Thai Red Curry Lentil Soup

Hei siellä!

Tässä ehti lipsahtaa muutama viikko radiohiljaisuutta edellisen postauksen jälkeen. Vähän on ollut kevyttä syyslomailua sun muuta, mutta nyt on aika palata ruotuun. Ilmoittauduin myös auktorisoidun kääntäjän tutkintoon, joka on ensi kuussa, joten täytyy alkaa harjoitella siihenkin.

Leipominen on kiinnostanut viime aikoina pitkästä aikaa poikkeuksellisen paljon, ja muutama sellainen resepti on tuloillaan. Kokkaillaanpas kuitenkin jotain suolaista välillä kuitenkin, ettei täysin sokerihuuruissa tarvitsisi kuitenkaan kulkea. Tämä keitto on yksi Ottolenghin kirjojen suosikkiresepteistäni, ja se on varma karkottamaan kylmyyden ja täyttämään vatsan; tämän keiton jälkeen raavainkaan lihansyöjä ei nimittäin valita kasvisruoan olevan kevyttä höttöä. Punaiset linssit maustetaan thaimaalaisittain punaisella curryllä ja surautetaan tasaiseksi sopaksi. Nälkä ja kylmyys pysyvät takuulla tovin loitolla.

Keiton pääasiallinen maustaja on valmis punainen currytahna, jota saa melkeinpä kaikista marketeista. Sen makuja kuitenkin syvennetään lisäämällä sitruunaruohoa ja kaffirlimeä, joita saa pakasteena thaikaupoista ja isoista marketeista (sitruunaruohoa vihannesosastolta, kaffirlimeä kuivattuna maustehyllystä). Pelkällä tahnallakin kuitenkin pärjää, joten puuttuvien mausteiden takia soppaa ei kannata jättää keittelemättä. Entistä ruokaisemmaksi keiton saa heittämällä mukaan myös palan bataattia tai perunaa.

Linssikeitto punaisella curryllä
by Yotam Ottolenghi
3-4 annosta

Ainesosat

1 sipuli
3 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
1 sitruunaruohon varsi
4 kaffirlimenlehteä (pakasteesta) tai 8-10 kuivattua (marketeissa maustehyllyssä)
250 g punaisia linssejä
7 dl (kuumaa) vettä
1 purkki kookosmaitoa tai -kermaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limemehua

Päälle: sugar snaps -herneitä tai muuta vihreää, korianteria, chiliöljyä

        Pilko sipuli, kuumenna kattila keskilämmöllä ja lisää siihen öljy. Kuullota sipulia kattilassa noin 10 min miedolla lämmöllä, älä ruskista.

        Lisää kattilaan currytahna, paista minuutin verran sipulin kanssa

        Lisää kaffirlimenlehdet, linssit, kuuma vesi ja kaulimella pehmennetty sitruunaruoho. Sekoita ja kiehauta. Laske sitten lämpötilaa niin, että keitto kiehuu hiljalleen noin 20 min, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä.

        Ota kattila pois liedeltä, poista sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää kookosmaito tai -kerma, soija ja limemehu. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Laita kattila takaisin hellalle ja kuumenna uudestaan.

        Keiton päälle kannattaa ripotella jotain vihreää ja rapeaa. Jos käytät tuoreita sugar snaps -herneitä, kiehauta niitä minuutin verran ja silppua ohuiksi viipaleiksi. Pakastetut herneet voi vaan sulattaa lämpimässä vedessä ja pilkkoa. Revi korianteria vähän pienemmäksi.

        Kauho keitto lautaselle, lisää päälle herneitä, korianteria ja chiliöljyä halutessasi.

Vinkki!

Voit tehdä itse mausteista chiliöljyä kuullottamalla kattilassa sipulia, valkosipulia, inkivääriä, punaista chiliä ja curryjauhetta tilkassa öljyä viitisen minuuttia. Lisää sitten muutama desi öljyä, anna maustua puolisen tuntia ja siivilöi mausteöljy pulloon. Säilyy jääkaapissa kuukauden.

Sellainen soppa tällä viikolla, mitäs piditte?
Ensi kerralla ehkäpä jotain makeaa taas…

-Toni

Hi folks!

It’s been a quiet couple of weeks here, sorry for that. I’ve been having a little time off, but it’s time to step back in the game. So back to writing and back to practising for the certified translator exam next month that I signed up for, yikes!

Lately I have been interested in baking, more than in many years. Therefore, there might be some sweet and fluffy recipes coming your way, but let’s make something savoury this time. This lentil soup is one of my favourite recipes from Ottolenghi, and it’s sure to keep the cold at bay and your tummy full. Even the most hardcore carnivore won’t complain how vegan food is too light and dissatisfying after eating this. The red lentils are seasoned with red curry paste and then blitzed to a velvety consistency. You won’t have to worry about cold or hunger for a while.

The main flavour component here is the red curry paste that is widely available in markets. Additional lemongrass and kaffir lime leaves are thrown in to deepen the flavour, but you can skip them if you can’t find them; the paste should already have some in its ingredients. If you want to make the soup even heartier, throw in a piece of sweet potato too!

