Oliiviöljy-omenakakku | Olive Oil & Apple Cake

28.9.201628.9.2016 / tonijv / Jätä kommentti

Hei murmelit!

Lokakuu häämöttää uhkaavasti, mihin se syyskuu oikein kipitti? Syysillat alkavat olla tosissaan kylmiä, joten iltalenkin jälkeen täytyy haudutella teetä. Ja teen kaveriksihan tarvitaan kakkua. Kotipihojen omenasato taitaa olla loppusuoralla, joten viimeiset omput kannattaa jemmata erityisherkkuihin, kuten tähän leipomukseen. Reseptin löysin tällä viikolla tyrmäävän kauniista montrealilaisesta 3 Fois Par Jour -blogista (vai pitäisikö puhua jo nettijulkaisusta). Jostain syystä en ollut aiemmin kuullutkaan moisesta, varmaankin syynä tuo quebeciläisyys. Osa heidän resepteistään on käännetty myös englanniksi, mutta pääosin sivusto on ranskaksi. Siksi lieneekin reseptin kääntäminen suomeksi lienee perusteltavissa. Ja hemmetin hyvä kakku onkin, suorastaan poikkeuksellinen!

Kuten nimikin kertoo, omenan lisäksi tämän kakun sielu on oliiviöljy. Sitä on reseptissä runsaasti, ja se tuo kakkuun upean täyteläisen maun ja todella hienon rakenteen. Rakennetta on vaikea kuvailla, koska kakku on tavallaan murea, mutta yhtä aikaa myös pehmeää kuin voi. Oliiviöljyn ei tarvitse olla mitenkään erikoista, mutta kannattaa ehdottomasti käyttää öljyä, joka ei maistu yhtään pistävältä tai pippuriselta. Öljy maistuu valmiissa kakussa juuri sopivasti, mutta huonon öljyn karvaus nousisi varmasti esiin.

Alkuperäinen resepti on juuri sopiva 16 cm vuokaani, mutta koska yleensä ihmiset taitavat tehdä hieman isompia kakkuja, tuplasin reseptin. Nyt se sopii esimerkiksi 22 -24 cm vuokaan halutusta korkeudesta riippuen. Lisäsin myös omenoihin muskottipähkinää, koska se sopii omenan kanssa todella hyvin. Vehnäjauhot voinee korvata gluteenittomilla jauhoilla (joskin alkuperäinen kirjoittaja kehottaa lisäämään myös vähän ksantaania reseptiin).

Oliiviöljy-omenakakku
Alunperin 3 Fois Par Jour

Ainesosat

2 keskikokoista omenaa
2 rkl voita
(ripaus muskottipähkinää)
1,5 dl hienoa sokeria
1 luomusitruunan kuori ja mehu
2 munaa
2,2 dl hyvää oliiviöljyä
4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 rkl hienoa sokeria

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pingota irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi. Voitele vuoan reunat.
Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi omenat noin 2 cm paloiksi. Lämmitä kasari keskilämmöllä. Sulata voi kasarissa ja paista omenakuutioita voissa reilu 5 minuuttia. Mausta halutessasi ripauksella muskottipähkinää. Jätä jäähtymään.
Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää raastettu sitruunankuori ja -mehu. Valuta mukaan oliiviöljy koko ajan sekoittaen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Yhdistä kuivat aineet muna-sokerivaahtoon varovasti nuolijalla sekoittaen. Lisää joukkoon lopuksi omenakuutiot.
Kaada taikina vuokaan ja ripottele päälle hienoa sokeria. Paista kakkua uunin keskiosassa noin 45 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Anna kypsän kakun jäähtyä vuoassaan 15 minuuttia ennen kuin avaat vuoan.

Miltäs vaikuttaa, epäilyttääkö oliiviöljyn määrä? Kannattaa kuitenkin kokeilla, tulet varmasti yllättymään mieluisasti.

Ta ta!

-Toni

—

Hi munchkins!

October is lurking just behind the corner, where did September go already? The autumn evenings are getting almost frosty here in North, so one needs a warming cuppa after an evening stroll. And something to eat with the cuppa, naturally. The apple trees are catering their last offerings, so it’s best to use them wisely, for example for this cake. I found this recipe on the breathtakingly beautiful 3 Fois Par Jour blog. For some reason I hadn’t even heard about this blog from Montréal, must be the fact that it’s Quebeqois and mostly in French. Which why I feel it needs to be translated into Finnish and English. And my oh my, this cake really deserved to be translated!

