Gluteeniton hapanjuurileipä | Gluten Free Sourdough Bread

Heippa höpönassut!

Yleisön toivomuksesta aloin kehitellä gluteenittoman hapanleivän reseptiä muutama viikko sitten. Aluksi pidin tehtävää hupsuna, mutta nopea googlettelu paljasti, ettei gluteeniton hapanleipä suinkaan ole mahdottomuus.

Gluteeni on proteiini, joka muodostuu jauhojen kahden proteiinin, gluteniinin ja gliadiinin, sekoittuessa veteen. Nämä kaksi proteiinia muodostavat verkkomaisia joustavia rakenteita, jotka antavat taikinalle sen sitkon. Gluteeniverkosto kerää kalvojensa sisään leivän noustessa muodostuvia kaasuja, jotka paistettaessa jäävät leivän sisään ja muodostavat kuplia. Ilman näitä kuplia leipä muistuttaisi enemmän leivonnaista kuin perinteistä leipää. Lämmitettäessä gluteeniverkosto koaguloituu, jolloin leivän rakenne saa muotonsa ja myös säilyttää sen kypsänä ja leikattuna.¹

Gluteeni siis liittyy länsimaisen vaalean leivän tärkeimpiin ominaisuuksiin, joten gluteenin poistaminen yhtälöstä muuttaa koko konseptia. Ilman gluteenia ei muodostu sitkoa, joten gluteeni täytyy korvata jollain muulla. Monissa resepteissä, erityisesti amerikkalaisissa, gluteenittomaan taikinaan lisätään lisäaineeksi esimerkiksi ksantaanikumia elastisen rakenteen saavuttamiseksi, mutta itse en pidä sitä vaihtoehtona. Toinen suosittu vaihtoehto on imitoida gluteenin vaikutusta vesiliukoisten kuitujen avulla. Tämän vuoksi taikinan teko aloitetaan tekemällä psylliumjauheesta, pellavansiemenrouheesta ja vedestä geeli, joka toimii taikinan nesteenä. Tämän lisäksi valitsin yhdeksi jauhoista monen suositteleman, mutta aika tuntemattoman durrajauhon, joka sisältää runsaasti proteiinia.

Aloitin kokeiluni Baking Magique -blogin Thean reseptillä, johon tämäkin resepti perustuu. Muuntelin reseptiä aika paljon, sillä vaikka blogin ohjeen mukaisesti leivästä tuli kaunis ja yllättävän hyvänmakuinen, se oli rakenteeltaan aikamoista hyytelöä . Vähensin tärkkelyksen määrää ja lisäsin gluteenittomia jauhoja, korvasin osan psylliumista lempeämmillä pellavansiemenillä ja muutin metodia muistuttamaan enemmän tavallisen hapanleipäni leivontatapaa; padassa paistaminen kun mielestäni on ylivertainen tapa paistaa leipää. Gluteeniton taikina ei myöskään tarvitse autolyysivaihetta, koska se liittyy juuri gluteenin kiristymisen välttämiseen. Kaksivaiheiseen kohotukseen ei taas kannata ruveta, koska gluteeniton taikina nousee kokemukseni mukaan niin hitaasti, että kokonaiskohotusaika nousisi todella pitkäksi, jos valmiista leivästä ei halua kovin kiinteää.

wp-1472460275329.jpg

Tältä näytti Thean reseptillä tehty leipä. Kaunis, mutta rakennne jätti toivomisen varaa. | This is my first try with Thea’s recipe. A beautiful loaf, but the texture was a bit wobbly.

Gluteeniton juuri taas olikin hyvin yksinkertainen juttu: vehnäjauhot korvattiin vain gluteenittomilla jauhoilla, muuten juuri toimikin aivan samalla tavalla. Raastoin joukkoon yhden omenan satokauden kunniaksi ja bakteerien ruoaksi, mutta lusikallinen sokeria toimisi varmaankin myös. Oikaisin siirtämällä uuteen juureen vanhan bakteerikantaa, mikä nopeutti prosessia viikosta muutamaan päivään. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä juureen tarvittavia bakteereja pitäisi leijailla kaikkialla ilmassa.

Kun juuri on valmis, leivän leipominen vaatii aikaa reilun vuorokauden. Leipomiseen tarvitset valurautapadan (tai muun kannellisen uunipadan) ja kohotuskorin (tai kulhon ja jauhotetun leivinliinan).

wp-1472460258443.jpg

Gluteenittomia kuplia | Gluten free  bubbles

Gluteeniton hapanjuurileipä

Juuri

100 g tummaa riisijauhoa + lisää ruokittaessa
100 g tattarijauhoa
200 g vettä + lisää ruokittaessa
1 pieni omena
(bakteerikantaa jostain hapantuotteesta)

Lisäksi tarvitset lasipurkin, sen kanneksi palan ohutta kangasta ja kumilangan.

  • Sekoita jauhot ja vesi lasipurkissa tasaiseksi velliksi. Raasta omena ja lisää raaste purkkiin.
  • Jos sinulla on jotain muuta hapatettua tuotetta, kuten vesikefiiriä tai kombuchaa, niin voit halutessasi nopeuttaa juuren heräämistä laittamalla purkkiin pienen tilkan valmiiksi hapatettua nestettä. Itse hyödynsin toisen hapanjuureni pinnalle kertynyttä kirkasta nestettä: siivilöin sitä muutaman senttilitran lasipurkkiin mukaan.
  • Jos et lisää juureen valmista bakteerikantaa, jätä juuri ilman kantta vaikka avoimen ikkunan viereen. Juureen täytyy saada bakteereja, jotta fermentointi lähtee käyntiin ja ikkunan vieressä oleilu parantaa tämän todennäköisyyttä.
  • Aseta kangas purkin kanneksi ja kiinnitä se kumilangalla.
  • Ruoki juurta lisäämällä siihen 2-3 kertaa päivässä lusikallinen riisijauhoa ja saman verran vettä. Kun juuri alkaa täyttää purkin, kaada siitä osa pois biojätteeseen tai viemäriin.
  • Juuren pitäisi noin viikon sisällä herätä. Tämän tietää tapahtuneen kun juuri alkaa kuplia ja sen tuoksu muuttuu hyvin happamaksi. Nyt juuri on käyttövalmista. Herännyttä juurta säilytetään suljetussa lasipurkissa jääkaapissa. Jos käytit jotain valmista bakteerikantaa, juuri voi olla valmis jo muutamassa päivässä
wp-1472460601256.jpg

Ahkerat työläiset keräilevät voimiaan | The starter is starting

Gluteeniton pataleipä hapanjuuresta

300 g hapanjuurta
350 g vettä
20 g pellavansiemenrouhetta
10 g psylliumjauhetta
100 g kaurajauhoa
100 g durrajauhoa
80 g tattarijauhoa
10 g suolaa

Leipomista edeltävänä iltana

  • Ota hapanjuuri jääkaapista, siirrä kulhoon ja lisää juuren määrästä riippuen noin desilitra riisi- tai tattarijauhoa ja saman verran vettä ja sekoita tasaiseksi. Tavoitteena on saada lisättyä juuren massaa niin, että saat leivän leivontaan tarvittavat 300 g ja lisäksi purkillisen juurta säilöön. Peitä kulho elintarvikekelmulla ja leivinliinalla ja jätä lämpimään paikkaan 12 tunniksi.

Aamulla

  • Ota kulhosta talteen purkillinen juurta ja laita jääkaappiin. Punnitse loppu juuri ja varmista että sitä on suunnilleen 300 g. Tarvittaessa lisää jauhoja ja vettä tai poista ylimääräistä juurta.
  • Sekoita toisessa kulhossa 350 g vettä, pellavansiemenrouhe ja psylliumjauhe. Vispaa tai sekoita kunnes seos paksunee ja alkaa muuttua geelimäiseksi. Lisää kulhoon juuri ja sekoita tasaiseksi.
  • Sekoita kolmannessa kulhossa jauhot ja suola. Lisää nestemäisiin aineksiin puolet jauhoseoksesta ja sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa käsin, yleiskoneella tai käsivatkaimen taikinakoukuilla, kunnes jauhot ovat imeytyneet taikinaan. Jos taikina tuntuu vielä kovin löysältä, lisää vähitellen kaura- tai durrajauhoa, kunnes taikinasta muodostuu muotoiltava pallo.
  • Siirrä taikina työtasolle ja muotoile siitä leipä taittamalla sitä itsensä yli muutaman kerran.
  • Jauhota kohotuskori gluteenittomilla jauhoilla. Jos et omista kohotuskoria, vuoraa sopivankokoinen kulho leivinliinalla ja jauhota liina. Aseta leipä koriin tai kulhoon ja peittele liinalla. Laita leipä nousemaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan, esimerkiksi uuniin tai mikroon, joka ei ole päällä.
  • Nostata leipää mielellään yli 10 tuntia. Yhden leivän unohdin nousemaan yli 14 tunniksi, ja lopputulos oli paras tähän mennessä maun ja rakenteen suhteen, joten tämä taikina pitää pitkästä kohotusajasta.
  • Kun leipä on kohonnut, laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita uuniin myös valurautapata (tai jokin muu pata) lämpiämään ilman kantta. Kun uuni on lämmennyt, ota pata varovasti pois uunista, ripottele sen pohjalle gluteenitonta jauhoa ja kumoa leipä korista tai kulhosta pataan. Leikkaa terävällä veitsellä tai partaterällä leivän pintaan viiltoja. Älä leikkaa kovin syviä viiltoja, sillä tämä taikina ei ”liimaannu” kiinni, vaan viillot jäävät auki. Sulje pata kannella.
  • Laita pata uuniin ja laske uunin lämpötila 225 asteeseen. Paista 30 minuuttia, jonka jälkeen poista padasta kansi. Paista leipää ilman kantta vielä 15-30 minuuttia kunnes leipä on saanut kauniisti väriä. Voit käyttää myös uunin grillivastusta lopuksi, jotta leivän kuori ruskistuu paremmin (toisin kuin kuvissa näkyvä leipä).
  • Ota pata varovasti uunista ja kumoa leipä leivinliinalle. Kääri leipä liinaan ja anna asettua mielellään useampi tunti, sillä leipä kypsyy vielä sisältä. Kun leipä on viilentynyt, leikkaa se puoliksi ja edelleen viipaleiksi ja nauti hyvän voin kanssa.

