Moules Marinière

Kappas, muutama viikko vierähti taas ja kevät alkaa viimein olla täällä pohjolan perukoillakin. Hienointa siinä on ehkäpä se, että kasvit heräävät taas ja villiyrttikausi on kohta kuumillaan. Siitä lisää kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä tänään pysytellään turvallisesti klassikoiden maailmassa ja kokkaillaan sinisimpukoita. Tässä reseptissä ei ole mitään uutta verrattuna tuhansiin eetterissä uiskenteleviin versoihin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa sen ylös, sillä sinisimpukat ovat herkkua meilläpäin ja kokemukseni mukaan moni epäröi simpukoiden ja nilviäisten ostamista. Jospa tästä innostuneena joku päätyisi vaikka kokeilemaan simpukoita ensimmäistä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules marinière eli sinisimpukat merimiehen (tai oikeastaan kai merimiehen vaimon tapaan) on ansaitusti merellisten herkkujen klassikkojen klassikko: rehtejä simpukoita yksinkertaisessa liemessä, tarjoiltuna leivän tai ranskalaisten kera. Tätä reseptiä en edes yrittänyt muunnella, koska täydellistä on oikeastaan mahdoton parantaa. Raaka-aineiden laatuun ja tuoreuteen kannattaa tässä(kin) tapauksessa siis ehdottomasti panostaa.

Sinisimpukat (Mytilus edulis, joskin muitakin Mytilus-suvun simpukoita myydään samalla nimellä) ovat yksi tavallisimpia simpukkalajeista Atlantin molemmilla rannoilla. Niitä on ilmeisesti syöty jo hyvin pitkään ja 1930-luvulta lähtien viljeltykin ruokakäyttöön. Sinisimpukka kasvaa sekä merissä että järvissä, mutta järvissä kasvaneet maistuvat kuulemma mutaisilta. Perinteisin resepti sinisimpuista on varmasti juurikin tämä seiloriversio, joka on peräisin Ranskan Normandiasta. Mariniére on merimiestä tarkoittavan marin-sanan feminiinimuoto, joka viittaa siis vissiin seilorin vaimoon, joka simpukat perinteisesti kalareissun jälkeen keitteli. Kaikkein perinteisin versio ei sisällä kermaa, vaan tämä versio olisi tarkkaan ottaen moules à la créme, mutta eipä olla nyt turhantarkkoja. Erittäin hyviä ovat kummatkin versiot.

Sinisimpukoiden kuuluu siis olla peräisin merestä ja mielellään kylmästä sellaisesta: ranskalainen ohje kuuluu, että sinisimpukoita voi syödä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun. Meillä tätä rajoitetta ei oikeastaan ole, koska Suomeen päätyvät simpukat ovat yleensä norjalaisia, tanskalaisia tai ruotsalaisia, joten meri on aina viileä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinisimpukoista on helppo aloittaa nilviäiskokkailut, koska ne kuuluu kypsentää elävänä ja niiden kunto on helppo tunnistaa: elävä simpukka on kiinni (tai menee kiinni kopauttaessa) ennen kypsennystä, joten heitä auki olevat simpukat pois. Kypsennyksen jälkeen taas simpukoiden kuuluu olla auki, joten jätä lautaselle ne simpukat, jotka jäivät kattilassa kiinni. Kuolleiden simpukoiden haju on etova ja niiden syöminen voi aiheuttaa monenlaisia epämiellyttäviä tilanteita, joten tätä ohjetta kannattaa noudattaa. Suosittelen siis ostamaan mahdollisimman tuoreita simpukoita, jotka on säilytetty ilmavasti perinteisesti verkkopussissa. Silloin todennäköisesti isompi osa simpukoista on elossa, jolloin syötävääkin on enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kypsät simpukat ovat aukinaisia | Cooked mussels open up for easy access

Moules Marinière eli sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
Kahdelle pääruokana tai neljälle alkuruokana

Ainekset
1 pussi sinisimpukoita (n. 1 kg)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
2 laakerinlehteä
1 dl valkoviiniä tai kuivaa siideriä
1½ dl kuohukermaa

