Vegan Yaki Gyoza

Hei!

Kevät vierähti jo pitkälle ja yllättävät toukohelteet räjäyttivät puistot vehreiksi. Vielä muutama viikko sitten sää oli hyvin erilainen, ja vappuna tehtiinkin ystävän kanssa japanilaishenkisiä gyoza-nyyttejä, jotka eivät ehkä ole sitä tyypillisintä helleruokaa, mutta eiköhän viileämpää säätä saavu tänne taas pian.

Nyyttejä syödään ympäri maailmaa, on muiden muassa italialaisia ravioleja, saksalaisia maultascheja, latinalaisia empanadoja ja lukemattomia erilaisia aasialaisia nyyttejä. Nyytit ovat siis täytettyjä pasta- tai taikinakuoria, jotka höyrytetään, keitetään tai paistetaan kypsäksi juuri ennen tarjoilua. Minulle tutuimpia ovat italialaisten lisäksi japanilaistyyliset gyoza-nyytit. Ne ovat itsessään jo muunnelma kiinalaisista jiaozi-nyyteistä, joskin japanilaistyylisesti maustettuna.

OI001626-01.jpeg

Gyozien valmistamisessa on kolme tärkeää mietittävää seikkaa: taikina, täyte ja kypsennystapa. Isoissa kaupungeissa aasialaisista ruokakaupoista löytää valmiita nyyttikuoria pakasteena, jotka vaan täytetään ja kypsennetään. Taikinan tekeminen itsekin on tosin hyvin helppoa, joten ilman visiittiä aasiakauppaankin pärjää. Itsetehdyn taikinan käsittelyssä voi lainata välineitä italialaisten nyyttivermeistä, eli pastakoneesta on suurta hyötyä taikinan kaulitsemisessa. Kärsivällinen kokki saa kyllä kaulimellakin hyvää jälkeä, joskaan ei ehkä yhtä ohutta.

Toinen seikka, tosin ehkä näistä kolmesta vähiten tärkeä, on täyte. Aasialaiset nyytit ovat käytännössä aina lihalla täytettyjä, mutta kokkausseuran vuoksi teimme kasvisnyyttejä. Olipa raaka-aine mikä tahansa, maustamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, koska mauton täyte pilaa helposti koko kokemuksen. Valkosipulia, inkivääriä ja etikkaa ei siis kannata säästellä.

OI001613-01.jpeg

Kolmas kohta nyyttien tekemisessä on kypsennystapa. Vaihtoehtoja on aiemmin mainitut kolme: höyryttäminen, keittäminen ja paistaminen. Kuten otsikostakin japanin ravintolasanastoa osaava ymmärtää, nämä nyytit paistetaan, tai oikeastaan paistetaan ja sitten höyrytetään. Samat nyytit voi kuitenkin höyryttää bambuhöyryttimessä tai höyrytinkattilassa, tai keittää. Jokaisella tavalla tulee hieman erilaisia nyyttejä, koska taikina kypsyy eri tavalla, joten kannattaa kokeilla eri tapoja. Ohjeessa kuvattu paistamis-höyryttämistapa vaatii kannellisen kasarin, koska nyytit paistetaan ensin kasarissa ja höyrytetään heti perään kaatamalla kasariin kuumaa vettä ja painamalla kansi kiinni. Tapa on aluksi hieman pelottava, koska höyryä tulee paljon ja kovaäänisesti, mutta mitään kovin vaikeaa nyyttien paistaminen ei ole.

OI001590-01.jpeg

Älä asettele kuoria näin päällekkäin, nimim. käy huonosti | Don’t place the shells on top of each other, trust me.

Usein gyozia nautitaan alkupalana, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin hervoton kasa kerralla, ettei kastikkeen lisäksi muuta ole tarvittu. Gyozat voi kuitenkin tarjoilla myös vaikka riisin tai kaalisalaatin kanssa tai ramen-nuudelien lisukkeena, jolloin pienempi määrä nyyttejä riittää. Kastike on tuttu jo ainakin kara-age -kanareseptistä, mutta se toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin erinomaisesti, että mihinkäs sitä muuttamaan.

OI001596-01.jpegOI001592-01.jpeg

Vegaaniset Yaki Gyoza -nyytit
Noin 30 nyyttiä

Ainekset

Taikinakuoret
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kuumaa vettä
½ tl suolaa

Täyte
½ munakoiso
1 sipuli
kourallinen sieniä
pieni pala kaalia
1 valkosipulinkynsi
3 cm pala inkivääriä
soijaa
riisiviinietikkaa
ripaus chilijauhetta
öljyä paistamiseen

Kastike
3 rkl soijaa
3 rkl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä

  • Aloita täytteestä. Kuori ja pilko munakoiso ja sipuli, putsaa, pilko sienet ja leikkaa kaali suikaleiksi. Raasta valkosipuli ja inkivääri. Hienonna kaikki hienoksi silpuksi. Voi hienontaa täytteen ainekset käsin veitsellä tai monitoimikoneella. Koneella täytteestä saa helpommin hienojakoisempaa, käsin hienonnettuna taas rustiikkisempaa. Sekoita kaikki ainekset lukuun ottamatta soijaa ja etikkaa.
  • Laita isohko paistinpannu kuumentumaan ja lorota sille kunnolla öljyä. Kun pannu on kuuma, kumoa täytteen ainekset pannulle ja paistele keskilämmöllä. Täyte on valmista, kun sen massa pienentynyt noin puoleen (veden haihtumisen vuoksi) ja tuoksu muuttuu täyteläiseksi. Mausta täyte soijalla ja etikalla makusi mukaan. Jätä jäähtymään.
  • Valmista taikina. Sekoita suola jauhoihin. Sekoita kuuma vesi jauhoihin ja sekoita tasaiseksi. Kerää taikina palloksi ja vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa ja helposti käsiteltävää. Jos taikina ei meinaa pysyä kasassa, lisää jauhoja vähän kerrallaan. Jos taas taikina tuntuu kuivalta, lisää varovasti muutama lusikallinen vettä.
  • Jaa taikina neljään osaan ja laita taikinapallot leivinliinan alle, jotta ne eivät kuivu. Kaulitse taikina pallo kerrallaan muutaman millin paksuiseksi levyksi. Jos käytössäsi on pastakone, sitä kannattaa käyttää kaulimiseen. Omalla 9-asteisella pastakoneellani aloitin ajamalla taikinan läpi ykkösellä (eli paksuimmalla), taitoin nelinkerroin ja ajoin uudestaan. Tämän jälkeen jauhotus ja uusi ajo nelospaksuudella, ja lopuksi jauhotus ja ajo lopulliseen paksuuteen kuutosasetuksella. Liian ohueksi taikinaa ei kannata kaulita koneella tai käsin, koska paperimaisen taikinan käsittely on hyvin vaikeaa.
  • Leikkaa kaulitusta taikinasta noin 10cm rengasmuotilla pyöreitä kuoria. Itse käytin teräväreunaista juomalasia. Laita taikinapyörylät leivinliinan alle jauhotettuina odottamaan täyttämistä. EN suosittele asettamaan taikina kovin paljoa päällekkäin niin kuin kuvissa, koska ne tarttuvat helposti kiinni toisiinsa.
  • Aloita nyyttien kokoaminen. Ota yksi taikinakuori kämmenelle ja lusikoi sen keskelle teelusikallinen täytettä. Taita taikinakuori puoliksi puoliympyrän muotoon ja ala nipistää reunoja yhteen samalla rypyttäen päällimmäistä reunaa laskoksille. Aseta tämän jälkeen nyytti pystyyn pöydälle, jotta sille muodostuu tasainen pohja. Jos taikina tuntuu kuivalta eikä tartu kiinni, kostuta taikinan reunaa tipalla vettä. Alla olevalla videolla näytän miten itse taittelen nyytin kasaan. Aseta valmis nyytti liinan alle odottamaan kypsennystä.
  • Tee kaikki nyytit valmiiksi samalla tavalla.
  • Sekoita kastikkeen ainesosat pienessä kulhossa keskenään.
  • Paista nyytit juuri ennen tarjoilua. Paistamiseen tarvitset kannellisen kasarin ja kuumaa vettä esimerkiksi vedenkeittimestä. Kuumenna kasari keskilämmöllä ja kaada kasariin hieman öljyä. Aseta nyyttejä kasariin pystyyn sen verran kuin mukavasti mahtuu. Älä aseta nyyttejä kiinni toisiinsa, koska kypsyessään ne voivat tarttua kiinni kunnolla. Paista nyyttejä, kunnes niiden pohja on saanut kauniin ruskean värin.
  • Ota toiseen käteen kasarin kansi ja toiseen kuumaa vettä sisältävä kannu. Kaada nyyttien päälle kasariin noin desin verran vettä ja paina kasarin kansi saman tien kiinni. Paina kantta, jotta mahdollisimman paljon höyryä pysyisi kasarissa. Kun vesi on höyrystynyt (minuutin verran menee) ja nyytit ovat kypsyneet myös yläpinnaltaan, nostele ne lastalla varovasti pois kasarista. Pyyhkäise kasari puhtaaksi ja jatka paistamista samaan tapaan, kunnes kaikki nyytit on paistettu. Valmiita nyyttejä voi pitää uunissa sadassa asteessa lämpimänä, kun kypsennät loppuja nyyttejä.
  • Tarjoile nyytit kastikkeen kanssa. Voit halutessasi koristella nyyttejä yrttisilpulla, shisolehdillä ja seesaminsiemenillä.