Yllätyin itsekin kuinka hyvin onnistuin tämän kanssa. Leipä on todella hyvänmakuista ja rakenne oli myös mielestäni loistava. Pinta jäi hailakaksi, mutta sen olisi voinut korjata grillivastuksen käyttämisellä kypsennysajan lopussa. Kertokaa jos kokeilitte, olisi kiva kuulla kokemuksia useammin gluteenitonta syöviltä.

-Toni

wp-1472460231580.jpg

Tällä kaverilla vierähti kohotuskorissa 14 tuntia | This guy spent 14 hours in the leavening basket

wp-1472460239334.jpg

Leipä kuumassa padassa, padan pohjalla maissijauhoa | The loaf in a hot pot

wp-1472460245784.jpg

Leikkaa pintaa vain kevyesti, viillot jäävät nimittäin kokonaan auki | Don’t score this dough too deeply

wp-1472460251493.jpg

Ja tältä se näytti. Olisi saanut olla lopuksi vähän kuumempi uuni | Here’s the finished product. The oven could have been hotter for the last fifteen minutes in order to get a nicely browned crust.

Hello there, munchkins!

Due to popular demand, I started thinking about developing a gluten free sourdough bread. At first I thought the whole concept seemed just silly but a quick looking into the Google vortex proved me wrong: there are, in fact, lots of people out there baking gluten free sourdough bread.

So, what’s with this gluten thing? People seem to have very strong opinions about it. The fact is that gluten is basically the protein that makes baking bread possible in the traditional sense. It is formed when two naturally occurring proteins, glutenin and gliadin are hydrated and when agitated, they form stretchy networks in the bread dough. The gluten network gives the bread the characteristic viscoelastic properties and also traps the gases the dough produces during baking, creating the bubbles in the bread. Without the elasticity and the bubbles bread would be more like cake in texture. Gluten also gives the bread its structure, as the gluten proteins coagulate in the oven and retain their shape even when the bread is cut

Basically gluten is behind all of the things we tend to appreciate in a good white bread. To bake a bread gluten free means changing the whole concept in order to add elasticity to the dough. Some recipes add other elastic compounds to the dough, for example xanthan gum, but I’m not going there. The other popular method is to add water soluble fibre to the dough, usually in the form of psyllium husks and linseed. I chose to use this method. Additionally, I used sorghum flour as one of the naturally gluten free flours in the mix, because it is high in protein and therefore might give the bread a good texture without the gluten.

I started my experiments with a recipe by Thea on Baking Magique’s, which rendered a beautiful loaf, but a little wobbly texture. I changed the recipe to match my ideology, adding flour, taking out starch and omitting sugar. I also added more linseed and left out some psyllium, as linseeds are locally grown and they make a less sturdy gel. Furthermore, I implemented the same method of baking the loaf in an iron pot that I use for my gluten-inclusive loafs, because I think it is by far superior method for baking bread in a household oven. I adapted the method for this dough, as gluten free dough doesn’t need autolysis since there is no gluten. There isn’t need for two-phased leavening either as the dough seems to rise very slowly. I moulded the dough directly into a loaf and put it in the leavening basket to rise for 10+ hours.

Surprisingly, gluten free starter was super easy: it’s exactly like gluten-inclusive starter but made with gluten free flours. I used buckwheat and brown rice flour, and I also grated a small apple into to the jar (sugar would probably feed the bacteria adequately too). I did take a little shortcut: I filtered a couple drops of the clear liquid that rises on top of the gluten-inclusive starter to kick start the bacteria culture. Bacteria cultures can be transferred from any kind of fermented products, for example kombucha or water kefir. This is, of course, not necessary as the required as the yeasts and bacteria float all around us but it quickened the process from a week to two days.

When the starter is alive, the bread making requires a little more than 24 hours, so be patient. You also will need a cast-iron pot or a Dutch oven (or some other kind on oven pot with a lid) and a leavening basket (bowl and tea towel work too).

Gluten free sourdough bread

Gluten Free Starter

100g brown rice flour +more for feeding
100g buckwheat flour
200g water + more for feeding
1 small apple
(bacteria culture from some other fermented product)

  • Mix the flours and water in a jar. Grate the apple and add it to the jar as well.
  • If you have some kind of fermented product (e.g. kombucha, water kefir), you can kick start the culture by adding a few drops into the jar as well.
  • If you don’t have any cultures, leave the jar without a lid next to an open window for a while to maximise the opportunities for the bacteria to land in the starter jar.
  • Put a small piece of thin fabric on the jar as a lid and fasten it with a rubber band or a headband.
  • Feed the starter 2-3 times a day with a spoonful of brown rice flour and equal amount of water. When the jar starts to fill up, pour some of the starter away.
  • The starter should wake up in about a week. You’ll know it’s ready when it forms foam or bubbles on top and it starts to smell acidic (trust me, you’ll notice). If you transferred bacteria culture, the starter can be ready in a matter of days.
  • Keep the starter in the fridge with a tight lid on when not using. Feed the starter once week if you don’t use it regularly.

Gluten free sourdough pot bread

300g gluten free sourdough
350g water
20g crushed linseeds
10g psyllium husk powder
100g gluten free oat flour
100g sorghum flour
80g buckwheat flour
10g salt

On the day before baking

  • Take the starter out of the fridge and pour it in a bowl. Add equal amounts of gluten free flour (brown rice, buckwheat) and water. The objective is to add so much flour and water that you end up with the required 300g of starter AND some extra to put back in the jar for the next bread. Mix and put a piece of cling film on the jar and cover with tea towel. Leave the starter to work its magic for 12h in a warm and non-drafty place.

In the morning

  • Take some of the starter in a jar and put in the fridge. Make sure you have 300g of starter left in the bowl. Add flour and water or throw away some starter if necessary.
  • In another bowl, measure the water, linseeds, and psyllium and whisk until a light gel forms. Pour the starter in the liquid and mix.
  • In a third bowl, mix the flours and salt. Add half of the flour mixture into the liquid and mix. Add the rest of the flour and mix by hand, with a stand mixer or hand mixer with dough hooks until all of the flour is absorbed into the dough. If the dough still feels too sticky to handle, add flour slowly until the dough comes together and forms a ball.
  • Sprinkle some gluten free flour on a worktop and transfer the dough onto the flour. Stretch the dough and fold it onto itself a couple times to form a loaf.
  • Flour the leavening basket and put the loaf into the basket. Cover with a tea towel. If using a bowl, line the bowl with tea towel and sprinkle generously flour on the towel. Put the loaf into the lined bowl and cover with another tea towel. Put the basket of bowl somewhere warm and non-drafty, for example an oven or microwave that has been turned off. Leave to rise for at least 10 hours. I forgot one of my loafs to rise for 14 hours and it is was the best one yet, so this dough likes long leavening times.
  • When the loaf has risen, warm an oven to 250 degrees Celsius. Put the cast-iron pot without the lid in the oven to heat up as well. When the oven has reached the desired temperature, remove the pot carefully from the oven and sprinkle gluten free flour on the bottom of the pot. Take out the leavening basket or bowl and gently but swiftly tip the basket or bowl and drop the loaf into the pot. Make a couple of slashes on the surface of the loaf so it has room to expand. Don’t cut too deeply, as the slashes will remain open.
  • Put the lid on the pot and put the pot into the hot oven. Drop the temperature to 225. Bake the bread with the lid on for 30 minutes, then remove the lid and continue baking for 15 to 30 minutes until a nice brown crust is formed. You can also use the grill in the last 15 minutes if your oven has one to make sure the crust browns nicely.
  • When the bread is done, take the pot out of the oven and tip the bread out of the pot and onto a tea towel. Wrap the bread tightly into the towel and let rest for at least an hour, as the bread continues to cook on the inside. When the bread has cooled down, cut it is half and further into slices and serve with good butter.

It really amazed me how well this turned out! The gluten free sourdough bread is really tasty and the texture is great, it doesn’t really differ that much from gluten-inclusive sourdough that I make. The crust on the latest bread was a bit pale, but grilling the bread during the last minutes in the oven should result in a nicely browned crust.

Let me hear if you tried this recipe, especially if you eat gluten free bread on a regular basis. I’d love to hear how it turned out.

-Toni

Vihreä papupata | Broad bean stew

Edellisen reseptin kakusta toipumiseen menee ehkä hetki, eikä mitään rasvaista tee toviin mieli. Älkää peljätkös, tämä uljas kasvisruoka rientää hätiin!