  • Puhdista simpukat. Huuhtele simpukoita kylmällä vedellä ja harjaa ne puhtaaksi. Jos simpukka on auki, kopauta sitä pöytään. Jos simpukka menee kiinni, se on elossa ja sen voi käyttää. Heitä auki jäävät sekä rikkoutuneet simpukat pois. Jos simpukoissa on vielä ”parrat” eli kuoren raosta roikkuvat hiusmaiset kuitukimput, repi tai leikkaa ne pois. Huuhtele simpukat vielä uudestaan.
  • Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Laita iso kannellinen kattila tai kasari liedelle keskilämmölle ja heitä reilu nokare voita sulamaan kattilaan. Kun voi on sulanut, lisää sipulit ja laakerinlehdet pannuun ja kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
  • Nosta pannun lämpötilaa ja kumoa simpukat pannulle. Kaada perään valkoviini tai siideri ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyryttyä 3-4 minuuttia. Ravista kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana.
  • Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Ylikypsät simpukat muuttuvat sitkeiksi, joten ole tarkkana höyryttämisen kanssa. Kauho simpukat kattilasta tarjoiluastiaan reikäkauhalla tai vaikka pastakauhalla. Heitä kiinni jääneet simpukat pois. Lisää kattilan pohjalle syntyneeseen liemeen kuohukerma ja annan liemen kiehahtaa uudestaan. Lisää liemeen silputtua persiljaa ja kaada liemi simpukoiden päälle.
  • Tarjoile simpukat hyvän vaalean leivän tai ranskalaisten kanssa. Yhden simpukan kuoresta saa kätevät ottimet simpukoiden irrottamiseen kuoristaan.

Vinkki! Liemeen voi lisätä ennen simpukoiden päälle kaatamista myös lorauksen sitruunamehua tai vaikka ranskankermaa tuomaan hieman hapokkuutta.

Siitä! Äkkiä kalatiskille, simpukat ovat sesongissa vielä hetken!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ottimet sisältyvät pakkaukseen | Cutlery included

Over a fortnight has passed again, and finally the spring has found its way to the North. The spring has many virtues but for me the best part is the awakening of plants: the trees push out leaves, the grass shoots up new blades and delicate spring flowers cover the forests and meadows. From a culinarist’s perspective, spring is the high season of wild herbs and culinary plants, which is very exciting, but more on that next time. This time I have a true classic for you guys: mussels, sailor-style. This recipe is nothing special compared to the thousands of others like it floating around the net (pun definitely intended), but I want to share it with you because it is one that I return to time after time. I also feel that many people avoid mussels and other kinds of seafood because they might seem a bit laborious and strange. Maybe this text inspires someone to buy their first bag of these black-blue fellas.

Moules marinière, or mussels sailor-style (or actually sailor’s wife’s) is one of the best known seafood recipes, and rightly so. The recipe is simple: mussels in a simple broth served with bread or chips. I didn’t even try to adapt this recipe in any way, because it is basically perfect as is. Instead, you should pay extra attention to the quality if the ingredients, namely the mussels themselves.

Blue mussels (Mytilus edulis, though other species in the Mytilus family are sold with the same name) are one of the most common molluscs on both shores of the Atlantic. they have been eaten a long time and even farmed from the 1930s on. They live in both fresh and saltwater, but apparently, the freshwater kind tastes muddy. This recipe is the best-known way to cook mussels, and it is from the Normandy region on the North coast of France. The name marinière is a feminine form of the word marin, meaning sailor. I understand that this refers to the sailor’s wife, who would traditionally cook the mussels after the husband arrived home after a fishing trip. The most traditional recipe does not include cream, so this version should actually be called moules à la crème. With or without cream, this dish is delicious.

So the mussels should be from the sea, and preferably a cold one: the French have a saying that mussels should be eaten during the months that have the letter r in them, meaning from September to April. Here in the North this is not an issue as most of the mussels sold here are either from Norway, Sweden or Denmark, so the sea is always cold.

The mussels are a very nice starting point for expedition to the world of seafood because they are always cooked alive and their status is very easy to determine: before cooking a live mussel is tightly shut (or shuts when banged against the counter) and those that remain open should be discarded. Respectively, after cooking the mussels that did not open should be left on the plate. The smell of dead mussels is not pleasant and eating them might cause some uncomfortable situations, so I urge you to adhere to this advice. Best way to get as much alive mussels as possible is to buy them as fresh as possible and always packed in a net bag that lets the mussels breathe. That way you get more edible mussels for your money.