Like the name suggests, olive oil is the essence of this cake. There’s plenty of it in the recipe, giving the cake its miraculous texture and exquisite taste. The texture is hard to describe because it’s at same time crumbly and like butter; you’ll have to just try it yourself. The olive oil doesn’t need to be fancy; just make sure the oil you use doesn’t have a bitter or peppery taste.

The original recipe is perfect for my 16 cm tin, but I doubled the recipe as most of you probably use bigger tins. Furthermore, I added some nutmeg to the apples because they are a match made in heaven. The wheat flour can be substituted with a gluten-free flour mix (the original author recommends adding some xanthan gum too.)

Olive oil and apple cake
Originally 3 Fois Par Jour

Ingredients

2 medium sized apples
2 tbsp. butter
(pinch of nutmeg)
1,5 dl caster sugar
zest and juice of an organic lemon
2 eggs
2,2 dl good olive oil
4 flour
1 tsp. baking powder
pinch of salt
1 tbsp. sugar

Pre heat oven to 175 degrees Celsius. Tighten a piece of baking paper between the bottom and the sides of a spring-form. Butter the sides.
Peel the apples, remove the seeds and cut into 2 cm cubes. Heat a saucepan on medium heat, melt the butter and fry the apple cubes for five minutes. Season with nutmeg, if desired, and leave to cool.
In a bowl, beat the eggs and sugar with an electric mixer until light and fluffy. Add the grated lemon zest and juice. Pour in the olive oil while mixing continuously.
Mix together the flour, baking powder and salt. Incorporate the dry ingredients into the egg and sugar foam, mix very gently with a spatula. Mix in the apple cubes.
Pour the batter into the spring form and sprinkle some sugar on top. Put in the hot oven and bake for about 45 minutes. The cake is done when you stick a wooden skewer in the centre of the cake and it comes out clean. Remove from oven and let rest at least 15 minutes before opening the tin.

So what you think, guys? Not sure about the amount of olive oil? I dare you to try it anyway, I’m sure you’ll be positively surprised.

Ta ta!

-Toni

Pollo Saltimbocca

22.9.201628.11.2016 / tonijv / Jätä kommentti

Tämäkin tarina alkaa samassa paikassa kuin moni muukin, eli vihannesosastolla. Olin marssinut markettiin ihan muissa asioissa, mutta vihannesosastoa ohittaessani nenääni lehahti tuoksu, jota ei voinut jättää huomioimatta – nimittäin tuore salvia. Sen tuoksu on yrteistä huumaavimpia, mutta keittiössä se voi olla vähän haastava, koska liian isoina annoksina sen saippuamaiset aromit tulevat liian voimakkaasti esiin.

Salvian lisäksi keräsin sitten koriin vielä luomubroilerin rintafileitä ja pancettaa, eli Pollo Saltimboccan ainekset. Saltimbocca on italialainen klassikkoruoka, joka yleensä tehdään vasikanfileestä. Nimi tarkoittaa suuhun hyppäävää, niin hyvää sen väitetään olevan.

Pancetta on italialaisten hienostuneempi versio pekonista: se on ilmakuivattua, kuten pekoni, mutta se usein se leikataan paperinohuiksi viipaleiksi. Juuri ohuus on edukseen tässä reseptissä, koska ohut pancetta paistuu nopeasti ja pysyy rapeammaksi kanan ympärillä kuin pekoni. Pancettaa saa usein lihakauppiailta, mutta ainakin Prismoissa moista on näkynyt prosciutton tapaan pakattuna. Pancettan asemasta voi kuitenkin käyttää myös prosciuttoa tai pekonia.

Tämä resepti on suurpiirteinen; käytä siis mausteita ja muita ainesosia rohkeasti oman maun mukaan. Koko ruokalaji myös rikkoo monia italiaisten ruokailusääntöjä, koska siellä on yleensä tapana syödä pasta erikseen primo piattona ja proteiini vasta sen jälkeen secondona. Myöskään pastaa ja kanaa ei yleensä syödä yhdessä. Suotakoon tämä kuitenkin meille pohjoisen oudoille lantunnakertajille.