OI001585-01.jpeg

 

OI001594-01.jpeg

OI001603-01.jpeg

Asettele gyozat pannulle ilmavasti | Leave room around each little dumpling

Noin! Askarteluahan tämä ruokalaji vaatii, ja lisäksi vielä rämäpäisyyttä, että uskaltaa kaataa kuumaa vettä öljyä sisältävälle pannulla, mutta välillä on hyvä käydä reunalla. Jos höyryttäminen kasarissa kuulostaa liian hurjalta, niin paistamisen jälkeen nyytit voi nostella myös höyrytyskattilaan kypsymään loppuun.

Toivottavasti nyytit maistuvat, suloista kesänalkua!

-Toni

OI001614-01.jpeg

Hi there!

Suddenly it’s summer and the unprecedented May heatwave made the parks and forests burst into full bloom basically overnight. Just a couple of weeks ago the weather was radically different, and we were cooking Japanese-style yaki gyoza with a friend of mine. They probably aren’t your go-to dish during summer heat, but I’m sure there will be cooler days to come.

Different kind of dumplings are known around the world, for example the Italians have ravioli, the German the Maultasche, the Latin countries make empanadas, and in Asia dumplings seem to be ubiquitous. In short, dumplings are dough parcels that are filled with something delicious and then cooked by boiling, steaming, or frying. I’ve been making these Japanese gyoza dumplings for years now with a friend of mine, and I dare say we’ve gotten quite good at it. Apparently, the Japanese imported the dumplings from China, where they are known as jiaozi.

There are three important choices to make with dumplings: the dough, the filling, and the cooking method. If you have access to an Asian food shop, they are bound to have frozen dumpling shells, that you only need to fill and cook. However, making the dough yourself is quite simple. If you have a pasta machine lying around, you can use it for gyozas too, but a rolling pin should be just fine as well.

The second choice is the filling. The Asians dumplings feature almost always a meat in the filling, but we’ve been making these as veggie dumplings. Whatever you choose to fill the dumplings with, pay attention to seasoning, because a bland filling will definitely ruin the whole experience. So don’t skimp on garlic, ginger, or vinegar.

The third point is the cooking method. As I mentioned, there are three options: boiling, steaming and frying. If you know your restaurant Japanese, you might have guessed from the heading that these dumplings will be fried. Or actually, fried and then steamed on the same pan. You can also boil or steam these dumplings, but be aware that every method renders different kind of end results, so I encourage you to experiment. The method described here involves using a cooking pan with a lid, because you first fry the dumplings on one side and then pour in hot water and use the lid to allow the steam to cook the rest of the dumplings. That may sound scary, and there is a lot of steam and crackling sounds, but it really isn’t that hard.

We have usually made so many dumplings in one sitting that we haven’t had a need for anything else. You can serve the dumplings with rice or cabbage salad, or as a side dish to ramen. The sauce is a the same as with the chicken kara-age since it’s so delicious and deliciously easy, so why bother changing something so perfect.

Vegan Yaki Gyoza Dumplings
About 30 dumplings

Ingredients

Dough
3 dl wheat flour
1.5 dl hot water
½ tsp salt

Filling
½ eggplant
1 onion
handful of mushrooms
a small piece of cabbage
1 garlic clove
3 cm piece of ginger
soy sauce
rice wine vinegar
pinch of chili powder
oil for frying

Sauce
3 tbsp soy sauce
3 tbsp rice wine vinegar
1 tsp toasted sesame oil

  • Start by making the filling. Peel and mince the eggplant and onion, clean and dice the mushrooms and slice the cabbage. Grate the garlic and ginger. Mince everything finely. You can mince the filling ingredients by hand or use a food processor. Mix all ingredients, except the soy sauce and the vinegar.
  • Place a medium pan on medium heat and pour good amount of oil in it. When the pan is hot, add the minced vegetables. Cook on medium heat stirring every now and then. The filling is ready when its volume has been reduced to about half (because of evaporating water) and the aroma becomes almost meaty. Season the filling with soy sauce and vinegar and set aside to cool.
  • Make the dough. Mix the salt with the flour. Pour in the hot water and mix. Gather the dough into a ball and start kneading. If the dough is sticky, add a little flour. If the dough feels dry, add a small amount of water. You’ll know the drill. Knead until the dough feels smooth and springy.
  • Split the dough into four and place the four balls under a tea towel to prevent drying. Roll the dough on a floured table one ball at a time into a sheet abut 2mm thick. If you have a pasta machine, you should use that. My pasta machine has 9 thickness settings, I started with by passing the ball through one setting 1 (the thickest), folded it into four and repeated. Then I floured the dough and changed the setting to 2, then floured again and rolled with setting 4, and finally with setting 6. Don’t roll the dough too thin, as it will impossible to handle.
  • Cut round shapes from the sheet with a circular cutter (I used a drinking glass with a sharp edge and a 10cm diameter). Place the round shells on a floured tea towel and cover with another towel. I DO NOT recommend placing the shells on top of each other as they stick very easily. Been there, done that.
  • Start assembling the dumplings. Take a shell on a palm, place a teaspoonful of filling in the middle and fold the shell in two into a semicircle. Start pinching the edges together while pleating the top layer. If the edges won’t stick together, moisten the edge with a drop of water. Press the dumpling gently against the table to form a smooth base. See the video above to see how I make a dumpling. Cover the dumplings with a towel.
  • Repeat until all shells have been transformed into dumplings.
  • Mix the ingredients of the sauce in a bowl and set aside.
  • Cook the dumplings just before serving. You’ll need a large pan with a lid and hot water. Heat the pan on medium heat and pour in a little oil. Place the dumplings in the pan with the flat side down. Don’t let the dumplings touch each other or they will stick together. Fry the dumplings until their bottom is nicely golden brown.
  • Take the lid of the pan in one hand and a pitcher with the hot water in the other. Pour about a deciliter of water on the pan and press the lid down on the pan immediately. Keep pressing the lid on the pan to keep as much of the steam inside as possible. When the water has evaporated (takes about a minute) and the topside of the dumplings is cooked, lift them gently from the pan with spatula and wipe the pan clean. Repeat until all the dumplings are cooked. You can keep the cooked dumplings warm in the oven in about 100 degrees while you’re cooking the rest of the dumplings.
  • Serve the dumplings with the sauce. You can garnish the dumplings with minced herbs, scallions, sesame seeds or shiso leaves.

There you go! I’ll admit, it takes a quite a bit of patience and dexterity to make these, and a healthy dose of foolhardiness to pour boiling water on a pan with oil in it, but it’s good to straddle the edges of existence every once in a while, if you know what I mean. And if you’re concerned about the cooking method, you can first fry the bottom of the gyozas on the pan and then transfer them to a steamer to finish cooking. The choice is yours, and I hope you enjoy these dumplings as much as I do.

Have a wonderful day and enjoy the beginning of Summer!

Yours,
-Toni

 

OI001610-01.jpeg

 

Valkopapuhummus | Cannellini Bean Hummus

No kas, helmikuussa mennään jo. Päivissä alkaa olla viimein sen verran valoa, että usko kevääseen palaa synkkään mieleen ja kuva piirtyy kameran kennolle luonnonvalossa. Hanki tuntuu vielä vaan kasvavan, vaikka minun puolesta talvi saisi alkaa jo päättyä. Pakkanen on sentään jaksanut paukkua tänä talvena, eikä loskakeliä ole ollut viikkoihin. Juoksulenkit pakkasessa ovatkin olleet parasta viime aikoina.

Talvihan on tietenkin lohturuoan kulta-aikaa, koska tuhdit maut ja yksinkertaiset ja hyvin säilyvät raaka-aineet valtaavat keittiön. Keittelin pitkästä aikaa tätä huikeaa papukeittoa, ja papuja jäi hieman yli. Rupesin muistelemaan mitä muuta olen niistä tehnyt, valkopapupaketti kun on kuivakaapin vakiovalikoimassa jo pitkään keikkunut. Ottolenghin valkopapuhummus palasi mieleeni ja sitähän piti ensi tilassa vääntää. Onneksi se on äärimmäisen helppoa ja nopeaa, eikä vaadi mitään kovin erikoisia raaka-aineita, tahiniakin kun alkaa olla jopa pikkumarketeissa tätä nykyä. Lisäksi luin juuri, että kikherneet uhkaavat loppua maailmasta, joten jo siksikin kannattaa kokeilla niille vaihtoehtoisia palkokasveja. Ja totta puhuakseni tämä hakkaa kikhernehummuksen aika helposti.

