Arkitacot | Monday Tacos

Arki- ja viikonloppuruoan erottaminen toisistaan on mielenkiintoinen ilmiö: toisen arkiruoka on toisen juhlavampaa herkkua ja päinvastoin. Jokaisen näkemykseen arkiruoasta vaikuttavat tietenkin oma ruokaideologia, tottumukset sekä ruoanlaittoon panostetun ajan ja rahan määrä. Yksi hyvä esimerkki on risotto: monet suomalaiset tuntuvat pitävän risottoa vaikeana ja erityistilaisuuksiin varattavana ruokalajina. Itse taas teen risottoa silloin, kun kaapeissa ei juuri mitään erityistä ole. Risottoon kun tarvitaan kaksi raaka-ainetta, riisi ja liemi, kaikki muu on ekstraa. Aikaakin menee 20 minuuttia, puoli tuntia jos fiineilee.

wp-1480339486787.jpg

Samankaltaisessa asetelmassa mexmex-ruoat ja erityisesti tacot ovat päätyneet meillä arkiruoaksi. Tacoja tarjoillaan usein maanantaisin, koska ne valmistuvat nopeasti ja ovat parhaimmillaan hyvinkin terveellistä arkiruokaa. Nopeuteen ja terveellisyyteen vaikuttaa ehkä eniten käyttämäni proteiini: lähes poikkeuksetta tacot valmistuvat meillä kasviproteiineista, yleensä Oumphista, tällä kertaa nyhtökaurasta, koska sain rasian varastettua äidin jääkaapista. Oumph on kätevä proteiini, koska se on valmiiksi paloiteltu ja maustettu, ja sen voi heittää suoraan pakkasesta pannulle. Päätäytteen tekemiseen menee siis alle kymmenen minuuttia, eikä hukkaa tule, koska kerralla sulatetaan vain tarvittava määrä. Oumph on soijaproteiinikonsentraattivalmiste (hyi mikä sanahirviö), joka rakenteeltaan ja ulkonäöltään vaikuttaa pelottavan paljon kanalta. Veikkaan, että pitkän linjan vegaanit kavahtavat sen säikeistä rakennetta, mutta tällaisille fleksaajille se on erinomainen arkiproteiini. Tällä kertaa käytin kuitenkin tuota maustamatonta nyhtökauraa, joten tein sille kolmesta mausteesta nopean mausteseoksen.

wp-1480339474338.jpgwp-1480339477757.jpg

En todellakaan väitä olevani meksikolaisen ruoan spesialisti, eikä tätäkään reseptiä voi kutsua kuin mexmexin inspiroimaksi. Olennaista on kuitenkin mielestäni makujen puhtaus: käytetään hyviä raaka-aineita ilman epämääräisiä mausteseoksia, eikä samaan tacoon ängetä kaikkia maailman makuja. Yksinkertaisimmillaan taco onkin tortilla+kastike+päätäyte+vähän kasviksia. Ne markettien valtavat vehnätortillat on muuten tarkoitettu esimerkiksi burritojen ja quesadillojen tekemiseen, valitse tacoihin pieniä, noin 10-20 cm tortilloja. Ne kovat maissikuoret eivät meksikolaiseen ruokakulttuuriin kuulu. Kannustan myös maustamaan päätäytteen itse muutamalla perusmausteella, valmiissa maustesekoituksissa kun tuppaa olemaan kaikkea epämääräistä enemmän kuin niitä mausteita. Kastikkeiden tekeminen taas vaatii jo enemmän tietotaitoa, aineksia ja aikaa, joten tässä on täysin järkevää oikaista. Valitse kastikkeeksi peltitölkissä myytäviä, oikeasti meksikolaisia kastikkeita, esimerkiksi salsa casera tai chipotle. Ne sisältävät kaikkein vähiten lisäaineita ja niiden maku tuntuu autenttiselta. Lisäksi tacoihin kannattaa lusikoida ranskankermaa, se pehmentää salsojen tulisuutta ja kokoaa makumaailmaa yhteen.

wp-1480339480540.jpg

Kasvistacot
Kahdelle

1 paketti pieniä tortilloja

Päätäyte
1 paketti nyhtökauraa tai ½ pussia Oumphia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Mausteseos (jos kasviproteiini ei ole maustettua)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
½ tl suolaa
(½ tl chiliä)

Tarjoiluun esimerkiksi
Valmista salsaa peltitölkissä (esim. salsa casera, chipotle tms.)
Ranskankermaa (tai kauravastinetta)
Avokadoa
Limeä
Korianteria tai lehtipersiljaa
Tölkkimaissia
Tomaattia
Paprikaa
Salaattia tai kaalia
Jalopenoa
Juustoa