Ollessani jälleen marketin kasvisosastolla (jossa tunnun viettävän hämmentävän paljon aikaa), kuulin härkäpapujen kutsun. Selvää käyttökohdetta ei kuitenkaan ollut mielessä, joten epäröin ja jätin pavut kauppaan. Asia jäi kuitenkin pyörimään mieleen, joten oli palattava takaisin keräämään pari kourallista isoja vihreitä palkoja. Edelleen oli kuitenkin epäselvää mitä niistä pavuista sitten tekisi.

wp-1471541680868.jpg

Tämä ruoka syntyy nopeasti, kunhan misaukset on ensin tehty | This dish is fast to make after the labour extensive prep work is done

Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä kasvisten tapauksessa apu on lähellä. Kirjahyllyssäni on juuri näitä hetkiä silmälläpitäen kaksi teosta, jotka eivät vielä koskaan ole pettäneet: Yotam Ottolenghin Plenty ja Plenty More. Ottolenghi on muutenkin yksi kirkkaimmista keittiöidoleistani, mutta kasvisruokia hän osaa erityisesti ihan eri tavalla kuin muut julkkiskokit. Parasta hänen kasvisresepteissään on se, ettei niitä edes ajattele usein mitenkään kasvisruokina, vaan ruokina, jotka eivät vaan satu sisältämään lihaa. Tällainen ei-julistava kasvistelu sopii erinomaisesti omaan ruokafilosofiaani. Tällä kertaa valikoitui härkäpapujen päänmenoksi resepti nimeltä Lightly stewed fava beans, peas, and gem lettuce with parmesan rice. Tämä resepti on itse asiassa vegaaninen, jos riisin parmesaanin ja voin korvaa joillain vegaanisilla tuotteilla. Epäilijöille voin kertoa, että vaikka ainesosalista näyttää vaatimattomalta, eikä salaatin hauduttaminen tunnu hyvältä idealta, niin tästä pikaruoasta ei makua puutu! Papujen ja herneiden raikkaat ja herkät aromit nousevat herkullisesti esiin, salaatti tuo ruokaan mahtavaa rakennetta ja juustoinen riisi täydentää kokonaisuuden ruokaisaksi. Pavuista tulee myös rutkasti proteiinia.

Käyttökohdetta tietämättäni en ollut osannut varata tarpeeksi härkäpapuja, joten korvasin niistä osan pakkasesta löytyvillä edamameilla (eli höyrytetyillä vihreillä soijapavuilla). Muutenkin pavut ja herneet voivat olla pakasteesta sulatettuja, mutta näin satokaudella kannattaa ehdottomasti panostaa tuoreisiin. Lisäksi vaihdoin timjamin oreganoon, koska kaapissa sattui olemaan ensiluokkaista Pantellerialta tuotettua oreganoa. Riisin reseptissä puhuttiin parmesaanista, mutta minun jääkaapissa on yleensä pecorinoa, koska pidän enemmän sen happamammasta mausta.

Härkäpavuthan ovat tuoreena vähän kinkkisiä veijareita. Ne täytyy ensin kuoria paloistaan, sitten keittää 3-5 minuuttia, viilentää kylmässä vedessä ja sitten vielä jokainen papu pitää kuoria omasta ”nahastaan” tekemällä papuun veitsellä viilto ja puristamalla papu ulos. Tee siis tämä ennen kuin käyt varsinaisen reseptin kimppuun.

wp-1471541685102.jpg

Pienet sydänsalaatit kestävät kuumaa hyvin ja sopivatkin haudutuksen lisäksi myös grillaamiseen | Gem lettuce can take the heat, try barbecuing them too!

Härkäpapuja, herneitä ja sydänsalaattia haudutettuna sekä pecorinoriisiä à la Ottolenghi


4 annosta

Ainesosat

oliiviöljyä paistamiseen
3 kynttä valkosipulia, hienonnettuna
4 kevätsipulia varsineen, pilkottuina vinoittain
4-5 dl kuorittuja ja keitettyjä härkäpapuja (korvasin osan edamame-pavuilla)
2 dl tuoreita herneitä paloista kuorittuina tai pakasteesta sulatettuina
n. 5 dl kasvislientä
muutama oksa timjamia (käytin kuivattua oreganoa)
3-4 sydänsalaattia, kannat poistettuina ja lohkottuina neljään osaan
kourallinen mintunlehtiä, revittyinä
sitruunankuorta, raastettuna
suolaa ja pippuria

Pecorinoriisi

250 g (n. 4 dl) basmatiriisiä
50 g voita
5 dl kiehuvaa vettä
kourallinen raastettua pecorino romano -juustoa tai parmesaania
sitruunamehua
pippuria

  • Tee ensin riisi. Laita kannellinen kattila liedelle keskilämmölle. Sulata kattilassa kolmasosa voista. Kun voi on sulanut, lisää riisi kattilaan ja sekoita. Riisin lämmittyä kaada kattilaan kiehuva vesi, sekoita ja jätä poreilemaan miedolle lämmölle 15 minuutiksi. Kun vartti on kulunut, ota kattila liedeltä, sekoita riisiä ja jätä odottamaan papupadan valmistumista.
  • Kuori ja hienonna valkosipuli, pilko kevätsipulit vinottain, leikkaa sydänsalaattien kannat pois ja lohko salaatit neljään osaan. Kuori herneet (tai sulata lämpimässä vedessä jos käytät pakastettuja). Lämmitä kasvisliemi kattilassa.
  • Lämmitä kannellinen paistinpannu tai kasari keskilämmöllä. Kaada sen pohjalle runsaasti oliiviöljyä. Heitä sipulit ja valkosipuli pannulle ja paista nelisen minuuttia, mutta varo polttamasta valkosipulia.
  • Lisää pannuun härkäpavut (ja edamamet) sekä herneet ja kuullota muutama minuutti. Kaada kasariin kasvisliemi, lisää timjami ja hieman suolaa (jos kasvisliemi ei ole suolaista). Asettele sydänsalaatin lohkot liemeen ja peitä kannella. Anna hautua noin seitsemän minuuttia. Tarkista suola, viimeistele revityllä mintulla, pippurilla ja sitruunankuorella.

    wp-1471541688158.jpg

    Asettele sydänsalaatit liemeen hautumaan | Stew the gem lettuce in the broth

  • Viimeistele riisi: sekoita riisiin loppu voi, juusto, muutama rouhaisu pippuria ja purista hieman sitruunamehua. Sekoita tasaiseksi.
  • Tarjoa riisi ja papupata tuoreeltaan, koska vihreät pavut muuttuvat nopeasti ikävän harmaiksi.

Kevyttä viikonalkua kaikille! Olkoon pavut kanssanne.

-Toni

wp-1471541691245.jpg

That’s what I call clean comfort food

 Hi folks!
Gotten over the cake, have you? Anyway, after the weekend one might find oneself craving for something nutritious and light but comforting at the same time. That’s when this broad bean stew comes into play.

I was (again) wandering around the produce section of the local market and a pile of deep green broad beans caught my eye. Never having used fresh broad beans, or fava beans as they are sometimes called, I had no idea what to make of them so I walked out of the store without beans. Nevertheless, the thought stuck to my mind and I had to return to buy a couple handfuls.

So there I was with my small pile of broad beans and no idea what to cook. Fortunately the help is near, since I have two of Yotam Ottolenghi’s books, Plenty and Plenty More, at hand for these situations. Browsing through the index, I picked a recipe called Lightly stewed fava beans, peas, and gem lettuce with Parmesan rice. Ottolenghi is one of my brightest kitchen idols, and I especially love his way of dealing with all things vegetal. The recipes in these vegetable cook books are marvelous in the sense that they are not vegetarian cuisine, they are just marvelous recipes that happen to consist of only vegetables and other delicacies of the flora kingdom (but including dairy and eggs). This non-declarative ideology suits my flexitarian views of eating extremely well.

Anyway, this vegetarian dish is bursting with flavor and texture even though the ingredient list might come across as tedious. The subtle aromas of the beans and peas really bloom when lightly stewed in a good broth, and even though stewing salad might seem strange, I guarantee you will be surprised: the gem lettuces retain their texture very well and provide wonderful crunch to the dish. Finally, the Parmesan or Pecorino  rice gives the meal a comforting quality. This dish can be made vegan by substituting the butter and cheese in the rice for something plant based.

This stew can be made with frozen (and thawed) beans and peas, but I strongly recommend going for the fresh produce while it’s available. I substituted some of the broad beans with edamame soy beans form the freezer, as I didn’t buy enough fresh beans. That worked well too.

The cooking time of this dish is fairly short, provided that you have prepped the beans and peas. The broad beans need to be removed from their pods, boiled for 3 to 5 minutes, cooled in cold water, and the skin of each bean needs to be cut open to reveal the green wonder inside.

