisk the egg whites to a fluffy foam in a clean bowl. Add the sugar, starch and lemon or lime juice and continue beating until the meringue is glossy and sturdy. Spoon or pipe the meringue on the pie and cook for a couple minutes more, until the meringue browns a bit.
  • Cool the pie and serve with fresh berries and limes wedges.

Have yourselves a delicious weekend, folks!

-Toni