Puolukkaraakakakku | Lingonberry Raw Cake

/ tonijv / 1 kommentti

Tiedän kyllä, että raakakakut ovat niin nähty, kokeilin itsekin sellaisen tekemistä muutama vuosi sitten. Silloin kakku oli sitruunapohjainen ja pohja sisälsi muun muassa kookosjauhoja. Tuntien hyydyttämisen jälkeen otin palan kakkua, jonka koostumus ja maku lähentelivät sahanpurua. Siihen jäivät raakakakkukokeilut pitkäksi aikaa.

wp-1484918966662.jpg

Viime viikolla ostin rasiallisen tuoreita taateleita, joita tarvitsin välipalapatukkoihin, jotka vilahtivat instagramin puolella (linkki tuossa oikeassa sivupalkissa.) Patukkoihin kului alle puoli pakettia taateleita, joten jäin miettimään käyttöä lopuille. Taatelit ovat suosittu ainesosa raakaleivonnassa, koska ne ovat luonnostaan hyvin makeita ja niiden maku on karamellinen. Lisäksi niiden erittäin tahmea rakenne auttaa pitämään leivokset kasassa.

Melkein kaikissa näkemissäni raakakakkujen pohjien resepteissä on ollut taateleita, joten lähdin itsekin sille tielle jälleen kerran. Päätin kuitenkin pitää reseptin hyvin yksinkertaisena ja käytin vain kaapeista jo löytyviä aineksia. Puolukkaakin riitti pakkasessa runsaasti, joten kakun makukin oli nopeasti päätetty.

Tämä kakku oli hyvin nopea tehdä, kun pähkinät oli liotettu yön yli. Lisäksi hyydyttämiseen menee vähintään neljä tuntia. Lisäksi täytyy mainita, että raakaleivonta on välineurheilua: lähes kaikkiin raakaresepteihin tarvitaan ”tehokas blenderi tai monitoimikone”. Itse sain tämän kakun aikaiseksi sauvasekoittimeni mukana tulleella monitoimikonelisäosalla. Joka tapauksessa pähkinöiden hienontamiseen tarvitaan jonkinlainen laite, käsipelillä ei saa tarpeeksi hienoa jälkeä.

No entä se maku ja rakenne? Parempi kuin ensimmäisellä yrityksellä, jopa miellyttävä. Puolukka saa happamuudelleen vastapainoa ja karamellisuutta taateleista ja vaahterasiirapista. Kakun rakenne on pehmeä, mutta ei sahanpuruinen. Parannusta aiempaan selvästi, joskaan en todellakaan voi väittää olevani raakaleipuri. Kyllä perinteiset kakut raa’at serkkunsa vielä voittavat, mutta mukavaa vaihtelua nämä ovat. Ravintosisältönsä puolesta raakakakku käy myös vaikka tuhdista välipalasta, tai vaikka lounaasta, joten niihin kannattaa suhtautua vähän eri tavalla, kuin perinteisiin leivonnaisiin.

Kakun lisäksi tein puolukkamehusta kastikkeen kakulle, mutta se vaatii kasaan keittämistä, joten se ei ole raakaa. Muutenhan kakku on gluteeniton, maidoton ja vegaaninen, eikä siihen ole käytetty lisättyä sokeria, joskin monet raaka-aineet sisältävät sokeria runsaasti.

wp-1484918969606.jpg

Puolukkaraakakakku
6-8 palaa/ 16 cm vuoka

Pohja
12 taatelia
2 dl kuorellisia manteleita

Täyte
2 dl puolukoita
3 dl cashew-pähkinöitä
½ dl vaahterasiirappi
½ dl kookosöljyä
½ tl vaniljajauhetta
5 taatelia

Kastike
1 dl puolukkamehua
½ makeutusta (käytin vaahterasiirappia ja kookossokeria)

  • Laita edellisenä iltana mantelit ja cashewit erikseen likoamaan runsaaseen veteen jääkaappiin.
  • Aloita pohjan tekeminen poistamalla taateleista kivet. Kaada manteleista vesi pois. Laita taatelit ja liotetut mantelit monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha, kunnes massa on tasaista.
  • Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Kaada pohjamassa vuokaan ja painele taisaiseksi. Laita vuoka kylmään.
  • Putsaa monitoimikone tai tehosekoitin pikaisesti esim. talouspaperilla. Sulata kookosöljy vesihauteessa tai mikrossa (kuuma vesi hanasta riittää sulattamaan kookosöljyn). Poista taateleista kivet ja valuta cashew-pähkinöistä vesi pois. Laita kaikki täytteen ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Tähän voi mennä muutama minuutti, sammuta kone välillä, jos se kuumenee.
  • Kumoa täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka kylmään vähintään neljäksi tunniksi. Viilennysaikaa voi lyhentää pitämällä kakkua pakkasessa.
  • Valmista kastike sekoittamalla mehu ja makeutus pienessä kattilassa. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä kastiketta muutamia minuutteja, kunnes kastike tiivistyy siirappiseksi. Laita kastike kylmään.
  • Koristele valmis kakku niin halutessasi. Itse käytin puolukkajauhetta, pakastepuolukoita ja mantelilastuja.

Siinäpä se. Tällainen kakku ei vaadi juurikaan kokkaustaitoja, mutta kärsivällisyyttä kyllä hieman perinteistä kakkua enemmän. Oletko sinä maistanut tai tehnyt raakakakkuja? Onko hyviä makuehdotuksia?

Ensi kerralla voisi olla aika tehdä jotain suolaista pitkästä aikaa, pysy kanavalla!

-T

wp-1484918972388.jpg

—

Yes, I know, raw cakes have been around for ages. I even tried making one a couple years back. That cake was lemon flavoured and the crust contained coconut flour, among other things. After hours of setting, I ate a piece of that cake, and unfortunately the taste and texture were really close to sawdust. Needless to say, I did not try to make another one.

However, last week I bought a box of fresh dates for some nutty snack bars that you might have noticed on my Instagram (widget in the right column). I used less than half of the box for the bars, so I had to come up with an idea for the rest of the dates. Dates are a popular ingredient in raw baking for their high natural sugar content and caramel-like aroma. Also, their sicky texture helps to give shape to the cakes.

Almost all the raw cake recipes I have seen contain dates, so I decided to head that way too one more time. I wanted to keep the recipe very simple, and used only the things I already had in cupboards. I had lots of lingonberries in the freezer, so the choosing the flavour was easy.

This cake requires quite little time for the actual “baking”, once the nuts have been soaked overnight. Afterwards, it takes about four hours for the cake to set. One thing you need, however, is a powerful food processor or a blender to mince the nuts and make a smooth filling. I used the food processor accessory that came with my immersion blender, and that worked just fine.

‘Well how about the taste and texture’, you may ask. Better than my first try, quite pleasant even. The acidic lingonberry is nicely balanced with the deep caramel flavour of the dates and maple syrup. The texture is soft but not like sawdust. Overall, this was a clear improvement compared to my previous try, but I still can’t claim to be a raw baker. Traditional cakes still get to keep their throne in my book, but raw cakes are a nice variation. In terms of nutritional content, raw cakes resemble more healthy snacks than cakes and can even substitute a lunch, so they aren’t really the same thing as traditional pound cakes anyway.

I also made a sauce for the cake, but that required cooking and adding (coconut) sugar, so that is not raw. Otherwise, the cake is gluten and dairy free, vegan, and it contains no added sugar (though the ingredients are abundant with natural sugars).

Lingonberry Raw Cake
6-8 pieces / 16cm spring form

Crust
12 dates
2 dl almonds

Filling
2 dl lingonberries
3 dl cashew nuts
½ dl maple syrup
½ coconut oil
½ tsp. vanilla powder
5 dates

Sauce
1 dl lingonberry juice
½ dl sweeteners (I used maple syrup and coconut sugar)

  • Place the almonds and cashews in separate bowls, cover with water, and let soak in the fridge overnight.
  • Next day, start by making the crust. Remove the pits from the dates. Drain the almonds. Place the dates and almonds in the food processor and blitz for a couple of minutes until even.
  • Tighten a piece baking sheet between the bottom and the sides of a small spring form pan. Transfer the date and almond mass into the form and spread evenly and press down. Place the form in the fridge while you make the filling.
  • Clean the food processor quickly with piece of paper. Melt the coconut oil in the microwave or in a bain-marie (hot water from the tap is hot enough). Remove the pits from the dates. Place all of the ingredients in the food processor and blitz until smooth. This might take a while. If some of the filling sticks to the sides of the processor, stop and scrape the sides to make sure you get a smooth texture. You should also let your processor rest for a while, if it overheats.
  • When the filling is smooth, pour it into the form over the crust, smooth the surface with a spoon, and place the cake in the fridge or freezer. You should let the cake rest for at least four hours.
  • Make the sauce by combining the ingredients in a small sauce pot and bring the mixture into boil. Reduce heat and cook for a couple of minutes while mixing. The sauce is ready when it has reduced to a syrupy consistency. Place the sauce in the fridge to wait for the cake.
  • When the cake has set, you may decorate it as you like. I used lingonberry powder, lingonberries and almond flakes.

That’s it! This kind of cake doesn’t really require baking skills, but it does require patience. Have you tasted or made raw cakes? Any flavour suggestions you care to share?

Next time I’m planning to make something savoury, this blog has been so sweet recently. Stay tuned!

-T

Apricot Pie

/ tonijv / Jätä kommentti

Hei siellä ja hyvää vuotta 2017!

Joululoma hieman venähti, ja samalla menivätkin sitten uusivuosi ja synttäritkin. Kaikennäköistä pikku puhdetta on riittänyt tukholmanvisiitistä paluumuuttajien pikkujouluihin, synttärikakkuihin ja gyoziin. Osaltaan blogihiljaisuuteen on muuten vaikuttanut sekin, että joulun ja vuodenvaihteen aika on ruokapöydässä hyvin pitkälti perinteiden sanelemaa (ja hyvä niin), joten mitään kovin inspiroivaa ei ole tullutkaan hetkeen kokkailtua.
Koitan päästä vauhtiin pikkuhiljaa täälläkin, jos vaikka alkava vuosi saisi kiinnostumaan uusien ruokien kokeilusta jälleen. Kovasti ainakin kiinnostaisi jälleen Aasia.

Tänään pysytellään kuitenkin turvallisesti suorastaan perinteisessä leivonnassa. Työpaikalla saimme eräältä tavarantoimittajalta joululahjaksi megapurkin moscato-viiniin säilöttyjä aprikooseja. Oma osuuteni noista komean oransseista herkuista keikkui jääkaapissa muutaman viikon, ennen kuin keksin niille käyttöä. Tällä tavalla säilöttyjen aprikoosien maku on nimittäin erittäin makea ja yhtä aikaa karvasmantelinen, joten ihan mihin tahansa ne eivät sovellu.

wp-1484046817920.jpg

Päähäni oli kuitenkin jämähtänyt ajatus rahkapiirakasta, mikä on erikoista, sillä en yleensä pidä niistä erityisesti. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että aprikoosit näyttivät samalta kuin ne luumut, joista Niisku leipoo Niiskuneidille piirakan yhdessä muumijaksossa, ja tuo piirakka näyttää erehdyttävästi rahkapiirakalta. Tämän epämääräisen mielikuvan takia päädyin sitten leipomaan itsekin rahkapiirakan. Muumeilla on pitkäaikaisia vaikutuksia selvästikin.

Piirakan pohja on kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti perusta koko leipomukselle. Jos pohja on huono, ei hyväkään täyte pelasta piirakkaa. Valmiit pakastepohjat ajavat yleensä asiansa, mutta vilkaisu niiden ainesosiin on usein kivuliasta. Margariinipohjaisiahan ne melkein poikkeuksetta olevat ja melkein aina sisältävät palmuöljyä. Siksi teenkin melkeinpä aina piirakkapohjan itse voitaikinasta. Klassinen paté briseé on nimittäin hyvin helppo ja nopea tehdä, eikä se vaadi kuin voita, jauhoja ja kananmunan. Kananmunankin voi jättää pois ja korvata tilkalla vettä, jos haluaa murotaikinamaisen pohjan. Lisäksi täytyy sanoa, että voitaikinan nyppiminen on ehkä terapeuttisinta, mitä keittiössä voi tehdä.

Lueskelin erilaisia rahkapiirakoiden täytereseptejä, mutta koska eri reseptien sisältä vaihteli hyvin paljon, päädyin tekemään täytteen omin päin jääkaapin sisällöstä. Muutamassa kohtaamassani aprikoosipiirakkareseptissä aprikoosit kehotettiin karamellisoimaan pannulla, minkä olisin ilomielin tehnytkin, jos aprikoosit olisivat olleet tuoreita. En nimittäin usko, että pehmeät säilötyt aprikoosit olisivat kestäneet paistamista ainakaan nätteinä.