Stew of broad beans, peas, and gem lettuce with Pecorino rice à la Ottolenghi
4 servings

Ingredients

olive oil for frying
3 cloves of garlic, minced
4 whole green onions, cut diagonally
4-5dl of shelled, boiled broad beans (I substituted some with edamame beans)
2 dl of fresh or thawed frozen peas
about 5dl good quality vegetable stock
couple of sprigs of thyme (I used oregano)
3-4 gem lettuces, stems removed and quartered
handful of mint, shredded
lemon zest, grated
salt and pepper

Pecorino rice
250g (about 4dl) basmati rice
50g butter
5dl boiling water
handful of grated Pecorino romano cheese, or Parmesan
pepper
lemon juice

  • Start with the rice. Put a medium sized pot on medium heat. Melt a third of the butter in it and add the rice. Saute the rice for a minute and pour in the boiling water, mix. Bring to a low simmer, put a lid on the pot and let simmer for 15 minutes. When the rice has absorped the liquid, remove the pot from heat, mix and let the rice rest while you cook the stew.
  • Peel and mince the garlic, cut the green onions diagonally, remove the stems of the gem lettuces and quarter them, shell the peas from their pods (or thaw in warm water if you use frozen peas and beans). Warm the vegetable stock in a small pot.
  • Put a fairly large sauce pan or saute pan with a lid on medium heat. Pour in a generous amount of olive oil. Toss in the green onion and garlic, saute for four minutes but don’t burn the garlic.
  • Add the broad beans (and edamame, if using) and peas and saute for a couple of minutes. Pour in the heated vegetable stock, add the thyme (or oregano) and a sprinkle of salt if the stock is not salted. Place the gem lettuce quarters in the pan and cover with a lid. Let simmer for about seven minutes. Remove from heat, check the salt and finish the stew with the shredded mint, a generous grind of black pepper and some grated lemon zest.
  • Finish the rice: stir the remaining butter and the grated Pecorino cheese into the rice, grind some black pepper and squeeze in some lemon juice.
  • Serve the rice and the stew right away so the peas and beans won’t turn grey.

Et voilá, full stomach and guilt-free conscience. Have a nice week and may the beans be with you!

-Toni

 

 

Paahteinen kukkakaalikeitto | Roasted Cauliflower Soup

wp-1470999662681.jpg

Kukkakaalisesonki alkaa olla täydessä vauhdissa, joten muhkea kaali tarttui ostoskoriini vihannesosastolta. Meidän keittiössä yleisin tapa tehdä kukkakaalia on ollut ”kukkakaaliriisin” valmistaminen murustamalla kokonainen pää, mutta tällä kertaa halusin tehdä jotain perinteisempää. Sopaksi siis laitettiin se kaali. Paahdoin (tai oikeastaan paistoin) kukkakaaliin kunnolla väriä, jotta keitto saisi kunnolla paahteista makua. Keitto perustuu Kuukausiliitteessä taannoin ilmestyneeseen reseptiin.

wp-1470999638257.jpg

Kukkakaalin maku on oikeastaan aika omaleimainen, joten sen kanssa ei kannata muita voimakkaan makuisia kasviksia ainakaan sosekeittoon nakata. Tähän reseptiin lisäsin ruokaisuuden vuoksi muutaman perunan, mutta ilman niitä keitosta saa kevyemmän esimerkiksi alkuruoaksi.

Paistoin keiton pinnalle mausteista makkaraa ja sekoitin sen pinjansiementen ja lehtipersiljan kanssa. Yhtä hyvin keiton kaveriksi käy vaikka savulohi tai krutongit ja siemenet. Ilman makkaraahan itse keitto on kasvispohjainen.

Kukkakaalisosekeitto
4 annosta

1 isohko kukkakaali (n. 800 g)
2 perunaa
3 rkl voita
1 kynsi valkosipulia
n. 5 dl maitoa tai hyvää kasvislientä
2 dl kermaa (créme frâiche tai kuohukerma)
suolaa ja pippuria

Keiton päälle:
Mausteista makkaraa siivuina (esim. HK Maakarit Rahmad)
Paahdettuja pinjansiemeniä
Lehtipersiljaa

  • Irrota kukkakaalista lehdet. Leikkaa nuput erilleen toisistaan ja puolita vielä jokainen nuppu, jotta saat tasaisen pinnan paistamista varten.
  • Kuori perunat ja kuutioi pienehköiksi paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  • Lämmitä paistinpannu keskilämmöllä. Sulata voi ja asettele kukkakalinpalat tasainen pinta alaspäin pannulle. Paista viidestä kymmeneen minuuttia, tai kunnes kaali on saanut kunnolla väriä. Kukkakaalit vois myös paistaa suoraan kattilassa, jos sen pohja on tarpeeksi suuri.

    wp-1470999643860.jpg

    Kukkakaali saa ottaa kunnolla väriä pannulla | Roast the cauliflower to get a wonderfully full flavor

  • Lisää hienonnettu valkosipuli pannulle ja paista vielä minuutti.
  • Laita kattila lämpiämään keskilämmölle. Kun kattila on lämmennyt, siirrä kukkakaalit sinne ja lisää pilkotut perunat. Kaada kattilaan maitoa tai kasvislientä sen verran, että kasvikset peittyvät. Kiehauta ja keitä kasviksia miedolla lämmöllä kunnes ne ovat täysin pehmenneet. Sekoita vähän väliä, ettei maito pala pohjaan.
  • Ota kattila liedeltä. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai varovasti blenderillä samettisen sileäksi. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitto vaatii aika runsaasti suolaa, mutta lisää sitä erissä ettei keitosta tule liian suolaista. Lämmitä keitto vielä hellalla uudestaan kerman lisäämisen jälkeen.
  • Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla. Siivuta makkara hyvin ohueksi ja paista pannulla kauniin ruskeaksi. Pilko pinjansiemeniä vähän pienemmäksi ja hienonna lehtipersilja. Sekoita makkaraviipaleet, pinjansiemenet ja lehtipersilja.
  • Kauho keitto lautaselle, asettele makkara-pinjansiemensekoitus keiton päälle. Koristele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja persiljan lehdillä. Tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Vähän nopeampi ja yksinkertaisempi ruoka tällä kertaa, mitäs piditte?

-Toni

The cauliflower season is high and those big white heads called my name in the produce section, so I had to take one home. I use cauliflower most often to make cauliflower ’rice’ but this time I wanted to make something more traditional, so I chose to make a soup. I roasted the cauliflower on the pan to get a nice toasty flavor and a beautiful deep color.

The cauliflower on its own has a distinctive flavor so I didn’t want to mix it with any other strong-flavored ingredients. I added some potatoes to make the soup a main course. Leave the ’tators out and you have a delightful first course.

For the sake of texture, I fried some spiced sausage sausage and placed it on the soup for serving with pine nuts and parsley. Smoked fish or croutons and seeds would be lovely too.

Roasted Cauliflower Soup
Four servings

1 quite large cauliflower (about 800g)
2 potatoes
1 clove of garlic
3 tbs butter
about 5dl of milk or good quality vegetable broth
2 dl creme (double creme or sour creme)
salt and pepper

On the top:
Sliced spicy sausage
Toasted pine nuts
Flat-leaf parsley

  • Cut out the leaves off the cauliflower. Separate the florets from each other and cut each floret in two to get an even surface on each piece.
  • Peel and cube the potatoes. Mince the garlic.
  • Heat a frying pan on medium heat. Melt the butter. Add the cauliflower florets on the pan the even surfaces facing down. Fry until the florets have have browned nicely. Add the minced garlic and fry for one more minute.
  • Heat a pot. Transfer the cauliflower into the pot and add the potato cubes. Pour enough milk of vegetable stock to cover the vegetables. Bring to a boil and lower temperature to a low simmer. Cook until the vegetables are completely soft. Mix often so the milk doesn’t burn.
  • Remove the pot from heat. Puree the soup with a blender until velvety smooth. Add the creme and season with salt and pepper. The soup requires quite a lot of salt, but add it carefully so you don’t end up with too salty a soup. Re-heat the soup after adding the creme.
  • Lightly toast the pine nuts on a dry pan. Thinly slice the sausage. Fry the sausage slices in the same frying pan as the pine nuts. When nicely browned, transfer onto a plate with a the pine nuts. Mince some parsley and mix with the sausage slices and pine nuts.
  • Spoon the soup onto plates and add the sausage mixture on top. Garnish with ground black pepper and additional parsley leaves. Serve with crusty white bread.

There you go, a much quicker dinner this time. What did you think?

-Toni

Hapanjuurileipä | Sourdough bread

wp-1469921171327.jpgCaviat lector: seuraa piiiiitkä kirjoitus leivästä. Suhtaudun leipään suurella kunnioituksella ja kiinnostuksella, joten aiheesta riittää kirjoitettavaa. Koittakaa kestää 😉

Hyvä leipä, erityisesti vaalea, on Suomessa nykyään kiven alla. Marketeista saa lähinnä mitä eriskummallisimmilla lisäaineilla leivottuja tekeleitä, jotka pysyvät unelmanpehmeinä muovipussissa. Niissäkin on tietysti puolensa, mutta itse kaipaan leivältä kunnon rapeaa kuorta ja sitkeää rakennetta ryyditettynä herkullisella maulla. Siksi päädyinkin opettelemaan hapanjuurileivän leipomista.

Tässä kirjoituksessa kerrotut ohjeet ovat yhdistelmä eri lähteistä lukemiani vinkkejä omaan kokemukseeni yhdistettynä. Tärkein yksittäinen lähteeni on ollut The Clever Carrot -blogin aloittelijan ohje. Viime vuosien no-knead leipätrendin aloittajana tai ainakin popularisoijana pidetään yleensä Jim Laheytä, Sullivan Street Bakeryn omistajaa, joka kirjoitti no-knead leipänsä reseptin New York Timesiin.

Olen leiponut leipää nyt puolisen vuotta, enkä suinkaan väitä osavani läheskään kaikkea. Leipäni edelleen usein repeilevät pinnaltaan, eivätkä ilmakuplatkaan kasva kovin suuriksi. Alla oleva resepti ei siis ole niin sanotusti ”valmis”, vaan se vaatii vielä kehitystyötä (vinkkejä otetaan vastaan!). Lisäksi omia leipiä leipoessa täytyy muistaa, että lopputulokseen vaikuttaa reseptin, juuren ja metodin lisäksi lukemattoman moni muu seikka, esimerkiksi jauhojen laatu, ilmankosteus ja uunin toiminta vain muutamia mainitakseni. Siksi kokeilu onkin ainoa tapa kehittyä ja löytää mikä itselle sopii.