  • Tee ensin mausteseos, jos käytät maustamatonta kasviproteiinia. Sekoita mausteet ja suola morttelissa ja jauha hienoksi, jos käytät kokonaisia mausteita.
  • Hienonna sipuli ja valkosipuli.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle. Lorauta pannuun öljyä (rypsi, auringonkukka…). Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla hetki, älä ruskista. Lisää nyhtökaura tai Oumph pannulle ja paista muutama minuutti. Jäisen Oumphin paistamisessa menee muutama minuutti nyhtökauraa pidempään. Mausta täyte tekemälläsi maustesekoituksella.
  • Täytteen paistuessa pilko kasvikset pieniksi ja raasta juusto, jos käytät sellaista. Purista avokadon joukkoon limemehua, jotta se pysyy vihreänä. Viipaloi loppu lime lohkoiksi.
  • Kun täyte on valmis, siirrä se lautaselle ja pyyhkäise pannu puhtaaksi. Lämmitä tortilloja yksi kerrallaan kuivalla pannulla 10 sekuntia ja kääri sitten keittiöpyyhkeeseen, jotta tortillat pysyvät lämpimänä.
  • Laita tortillat ja täytteet tarjolle. Jokainen voi koota itselleen sopivia tacoja. Suosittelen ensin levittämään tortillalle ranskankermaa tai kastiketta, sitten muutama suikale nyhtökauraa tai Omphia. Lisää vielä muutamaa kasvista, mutta älä yritä tunkea kaikkea samaan tacoon. Viimeistele kastikkeella, yrteillä ja limemehulla. Taita taco kahtia ja natusta pois. Toista kunnes tortillat loppuvat.

Onko mexmex jo hallussa? Ovatko tacot teillä arki- vai viikonloppuruokaa?

wp-1480339483361.jpg

I find it interesting how people consider dishes either as weekday or weekend meals: someone’s Monday supper is a feast dish for someone else, and vice versa. This is, of course, influenced by one’s food ideology, habits, traditions, and available resources and time. One good example is risotto: many people seem to think risotto as a fancy and somewhat difficult dish, while I regard it as an everyday plan B that is easy to make when there’s basically nothing in the cupboards, since there’s only two mandatory ingredients for risotto: the rice and the broth; everything else is optional. Furthermore, it only takes 20 minutes to make a risotto, 30 if I’m feeling fancy.

Similarly, tacos and mexmex in general are regarded as mostly everyday food in my kitchen. I often make tacos on Mondays, as they are quick and easy to make, and can be light and healthy too. The main reason for this is the fact that I like to make tacos with vegetable protein products, mostly pulled oats and Oumph, the latter of which is a soy protein concentrate thingy, very similar in texture to chicken. Vegatable proteins are super easy and quick to use, and there’s no waste when the protein is stored in freezer, and only the required amount is used each time.

I certainly don’t claim to be a specialist in Mexican cuisine, and this recipe is mostly inspired by Mexican food and is not actually mexmex. To me, Mexican food is about pure and simple ingredients and sumptuous sauces. I don’t like to use ready-made spice mixes, as they usually contain more fillers than spices, but the sauces are a different story. It would take a lot more time, ingredients and know-how to make to sauces yourself (not to mention the tortillas), so I usually use the real Mexican salsas that are sold in tins, rather than the texmex sauces in jars. Salsa casera and chipotle in tins usually contain little or no additives and have a fresh taste. Also, they’re cheaper than the texmex varieties, so what more can you ask for? Most of the tortillas sold in markets are way too big for tacos, so try to find small tortillas, about 10-20 cm in diameter. The hard shells are not a part of Mexican cuisine. And since the tortillas are small, don’t try to cram all the possible fillings into every taco; simplicity is key here. Also, don’t forget the sour cream, it really brings the flavours together!

Veggie Tacos
For two

1 packet of small tortillas

Main filling
1 packet of pulled oats or ½ bag of Oumph or 200g of some other vegetable protein
1 small onion
1 clove of garlic

Seasoning (if using unseasoned vegetable protein)
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. smoked paprika
½ tsp. salt
(½ tsp. chili)

For serving
Salsa in tin (salsa casera, chipotle etc.)
Sour cream, or crème fraiche
Avocado
Lime
Coriander or flat-leaf parsley
Sweet corn in tin
Tomato
Bell pepper
Salad leaves or shredded cabbage
Jalapenos
Grated cheese

  • Make the seasoning first, if you are using unseasoned vegetable protein. Mix and grind the spices and salt in a mortar.
  • Mince the onion and garlic.
  • Heat a skillet on medium heat, add some oil in the pan. Sauté the onion and garlic, do not brown. Add the vegetable protein and cook for a couple of minutes (longer, if using frozen product). Season with the seasoning you just made.
  • While the main filling is cooking, dice the vegetables to bite sized chunks. Squeeze lime juice on the avocado to prevent browning. Tear the herbs to smaller pieces. Cut the lime into wedges.
  • When the main filling is cooked, transfer it onto a plate and wipe the skillet clean. Heat the tortillas individually in the skillet, about 10 seconds each. Wrap them into a tea towel to keep them warm.
  • Serve the tacos, everyone can assemble tacos just the way they want. I recommend starting by spreading some sour cream or salsa first on the tortilla, then adding a couple of pieces of the main filling, then some vegetables, and finally some salsa and a squeeze of lime juice and a sprinkle of herbs. Fold the taco in half and take a bite. Repeat until all the tortillas are gone.

There you go, what do you think? Are tacos everyday food for you, or are that reserved for special occasions? Have you tried cooking mexmex with vegetable proteins?