Moules Marinière or mussels sailor style
For two as a main course or for four as a starter

Ingredients
1 bag live mussels (approx. 1 kg)
2 shallot onions
1 garlic clove
some butter
2 bay leaves
1 dl white wine or dry cider
1½ dl heavy cream

  • Clean the mussels. Rinse the mussels and brush thme with a course brush. If a mussel is open, tap it against the counter. If the mussel closes, you can use it, but if it remains open it means that it’s dead and you need to throw it out. If the mussels still have their “beards”, a fibrous hair-like dangler sticking out between the shells, rip or cut them off. Rinse the mussels once again.
  • Mince the shallots and the garlic clove. Place a large kettle that has a lid on the stove on medium heat. Add a morsel of butter in the pan and let it melt. Add the onions and bay leaves in the pan and sauté until the onions are transparent.
  • Turn up the heat on the kettle and put the cleaned mussels in. Pour in the white wine or sider and close the lid. Steam the mussels for 3 to 4 minutes, shaking the kettle once or twice during that time.
  • The mussels are cooked when they are open. Overcooking makes them chewy, so don’t cook them too long. Take the mussels out of the kettle using a slotted spoon. Add the cream to the broth in the kettle and bring to a boil. Let the broth simmer for a minute or two, add a handful of chopped parsley and then pour it over the mussels.
  • Serve the mussels with some nice crusty bread or with French fries, like the they do in France. You can use a shell of one of the mussels as a nice tool to pick out the mussels out of their shells.

Tip! You can add a splash of lemon juice or crème fraiche (sour cream) to the broth before pouring it over the mussels to brighten it up a bit.

There! Now run off to the nearest fishmongers’, the mussels are in season for a while still!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fish Kara-Age + 2 sauces

Viikonlopun ruoat olivat vielä täysin päättämättä, kun eilen kävelin ruokakauppaan, mikä harvoin on hyvä asia. Ilman suunnitelmia ruokaostokset ovat usein hätäisiä ja jotain jää aina puuttumaan. Tällä kertaa pelastukseksi osoittautui kuitenkin palvelutiski, jossa köllötteli tuoretta turskaa tarjouksessa sekä hyvännäköistä possua. Possu päätyy sunnuntaina pataan hitaasti haudutettavaksi, mutta turskasta sen sijaan tehdään nopea lauantairuoka.

wp-1479560061447.jpg

Turska saa tällä kertaa japanilaisen käsittelyn. Japanilaiset rakastavat friteerattuja ruokia. Siellä käytetään monia erilaisia friteeraustapoja kevyestä tempurakuorrutuksesta paksumpiin kara-ageihin ja paljaaltaan öljyssä friteeraukseen. Aiemmin kirjoitinkin jo tonkatsusta, joka edustaa kara age -tyyliä, samoin kuin tämä turskaresepti. Vaalean kalan sijasta kara-agea voi tehdä myös vaikka kanasta, porsaasta tai kasviksista.

Menetelmä on sama, kuin tonkatsussa: kala paloitellaan, maustetaan suolalla, jauhotetaan, kastetaan kananmunaan ja lopuksi kuorrutetaan ihanan rapeilla panko-korppujauhoilla. Turska (ja suurin osa muista vaaleista kaloista) on kuitenkin niin miedon makuista, että se kaipaa parikseen voimakkaita kastikkeita. Tällä kertaa dippikulhoihin päätyy sitruunamajoneesia ja soijadippiä.

Majoneesi on hyvin yksinkertainen kastike, jota moni tuntuu pelkäävän sen väitetyn vaikeuden vuoksi. Käsin vatkaamalla majoneesin eteen saakin tehdä töitä, ja silti majoneesi saattaa juoksettua. Oikotie loistavaan majoneesiin on ostos-tv:stä tuttu: sauvasekoitin. Öljy, kananmuna ja mausteet vaan lorotetaan korkeaan ja kapeaan astiaan kerralla, jonka jälkeen sauvasekoittimella aloitetaan vatkaaminen pohjalta ja noustaan pikkuhiljaa ylöspäin. Koko koettelemukseen menee alle minuutti, enkä koskaan ole onnistunut juoksettamaan majoneesia tällä tavoin. Valmiin majoneesin voi lopuksi maustaa haluamallaan tavalla, tällä kertaa sitruunalla, mutta esimerkiksi valkosipuli ja kaprikset tai chili toimivat erinomaisesti.

Toinen kastike, soijadippi, taas on niin naurettavan helppo, ettei sitä oikein voisi edes reseptiksi kutsua. Maultaan soijadippi on kuitenkin täydellisen pureva ja raikastava erityisesti juuri friteeratuille ruoille, mutta se toimii erinomaisesti myös esimerkiksi erilaisten nyyttien kastikkeena. Sen tekemiseen ei montaa sekuntia kulu: kolme ainesosaa kulhoon, nopea sekoitus ja sen oli siinä. Tässä käyttämäni raaka-aineet ovat aasialaisesta ruokakaupasta, mutta markeiteistakin pitäisi nämä tuotteet nykyään löytyä.