OI001377-01.jpeg

Kun hummus koostuu 90 % yhdestä raaka-aineesta, lienee selvää että kyseisen raaka-aineen laatu näyttelee varsin isoa roolia lopputuloksessa. Tarjolla on siis kaksi vaihtoehtoa: ostaa tölkillinen kypsiä papuja, jolloin pääsee ällistyttävän nopeasti nauttimaan perushummusta, tai sitten keitellä pavut itse, jolloin aikaa menee liotuksineen yli vuorokausi, mutta makukin on muista maailmoista. Hyvä että on kuitenkin vaihtoehtoja.

Jos päädyt käyttämään kuivattuja papuja, liota niitä yön yli vedessä ja keitä sitten kypsiksi maustavien kasvisten kanssa. Kypsyessään pavut imevät sienen lailla makua liemestä, joten niitä voisi popsia sellaisenaan lusikalla. Ja tosiaan niistä saa myös tuon papukeiton tehtyä vartissa, joten keitä saman tien isompi satsi.

Tahinin ja sitruunan määrää voi säätää oman maun mukaan, tahinin voi jopa jättää pois niin halutessaan. Mausta kuitenkin aika kevyesti, varsinkin jos keitit pavut itse: loistavaa makua ei kannata peittää liikaa.

OI001382-01.jpeg

 

Valkopapuhummus

Keitetyt pavut
250 g kuivattuja valkoisia papuja
(1 tl leivinjauhetta)
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

  • Laita kuivat pavut kattilaan ja peitä runsaalla vedellä. Voit lisätä mukaan lusikallisen leivinjauhetta, joidenkin mukaan se edesauttaa papujen nesteytymistä. Anna liota yön yli ja kaada sitten vesi pois.
  • Peitä pavut uudestaan vedellä ja laita kattila hellalle. Lisää kattilaan kuorittu kokonainen sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, laakerinlehdet, suola ja sellerinvarsin muutamassa osassa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedosti poreillen reilu tunti tai kunnes pavut ovat mureita. Anna jäähtyä liemineen. Ongi kasvikset ja laakerinlehdet pois, sikäli kun se onnistuu.
  • Jos et käytä kaikkia papuja heti, säilö ne keitinliemessään jääkaapissa. Pitäisi säilyä viikonverran ainakin.

Valkopapuhummus

1 annos keitettyjä papuja (yllä) tai 2 tlk laadukkaita kypsiä papuja
2 rkl tahinia
½ sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
½ dl oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria

  • Valuta pavut ja laita ne tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja heitä se mukaan. Aja tasaiseksi.
  • Lisää mukaan tahini, oliiviöljy, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Aja jälleen tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suola tai sitruunamehua,
  • Kaavi hummus kulhoon, koristele oliiviöljyllä ja persiljalla (ja za’atarilla jos kaapista löytyy). Syö dippinä, levitä leivälle tai käytä pitaleipien täyttämiseen.

Toivottavasti maistuu! Kirkasta helmikuuta kaikille!

-Toni

 

OI001385-01.jpeg

Hi!

Suddenly it’s February! The days here in the North are getting a bit longer (praise Thor), and a darkened Northern mind realises that the Spring might yet again arrive after all. Also, there’s enough light to take a photo once every now and then. The snow seems to be piling on, nonetheless, and the spring isn’t exactly around the corner. At least the temperature has been sub-zero mostly, so there’s snow and not slush. Running in the frozen forests has been wonderful this year.

Winter is, of course, the season of the comport food as hearty flavours and simple ingredients have the centre stage. One of these days I was cooking this wonderful bean soup and I tried to remember what else have I cooked with those dried cannellini beans that have been sitting in my pantry since forever. Then I remembered: Ottolenghi’s cannellini bean hummus that is so simple, so elegant and oh-so-tasty. Especially when you take the extra step of cooking the beans yourself with some vegetables. It’s also a very timely recipe: I recently read that there’s a serious chickpea shortage and prices are soaring. It’s a good time to be looking at alternatives. Honestly, though, I prefer this recipe to the traditional chickpea version.

When the beans make up 90% of the hummus, it should be exceptionally clear that the quality of the beans is paramount. From here, two paths fork: you can buy (good quality) canned beans and be eating a nice hummus in 10 minutes, or you can cook the beans yourself in aromatic broth and make a hummus worth fighting for. That will take you more than a day but I promise you it’s worth it. Additionally, you can make the aforementioned soup with the same beans, so boil a big batch while you’re at it.

You can adjust the amount of tahini and lemon to your taste, or you can drop the tahini completely. Season the hummus quite lightly, especially if you cooked the beans yourself; you don’t want to overshadow the great flavour.

Cannelini Bean Hummus

Cooked beans
250 g dried cannellini beans
(1 tsp. baking powder)
1 onion
1 stalk of celery
2 garlic cloves
2 bay leaves
1 tsp. salt

  • Place the dried beans in a pot and cover with water. You can add a spoonful of baking powder; some say it helps to hydrate the beans. Leave to soak overnight and strain.
  • Cover the soaked beans with fresh water, add a peeled onion and the garlic cloves, bay leaves, celery stalk cut in two, and a teaspoon of salt. Place on heat, bring to a boil and let simmer for about an hour, or until the beans are tender. Let cool with the broth. Fish out the veggies and bay leaves, if they are still solid.
  • If you don’t use all the beans right away, store with the broth in the fridge for up to a week.

Cannellini Bean Hummus

1 portion of cooked beans (above) or 2 cans of cooked cannellini beans
2 tbsp. tahini
½ lemon, juiced
1 garlic clove
½ dl olive oil
Salt and pepper

  • Strain the beans and place in a blender. Peel and chop the garlic clove and add it to the beans. Blitz until smooth.
  • Add the tahini, olive oil, lemon juice, and pinch of salt and pepper. Blitz to mix evenly. Check the seasoning and add salt or lemon juice, if necessary.
  • Scoop the hummus into a bowl and garnish with olive oil and parsley (and za’atar, should you have some). Serve as a dip, spread on a nice slice of bread, or use to fill pita breads.

Hope you enjoyed that! Have a wonderful February!

-Toni

OI001372-01.jpeg

Chili Sin Carne

Jokainen amerikkalaisia tv-sarjoja katsonut on varmasti nähnyt kohtauksen, jossa pikkukaupungin tai korttelin kovimmat kotikokit vääntävät hiki hatussa chiliksi kutsumaansa ruokalajia kilpailua varten, ja jokaisella on tietenkin se paras ja aidoin resepti. Kyseessähän on tietenkin chili con carne, lihapata, joka maustetaan chilipaprikoilla. Lätäkön tällä puolella kyseinen ruokalaji taas näyttäytyy lähinnä surullisilla lounasravintoloiden ruokalistoilla. Olen aika varma, että niiden käsitys chili con carnesta on oikeasti vain uudelleen brändätty meksikonpata. Ananas tuntuu olevan niitä yhdistävä tekijä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska chili con carne on tosiaan kilpailuruoka, sen koostumus on usein hyvin määrämuotoinen: iso osa kilpailuista kelpuuttaa resepteihin vain lihaa ja paprikaa mausteiden lisäksi. Joillain alueilla on tapana lisätä myös papuja, mutta toisten mielestä nekin ovat pyhäinhäväistys. Suhtautuminen chiliin on siis hyvin olla puristi, koska chili on äärimmäisen muunneltava ruokalaji, joka sopeutuu tarjolla oleviin raaka-aineisiin loputtoman hyväksyvästi. Oma lempparini onkin runsas Chili sin Carne, aka Chili con Vege, jossa pavut ja bataatti ottavat lihan paikan. Vielä kun lisää settiin munakoisoa, tuota kasvimaailman ulkofileetä, niin kuivaa jauhelihaa ei kaipaa pataansa enää edes paatunein sekaani. Tulisuuden tykkään pitää lähes minimissä, joten ruoka käy myös herkemmille suille. Tulisuutta voi lisätä oman maun mukaan vielä lautasella.