Lopullisena opiskeluprosessin käynnistäjänä minulla toimi pitkän mietintäprosessin jälkeen Michael Pollanin kirjaan perustuvan Cooked-dokumenttisarjan leipomista käsittelevä jakso viime vuoden lopulla. Jos et ole vielä tätä neliosaista dokumenttisarjaa katsonut, niin suosittelen Netflixin ilmaisen kuukauden aktivointia, tämä dokkarisarja jos mikä on sen arvoista. Cooked ja sittemmin muut Pollanin teokset, erityisesti Omnivore’s Dilemma, saivat miettimään ruokaa täysin uudella tavalla ja arvostuksella. Pollanilta on ainakin muutama teos suomennettu, mutta jonkun (kröhöm) pitäisi ottaa asiakseen tuon Omnivoren kääntäminen.

wp-1469921196891.jpg

Mutta asiaan. Hapanjuuri on siis hiiva- ja bakteerikanta, jolla leipätaikina nostatetaan ilman teollista hiivaa. Hapanjuurileipä on se alkuperäinen leipä, eli vuosituhansia vanha tapa leipoa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että kaikkialla kasvavia ja ilmassa leviäviä hiivoja ja muita bakteereita kerätään juuritaikinaan, jota käytetään sitten leipätaikinan pohjana. Juuren lisäksi leipään ei tarvita kuin jauhoja, vettä ja ripaus suolaa.

Moni sanoo innostuksen laantuneen siinä vaiheessa, kun pitäisi hankkia juurta, sitä kun ei lähikaupasta tai edes Stockalta saa. Tämä on kuitenkin vain järjestelykysymys. Juuren voi kasvattaa itse, se vain vaatii viikon aikaa ja hieman onnea. Itse en ole kokenut juurenkasvattaja, joten en kirjoita siitä sen enempää. Juurta nimittäin saa pummattua leipovalta kaverilta, koska juuri on nopeasti uusiutuva luonnonvara. Jos kaveripiiristä ei hapanta leipuria löydy, niin Juurihotelli.fi listaa paikkoja, joista juurta saa edulliseen hintaan ostaa. Oma juureni on Tampereelta ravintola Henriksistä. Maksoin juuresta 4€ ja olen leiponut sillä onnistuneesti jo kymmeniä leipiä.

Sitten leivän tärkein raaka-aine, jauho. Itse käytän luomujauhoja, koska ne eivät ole tavallisia jauhoja paljoa kalliimpia. Lisäksi ainakin haluan uskoa luomujauhojen tuovan enemmän makua leipään, mutta tästä voi olla tietenkin montaa mieltä. Itse käytän suurimmaksi osaksi täysjyvävehnäjauhoja, mutta voit korvata täysjyväjauhot kokonaan valkoisella vehnäjauholla, jos haluat täysin vaaleaa leipää. Osan vehnäjauhoista voi myös korvata vaikka ruisjauhoilla, jotka tekevät leivästä hieman tiiviimpää. Leivän saa aikaan oikeastaan mistä gluteenipitoisista jauhoista tahansa, joten kannattaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä rohkeasti oman lempparin löytämiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan eka hapanjuurileipä! Vähän kalpea ja repeillyt, mutta ei huono esikoiseksi |My very first sourdough bread

Joten nyt kun raaka-aineet ovat kunnossa, voidaankin siirtyä viimein siihen leivän leipomiseen. Juuren lisäksi tarvitset jauhoja, vettä, suolaa, valurautapadan ja aikaa. Hapanjuuri on todellakin villihiivaan perustuva ekosysteemi, ja villihiiva on teollista serkkuaan merkittävästi hitaampi kaveri. Toisaalta juuri hidas hapatus ja nostatus tuo leivälle sen täyteläisen maun, joten oikotietä onneen ei tässä tapauksessa ole. Valurautapadan sijaan voit kokeilla muita patoja, esimerkiksi keraamisia, tai totta kai leivinuunia, jos taloudesta sellainen löytyy. Sähköuunissa leivän leipominen paljaaltaan on hyvin haastavaa, sitä en tällä ohjeella suosittele.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä padassa paistettu kaveri repeili erikoisesti | This guy cracked

Viimein, se resepti. Tässä reseptissä on ehdotettu aikataulu mukana, koska leivän leipominen vaatii ajankäytön hallintaa. Leipominen aloitetaan aamulla ja lopullinen leipä paistetaan seuraavana aamuna. Voit tietenkin aloittaa illalla ja leipoa illalla, mutta koko prosessiin menee reilu vuorokausi aikaa.

Hapanjuureen leivottu täysjyvävehnäleipä

2 dl hapanjuurta
400 g luomutäysjyvävehnäjauhoja
200 g luomuvehnäjauhoja
350 g vettä
( 30g kaurahiutaleita, 20 g murskattuja pellavansiemeniä)
10 g hyvää suolaa
karkeaa jauhoa taikinan käsittelyyn

Lisäksi tarvitset valurautapadan, vaa’an, kulhon ja leivinliinoja.

Vaihe 1: Juuritaikina, 1. ilta

Leivan teko aloitetaan kasvattamalla juurta. Kumoa juuri (vähintään pari desiä, voi olla enemmänkin) kulhoon. Lisää juureen yhtäsuuret määrät jauhoja ja vettä, jotta saat lisättyä juuren massaa. Tässä ohjeessa olen laskenut jauhoja ja vettä lisättävän 100 g kumpaakin, mutta tämän voi oikeasti tehdä ihan fiiliksen mukaan. Yleensä koitan silmämääräisesti tuplata juuren massan, jotta saan tarpeeksi juurta sekä leipään että talteen.
Kun olet lisännyt juureen jauhoja ja vettä, sekoita massa tasaiseksi. Juuritaikina saa olla hyvinkin löysää, tässä vaiheessa ei vielä leivota mitään. Peitä kulho elintarvikekelmulla ja leivinliinalla. Jätä kulho yöksi lämpimään paikkaan, esimerkiksi keittiön työtasolle tai lattialämmitetyn kylpyhuoneen lattialle.

wp-1470650938598.jpg

Ensimmäisenä iltana juuritaikina on vielä näin velliä | On the first night the starter is still very runny

Vaihe 2: Taikinan tekeminen, aamu

Aamulla tarkista, että juuri on tehnyt työnsä: juuritaikinan päällä pitäisi olla vaahtomainen kerros ja taikinan pitäisi olla voimakkaan happaman tuoksuinen. Jos näin on, voit siirtyä taikinan tekoon. Jos juuritaikina ei ole yön aikana muuttunut, täytyy juurta yrittää herättää uudestaan. Lisää taikinaan hieman jauhoja ja vettä, peitä kelmulla ja pyyhkeellä ja jätä happamoitumaan uudestaan.

wp-1470650959699.jpg

Kuplat kertovat hiivan tehneen työtään | The bubbles are a sign that the starter is alive

HUOM! Muista ottaa juurta talteen ennen taikinan tekemistä. Olen itse useamman kerran unohtanut ja sitten tehnyt uutta juurta paistamattomasta valmiista leipätaikinasta. Tähän mennessä on aina pelastus onnistunut, mutta joku kerta saattaa käydä vielä köpelösti. Joten opettele alusta asti tässä vaiheessa aina ottamaan juurta talteen kannelliseen lasipurkkiin. Juuri säilyy käyttämättömän jääkaapissa. Jos et leivo viikoittain, on juurta syytä ruokkia kerran viikossa lusikallisella jauhoja ja vettä.

Eli ota nyt taikinajuuresta se säilytettävä puolikas talteen. Tämän jälkeen lopusta juuritaikinasta tehdään varsinainen leipätaikina. Aseta juuritaikina kulhoineen keittiövaa’alle. Mittaa kulhoon 500 g jauhoja. Itse käytän sekoitusta 350 g täysjyvävehnäjauhoja + 150 g valkoisia vehnäjauhoja. Kaada sitten sekaan 250 g vettä. Halutessasi voit tässä vaiheessa lisätä myös muita aineita, esimerkiksi hieman kaurahiutaleita ja murskattuja pellavansiemeniä tai mausteita. Sekoita sitten taikina tasaiseksi käsin. Vaivaa taikinaa sen verran, että se irtoaa kulhon seinistä ja muodostaa pallon. Tässä reseptissä taikinaa ei varsinaisesti vaivata pitkään, vaan juuren annetaan tehdä kaikki työ.

wp-1470650971241.jpg

Kun taikina on kerääntynyt palloksi, jätä se kulhoon liinan alle lepäämään vähintään puoleksi tunniksi. Tätä vaihetta kutsutaan autolyysiksi, ja sen tarkoitus on antaa vehnän gluteenille aikaa kehittyä. Kiireessä vaiheen voi myös ohittaa, mutta autolyysin salliminen parantaa leivän rakennetta.

Kun taikina on saanut levätä, on aika lisätä suola. Mittaa lasiin 10 g suolaa ja lisää muutama lusikallinen vettä. Kaada vesi-suolaseos taikinan päälle, ja vaivaa se tasaisesti taikinan joukkoon. Huomaat kyllä, kun neste on hävinnyt eivätkä suolakiteet enää tunnu olevan taikinan pinnassa.

wp-1470650989734.jpg

Tällaiselta näytti taikina ennen kohoamista.. | This is how th dough looked before bulk fermentation..