Fish Kara-Age + 2 sauces

Viikonlopun ruoat olivat vielä täysin päättämättä, kun eilen kävelin ruokakauppaan, mikä harvoin on hyvä asia. Ilman suunnitelmia ruokaostokset ovat usein hätäisiä ja jotain jää aina puuttumaan. Tällä kertaa pelastukseksi osoittautui kuitenkin palvelutiski, jossa köllötteli tuoretta turskaa tarjouksessa sekä hyvännäköistä possua. Possu päätyy sunnuntaina pataan hitaasti haudutettavaksi, mutta turskasta sen sijaan tehdään nopea lauantairuoka.

wp-1479560061447.jpg

Turska saa tällä kertaa japanilaisen käsittelyn. Japanilaiset rakastavat friteerattuja ruokia. Siellä käytetään monia erilaisia friteeraustapoja kevyestä tempurakuorrutuksesta paksumpiin kara-ageihin ja paljaaltaan öljyssä friteeraukseen. Aiemmin kirjoitinkin jo tonkatsusta, joka edustaa kara age -tyyliä, samoin kuin tämä turskaresepti. Vaalean kalan sijasta kara-agea voi tehdä myös vaikka kanasta, porsaasta tai kasviksista.

Menetelmä on sama, kuin tonkatsussa: kala paloitellaan, maustetaan suolalla, jauhotetaan, kastetaan kananmunaan ja lopuksi kuorrutetaan ihanan rapeilla panko-korppujauhoilla. Turska (ja suurin osa muista vaaleista kaloista) on kuitenkin niin miedon makuista, että se kaipaa parikseen voimakkaita kastikkeita. Tällä kertaa dippikulhoihin päätyy sitruunamajoneesia ja soijadippiä.

Majoneesi on hyvin yksinkertainen kastike, jota moni tuntuu pelkäävän sen väitetyn vaikeuden vuoksi. Käsin vatkaamalla majoneesin eteen saakin tehdä töitä, ja silti majoneesi saattaa juoksettua. Oikotie loistavaan majoneesiin on ostos-tv:stä tuttu: sauvasekoitin. Öljy, kananmuna ja mausteet vaan lorotetaan korkeaan ja kapeaan astiaan kerralla, jonka jälkeen sauvasekoittimella aloitetaan vatkaaminen pohjalta ja noustaan pikkuhiljaa ylöspäin. Koko koettelemukseen menee alle minuutti, enkä koskaan ole onnistunut juoksettamaan majoneesia tällä tavoin. Valmiin majoneesin voi lopuksi maustaa haluamallaan tavalla, tällä kertaa sitruunalla, mutta esimerkiksi valkosipuli ja kaprikset tai chili toimivat erinomaisesti.

Toinen kastike, soijadippi, taas on niin naurettavan helppo, ettei sitä oikein voisi edes reseptiksi kutsua. Maultaan soijadippi on kuitenkin täydellisen pureva ja raikastava erityisesti juuri friteeratuille ruoille, mutta se toimii erinomaisesti myös esimerkiksi erilaisten nyyttien kastikkeena. Sen tekemiseen ei montaa sekuntia kulu: kolme ainesosaa kulhoon, nopea sekoitus ja sen oli siinä. Tässä käyttämäni raaka-aineet ovat aasialaisesta ruokakaupasta, mutta markeiteistakin pitäisi nämä tuotteet nykyään löytyä.

Turska kara-agen voi tarjota lisukkeiden kanssa pääruokana tai sellaisenaan snäcksinä tai alkupalana. Lisukkeena kara-agen kanssa toimii tietenkin riisi ja salaatti, myös kaaliraaste toimisi hyvin. Salaattiin kannattaa valikoida raikkaan makuisia kasviksia, esimerkiksi retikkaa, retiisejä ja vihreää paprikaa. Salaattikastikkeen voi myös sekoittaa öljystä ja kalan kastikkeisiin käytetystä riisiviinietikasta. Riisistä aion kirjoittaa oman kirjoituksen lähiaikoina, koska se on aasialaisissa ruoissa kaiken perusta.

Turska kara-age + 2 kastiketta
Kahdelle pääruokana

Sitruunamajoneesi
2 dl ruokaöljyä (viinirypäleensiemen, rypsi, rapsi, auringonkukka)
1 kananmuna
1 tl (riisi)viinietikkaa
½ tl suolaa
1 luomusitruunan kuori
½ sitruunan mehu

  • Mittaa korkeaan ja kapeaan astiaan 2 dl ruokaöljyä. Riko öljyn joukkoon kananmuna ja mittaa mukaa myös viinietikka ja suola. Kananmuna vajoaa astian pohjalle.
  • Laske sauvasekoitin astian pohjalle. Jos sauvasekoittimessasi on tehonsäätö, aloita sekoittaminen pohjalla pienellä teholla ja nopeuta sitten sekoitin täyteen vauhtiin. Kun kananmunan rakenne on hajonnut ja vaalea emulsio alkaa muodostua astian pohjalle (10 sekuntia), ala nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin. Sekoita pikkuhiljaa kaikki öljy majoneesin sekaan. Surauta lopuksi koko komeus pinnalta pohjaan varmasti sekaisin.
  • Raasta majoneesin mausteeksi sitruunankuorta ja purista puolikkaan sitruunan mehu mukaan. Sekoita lusikalla. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Soijadippi
2 rkl hyvälaatuista soijaa tai tamaria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä

  • Mittaa ainesosat astiaan ja sekoita nopeasti.