Tässä versiossa pääosaa tosiaan näyttelevät bataatti, munakoiso ja pavut. Lisäksi mukaan tulee maissia saatavuuden mukaan ja iso kasa mausteita. Muita käyttökelpoisia juureksia ovat esimerkiksi porkkana, palsternakka ja kiinteä peruna. Chiliä tykkään lisätä pääosin hot saucen muodossa vasta loppuvaiheessa, koska en halua ruoasta turhan tulista, vaan pikemminkin mausteista. Tämän ruokalajin selkäranka muodostuu bataatin ja maissin makeudesta ja mausteisuudesta, joita hot saucen etikkaisuus leikkaa sopivasti. Lopputulos on täydellisen tasapainoinen, mutta yhtä aikaa jännittävä lohturuoka, jota kannattaa tehdä isompi satsi tulevia päiviä varten. Chili nimittäin vain paranee uudelleen lämmitettäessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisukkeista sen verran, että chili ei välttämättä kaipaa seurakseen mitään, etenkään tämä juureksia sisältävä vegeversio. Itse kuitenkin pidän hiilarilisäystä tervetulleena, joten sen voi toteuttaa riisillä tai vaikka ohralla. Uusi suosikkini on litistetty täysjyväohra, joka on täydellisen rouhea lisäke lähes mille tahansa ruoalle. Ohrasta on saatavilla myös helmiversio, joka on koostumukseltaan jännän pehmeä ja liukas. Yhden annoksen tätä kyseistä chiliä lapioin ääntä kohti maissilastuilla, mikä on etenkin lounaalle erittäin kiva fingerfood-versio. Illallisella annoksen voi vielä kruunata grillatulla maissintähkällä, etenkin nyt sesonkiaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Chili Sin Carne
4-6 annosta

Ainekset
½ dl ruokaöljyä
1 pieni bataatti (300 g)
1 munakoiso (300 g)
2 sellerinvartta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl maustesekoitusta (ohje alempana)
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
1 kasvisliemikuutio
4 dl vettä
1 tlk kidneypapuja
1 tuore maissi tai pieni tölkki säilykemaissia
2 rkl hot saucea (esim. Poppamies, Texas Pete)

Maustesekoitus
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl chiliä
1 tl oreganoa
½ tl sinapinsiemeniä
¼ tl muskottipähkinää
1 tl suolaa

Lisäksi
Täysjyväohraa, ohrahelmiä tai riisiä
Ranskankermaa tai kaurafraichea
Hot saucea
Grillattua maissia

  • Tee ensin maustesekoitus. Jos käytät jauhettuja mausteita, sekoita kaikki mausteet keskenään kulhossa. Jos käytät kokonaisia mausteita, jauha ne ensin morttelissa suolan kanssa ja lisää sitten jauhetut mausteet.
  • Kuori ja kuutio bataatti ja munakoiso. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, halkaise ja viipaloi selleri.
  • Laita suuri pata tai kattila lämpiämään keskilämmölle. Lisää pataan öljy sekä kasvikset. Kuullota muutama minuutti kunnes sipuli on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää kaksi ruokalusikallista maustesekoitusta ja paista minuutti. Lisää tomaattipyree ja sekoita se kasviksiin. Kaada mukaan säilyketomaatit, täytä tyhjä purkki vedellä ja lisää se pataan kasvisliemikuution kanssa. Sekoita ja anna chilin kiehahtaa ja laske sitten levyn lämpötila pienimmälle lämmölle. Peitä kannella ja anna hautua tunnin verran.
  • Jos käytät tuoretta maissia, leikkaa sen jyvät irti: pidä maissintähkää pystyssä leikkuulautaa vasten ja leikkaa hyvät irti veitsellä ylhäältä alas suuntautuvalla sahaavalla liikkeellä. Jos käytät säilykemaissia, valuta ja huuhtele maissi siivilässä. Valuta ja huuhtele myös kidenypavut.
  • Kun pata on saanut muhia tunnin, lisää mukaan maissi ja pavut ja anna hautua vielä kymmenen minuuttia. Ota sitten pata pois lämmöltä ja tarkista maku. Jos maku on vaisu, lisää hot saucea, maustesekoitusta tai suolaa makusi mukaan.
  • Keitä ohra tai riisi lisäkkeeksi paketin ohjeen mukaan. Jos haluat lisäkkeeksi grillattua maissia, voitele maissitähkät öljyllä ja grillaa tai paista pannulla vähän väliä käännelleen. Maissi on kypsää, kun sen väri tummuu hiukan. Mausta lopuksi suolalla.
  • Tarjoile chili sin carne lisäkkeineen ranskankerman (tai kaurafraichen) ja hot saucen kanssa.

Toivottavasti maistuu!

Nyt elokuussa alkaa sesonkitarjonta taas muuttua ja säilömishommiakin alkaisi olla tiedossa. Tarkoitus olisi vähän taas kiihdyttää julkaisutahtia, joten pysy langoilla!

-Toni

Everyone who has watched American tv-series knows the episode where there’s a food competition in town, and all the amateur cooks are making their very best chili. And naturally everyone thinks they have the best and most authentic recipe. The stew in question is, of course, chili con carne, a meat stew with a healthy dose of red hot chili peppers. Even though the dish is a legend in the Southern US, on this side of the pond it is mostly encountered on sad lunch cafeterias, that serve a sloppy and under-seasoned excuse for a chili as an easy yet ‘exotic’ lunch food alternative. Honestly, I’m pretty sure it’s the same concoction that used to be called ‘Mexico Stew’ in the 90s. At least they both included, quite inexplicably, pineapple.

As chili con carne is a competition food, its recipe is quite standard: a large part of the competitions allow only meat, peppers, and seasoning. In some areas, beans can be added, but even that is often regarded as a blasphemous act. To say the least, people tend to be quite fanatic about their chili. Luckily, we don’t need strict guidelines for our dinner chilis, as the concept itself is almost infinitely accommodating towards almost anything you have laying in your kitchen and pantry. My favourite version is this meat-free (actually vegan) Chili Sin Carne, a.k.a. Chili con Vege, where sweet potato and beans take the front stage. Add some eggplant, the sirloin of the vegetable world, and even the most hardened carnivore won’t cringe.

Like I said, sweet potato, eggplant, and beans are the main ingredients here. I like to add sweet corn to the stew, if available, and of course a heavy load of spices. Sweet potato and eggplant can easily be substituted with carrots, parsnips or waxy potatoes. I keep the seasoning quite mild and adjust the heat level with hot sauce just before serving, as I like my chili spicy instead of burning hot. The flavour base for this dish is built up on the sweetness of the sweet potato and corn, and the ample dose of spices. The vinegar kick of the hot sauce balances the flavours perfectly. The result is a perfectly harmonious yet at the same time exciting comfort food that keeps you fed for days to come, so make sure to make a big batch.

A word about side dishes: it is common to serve chili without any sides, and that is also the case with the veggie version. However, as a carb-o-holic, I like to add some rice or whole grain barley to fill up the bowl. One portion of this stew I shovelled down my pie-hole with nacho chips, and that was an excellent lunch as well. A grilled ear of corn makes the dish dinner appropriate, especially now that sweet corn is in season.

 

Chili Sin Carne
4-6 portions

Ingredients
½ dl vegetable oil
1 small sweet potato (300 g)
1 eggplant (300 g)
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
2 tbsp. spice mix (see below)
2 tbsp. tomato paste
1 can peeled tomatoes
1 vegetable stock cube
4 dl water
1 can kidney beans
1 fresh sweet corn or a small can of sweet corn
2 tbsp. hot sauce (e.g. Texas Pete)

Spice Mix
1 tbsp. smoked paprika
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. chili powder
1 tsp. oregano
½ tsp. mustard seeds
¼ tsp. nutmeg
1 tsp. salt

For serving
Barley pearls or rice
Sour cream, or vegetable alternative
Hot sauce
Grilled sweet corn on the cob

  • Start with the spice mix. If using ground spices, just mix them in a small bowl. If using whole spices (coriander, cumin, mustard, oregano), grind them first in the mortar with the salt, then add the powdered spices.
  • Peel and cube the sweet potato and eggplant. Peel and mince the onion and garlic, split the celery sticks lengthwise and cut into pieces.
  • Place a large casserole or sauce pan on medium heat. Add the oil and vegetables, sauté until the onion becomes translucent. Add two tablespoons of the spice mix and cook for a minute. Add the tomato paste and mix. Add the peeled tomatoes with their juice. Fill the empty can with water and pour that in as well, along with the vegetable stock cube. Mix and bring to a boil, then lower temperature to minimum and cover with a lid. Let simmer for an hour.
  • If you’re using fresh corn cobs, cut the kernels from it: place the cob standing on a cutting board and cut the kernels loose with a knife with downward facing motion. If using canned corn, drain and rinse the corn in a sieve. Drain and rinse to the kidney beans too.
  • When the chili has been simmering for an hour, add the corn and beans and mix. Simmer for ten more minutes. Then remove the casserole from heat and check seasoning; add spice mix, hot sauce or salt if necessary.
  • Boil the rice or barley according to the directions on the package. If you want grilled corn as a side dish, brush the corn cobs with oil and grill turning often until slightly darker in colour. Sprinkle with salt.
  • Serve the chili and the side dishes with sour cream (or vegetable alternative) and hot sauce.

Hope you like it!

Oh, and happy August you guys! The changing month brings about quite radical changes in seasonal products, for example conserving berries and such become current again, so I plan to write a bit more often here, so do stay in touch!

-Toni

Persikka-rosmariini limonadi | Peach and Rosemary Lemonade

Hei siellä!