Pollo Saltimbocca

broilerin rintafileitä, yksi per syöjä
pancettaa, prosciuttoa tai pekonia
tuoretta salviaa
voita
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Kuivaa rintafileet ja rouhi niiden päälle hieman suolaa ja pippuria.
Leikkaa rintafileiden sivu auki pienellä ja terävällä veitsellä. Sujauta sisään voiviipale ja muutama salvianlehti.
Kääri pancettaa tai pekonia rintafileiden ympärille, ainakin muutama siivu per filee. Kiinnitä tarvittaessa cocktailtikulla.
Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lorauta siihen öljyä ja paista rintafileiden molemmat puolet kullanruskeiksi. Siirrä uunivuokaan ja laita uuniin 10-15 minuutiksi, tai kunnes rintafileiden paksuimman kohdan sisälämpötila on 70 astetta.
Ota fileet uunista ja anna levätä hetki ennen tarjoilua. Poista cocktailtikut, jos käytit sellaisia (tämä on tämän reseptin vaikein kohta!).

Salviapasta

80-100 g hyvää pastaa per syöjä
suolaa ja pippuria
tuoretta salviaa
voita
luomusitruunan kuori ja mehu
pecorinoa tai parmesaania

Keitä runsaasti vettä suuressa kattilassa, suolaa kunnolla ja keitä pasta al denteksi paketin ohjeen mukaan. Ota talteen kahvikupillinen keitinvettä ja valuta pasta.
Samalla kun pasta kiehuu, sulata pienessä kattilassa reilusti voita. Lisää kuumaan voihin silputtua salviaa kourallinen ja paista hetki. Raasta mukaan myös luomusitruunan kuori ja purista vähän sitruunamehua.
Sekoita salviavoi ja pasta. Jos pasta tuntuu kuivalta, lisää vähän talteen otettua keitinvettä. Raasta sekaan vielä pecorinoa tai parmesaania ja rouhi mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile kanan kanssa.

Tulvaisuuden arkiruokaklassikko, eikö vain? 😉

-Toni

—

This story begins like many before it: me wondering around the produce section. This time I was actually in the market for something else entirely, but an intoxicating scent of fresh sage commanded my attention when I walked past the herb section. Sage is a magnificent herb but some find it tricky to use because it may come off as soapy when used excessively.

So, after picking the sage I also picked a packet of organic chicken breast fillets and some pancetta – ingredients for Pollo Saltimbocca. Saltimbocca is an Italian classic dish, made originally with veal fillets wrapped in pancetta or prosciutto and flavoured with sage leaves. The very descriptive name means jumps in mouth.

Pancetta is the Italian version of bacon, though an elegant variant: it is cured like bacon, but not smoked, and it is cut paper thin. The thinness is crucial here: the thin pancetta crisps well wrapped around the chicken and retains its crispness longer. Pancetta is often available in delis and butcher shops, but here in Finland it’s sometimes found in large supermarkets too. Pancetta can be substituted with prosciutto or bacon for this recipe.

The recipe is quite general; you can adjust the measurements to your taste. This dish breaks many Italian codes: there it is common to eat pasta first as a separate course (primo piatto) and the protein after that as secondo piatto. Furthermore, chicken and pasta are rarely combined. But we are weird turnip eaters here in the North, we are allowed to mix it up a bit.

Pollo Saltimbocca

chicken breast fillets, one per person
pancetta, prosciutto or bacon
fresh sage
butter
salt and pepper

Pre-heat the oven to 175 Celsius.
Dry the chicken fillets and season them with salt and pepper.
Use a small and sharp knife to cut the fillet open from the side. Slip a slice of butter and a couple sage leaves inside.
Wrap the fillets in pancetta, use at least two strips per fillet, and secure with a wooden cocktail skewer if necessary.
Heat a frying pan, pour in some oil and fry the fillets a couple of minutes on both sides to get a nice golden colour. Transfer then into an oven dish and put in the oven for 10-15 minutes, or until a thermometer shows 70 degrees Celsius in the thickest point of the fillets.
Take out the fillets and let rest a couple minutes before serving. Remove the cocktail skewers, if you used them (this is by far the hardest part of this recipe!).

Sage pasta

80-100 grams of good pasta for each person
salt and pepper
fresh sage
butter
zest and juice of an organic lemon
pecorino or parmesan

Boil lots of water in a large pot and season with a copious amount of sea salt. Boil the pasta to al dente according to the instructions on the packet. Save a cup of the water and drain the pasta.
While the pasta is boiling, melt a generous amount of butter in a small pan. Add a handful of roughly chopped sage leaves and cook for a minute. Add grated lemon zest and juice. Mix the sage butter with the pasta. If the pasta feels dry, add a little of the saved water. Add some grated pecorino or parmesan and grind in some black pepper. Add salt if necessary. Serve with the chicken saltimbocca.