Turska kara-age
300 g turskafileetä tai jotain muuta vaaleaa kalaa
suolaa
½ dl jauhoa
1 kananmuna
2-3 dl panko-korppujauhoja
öljyä friteeraukseen

  • Leikkaa kalafileistä ruodot pois. Ne ovat fileen keskellä, tunnet ne sormella. Leikkaa viilto ruotojen molemmilta puolin, jolloin fileestä tulee housujen muotoinen. Leikkaa fileet sitten suupalan kokoisiksi.
  • Mausta kalapalat suolalla. Pyörittele palat jauhoissa, jotta niihin tarttuu tasainen kuorrutus.
  • Riko kananmuna kulhoon tai syvälle lautaselle. Vatkaa munan rakenne rikki. Laita panko-korppujauhot toiselle lautaselle. Kastele kalapalat yksitellen ensin kananmunassa ja heitä sitten korppujauhojen päälle. Kierittele pala joka sivulta korppujauhoissa ja painele korppujauhot vielä kunnolla kiinni kalaan.
  • Kaada kattilan pohjalle noin 2-3 cm kerros ruokaöljyä. Lämmitä öljy kuumaksi liedellä keskilämpöä hieman kuumemmalla. Voit kokeilla öljyn lämpöä leivänpalalla: jos öljyä alkaa kuohua, kun laitat leivänpalan kattilaan, ja leipä ruskistuu noin puolessa minuutissa, öljy on tarpeeksi kuumaa.
  • Laske kalapalat yksitellen pihdeillä kattilaan. Friteeraa kerralla vain sen verran kalaa kuin kattilaan helposti mahtuu. Kun kala on saanut kauniin kullanruskean värin (muutama minuutti), käännä palat ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Kun kala on paistettu molemmilta puolilta, nosta palat talouspaperilla vuoratulle lautaselle valumaan. Paista loput kalat samalla tavalla.

wp-1479560013864.jpgwp-1479560018314.jpgwp-1479560024811.jpgwp-1479560050739.jpg

Tarjoa kala kastikkeiden, riisin ja salaatin tai kaaliraasteen kera.

Miltäs vaikuttaa? Oletko kokeillut majoneesin tekemistä tai friteeraamista kotona?

-Toni

This weekend’s food was still a mystery to me when I walked into a grocery store yesterday. That’s never good, as it usually leads to hasty impulse buys and something is always forgotten. However, this time the service counter saved me: fresh cod was on sale, and also nice looking pork was waiting for me behind the glass. The pork will be slow cooked on Sunday, but the cod would become Saturday’s easy and quick lunch.

This time the cod gets a Japanese treatment. The Japanese love to deep-fry. They have several different techniques for deep-frying, ranging from light tempura to crunchier kara-ages and even “naked” frying in oil. Earlier I wrote a recipe for tonkatsu, which is a kara-age dish, much like this fish recipe. In addition to fish, kara-age can be made with chicken, pork, beef or vegetables.

The technique is the same as with the tonkatsu: the fish is cut into pieces, flavoured with salt, tossed in flour, dipped in egg and finally coated with oh-so-crispy panko bread crumbs. Cod (and many other white-fleshed fish) is very tender flavour-wise, so I paired it with two strong sauces: lemon mayo and tangy soy dipping sauce.

Mayonnaise is a simple but satisfying sauce, but many seem to think it’s too hard to make yourself. If you whisk it by hand, you do need to put quite a lot of effort into it, and it may curdle anyway. However, for this there is a shortcut: immersion blender (just like on shopping channels in the 90s). When using an immersion blender, you can just measure the ingredients to a tall cup and blitz the whole thing in less than a minute, and I’ve never managed to curdle mayo making it this way. You can flavour the mayo as you please, I used lemon for this recipe, but garlic, capers and chili are excellent options as well.

The other sauce, the soy dip, is even more simple and it takes just seconds to make. Its flavour is something to behold, though. It has a perfect bite to refresh fried foods, and it also works well with for example dumplings and gyozas.

The cod kara-age can be served on its own as a snack or a starter, or with rice and salad or shredded cabbage as a main course. I recommend selecting fresh tasting vegetables for the salad, for example radishes, daikon, and green pepper. The salad dressing can be made with oil and the same rice wine vinegar that go into both sauces. And about the rice; I plan on writing a separate post about rice soon, as it is the cornerstone of most Asian cuisines, so stay tuned!

Cod Kara-Age + 2 sauces
For two as main course

Lemon mayonnaise
2 dl of oil (grape seed, canola, sunflower all work)
1 egg
1 tsp. (rice) wine vinegar
½ tsp. salt
zest of an organic lemon
juice of a half lemon

  • Measure the oil in a tall cup. Add the egg, vinegar and salt. The egg will fall to the bottom.
  • Lower the immersion blender into the cup, all the way to the bottom. If there are speed settings in your blender, start blending with low speed holding the blender in the bottom of the cup and then increase the speed. When the egg is starting to emulsify (about 10 seconds), start lifting the blender slowly to incorporate more oil in to the emulsion. Finally, blend through the whole mayo to make sure it’s all blended.
  • Grate some lemon zest and squeeze the juice of half a lemon into the mayo and mix with a spoon. Taste and add salt or lemon juice if necessary.

Soy dipping sauce
2 tbsp. good quality soy sauce or tamari
2 tbsp. rice wine vinegar
½ tsp. toasted sesame oil

  • Measure the ingredients into a cup and mix.