Thai Red Curry Lentil Soup
by Yotam Ottolenghi
3-4 servings

Ingredients

1 onion
3 tbsp. oil
2 tbsp. red curry paste
1 stem of lemongrass
4 kaffir lime leaves (frozen) or 8-10 dried
250 g red lentils
7 dl hot water
1 can coconut milk or cream
2 tbsp. soy sauce
2 tbsp. lime juice

For serving: sugar snap peas or something else that is green and crunchy, coriander and chilli oil.

        Chop the onion. Heat a kettle on medium heat, add the oil and onion. Cook the onion for about 10 minutes, but do not brown.

        Add the red curry paste and cook for a minute.

        Add the lime leaves, bashed lemongrass, lentils and hot water. Mix and bring to a boil. Lower the heat and let simmer for about 20 minutes, until the lentils are completely soft.

        Remove from heat and take out the lime leaves and lemongrass. Blitz the soup with a blender or an immersion blender until the soup until completely smooth. Add the coconut milk, soy sauce and lime juice, mix. Taste and add seasonings, if necessary. Heat the soup again, and it’s ready for serving.

        If you use fresh sugar snaps, boil them for a minute before slicing. Frozen sugar snaps don’t need to be cooked, just thaw them and slice. Shred the coriander.

        Serve the soup with the sugar snaps and coriander and optionally with chilli oil.

Tip!

You can make your own spicy chili oil by frying some onion, garlic, red chili, ginger and curry powder with some oil for 5 minutes. Add more oil and let infuse for 30 minutes before pouring through a sieve into a bottle or jar. Keeps in the fridge for a month.

That’s it folks, does this soup tickle your fancy?
Next time I might serve something sweeter…

-Toni


Oliiviöljy-omenakakku | Olive Oil & Apple Cake

Hei murmelit!

Lokakuu häämöttää uhkaavasti, mihin se syyskuu oikein kipitti? Syysillat alkavat olla tosissaan kylmiä, joten iltalenkin jälkeen täytyy haudutella teetä. Ja teen kaveriksihan tarvitaan kakkua. Kotipihojen omenasato taitaa olla loppusuoralla, joten viimeiset omput kannattaa jemmata erityisherkkuihin, kuten tähän leipomukseen. Reseptin löysin tällä viikolla tyrmäävän kauniista montrealilaisesta 3 Fois Par Jour -blogista (vai pitäisikö puhua jo nettijulkaisusta). Jostain syystä en ollut aiemmin kuullutkaan moisesta, varmaankin syynä tuo quebeciläisyys. Osa heidän resepteistään on käännetty myös englanniksi, mutta pääosin sivusto on ranskaksi. Siksi lieneekin reseptin kääntäminen suomeksi lienee perusteltavissa. Ja hemmetin hyvä kakku onkin, suorastaan poikkeuksellinen!

wp-1474989059392.jpg

 

Kuten nimikin kertoo, omenan lisäksi tämän kakun sielu on oliiviöljy. Sitä on reseptissä runsaasti, ja se tuo kakkuun upean täyteläisen maun ja todella hienon rakenteen. Rakennetta on vaikea kuvailla, koska kakku on tavallaan murea, mutta yhtä aikaa myös pehmeää kuin voi. Oliiviöljyn ei tarvitse olla mitenkään erikoista, mutta kannattaa ehdottomasti käyttää öljyä, joka ei maistu yhtään pistävältä tai pippuriselta. Öljy maistuu valmiissa kakussa juuri sopivasti, mutta huonon öljyn karvaus nousisi varmasti esiin.

Alkuperäinen resepti on juuri sopiva 16 cm vuokaani, mutta koska yleensä ihmiset taitavat tehdä hieman isompia kakkuja, tuplasin reseptin. Nyt se sopii esimerkiksi 22 -24 cm vuokaan halutusta korkeudesta riippuen. Lisäsin myös omenoihin muskottipähkinää, koska se sopii omenan kanssa todella hyvin. Vehnäjauhot voinee korvata gluteenittomilla jauhoilla (joskin alkuperäinen kirjoittaja kehottaa lisäämään myös vähän ksantaania reseptiin).

wp-1474989052940.jpg

 

Oliiviöljy-omenakakku
Alunperin 3 Fois Par Jour

Ainesosat

2 keskikokoista omenaa
2 rkl voita
(ripaus muskottipähkinää)
1,5 dl hienoa sokeria
1 luomusitruunan kuori ja mehu
2 munaa
2,2 dl hyvää oliiviöljyä
4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 rkl hienoa sokeria

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pingota irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi. Voitele vuoan reunat.
  • Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi omenat noin 2 cm paloiksi. Lämmitä kasari keskilämmöllä. Sulata voi kasarissa ja paista omenakuutioita voissa reilu 5 minuuttia. Mausta halutessasi ripauksella muskottipähkinää. Jätä jäähtymään.
  • Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää raastettu sitruunankuori ja -mehu. Valuta mukaan oliiviöljy koko ajan sekoittaen.
  • Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Yhdistä kuivat aineet muna-sokerivaahtoon varovasti nuolijalla sekoittaen. Lisää joukkoon lopuksi omenakuutiot.
  • Kaada taikina vuokaan ja ripottele päälle hienoa sokeria. Paista kakkua uunin keskiosassa noin 45 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Anna kypsän kakun jäähtyä vuoassaan 15 minuuttia ennen kuin avaat vuoan.