A future everyday classic, I’m sure 😉

-Toni

Pihjalanmarjamarmeladi | Rowanberry Marmalade

18.9.201628.9.2016 / tonijv / 1 kommentti

Syksy etenee tasaista tahtia ja ilma alkaa olla jo varsin kirpeä. Nukuin viime yön riippumatossa ulkona, ja kahdesta untuvamakuupussista huolimatta tuli hieman kylmä jo. Upea auringonnousu kuitenkin oli lievän palelemisen arvoista.

Tähän näkyyn oli varsin kiva herätä | It was quite nice waking up this view

Kylmien öiden myötä pihlajanmarjat alkavat olla parhaimmillaan. Yöpakkaset taittavat hieman marjojen hurjaa happamuutta, joten niistä kokkaillessa kannattaa joko odottaa, että lämpötila painuu pakkasen puolelle, tai sitten laittaa marjat pakkaseen yöksi ennen kokkailua. Kannattaa etsiä komeita ja pulleita marjoja kantava puu, joka ei olisi ihan autotien vieressä. Jokainen terttu tuntuu sisältävän jonkin verran kuivuneita ja pilkullisia marjoja, joten nypi tertuista vain parhaat marjat käyttöön. Pihlajanmarjat tulee keittää ennen käyttöä, koska niiden raa’at siemenet sisältävät vatsaoireita aiheuttavaa amygdaliinia.

Legendaarisin pihlajanmarjaherkku on tietenkin kettukarkki, eli Fazerin Pihlaja. Pihlajan reseptihän ei ole aikoihin sisältänyt pihlajanmarjaa, mutta blogeista löytyy joitain pihlajanmarjaa sisältäviä marmeladireseptejä. Niissä käytetään hyytelöimisaineena agar agaria, eikä tuota levävalmistetta ainakaan marketeista tunnu löytyvän. Näihin marmeladeihin en tehnyt sitä valkoista raitaa, joka Fazerin versiossa on palan päällä ja alla. Periaatteessa sekin voisi onnistua, mutta ei liene vaivansa arvoinen.

Tahmeat marmeladit verhotaan sokerihuntuun | The sticky marmalade gets a light sugar coating

Liivatetta en tällaiseen herkkuun halunnut käyttää, koska se tekee rakenteesta turhankin jämäkän. Lähes joka kaupan maustehyllyssä näyttää kuitenkin pyörivän Vegegel-niminen tuote, joka lupaa toimia liivatteen tavoin, mutta on täysin kasviperäinen. Se perustuu dekstroosin, johanneksenleipäpuujauheen ja karrageniin yhteisvaikutukseen. Lisäsin hyytymisen varmistamiseksi vielä pektiinipitoista marmeladisokeria, joten marmeladit pysyivät ihan kivasti kasassa. Pari kolme päivää marmeladeja sai kuitenkin kuivatella, joten näitä ei kannata havitella saman päivän herkuksi.

Pihlajanmarjamarmeladit

Ainesosat

2½ dl pihlajanmarjoja + vettä keittämiseen
1 ½ omenaa (tai yksi iso)
5 dl vettä
2 dl Dansukker Hillo-marmeladisokeria
3 dl sokeria
3 pussia Vegegeliä
½ tl sitruunahappoa tai 1 tl viinihappoa tai loraus sitruunamehua
Erikoishienoa sokeria kuorruttamiseen.