Cod Kara-Age
300 g of cod fillets
salt
½ dl of flour
1 egg
2-3 dl of panko bread crumbs
oil for deep-frying

  • Cut the bones out of the fish fillets. They are located in the centre of the fillets, you can feel them with your finger. Make a cut on both sides of the bones, and remove the strip with the bones. The fillets are shaped like trousers now. Cut the fillets into bite-sized pieces.
  • Season the fish with salt. Toss the pieces in flour to coat them.
  • Break the egg in a deep plate and whisk lightly. Pour the panko into a separate plate. Dip the pieces of fish individually first in the egg and then toss on the bread crumbs. Roll the piece in the bread crumbs to coat it on all sides, and press to make the bread crumbs stick to the fish. Repeat with rest of pieces.
  • Pour a layer of 2-3 cm of oil into a pan and heat on medium-high heat. You can check if the oil is hot enough by putting a piece if the bread into the oil: if the oil bubbles and the piece of bread gets a nice golden colour about in 30 seconds, the oil is hot enough. Put the pieces of fish into the oil individually with a pair of tongs. Don’t put too many pieces at once; the pieces need room to cook and the oil might cool too much. When the pieces a starting to look nicely golden brown (a couple of minutes), turn them and fry the other side golden as well. When cooked, lift the pieces from the oil onto a plate lined with paper towels to drain excess oil. Fry rest of the fish.

Serve the fried fish with the sauces, rice, and salad or shredded cabbage.

So, what do you guys think? Have you tried making mayo at home of deep-frying before?

-Toni

 

Porkkanakakku | Carrot Cake

Lupasin kirjoitella sen kuuluisan porkkakakkureseptin, jota useampi on vuosien saatossa kysellyt, tänne eetteriin, mutta en osannut päättää milloin se kannattaisi tehdä. Porkkanakakku edustaa montaa hyvää asiaa ja muistoa, joten sen julkaiseminen vaatii myös oikeat olosuhteet. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joku saattaisi hyötyä pienestä annoksesta lohtua, joten aika on koittanut.

wp-1478703505112.jpg

Tässä kakussa yhdistyy monta upeaa tekijää: mehevä rakenne, makeuden ja mausteisuuden yhdistelmä sekä sopiva annos hapokkuutta. Uskaltaisin jopa sanoa, että se hipoo omassa kategoriassaan huippua. Liioittelen tarkoituksella, mutta en kovin paljoa – tämä kakku on kehujensa arvoinen, vaikka itse sanonkin.

wp-1478689131331.jpg

Reseptin olen aikoina kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaan muistiin, joskaan ei pienintäkään arvausta että mistä. Yksi reseptin tärkeimmistä ainesosista (porkkanat pois lukien) on öljy. Voi on ansainnut paikkansa rasvojen kuninkaana, mutta tämän tyyppiseen kakkuun se ei sovi, sillä se tekee leivonnaisen rakenteesta yleensä tiiviin ja murustelevan. Öljy ei kilpaile voin kanssa mausta, mutta rakenteeseen sillä on suuri vaikutus: öljy säilyttää kakun kosteana ja mehevänä sekä tekee kakusta joustavan, sienimäisen. Öljyllä leivottu kakku on yhtä aikaa kevyt ja mehevä.

Kuvissa näkyy monivärisiä porkkanoita, mutta kakun voi tietenkin tehdä ihan tavallisista oransseista. Suosittelen kuitenkin luomuporkkanoita, koska ne ovat yleensä tavallisia makeampia ja usein mehukkaampia. Porkkanat kannattaa myös raastaa aika karkeaksi raasteeksi, koska karkea raaste säilyttää paremmin kosteuttaan ja jälleen vaikuttaa kakun rakenteeseen.

wp-1478703498134.jpg

Makean porkkanan vastapainoksi kakkuun leivotaan reilusti mausteita, itse käytän kanelia ja inkivääriä. Myös neilikkaa voi käyttää, joskin se tekee kakusta aavistuksen jouluisemman. Muskottipähkinäkin sopisi varmasti myös erinomaisesti. Kakun kohottamiseen käytetään sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. En osaa sanoa onko välttämätöntä käyttää molempia, mutta eipä se iso vaiva ole.

Kuorrute on kakun kruunu ja huipennus. Se on helppo ja kohtuullisen nopea tehdä, mutta sen energiasisältöä ei kannata laskeskella, siihen ei nimittäin mitään kovin terveellistä käytetä. Tuorejuustona käytän Philadelphiaa, koska se sisältää kilpailijoitaan vähemmän lisäaineita, esimerkiksi tavallisessa Philadelphiassa ei ole liivatetta, jonka käyttöä tuorejuustoissa en ymmärrä alkuunkaan. Kevytversiot voi myös suosiolla jättää hyllyyn.

Moni oli järkyttynyt, kun kerroin laittavani tämän reseptin blogiin. Heitä lepytelläkseni lupasin käyttää kakun alkuperäistä nimeä, eli

Toni-tädin porkkanakakku

Ainesosat
Kakku
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä (kuivamauste)
½ tl vaniljajauhetta
½ tl suolaa
4 keskikokoista porkkanaa raastettuna (reilu 300 g)
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute
20 g huoneenlämpöistä voita
150 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl appelsiinimehua
ripaus vaniljajauhetta
250-300 g tomusokeria

  • Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
  • Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe, suola ja mausteet. Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi varovasti nuolijalla.
  • Sekoita joukkoon porkkanaraaste (älä pelästy, sitä on aika paljon) ja ruokaöljy. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.
  • Laita kakku uuniin keskitasolle ja paista 45-60 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä täysin.
  • Tee kuorrute. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto keskenään. Lisää vanilja. Lisää suurin osa tomusokerista ja appelsiinimehusta ja sekoita. Sekoittaminen käy helpoiten haarukalla. Kuorrute saa olla jäykkää, jos se tuntuu löysältä niin lisää tomusokeria.
  • Kuorruta jäähtynyt kakku tuorejuustokuorrutteella. Levitä kuorrutetta pyörivin liikkein lusikalla kakun päälle. Kuorrutteen on tarkoitus jäädä epätasaiseksi.
  • Koristele kakku halutessasi esimerkiksi raastetulla appelsiininkuorella. Nauti.