Miltäs vaikuttaa, epäilyttääkö oliiviöljyn määrä? Kannattaa kuitenkin kokeilla, tulet varmasti yllättymään mieluisasti.

Ta ta!

-Toni
wp-1474989045973.jpg

 

Hi munchkins!

October is lurking just behind the corner, where did September go already? The autumn evenings are getting almost frosty here in North, so one needs a warming cuppa after an evening stroll. And something to eat with the cuppa, naturally. The apple trees are catering their last offerings, so it’s best to use them wisely, for example for this cake. I found this recipe on the breathtakingly beautiful 3 Fois Par Jour blog. For some reason I hadn’t even heard about this blog from Montréal, must be the fact that it’s Quebeqois and mostly in French. Which why I feel it needs to be translated into Finnish and English. And my oh my, this cake really deserved to be translated!

Like the name suggests, olive oil is the essence of this cake. There’s plenty of it in the recipe, giving the cake its miraculous texture and exquisite taste. The texture is hard to describe because it’s at same time crumbly and like butter; you’ll have to just try it yourself. The olive oil doesn’t need to be fancy; just make sure the oil you use doesn’t have a bitter or peppery taste.

The original recipe is perfect for my 16 cm tin, but I doubled the recipe as most of you probably use bigger tins. Furthermore, I added some nutmeg to the apples because they are a match made in heaven. The wheat flour can be substituted with a gluten-free flour mix (the original author recommends adding some xanthan gum too.)

Olive oil and apple cake
Originally 3 Fois Par Jour

Ingredients

2 medium sized apples
2 tbsp. butter
(pinch of nutmeg)
1,5 dl caster sugar
zest and juice of an organic lemon
2 eggs
2,2 dl good olive oil
4 flour
1 tsp. baking powder
pinch of salt
1 tbsp. sugar

  • Pre heat oven to 175 degrees Celsius. Tighten a piece of baking paper between the bottom and the sides of a spring-form. Butter the sides.
  • Peel the apples, remove the seeds and cut into 2 cm cubes. Heat a saucepan on medium heat, melt the butter and fry the apple cubes for five minutes. Season with nutmeg, if desired, and leave to cool.
  • In a bowl, beat the eggs and sugar with an electric mixer until light and fluffy. Add the grated lemon zest and juice. Pour in the olive oil while mixing continuously.
  • Mix together the flour, baking powder and salt. Incorporate the dry ingredients into the egg and sugar foam, mix very gently with a spatula. Mix in the apple cubes.
  • Pour the batter into the spring form and sprinkle some sugar on top. Put in the hot oven and bake for about 45 minutes. The cake is done when you stick a wooden skewer in the centre of the cake and it comes out clean. Remove from oven and let rest at least 15 minutes before opening the tin.

 

So what you think, guys? Not sure about the amount of olive oil? I dare you to try it anyway, I’m sure you’ll be positively surprised.

Ta ta!

-Toni

wp-1474989069508.jpg

Pollo Saltimbocca

Tämäkin tarina alkaa samassa paikassa kuin moni muukin, eli vihannesosastolla. Olin marssinut markettiin ihan muissa asioissa, mutta vihannesosastoa ohittaessani nenääni lehahti tuoksu, jota ei voinut jättää huomioimatta – nimittäin tuore salvia. Sen tuoksu on yrteistä huumaavimpia, mutta keittiössä se voi olla vähän haastava, koska liian isoina annoksina sen saippuamaiset aromit tulevat liian voimakkaasti esiin.

wp-1474478077882.jpg

Salvian lisäksi keräsin sitten koriin vielä luomubroilerin rintafileitä ja pancettaa, eli Pollo Saltimboccan ainekset. Saltimbocca on italialainen klassikkoruoka, joka yleensä tehdään vasikanfileestä. Nimi tarkoittaa suuhun hyppäävää, niin hyvää sen väitetään olevan.

Pancetta on italialaisten hienostuneempi versio pekonista: se on ilmakuivattua, kuten pekoni, mutta se usein se leikataan paperinohuiksi viipaleiksi. Juuri ohuus on edukseen tässä reseptissä, koska ohut pancetta paistuu nopeasti ja pysyy rapeammaksi kanan ympärillä kuin pekoni. Pancettaa saa usein lihakauppiailta, mutta ainakin Prismoissa moista on näkynyt prosciutton tapaan pakattuna. Pancettan asemasta voi kuitenkin käyttää myös prosciuttoa tai pekonia.