Useita viikkoja ehti taas vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Suurin syy siihen on se, että olen pyörinyt viime aikoina keittiössä minimaalin vähän . Kesä on siitä loistavaa aikaa, että suurin osa kasviksista on täydessä sesongissa ja parhaimmillaan, joten ne eivät kaipaa krumeluureja tai monimutkaista reseptiikkaa ympärilleen loistaakseen. Varhaisperunat ovat tietenkin se kuuluisin esimerkki: ne eivät tarvitse keittämisen jälkeen kuin nokareen voita kylkeensä, eikä niiden herkullisuutta saa siitä oikein enää lisättyä kikkailulla. Samalla tavalla monia kauden herkkuja kannattaa syödä yksinkertaisesti maustettuna ja grillattuna, jotta laadukkaat ainekset pääsevät oikeutetusti parrasvaloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Yhden sesonkivinkin voisin kyllä antaa ihan siltä varalta, ettei joku ole sitä vielä muualta lukenut: grillikasvisten raikkain kaveri on nimittäin pieni sydänsalaatti, joka leikataan puoliksi, maustetaan oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja suolalla ja pippurilla ja sitten grillataan pari minuuttia. Kokeile ihmeessä!)

Kesällä juomat nousevat tärkeämpään osaan, kuin muina vuodenaikoina, koska vedentarve yleensä lisääntyy lämpimällä säällä. Itse en oikeastaan tykkää juoda hanavettä jostain syystä (paitsi todella kylmänä), joten jääkaapissa on usein jos jonkinlaista jäähdykettä. Viime vuodet vakiokaveri on ollut kylmäuutettu tee (vesikannuun muutama teepussi ja pala sitruunaa, sitten jääkaappiin pariksi tunniksi, sokeria ei tarvitse lisätä), mutta toinen kesäsuosikki kauden hedelmistä on persikoista tai nektariineista tehty lemonade, joka maustetaan rosmariinilla. Rosmariinia harvoin käytetään makeissa resepteissä, mutta tässä se korostaa hienosti persikan makua jo tuo viilentävää yrttisyyttä sekä syvyyttä makuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä juomasiirappi on myös varsin helppo tehdä, eikä se vaadi mitään erikoistyökaluja. Kannattaa vain valita mahdollisimman kypsiä persikoita tai nektariineja. Tämä on myös aivan erinomainen resepti niille persikoille, jotka ovat menneet ryppyisiksi ja ylikypsiksi (mikä tapahtuu ainakin minulla silmänräpäyksessä). Sokeria voi käyttää tai olla käyttämättä oman maun mukaan, samoin sitruunamehua. Rosmariinia riittää yksi oksa, joten koko puskaa ei tarvitse kyniä. Valmis tiiviste laimennetaan vedellä, kuplavedellä tai sitruunalimsalla suoraan kannuun tai lasiin. Ginger beer sopii myös kokeilunhaluiselle lantringiksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä rosmariini kasvaa kasuaalisti seinää pitkin | Here in the south rosemary is a casual weed


Persikka-rosmariini limonadi
Ainekset
1 kg persikoita tai nektariineja
3 dl vettä
sokeria
sitruunamehua
1 oksa rosmariinia

  • Pilko persikat tai nektariinit neljään osaan ja poista niiden kivet. Laita lohkotut hedelmät kattilaan ja lisää vesi. Laita kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi välillä sekoitellen. Laske lämpötilaa ja anna poreilla hiljakseen vartin verran, tai kunnes hedelmät ovat pääosin hajonneet ja liemi on muuttunut sakeaksi. Lisää sokeria oman maun mukaan ruokalusikallinen tai enemmän, sekoita.
  • Laita siivilä kuumuutta kestävän kulhon päälle ja kaada hedelmäliemi siivilän läpi kulhoon. Painele siivilään jääneistä hedelmistä vielä mehut lusikalla. Laita rosmariinioksa liemen joukkoon ja anna maustua vartin verran. Ota sitten rosmariini pois ja lisää sitruunamehua sen mukaan, kuinka kirpeää limonadia haluat. Pullota ja laita jääkaappiin viilenemään. Valmis tiiviste säilyy jääkaapissa viikon verran.
  • Sekoita lasissa tai kannussa noin kolmasosa tiivistettä ja kaksi kolmasosaa vettä, kuplavettä tai limsaa. Tarjoile jääpalojen kanssa. Voit koristella lasin rosmariinioksalla.

Vinkki! Voit lorauttaa myös tujauksen giniä lasiin, jos alkoholillista versiota kaipaat.

No nyt on kesäjuomat kohdillaan, joten kesälaitumille siitä ilakoimaan!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hi there!

Several weeks passed by since the last post. The main for that is the fact that I have not spent many moments in the kitchen lately. Summer is feast of seasonal fruit and veggies, and they don’t really need any complicated recipes to give them a boost; they are more than fine on their own. New potatoes are a prime example: they are best freshly picked and boiled and served with a little bit of butter, and no fancy recipe is gonna top that. Similarly, most of the seasonal treats are at the best when seasoned lightly and grilled. That way you can showcase the magnificent ingredients.

(I do have one seasonal veggie tip, in case you haven’t heard it somewhere else: little gem lettuces are the newest addition to grilled vegetables and the most refreshing one: just half the lettuces, season with olive oil, lemon juice, salt, and pepper, and grill for a few minutes. Delish!)

One thing about summer is special compared to other seasons: the need for hydration is greatly increased. So it’s time for drink recipes! I personally don’t like to drink tap water (except if it’s really cold), so there is usually a brigade of drinky things in the fridge. Lately my go-to drink has been cold-brewed tea (pop a couple tea bags in water jug with a slice of lemon and let brew in the fridge for a couple of hours, no sugar required), but my other summer favourite is peach and rosemary lemonade. Rosemary is rarely used in sweet recipes, but in this recipe it highlights the peach (or nectarine) and brings some much-needed herby refreshment and deepness to the flavour.

This syrup is easy to make, and no special equipment is required. I recommend choosing very ripe peaches or nectarines. Also, this is a perfect recipe for those over ripened and wrinkly peaches (my peaches always go from ’raw’ to ’overripe’ in a heartbeat). Sugar can be added (or withheld) to your liking, same with the lemon juice. One sprig of rosemary is plenty, so no need to trim down a whole bush. The syrup can be topped with water, sparkling water, or even lemon soda, if your sweet tooth is acting up. If you are an adventurous spirit, do try ginger beer as well!

Peach and Rosemary lemonade
Ingredients
1 kg peaches or nectarines
3 dl water
sugar
lemon juice
1 sprig of rosemary

  • Quarter the peaches or nectarines and remove the stones. Place the quartered fruit into a sauce pan and add the water. Turn on the stove and bring the mixture to a boil, then reduce heat to simmer. Cook for about 15 minutes on low heat, or until most of the fruit has been reduced to a pulp. Add some sugar (from 1 tbsp. to 1 dl) and mix.
  • Place a sieve on a heat-resistant bowl. Pour the fruit mixture through the sieve. Press the fruit pieces in the sieve to extract all of the juice. Place the rosemary sprig in the bowl and let steep for about 15 minutes. Then remove the rosemary, and add lemon juice until desired level of acidity is achieved. Bottle and cool in the fridge. The syrup should keep for about a week in the fridge.
  • When ready to serve, mix about one third of syrup and two thirds water, sparkling water or soda in a glass or jug. Serve with ice and garnish with a rosemary sprig.

Tip! Feeling boozy? Add a splash of gin to your drink.

So there you have it, summer refreshment in a glass. Off you go to play in the sun (but don’t forget your SPF!)

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pähkinätön puolukka-kookosraakakakku | Nut-free Lingonberry and Coconut Raw Cake

Tänä viikonloppuna juhlittiin siskoni valmistujaisia. Jostain syystä minä päädyin tekemään suurimman osan juhlapöydän tarjottavista, ja erittäin mielelläni tarjoiltavia väänsinkin. Pöytään katettiin muun muassa vesivärikakku, fetalla ja paahdetuilla kasviksilla täytetty voileipäkakku, brownieita, focacciaa, valkopapuhummusta, tsatsikia, falafelcocktailpaloja, kvinoasalaattia sekä tämän kirjoituksen aiheena oleva pähkinätön kookos-puolukkaraakakakku. Perinteisemmistä tarjoiltavista mukaan otettiin äidin aina yhtä upeat korvapuustit sekä monien juhlien suosikki, isäni tekemä peltilihapiirakka.

wp-1491081684834.jpg

Tämän parempaa räpsyä en tajunnut kakusta ottaa, tuolta se kuitenkin näytti. Koristeluun käytin puolukkajauhetta sekä kuivattuja kookoslastuja.

Tämä pähkinätön raakakakku oli juhlien yllätyssuosikki ja sen reseptiä kyseltiin sen verran, että päätin kirjoittaa reseptin tänne blogiin, vaikka se on varsin lähellä aiemmin julkaisemaani raakakakkureseptiä (joka on tosin cashewpähkinäpohjainen). Halusin tehdä kakusta pähkinättömän, koska suvussa on useampi pähkinäallergikko. Tämä resepti eroaa tosin rakenteensa puolesta tuosta aiemmasta myös siinä, että tässä on kolme kerrosta, eli kahta erilaista täytettä. Päällimmäinen näistä jää lähes valkoiseksi, joten kakku on myös hieman juhlavamman näköinen. Tämä resepti on pääosin peräisin Kahvia ja kasvisruokaa -blogista. Resepti on pähkinöttämän lisäksi gluteeniton ja vegaaninen. Viljattoman siitä saa myös, kun vaihtaa kaurahiutaleet mulpereihin, riisihiutaleisiin tai mantelijauhoon, jos pähkinät eivät ole ongelma.