Vinkki: Reseptin voi hyvin myös puolittaa pienempään vuokaan.

Siinä se. Tulipa vähän tyhjä olo. Toivottavasti tästä on jollekin iloa.

Koittakaahan jaksaa, tuuli kääntyy kyllä aikanaan.

-Toni

wp-1478689134985.jpg

Porkkanaraaste saa olla karkeaa | The carrots can be grated coarsely

wp-1478690798169.jpg

Muna-sokerivaahto pitää vatkata vaaleaksi ja kuohkeaksi | Whisk the eggs and sugar until pale and fluffy

wp-1478690792355.jpg

Älä pelästy porkkaraasteen määrää, sitä kuuluukin olla reippaasti | Lots of carrot for a carrot-y cake

wp-1478703511370.jpg

Earlier I promised to share with you my famous carrot cake recipe, but I couldn’t decide when to do it. The carrot cake represents all that’s good in the world and there are many golden memories attached to it, so it would need exceptional circumstances to publish the recipe. However, I get a feeling that some people could use some consolation after recent events, so I think the time has come.

Many wonderful factors collide in this cake making it an exceptional specimen in its category: the moist texture, combination of sweetness and spice, and a right amount of acidity. In my opinion, it’s a culmination point. I’m, of course, exaggerating, but only slightly. It truly is a masterpiece.

I’ve written the recipe in my leaf-covered recipe book many years hence, but absolutely no idea where from. However, the most crucial thing about the ingredients (excluding the carrots) is the oil. Butter has earned its place as a royal among fats, but it makes dense and crumbly texture in cakes. Cooking oil does not compete with flavour, but it makes a huge difference in texture: a cake baked with oil is moist, light, and spongy. It’s fluffy and succulent at the same time.

There are multi-coloured carrots in the pictures, but you can definitely use regular orange ones. I recommend using organic carrots, though, they are usually sweeter and juicier. Furthermore, I recommend using a coarse grater as coarse textured carrot retains more moisture and therefore enhances the cake’s texture.

To counter the sweet carrot, an ample dose of spice is needed. I use cinnamon and powdered ginger, but one could also add cloves and nutmeg, albeit that makes the cake a bit Christmassy. Both baking soda and baking powder are used to make the cake rise. I don’t know if it is necessary to use both, but it’s not much of a trouble.

The crown of the cake is the frosting. It’s easy and quick to make, but you shouldn’t worry about its dietary composition; it is comfort food after all. As cream cheese, I use Philadelphia because it contains less additives than many of its rivals; for example Philadelphia doesn’t contain gelatine. And you can forget about the light versions.

Carrot cake

Ingredients
Cake
4 eggs
3 dl sugar
3 dl flour
2 tsp. baking soda
1½ tsp. baking powder
2 tsp. cinnamon
1 tsp. ginger (powder)
½ tsp. vanilla
½ tsp. salt
4 medium carrots grated (generous 300 g)
1,5 dl cooking oil

Frosting
20 g butter in room temperature
150 g cream cheese
1-2 tsp. orange juice
pinch of vanilla
250-300 g icing sugar

  • Pre-heat oven to 190 degrees Celsius. Tighten a parchment paper between the bottom and sides of a 24cm spring form. Butter the sides of the pan. Grate the carrots coarsely.
  • In a bowl, whisk the eggs and sugar until light and fluffy. Mix together the flour, salt, soda, baking powder and spices, and sift into the egg and sugar foam. Mix gently with a spatula.
  • Mix in the grated carrot (yes, there is plenty of it) and oil. Mix until even and pour into the pan.
  • Put the cake in the oven and bake for 45-60 minutes. The cake is done when a wooden skewer comes out clean when it’s inserted in the middle of the cake. Remove the cake from oven and let cool completely.
  • Make the frosting: mix the cream cheese and butter. Add vanilla. Add most of the icing sugar and the orange juice, and mix with a fork until the icing sugar in incorporated. The frosting should be thick, so if it’s still runny, add more icing sugar.
  • Crown the cooled cake with the frosting. Spread the frosting with a spoon using circular movements. It’s supposed to remain uneven.
  • Decorate the cake with for example grated orange zest, if desired. Enjoy.

Tip: You can half the recipe for a smaller pan, like I did in most of the pictures.

So, there it is. I feel a little empty inside now; I’m sure it will pass, though. I hope this recipe brings joy to someone out there.

Take care, munchkins, the tide will turn soon.