Tämä resepti on suurpiirteinen; käytä siis mausteita ja muita ainesosia rohkeasti oman maun mukaan. Koko ruokalaji myös rikkoo monia italiaisten ruokailusääntöjä, koska siellä on yleensä tapana syödä pasta erikseen primo piattona ja proteiini vasta sen jälkeen secondona. Myöskään pastaa ja kanaa ei yleensä syödä yhdessä. Suotakoon tämä kuitenkin meille pohjoisen oudoille lantunnakertajille.

wp-1474477670582.jpg

wp-1474477676651.jpg

Pollo Saltimbocca

broilerin rintafileitä, yksi per syöjä
pancettaa, prosciuttoa tai pekonia
tuoretta salviaa
voita
suolaa ja pippuria

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  • Kuivaa rintafileet ja rouhi niiden päälle hieman suolaa ja pippuria.
  • Leikkaa rintafileiden sivu auki pienellä ja terävällä veitsellä. Sujauta sisään voiviipale ja muutama salvianlehti.
  • Kääri pancettaa tai pekonia rintafileiden ympärille, ainakin muutama siivu per filee. Kiinnitä tarvittaessa cocktailtikulla.
  • Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lorauta siihen öljyä ja paista rintafileiden molemmat puolet kullanruskeiksi. Siirrä uunivuokaan ja laita uuniin 10-15 minuutiksi, tai kunnes rintafileiden paksuimman kohdan sisälämpötila on 70 astetta.
  • Ota fileet uunista ja anna levätä hetki ennen tarjoilua. Poista cocktailtikut, jos käytit sellaisia (tämä on tämän reseptin vaikein kohta!).

Salviapasta

80-100 g hyvää pastaa per syöjä
suolaa ja pippuria
tuoretta salviaa
voita
luomusitruunan kuori ja mehu
pecorinoa tai parmesaania

  • Keitä runsaasti vettä suuressa kattilassa, suolaa kunnolla ja keitä pasta al denteksi paketin ohjeen mukaan. Ota talteen kahvikupillinen keitinvettä ja valuta pasta.
  • Samalla kun pasta kiehuu, sulata pienessä kattilassa reilusti voita. Lisää kuumaan voihin silputtua salviaa kourallinen ja paista hetki. Raasta mukaan myös luomusitruunan kuori ja purista vähän sitruunamehua.
  • Sekoita salviavoi ja pasta. Jos pasta tuntuu kuivalta, lisää vähän talteen otettua keitinvettä. Raasta sekaan vielä pecorinoa tai parmesaania ja rouhi mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile kanan kanssa.

Tulvaisuuden arkiruokaklassikko, eikö vain? 😉

-Toni

wp-1474477695916.jpg

This story begins like many before it: me wondering around the produce section. This time I was actually in the market for something else entirely, but an intoxicating scent of fresh sage commanded my attention when I walked past the herb section. Sage is a magnificent herb but some find it tricky to use because it may come off as soapy when used excessively.

So, after picking the sage I also picked a packet of organic chicken breast fillets and some pancetta – ingredients for Pollo Saltimbocca. Saltimbocca is an Italian classic dish, made originally with veal fillets wrapped in pancetta or prosciutto and flavoured with sage leaves. The very descriptive name means jumps in mouth.

Pancetta is the Italian version of bacon, though an elegant variant: it is cured like bacon, but not smoked, and it is cut paper thin. The thinness is crucial here: the thin pancetta crisps well wrapped around the chicken and retains its crispness longer. Pancetta is often available in delis and butcher shops, but here in Finland it’s sometimes found in large supermarkets too. Pancetta can be substituted with prosciutto or bacon for this recipe.

The recipe is quite general; you can adjust the measurements to your taste. This dish breaks many Italian codes: there it is common to eat pasta first as a separate course (primo piatto) and the protein after that as secondo piatto. Furthermore, chicken and pasta are rarely combined. But we are weird turnip eaters here in the North, we are allowed to mix it up a bit.

Pollo Saltimbocca

chicken breast fillets, one per person
pancetta, prosciutto or bacon
fresh sage
butter
salt and pepper

  • Pre-heat the oven to 175 Celsius.
  • Dry the chicken fillets and season them with salt and pepper.
  • Use a small and sharp knife to cut the fillet open from the side. Slip a slice of butter and a couple sage leaves inside.
  • Wrap the fillets in pancetta, use at least two strips per fillet, and secure with a wooden cocktail skewer if necessary.
  • Heat a frying pan, pour in some oil and fry the fillets a couple of minutes on both sides to get a nice golden colour. Transfer then into an oven dish and put in the oven for 10-15 minutes, or until a thermometer shows 70 degrees Celsius in the thickest point of the fillets.
  • Take out the fillets and let rest a couple minutes before serving. Remove the cocktail skewers, if you used them (this is by far the hardest part of this recipe!).

Sage pasta

80-100 grams of good pasta for each person
salt and pepper
fresh sage
butter
zest and juice of an organic lemon
pecorino or parmesan

  • Boil lots of water in a large pot and season with a copious amount of sea salt. Boil the pasta to al dente according to the instructions on the packet. Save a cup of the water and drain the pasta.
  • While the pasta is boiling, melt a generous amount of butter in a small pan. Add a handful of roughly chopped sage leaves and cook for a minute. Add grated lemon zest and juice. Mix the sage butter with the pasta. If the pasta feels dry, add a little of the saved water. Add some grated pecorino or parmesan and grind in some black pepper. Add salt if necessary. Serve with the chicken saltimbocca.