Valikoi tarvittava määrä hyviä pihlajanmarjoja tertuista. Jos yöpakkanen ei ole vielä ehtinyt makeuttaa marjoja, laita ne pakkaseen yön yli.
Sulata marjat ja laita ne pieneen kattilaan. Poista omenista siemenkodat ja pilko omenat lohkoiksi. Laita omenat mukaan kattilaan ja lisää vettä sen verran että marjat ja omena peittyvät. Kiehauta ja anna kiehua keskilämmöllä 15-20 minuuttia. Kaada vesi pois ja soseuta marjat ja omenat. Paseeraa sose vielä siivilän läpi, jotta saat kauniin tasaisia marmeladeja. Sosetta tulisi olla noin 2,5 desiä.
Vuoraa vuoka leivinpaperilla, esimerkiksi suunnilleen A4-kokoinen uunivuoka käy hyvin. Paperin asettelu vuokaan on helpointa, kun rypistät paperin ensin tolloksi ja sitten avaat ja levität vuokaan.
Sekoita toisessa kattilassa vesi, sokerit ja Vegegel. Kiehauta liemi ja keitä muutama minuutti. Ota liemi pois levyltä ja sekoita siihen pihlajanmarjaomenasose ja happo. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten seos vuorattuun vuokaan. Jätä marmeladi hyytymään, se käy nopeammin kylmässä, esimerkiksi jääkaapissa tai pakkasessa. Anna marmeladin hyytyä vaikka yön yli tai ainakin useampi tunti, jotta palojen leikkaaminen on helpompaa.
Kun marmeladi on hyytynyt, leikkaa se veitsellä tai muoteilla paloiksi. Asettele varovasti palat leivinpaperin päälle kuivumaan toisistaan erilleen. Anna marmeladien kuivua huoneenlämmössä ainakin päivä, useampikin jos maltat. Kääntele paloja muutaman kerran, jotta ne pääsevät kuivumaan kaikilta sivuiltaan.
Marmeladit ovat valmiita, kun niiden pinta ei ole enää märkä. Pyörittele marmeladit vielä erikoishienossa sokerissa (Siro), jotta saat marmeladeihin kauniin pinnan, eivätkä ne tarraa toisiinsa kiinni. Marmeladit säilyvät huoneenlämmössä, mutta niiden sisältämän kosteuden vuoksi kuorrutussokeri liukenee hiljalleen, joten ne kannattaa syödä nopeasti.

Makeita hetkiä!

-Toni

—

The autumn has really arrived here and the nights are really crisp. I spent last night in a hammock and even though I had two down sleeping bags, I felt a little cold. The magnificent sunrise was totally worth it, though.

The rowans are full of gorgeous red berries at the moment here in Finland. The first night frosts make the extremely sour berries a little sweeter, so they can be made into marmalade sweets. This recipe is an homage to the legendary Pihlaja sweets by Fazer (that don’t include any rowan berries, despite their name that is Rowan in Finnish). I’m not sure if the things I used for these sweets are available outside Finland (or if rowans are common elsewhere, either) so I won’t translate the recipe now, but give me a shout if you want to try making these!

Sweet autumn days!

-Toni

Key Lime Pie

9.9.20169.11.2016 / tonijv / 2 kommenttia

Hei siellä!

Ylioppilaaksi kirjoitettuani tuossa sen sata vuotta sitten matkasin serkkuni vastaaviin juhliin Saksaan. Sillä reissulla kävimme Loccumin luostarin satumaisessa puistometsässä, ja samaisen luostarin myymälässä pisti silmään tämä kaunis muistikirja.

En liene yksin tavassani ostaa hurmaavia muistikirjoja ja vihkoja ilman minkäänlaista tarvetta moisille. Tämä vihko kuitenkin huusi päästä käyttöön, joten käyttöönhän se otettiin. Aloin kirjoittaa reseptejä talteen sen käsin sidotuille sivuille.

Sittemmin kokkaustavat ja reseptinhallinta (tai pikemminkin sen puute) ovat muuttuneet, enkä ole vuosiin kirjaillut kirjaseen mitään. Silti kaivan sen säännöllisin väliajoin kaapista, sillä se sisältää kaikkein arvokkaimpia (leivonta)reseptejäni. Yksi niistä on porkkanakakku, joka on kerännyt ystäväpiirissäni legendaarista mainetta. Tulen varmasti kertomaan siitä myöhemmin, kun syysilmat hakkaavat päin naamaa ja sielu kaipaa lohturuokaa. Malttakaa siis vielä hetki.

Tällä kertaa kuitenkin avasin reseptikirjan limepiirakan kohdalta. Tuo Floridan lahja maailmalle muodostui joitain vuosia sitten pakkomielteekseni, kiitos Dexterin. Aitoja meksikonlimettejä ei tule Suomessa vastaan, mutta kun valitsee mahdollisimman vihreitä persianlimettejä ja mielellään luomuna, niin oletettavasti päästään aika lähelle. Tämä persianlimetti on ilmeisesti meksikonlimetin ja sitruunan risteytys, joten osa aidon limetin raikkaudesta on kuulemma kadonnut. Enemmän loputtoman kiehtovista sitrushedelmistä kannattaa lukea Jorma Koskisen häkellyttävän perusteellisilta Sitrussivuilta.