Raakakakuthan ovat yleisesti väline- ja raaka-aineurheilua, joten ihan tyhjin kaapein kakkua ei pysty tekemään. Myöskin aikaa täytyy varata yli vuorokausi, koska kookosmaidon täytyy jäähtyä, jotta kerman saa siitä kauhottua erilleen. Itse kakkukin vaatii vähintään useamman tunnin hyydyttämisen, koska sitä ei tosiaan kypsennetä ollenkaan. Välineiksi riittää tähän kakkuun melkein mikä tahansa monitoimikone tai tehosekoitin, koska mitään kovin kovaa ei tarvitse jauhaa. Itse käytin sauvasekoittimeni mukana tullutta monitoimikonelisäosaa, joka toimi tässäkin oikein nätisti.

Raaka-aineissa ei ole mitään supereksoottista. Tuoreita taateleitakin saa melkeinpä kaikkien vähänkin isompien markettien hedelmäosastoilta. Kuivahyllyn tiiviistI pakatut taatelit eivät sovi, koska ne ovat liian tahmeita. Mulperimarjat ovat vaalean vadelman näköisiä kuivattuja hedelmiä, joissa on luonnostaan makean karamellinen maku. Näitäkin on ostanut lähikauppamme kuivahedelmäosastolta, joten löytynee ainakin isoista marketeista. Ne voi kuitenkin korvata jollain muulla makealla kuivatulla hedelmällä. Kylmäpuristettu kookosöljy puolestaan on nykyään ihan öljyhyllyn peruskamaa, joten sen löytämisessä tuskin on ongelmia. Se on viileässä kiinteää vaalean vahamaista rasvaa, joka sulaa kirkkaaksi öljyksi jo hyvin matalassa lämpötilassa.

Reseptissä käytetään paljon kookoskermaa. Tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa yksinomaan kookosmaitopurkin päälle kertyvää kiinteää ja valkoista massaa, kun tölkkiä säilytetään kylmässä. Maidon kirkas neste kertyy tölkin pohjalle, josta sen voi valuttaa pois, jolloin tölkkiin jää vain kerma. Kaupan kookoskermana myytävä tuote on erilaista koostumukseltaan, eikä yleensä kovetu samalla tavalla. Mikä tahansa kookosmaito käy tähän, mutta merkkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon kermaa tölkkiin päätyy. Yllättäen kauppojen omat merkit, esimerkiksi Rainbow ja Pirkka, ovat yleensä kermapitoisimpia.

Juhliin tekemässä kakussa käytin kinuskikerrokseen värin vuoksi toiseen reseptiin tarvittuja kirsikoita. Niillä massasta tuli vaaleanpunaista, mutta niiden (tai vaikka puolukoiden) lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Pähkinätön puolukkaraakakakku

Ainesosat

Pohja
15 tuoretta taatelia
3 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
1dl mulperimarjoja

Kinuskitäyte
2 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
3 rkl mulperimarjoja
6 tuoretta taatelia
1 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
ripaus suolaa
(kirsikoita)

Kookostäyte
3 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
2 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
4-5 rkl kaurahiutaleita
vaniljajauhetta
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 dl pakastepuolukoita (jäisinä)

Esivalmistelut

  • Laita kookosmaitotölkit (2 tai 3 tölkkiä merkistä ja tuurista riippuen) jääkaappiin vähintään vuorokausi ennen leipomista. Kookoskerma nousee purkin yläosaan kiinteäksi valkeaksi massaksi ja neste jää purkin pohjalle.
  • Paahda auringonkukansiemenet, sillä paahdetuissa siemenissä on mukavan pähkinäinen maku. Helpointa paahtaminen on uunissa: laita siemenet uunivuokaan ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien. Voit myös paahtaa kuivalla paistinpannulla, mutta tällöin pannu saa olla korkeintaan keskilämmöllä ja siemeniä pitää liikutella koko ajan tai ne palavat. Paahtuessaan siemenet muuttuvat kullankeltaisiksi.
  • Vuoraa leipä- tai irtopohjavuoka (noin. 20 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla.

Kakun valmistaminen

  • Tee ensin pohja. Poista taateleista kivet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja surruta tasaiseksi massaksi. Murukoko saa jäädä aika rouheaksi, koska taatelit kyllä pitävät pohjan kasassa. Painele massa vuoratun vuoan pohjalle tasaiseksi.
  • Tee kinuskitäyte. Poista taateleista kivet. Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikoneen kulho puhtaaksi (ei tarvitse tiskata). Avaa jääkaappikylmä kookosmaitopurkki ja kauho kiinteää kookoskermaa tarvittava määrä. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi massaksi. Kaavi massa vuokaan pohjan päälle ja laita vuoka pakkaseen odottamaan viimeistä kerrosta.
  • Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikone taas puhtaaksi. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa ja kauho kylmistä kookosmaitotölkeistä jälleen tarvittava määrä kookoskermaa. Raasta sitruunan kuori. Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Lisää kaurahiutaleita, jos massa tuntuu liian ohuelta. Kaada massa edellisen kerroksen päälle vuokaan. Ripottele päälle runsaasti jäisiä puolukoita ja painele niitä myös kevyesti massan sisään. Peitä vuoka esimerkiksi tuorekelmulla ja laita vuoka pakkaseen.
  • Anna kakun jähmettyä pakkasessa vähintään muutama tunti, mielellään yön yli. Ota kakku sulamaan muutama tunti ennen tarjoilua.

Siinäpä se raawkakakku. Tarkoitus on kirjoittaa myös kahden muun kakun reseptit, joten pysy langoilla, jos ne kiinnostelevat!

-Toni

This weekend we had my sister’s graduation party. Most of the foods and cakes for the party were done by yours truly, for some reason. Among other things, I made three different cakes, one of which was this nut-free coconut and lingonberry raw cake. As a couple of party guests asked for the recipe, I decided to publish it here for convenience. For now it’s only in Finnish, but I might write it in English too in the future. So so drop me a comment if you want the recipe sooner rather than later!

-Toni

 

 

Focaccia

Kah, taas reilu pari viikkoa vilahti ohi ja ollaankin jo maaliskuun toisella viikolla. Hiihtolomareissu pohjoiseen vei viime viikon ja työkuviot edellisen, mutta nyt ollaan taas hellan äärellä.

Viime aikoina on kiinnostanut kaakkois-aasialainen ruoka raikkaine sitruunaruohoineen ja limetteineen, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään kovin omaperäistä sillä saralla. Tällä kertaa pysytelläänkin tukevasti Euroopassa ja leivotaan kuohkeaa focacciaa. Tämä on yksi niistä resepteistä, jotka olen aikanaan kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaani, ja tätä leipää tarjottiin muun muassa ylioppilasjuhlissani. Jotkut ylioppilaat heräsivät aikaisin ehtiäkseen kampaajalle, minä heräsin kuudelta leipomaan.

wp-1488892286631.jpg

Focaccia on italialainen ohut leipä, jolla on paljon samaa pizzapohjan kanssa. Focaccia on tosin suosituinta Ligurian alueella, kun taas pizza on kotoisin etelämpää Campaniasta. Joidenkin lähteiden mukaan focacciaa ovat leiponeet jo etruskit ennen Rooman valtakuntaa, mikä on sinänsä uskottava väite, koska Välimeren alueella on leivottu ohuita leipiä, kuten pitaleipiä, jo hyvin kauan. Parhaat focacciat olenkin syönyt juuri Liguriassa, Genovan lähellä merenrantakylässä. Hieman huvittavaa oli se, että juuri sitä parasta leipää tuotiin pyytämättä pöytään ennen pääruokia, jotka taas jäivät täysin leivän varjoon.

Tämä resepti on tehty hiivaan, koska se tuntuu olevan todella merkittävästi helpompaa kuin juureen leipominen. Olen yrittänyt löytää hyvän reseptin juurella leivottuun pizzaan ja focacciaan, mutta joka kerta leipä on jäänyt lättänäksi ja tiiviiksi. Siksi olen todennut, että näissä leivissä kannattaa tyytyä hiivaan, ainakin toistaiseksi.

Kuten kaikissa kohotettavissa leivonnaisissa, focacciakin hyötyy tavattaman paljon hitaasta kohotuksesta. Leivän saa kyllä aikaan muutaman tunnin kohotuksella lämpimässä, mutta isoja kuplia on turha silloin odottaa. Paras rakenne syntyy, kun taikina tehdään illalla nousemaan jääkaappiin ja leivotaan seuraavana päivänä. Tällöin ei tarvitse kikkailla veden tai kohotuspaikan lämpötilallakaan, koska hiivan tuleekin toimia hitaasti.