Rahkapiirakan voi tietenkin myös tehdä melkeinpä mistä tahansa hedelmästä tai marjasta. Mustikkarahkapiirakka on tietenkin ansaitusti klassikko, mutta esimerkiksi puolukoita voisi kokeilla myös. Jos käytät tuoreita hedelmiä, kannattaa ne ehkä esikypsentää ennen piirakan päälle latomista, etteivät vaan jää raaoiksi.

wp-1484046814875.jpg

 

Aprikoosirahkapiirakka

Pohja
150 g voita
200 g jauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 kananmuna tai tilkka kylmää vettä

Täyte
1 prk maitorahkaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1 sitruunan kuori ja puolikkaan mehu
1-2 tölkkiä säilöttyjä aprikooseja

  • Aloita pohjasta. Kuutioi kylmä voi kulhoon. Kaada mukaan jauhot, sokeri ja suola. Upota kädet seokseen ja ala nyppiä voita ja jauhoja sekaisin. Aluksi se tuntuu hankalalta, mutta pikkuhiljaa taikinasta muodostuu pientä murua eikä sormissa tunnu enää isoja voiklimppejä. Sekoita mukaan kanamuna (tai tilkka kylmää vettä) ja sekoita tasaiseksi. Kananmunan kosteus saa taikinaan kertymään yhteen palloksi. Kokoa taikina yhteen ja kääri pallo kelmuun ja laita puoleksi tuntia jääkaappiin.
  • Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi.
  • Ota taikina jääkaapista ja muotoile siitä kiekko. Aseta kiekko noin 24 cm piirakkavuokaan ja painele taikina koko vuokaan, myös reunoille. Tee pohjaan runsaasti reikiä haarukalla ja laita pohja esikypsymään uuniin noin 10 minuutiksi, tai kunnes reunat saavat hieman väriä. Ota pohja jäähtymään hetkeksi.
  • Sekoita täytteen ainesosat kulhossa aprikooseja lukuun ottamatta. Kaada täyte pohjan päälle ja asettele lopuksi aprikoosit täytteen päälle. Laita piirakka uuniin noin 15-20 minuutiksi, tai kunnes täyte on jämähtänyt ja hedelmät tuntuvat pehmeiltä.
  • Anna piirakan jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. Tarjoa vaikkapa kermavaahdon tai turkkilaisen jogurtin kera.

Tällä piirakalla alkoi siis vuosi täällä, toivottavasti maistuu!

Nähdään pian!

-Toni

wp-1484047340654.jpg

Hapan mutta täyteläinen jogurtti passaa täydellisesti piirakan pariksi | Sour but velvety yoghurt is a perferct paring for the pie

—

Hey there and happy new year!

The Christmas holidays dragged on a bit, and suddenly it was new year, and then my birthday. I’ve been quite busy with some little things, like a visit to Stockholm, and making birthday cakes and gyozas and such. Also the nature of Christmas time cooking has had its part in the radio silence; the food served during the holidays is pretty much dictated by tradition (which is great), so I haven’t really been cooking anything that inspiring. I’m trying to get back on the wagon, so to speak, and maybe the new year will come with some fresh ideas. For example, Asia has been interesting me a lot lately.

However, today I’m staying in the traditional, Western comfort zone. While working before Christmas, we received a present from one of the suppliers: a giant jar of apricots preserved in moscato wine. My portion of those deeply orange balls of splendour had been hanging out in my fridge with no allocated task, so I had to come up with a mission for them. Apricots preserved like this have a strong bitter almond-y flavour, so they need a certain kind of flavour pairings.

After looking at the apricots for a while, an image popped up in my mind: a creamy pie with deep orange hemispheres all around. I found it strange, as I usually don’t even like quark pies that much. I think it has to do with another image, one from Moomins. In one episode of the cartoon, Snork makes a pie of yellow plums for Snork Maiden to make up for being a jerk. Those yellow plums looked almost exactly like the apricots I had been staring at. Watching cartoons seems to have some serious long-terms effects.

The crust of a pie is both literally and metaphorically the base of the whole concept. It the crust is bad, even the best of fillings won’t save the day. Ready-made frozen crusts are usually quite good, but looking at their ingredient lists gives headache: they are based on margarine instead of butter, and usually contain lots of palm oil. That is why I always make the crust myself with paté brisée. The French classic is so easy and quick to make, that it really does not make any sense to buy the crust frozen. You’ll only need butter and flour, maybe an egg, but even that can be replaced with some cold water. Most importantly, pinching the butter and flour into little flakes is perhaps the most therapeutic thing one can do in the kitchen.

Never having baked a quark pie, I read some filling recipes online, but since they all seemed to differ, so I made one up using the stuff I had in the fridge. Some apricot pie recipes I read instructed to caramelise the apricots on a pot pan with sugar, and I would have loved to do that, but I didn’t dare since my preserved apricots were already soft. If you are using fresh fruit, feel free to caramelise them.

By the way, you can make this kind of a quark pie with any fruit or berry. Quark-bilberry pie is a classic, and deservedly so, but one could also experiment with lingonberries too. Using sour berries will probably need some additional sugar, though, to counter the acidity. If you are using fresh fruit, like apples, pears of stone fruits, I recommend cooking on the pan with some butter first before putting them in the pie.

Apricot Pie

Crust
150 g butter, cubed
200 g flour
1 tbsp. sugar
pinch of salt
1 egg or a splash of cold water

Filling
200 g quark
2 tbsp. Turkish yoghurt
1 tbsp. sour cream
1 egg
1 tbsp. sugar
zest of one lemon, and juice of a half a lemon
1-2 cans of preserved apricots

  • Start with the crust. Cube the cold butter into a bowl. Add the flour, salt and sugar. Stick your fingers in and start pinching the butter and flour together. It’s a bit sticky at first, but as you go on the butter will start to form little flakes. You are done when all of the butter has formed flakes or crumbs with the flour, and there are no big clumps of butter left. Add the egg or a spoonful of cold water and mix. The moisture will bring the dough together into a ball. Gather all the dough in a ball and wrap it in cling film and place in the fridge for about a half an hour.
  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius.
  • Take out the sough and form a disc with it. Place the disc in pie dish and using your fingertips, spread the dough into an even layer, including the sides of dish. Make several holes in the bottom with a fork to prevent air pockets forming, and put the pie in the oven to pre-cook. Cook for about 10 minutes, or until the sides of the crust have turned lightly golden. Take the crust out and let cool down for a moment.
  • Mix all the ingredients of the filling in a bowl, excluding the fruits. Pour the filling on the crust and place the fruit on the filling. Put the pie in the oven for 15 to 20 minutes, or until the filling has set and the fruit are soft.
  • Let the pie cool down completely before cutting. Serve with whipped cream or Turkish yoghurt.

So, this pie started the year here, I hope you like it! I’m excited to get back to blogging again.

Seeya soon!

-Toni

wp-1484047343351.jpg

I just had to

Orange Cantuccini

/ tonijv / Jätä kommentti

Lupasin toisenkin joulureseptin, joten saamanne pitää. Edellisen postauksen glögisiirapilla valmistetun glögin kanssa nimittäin saattaa tehdä mieli pientä makeaa, ja piparit saattavat alkaa tympiä. Italialaiset biscottit rientävät tällöin apuun. Biscottit, eli italialaiset kovat pikkuleivät paistetaan nimensä mukaisesti kahdesti, joten ne ovatkin omiaan juomaan dippailtavaksi – tarjoillaanhan Toscanalaiset biscottit eli cantuccinit aina makean vin santo -viinin tai kahvin kanssa. Perinteiset cantuccinit höystetään manteleilla, mutta tähän reseptiin lisäsin aimo annoksen appelsiinia jouluista henkeä tuomaan. Cantuccinit voi jättää myös maustamatta, tai maustaa muilla pähkinöillä ja hedelmillä. Mantelin aromia voit korostaa lisäämällä tilkan mantelilikööriä taikinaan. Sitruksista makua puolestaan saa lorauttamalla sekaan Cointreauta.

wp-1482066494366.jpg

Cantuccinien valmistaminen on helppoa, mutta aikaa kannattaa varata reilu tunti kahteen paistamiseen ja jäähtymiseen. Lisäksi tarvitset terävän veitsen, koska manteleita sisältävä keksiharkko täytyy saada näteiksi viipaleisiksi. Tässä reseptissä käytin sekä vehnä- että kaurajauhoja, mutta reseptin voi tehdä myös kokonaan vehnäjauhoilla tai vastaavasti kokonaan gluteenittomilla jauhoilla. Kekseihin tulevat mantelit kannattaa paahtaa, sillä se syventää niiden makua. Se onnistuu helposti uunissa, joka lämmitetään joka tapauksessa keksien paistamista varten.

wp-1482066483505.jpg

Appelsiini-Cantuccinit
Yksi pellillinen, noin 30 keksiä

Ainesosat
160 g hienoa sokeria
2 kananmunaa
150 g kaurajauhoja
100 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl vaniljajauhetta
1 rkl oliiviöljyä
1-2 luomuappelsiinin kuori
150 g kokonaisia kuorellisia manteleita.
(loraus mantelilikööriä (esim. Disaronno) tai Cointreauta tai lusikallinen manteliuutetta)

  • Lämmitä uuni 175 asteeseen.
  • Paahda ensin mantelit: laita mantelit vuokaan, johon ne mahtuvat olemaan yhdessä kerroksessa. Laita vuoka uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita manteleita välillä ja vahdi, etteivät ne pala. Ota paahtuneet mantelit ulos uunista ja jätä jäähtymään.
  • Sekoita kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, suola, vanilja) keskenään.
  • Vatkaa kulhossa sokeri ja kananmunat vaahdoksi. Raasta joukkoon appelsiinin kuori, lisää myös oliiviöljy ja mahdollinen likööri tai uute.
  • Kaada vaahdon sekaan kuivat aineet ja mantelit ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jaa massa kahtia ja muotoile massasta kaksi suorakulmiota leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Suorakaiteiden pitäisi olla muutaman sentin paksut ja noin viisi senttiä leveät.
  • Laita pelti uuniin ja paista noin puoli tuntia, tai kunnes keksisuorakaiteiden pinta on kullanruskea. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä vartin verran. Laske uunin lämpötila 125 asteeseen.
  • Nosta suorakaiteet leikkuulaudalle ja leikkaa niistä noin kahden sentin viipaleita. Käytä terävää veistä, jolla saat manteleita sisältävät kohdat siististi leikattua.
  • Asettele keksiviipaleet pellille toinen leikkauspinta alaspäin. Keksit eivät enää kasva kokoa uunissa, joten ne voi asetella tiiviisti. Laita pelti 125 asteiseen uuniin. Kuivaa keksejä 15-20 minuuttia, tai kunnes keksit ovat kovettuneet ja saaneet vähän väriä leikkauspintoihinsa. Ota keksit pois uunista ja anna jäähtyä.
  • Säilytä keksejä tiiviissä rasiassa. Keksit säilyvät parhaimmillaan viikkoja tai jopa kuukausia. Tarjoile glögin, kahvin tai makean viinin ohessa.

Sellaiset keksit jouluksi ja joulun jälkeenkin. Toivottavasti maistuu!

Ennen joulua en taida ehtiä kirjoittelemaan tänne uusia juttuja, joten toivotan jo nyt levollista joulua kaikille!

  • wp-1482066491657.jpgwp-1482066489119.jpg

 

 

wp-1482066480370.jpg

Cantuccinit toimivat myös syötävänä viemisenä | The Cantuccini is a perfect holiday greeting!

—
I promised you another recipe for the holiday season, so here goes. These will go well together with a hot glass of spiced apple juice, made with the recipe in the previous post. Cantuccini are a Tuscan variety of biscotti, hard cookies that have been baked twice, as their name suggests. They are perfect for dipping in glögi, as in Tuscany they are always served with vin santo or coffee. The traditional cantuccini are made with almonds, but I infused this batch with an ample dose of orange zest to make them more festive. You can also leave the orange out, or use some other nuts and fruits to flavour your cookies. You can enhance the almond flavour by adding some almond liqueur, for example Disaronno, to the dough. If you want more more prominent citrus aroma, add some Cointreau.

Making cantuccini is easy, but it takes some time as the cookies are baked twice and need also to cool down twice. You’ll also need a sharp knife to cut the cookies, because the almonds will break the cookie log if the knife is dull. I used a mixture of wheat and oat flour for this recipe, but you can use just wheat flour or replace the whole amount with gluten free flour. Furthermore, I recommend toasting the almonds as it deepens their flavour. Toasting is easy in the oven, which is heated anyway for the cookies.

Orange Cantuccini
One baking tray, about 30 cookies

Ingredients
160 g sugar
2 eggs
150 g oat flour
100 g wheat flour
1 tsp. baking powder
½ tsp. salt
½ tsp. vanilla powder
1 tbsp. olive oil
Zest of 1 or 2 organic orange(s)
150 g whole, unpeeled almonds
(a splosh of almond liqueur (e.g. Disaronno), Cointreau, or spoonful of almond extract)

  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius
  • Start by toasting the almonds: place almonds in an oven dish and put them in the oven for ten minutes. Shake the almonds a couple of times during toasting, and be careful not to burn them. Take the toasted almonds out of the oven and allow to cool while making the dough.
  • Mix the dry ingredients (flours, salt, baking powder, vanilla powder).
  • In a bowl, whisk the eggs and sugar into a light foam. Add the grated orange zest, olive oil and liqueur or extract, if using.
  • Mix in the dry ingredients and toasted almonds. Mix until a smooth paste is formed. Divide the dough in half, and on a baking tray lined with parchment form two rectangles with the halves. The rectangles should be about 2cm thick and 5cm wide.
  • Put the baking tray in the oven and bake the cookie rectangles for 30 minutes, or until their crust is nicely golden brown. Take the tray out and let cool down for 15 minutes. Lower the temperature to 125 degrees Celsius.
  • Transfer the rectangles onto a cutting board and slice them into 2 cm thick slices. Use a sharp serrated knife to cut through the almonds.
  • Place the cookie slices back onto the baking tray. The cookies won’t expand anymore, so you can place them closely together. Put the tray in the 125-degree oven and bake the cookies again for 15 to 20 minutes, or until the cookies have hardened and their surfaces have browned a bit. Take the cookies out and let cool completely.
  • Keep the cookies in an air tight jar. The cookies will keep for weeks, even months. Serve with hot glögi, sweet wine or coffee.