Vaihe 3: Nostatus (ja venyttely), päivä

Sitten kulho peitetään kelmulla ja liinalla ja jätetään nousemaan kaikessa rauhassa lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Aikaa nostatukseen täytyy varata ainakin neljä tuntia, mutta suosittelen erittäin vahvasti ainakin kymmenen tunnin nostatusta. Suomen viileissä oloissa taikina on happamuudelta usein juuri 10–12 tunnin nostatuksen jälkeen oikeanlainen. Nostattaessa täytyy kuitenkin varoa, ettei taikinan happamoidu liikaa, koska sillon se ei nouse enää uunissa. Tämän vuoksi yli 12 tunnin nostatus on hieman uhkapeliä. Nyrkkisääntönä voi pitää myös sitä, että taikina on valmista muotoiltavaksi, kun sen tilavuus on kaksinkertaistunut.

Nostatuksen ensimmäisinä tunteina voit halutessasi venyttää taikinaa gluteenin kehittämiseksi ja taikinan rakenteen parantamiseksi. Ilman venyttelyäkin leivästä tulee hyvää, mutta venyttely parantaa taikinaa entisestään.
Kun taikina on saanut nousta 1–2 tuntia, tartu taikinan reunaan, venytä sitä ylöspäin sen verran kuin taikina antaa periksi ja taita venytetty osa muun taikinan päälle. Käännä kulhoa neljäsosakierros ja toista venytys. Toista vielä kahdesti, jolloin olet venyttänyt taikina neljästä kohdasta. Peittele taikina ja jätä lepäämään puoleksi tunniksi. Toista venytys 3-4 kertaa puolen tunnin välein. Jätä tämän jälkeen taikina peiteltynä nousemaan kaikessa rauhassa.

Vaihe 4: Muotoilu, toinen nostatus ja paistaminen,  2. ilta

Kun taikina on kasvanut kaksinkertaiseksi ja kymmenisen tuntia on kulunut, on aika muotoilla leipä. Jauhota työtaso mielellään karkeilla jauhoilla. Irrota taikinan käsin kulhon reunoista ja kaada jauhotetulle työtasolle. Muotoile taikinasta pallo. Toista sama liike kuin taikinaa aiemmin venyttäessä: tartu taikinan reunaan, venytä sitä ylöspäin ja taita venytetty osa muun taikinan päälle. Käännä taikinaa neljäsosakierros ja toista venytys. Toista vielä kahdesti, jolloin olet taittanut taikinan neljä kertaa.

wp-1470651019560.jpg

.. ja tältä näytti kohotettu taikina | .. and this is how it looked after fermentation

Seuraavaksi leipä nostatetaan uudestaan. Jos sinulla on leivännostatuskori, jauhota se hyvin ja asettele taikina kauniimpi puoli alaspäin koriin. Jos et omista koria, asettele leivinliina kulhoon tai koriin ja jauhota liina hyvin. Aseta taikina kulhoon liinan päälle kauniimpi puoli alaspäin. Peitä kori tai kulho liinalla ja jätä leipä nousemaan lämpimään paikkaan 30–60 minuutiksi. Taikinaa ei kannatta tässä vaiheessa nostattaa yli tuntia, ettei se käytä kaikkea puhtiansa ennen paistamista.

wp-1470651075649.jpg

Toisessa kohotuksessa käytin kohotuskoria, mutta jauhotetulla pyyhkeellä vuorattu kulho toimii myös | Ready for the second rise

Kun taikina on noussut noin puoli tuntia, laita uuni lämpiämään 250-asteiseksi. Laita valurautapata uuniin lämpiämään myös ilman kantta. Kun uuni on valmis, ota tulikuuma pata hyvin varovasti ulos. Sirota padan pohjalle karkeaa jauhoa, ettei taikina tartu pataan kiinni. Kaada sitten taikina varovasti, mutta yhdellä päättäväisellä liikkeellä pataan. Leikkaa leivän pintaan terävällä veitsellä tai partaterällä muutama viilto, jotta leipä pääsee kohoamaan repeilemättä. Aseta padan kansi paikalleen ja laita pata uunin alatasolle. Laske lämpötila 225 asteeseen. Laita ajastin puoleen tuntiin.

wp-1470653059821.jpg

Leikkaa terävällä veitsellä leivän pintaan viiltoja, jotta leipä pääsee kohoamaan | Make a couple slashes on the bread to allow even rising

Kun leipä on paistunut puoli tuntia, avaa uunin luukku ja poista padasta kansi. Varo ettet polta käsiäsi. Jätä pata ilman kantta vielä uuniin 20–30 minuutiksi, tai kunnes leivän pinta on kauniin ruskea ja rapea. Ota pata pois uunista ja kumoa leipä leivinliinan päälle. Kääri leipä liinaan ja anna asettua ainakin tunti, ettei leivän sisusta mene puuromaiseksi leikattaessa.

 

Kun leipä on saanut levätä tunnin, pyyhi ylimääräiset jauhot pois leivän pohjasta ja leikkaa leipä sahalaitaisella veitsellä ensin puoliksi ja sitten paloihin. Tarjoa voin kanssa.

wp-1470651086413.jpg

Padasta löytyi tällainen leipä 55 minuutin jälkeen. Kauheasti ei noussut enää uunissa, mutta hyvältä näyttää kuitenkin. | This is what came out of the oven after 55 minutes

wp-1470651104244.jpg

Rakenteeltaan leipä on aika kiinteä ja ilmakuplat ovat maltillisen kokoisia. Kestää siis hyvin voin levittämistä ja vaikka keittoon dippailua.

Siinä se sitten olisikin. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti. Hapanjuurileivän leipominen vie todellakin aikaa, mutta se unohtuu pian, kun maistat tuoretta leipää kunnon voilla. Samaa makua ei nimittäin voi jäljitellä millään muulla tavalla. Hapanjuurileipä on alkuperäinen ja ainakin minun mielestä ainoa oikea tapa leipoa leipää. Se on ruoanlaiton peruspilareista tärkeimpiä ja tapa nauttia viljasta yhdessä sen parhaimmista muodoista.

-Toni

Hi there you non-Finnish reader. This marathon post was about my method of baking sourdough bread with wild yeast based sourdough and wholegrain flour. I would love to tell you about it in detail, but that will have to wait for a while. Check back later!

 

 

Harissa Chicken

 

wp-1468157248710.jpg

Harissabroileria, täysjyväriisiä ja halloumisalaatti. Tästä versiosta puuttuu fetajuusto, koska se oli ehtinyt loppumaan jääkaapista varoittamatta.

Tämä kanaresepti kaivettiin joitain vuosia sitten www:n syövereistä, kun jääkaappiin unohtunut harissapurkki alkoi olla elikaarensa päässä. Sittemmin suosikiksi muodostunutta välimerellistä ruokalajia on mutusteltu useasti, ja ainakin yksi entinen esimies rakastui harissan, paprikan ja fetan huikeaan makuyhdistelmään. Erityisesti uunista leijaileva tuoksu on huumaava!

Tämä(kään) resepti ei mitään varsinaista pikaruokaa ole, koska broilerinkoivet vaativat tovin jos toisenkin kypsennystä, mutta työtaakaltaan tämä ruoka on kevyt: ainesosat sekaisin ja uuniin.

Sananen niistä ainesosista: kun raaka-aineita on vähän, niiden laatuun kannattaa panostaa. Luomubroilerin hinta saattaa säikäyttää, mutta se muutaman euron upgreidaus vie maun kokonaan uudelle tasolle: luomubroileri on väriltään ja maultaan perusbroiskua tummempaa, melkein kuin ankkaa. Lisäksi Luomunokan koipia saa usein alle vitosella marketeista, kun niihin lyödään ainakin näillä main usein -30% lappuja.
Myös fetan kanssa kannattaa olla tarkkana. Aito feta on alkuperäsuojattu tuote, eli vain tietyllä alueella ja tietyllä menetelmällä valmistettua juustoa saa sanoa fetaksi. Tämän vuoksi suurin osa juustohyllyn fetoista myydään ”salaattijuustona”. Valitse siis mielellään palana myytävä juusto, jonka nimi todellakin on feta.

Harissalla maustetut broilerinkoivet
Kahdelle

Ainesosat

2 luomubroilerin koipireittä
3 rkl punaviinietikkaa tai sherryviinietikkaa
3-5 rkl harissatahnaa, esim. Ferrero tai Al’Fez
1 punasipuli
1 punainen paprika
½ pakettia fetajuustoa
ripaus suolaa ja pippuria

Lisäksi riisiä tai kuskusia, salaattia

  • laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi
  • sekoita uunivuoassa etikka, harissa, suola ja pippuri tasaiseksi liemeksi
  • Aseta broilerin koipireidet vuokaan ja hiero liemi koipien pintaan tasaisesti. Aseta koivet lopuksi vuokaan nahka ylöspäin.
  • Leikkaa paprika reiluiksi paloiksi (leikkaa valkoiset osat pois). Pilko punasipuli muutamaan osaan. Lisää kasvikset vuokaan broilerin kanssa ja laita koko komeus uuniin keskitasolle.
  • Paista koipia 50-60 minuuttia. Ota vuoka ulos, murusta feta kanojen ja kasvisten päälle ja laita vuoka takaisin uuniin vielä kymmeneksi minuutiksi.
  • Kun kana on saanut ruskean pinnan ja feta lämmennyt, ota vuoka uunista ja anna levätä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoa esimerkiksi täysjyväriisin tai kuskusin ja salaatin kanssa. Kuskusin joukkoon voi silputa persiljaa, kurkkua ja tomaattia ja mausteena voi käyttää sitruunamehua, laadukasta oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria.