Sitrukset kannattaa ostaa luomuna, erityisesti jos käyttää kuoren

Kaikkein alkuperäisimmissä resepteissä tämä piirakka tehdään munalla hyydytetystä maidosta tai kermasta, joka maustetaan limetin mehulla ja kuorella. Itse en ole koskaan edes kokeillut tätä tapaa, joka sinänsä vaikuttaa erittäin hyvältä myös, koska jos siinä Dexterin jaksossakin todettiin, että paras piirakka syntyy kondensoidusta makeasta maidosta. Tätä makeaa maitotiivistettä saa tätä nykyä jo vähänkin isompien ruokakauppojen säilykehyllystä, ja se nopeuttaa piirakan tekemistä huomattavasti. Samalla juoksettumisen mahdollisuus katoaa myös kokonaan.

Tämä piiras muuten valmistuu yllättävänkin nopeasti. Jos marengin korvaa kermavaahdolla tai jättää kokonaan pois, piirakanteko nopeutuu entisestään. Gluteenitonkin siitä tulee, kun käyttää gluteenittomia keksejä pohjaan.

Key Lime Pie

Pohja
200 g digestivekeksejä
50 g voita

Täyte
1 tlk kondensoitua maitoa (huom! ei karamellisoitu)
6 kananmunan keltuaista
3 luomulimeä
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
2 valkuaista
100 g hienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl sitruuna- tai limemehua

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Piirakan voi tehdä joko piirakka- tai irtopohjavuoassa. Jos käytät piirakkavuokaa, voitele se. Jos käytät irtopohjavuokaa, pingota pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja voitele reunat.
Jauha digestivekeksit monitoimikoneessa tai blenderissä jauhoksi. Jos et omista moista rakkinetta, laita keksit suljettavaan pussiin ja hakkaa kaulimella murskaksi. Pyri saamaan murskasta mahdollisimman hienoa.
Sulata voi liedellä kasarissa tai mikrossa. Sekoita voisula keksijauhoon ja nypi tasaiseksi. Levitä massa piirakka- tai irtopohjavuokaan tasaiseksi pohjaksi, myös reunoille niin ylös kuin saat.
Esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia. Ota pohja jäähtymään ja valmista täyte.
Erottele munankeltuaiset kulhoon. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja ripaus vaniljajauhetta. Raasta limeteistä vihreä kuori ja purista mehu. Mausta täyte kuoriraasteella ja mehulla.
Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Laita uuniin ja paista 15-20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt. Se saa olla vielä vähän hyllyvää, mutta ei ole enää nestemäistä.
Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kaunis ja kiiltävä marenkivaahto muodostuu. Lusikoi tai pursota marenkia piirakan päälle ja kypsennä vielä muutama minuutti uunissa, kunnes marengin pinta ruskistuu hieman.
Jäähdytä tunnin verran jääkaapissa ja tarjoile marjoilla tai limettiviipaleilla koristeltuna.

Herkullista viikinloppua!

-Toni

Vika piissi! The last piece!

—

Hi there!

When I graduated from upper secondary school a hundred years ago, I went to Germany to celebrate my cousin’s graduation. While there, we went to the amazing Loccum forest, and in the abbey’s gift shop I found a wonderful handmade notebook.

Like probably so many others, I like to buy pretty little notebooks without any need for them. This one was just too pretty to be left without a purpose, so I started scribbling recipes in it. Since then, my recipe management has changed but I still regularly take out this little book from the kitchen cabinet, as there are some precious recipes on its hand-bound pages. One of them is the carrot cake, which has acquired legendary status among my friends. I’ll be sure to tell about it later in the autumn, but this time I will tell you about another pastry that at one point was an obsession of mine, thanks to Dexter.

The Key Lime Pie is Florida’s gift to the world. It’s wonderfully tangy and sweet at the same time, and delightfully easy to make with this recipe. The original pie was made with real Mexican limes, or Key limes, which are not available in Finland. The variation of limes sold worldwide, Persian lime, is actually a cross between Mexican lime and lemon, so it has lost some of its original bitterness and zeal. I encourage you to choose organic limes with deep green zest to get as close to the original limes as possible. Should you be interested about the world of citrus, I strongly recommend visiting the incredibly thorough Citrus Pages.

The shortcut I take in this recipe is the condensed milk. Apparently the authentic Key Lime Pies are made with custard made of egg yolks and cream. However, I really like the ease of use and flavour the condensed milk brings, so I chose that way. And also that’s what was preferred in Dexter.

This pie is quick to make, especially if you use whipped cream instead of meringue, or serve the pie with berries and lime slices without a white fluffy cloud. It’s delicious either way. You can make it gluten free by choosing gluten free biscuits for the crust.