There you go, a little different kind of cookies for this Christmas. Not that I don’t like gingerbread cookies, I love them, but I also like these very much. I hope you like them too!

My next week is so busy that I probably won’t be able to write new posts for you guys. Therefore I wish you very relaxing Holidays already!

 

 

Glögisiirappi & Oleo Saccharum

/ tonijv / 1 kommentti

Hopsansaa, taisi taas päästä pari viikkoa lipsahtamaan blogihiljaisuutta. Joulukuu on ollut töiden puolesta kiireistä aikaa, ja tämä loppuvuosi teettää tunnetusti tekemistä muutenkin. Muutama jouluresepti olisi tarkoitus saada kuitenkin tännekin, joten aloitetaanpas mausteisilla glögisiirapeilla.

Joulunaika on ruokajuttujen osalta minulle erityisesti mausteiden juhlaa: kaneli, neilikka, inkivääri ja sitrukset saavat ylpeinä olla täydellä voimalla esillä. Muina vuodenaikoina mausteet ovat usein taustakuoron tehtävässä syventämässä makupohjaa, mutta jouluherkuissa ne saavat pääosan. Mausteisesta juomista glögi on tietenkin suomalaisten lemppari, mutta valitettavasti oikeasti hyviä glögejä on varsinkin marketeista vaikea löytää. Erityisesti liika sokerisuus pilaa muuten hyvän glögin monessa tapauksessa minun mielestäni. Lisäksi mausteita saisi olla usein runsaammin.

Ensimmäinen siirapeista onkin juuri glögeihin sopiva maustesiirappi, jossa loistavat perinteisten joulumausteiden, kanelin ja neilikan, lisäksi tuore inkivääri ja kardemumma. Siirappi on helpointa keitellä kokonaisista mausteista, koska niiden maku on yleensä jauhettuja versioita parempi, ja ne on huomattavasti helpompi siivilöidä pois valmiista siirapista. Vielä muutama vuosi sitten erityisesti kokonaisia kardemummakotia oli turha etsiä etnisten kauppojen ulkopuolelta, mutta nyt olen nähnyt niitä isojen markettien maustehyllyillä. Lisäksi kaikkia tässä käytätettäviä kokonaisia mausteita, kanelia, neilikkaa, tahtianista ja kardemummaa, saa Tigerin valikoimista.

wp-1481563055183.jpg

wp-1481563052557.jpg

Siirapin teko on hyvin yksinkertaista: siirappi kiehautetaan sokerista ja vedestä ja mausteiden annetaan uuttua siirapissa. Siirapista tulee sitä voimakkaampaa mitä enemmän mausteita käyttää ja miten pitkään antaa niiden uuttua. Suosittelen ainakin 4-5 tunnin uuttoa, mutta yönkin yli mausteet voi jättää siirappiin. Kun siirapin maku on sopivan voimakas, mausteet vain siivilöidään pois ja siirappi pullotetaan. Valmista siirappia voi käyttää esimerkiksi kuumennetun omena- tai marjamehun, siiderin tai viinin maustamiseen. Itse pidän erityisesti kuumasta, mausteisesta siideristä. Siirappi sopii myös moniin jouluajan leivonnaisiin.

Glögisiirappi
N. 2,5 dl valmista siirappia

Ainesosat
2 dl vettä
2 dl sokeria
4 kanelitankoa
3 tähtianista
n. 15 kokonaista neilikkaa
10 kardemummapalkoa
5 cm pala inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
1 luomuappelsiinin kuori
(½ tl sitruunahappoa)

  • Sekoita vesi ja sokeri kattilassa. Laita kattila liedelle keskilämmölle ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Siirappi on aluksi sameaa, mutta kirkastuu nopeasti. Ota kiehahtanut siirappi pois levyltä.
  • Kuori ja viipaloi inkivääri. Vuole vihanneskuorijalla appelsiinin oranssi kuori irti, vältä karvasta valkoista osaa. Murskaa kardemummakodat veitsen lappeella tai morttelissa, rapsuta siemenet irti. Väännä kanelitangot puoliksi.
  • Lisää mausteet siirappiin ja sekoita. Lisää halutessasi ½ teelusikallista sitruunahappoa parantamaan säilyvyyttä. Peitä kattila kannella ja anna siirapin maustua huoneenlämmössä vähintään 4-5 tuntia, tai vaikka yön yli.
  • Kun siirappi on maustunut sopivasti, siivilöi se suppilon avulla pulloon. Säilytä jääkaapissa. Siirappi säilyy vähintään muutaman viikon.
  • Käytä siirappia esimerkiksi kuumennetun omena- tai marjamehun, suodattamattoman omenasiiderin tai punaviinin maustamiseen.

Vinkki! Voit korostaa erityisesti kanelin makua siirapissa kiehauttamalla siirapin vielä uudestaan, kun se on jäähtynyt ensimmäisen kiehautuksen jälkeen.

Kuuma joulusiideri
2 annosta

5 dl kuivaa, sameaa siideriä, esimerkiksi Crafty, tai hapokasta tuorepuristettua omenamehua, esimerkiksi Pirkka/Rainbow luomuomenamehu.
4-8 cl maustesiirappia
Koristeeksi kanelitankoja

  • Kaada siideri tai omenamehu pieneen kattilaan. Lämmitä varovasti keskilämmöllä, kunnes siideri on noin 65-asteista, eli kuumaa mutta juotavaa. Mausta kuuma siideri maustesiirapilla halutun makeuden ja mausteisuuden mukaan, kaada mukeihin ja koristele kanelitangoilla. Tarjoa kuumana.

wp-1481563068738.jpg

Toinen siirappi onkin samaan aikaa hyvin klassinen ja eksoottinen. Kyseessä on oleo-saccharum, eli sitrusten kuorista sokerin avulla kylmäuutettu öljysiirappi. Nimensä siirappi saa raaka-aineistaan, sitrusöljyistä ja sokerista. Oleo-saccharum on peräisin 1800-luvulta, jolloin sitrukset eivät olleet saatavilla ympäri vuoden, joten silloin kuin niitä oli, niistä haluttiin saada kaikki irti. Oleo-saccharum onkin monella tapaa sitruksen täyden potentiaalin hyödyntämistä, koska suurin osa sitrusten tärkeimmistä mauista on juuri kuoren eteerisissä öljyissä. Oleo-saccharumin käyttäminen juomissa tuokin niihin syvyyttä, jota ei voi saavuttaa pelkkää mehua käyttämällä. Oleo-saccharumia voi lorauttaa pienen tujauksen glögiin maustesiirapin lisäksi, tai käyttää sitä drinkkien tekemiseen.

Vaikka koko oleo-saccharum vaikuttaa todella mystiseltä ja erikoiselta, sen tekeminen on jopa vielä helpompaa kuin ylläolevan maustesiirapin keittely. Periaate on hyvin yksinkertainen: sokeri saa sitrusten kuorissa olevat öljyt valumaan ulos kuorista. Siirappia ei siis tarvitse keitellä tai lämmitellä, vaan sokeri tekee lähes kaiken työn.

wp-1481563061011.jpg

Oleo-saccahrumia voi tehdä mistä tahansa sitruksesta, tässä esimerkissä käytin luomusitruunoita ja verigreippejä. Myös appelsiinit, klementiinit ja limet sopiva erinomaisesti. Lisäksi eri sitrusten kuoria voi sekoittaa keskenään. Sitrusten kuoria käytettäessä suosittelen aina ostamaan mahdollisuuksien mukaan luomuhedelmiä, koska niiden kuorissa on vähemmän torjunta-aineita sun muita vahoja, joita tuskin haluat siirappiisi. Muista myös käyttää kuorittujen sitrusten mehu tai hedelmäliha, ettei hyvä hedelmä lennä roskiin kuorimisen jälkeen.

Oleo-saccharum on vahvaa tavaraa, koska se perustuu sitrusöljyihin. Sen kanssa kannattaa siis olla varovainen annostelussa, koska liian suurina määrinä se maistuu helposti karvaalta. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että korkeintaan 2 cl juomaa kohden yhdistettynä sitrusmehuun, muuten vähemmän.

Oleo-saccharum -siirappi
Noin 1 dl valmista siirappia

Ainesosat
4 sitruunaa tai 2 greippiä
1 dl sokeria
½ dl lämmintä vettä

  • Pese ja kuivaa sitrukset. Kuori sitrukset vihanneskuorijalla. Pyri saamaan pelkkä värillinen ulkokuori, vaalea malto on karvasta.
  • Laita sitruksenkuoret kannelliseen astiaan tai minigrip-pussiin. Kaada mukaan sokeri. Puristele tai painele kuoret ja sokeri sekaisin. Kuorten puristelu saa kuoren solut hajoamaan, jolloin öljy pääsee valumaan ulos. Jätä kuoret uuttumaan kannella peitettynä vähintään muutamaksi tunniksi, tai vaikka yön yli. Pidempi uuttumisaika syventää siirapin makua.
  • Kun kuoret ovat saaneet uuttua, astian tai pussin pohjalle on valunut pieni lätäkkö kellertävää siirappia. Kaada astiaan muutama lusikallinen lämmintä vettä ja sekoita. Valuta siirappi pulloon, varmista että saat talteen mahdollisimman paljon siirappia sekoittamalla kuoria välillä. Valmis siirappi säilyy jääkapissa vähintään viikon.

Oleo-saccharum sopii etenkin vaaleisiin glögeihin tuomaan aimo annoksen raikasta, mutta syvää sitruksisuutta, joten pieni liraus tätä eliksiiriä herättää vienon glögin henkiin. Oleo-saccharum on kuitenkin myös drinkkien ja boolien klassikkoainesosa, joten kehittelin muutaman nopean drinkin sitruuna- ja verigreippisiirapin ympärille. Käytin molemmissa myös kyseisten hedelmien mehua, jotta hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Ensimmäinen on varsin perinteinen vahva aperitiivi, mutta jälkimmäisen greippijuoman voi tehdä myös hyvin ilman alkoholia.

wp-1481563049616.jpg

Deep Yellow

Deep Yellow
1 annos

2-4 cl giniä tai akvaviittia
2 cl punaista vermuttia (Antica formula)
2 cl sitruuna-oleo-saccharumia
2 cl sitruunamehua
(dash angostuuraa)
Koristeeksi sitruunankuorta
Jäitä

  • Mittaa ainekset sekoituslasiin. Lisää jäitä ja sekoita tai ravista (jos sinulla on sheikkeri). Siivilöi jalalliseen lasiin ja koristele sitruunankuorella.
wp-1481563046408.jpg

Ruby Refresh

Ruby Refresh
1 annos

2 cl verigreippi-oleo-saccharumia
4 cl verigreippimehua
2 cl punaista vermuttia (Antica Formula) [voi jättää pois]
soodaa
jäitä
Koristeluun verigreippiviipale

  • Täytä juomalasi jäillä. Mittaa ainekset lasiin soodaa lukuun ottamatta ja sekoita. Täytä lasi soodalla ja koristele verigreippilohkolla.

Noniin, siinä olisi muutama joulujuomaidea. Mitä pidätte, kiinnostaako glögisiirapin keittely, vai ovatko jo sitruunat riisuttu kuoristaan?

Miellyttävää joulunodotusta!

-Toni

wp-1481563057777.jpg

Loppukevennyksenä nakuja sitruksia 😉 | Some naked citruses for your enjoyment

—

Whoopsie, it’s been a couple of weeks since the last post, hasn’t it? December has been busy on the work front, and the last month of the year tends to be quite hectic for everyone. I have been thinking about posting a couple of Christmassy recipes anyhow, so let’s start with some drink syrups!

For me the Christmas time is a festival of the spices – cinnamon, ginger, clove, and the citrus fruits march proudly as the mood-setters of the season. In other season, spices tend to be in the chorus, deepening the flavour base, but during Christmas they get to be on centre stage. The Scandinavian glögi or glögg, spiced juice, sometimes spiked with alcohol, is the hot Christmas time favourite, but it can be hard to find proper versions in the supermarkets. Many of the ready-to-drink mixes are way too sweet for me, and usually lacking in the spice department.

Therefore, the first recipe is a spiced syrup for glögi, starring cinnamon, clove, fresh ginger, cardamom and orange peel. It is best to make the syrup with whole spices, as they usually hold more flavour and are much easier to sieve away when the syrup is done. A couple of years ago, whole cardamoms were nowhere to be found in Finland, which is funny, as ground cardamom has been very popular for sweet baking for decades here. Luckily, the big supermarkets have started to stock whole cardamoms as well (and the Danish Tiger too!).

Making the syrup is very straight-forward: the simple syrup is made my mixing water and sugar and bringing it to a boil. Then the spices are added and left to steep in the syrup for at least four hours, but overnight would be best. When the syrup’s flavour is properly spiced, the syrup is poured into a bottle through a sieve and then stored in the fridge. The syrup can be added to heated apple or berry juice, cider or red wine to give them a splash of spice and warmth. I like especially hot apple cider with this syrup.