-Toni

wp-1478689163197.jpg

Papu-valkosipulikeitto | White Bean & Garlic Soup

Papu-valkosipulikeitto

Melkein arvaan mitä otsikon perusteella ajattelet, mutta anna kun perustelen. Tämä soppa on nimittäin äkkiseltään nimettynä tämänhetkinen lempparini, usko pois. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, koska kyseinen soppa ei sisällä voita eikä kermaa eikä oikeastaan mitään, mitä usein pidetään hyvän keiton perusraaka-aineina. Tämän keiton salaisuus on kuitenkin liemessä, joita on oikeastaan kaksi: pavut ensin keitetään mausteliemessä, jolloin ne imevät huimasti makua itseensä, ja sitten vielä varsinaiseen keittoon loihditaan oma liemensä.

Alun perin resepti on Peter Millerin Lunch at the Shop -opuksesta, jossa on reseptejä työpaikan yhteisöllisiin lounasruokailuihin. Konsepti on mielenkiintoinen ja hauskan nostalginen, mutta itse kirjaa tai tämän keiton alkuperäistä reseptiä en ole omin silmin nähnyt, sillä nappasin reseptin toissa kesän Kinfolkista. Keitto on pettävän yksinkertainen: papujen lisäksi tarvitaan vain muutama kynsi valkosipulia, yksi sipuli, sellerinvarsi, valmista lientä (tai fondia) sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi keiton päälle voi nakata esimerkiksi makkaraa, paahdettua sipulia ja lehtipersiljaa, mutta se ei ole pakollista.

Tähän soppaan pätee sama kuin oikeastaan kaikkiin yksinkertaisiin ruokiin: kun raaka-aineita on vähän, niiden täytyy olla ensiluokkaisia. Älä siis oikaise ja keittele soppaa purkkipavuista, se ei toimi. Osta pavut kuivattuina, esimerkiksi Go Green -merkin valikoimassa on Öölannissa (!) viljeltyjä valkoisia papuja, jotka ovat likipitäen täydellisiä. Niiden kypsentämiseen menee noin 90 % tämän reseptin vaatimasta ajasta ja vaivasta, joten kun se on hoidettu, on keitto melkein valmis.

Kuivatuissa pavuissa on se hidastava tekijä, että ne kannattaa liottaa yön yli. Liottaminen turvottaa pavut usein yli kaksinkertaisiksi ja lyhentää huomattavasti niiden keittoaikaa. Aikaa liottaminen tietenkin vaatii, mutta vaiva on minimaalinen: kumoa pavut kattilaan, laske päälle vettä (ja lusikallinen ruokasoodaa) ja anna seistä yön yli. Pavut voi keittää myös ilman liotusta, mutta silloin ne eivät turpoa yhtä paljon eivätkä mureudu ihan samalla tavalla. Lisäksi keittoaika voi jopa tuplaantua.

wp-1478101730421.jpg

Tältä pavut näyttivät ennen liotusta …| The beans pre-soak…

wp-1478101727209.jpg

…ja tältä liotuksen jälkeen | …and here post-soak

wp-1478101724134.jpg

Makuraaka-aineet kehiin ja pata tulille! | Add the aromatics and fire it up!

wp-1478101720965.jpg

Viimein kypsiä papuja kattilallinen | Finally a potful of cooked beans

Maultaan keitto on täyteläinen ja lempeä, ei ollenkaan pistävän valkosipulinen. Keittohan on perusreseptiltään vegaaninen, ellei sitten sitä makkaraa päälle heittele. Lisäksi se on gluteeniton, maidoton, pähkinätön… Ainoastaan selleri taitaa olla ainoa herkistävä raaka-aine, ja senkin voi korvata vaikka toisella sipulilla tai palalla jotain juuresta. Pavuissa on lisäksi proteiinia ja kuitua runsaasti. Joten alahan liottaa niitä palkokasveja 😉

Papu-valkosipulikeitto
4 annosta

Ainesosat

Pavut
380 g kuivattuja valkoisia papuja
1 tl ruokasoodaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 kynttä valkosipulia
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

Keitto
annos keitettyjä papuja (ks. yllä)
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
3,5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria

Ehdotuksia lisukkeiksi
Paistettua bratvurstia
Lehtipersiljaa
Paahdettua sipulia

  • Liota ensin pavut. Mittaa ne kulhoon tai muuhun astiaan, jossa ne mahtuvat turpoamaan vähintään kaksinkertaiseksi. Laske päälle runsaasti vettä ja lisää lusikallinen ruokasoodaa, jos sitä löytyy kaapeistasi. Sooda auttaa papuja imemään nestettä. Jätä pavut likoamaan yön yli.
  • Kaada lionneista pavuista neste pois ja huuhtele pavut vielä uudelleen. Siirrä pavut kattilaan ja kaada runsaasti vettä perään (veden pinta saa olla ainakin 10 cm papujen yläpuolella). Laita kattilaan myös kuorittu sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, puolitettu sellerinvarsi, laakerinlehdet sekä suola.
  • Laita kattila liedelle, kiehauta, laske lämpötilaa ja anna papujen porista hiljalleen. Papujen kypsyminen pehmeiksi vie vaihtelevasti aikaa, joten kokeile kypsyyttä ensimmäisen kerran noin 45 min keittämisen jälkeen. Kypsymiseen voi kuitenkin mennä pitkälti toistakin tuntia.
  • Kun pavut ovat täysin pehmeitä, ota kattila liedeltä ja ongi sipulit ja muut mausteet pois kattilasta. Jos käytät kaikki pavut heti, valuta neste pois. Pavut säilyvät myös jääkaapissa keitinliemessään viikon tulevaa käyttöä varten.
  • Kun olet valmis keiton tekemiseen, laita kattila liedelle lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kattilaan runsaasti oliiviöljyä. Lisää kattilaan hienonnetut valkosipulinkynnet ja kuullota niitä muutama minuutti (älä ruskista). Lisää kattilaan valutut pavut ja paista taas muutaman minuutin verran.
  • Lisää kattilaan liemi (sitä on ohjeessa niukasti, voit lisätä määrää halutessasi) ja pippuri, tarkista tarvitaanko lisää suola. Kiehauta vielä kerran.
  • Ota kattila liedeltä ja soseuta noin kolmasosa pavuista sauvasekoittimella tai vaikka perunasurvimella. Murskatut pavut suurustavat liemen ja tekevät keiton rakenteesta paksumman.
  • Kauho soppa lautaselle ja lorauta päälle vielä vähän hyvää oliiviöljyä. Täydennä halutessasi lisukkeilla ja leivällä.