Key Lime Pie

Crust
200 grams of digestive biscuits
50 grams of butter

Filling
1 can of condensed milk (not the caramelised kind)
6 egg yolks
3 organic limes
pinch of vanilla powder or extract

Meringue
2 egg whites
100 grams of caster sugar
1 tsp corn or potato starch
1 tsp lime or lemon juice

Preheat oven to 175 degrees Celsius. Butter a pie pan or a cake tin. If using a spring form, tighten a piece of baking sheet between the bottom and the sides.
Crumble the crackers to a fine powder in a mixer, or put them in a bag and bash with a rolling pin. Try to get as smooth a powder as possible.
Melt the butter and mix with the smashed crackers. Spread the crust evenly in the pie or cake pan, on the sides too. Bake in the oven for 10 minutes, remove and let cool while you make the filling.
Separate the egg yolks. Pour the condensed milk in the bowl with the yolks and mix. Grate the green zest of the limes and squeeze the juice. Flour the filling with the lime zest, juice and a sprinkle of vanilla powder or extract.
Pour the filling onto the cooled crust and put in the oven. Cook for 15 to 20 minutes, or until the filling has set. It can be a bit wobbly, but not liquid.
To make the meringue, whisk the egg whites to a fluffy foam in a clean bowl. Add the sugar, starch and lemon or lime juice and continue beating until the meringue is glossy and sturdy. Spoon or pipe the meringue on the pie and cook for a couple minutes more, until the meringue browns a bit.
Cool the pie and serve with fresh berries and limes wedges.

Have yourselves a delicious weekend, folks!

-Toni

Ribollita

5.9.201628.11.2016 / tonijv / Jätä kommentti

Kun syksyn viileys alkaa hiipiä luihin ja ytimiin, tarvitsee laittaa soppa tulille. Keitot ovat yleisestikin täydellistä syys- ja talviruokaa kaikessa lämmittävyydessään, mutta muutama on ylitse muiden. Yksi niistä on toscanalainen ribollita, leipäkeitto.

Marketista löytyi cavolo neroa (tai mustakaalia tai palmukaalia tai dinosauruskaalia tai miksi ikinä niitä tummavihreitä soikeita lehtiä haluaakaan kutsua), jolloin kaikki keiton ainekset olivatkin kasassa. Tämä keitto nimittäin koostuu sellaisista ruoka-aineista, joita pidän kaapeissa pahan päivä varalle: pavuista, porkkanasta, selleristä, sipulista ja säilyketomaateista. Kuivahtanut vaalea leipäkin on tavallaan keittiöni perusvarustusta, koska sitä yleensä valitettavasti lojuu työtason nurkissa.

Niin siitä leivästä vielä: sen täytyy oikeasti olla kuivahtanutta. Ei riitä, että ostaa kaupasta vaalean leivän ja paahtaa sitä, sillä tovin keitossa lilluessaan tuore leipä vain hajoaa. Kuiva leipä sen sijaan säilyttää muotonsa hämmentävän hyvin ja kerää herkullista lientä kuin sieni. Jätä siis se leipä viimeistään edellisenä iltana kuivumaan pöydälle.

Ribollita valmistuu vajaassa tunnissa, mutta nimensä mukaisesti se on parhaimmillaan vasta toisen lämmittämisen jälkeen. Älä siis syö kaikkea kerralla, vaan jätä seuraavallekin päivälle vielä tilkka.

Ribollita

100 g cavolo neroa eli mustakaalia (lehtikaali käy korvikkeena myös)
1 tlk luomupapuja, valutettuna
2 porkkanaa
2 vartta selleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1-2 litraa kasvislientä
1 tlk kuorittuja luomusäilyketomaatteja
Kuivahtanutta vaaleaa leipää
yrttejä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

Kuori ja kuutioi porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuutioi myös sellerinvarret.
Laita suuri kattila keskilämmölle lämpiämään. Kaada kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja heitä perään kuutioidut kasvikset.
Kuullota kasviksia kymmenisen minuuttia, kunnes pehmentyvät. Lisää kattilaan yrttejä, ainakin rosmariini, timjami, oregano ja laakerinlehti käyvät. Kuivatut sopivat oikein hyvin. Kaada kattilaan myös tomaatit mehuineen. Sekoita.
Lisää kattilaan kasvislientä (tai kuumaa vettä ja kasvisliemikuutio) sen verran, että kasvikset peittyvät. Mausta suolalla ja sekoita. Kiehauta, laske lämpötila matalaksi ja anna hautua kannen alla puoli tuntia. Sekoita välillä ja lisää lientä tarvittaessa
Kun kasvikset ovat saaneet muhia tarpeeksi kauan, poista kattilasta yrttien varret ja laakerinlehdet, jos käytit sellaisia, ja riko tomaatit pienemmiksi paloiksi kauhalla. Lisää keittoon valutetut ja huuhdellut valkoiset pavut, sekoita ja keitä muutama minuutti.
Leikkaa mustakaalin lehdistä kova keskiruoto pois ja viipaloi lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali soppaan, sekoita ja keitä taas muutama minuutti.
Kuutioi leipä noin 3cm x 3 cm paloiksi. Lisää leivänpalat keittoon, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kauho lautaselle ja koristele leipäsiivuilla ja esimerkiksi lehtipersiljalla. Kaunista keitto on kyllä ilman koristeitakin.