Spiced syrup
About 2,5 dl of syrup

Ingredients
2 dl water
2 dl sugar
4 cinnamon sticks
3 star anise
15 whole cloves
10 cardamom pods
5 cm piece of fresh ginger, peeled and cut into discs
1 zest of an organic orange
(½ tsp. citric acid)

  • Mix the water and sugar in a small pot. Place on medium heat, bring to a boil while mixing continuously. The syrup is cloudy at first but will clear up quickly. Once boiled, remove the syrup from heat.
  • Peel the ginger and cut into discs. Cut the orange zest of orange with a vegetable peeler, avoiding the white pith. Crush the cardamom pods and remove the seeds. Break the cinnamon sticks in half.
  • Add the spices to the syrup, mix. You can add some citric acid to make the syrup keep longer. Let steep covered for at least 4 hours, preferably overnight.
  • When the syrup is spicy enough, pour into a bottle through a sieve. Keeps in the fridge for a couple of weeks.
  • The syrup can be used to spice up heated apple or berry juice, cloudy apple cider or red wine.

Tip! You can deepen the cinnamon flavour of the syrup by bringing the syrup again to a boil once it has cooled down from the first heating.

Hot Holiday Cider
2 portions

5 dl dry cloudy cider or cloudy apple juice (tangy quality works best)
4-8 cl spiced syrup
Cinnamon sticks for garnish

  • Pour the cider in a small pot. Heat carefully on medium heat until it reaches about 65 degrees Celsius, so it’s hot but drinkable. Add some spiced syrup to taste and mix.
  • Pour in glasses and garnish with cinnamon sticks.

wp-1481563065533.jpg

The second syrup is at the same time a true classic and very exotic. I’m talking about oleo-saccharum, a syrup based on citrus oil from citrus peels and sugar. Oleo-saccharum is a whiff on 19th century mixology; a gift from a time when the citruses were not available whole year round, so people made the most with the lemons, oranges, and grapefruits when they were available. Oleo-saccharum is truly a way to maximize pleasure from the citrus, as it unlocks the most potent compounds in the fruit: the essential oils in the peel.  Using oleo-saccharum brings depth and character to drinks and punches that would not be attainable with just juice and simple syrup. Oleo-saccharum really is more than the sum of its parts.

Even if the whole concept of oleo-saccharum seems mystical and peculiar, the method of making is very easy: sugar pulls the oils out of the citrus peels. No need for any heat or manual labour after initial mixing. Oleo-saccharum can be made with any citrus, in this example I used lemons and ruby grapefruits. Oranges, tangerines and limes will would just as fine; different citrus peels can also be combined to make bespoke syrups.

I recommend buying organic citruses where possible when using the peel of the fruit. Organic fruits contain less residues of pesticides etc. and tend to taste better as well. And don’t forget to use the juice or the rest of the fruits after removing the peel! Oleo-saccharum is rich in essential oils of the citrus, so it will come off as cloying when used excessively. A rule of thumb is to use a maximum of 2 cl or oleo-saccharum per drink when combined with citrus juice, and less without juice.

Oleo-saccharum syrup
About 1 dl of syrup

Ingredients
4 lemons or 2 ruby grapefruits
1 dl sugar
½ dl of warm water

  • Wash and dry the fruits. Peel the fruits with a vegetable peeler to remove the fragrant zest, avoiding the bitter white pith.
  • Place the peel strips in a container with a lid or a zip-lock bag. Add the sugar. Toss and knead the peel and sugar together. Squeezing the peels breaks their cellular structure, which allows the oils to seep out more easily. Close the bag or cover the container with a lid and let steep for at least a couple of hours, or preferably overnight. The longer the steeping time, the stronger the flavour.
  • When the peels have had time to steep, a golden yellow elixir will have formed a puddle in the bottom of the container or bag. That’s the stuff you want. Add a couple spoonfuls of warm water to loosen of the syrup and dissolve the remaining sugar. Mix and drain the syrup into a bottle, mixing once in a while to make sure you get as much as possible. The syrup keeps in the fridge about a week.

Oleo-saccharum is great for apple-based glögi to bring a breeze of fresh but deep citrusy character, so feel free to add a little drizzle of this elixir to your hot beverage on top of the spiced syrup above. However, oleo-saccharum is originally an ingredient for cocktails, so I whipped a couple quick and no-frills drinks to brighten up your Christmas days after all that over-eating. I used the juice of the citrus used to make to syrup in each drink to create use for the rest of fruit, as well as providing a full spectrum of the fruits aromas for the drink. The first drink is typical strong aperitive with zesty heart, but the second can be made without alcohol just as well. Enjoy them as a part of your Christmas festivities and feel free to tweak them to your liking.

Deep Yellow
1 drink

2-4 cl gin or aquavit
2 cl red vermouth (Antica Formula)
2 cl lemon oleo-saccharum
2 cl lemon juice, freshly squeezed
(dash of bitters)
Garnish with a lemon peel
Ice

  • Measure the ingredients in a mixing glass. Add ice and mix or shake, if you have a shaker. Strain into a stemmed cocktail glass and garnish with a twist of a lemon peel.

Ruby Refresh
1 drink

2 cl ruby grapefruit oleo-saccharum
4-6 cl ruby grapefruit juice, freshly squeezed
2 cl red vermouth (Antica Formula)
club soda
ice
Garnish with a wedge of ruby grapefruit

  • Fill an old-fashioned glass with ice. Measure the ingredients, minus the club soda, straight into the glass and mix. Top up with club soda and garnish with a wedge of ruby grapefruit.

So, there you go, a couple of drink ideas for the holiday season. What do you think? Interested in steeping some spiced syrup for hot beverages, or stripping some innocent citruses of their peels?

I hope your December is full of flavour!

-Toni

Arkitacot | Monday Tacos

/ tonijv / Jätä kommentti

Arki- ja viikonloppuruoan erottaminen toisistaan on mielenkiintoinen ilmiö: toisen arkiruoka on toisen juhlavampaa herkkua ja päinvastoin. Jokaisen näkemykseen arkiruoasta vaikuttavat tietenkin oma ruokaideologia, tottumukset sekä ruoanlaittoon panostetun ajan ja rahan määrä. Yksi hyvä esimerkki on risotto: monet suomalaiset tuntuvat pitävän risottoa vaikeana ja erityistilaisuuksiin varattavana ruokalajina. Itse taas teen risottoa silloin, kun kaapeissa ei juuri mitään erityistä ole. Risottoon kun tarvitaan kaksi raaka-ainetta, riisi ja liemi, kaikki muu on ekstraa. Aikaakin menee 20 minuuttia, puoli tuntia jos fiineilee.

wp-1480339486787.jpg

Samankaltaisessa asetelmassa mexmex-ruoat ja erityisesti tacot ovat päätyneet meillä arkiruoaksi. Tacoja tarjoillaan usein maanantaisin, koska ne valmistuvat nopeasti ja ovat parhaimmillaan hyvinkin terveellistä arkiruokaa. Nopeuteen ja terveellisyyteen vaikuttaa ehkä eniten käyttämäni proteiini: lähes poikkeuksetta tacot valmistuvat meillä kasviproteiineista, yleensä Oumphista, tällä kertaa nyhtökaurasta, koska sain rasian varastettua äidin jääkaapista. Oumph on kätevä proteiini, koska se on valmiiksi paloiteltu ja maustettu, ja sen voi heittää suoraan pakkasesta pannulle. Päätäytteen tekemiseen menee siis alle kymmenen minuuttia, eikä hukkaa tule, koska kerralla sulatetaan vain tarvittava määrä. Oumph on soijaproteiinikonsentraattivalmiste (hyi mikä sanahirviö), joka rakenteeltaan ja ulkonäöltään vaikuttaa pelottavan paljon kanalta. Veikkaan, että pitkän linjan vegaanit kavahtavat sen säikeistä rakennetta, mutta tällaisille fleksaajille se on erinomainen arkiproteiini. Tällä kertaa käytin kuitenkin tuota maustamatonta nyhtökauraa, joten tein sille kolmesta mausteesta nopean mausteseoksen.

wp-1480339474338.jpgwp-1480339477757.jpg

En todellakaan väitä olevani meksikolaisen ruoan spesialisti, eikä tätäkään reseptiä voi kutsua kuin mexmexin inspiroimaksi. Olennaista on kuitenkin mielestäni makujen puhtaus: käytetään hyviä raaka-aineita ilman epämääräisiä mausteseoksia, eikä samaan tacoon ängetä kaikkia maailman makuja. Yksinkertaisimmillaan taco onkin tortilla+kastike+päätäyte+vähän kasviksia. Ne markettien valtavat vehnätortillat on muuten tarkoitettu esimerkiksi burritojen ja quesadillojen tekemiseen, valitse tacoihin pieniä, noin 10-20 cm tortilloja. Ne kovat maissikuoret eivät meksikolaiseen ruokakulttuuriin kuulu. Kannustan myös maustamaan päätäytteen itse muutamalla perusmausteella, valmiissa maustesekoituksissa kun tuppaa olemaan kaikkea epämääräistä enemmän kuin niitä mausteita. Kastikkeiden tekeminen taas vaatii jo enemmän tietotaitoa, aineksia ja aikaa, joten tässä on täysin järkevää oikaista. Valitse kastikkeeksi peltitölkissä myytäviä, oikeasti meksikolaisia kastikkeita, esimerkiksi salsa casera tai chipotle. Ne sisältävät kaikkein vähiten lisäaineita ja niiden maku tuntuu autenttiselta. Lisäksi tacoihin kannattaa lusikoida ranskankermaa, se pehmentää salsojen tulisuutta ja kokoaa makumaailmaa yhteen.

wp-1480339480540.jpg

Kasvistacot
Kahdelle

1 paketti pieniä tortilloja

Päätäyte
1 paketti nyhtökauraa tai ½ pussia Oumphia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Mausteseos (jos kasviproteiini ei ole maustettua)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
½ tl suolaa
(½ tl chiliä)

Tarjoiluun esimerkiksi
Valmista salsaa peltitölkissä (esim. salsa casera, chipotle tms.)
Ranskankermaa (tai kauravastinetta)
Avokadoa
Limeä
Korianteria tai lehtipersiljaa
Tölkkimaissia
Tomaattia
Paprikaa
Salaattia tai kaalia
Jalopenoa
Juustoa

  • Tee ensin mausteseos, jos käytät maustamatonta kasviproteiinia. Sekoita mausteet ja suola morttelissa ja jauha hienoksi, jos käytät kokonaisia mausteita.
  • Hienonna sipuli ja valkosipuli.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle. Lorauta pannuun öljyä (rypsi, auringonkukka…). Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla hetki, älä ruskista. Lisää nyhtökaura tai Oumph pannulle ja paista muutama minuutti. Jäisen Oumphin paistamisessa menee muutama minuutti nyhtökauraa pidempään. Mausta täyte tekemälläsi maustesekoituksella.
  • Täytteen paistuessa pilko kasvikset pieniksi ja raasta juusto, jos käytät sellaista. Purista avokadon joukkoon limemehua, jotta se pysyy vihreänä. Viipaloi loppu lime lohkoiksi.
  • Kun täyte on valmis, siirrä se lautaselle ja pyyhkäise pannu puhtaaksi. Lämmitä tortilloja yksi kerrallaan kuivalla pannulla 10 sekuntia ja kääri sitten keittiöpyyhkeeseen, jotta tortillat pysyvät lämpimänä.
  • Laita tortillat ja täytteet tarjolle. Jokainen voi koota itselleen sopivia tacoja. Suosittelen ensin levittämään tortillalle ranskankermaa tai kastiketta, sitten muutama suikale nyhtökauraa tai Omphia. Lisää vielä muutamaa kasvista, mutta älä yritä tunkea kaikkea samaan tacoon. Viimeistele kastikkeella, yrteillä ja limemehulla. Taita taco kahtia ja natusta pois. Toista kunnes tortillat loppuvat.

Onko mexmex jo hallussa? Ovatko tacot teillä arki- vai viikonloppuruokaa?

wp-1480339483361.jpg

—

I find it interesting how people consider dishes either as weekday or weekend meals: someone’s Monday supper is a feast dish for someone else, and vice versa. This is, of course, influenced by one’s food ideology, habits, traditions, and available resources and time. One good example is risotto: many people seem to think risotto as a fancy and somewhat difficult dish, while I regard it as an everyday plan B that is easy to make when there’s basically nothing in the cupboards, since there’s only two mandatory ingredients for risotto: the rice and the broth; everything else is optional. Furthermore, it only takes 20 minutes to make a risotto, 30 if I’m feeling fancy.

Similarly, tacos and mexmex in general are regarded as mostly everyday food in my kitchen. I often make tacos on Mondays, as they are quick and easy to make, and can be light and healthy too. The main reason for this is the fact that I like to make tacos with vegetable protein products, mostly pulled oats and Oumph, the latter of which is a soy protein concentrate thingy, very similar in texture to chicken. Vegatable proteins are super easy and quick to use, and there’s no waste when the protein is stored in freezer, and only the required amount is used each time.

I certainly don’t claim to be a specialist in Mexican cuisine, and this recipe is mostly inspired by Mexican food and is not actually mexmex. To me, Mexican food is about pure and simple ingredients and sumptuous sauces. I don’t like to use ready-made spice mixes, as they usually contain more fillers than spices, but the sauces are a different story. It would take a lot more time, ingredients and know-how to make to sauces yourself (not to mention the tortillas), so I usually use the real Mexican salsas that are sold in tins, rather than the texmex sauces in jars. Salsa casera and chipotle in tins usually contain little or no additives and have a fresh taste. Also, they’re cheaper than the texmex varieties, so what more can you ask for? Most of the tortillas sold in markets are way too big for tacos, so try to find small tortillas, about 10-20 cm in diameter. The hard shells are not a part of Mexican cuisine. And since the tortillas are small, don’t try to cram all the possible fillings into every taco; simplicity is key here. Also, don’t forget the sour cream, it really brings the flavours together!