Sellainen sunnuntailounas tällä kertaa, mitä mieltä olette Pohjois-Afrikkalaisista mauista?

-Toni

wp-1468157224135.jpg

Broileri on oikeasti parempaa luomuna, kokeile vaikka!

wp-1468157215406.jpg

Ready for the oven

Here’s a North African inspired Sunday lunch for you guys: harissa flavored chicken thighs with red peppers and feta. This dish is certainly not labor intensive but it does require an hour in the oven, so this one isn’t exactly fast food, either. The wonderful flavor and incredibly fragrant harissa will be worth the wait, though.

A few words about ingredients: I recommend using organic chicken as it is much tastier and darker than regular chicken. Regarding the cheese, I urge you to pick a feta that actually reads ”feta” on the package, as feta has protected designation of origin (PDO). That means that only cheese from a certain geographical location produced in a certain way can be called feta. The real feta is easily distinguishable from knock-offs, so choose wisely.

Harissa Chicken For Two

2 organic chicken thighs
3 tbs red wine vinegar or Sherry vinegar
3-5 tbs Harissa paste, e.g. Ferrero, Al’Fez
1 red onion
1 red pepper
½ packet of feta
pinch of salt and pepper

  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius
  • Mix the vinegar, harissa, salt and pepper in a oven dish
  • Add the chicken thighs and rub the sauce all over the chicken. Place the chicken skin side up.
  • Chop the pepper (remove white parts) and red onion to rough chunks, sprinkle evenly into the oven dish. Put the dish in the oven.
  • Bake the chicken for 50-60 minutes. Remove the dish from oven, crumble the feta on the chicken and put the dish back in the oven for ten more minutes.
  • When the chicken is nicely browned and the cheese has warmed, remove the dish from the oven and let rest for a while before serving.

Serve with rice or couscous and salad. Should you serve couscous, I recommend mincing parsley, cucumber and tomatoes and mixing them into the couscous. Season with lemon juice, good quality olive oil and salt and pepper.

So how’d you like this North African lunch? Spicy and fragrant enough?

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

 

Tonkatsu

Siipan kesäloman alun kunniaksi sain tehtäväksi kokata tonkatsua, tuota Japanin lahjaa lihansyöjille. Miika Pölkin ja Heikki Valkaman uskomattoman kattavan ja upean Umami-teoksen mukaan ruokalaji syntyi Rengatei-ravintolassa kun possua piti saada nopeasti tarjolle ja friteetauskeitin oli jo valmiiksi kuumana. Mistään kevyestä ruokalajista ei siis ole kyse, mutta makua tästä ei puutu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paneroidun porsaankyljyksen lisäksi annokseen kuuluu kiinteästi soosu, japanilainen version bbq-kastikkeesta. Joka ravintolalla on kuulemma oma salainen reseptinsä kastikkeelle, itse teen sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Alta löytyvä resepti on siis vain ehdotus, jota voi säätää oman maustekaapin ja mielitekojen mukaan.

Tonkatsun voi tehdä monenlaisesta luuttomasta porsaanlihasta, mutta olen huomannut kyljysten toimivan tässä parhaiten. Kyljysten luut täytyy kuitenkin leikata irti ennen pihvin nuijimista. Porsaan voi korvata vaikka kanalla tai kiinteällä kasvispihvillä, mutta tällöin ruokalajin nimi myös muuttuu.

Erityishuomiota tulee japanilaisten friteerattujen ruokien kanssa kiinnittää korppujauhoon, pankoon. Japanilainen panko (ja ainakin sen thaimaalainen vastine) ovat suomalaista korppujauhoa merkittävästi kevyempää, lehtevämpää ja rapeampaa. Tätä reseptiä ei kannata yrittää ilman pankoa, jota nykyään onneksi saa ainakin suuremmista perusmarketeistakin. Aasialaista ruokaa tehdessä kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan asioida aasialaisissa ruokakaupoissa, esimerkiksi Tampereen Tullintulin East Asia Mart on vierailemisen arvoinen jo yksinään (heillä on muuten nettikauppa myös!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Panko on kevyttä ja rapeaa korppuajauhoa

Tonkatsu
Kahdelle

2 porsaankyljystä (luut leikattuna irti) tai fileepihviä
suolaa
pippuria
(sinappijauhetta tai sinapinsiemeniä jauhettuna)
0,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
n. 2 dl panko-korppujauhoja
kasviöljyä paistamiseen

Lisäksi
Riisiä
Kaaliraastetta
Soosua (ohje alempana)
Majoneesia (maustettuna sitruunamehulla)
Seesaminsiemeniä ja kevätsipulia koristeluun.

  • Kuivaa porsaankyljykset. Leikkaa luut irti, jos pihveissä niitä vielä on. Aseta pihvi tukevalle alustalle, esimerkiksi puiselle leikkuulaudalle työtasolle. Laita pihvin päälle pala tuorekelmua ja nuiji pihvi ohueksi lihanuijalla (tai jollain painavalla esineellä, itse käytän morttelia). Toista toiselle pihvillä. Mausta pihvi suolalla ja pippurilla sekä halutessasi sinappijauheella tai jauhetuilla sinapinsiemenillä.
  • Levitä vehnäjauho lautaselle ja pyörittele pihvejä jauhossa.
  • Riko kanamuna syvälle lautaselle ja vatkaa rakenne rikki. Kaada toiselle lautaselle panko-korppujauhoja. Tartu ohueksi nuijittuun pihviin reunasta, ja uita kyljys molemmin puolin kananmunassa. Valuta ylimääräinen kananmuna takaisin lautaselle ja siirrä kyljys korppujauhojen päälle. Pyörittele kyljystä korppujauhoissa, kunnes pihvi on tasaisesti kuorrutettu. Laske pihvi takaisin leikkuulaudalle ja painele korppujauho kunnolla kiinni pihviin. Toista toiselle pihvillä.
  • Tässä vaiheessa kannattaa laittaa soosu viimeistään tulille
  • Laita paistinpannu kuumenemaan kohtuullisen kuumalle. Kaada pannuun runsaasti öljyä, noin 1-2 cm kerros. Öljy alkaa väreillä, kun se on tarpeeksi kuumaa. Voit myös tarkistaa lämmön kokeilemalla paistaa palan leipää: jos leipäpalan laittaminen pannulle saa aikaan pienen kuohumisen ja tirinän, on öljy tarpeeksi kuumaa.
  • Aseta pihvi (tai molemmat, jos mahtuvat kerralla) pannulle varovasti pihdeillä. Anna paistua rauhassa 3-4 min tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Käännä pihvi varovasti, ja anna toisenkin puolen paistua. Kun pihvi on ruskistunut tasaisesti, nosta se talouspaperilla vuoratulle lautaselle ylimääräisen öljyn valuttamiseksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mausta nuijitut pihvit suolalla, pippurilla ja halutessasi sinapinsiemenillä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paneerausasema

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Öljyä saa olla pannussa kunnolla

Soosu

1 dl ketsuppia
soijakastiketta
miriniä (tai siirappia tai sokeria)
raastettua ikivääriä
raastettua valkosipulia
muutama tippa seesamiöljyä
chilikastiketta, esim. gochujang tai sriracha

Soosun on tarkoitus olla vahvan makuista, joten älä epäröi mausteiden kanssa.

  • Laita ketsuppi pieneen kasariin, lisää mirin (tai sokeri) ja mausteet, sekoita ja kiehauta. Laske lämpö minimiin ja anna hautua kymmenisen minuuttia vähän väliä sekoitellen (palaa yllättävän helposti pohjaan).
  • Kun kastike on sopivan suurustunutta (ja hyvänmakuista), kaavi se tarjoiluastiaan.

Tarjoile tonkatsu riisin ja kaaliraasteen tai salaatin kanssa. Soosun ja sitruunalla maustetun majoneesin voi laittaa tarjolle pieniin astioihin, tai ne voi pursottaa näyttävästi tonkatsujen päälle. Koristele annos seesaminsiemenillä ja vinoittain leikatulla kevätsipulilla. Popsi, kun tonkatsu on vielä sihisevän kuuma!

Miltä vaikuttaa? Ei tämäkään erityisen helppo ruoka ole, mutta palkitsee kyllä tekijänsä (ja onnekkaat samassa pöydässä istuvat).

umamiTämä teos kannattaa etsiä käsiinsä, jos on yhtään kiinnostunut japanilaisesta ruoasta. Uskomattoman perusteellinen ja hienosti toeteutettu teos lopputtoman kiehtovasta aiheesta.

-Toni

To celebrate the the beginning of Hubby´s summer vacation, I made Japanese pork chops, tonkatsu. The pork chop is coated in egg and extra crispy panko breadcrumbs, fried and served with the Japanese barbecue sauce, soosu. This may not be healthy or light, but it’s a very tasty way to kick start your vacation, even when the Finnish weather isn’t that summery at the moment.