Jos tämän jälkeen on vielä vilu, niin se ei ole ainakaan ruoan syy. Ehkä on aika kaivaa villasukat esiin. Syksyn pimeissä illoissa ja viileydessä on jotain rauhoittavaa, erityisesti kun saa kietoutua taas villakerroksiin ja lukea T.S. Eliotin Wastelandia. Alkusyksy on tummuvien sävyjen ilotulitusta, joka ei kestä kauaa, joten siitä kannattaa nauttia niin paljon kuin ehtii.

-Toni

The yellow fog that rubs its back upon the window-panes,
The yellow smoke that rubs its muzzle on the window-panes
Licked its tongue into the corners of the evening,
Lingered upon the pools that stand in drains,
Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,
Slipped by the terrace, made a sudden leap,
And seeing that it was a soft October night,
Curled once about the house, and fell asleep.

T.S. Eliot

—

When the autumn chill creeps in, ‘tis time to make a soup. Hearty soups are perfect autumn and winter food, but some are basically mandatory for surviving the approaching winter. This is one of them, the Tuscan classic, Ribollita.

All I needed from the store for this warm hug of a soup was the cavolo nero, as all of the other ingredients are staples that I always keep around for rainy days: beans, carrots, celery, onion and canned tomatoes. Even the dried bread is practically ever-present as there’s usually some lying round the countertops.

About the bread: it really needs to by dried up and old. You can’t just buy some bread from the store, toast it and toss it in the soup; it will just turn to mush. Dried bread, on the other hand, keeps its form flawlessly and soaks up the delicious broth like a sponge. Need I say more?

Ribollita is ready within an hour, but don’t eat it in one go. Like its name suggests, Ribollita is best when re-warmed, so save some for tomorrow a well.

Ribollita

100g cavolo nero (kale works too)
1 tin of organic white beans, drained and rinsed
2 carrots
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
1-2 litres of vegetable stock
1 tin of peeled organic tomatoes
herbs, fresh or dried
salt & pepper
olive oil

Peel the carrots, onion and garlic. Dice along with the celery.
Put a large pot on medium heat, pour in a generous amount of olive oil and toss in the diced vegetables. Sauté for ten minutes until the vegetables are starting to soften.
Throw in some herbs, rosemary, thyme, bay leaves and oregano work fine. Pour in the tomatoes and their juice, mix. Cover the vegetables in vegetable stock, season with salt, bring to a boil and then bring down to a low simmer. Let stew for half an hour.
When the soup has had time to simmer, remove the bay leaves and possible herb stalks. Break the tomatoes with a spoon. Add the drained and rinsed beans. Mix and let simmer for a couple of minutes.
Remove the hard stalks from the cavolo nero and slice them into nice bite sized bits. Throw them in the pot, mix and let simmer again for couple of minutes.
Cut the bread into 3cm x 3cm pieces. Add the bread pieces into the soup, mix, let rest for a couple of minutes. Season with black pepper and salt, if necessary.
Ladle onto plates, serve with more sliced bread and garnish with parsley. Though it doesn’t really need garnish, looks very pretty on its own.

If you’re feeling chilly after this, it’s not the food’s fault. Maybe it’s time to take out the woolly socks. I really do like these dark and chilly early autumn days, there’s something very calming about the darkening nights and the suddenly cooled air, especially when you can wrap yourself in layers of wool and read T.S. Eliot while watching the darkness fall outside. The early autumn is fireworks of the deepening colours, enjoy it while it lasts!

-Toni

Toni V

Blog & Translation

Kuukausi: syyskuu 2016

Oliiviöljy-omenakakku | Olive Oil & Apple Cake

Pollo Saltimbocca

Pihjalanmarjamarmeladi | Rowanberry Marmalade

Key Lime Pie

Ribollita