Veggie Tacos
For two

1 packet of small tortillas

Main filling
1 packet of pulled oats or ½ bag of Oumph or 200g of some other vegetable protein
1 small onion
1 clove of garlic

Seasoning (if using unseasoned vegetable protein)
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. smoked paprika
½ tsp. salt
(½ tsp. chili)

For serving
Salsa in tin (salsa casera, chipotle etc.)
Sour cream, or crème fraiche
Avocado
Lime
Coriander or flat-leaf parsley
Sweet corn in tin
Tomato
Bell pepper
Salad leaves or shredded cabbage
Jalapenos
Grated cheese

  • Make the seasoning first, if you are using unseasoned vegetable protein. Mix and grind the spices and salt in a mortar.
  • Mince the onion and garlic.
  • Heat a skillet on medium heat, add some oil in the pan. Sauté the onion and garlic, do not brown. Add the vegetable protein and cook for a couple of minutes (longer, if using frozen product). Season with the seasoning you just made.
  • While the main filling is cooking, dice the vegetables to bite sized chunks. Squeeze lime juice on the avocado to prevent browning. Tear the herbs to smaller pieces. Cut the lime into wedges.
  • When the main filling is cooked, transfer it onto a plate and wipe the skillet clean. Heat the tortillas individually in the skillet, about 10 seconds each. Wrap them into a tea towel to keep them warm.
  • Serve the tacos, everyone can assemble tacos just the way they want. I recommend starting by spreading some sour cream or salsa first on the tortilla, then adding a couple of pieces of the main filling, then some vegetables, and finally some salsa and a squeeze of lime juice and a sprinkle of herbs. Fold the taco in half and take a bite. Repeat until all the tortillas are gone.

There you go, what do you think? Are tacos everyday food for you, or are that reserved for special occasions? Have you tried cooking mexmex with vegetable proteins?

Fish Kara-Age + 2 sauces

/ tonijv / 2 kommenttia

Viikonlopun ruoat olivat vielä täysin päättämättä, kun eilen kävelin ruokakauppaan, mikä harvoin on hyvä asia. Ilman suunnitelmia ruokaostokset ovat usein hätäisiä ja jotain jää aina puuttumaan. Tällä kertaa pelastukseksi osoittautui kuitenkin palvelutiski, jossa köllötteli tuoretta turskaa tarjouksessa sekä hyvännäköistä possua. Possu päätyy sunnuntaina pataan hitaasti haudutettavaksi, mutta turskasta sen sijaan tehdään nopea lauantairuoka.

wp-1479560061447.jpg

Turska saa tällä kertaa japanilaisen käsittelyn. Japanilaiset rakastavat friteerattuja ruokia. Siellä käytetään monia erilaisia friteeraustapoja kevyestä tempurakuorrutuksesta paksumpiin kara-ageihin ja paljaaltaan öljyssä friteeraukseen. Aiemmin kirjoitinkin jo tonkatsusta, joka edustaa kara age -tyyliä, samoin kuin tämä turskaresepti. Vaalean kalan sijasta kara-agea voi tehdä myös vaikka kanasta, porsaasta tai kasviksista.

Menetelmä on sama, kuin tonkatsussa: kala paloitellaan, maustetaan suolalla, jauhotetaan, kastetaan kananmunaan ja lopuksi kuorrutetaan ihanan rapeilla panko-korppujauhoilla. Turska (ja suurin osa muista vaaleista kaloista) on kuitenkin niin miedon makuista, että se kaipaa parikseen voimakkaita kastikkeita. Tällä kertaa dippikulhoihin päätyy sitruunamajoneesia ja soijadippiä.

Majoneesi on hyvin yksinkertainen kastike, jota moni tuntuu pelkäävän sen väitetyn vaikeuden vuoksi. Käsin vatkaamalla majoneesin eteen saakin tehdä töitä, ja silti majoneesi saattaa juoksettua. Oikotie loistavaan majoneesiin on ostos-tv:stä tuttu: sauvasekoitin. Öljy, kananmuna ja mausteet vaan lorotetaan korkeaan ja kapeaan astiaan kerralla, jonka jälkeen sauvasekoittimella aloitetaan vatkaaminen pohjalta ja noustaan pikkuhiljaa ylöspäin. Koko koettelemukseen menee alle minuutti, enkä koskaan ole onnistunut juoksettamaan majoneesia tällä tavoin. Valmiin majoneesin voi lopuksi maustaa haluamallaan tavalla, tällä kertaa sitruunalla, mutta esimerkiksi valkosipuli ja kaprikset tai chili toimivat erinomaisesti.

Toinen kastike, soijadippi, taas on niin naurettavan helppo, ettei sitä oikein voisi edes reseptiksi kutsua. Maultaan soijadippi on kuitenkin täydellisen pureva ja raikastava erityisesti juuri friteeratuille ruoille, mutta se toimii erinomaisesti myös esimerkiksi erilaisten nyyttien kastikkeena. Sen tekemiseen ei montaa sekuntia kulu: kolme ainesosaa kulhoon, nopea sekoitus ja sen oli siinä. Tässä käyttämäni raaka-aineet ovat aasialaisesta ruokakaupasta, mutta markeiteistakin pitäisi nämä tuotteet nykyään löytyä.

Turska kara-agen voi tarjota lisukkeiden kanssa pääruokana tai sellaisenaan snäcksinä tai alkupalana. Lisukkeena kara-agen kanssa toimii tietenkin riisi ja salaatti, myös kaaliraaste toimisi hyvin. Salaattiin kannattaa valikoida raikkaan makuisia kasviksia, esimerkiksi retikkaa, retiisejä ja vihreää paprikaa. Salaattikastikkeen voi myös sekoittaa öljystä ja kalan kastikkeisiin käytetystä riisiviinietikasta. Riisistä aion kirjoittaa oman kirjoituksen lähiaikoina, koska se on aasialaisissa ruoissa kaiken perusta.

Turska kara-age + 2 kastiketta
Kahdelle pääruokana

Sitruunamajoneesi
2 dl ruokaöljyä (viinirypäleensiemen, rypsi, rapsi, auringonkukka)
1 kananmuna
1 tl (riisi)viinietikkaa
½ tl suolaa
1 luomusitruunan kuori
½ sitruunan mehu

  • Mittaa korkeaan ja kapeaan astiaan 2 dl ruokaöljyä. Riko öljyn joukkoon kananmuna ja mittaa mukaa myös viinietikka ja suola. Kananmuna vajoaa astian pohjalle.
  • Laske sauvasekoitin astian pohjalle. Jos sauvasekoittimessasi on tehonsäätö, aloita sekoittaminen pohjalla pienellä teholla ja nopeuta sitten sekoitin täyteen vauhtiin. Kun kananmunan rakenne on hajonnut ja vaalea emulsio alkaa muodostua astian pohjalle (10 sekuntia), ala nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin. Sekoita pikkuhiljaa kaikki öljy majoneesin sekaan. Surauta lopuksi koko komeus pinnalta pohjaan varmasti sekaisin.
  • Raasta majoneesin mausteeksi sitruunankuorta ja purista puolikkaan sitruunan mehu mukaan. Sekoita lusikalla. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Soijadippi
2 rkl hyvälaatuista soijaa tai tamaria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä

  • Mittaa ainesosat astiaan ja sekoita nopeasti.

Turska kara-age
300 g turskafileetä tai jotain muuta vaaleaa kalaa
suolaa
½ dl jauhoa
1 kananmuna
2-3 dl panko-korppujauhoja
öljyä friteeraukseen

  • Leikkaa kalafileistä ruodot pois. Ne ovat fileen keskellä, tunnet ne sormella. Leikkaa viilto ruotojen molemmilta puolin, jolloin fileestä tulee housujen muotoinen. Leikkaa fileet sitten suupalan kokoisiksi.
  • Mausta kalapalat suolalla. Pyörittele palat jauhoissa, jotta niihin tarttuu tasainen kuorrutus.
  • Riko kananmuna kulhoon tai syvälle lautaselle. Vatkaa munan rakenne rikki. Laita panko-korppujauhot toiselle lautaselle. Kastele kalapalat yksitellen ensin kananmunassa ja heitä sitten korppujauhojen päälle. Kierittele pala joka sivulta korppujauhoissa ja painele korppujauhot vielä kunnolla kiinni kalaan.
  • Kaada kattilan pohjalle noin 2-3 cm kerros ruokaöljyä. Lämmitä öljy kuumaksi liedellä keskilämpöä hieman kuumemmalla. Voit kokeilla öljyn lämpöä leivänpalalla: jos öljyä alkaa kuohua, kun laitat leivänpalan kattilaan, ja leipä ruskistuu noin puolessa minuutissa, öljy on tarpeeksi kuumaa.
  • Laske kalapalat yksitellen pihdeillä kattilaan. Friteeraa kerralla vain sen verran kalaa kuin kattilaan helposti mahtuu. Kun kala on saanut kauniin kullanruskean värin (muutama minuutti), käännä palat ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Kun kala on paistettu molemmilta puolilta, nosta palat talouspaperilla vuoratulle lautaselle valumaan. Paista loput kalat samalla tavalla.

wp-1479560013864.jpgwp-1479560018314.jpgwp-1479560024811.jpgwp-1479560050739.jpg

Tarjoa kala kastikkeiden, riisin ja salaatin tai kaaliraasteen kera.

Miltäs vaikuttaa? Oletko kokeillut majoneesin tekemistä tai friteeraamista kotona?

-Toni

—

This weekend’s food was still a mystery to me when I walked into a grocery store yesterday. That’s never good, as it usually leads to hasty impulse buys and something is always forgotten. However, this time the service counter saved me: fresh cod was on sale, and also nice looking pork was waiting for me behind the glass. The pork will be slow cooked on Sunday, but the cod would become Saturday’s easy and quick lunch.

This time the cod gets a Japanese treatment. The Japanese love to deep-fry. They have several different techniques for deep-frying, ranging from light tempura to crunchier kara-ages and even “naked” frying in oil. Earlier I wrote a recipe for tonkatsu, which is a kara-age dish, much like this fish recipe. In addition to fish, kara-age can be made with chicken, pork, beef or vegetables.

The technique is the same as with the tonkatsu: the fish is cut into pieces, flavoured with salt, tossed in flour, dipped in egg and finally coated with oh-so-crispy panko bread crumbs. Cod (and many other white-fleshed fish) is very tender flavour-wise, so I paired it with two strong sauces: lemon mayo and tangy soy dipping sauce.

Mayonnaise is a simple but satisfying sauce, but many seem to think it’s too hard to make yourself. If you whisk it by hand, you do need to put quite a lot of effort into it, and it may curdle anyway. However, for this there is a shortcut: immersion blender (just like on shopping channels in the 90s). When using an immersion blender, you can just measure the ingredients to a tall cup and blitz the whole thing in less than a minute, and I’ve never managed to curdle mayo making it this way. You can flavour the mayo as you please, I used lemon for this recipe, but garlic, capers and chili are excellent options as well.

The other sauce, the soy dip, is even more simple and it takes just seconds to make. Its flavour is something to behold, though. It has a perfect bite to refresh fried foods, and it also works well with for example dumplings and gyozas.

The cod kara-age can be served on its own as a snack or a starter, or with rice and salad or shredded cabbage as a main course. I recommend selecting fresh tasting vegetables for the salad, for example radishes, daikon, and green pepper. The salad dressing can be made with oil and the same rice wine vinegar that go into both sauces. And about the rice; I plan on writing a separate post about rice soon, as it is the cornerstone of most Asian cuisines, so stay tuned!

Cod Kara-Age + 2 sauces
For two as main course

Lemon mayonnaise
2 dl of oil (grape seed, canola, sunflower all work)
1 egg
1 tsp. (rice) wine vinegar
½ tsp. salt
zest of an organic lemon
juice of a half lemon

  • Measure the oil in a tall cup. Add the egg, vinegar and salt. The egg will fall to the bottom.
  • Lower the immersion blender into the cup, all the way to the bottom. If there are speed settings in your blender, start blending with low speed holding the blender in the bottom of the cup and then increase the speed. When the egg is starting to emulsify (about 10 seconds), start lifting the blender slowly to incorporate more oil in to the emulsion. Finally, blend through the whole mayo to make sure it’s all blended.
  • Grate some lemon zest and squeeze the juice of half a lemon into the mayo and mix with a spoon. Taste and add salt or lemon juice if necessary.

Soy dipping sauce
2 tbsp. good quality soy sauce or tamari
2 tbsp. rice wine vinegar
½ tsp. toasted sesame oil

  • Measure the ingredients into a cup and mix.