Tonkatsu for two

2 pork chops (bones removed)
salt
pepper
mustard powder, optional
½ dl flour
1 egg
2 dl Asian panko bread crumbs
vegetable oil for frying

For Serving
Rice
Shredded cabbage
Soosu-sauce (recipe below)
Mayonnaise (flavored with lemon)
Sesame seeds and spring onion for garnish

  • Dry the pork chops. Cut bones off if the chops still have any. Place a chop on a study table and cover with a piece of cling film. Tenderize the chop by pounding it with a meat mallet or other heavy object (I use a stone mortar). Pound until the chop is about half the thickness and has spread out. Repeat with the other chop. Season the steaks with salt and pepper and mustard powder, if desired.
  • Spread the flour on a plate, place the steaks on the flour and coat them evenly with the flour.
  • Break the egg on a deep plate and whisk gently. Pour the panko bread crumbs on another plate. Grab one of the steaks and dip it in the beaten egg, make sure the steaks is evenly covered. Then transfer the steak onto the panko bread crumbs and coat evenly. The bread crumbs should stick easily to the egg covered steak. Press the steak gently against the table to make sure the bread crumbs really stick. Repeat with the other steak.
  • Make the soosu sauce if you have not done it already
  • Place a skillet on medium-high heat. Pour a generous amount of oil on the skillet, 1-2 cm. The oil is hot enough when it starts to ripple slightly. You can test if the oil is hot enough by placing a small piece of bread into the oil: if the oil starts to bubble around the piece of bread, the oil is hot enough.
  • Place a steak (or both if they fit easily) into the oil with a pair of tongs. Fry 3-4 minutes on the first side, or until the steak is nicely golden brown. Flip the steak and fry the other side.When the steak is cooked, remove it from the oil and place on a plate covered with paper towels to drain excess oil. Repeat with the other steak.

Soosu sauce

This recipe is just a suggestion, you can tweak the ingredients to suit your taste. The base of the sauce is made with ketchup or tomato paste, and the seasoning should include something salty and something sweet. The rest is up to you!
Don’t be afraid to use lots of seasoning, soosu is supposed to be quite strong in flavor.

1 dl ketchup
soy sauce
mirin (or syrup or sugar)
grated ginger
grated garlic
couple of drops of toasted sesame oil
chilli sauce, e.g. sriracha or gochujang

  • Pour the ketchup in a small saucepan, add mirin (or syrup or sugar) and the seasonings and mix. Place on heat, bring to a boil, lower temperature and let simmer for about ten minutes. Mix every few minutes as the sauce burns quite easily.
  • When the sauce is thickened a bit, remove from heat and let cool down

Serve the tonkatsu while piping hot with rice, shredded cabbage or salad and the soosu and mayonnaise. Garnish the dish with thinly and diagonally cut spring onion and sesame seeds. The sauces can be served on the side or piped onto the tonkatsu in a criss-cross pattern for maximal wow factor 😉

Enjoy!

-Toni

Veggie Lasagna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veggie Lasagna

Kun lähikaupasta saa yllättäen tuorepastalasagnelevyjä, täytyyhän sitä lasagnea tehdä. Tomaattikastike ja jauheliha ovat loistava pari sanoivat sitten italialaiset mitä tahansa, mutta tällä kertaa päätin hyödyntää kuivakaappiin unohtuineita suomalaisia härkäpapuja. Yli tunnin keittämisen ja uunikypsennyksen jälkeenkin härkäpavuissa oli todella mukava, napakka purutuntuma. Täytyy kehitellä niistä jotain muutakin.

Tykkään ostaa pavut kuivattuina ja keittää ne itse. Marketeissa on hyviä luomupapuja tölkeissäkin, mutta kuivattuja papuja ostaessa ei tarvitse maksaa vedestä, ja lisäksi papuihin saa jo keittovaiheessa lisättyä makua. Tämän reseptin voisi kyllä hyvin tehdä säilykepavuista, koska kastikkeissa on jo itsessään niin paljon makua.

Kaikissa pastaruoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pastan laatuun. Tuorepasta ei automaattisesti ole parempaa kuin laadukas kuivapasta. Itse suosin italialaisten valmistajien kuivapastoja, jotka on tehty pronssimuoteilla, jolloin pastan kahea pinta kerää hyvin kastiketta. Tärkeää on myös hidas kuivaus matalassa lämpötilassa, mutta tällä perinteisellä menetelmällä valmistettua pastaa on jo hieman vaikeampi löytää. Kannattaa kääntyä erikoisliikkeen puoleen, esimerkiksi Culinaria Keittiöelämästä Tampereella tai Eiringiltä Henlsingissä saa huippulaatuisia pastoja järkevään hintaan.

Tässä reseptissä on monta osaa ja valmistukseen menee yhteensä useampi tunti. Pavut voi kuitenkin keittää jopa viikkoa etukäteen, samoin tomaattikastikkeen voi tehdä valmiiksi jo edeltävänä päivänä.

Kasvislasagne

Pavut
150 g kuivattuja härkäpapuja tai 1 tlk säilykepapuja
1 sellerinvarsi
1 sipuli
2 valkosipulikynttä
1 rkl suolaa

Tomaattikastike
1 tlk laadukasta tomaattimurskaa
1 sipuli
1 pieni porkkana
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
sokeria
yrttejä

Béchamel-kastike
3 rkl voita
2 rkl jauhoja
5 dl maitoa
50-100 g raastettua juustoa, esim. parmesaania ja kermajuustoa
suolaa
(muskottipähkinää)

1 pkt tuorelasagnelevyjä tai ½ pkt laadukkaita kuivapastalasagnelevyjä
1 munakoiso
yrttejä
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

  • Aloita keittämällä pavut. Voit halutessasi liottaa papuja yön yli, mutta itse harvoin muistan laittaa papuja ajoissa likoomaan. Liottaminen lyhentää keittoaikaa, joten ota se huomioon papuja keittäessäsi. Huuhtele pavut ja laita suurehkoon kattilaan runsaaseen määrään vettä. Lisää sellerinvarsi, sipuli kuorittuna (ei tarvitse pilkkoa) ja kuoritut valkosipulinkynnet, sekä noin ruokalusikallinen suolaa. Kiehauta, laske levyn lämpötila pienelle ja anna papujen porista, kunnes ne ovat kypsiä. Kypsymiseen voi mennä vajaasta tunnista yli kahteen tuntiin, joten tarkkaile tilannetta säännöllisesti. Kun pavut ovat kypsiä, nouki selleri ja sipulit pois kattilasta ja valuta pavut.
  • Tee tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi porkkana. Laita kasari kuumentumaan hellalle keskilämmölle, lisää oliiviöljyä ja sipuli sekä porkkana. Kuullota sipulia noin 5 minuuttia, mutta älä ruskista. Lisää valkosipuli, kuullota vielä minuutti. Lisää yrttejä jos niitä sattuu löytymään, kuivattu tai tuore oregano, laakerinlehti, timjami ja rosmariini käyvät ainakin hyvin. Kaada kasariin varovasti tomaattimurska. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada vesi kasariin. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja halutessasi ripauksella sokeria. Nosta lämpötilaa ja kiehauta kastike. Kun kastike kiehuu, laske lämpötila alas ja anna kastikkeen poreilla noin puoli tuntia. Kun kastike on valmis, lisää siihen keitetyt tai tölkistä valutetut pavut.
  • Tee béchamelkastike. Tee ensin suurus (roux): aloita sulattamalla voi kasarissa. Lisää voihin jauhot ja paista suurusta, kunnes se hieman tummuu ja alkaa tuoksua pähkinäiseltä. Lisää varovasti maito ja sekoita voimakkaasti. Nosta lämpötilaa kunnes maito kiehahtaa ja alkaa paksuuntua. Ota kastike pois levyltä ja lisää raastettu juusto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos sinulla on muskottipähkinää, raasta sitä ripaus kastikkeeseen.
  • Paahda munakoiso. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Kuori munakoiso ja leikkaa se pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele viipaleille oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekä tuoreita yrttejä, jos sellaisia sattuu löytymään. Laita pelti uuniin ja anna munakoison paahtua noin 20 minuuttia, tai kunnes viipaleet ovat saaneet reunoilleen väriä. Ota viipaleet ulos ja annan jäähtyä. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Munakoisot matkalla uuniin

  • Sitten onkin aika koota lasagne. Ota suorakaiteen muotoinen uunivuoka, johon lasagnelevyt mahtuvat mukavasti. Levitä vuoan pohjalle ensin ohut kerros tomaattikastiketta. Laita kastikkeen päälle pastalevy. Levitä pastalevyn päälle kerros béchamelkastiketta. Laita munakoisoviipaleita béchamelkastikkeen päälle. Tee samassa järjestyksessä kerroksia lasagneen ja lopuksi levitä loppu béchamelkastikkeesta päällimmäiseksi. Voit halutessasi raastaa vielä juustoa koko komeuden päälle rapean kuoren varmistamiseksi.
    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Aloita tomaattikastikkeella

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kokoa lasagne kerroksittain

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Viimeistele béchamelkastikkeella ja juustoraasteella

  • Laita lasagne uuniin 175 asteeseen. Paista lasagnea noin 45 min hieman pastasta riippuen. Kun lasagnen pinta on saanut väriä, kokeile puutikulla tai haarukalla onko pasta kypsää (eli tikku tai haarukka uppoaa helposti lasagneen). Ota kypsä lasagne ulos uunista ja anna sen vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. Tarjoile salaatin kanssa.

Toivottavasti maistuu! Laittakaa kommenttia, jos jaksoitte alkaa kokkailla.

-Toni

When the nearby shop has fresh lasagna pasta sheets, there’s only one thing to do. I adore the union of tomato sauce and organic minced meat, but this time I used Finnish fava beans. I layered the pasta sheets with the tomato and beans sauce with roasted eggplant and cheesy béchamel sauce. Delicious, even if I say so myself.