Turska kara-agen voi tarjota lisukkeiden kanssa pääruokana tai sellaisenaan snäcksinä tai alkupalana. Lisukkeena kara-agen kanssa toimii tietenkin riisi ja salaatti, myös kaaliraaste toimisi hyvin. Salaattiin kannattaa valikoida raikkaan makuisia kasviksia, esimerkiksi retikkaa, retiisejä ja vihreää paprikaa. Salaattikastikkeen voi myös sekoittaa öljystä ja kalan kastikkeisiin käytetystä riisiviinietikasta. Riisistä aion kirjoittaa oman kirjoituksen lähiaikoina, koska se on aasialaisissa ruoissa kaiken perusta.

Turska kara-age + 2 kastiketta
Kahdelle pääruokana

Sitruunamajoneesi
2 dl ruokaöljyä (viinirypäleensiemen, rypsi, rapsi, auringonkukka)
1 kananmuna
1 tl (riisi)viinietikkaa
½ tl suolaa
1 luomusitruunan kuori
½ sitruunan mehu

  • Mittaa korkeaan ja kapeaan astiaan 2 dl ruokaöljyä. Riko öljyn joukkoon kananmuna ja mittaa mukaa myös viinietikka ja suola. Kananmuna vajoaa astian pohjalle.
  • Laske sauvasekoitin astian pohjalle. Jos sauvasekoittimessasi on tehonsäätö, aloita sekoittaminen pohjalla pienellä teholla ja nopeuta sitten sekoitin täyteen vauhtiin. Kun kananmunan rakenne on hajonnut ja vaalea emulsio alkaa muodostua astian pohjalle (10 sekuntia), ala nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin. Sekoita pikkuhiljaa kaikki öljy majoneesin sekaan. Surauta lopuksi koko komeus pinnalta pohjaan varmasti sekaisin.
  • Raasta majoneesin mausteeksi sitruunankuorta ja purista puolikkaan sitruunan mehu mukaan. Sekoita lusikalla. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Soijadippi
2 rkl hyvälaatuista soijaa tai tamaria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä

  • Mittaa ainesosat astiaan ja sekoita nopeasti.

Turska kara-age
300 g turskafileetä tai jotain muuta vaaleaa kalaa
suolaa
½ dl jauhoa
1 kananmuna
2-3 dl panko-korppujauhoja
öljyä friteeraukseen

  • Leikkaa kalafileistä ruodot pois. Ne ovat fileen keskellä, tunnet ne sormella. Leikkaa viilto ruotojen molemmilta puolin, jolloin fileestä tulee housujen muotoinen. Leikkaa fileet sitten suupalan kokoisiksi.
  • Mausta kalapalat suolalla. Pyörittele palat jauhoissa, jotta niihin tarttuu tasainen kuorrutus.
  • Riko kananmuna kulhoon tai syvälle lautaselle. Vatkaa munan rakenne rikki. Laita panko-korppujauhot toiselle lautaselle. Kastele kalapalat yksitellen ensin kananmunassa ja heitä sitten korppujauhojen päälle. Kierittele pala joka sivulta korppujauhoissa ja painele korppujauhot vielä kunnolla kiinni kalaan.
  • Kaada kattilan pohjalle noin 2-3 cm kerros ruokaöljyä. Lämmitä öljy kuumaksi liedellä keskilämpöä hieman kuumemmalla. Voit kokeilla öljyn lämpöä leivänpalalla: jos öljyä alkaa kuohua, kun laitat leivänpalan kattilaan, ja leipä ruskistuu noin puolessa minuutissa, öljy on tarpeeksi kuumaa.
  • Laske kalapalat yksitellen pihdeillä kattilaan. Friteeraa kerralla vain sen verran kalaa kuin kattilaan helposti mahtuu. Kun kala on saanut kauniin kullanruskean värin (muutama minuutti), käännä palat ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Kun kala on paistettu molemmilta puolilta, nosta palat talouspaperilla vuoratulle lautaselle valumaan. Paista loput kalat samalla tavalla.

wp-1479560013864.jpgwp-1479560018314.jpgwp-1479560024811.jpgwp-1479560050739.jpg

Tarjoa kala kastikkeiden, riisin ja salaatin tai kaaliraasteen kera.

Miltäs vaikuttaa? Oletko kokeillut majoneesin tekemistä tai friteeraamista kotona?

-Toni

This weekend’s food was still a mystery to me when I walked into a grocery store yesterday. That’s never good, as it usually leads to hasty impulse buys and something is always forgotten. However, this time the service counter saved me: fresh cod was on sale, and also nice looking pork was waiting for me behind the glass. The pork will be slow cooked on Sunday, but the cod would become Saturday’s easy and quick lunch.