Cod Kara-Age
300 g of cod fillets
salt
½ dl of flour
1 egg
2-3 dl of panko bread crumbs
oil for deep-frying

  • Cut the bones out of the fish fillets. They are located in the centre of the fillets, you can feel them with your finger. Make a cut on both sides of the bones, and remove the strip with the bones. The fillets are shaped like trousers now. Cut the fillets into bite-sized pieces.
  • Season the fish with salt. Toss the pieces in flour to coat them.
  • Break the egg in a deep plate and whisk lightly. Pour the panko into a separate plate. Dip the pieces of fish individually first in the egg and then toss on the bread crumbs. Roll the piece in the bread crumbs to coat it on all sides, and press to make the bread crumbs stick to the fish. Repeat with rest of pieces.
  • Pour a layer of 2-3 cm of oil into a pan and heat on medium-high heat. You can check if the oil is hot enough by putting a piece if the bread into the oil: if the oil bubbles and the piece of bread gets a nice golden colour about in 30 seconds, the oil is hot enough. Put the pieces of fish into the oil individually with a pair of tongs. Don’t put too many pieces at once; the pieces need room to cook and the oil might cool too much. When the pieces a starting to look nicely golden brown (a couple of minutes), turn them and fry the other side golden as well. When cooked, lift the pieces from the oil onto a plate lined with paper towels to drain excess oil. Fry rest of the fish.

Serve the fried fish with the sauces, rice, and salad or shredded cabbage.

So, what do you guys think? Have you tried making mayo at home of deep-frying before?

-Toni

 

Porkkanakakku | Carrot Cake

/ tonijv / Jätä kommentti

Lupasin kirjoitella sen kuuluisan porkkakakkureseptin, jota useampi on vuosien saatossa kysellyt, tänne eetteriin, mutta en osannut päättää milloin se kannattaisi tehdä. Porkkanakakku edustaa montaa hyvää asiaa ja muistoa, joten sen julkaiseminen vaatii myös oikeat olosuhteet. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joku saattaisi hyötyä pienestä annoksesta lohtua, joten aika on koittanut.

wp-1478703505112.jpg

Tässä kakussa yhdistyy monta upeaa tekijää: mehevä rakenne, makeuden ja mausteisuuden yhdistelmä sekä sopiva annos hapokkuutta. Uskaltaisin jopa sanoa, että se hipoo omassa kategoriassaan huippua. Liioittelen tarkoituksella, mutta en kovin paljoa – tämä kakku on kehujensa arvoinen, vaikka itse sanonkin.

wp-1478689131331.jpg

Reseptin olen aikoina kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaan muistiin, joskaan ei pienintäkään arvausta että mistä. Yksi reseptin tärkeimmistä ainesosista (porkkanat pois lukien) on öljy. Voi on ansainnut paikkansa rasvojen kuninkaana, mutta tämän tyyppiseen kakkuun se ei sovi, sillä se tekee leivonnaisen rakenteesta yleensä tiiviin ja murustelevan. Öljy ei kilpaile voin kanssa mausta, mutta rakenteeseen sillä on suuri vaikutus: öljy säilyttää kakun kosteana ja mehevänä sekä tekee kakusta joustavan, sienimäisen. Öljyllä leivottu kakku on yhtä aikaa kevyt ja mehevä.

Kuvissa näkyy monivärisiä porkkanoita, mutta kakun voi tietenkin tehdä ihan tavallisista oransseista. Suosittelen kuitenkin luomuporkkanoita, koska ne ovat yleensä tavallisia makeampia ja usein mehukkaampia. Porkkanat kannattaa myös raastaa aika karkeaksi raasteeksi, koska karkea raaste säilyttää paremmin kosteuttaan ja jälleen vaikuttaa kakun rakenteeseen.

wp-1478703498134.jpg

Makean porkkanan vastapainoksi kakkuun leivotaan reilusti mausteita, itse käytän kanelia ja inkivääriä. Myös neilikkaa voi käyttää, joskin se tekee kakusta aavistuksen jouluisemman. Muskottipähkinäkin sopisi varmasti myös erinomaisesti. Kakun kohottamiseen käytetään sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. En osaa sanoa onko välttämätöntä käyttää molempia, mutta eipä se iso vaiva ole.

Kuorrute on kakun kruunu ja huipennus. Se on helppo ja kohtuullisen nopea tehdä, mutta sen energiasisältöä ei kannata laskeskella, siihen ei nimittäin mitään kovin terveellistä käytetä. Tuorejuustona käytän Philadelphiaa, koska se sisältää kilpailijoitaan vähemmän lisäaineita, esimerkiksi tavallisessa Philadelphiassa ei ole liivatetta, jonka käyttöä tuorejuustoissa en ymmärrä alkuunkaan. Kevytversiot voi myös suosiolla jättää hyllyyn.

Moni oli järkyttynyt, kun kerroin laittavani tämän reseptin blogiin. Heitä lepytelläkseni lupasin käyttää kakun alkuperäistä nimeä, eli

Toni-tädin porkkanakakku

Ainesosat
Kakku
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä (kuivamauste)
½ tl vaniljajauhetta
½ tl suolaa
4 keskikokoista porkkanaa raastettuna (reilu 300 g)
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute
20 g huoneenlämpöistä voita
150 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl appelsiinimehua
ripaus vaniljajauhetta
250-300 g tomusokeria

  • Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
  • Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe, suola ja mausteet. Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi varovasti nuolijalla.
  • Sekoita joukkoon porkkanaraaste (älä pelästy, sitä on aika paljon) ja ruokaöljy. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.
  • Laita kakku uuniin keskitasolle ja paista 45-60 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä täysin.
  • Tee kuorrute. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto keskenään. Lisää vanilja. Lisää suurin osa tomusokerista ja appelsiinimehusta ja sekoita. Sekoittaminen käy helpoiten haarukalla. Kuorrute saa olla jäykkää, jos se tuntuu löysältä niin lisää tomusokeria.
  • Kuorruta jäähtynyt kakku tuorejuustokuorrutteella. Levitä kuorrutetta pyörivin liikkein lusikalla kakun päälle. Kuorrutteen on tarkoitus jäädä epätasaiseksi.
  • Koristele kakku halutessasi esimerkiksi raastetulla appelsiininkuorella. Nauti.

Vinkki: Reseptin voi hyvin myös puolittaa pienempään vuokaan.

Siinä se. Tulipa vähän tyhjä olo. Toivottavasti tästä on jollekin iloa.

Koittakaahan jaksaa, tuuli kääntyy kyllä aikanaan.

-Toni

wp-1478689134985.jpg

Porkkanaraaste saa olla karkeaa | The carrots can be grated coarsely

wp-1478690798169.jpg

Muna-sokerivaahto pitää vatkata vaaleaksi ja kuohkeaksi | Whisk the eggs and sugar until pale and fluffy

wp-1478690792355.jpg

Älä pelästy porkkaraasteen määrää, sitä kuuluukin olla reippaasti | Lots of carrot for a carrot-y cake

wp-1478703511370.jpg

—

Earlier I promised to share with you my famous carrot cake recipe, but I couldn’t decide when to do it. The carrot cake represents all that’s good in the world and there are many golden memories attached to it, so it would need exceptional circumstances to publish the recipe. However, I get a feeling that some people could use some consolation after recent events, so I think the time has come.

Many wonderful factors collide in this cake making it an exceptional specimen in its category: the moist texture, combination of sweetness and spice, and a right amount of acidity. In my opinion, it’s a culmination point. I’m, of course, exaggerating, but only slightly. It truly is a masterpiece.

I’ve written the recipe in my leaf-covered recipe book many years hence, but absolutely no idea where from. However, the most crucial thing about the ingredients (excluding the carrots) is the oil. Butter has earned its place as a royal among fats, but it makes dense and crumbly texture in cakes. Cooking oil does not compete with flavour, but it makes a huge difference in texture: a cake baked with oil is moist, light, and spongy. It’s fluffy and succulent at the same time.

There are multi-coloured carrots in the pictures, but you can definitely use regular orange ones. I recommend using organic carrots, though, they are usually sweeter and juicier. Furthermore, I recommend using a coarse grater as coarse textured carrot retains more moisture and therefore enhances the cake’s texture.

To counter the sweet carrot, an ample dose of spice is needed. I use cinnamon and powdered ginger, but one could also add cloves and nutmeg, albeit that makes the cake a bit Christmassy. Both baking soda and baking powder are used to make the cake rise. I don’t know if it is necessary to use both, but it’s not much of a trouble.

The crown of the cake is the frosting. It’s easy and quick to make, but you shouldn’t worry about its dietary composition; it is comfort food after all. As cream cheese, I use Philadelphia because it contains less additives than many of its rivals; for example Philadelphia doesn’t contain gelatine. And you can forget about the light versions.

Carrot cake

Ingredients
Cake
4 eggs
3 dl sugar
3 dl flour
2 tsp. baking soda
1½ tsp. baking powder
2 tsp. cinnamon
1 tsp. ginger (powder)
½ tsp. vanilla
½ tsp. salt
4 medium carrots grated (generous 300 g)
1,5 dl cooking oil

Frosting
20 g butter in room temperature
150 g cream cheese
1-2 tsp. orange juice
pinch of vanilla
250-300 g icing sugar

  • Pre-heat oven to 190 degrees Celsius. Tighten a parchment paper between the bottom and sides of a 24cm spring form. Butter the sides of the pan. Grate the carrots coarsely.
  • In a bowl, whisk the eggs and sugar until light and fluffy. Mix together the flour, salt, soda, baking powder and spices, and sift into the egg and sugar foam. Mix gently with a spatula.
  • Mix in the grated carrot (yes, there is plenty of it) and oil. Mix until even and pour into the pan.
  • Put the cake in the oven and bake for 45-60 minutes. The cake is done when a wooden skewer comes out clean when it’s inserted in the middle of the cake. Remove the cake from oven and let cool completely.
  • Make the frosting: mix the cream cheese and butter. Add vanilla. Add most of the icing sugar and the orange juice, and mix with a fork until the icing sugar in incorporated. The frosting should be thick, so if it’s still runny, add more icing sugar.
  • Crown the cooled cake with the frosting. Spread the frosting with a spoon using circular movements. It’s supposed to remain uneven.
  • Decorate the cake with for example grated orange zest, if desired. Enjoy.

Tip: You can half the recipe for a smaller pan, like I did in most of the pictures.

So, there it is. I feel a little empty inside now; I’m sure it will pass, though. I hope this recipe brings joy to someone out there.

Take care, munchkins, the tide will turn soon.

-Toni

wp-1478689163197.jpg

Papu-valkosipulikeitto | White Bean & Garlic Soup

/ tonijv / 1 kommentti

Papu-valkosipulikeitto

Melkein arvaan mitä otsikon perusteella ajattelet, mutta anna kun perustelen. Tämä soppa on nimittäin äkkiseltään nimettynä tämänhetkinen lempparini, usko pois. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, koska kyseinen soppa ei sisällä voita eikä kermaa eikä oikeastaan mitään, mitä usein pidetään hyvän keiton perusraaka-aineina. Tämän keiton salaisuus on kuitenkin liemessä, joita on oikeastaan kaksi: pavut ensin keitetään mausteliemessä, jolloin ne imevät huimasti makua itseensä, ja sitten vielä varsinaiseen keittoon loihditaan oma liemensä.

Alun perin resepti on Peter Millerin Lunch at the Shop -opuksesta, jossa on reseptejä työpaikan yhteisöllisiin lounasruokailuihin. Konsepti on mielenkiintoinen ja hauskan nostalginen, mutta itse kirjaa tai tämän keiton alkuperäistä reseptiä en ole omin silmin nähnyt, sillä nappasin reseptin toissa kesän Kinfolkista. Keitto on pettävän yksinkertainen: papujen lisäksi tarvitaan vain muutama kynsi valkosipulia, yksi sipuli, sellerinvarsi, valmista lientä (tai fondia) sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi keiton päälle voi nakata esimerkiksi makkaraa, paahdettua sipulia ja lehtipersiljaa, mutta se ei ole pakollista.

Tähän soppaan pätee sama kuin oikeastaan kaikkiin yksinkertaisiin ruokiin: kun raaka-aineita on vähän, niiden täytyy olla ensiluokkaisia. Älä siis oikaise ja keittele soppaa purkkipavuista, se ei toimi. Osta pavut kuivattuina, esimerkiksi Go Green -merkin valikoimassa on Öölannissa (!) viljeltyjä valkoisia papuja, jotka ovat likipitäen täydellisiä. Niiden kypsentämiseen menee noin 90 % tämän reseptin vaatimasta ajasta ja vaivasta, joten kun se on hoidettu, on keitto melkein valmis.