A future everyday classic, I’m sure 😉

-Toni

Pihjalanmarjamarmeladi | Rowanberry Marmalade

Syksy etenee tasaista tahtia ja ilma alkaa olla jo varsin kirpeä. Nukuin viime yön riippumatossa ulkona, ja kahdesta untuvamakuupussista huolimatta tuli hieman kylmä jo. Upea auringonnousu kuitenkin oli lievän palelemisen arvoista.

wp-1474205858881.jpg

Tähän näkyyn oli varsin kiva herätä | It was quite nice waking up this view

Kylmien öiden myötä pihlajanmarjat alkavat olla parhaimmillaan. Yöpakkaset taittavat hieman marjojen hurjaa happamuutta, joten niistä kokkaillessa kannattaa joko odottaa, että lämpötila painuu pakkasen puolelle, tai sitten laittaa marjat pakkaseen yöksi ennen kokkailua. Kannattaa etsiä komeita ja pulleita marjoja kantava puu, joka ei olisi ihan autotien vieressä. Jokainen terttu tuntuu sisältävän jonkin verran kuivuneita ja pilkullisia marjoja, joten nypi tertuista vain parhaat marjat käyttöön. Pihlajanmarjat tulee keittää ennen käyttöä, koska niiden raa’at siemenet sisältävät vatsaoireita aiheuttavaa amygdaliinia.

wp-1474201735358.jpg

Legendaarisin pihlajanmarjaherkku on tietenkin kettukarkki, eli Fazerin Pihlaja. Pihlajan reseptihän ei ole aikoihin sisältänyt pihlajanmarjaa, mutta blogeista löytyy joitain pihlajanmarjaa sisältäviä marmeladireseptejä. Niissä käytetään hyytelöimisaineena agar agaria, eikä tuota levävalmistetta ainakaan marketeista tunnu löytyvän. Näihin marmeladeihin en tehnyt sitä valkoista raitaa, joka Fazerin versiossa on palan päällä ja alla. Periaatteessa sekin voisi onnistua, mutta ei liene vaivansa arvoinen.

wp-1474201706377.jpg

Tahmeat marmeladit verhotaan sokerihuntuun | The sticky marmalade gets a light sugar coating

Liivatetta en tällaiseen herkkuun halunnut käyttää, koska se tekee rakenteesta turhankin jämäkän. Lähes joka kaupan maustehyllyssä näyttää kuitenkin pyörivän Vegegel-niminen tuote, joka lupaa toimia liivatteen tavoin, mutta on täysin kasviperäinen. Se perustuu dekstroosin, johanneksenleipäpuujauheen ja karrageniin yhteisvaikutukseen. Lisäsin hyytymisen varmistamiseksi vielä pektiinipitoista marmeladisokeria, joten marmeladit pysyivät ihan kivasti kasassa. Pari kolme päivää marmeladeja sai kuitenkin kuivatella, joten näitä ei kannata havitella saman päivän herkuksi.

wp-1474201726528.jpg

Pihlajanmarjamarmeladit

Ainesosat

2½ dl pihlajanmarjoja + vettä keittämiseen
1 ½ omenaa (tai yksi iso)
5 dl vettä
2 dl Dansukker Hillo-marmeladisokeria
3 dl sokeria
3 pussia Vegegeliä
½ tl sitruunahappoa tai 1 tl viinihappoa tai loraus sitruunamehua
Erikoishienoa sokeria kuorruttamiseen.

  • Valikoi tarvittava määrä hyviä pihlajanmarjoja tertuista. Jos yöpakkanen ei ole vielä ehtinyt makeuttaa marjoja, laita ne pakkaseen yön yli.
  • Sulata marjat ja laita ne pieneen kattilaan. Poista omenista siemenkodat ja pilko omenat lohkoiksi. Laita omenat mukaan kattilaan ja lisää vettä sen verran että marjat ja omena peittyvät. Kiehauta ja anna kiehua keskilämmöllä 15-20 minuuttia. Kaada vesi pois ja soseuta marjat ja omenat. Paseeraa sose vielä siivilän läpi, jotta saat kauniin tasaisia marmeladeja. Sosetta tulisi olla noin 2,5 desiä.
  • Vuoraa vuoka leivinpaperilla, esimerkiksi suunnilleen A4-kokoinen uunivuoka käy hyvin. Paperin asettelu vuokaan on helpointa, kun rypistät paperin ensin tolloksi ja sitten avaat ja levität vuokaan.
  • Sekoita toisessa kattilassa vesi, sokerit ja Vegegel. Kiehauta liemi ja keitä muutama minuutti. Ota liemi pois levyltä ja sekoita siihen pihlajanmarjaomenasose ja happo. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten seos vuorattuun vuokaan. Jätä marmeladi hyytymään, se käy nopeammin kylmässä, esimerkiksi jääkaapissa tai pakkasessa. Anna marmeladin hyytyä vaikka yön yli tai ainakin useampi tunti, jotta palojen leikkaaminen on helpompaa.
  • Kun marmeladi on hyytynyt, leikkaa se veitsellä tai muoteilla paloiksi. Asettele varovasti palat leivinpaperin päälle kuivumaan toisistaan erilleen. Anna marmeladien kuivua huoneenlämmössä ainakin päivä, useampikin jos maltat. Kääntele paloja muutaman kerran, jotta ne pääsevät kuivumaan kaikilta sivuiltaan.
  • Marmeladit ovat valmiita, kun niiden pinta ei ole enää märkä. Pyörittele marmeladit vielä erikoishienossa sokerissa (Siro), jotta saat marmeladeihin kauniin pinnan, eivätkä ne tarraa toisiinsa kiinni. Marmeladit säilyvät huoneenlämmössä, mutta niiden sisältämän kosteuden vuoksi kuorrutussokeri liukenee hiljalleen, joten ne kannattaa syödä nopeasti.