 

wp-1488892305464.jpg

Tältä taikinan tulisi näyttää kohotuksen jälkeen | This is how the dough should look like after leavening

wp-1488892301660.jpg

Kumoa taikina pellille… | Pour the dough on the baking tray…

wp-1488892298350.jpg

…ja varovasti painele se littanaksi kosteilla sormilla | … and carefully flatten in using wet fingers

Focacciaan kannattaa käyttää samoja jauhoja, joista pizzakin tehdään. Paras vaihtoehto on siis italialainen 0- tai 00-jauho, jossa on korkea W-arvo ja joka on tarkoitettu pizzan tekemiseen. Tällaista saa esimerkiksi Tampereelta culinaria keittiöelämästä. Toiseksi paras vaihtoehto on Prismojen valikoimasta löytyvä Ramlösa Kvarnin Manitoba Cream -leipäjauho, jonka gluteenipitoisuutta on nostettu hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Myös ihan tavallisia leipäjauhoja voi käyttää, mutta durumvehnällä ei ole asiaa pizzaan tai sen enempää focacciaankaan.

wp-1488892295935.jpg

Painele täytteet puoliksi taikinan sisään | Press the toppings halfway into the dough

wp-1488892293594.jpg

Täytteinä käytin pakollisen rosmariinin lisäksi kaapista löytyviä kalamata-oliiveja ja kaprismarjoja sekä punasipulia, mutta näitä voi säätää omien mielitekojen ja kaappien sisällön mukaan. Käytä täytteitä kuitenkin hyvin maltillisesti, leivän on tarkoitus olla itsessään pääosassa.

Focaccia
1 pellin kokoinen leipä

Ainesosat
4 dl vettä
400-500 g jauhoja (pizza- tai leipäjauhoja)
5 g kuivahiivaa
5 g suolaa
½ dl oliiviöljyä

Päälle
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Rosmariinia
Sormisuolaa
Kivellisiä oliiveja
Kaprismarjoja
Punasipulia

  • Sekoita kuivahiivaa kulhossa huoneenlämpöiseen veteen. Lisää oliiviöljy. Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista ja suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoja kunnes seos alkaa muistuttaa löysää leipätaikinaa. Tarkka jauhojen määrä riippuu mm. jauhojen laadusta ja kosteudesta, joten tarkkaa määrää ei voi antaa. Tavoitteena on kuitenkin pitää taikina löysänä, joka pysyy kasassa, mutta on tahmeaa sormella koskettaessa.
  • Kun taikina on sopivaa, peitä kulho tuorekelmulla ja leivinliinalla ja laita kulho jääkaappiin. Anna taikinan nousta yön yli tai vähintään 8 tuntia. (Taikinan voi tehdä myös samana päivänä ja kohottaa muutaman tunnin, käytä tällöin 40-asteista vettä ja jätä kulho lämpimään paikkaan.)
  • Ota kulho jääkaapista ja anna taikinan lämmitä jonkin aikaan. Rutista leivinpaperiarkki palloksi ja levitä sitten uunipellille. Kastele kätesi ja kumoa taikina leivinpaperin päälle. Painele taikina kevyin sormin pellille muutaman sentin paksuiseksi levyksi. Älä paina liikaa, koska silloin ilma karkaa taikinasta ja leipä jää lättänäksi. Sormien kostuttaminen helpottaa taikinan käsittelyä. Jätä taikina nousemaan uudestaan lämpimään paikkaan tunniksi.
  • Valmistele kohotuksen aikana täytteet: puolita oliivit ja poista niistä kivet, leikkaa kaprismarjat puoliksi ja viipaloi sipuli. Silppua myös rosmariini. Tee mausteöljy lisäämällä puoleen desiin öljyä murskattu valkosipulinkynsi ja oksa rosmariinia.
  • Laita uuni lämpiämään 225-asteikseksi.
  • Kun taikina on noussut, voitele se oliiviöljyllä ja ripottele päälle sormisuolaa. Lisää täytteet leivän päälle painaen niitä vähän taikinan sisään. Ripottele päälle vielä rosmariinia ja laita leipä uuniin. Paista leipää noin 20 minuuttia, tai kunnes sen pinta on kauniin kullanruskea.
  • Ota leipä uunista ja voitele se heti mausteöljyllä, jotta pinta pehmenee. Anna leivän levätä hetki ennen leikkaamista annospaloiksi.
  • Syö focaccia sellaisenaan vaikka salaatin seurana, tai leikkaa paloiksi ja täytä esimerkiksi mozzarellalla ja basilikalla.

Sellaista tämän viikon alkuun. Onko focaccia jo tuttu kaveri keittiössä, vai rajoittuuko kokemukset kahvilaleipiin? Mitä täytteitä kannattaisi kokeilla?

-Toni

wp-1488892291302.jpg

 

Over two weeks has passed since the last post, and it’s already the second week of March. Last week was spent on a winter break in the North, and the week before that in work-related things, but now it’s time to bake something!

South-East Asia has been on my mind very much lately, the fresh lemongrass and zingy lime leaves providing some much-needed refreshment. Alas, I don’t have much original content concerning that for now, so let’s stick to European classics and bake some airy and sumptuous focaccia. This recipe is from my leaf-covered recipe book, and I served this in my graduation party in 2009. On the morning of the graduation party, some people woke early to go to hairdressers’, but I woke up at six to bake.

Focaccia is a North Italian flatbread that shares a common core with the southern pizza. Focaccia is most commonly attributed to Ligurian cuisine, whereas as pizza is a Campanian product. According to some sources, focaccia has been baked since the Etruscan times before the Roman empire, and that seems entirely possible since flatbreads (e.g. pita) have been baked around the Mediterranean for ages. I have eaten the best focaccia in a small seaside village near Genoa in Liguria. It was actually a little funny affair: the spectacular focaccia was brought to the table without asking before main courses, but it was by far the best part about that restaurant visit.

I used yeast to bake this focaccia, mainly because my forays into baking pizza and focaccia using sourdough starters have been very disappointing. I have tried to find a good recipe for sourdough pizza, but every time the result is a flat and sometimes even hard crust. Therefore, I have decided to stick to yeast with pizzas and focaccias for now.

Like with every leavened dough, the focaccia really appreciates long and slow leavening. You can make a focaccia with just a couple hours leavening time, but don’t expect much in terms of fluffiness and bubbles in that case. The best result is achieved when the dough is made in the evening and left to leaven in the fridge overnight. That also eliminates any need to use certain temperature water or leavening atmosphere, since you want to slow down the yeast.

I recommend using pizza flour for focaccia. The best choice is Italian flour, either 0 or 00 with a high W value, meaning it has high gluten content. This should be available at Italian shops and some high-end grocery stores. The second-best option is to use any gluten rich flour meant for bread baking. Durum wheat, on the other hand, is not used to make pizza or focaccia, so steer clear of that.

In terms of toppings, I used what I already had in the cupboards: Kalamata olives, caper berries, red onion and the only mandatory ingredient, rosemary. You can choose your own toppings but keep them light, you don’t want to steal the limelight from the bread.

Focaccia
1 baking tray

Ingredients
4 dl water
400-500 grams of flour (pizza or bread flour)
5 grams dry yeast
5 grams salt
½ dl olive oil

On top
Olive oil
Garlic clove
Rosemary
Salt flakes
Olives
Caper berries
Red onion

  • Mix the dry yeast and room-temperature water in a bowl. Add half of the flour and salt. Mix until even and add flour until the mixture resembles a gooey dough. The amount of flour needed depends on the quality and moisture content of the flour, so it varies a lot. Aim for a dough that keeps together but is sticky.
  • When you have reached the right consistency, cover the bowl with cling film and a tea towel and place in the fridge overnight, or at least 8 hours. (You can also do this dough the same day, but then use warm water and leave the dough to leaven in a warm place for a couple of hours.)
  • The next day, take the bowl out of the fridge and let it warm a bit. Crumble a piece of parchment paper and line a baking tray with it. Pour the dough on the baking tray and carefully spread it using fingers dipped in water. The sough should be about an inch thick. Leave the dough to rise in a warm place for an hour.
  • Prepare the toppings while the dough is rising. Cut the olives in half and remove pits, cut the capers, slice the onion, and mince the rosemary. Make a flavoured oil by measuring about ½ decilitre of olive oil in a glass and add a crushed garlic clove and a sprig of rosemary.
  • Preheat the oven to 225 degrees Celsius.
  • When the dough has risen, brush it with olive oil, sprinkle some salt flakes and the minced rosemary on it, and add the toppings. Press the toppings halfway into the dough. Put the focaccia in the oven and bake about 20 minutes, or until the crust is golden brown.
  • Take the focaccia out of the oven and brush it immediately with the flavoured oil to prevent hardening. Let the focaccia rest for a while before cutting.
  • Serve the focaccia as is, with for example a salad, or cut in half and fill with mozzarella and basil.

That should start the week, right? Is focaccia a usual suspect in your kitchen, or is it something that you usually see in the cafés? What are your favourite toppings?