Kuivatuissa pavuissa on se hidastava tekijä, että ne kannattaa liottaa yön yli. Liottaminen turvottaa pavut usein yli kaksinkertaisiksi ja lyhentää huomattavasti niiden keittoaikaa. Aikaa liottaminen tietenkin vaatii, mutta vaiva on minimaalinen: kumoa pavut kattilaan, laske päälle vettä (ja lusikallinen ruokasoodaa) ja anna seistä yön yli. Pavut voi keittää myös ilman liotusta, mutta silloin ne eivät turpoa yhtä paljon eivätkä mureudu ihan samalla tavalla. Lisäksi keittoaika voi jopa tuplaantua.

wp-1478101730421.jpg

Tältä pavut näyttivät ennen liotusta …| The beans pre-soak…

wp-1478101727209.jpg

…ja tältä liotuksen jälkeen | …and here post-soak

wp-1478101724134.jpg

Makuraaka-aineet kehiin ja pata tulille! | Add the aromatics and fire it up!

wp-1478101720965.jpg

Viimein kypsiä papuja kattilallinen | Finally a potful of cooked beans

Maultaan keitto on täyteläinen ja lempeä, ei ollenkaan pistävän valkosipulinen. Keittohan on perusreseptiltään vegaaninen, ellei sitten sitä makkaraa päälle heittele. Lisäksi se on gluteeniton, maidoton, pähkinätön… Ainoastaan selleri taitaa olla ainoa herkistävä raaka-aine, ja senkin voi korvata vaikka toisella sipulilla tai palalla jotain juuresta. Pavuissa on lisäksi proteiinia ja kuitua runsaasti. Joten alahan liottaa niitä palkokasveja 😉

Papu-valkosipulikeitto
4 annosta

Ainesosat

Pavut
380 g kuivattuja valkoisia papuja
1 tl ruokasoodaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 kynttä valkosipulia
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

Keitto
annos keitettyjä papuja (ks. yllä)
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
3,5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria

Ehdotuksia lisukkeiksi
Paistettua bratvurstia
Lehtipersiljaa
Paahdettua sipulia

  • Liota ensin pavut. Mittaa ne kulhoon tai muuhun astiaan, jossa ne mahtuvat turpoamaan vähintään kaksinkertaiseksi. Laske päälle runsaasti vettä ja lisää lusikallinen ruokasoodaa, jos sitä löytyy kaapeistasi. Sooda auttaa papuja imemään nestettä. Jätä pavut likoamaan yön yli.
  • Kaada lionneista pavuista neste pois ja huuhtele pavut vielä uudelleen. Siirrä pavut kattilaan ja kaada runsaasti vettä perään (veden pinta saa olla ainakin 10 cm papujen yläpuolella). Laita kattilaan myös kuorittu sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, puolitettu sellerinvarsi, laakerinlehdet sekä suola.
  • Laita kattila liedelle, kiehauta, laske lämpötilaa ja anna papujen porista hiljalleen. Papujen kypsyminen pehmeiksi vie vaihtelevasti aikaa, joten kokeile kypsyyttä ensimmäisen kerran noin 45 min keittämisen jälkeen. Kypsymiseen voi kuitenkin mennä pitkälti toistakin tuntia.
  • Kun pavut ovat täysin pehmeitä, ota kattila liedeltä ja ongi sipulit ja muut mausteet pois kattilasta. Jos käytät kaikki pavut heti, valuta neste pois. Pavut säilyvät myös jääkaapissa keitinliemessään viikon tulevaa käyttöä varten.
  • Kun olet valmis keiton tekemiseen, laita kattila liedelle lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kattilaan runsaasti oliiviöljyä. Lisää kattilaan hienonnetut valkosipulinkynnet ja kuullota niitä muutama minuutti (älä ruskista). Lisää kattilaan valutut pavut ja paista taas muutaman minuutin verran.
  • Lisää kattilaan liemi (sitä on ohjeessa niukasti, voit lisätä määrää halutessasi) ja pippuri, tarkista tarvitaanko lisää suola. Kiehauta vielä kerran.
  • Ota kattila liedeltä ja soseuta noin kolmasosa pavuista sauvasekoittimella tai vaikka perunasurvimella. Murskatut pavut suurustavat liemen ja tekevät keiton rakenteesta paksumman.
  • Kauho soppa lautaselle ja lorauta päälle vielä vähän hyvää oliiviöljyä. Täydennä halutessasi lisukkeilla ja leivällä.

No, vakuutinko? Meneekö papusoppa testiin?

-Toni

wp-1478101716635.jpg

—

White Bean and Garlic Soup

I think I know what you’re thinking, but humour me. Believe me when I say this is probably my favourite soup currently.  I know it doesn’t seem that special; it has no cream nor butter or, in fact, any of the usual comfort food characteristics one often find in sumptuous soups. The secret of this soup is in the broth, or in the broths: first the beans are cooked in a broth with onion, garlic and celery, and then the actual soup is made with chicken or vegetable stock and more garlic.

Originally this soup is from Peter Miller’s book Lunch at the Shop, in which he presents lunches that can be eaten communally at the work place. The concept is nice and nostalgic but I have never seen the book or recipe in the flesh – this version of the soup was snatched from Kinfolk last year. The recipe is deceptively simple: in addition to the white beans, you’ll only need an onion, couple of cloves of garlic, a stick of celery, chicken or vegetable stock and salt and pepper. The soup can be finished with fried sausage, roasted onion and parsley, but that’s optional.

There’s one universal truth about simple foods that’s valid here also: when there’s only a couple ingredients, you need to make sure to use the best option available. So, under no circumstances try to make this soup with canned white beans; that shortcut unravels the whole concept. Buy the beans dry and preferably organic. In the Nordic countries, a Swedish brand Go Green has fantastic dried white beans grown in Öland. Cooking the beans takes about 90% of the time and effort in this recipe, so after that’s done the soup is basically ready. Almost.

The hindering thing about dried beans is the fact that they need to be soaked overnight. Soaking doubles the volume of the beans and shortens their cooking time, so it’s easily worth the time. Soaking might be time consuming but it certainly is effortless: just pour the beans in a pot, cover with water (and add a teaspoon of baking soda) and forget about them. The beans can be cooked without the soaking, but they don’t absorb as much water and therefore won’t be as tender and plump. Additionally, the cooking time can be even double compared to that of the soaked beans.

The flavour of this soup is creamy and mellow; the garlic won’t bite here. The basic recipe is even vegan (unless you decide to put sausage on top). It’s also gluten free, dairy free, nut free… The only common allergen here is the celery, which can be replaced with another onion or a piece of some root vegetable. The beans also contain lots of protein and dietary fibre. So go on, start rinsing your beans 😉

White Bean and Garlic Soup
4 servings

Ingredients

Beans
380g dried white beans
1 tsp. baking soda
1 onion
2 cloves of garlic
1 stick of celery
2 bay leaves
1 tsp. salt

Soup
batch of cooked beans (see above)
olive oil
2 cloves of garlic, minced
3,5 dl chicken or vegetable stock
salt and pepper

Suggestions for serving
Fried bratwurst sausage
Flatleaf parsley
Fried crispy onion

  • Soak the beans: put the beans in a pot that allows them to at least double in volume and cover with plenty of water. Add a teaspoon of baking soda if you have some, it helps the beans to absorb more water. Leave to soak overnight.
  • Pour away the water from the beans and rinse once more. Transfer the beans into a pot and cover with a generous pour of water (at least 10 cm of water over the beans). Add a peeled onion and garlic cloves, a halved stick of celery, bay leaves and salt. Put on heat, bring to a boil, reduce heat and let simmer on medium low heat. The cooking takes anywhere between 45 minutes and 2 hours, so taste the beans often to see when they are done.
  • When the beans are completely soft, remove from heat and fish out the onion and other flavourings. If you use the beans right away, drain. The beans can also be kept in the fridge in their cooking liquid for up to a week.
  • When you are ready to make the soup, place a pot on medium heat and pour in a generously olive oil. Add the minced garlic and sauté until fragrant (don’t brown). Add the drained beans, mix and cook for a couple of minutes.
  • Add the stock (there’s not a lot of stock in the recipe, you can add more if you want a thinner soup) and pepper, check if the soup needs more salt. Bring to a boil.
  • Remove the pot from heat and mash about a third of the beans with a handheld mixer or potato masher. The mashed beans thicken the soup nicely.
  • Ladle the soup on to plates, and garnish with a drizzle of olive oil. Add parsley, crispy onion and sausage, if that’s your thing. Serve with nice crusty bread.

Well, did I manage you convince you? Fancy some bean soup now, heh?

-Toni

Tuorepuuro | Overnight Oats

/ tonijv / 2 kommenttia

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman aamiaishommia. Joillekin aamupala on päivän tärkein ateria, mutta itse en kuulu heihin. Herättyäni kaipaan lähinnä juotavaa ja erityisesti mehua: hedelmämehu on minulle paljon kahviakin tärkeämpää. Aamulla syöminen ei tunnu usein houkuttelevalta ja usein kestääkin tovi ennen kuin syön palan ruisleipää tai jotain muuta.

wp-1477312868292.jpg

Puolisoni on kuitenkin aivan eri maata, eikä voi aloittaa päiväänsä ilman kunnon aamupalaa. Erilaisia rahkoja ja sen sellaisia tulikin raahattua kaupasta pitkään, kunnes hänkin alkoi kyllästyä niihin. Myös niiden pakkaamiseen tunnutaan käyttävän kamalan paljon muovia, joten tarpeetonta roskaakin kertyy viikossa jo vino pino. Päätin kokeilla rahkojen korvikkeena tuorepuuroa, overnight oatsia, jota trendikkäämmät ihmiset ovat mutustelleet jo vuosia.

wp-1477312893208.jpg

Mustikkapuuro | Bilberry overnight oats

Tuorepuuron idea on liottaa kaurahiutaleita nesteessä viileässä, jolloin ne imevät itseensä kosteutta ja pehmenevät syömiskelpoisiksi jääkaapissa yön yli. Kuumennusta ei siis tarvita. Itse lopetin puurojen syömisen parivuotiaana, enkä sen jälkeen ole suostunut syömään kuin riisipuuroa. Perinteisen puuron rakenteessa tökkii jokin pahasti, minkä takia en varmaan tuorepuuroakaan aiemmin tullut kokeilleeksi. Onneksi kuitenkin kokeilin, koska tuorepuuro on loistava aamu- tai välipala!

Yksinkertaisimmillaan tuorepuuroon siis riittää kaurahiutaleet ja vesi. Usein mukaan sekoitetaan kuitenkin makuaineita ja jogurttia, joka tuo puuroon rakennetta. Käytän puuroon isoja kaurahiutaleita, jotka ovat kokonaisia litistettyjä kauranjyviä. Niiden käyttöä puuroissa rajoittaa (kuulemma) niiden pitkä keittoaika, mutta tässä sillä ei ole väliä, koska kauraa ei kypsennetä. Isot hiutaleet tuovat rakennetta puuroon ja mielestäni tekevät siitä kuohkeampaa. Lisäksi olen sekoittanut puuroon lusikallisen pellavansiemenrouhetta, jonka vesiliukoinen kuitu auttaa puuroa sitomaan nestettä. Lisäksi pellava sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja.

wp-1477312858232.jpg

Teen yleensä tuorepuuron pakastemustikoista tai -puolukoista, koska ne tuntuvat sopivan maultaan ja rakenteeltaan omalle aamupalalleni parhaiten. Marjat voi sekoittaa jäisinä puuron joukkoon, ne ehtivät sulaa yön aikana. Pakastettujen kokonaisten marjojen lisäksi käytän puurossa marjajauheita. Ne ovat mainio tapa lisätä makua ja marjojen muita hyviä puolia puuroon, ja erityisesti mustikkajauhe värjää puuroon komean violetiksi. Muutamaa merkkiä kokeiltuani olen tykästynyt Biokian jauheisiin, jotka ovat muita kokeilemiani selvästi hienojakoisempia ja tuoreemman makuisia. Niitä voi ostaa isommista marketeista kuivahedelmähyllystä.

wp-1477312878212.jpg

Mustikan ja puolukan lisäksi olen kokeillut myös tyrniä koska pidän sen omintakeisesta mausta ja ravinnetiheydestä, mutta jostain syystä sen maku ei päässyt ihan oikeuksiinsa puurossa. Täytynee kokeilla yhdistää se johonkin toiseen makuun, esimerkiksi korvata kauramaito appelsiinimehulla.

Tätä reseptiä saa ja pitääkin säätää oman maun ja jääkaapin mukaiseksi: mustikan tai puolukan voi korvata lähes millä tahansa hedelmällä tai marjalla, joten ne pakkaseen pyörimään jääneet viinimarjat sun muut syksyn saaliit kannattaa nakata kauran joukkoon. Talven hedelmistä kannattaa kokeilla ainakin granaattiomenaa ja sitruksia. Tässä reseptissä nesteenä on kauramaitoa, mutta sen voi vaihtaa lehmänmaitoon tai johonkin hedelmä- tai marjamehuun. Jogurtti ei ole pakollinen osa reseptiä, mutta se edesauttaa sopivan kuohkean rakenteen syntymistä. Sen voi luonnollisesti vaihtaa kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, jolloin tuorepuurosta tulee vegaaninen. En ole lisännyt puuroon sokeria tai muuta makeutusta, koska marjojen makeus riittää meille. Osa kasvimaidoista on luontaisesti makeaa, joten esimerkiksi riisimaitoa käyttämällä puuroon saa halutessaan hieman makeutta. Ennen syömistä päälle voi myös valuttaa hieman hunajaa. Puuron voi halutessaan maustaa myös pienellä ripauksella mausteita, esimerkiksi kanelia tai kardemummaa, jotka molemmat toimivat marjojen kanssa hienosti. Mausteita kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, koska ne peittävät helposti muita makuja. Proteiiniä kaipaavat voivat sekoittaa proteiinijauhetta puuron joukkoon.

Tätä reseptiä soveltamalla saa siis vaikka joka viikonpäivälle uudenlaisen puuron, joten kyllästymään ei kovin nopeasti pääse. Aamukiirekin helpottaa, kun ei tarvitse enää käyttää aamulla aikaa kokkaamiseen, vaan aamupala on valmiina jääkaapissa.

Marjatuorepuuro
1 annos

Ainesosat

1-1½ dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl mustikoita tai puolukoita pakasteesta
1 tl mustikka- tai puolukkajauhetta (esim. Biokia)
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl turkkilaista jogurttia
½-1 dl kauramaitoa

  • Sekoita kaikki ainekset annoskulhossa illalla. Lisää nestettä sen verran, että puuro jää selvästi löysäksi, kaurahiutaleet imevät nestettä huomattavan paljon. Laita kulho jääkaappiin. Puuro on aamulla valmista syötäväksi.