Makeita hetkiä!

-Toni

The autumn has really arrived here and the nights are really crisp. I spent last night in a hammock and even though I had two down sleeping bags, I felt a little cold. The magnificent sunrise was totally worth it, though.

The rowans are full of gorgeous red berries at the moment here in Finland. The first night frosts make the extremely sour berries a little sweeter, so they can be made into marmalade sweets. This recipe is an homage to the legendary Pihlaja sweets by Fazer (that don’t include any rowan berries, despite their name that is Rowan in Finnish). I’m not sure if the things I used for these sweets are available outside Finland (or if rowans are common elsewhere, either) so I won’t translate the recipe now, but give me a shout if you want to try making these!

Sweet autumn days!

-Toni

wp-1474201698877.jpg

Key Lime Pie

Hei siellä!

Ylioppilaaksi kirjoitettuani tuossa sen sata vuotta sitten matkasin serkkuni vastaaviin juhliin Saksaan. Sillä reissulla kävimme Loccumin luostarin satumaisessa puistometsässä, ja samaisen luostarin myymälässä pisti silmään tämä kaunis muistikirja.

wp-1473332735702.jpg

En liene yksin tavassani ostaa hurmaavia muistikirjoja ja vihkoja ilman minkäänlaista tarvetta moisille. Tämä vihko kuitenkin huusi päästä käyttöön, joten käyttöönhän se otettiin. Aloin kirjoittaa reseptejä talteen sen käsin sidotuille sivuille.

Sittemmin kokkaustavat ja reseptinhallinta (tai pikemminkin sen puute) ovat muuttuneet, enkä ole vuosiin kirjaillut kirjaseen mitään. Silti kaivan sen säännöllisin väliajoin kaapista, sillä se sisältää kaikkein arvokkaimpia (leivonta)reseptejäni. Yksi niistä on porkkanakakku, joka on kerännyt ystäväpiirissäni legendaarista mainetta. Tulen varmasti kertomaan siitä myöhemmin, kun syysilmat hakkaavat päin naamaa ja sielu kaipaa lohturuokaa. Malttakaa siis vielä hetki.

wp-1473332740883.jpg

Tällä kertaa kuitenkin avasin reseptikirjan limepiirakan kohdalta. Tuo Floridan lahja maailmalle muodostui joitain vuosia sitten pakkomielteekseni, kiitos Dexterin. Aitoja meksikonlimettejä ei tule Suomessa vastaan, mutta kun valitsee mahdollisimman vihreitä persianlimettejä ja mielellään luomuna, niin oletettavasti päästään aika lähelle. Tämä persianlimetti on ilmeisesti meksikonlimetin ja sitruunan risteytys, joten osa aidon limetin raikkaudesta on kuulemma kadonnut. Enemmän loputtoman kiehtovista sitrushedelmistä kannattaa lukea Jorma Koskisen häkellyttävän perusteellisilta Sitrussivuilta.

wp-1473333617706.jpg

Sitrukset kannattaa ostaa luomuna, erityisesti jos käyttää kuoren

Kaikkein alkuperäisimmissä resepteissä tämä piirakka tehdään munalla hyydytetystä maidosta tai kermasta, joka maustetaan limetin mehulla ja kuorella. Itse en ole koskaan edes kokeillut tätä tapaa, joka sinänsä vaikuttaa erittäin hyvältä myös, koska jos siinä Dexterin jaksossakin todettiin, että paras piirakka syntyy kondensoidusta makeasta maidosta. Tätä makeaa maitotiivistettä saa tätä nykyä jo vähänkin isompien ruokakauppojen säilykehyllystä, ja se nopeuttaa piirakan tekemistä huomattavasti. Samalla juoksettumisen mahdollisuus katoaa myös kokonaan.

Tämä piiras muuten valmistuu yllättävänkin nopeasti. Jos marengin korvaa kermavaahdolla tai jättää kokonaan pois, piirakanteko nopeutuu entisestään. Gluteenitonkin siitä tulee, kun käyttää gluteenittomia keksejä pohjaan.