This time the cod gets a Japanese treatment. The Japanese love to deep-fry. They have several different techniques for deep-frying, ranging from light tempura to crunchier kara-ages and even “naked” frying in oil. Earlier I wrote a recipe for tonkatsu, which is a kara-age dish, much like this fish recipe. In addition to fish, kara-age can be made with chicken, pork, beef or vegetables.

The technique is the same as with the tonkatsu: the fish is cut into pieces, flavoured with salt, tossed in flour, dipped in egg and finally coated with oh-so-crispy panko bread crumbs. Cod (and many other white-fleshed fish) is very tender flavour-wise, so I paired it with two strong sauces: lemon mayo and tangy soy dipping sauce.

Mayonnaise is a simple but satisfying sauce, but many seem to think it’s too hard to make yourself. If you whisk it by hand, you do need to put quite a lot of effort into it, and it may curdle anyway. However, for this there is a shortcut: immersion blender (just like on shopping channels in the 90s). When using an immersion blender, you can just measure the ingredients to a tall cup and blitz the whole thing in less than a minute, and I’ve never managed to curdle mayo making it this way. You can flavour the mayo as you please, I used lemon for this recipe, but garlic, capers and chili are excellent options as well.

The other sauce, the soy dip, is even more simple and it takes just seconds to make. Its flavour is something to behold, though. It has a perfect bite to refresh fried foods, and it also works well with for example dumplings and gyozas.

The cod kara-age can be served on its own as a snack or a starter, or with rice and salad or shredded cabbage as a main course. I recommend selecting fresh tasting vegetables for the salad, for example radishes, daikon, and green pepper. The salad dressing can be made with oil and the same rice wine vinegar that go into both sauces. And about the rice; I plan on writing a separate post about rice soon, as it is the cornerstone of most Asian cuisines, so stay tuned!

Cod Kara-Age + 2 sauces
For two as main course

Lemon mayonnaise
2 dl of oil (grape seed, canola, sunflower all work)
1 egg
1 tsp. (rice) wine vinegar
½ tsp. salt
zest of an organic lemon
juice of a half lemon

  • Measure the oil in a tall cup. Add the egg, vinegar and salt. The egg will fall to the bottom.
  • Lower the immersion blender into the cup, all the way to the bottom. If there are speed settings in your blender, start blending with low speed holding the blender in the bottom of the cup and then increase the speed. When the egg is starting to emulsify (about 10 seconds), start lifting the blender slowly to incorporate more oil in to the emulsion. Finally, blend through the whole mayo to make sure it’s all blended.
  • Grate some lemon zest and squeeze the juice of half a lemon into the mayo and mix with a spoon. Taste and add salt or lemon juice if necessary.

Soy dipping sauce
2 tbsp. good quality soy sauce or tamari
2 tbsp. rice wine vinegar
½ tsp. toasted sesame oil

  • Measure the ingredients into a cup and mix.

Cod Kara-Age
300 g of cod fillets
salt
½ dl of flour
1 egg
2-3 dl of panko bread crumbs
oil for deep-frying

  • Cut the bones out of the fish fillets. They are located in the centre of the fillets, you can feel them with your finger. Make a cut on both sides of the bones, and remove the strip with the bones. The fillets are shaped like trousers now. Cut the fillets into bite-sized pieces.
  • Season the fish with salt. Toss the pieces in flour to coat them.
  • Break the egg in a deep plate and whisk lightly. Pour the panko into a separate plate. Dip the pieces of fish individually first in the egg and then toss on the bread crumbs. Roll the piece in the bread crumbs to coat it on all sides, and press to make the bread crumbs stick to the fish. Repeat with rest of pieces.
  • Pour a layer of 2-3 cm of oil into a pan and heat on medium-high heat. You can check if the oil is hot enough by putting a piece if the bread into the oil: if the oil bubbles and the piece of bread gets a nice golden colour about in 30 seconds, the oil is hot enough. Put the pieces of fish into the oil individually with a pair of tongs. Don’t put too many pieces at once; the pieces need room to cook and the oil might cool too much. When the pieces a starting to look nicely golden brown (a couple of minutes), turn them and fry the other side golden as well. When cooked, lift the pieces from the oil onto a plate lined with paper towels to drain excess oil. Fry rest of the fish.

Serve the fried fish with the sauces, rice, and salad or shredded cabbage.

So, what do you guys think? Have you tried making mayo at home of deep-frying before?

-Toni