Vinkki! Voit koristella annoksen lisäämällä kulhon päälle marjoja, siemeniä, pähkinöitä, kookoslastuja tai mitä ikinä haluatkin. Jos kaipaat makeutta, valuta puuron päälle hunajaa.

wp-1477312882646.jpg

wp-1477312886010.jpg

wp-1477312889648.jpg

No, miltä vaikuttaa? Oletko jo kokeillut tuorepuuroja, vai epäilyttääkö kylmän puuron popsiminen?

-Toni
—

Let’s talk about breakfast! For some people, it’s the most important meal of the day, but I’ve never been one of them. I just need a glass of juice to wake me up, it’s actually even more important for me than coffee in the mornings. Eating straight after waking up doesn’t work for me, and it usually takes an hour or so before I eat anything.

However, my spouse is a member of the former group: he cannot start his day without a proper breakfast. We used to have lots of quark based products for breakfast in our fridge, but one gets tired after a while of eating that sort of things. Furthermore, they are usually packaged in plastic boxes that produce a significant amount of superfluous waste. So, I decided to give overnight oats, or fresh porridge like we call it here in Finland, a chance.

The idea of overnight oats is to soak rolled oats in liquid in the fridge overnight so that they absorb the liquid and soften. There is no need for heating, the porridge is served cold. I have personally never been a friend of porridge: I’ve been told I stopped eating porridge around the tender age of two and never picked up the habit again. There’s just something unpleasant about the texture for me, I can’t really explain it. That is probably the reason I wasn’t very interested in overnight oats when the dish conquered the food blogs a couple years back. I’m glad I finally gave it a go, because overnight oats is a great breakfast dish!

One could make overnight oats with just rolled oats and water. However, usually berries or fruits are added to give the porridge some flavour and nutrients, and yogurt to give the porridge some texture. I use jumbo rolled oats, because I like their appearance and the texture the large grains provide. I’ve heard jumbo oats are burdensome to cook since they require a long cooking time, but that it not an issue here since the oats are not cooked. Besides the oats, I add a tablespoon of crushed linseeds to the porridge. Their water-soluble fibre helps the porridge to set, and they also contain loads of omega-3 fatty acids.

I make the porridge usually with frozen bilberries (Nordic blueberries) or lingonberries. The berries can be mixed in while still frozen, they will thaw during the night. In addition to the frozen whole berries, I use berry powders to flavour the porridge. They add a lot of flavour (and nutrients) and give nice bright colour, especially the bilberry powder gives the whole porridge a wonderful lavender hue. I have tried different brands and I have concluded that here in Finland a brand called Biokia makes the best berry powders. They are the finest ground that I have seen and therefore blend well into the porridge.

I have also tried sea buckthorn berries that bright orange in colour and have one of the highest vitamin C concentrations in any foods. Their unusual flavour didn’t really shine through, though, so I must keep testing that one with other ingredient compositions. I’m thinking of using freshly squeezed orange juice instead of oat milk next.

This recipe, like so many others, can and should be adjusted to your personal liking and cravings. The bilberries or lingonberries can be substituted with basically any fruit or berry imaginable: use the red or black currants in your freezer or finely cube an apple, whatever your heart desires (and cupboards provide). In the winter I suggest trying pomegranate or citrus fruits. In this version, I use oat milk as the liquid, but you can use regular milk, soy milk, rice milk, fruit juices etc. The yogurt is not a mandatory part of the porridge but it gives a nice tang and also helps with the creamy texture. It can be omitted or replaced with vegetable based yogurt. I have not seen any reason to add any sweeteners to the porridge beyond the berries and fruits, but you can add some sugar or use naturally sweet rice milk. You can also drizzle some honey on top of the porridge just before eating. If you’re fan of spices, you can add some cinnamon or cardamom to the porridge, but remember that a little goes a long way; the spices easily overpower other flavours in the porridge. Protein lovers can add a spoonful of protein powder too.

So, this porridge recipe can be used as a base to make a new porridge for every day of the week, so you won’t grow bored anytime soon. It also helps scheduling your mornings as you don’t need to cook – your porridge is waiting for you in the fridge already.

Overnight Oats with berries
1 portion

Ingredients

1-1½ dl jumbo rolled oats
2 tbsp. frozen bilberries or lingonberries
1 tsp. bilberry or lingonberry powder
1 tbsp. ground linseeds
1 tbsp. Turkish yoghurt
½-1 dl oat milk

  • Mix all the ingredients in a bowl. Add enough oat milk to make the mixture soggy; the oats will absorb a lot of liquid. Put the bowl in the fridge overnight. The porridge is ready for eating in the morning.

Tip! You can garnish the porridge with more berries, seeds, nuts, coconut flakes etc. If you crave sweetness, drizzle some honey on your porridge.

There you go! What do you think? Have you already tried overnight oats, or is the idea of cold porridge just too weird?

-Toni

 

Sesonkikakku | Seasonal Cake

/ tonijv / 1 kommentti

Kuten viimeksi mainitsinkin, leipominen on kiinnostanut kovasti viime aikoina. Pullia ja kakkuja on tullut tehtyä erilaisia, ja juuri kakut kiehtovat eniten. Enkä tarkoita nyt täytekakkuja tai muita kuorrutettuja leipomuksia, vaan kuivakakkuja. Tuo suomenkielinen nimi on kyllä kaikkea muuta kuin imarteleva, hyvä kuivakakku on kaukana kuivasta. En tosin tiedä kuinka paljon paremman kuvan englanninkielinen termi pound cake antaa.

wp-1476362479798.jpg

Kotimaisten päärynöiden sesonki osuu vasta lokakuulle, ja voi pojat kuinka hyviä ne ovatkaan! | Finnish pears don’t ripen until October, but good things come for those who wait

Leivänleipomista opetellessani olen lukenut paljon jauhoista ja leipomisen kemiasta. Niin kuin gluteenittoman hapanjuurileivän postauksessa totesin, jauhojen gluteeni on hyvin olennainen osa leivän olemusta. Sama on käynyt ilmi esimerkiksi korvapuusteja ja naan-leipää leipoessa, koska gluteeniton taikina ei kestä samalla tavalla venytystä. Kaikessa leipomisessa ei kuitenkaan gluteenia ja sitkoa suinkaan kaivata, joten jauhoja voi valita ja sekoitella vapaammin. Erilaisia jauhoja on harrastuksen myötä päätynyt kaappiin kohta kymmentä sorttia. Niistä suosikiksi on noussut kaurajauho. Tämäkin kakku on sen ansiosta luontaisesti gluteeniton.

wp-1476362495254.jpg

Tästä versiosta opin, että päärynät kannattaa kuoria, koska kuoret jäävät varsin sitkeiksi pitkänkin kypsennyksen jälkeen | Unlike in this picture, the pears should be peeled

Tämän kakun luumuversion resepti on ilmeisesti alun perin Nigel Slaterin kirjoittama, mutta monen välikäden kautta kuljettuaan se on muuttunut jonkin verran, itsekin sovelsin oman tyylini mukaisesti. Resepti on siitä hieno, että sitä voi käyttää pohjana oikeastaan minkä tahansa kauden hedelmän kanssa. Tällä kertaa tein sen Kreetta Järvenpään tavoin kotimaisista päärynöistä, joiden hapokkuus muodostaa cashew-pähkinöiden kanssa hienon parin. Lisäsin kuitenkin mausteita, koska ne tuovat syksyisen tuulahduksen: vastaraastetun muskottipähkinän tuoksussa on syksyn sisintä olemusta. Kesällä kakun voi peitellä raparperilla tai marjoilla, keväällä vaikka aprikooseilla ja talvella persimonilla tai ohuesti kuorineen viipaloidulla veriappelsiinilla (joka kannattaa laittaa vuoan pohjalle ja taikina sen päälle ja valmiina kumota nurin päin tarjolle). Syksy taas on täynnä mahdollisuuksia: alkusyksystä luumut, sitten omenat, viikunat ja päärynät, jopa kurpitsa. Kokeile rohkeasti eri hedelmiä ja vihanneksia, niin voit löytää uusia ja kiehtovia makupareja.

wp-1476362452016.jpg

Resepti on gluteeniton ja voin margariinin vaihtamalla siitä saa myös maidottoman. Pähkinät voi korvata halutessaan vaikka rouhitulla tummalla suklaalla tai ne voi jättää kokonaan pois. Mantelijauheen taas voi korvata esimerkiksi kookoshiutaleilla. Valkoisen sokerin voi korvata fariini-, kookos-, muscovado- tai intiaanisokerilla, jolloin kakusta tulee vielä herkullisempi. Mausteet taas voi jättää pois, tai ne voi vaihtaa, esimerkiksi inkivääri toimii monen hedelmän kanssa erinomaisesti.

Päärynä-cashewkakku

Ainesosat
150 g voita
150 g sokeria (myös tumma sokeri käy)
3 kananmunaa
75 g kaurajauhoa
1½ tl leivinjauhetta
½ tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
100g mantelijauhetta
kourallinen cashew-pähkinöitä
2-3 päärynää

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pingota noin 22 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin leivinpaperi. Voitele vuoan reunat.
  • Kuori päärynät ja poista niiden siemenkodat. Viipaloi päärynät noin 1 cm paksuiksi viipaleiksi. Rouhi cashew-pähkinöitä veitsellä pienemmäksi.
  • Vatkaa kulhossa voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita välissä voimakkaasti.
  • Sekoita kaurajauho, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Nostele jauhoseos osissa voi-sokerivaahdon joukkoon nuolijalla varovasti. Sekoita mantelijauhe ja pähkinärouhe lopuksi taikinan joukkoon.
  • Kauho taikina irtopohjavuokaan ja tasoita pinta nuolijalla. Asettele päärynäviipaleet kakun päälle (oman tyylin mukaan) ja laita kakku uuniin. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia. Kypsyyden voit kokeilla pistämällä puutikun kakun keskelle: jos tikku on ulos vedettäessä puhdas, kakku on valmis. Anna kakun jäähtyä vartin verran ennen kuin avaat vuoan.

Vinkki! Omien empiiristen kokemuksieni mukaan tämä kakku on parhaimmillaan viileänä, joten jos raaskit niin anna kakun jäähtyä jääkaapissa muutama tunti. Jos et, niin ahmi pois!

wp-1476362443243.jpg

—

Hi there!

Like I told last time, baking has interested me a lot lately. I have baked several types of cakes and buns, but it’s the cakes that have stolen my attention really. And I don’t mean cream cakes, I mean honest pound cakes. The Finnish name for pound cake is kuivakakku, meaning ‘dry cake’, which certainly isn’t very flattering or truthful. I’m not sure, though, if pound cake is much more appealing.

When I studied bread baking, I read a lot about different flours and the chemistry of baking. Like I wrote in the post about gluten free sourdough bread, gluten is an essential part of bread, and it also acts an important part in cinnamon rolls, buns and naan bread. However, cakes and pies don’t need the stretching abilities the gluten gives, so the options are much more varied. My flour cabinet is bursting with over ten different kinds of flours, but currently one of them is my favourite: oat flour. This cake is naturally gluten free because of it.

This cake recipe is apparently Nigel Slater’s originally (with plums) , but it has probably changed while travelling through the internet. I made some alterations to it too, and like Kreetta Järvenpää, I used Finnish pears for the top for this iteration. The Finnish pears are smaller than imported ones and they are usually also tangier, which works perfectly with the creaminess of the almond and cashews.

The best part about this recipe is that it can be adapted for every season: in the summer it can be coated with rhubarb or berries, in the spring with apricots and in the winter with persimmons or blood oranges (which could be sliced thinly with their rind and placed in the bottom of the tin, under the dough). The autumn is off course the main event for this cake; plums, figs, apples, pears and even thinly sliced pumpkins can be placed on top and some spices added to the recipe. You should try different fruits and vegetables fearlessly to find new and exciting flavour pairings.

This recipe is naturally gluten free, and it can be made dairy free by changing the butter to margarine. The nuts can be substituted with for example dark chocolate chunks or left out altogether. The ground almonds could be substituted with coconut flakes. The white sugar can be substituted partly or completely with darker varieties: muscovado, coconut or cane sugar. The darker sugars deepen the flavour of the cake and make it even more delicious. Also the spices can be left out or substituted with others; for example ginger works well with many fruits.

Pear-cashew cake

Ingredients
150 grams of butter
150 grams of sugar
3 eggs
75 grams of oat flour
1½ tsp. baking powder
½ tsp. nutmeg
1 tsp. cinnamon
100 g ground almonds
handful of cashews
2-3 pears

  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius. Place a piece of baking sheet between the bottom and the sides of a spring form pan of about 22 cm in diameter. Butter the sides of the pan.
  • Peel and de-seed the pears. Slice them to 1 cm thick slices. Roughly chop the cashews.
  • In a bowl, mix the sugar and butter and beat with an electric mixer until light and fluffy. Add eggs one at a time and mix after each one.
  • Mix together the oat flour, baking powder, and spices. Add the flour mix to be dough and mix gently with a spatula. Mix in the ground almond and the cashews.
  • Transfer the dough into the pan and smooth the surface with a spatula. Place the pear slices on top (in a fashion of your choosing) and put the cake in the oven. Bake for about 35-45 minutes. The cake is done when you stick a wooden skewer in the centre of the cake and it comes out clean. Remove from oven and let rest at least 15 minutes before opening the tin.

Tip! I find that this kind of cake is at its best served chilled, so if you can bear to wait, put the cake to the fridge for a couple of hours. If you can’t, wolf away!

wp-1476362459705.jpg

Down to my last quarter