Key Lime Pie

Pohja
200 g digestivekeksejä
50 g voita

Täyte
1 tlk kondensoitua maitoa (huom! ei karamellisoitu)
6 kananmunan keltuaista
3 luomulimeä
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
2 valkuaista
100 g hienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl sitruuna- tai limemehua

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Piirakan voi tehdä joko piirakka- tai irtopohjavuoassa. Jos käytät piirakkavuokaa, voitele se. Jos käytät irtopohjavuokaa, pingota pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja voitele reunat.
  • Jauha digestivekeksit monitoimikoneessa tai blenderissä jauhoksi. Jos et omista moista rakkinetta, laita keksit suljettavaan pussiin ja hakkaa kaulimella murskaksi. Pyri saamaan murskasta mahdollisimman hienoa.
  • Sulata voi liedellä kasarissa tai mikrossa. Sekoita voisula keksijauhoon ja nypi tasaiseksi. Levitä massa piirakka- tai irtopohjavuokaan tasaiseksi pohjaksi, myös reunoille niin ylös kuin saat.
  • Esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia. Ota pohja jäähtymään ja valmista täyte.
  • Erottele munankeltuaiset kulhoon. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja ripaus vaniljajauhetta. Raasta limeteistä vihreä kuori ja purista mehu. Mausta täyte kuoriraasteella ja mehulla.
  • Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Laita uuniin ja paista 15-20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt. Se saa olla vielä vähän hyllyvää, mutta ei ole enää nestemäistä.
  • Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kaunis ja kiiltävä marenkivaahto muodostuu. Lusikoi tai pursota marenkia piirakan päälle ja kypsennä vielä muutama minuutti uunissa, kunnes marengin pinta ruskistuu hieman.
  • Jäähdytä tunnin verran jääkaapissa ja tarjoile marjoilla tai limettiviipaleilla koristeltuna.

Herkullista viikinloppua!

-Toni

wp-1473072094428.jpg

Vika piissi! The last piece!

Hi there!

When I graduated from upper secondary school a hundred years ago, I went to Germany to celebrate my cousin’s graduation. While there, we went to the amazing Loccum forest, and in the abbey’s gift shop I found a wonderful handmade notebook.

Like probably so many others, I like to buy pretty little notebooks without any need for them. This one was just too pretty to be left without a purpose, so I started scribbling recipes in it. Since then, my recipe management has changed but I still regularly take out this little book from the kitchen cabinet, as there are some precious recipes on its hand-bound pages. One of them is the carrot cake, which has acquired legendary status among my friends. I’ll be sure to tell about it later in the autumn, but this time I will tell you about another pastry that at one point was an obsession of mine, thanks to Dexter.

The Key Lime Pie is Florida’s gift to the world. It’s wonderfully tangy and sweet at the same time, and delightfully easy to make with this recipe. The original pie was made with real Mexican limes, or Key limes, which are not available in Finland. The variation of limes sold worldwide, Persian lime, is actually a cross between Mexican lime and lemon, so it has lost some of its original bitterness and zeal. I encourage you to choose organic limes with deep green zest to get as close to the original limes as possible. Should you be interested about the world of citrus, I strongly recommend visiting the incredibly thorough Citrus Pages.

The shortcut I take in this recipe is the condensed milk. Apparently the authentic Key Lime Pies are made with custard made of egg yolks and cream. However, I really like the ease of use and flavour the condensed milk brings, so I chose that way. And also that’s what was preferred in Dexter.

This pie is quick to make, especially if you use whipped cream instead of meringue, or serve the pie with berries and lime slices without a white fluffy cloud. It’s delicious either way. You can make it gluten free by choosing gluten free biscuits for the crust.

Key Lime Pie

Crust
200 grams  of digestive biscuits
50 grams of butter

Filling
1 can of condensed milk (not the caramelised kind)
6 egg yolks
3 organic limes
pinch of vanilla powder or extract

Meringue
2 egg whites
100 grams of caster sugar
1 tsp corn or potato starch
1 tsp lime or lemon juice

  • Preheat oven to 175 degrees Celsius. Butter a pie pan or a cake tin. If using a spring form, tighten a piece of baking sheet between the bottom and the sides.
  • Crumble the crackers to a fine powder in a mixer, or put them in a bag and bash with a rolling pin. Try to get as smooth a powder as possible.
  • Melt the butter and mix with the smashed crackers. Spread the crust evenly in the pie or cake pan, on the sides too. Bake in the oven for 10 minutes, remove and let cool while you make the filling.
  • Separate the egg yolks. Pour the condensed milk in the bowl with the yolks and mix. Grate the green zest of the limes and squeeze the juice. Flour the filling with the lime zest, juice and a sprinkle of vanilla powder or extract.
  • Pour the filling onto the cooled crust and put in the oven. Cook for 15 to 20 minutes, or until the filling has set. It can be a bit wobbly, but not liquid.
  • To make the meringue, whisk the egg whites to a fluffy foam in a clean bowl. Add the sugar, starch and lemon or lime juice and continue beating until the meringue is glossy and sturdy. Spoon or pipe the meringue on the pie and cook for a couple minutes more, until the meringue browns a bit.
  • Cool the pie and serve with fresh berries and limes wedges.