-Toni

 

 

Puolukkaraakakakku | Lingonberry Raw Cake

Tiedän kyllä, että raakakakut ovat niin nähty, kokeilin itsekin sellaisen tekemistä muutama vuosi sitten. Silloin kakku oli sitruunapohjainen ja pohja sisälsi muun muassa kookosjauhoja. Tuntien hyydyttämisen jälkeen otin palan kakkua, jonka koostumus ja maku lähentelivät sahanpurua. Siihen jäivät raakakakkukokeilut pitkäksi aikaa.

wp-1484918966662.jpg

Viime viikolla ostin rasiallisen tuoreita taateleita, joita tarvitsin välipalapatukkoihin, jotka vilahtivat instagramin puolella (linkki tuossa oikeassa sivupalkissa.) Patukkoihin kului alle puoli pakettia taateleita, joten jäin miettimään käyttöä lopuille. Taatelit ovat suosittu ainesosa raakaleivonnassa, koska ne ovat luonnostaan hyvin makeita ja niiden maku on karamellinen. Lisäksi niiden erittäin tahmea rakenne auttaa pitämään leivokset kasassa.

Melkein kaikissa näkemissäni raakakakkujen pohjien resepteissä on ollut taateleita, joten lähdin itsekin sille tielle jälleen kerran. Päätin kuitenkin pitää reseptin hyvin yksinkertaisena ja käytin vain kaapeista jo löytyviä aineksia. Puolukkaakin riitti pakkasessa runsaasti, joten kakun makukin oli nopeasti päätetty.

Tämä kakku oli hyvin nopea tehdä, kun pähkinät oli liotettu yön yli. Lisäksi hyydyttämiseen menee vähintään neljä tuntia. Lisäksi täytyy mainita, että raakaleivonta on välineurheilua: lähes kaikkiin raakaresepteihin tarvitaan ”tehokas blenderi tai monitoimikone”. Itse sain tämän kakun aikaiseksi sauvasekoittimeni mukana tulleella monitoimikonelisäosalla. Joka tapauksessa pähkinöiden hienontamiseen tarvitaan jonkinlainen laite, käsipelillä ei saa tarpeeksi hienoa jälkeä.

No entä se maku ja rakenne? Parempi kuin ensimmäisellä yrityksellä, jopa miellyttävä. Puolukka saa happamuudelleen vastapainoa ja karamellisuutta taateleista ja vaahterasiirapista. Kakun rakenne on pehmeä, mutta ei sahanpuruinen. Parannusta aiempaan selvästi, joskaan en todellakaan voi väittää olevani raakaleipuri. Kyllä perinteiset kakut raa’at serkkunsa vielä voittavat, mutta mukavaa vaihtelua nämä ovat. Ravintosisältönsä puolesta raakakakku käy myös vaikka tuhdista välipalasta, tai vaikka lounaasta, joten niihin kannattaa suhtautua vähän eri tavalla, kuin perinteisiin leivonnaisiin.

Kakun lisäksi tein puolukkamehusta kastikkeen kakulle, mutta se vaatii kasaan keittämistä, joten se ei ole raakaa. Muutenhan kakku on gluteeniton, maidoton ja vegaaninen, eikä siihen ole käytetty lisättyä sokeria, joskin monet raaka-aineet sisältävät sokeria runsaasti.

wp-1484918969606.jpg

Puolukkaraakakakku
6-8 palaa/ 16 cm vuoka

Pohja
12 taatelia
2 dl kuorellisia manteleita

Täyte
2 dl puolukoita
3 dl cashew-pähkinöitä
½ dl vaahterasiirappi
½ dl kookosöljyä
½ tl vaniljajauhetta
5 taatelia

Kastike
1 dl puolukkamehua
½ makeutusta (käytin vaahterasiirappia ja kookossokeria)

  • Laita edellisenä iltana mantelit ja cashewit erikseen likoamaan runsaaseen veteen jääkaappiin.
  • Aloita pohjan tekeminen poistamalla taateleista kivet. Kaada manteleista vesi pois. Laita taatelit ja liotetut mantelit monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha, kunnes massa on tasaista.
  • Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Kaada pohjamassa vuokaan ja painele taisaiseksi. Laita vuoka kylmään.
  • Putsaa monitoimikone tai tehosekoitin pikaisesti esim. talouspaperilla. Sulata kookosöljy vesihauteessa tai mikrossa (kuuma vesi hanasta riittää sulattamaan kookosöljyn). Poista taateleista kivet ja valuta cashew-pähkinöistä vesi pois. Laita kaikki täytteen ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Tähän voi mennä muutama minuutti, sammuta kone välillä, jos se kuumenee.
  • Kumoa täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka kylmään vähintään neljäksi tunniksi. Viilennysaikaa voi lyhentää pitämällä kakkua pakkasessa.
  • Valmista kastike sekoittamalla mehu ja makeutus pienessä kattilassa. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä kastiketta muutamia minuutteja, kunnes kastike tiivistyy siirappiseksi. Laita kastike kylmään.
  • Koristele valmis kakku niin halutessasi. Itse käytin puolukkajauhetta, pakastepuolukoita ja mantelilastuja.

Siinäpä se. Tällainen kakku ei vaadi juurikaan kokkaustaitoja, mutta kärsivällisyyttä kyllä hieman perinteistä kakkua enemmän. Oletko sinä maistanut tai tehnyt raakakakkuja? Onko hyviä makuehdotuksia?

Ensi kerralla voisi olla aika tehdä jotain suolaista pitkästä aikaa, pysy kanavalla!

-T

wp-1484918972388.jpg

Yes, I know, raw cakes have been around for ages. I even tried making one a couple years back. That cake was lemon flavoured and the crust contained coconut flour, among other things. After hours of setting, I ate a piece of that cake, and unfortunately the taste and texture were really close to sawdust. Needless to say, I did not try to make another one.

However, last week I bought a box of fresh dates for some nutty snack bars that you might have noticed on my Instagram (widget in the right column). I used less than half of the box for the bars, so I had to come up with an idea for the rest of the dates. Dates are a popular ingredient in raw baking for their high natural sugar content and caramel-like aroma. Also, their sicky texture helps to give shape to the cakes.

Almost all the raw cake recipes I have seen contain dates, so I decided to head that way too one more time. I wanted to keep the recipe very simple, and used only the things I already had in cupboards. I had lots of lingonberries in the freezer, so the choosing the flavour was easy.

This cake requires quite little time for the actual “baking”, once the nuts have been soaked overnight. Afterwards, it takes about four hours for the cake to set. One thing you need, however, is a powerful food processor or a blender to mince the nuts and make a smooth filling. I used the food processor accessory that came with my immersion blender, and that worked just fine.

‘Well how about the taste and texture’, you may ask. Better than my first try, quite pleasant even. The acidic lingonberry is nicely balanced with the deep caramel flavour of the dates and maple syrup. The texture is soft but not like sawdust. Overall, this was a clear improvement compared to my previous try, but I still can’t claim to be a raw baker. Traditional cakes still get to keep their throne in my book, but raw cakes are a nice variation. In terms of nutritional content, raw cakes resemble more healthy snacks than cakes and can even substitute a lunch, so they aren’t really the same thing as traditional pound cakes anyway.

I also made a sauce for the cake, but that required cooking and adding (coconut) sugar, so that is not raw. Otherwise, the cake is gluten and dairy free, vegan, and it contains no added sugar (though the ingredients are abundant with natural sugars).

Lingonberry Raw Cake
6-8 pieces / 16cm spring form

Crust
12 dates
2 dl almonds

Filling
2 dl lingonberries
3 dl cashew nuts
½ dl maple syrup
½ coconut oil
½ tsp. vanilla powder
5 dates

Sauce
1 dl lingonberry juice
½ dl sweeteners (I used maple syrup and coconut sugar)

  • Place the almonds and cashews in separate bowls, cover with water, and let soak in the fridge overnight.
  • Next day, start by making the crust. Remove the pits from the dates. Drain the almonds. Place the dates and almonds in the food processor and blitz for a couple of minutes until even.
  • Tighten a piece baking sheet between the bottom and the sides of a small spring form pan. Transfer the date and almond mass into the form and spread evenly and press down. Place the form in the fridge while you make the filling.
  • Clean the food processor quickly with piece of paper. Melt the coconut oil in the microwave or in a bain-marie (hot water from the tap is hot enough). Remove the pits from the dates. Place all of the ingredients in the food processor and blitz until smooth. This might take a while. If some of the filling sticks to the sides of the processor, stop and scrape the sides to make sure you get a smooth texture. You should also let your processor rest for a while, if it overheats.
  • When the filling is smooth, pour it into the form over the crust, smooth the surface with a spoon, and place the cake in the fridge or freezer. You should let the cake rest for at least four hours.
  • Make the sauce by combining the ingredients in a small sauce pot and bring the mixture into boil. Reduce heat and cook for a couple of minutes while mixing. The sauce is ready when it has reduced to a syrupy consistency. Place the sauce in the fridge to wait for the cake.
  • When the cake has set, you may decorate it as you like. I used lingonberry powder, lingonberries and almond flakes.

That’s it! This kind of cake doesn’t really require baking skills, but it does require patience. Have you tasted or made raw cakes? Any flavour suggestions you care to share?

Next time I’m planning to make something savoury, this blog has been so sweet recently. Stay tuned!

-T