No, vakuutinko? Meneekö papusoppa testiin?

-Toni

wp-1478101716635.jpg

White Bean and Garlic Soup

I think I know what you’re thinking, but humour me. Believe me when I say this is probably my favourite soup currently.  I know it doesn’t seem that special; it has no cream nor butter or, in fact, any of the usual comfort food characteristics one often find in sumptuous soups. The secret of this soup is in the broth, or in the broths: first the beans are cooked in a broth with onion, garlic and celery, and then the actual soup is made with chicken or vegetable stock and more garlic.

Originally this soup is from Peter Miller’s book Lunch at the Shop, in which he presents lunches that can be eaten communally at the work place. The concept is nice and nostalgic but I have never seen the book or recipe in the flesh – this version of the soup was snatched from Kinfolk last year. The recipe is deceptively simple: in addition to the white beans, you’ll only need an onion, couple of cloves of garlic, a stick of celery, chicken or vegetable stock and salt and pepper. The soup can be finished with fried sausage, roasted onion and parsley, but that’s optional.

There’s one universal truth about simple foods that’s valid here also: when there’s only a couple ingredients, you need to make sure to use the best option available. So, under no circumstances try to make this soup with canned white beans; that shortcut unravels the whole concept. Buy the beans dry and preferably organic. In the Nordic countries, a Swedish brand Go Green has fantastic dried white beans grown in Öland. Cooking the beans takes about 90% of the time and effort in this recipe, so after that’s done the soup is basically ready. Almost.

The hindering thing about dried beans is the fact that they need to be soaked overnight. Soaking doubles the volume of the beans and shortens their cooking time, so it’s easily worth the time. Soaking might be time consuming but it certainly is effortless: just pour the beans in a pot, cover with water (and add a teaspoon of baking soda) and forget about them. The beans can be cooked without the soaking, but they don’t absorb as much water and therefore won’t be as tender and plump. Additionally, the cooking time can be even double compared to that of the soaked beans.

The flavour of this soup is creamy and mellow; the garlic won’t bite here. The basic recipe is even vegan (unless you decide to put sausage on top). It’s also gluten free, dairy free, nut free… The only common allergen here is the celery, which can be replaced with another onion or a piece of some root vegetable. The beans also contain lots of protein and dietary fibre. So go on, start rinsing your beans 😉

White Bean and Garlic Soup
4 servings

Ingredients

Beans
380g dried white beans
1 tsp. baking soda
1 onion
2 cloves of garlic
1 stick of celery
2 bay leaves
1 tsp. salt

Soup
batch of cooked beans (see above)
olive oil
2 cloves of garlic, minced
3,5 dl chicken or vegetable stock
salt and pepper

Suggestions for serving
Fried bratwurst sausage
Flatleaf parsley
Fried crispy onion

  • Soak the beans: put the beans in a pot that allows them to at least double in volume and cover with plenty of water. Add a teaspoon of baking soda if you have some, it helps the beans to absorb more water. Leave to soak overnight.
  • Pour away the water from the beans and rinse once more. Transfer the beans into a pot and cover with a generous pour of water (at least 10 cm of water over the beans). Add a peeled onion and garlic cloves, a halved stick of celery, bay leaves and salt. Put on heat, bring to a boil, reduce heat and let simmer on medium low heat. The cooking takes anywhere between 45 minutes and 2 hours, so taste the beans often to see when they are done.
  • When the beans are completely soft, remove from heat and fish out the onion and other flavourings. If you use the beans right away, drain. The beans can also be kept in the fridge in their cooking liquid for up to a week.
  • When you are ready to make the soup, place a pot on medium heat and pour in a generously olive oil. Add the minced garlic and sauté until fragrant (don’t brown). Add the drained beans, mix and cook for a couple of minutes.
  • Add the stock (there’s not a lot of stock in the recipe, you can add more if you want a thinner soup) and pepper, check if the soup needs more salt. Bring to a boil.
  • Remove the pot from heat and mash about a third of the beans with a handheld mixer or potato masher. The mashed beans thicken the soup nicely.
  • Ladle the soup on to plates, and garnish with a drizzle of olive oil. Add parsley, crispy onion and sausage, if that’s your thing. Serve with nice crusty bread.

Well, did I manage you convince you? Fancy some bean soup now, heh?

-Toni