Have yourselves a delicious weekend, folks!

-Toni

 

 

Ribollita

Kun syksyn viileys alkaa hiipiä luihin ja ytimiin, tarvitsee laittaa soppa tulille. Keitot ovat yleisestikin täydellistä syys- ja talviruokaa kaikessa lämmittävyydessään, mutta muutama on ylitse muiden. Yksi niistä on toscanalainen ribollita, leipäkeitto.

Marketista löytyi cavolo neroa (tai mustakaalia tai palmukaalia tai dinosauruskaalia tai miksi ikinä niitä tummavihreitä soikeita lehtiä haluaakaan kutsua), jolloin kaikki keiton ainekset olivatkin kasassa. Tämä keitto nimittäin koostuu sellaisista ruoka-aineista, joita pidän kaapeissa pahan päivä varalle: pavuista, porkkanasta, selleristä, sipulista ja säilyketomaateista. Kuivahtanut vaalea leipäkin on tavallaan keittiöni perusvarustusta, koska sitä yleensä valitettavasti lojuu työtason nurkissa.

wp-1472498347909.jpg

Niin siitä leivästä vielä: sen täytyy oikeasti olla kuivahtanutta. Ei riitä, että ostaa kaupasta vaalean leivän ja paahtaa sitä, sillä tovin keitossa lilluessaan tuore leipä vain hajoaa. Kuiva leipä sen sijaan säilyttää muotonsa hämmentävän hyvin ja kerää herkullista lientä kuin sieni. Jätä siis se leipä viimeistään edellisenä iltana kuivumaan pöydälle.

wp-1472498337092.jpg

Ribollita valmistuu vajaassa tunnissa, mutta nimensä mukaisesti se on parhaimmillaan vasta toisen lämmittämisen jälkeen. Älä siis syö kaikkea kerralla, vaan jätä seuraavallekin päivälle vielä tilkka.

Ribollita

100 g cavolo neroa eli mustakaalia (lehtikaali käy korvikkeena myös)
1 tlk luomupapuja, valutettuna
2 porkkanaa
2 vartta selleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1-2 litraa kasvislientä
1 tlk kuorittuja luomusäilyketomaatteja
Kuivahtanutta vaaleaa leipää
yrttejä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

  • Kuori ja kuutioi porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuutioi myös sellerinvarret.
  • Laita suuri kattila keskilämmölle lämpiämään. Kaada kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja heitä perään kuutioidut kasvikset.
  • Kuullota kasviksia kymmenisen minuuttia, kunnes pehmentyvät. Lisää kattilaan yrttejä, ainakin rosmariini, timjami, oregano ja laakerinlehti käyvät. Kuivatut sopivat oikein hyvin. Kaada kattilaan myös tomaatit mehuineen. Sekoita.
  • Lisää kattilaan kasvislientä (tai kuumaa vettä ja kasvisliemikuutio) sen verran, että kasvikset peittyvät. Mausta suolalla ja sekoita. Kiehauta, laske lämpötila matalaksi ja anna hautua kannen alla puoli tuntia. Sekoita välillä ja lisää lientä tarvittaessa
  • Kun kasvikset ovat saaneet muhia tarpeeksi kauan, poista kattilasta yrttien varret ja laakerinlehdet, jos käytit sellaisia, ja riko tomaatit pienemmiksi paloiksi kauhalla. Lisää keittoon valutetut ja huuhdellut valkoiset pavut, sekoita ja keitä muutama minuutti.
  • Leikkaa mustakaalin lehdistä kova keskiruoto pois ja viipaloi lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali soppaan, sekoita ja keitä taas muutama minuutti.
  • Kuutioi leipä noin 3cm x 3 cm paloiksi. Lisää leivänpalat keittoon, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kauho lautaselle ja koristele leipäsiivuilla ja esimerkiksi lehtipersiljalla. Kaunista keitto on kyllä ilman koristeitakin.

Jos tämän jälkeen on vielä vilu, niin se ei ole ainakaan ruoan syy. Ehkä on aika kaivaa villasukat esiin. Syksyn pimeissä illoissa ja viileydessä on jotain rauhoittavaa, erityisesti kun saa kietoutua taas villakerroksiin ja lukea T.S. Eliotin Wastelandia. Alkusyksy on tummuvien sävyjen ilotulitusta, joka ei kestä kauaa, joten siitä kannattaa nauttia niin paljon kuin ehtii.

-Toni

wp-1472498362592.jpg

The yellow fog that rubs its back upon the window-panes,
The yellow smoke that rubs its muzzle on the window-panes
Licked its tongue into the corners of the evening,
Lingered upon the pools that stand in drains,
Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,
Slipped by the terrace, made a sudden leap,
And seeing that it was a soft October night,
Curled once about the house, and fell asleep.

T.S. Eliot

When the autumn chill creeps in, ‘tis time to make a soup. Hearty soups are perfect autumn and winter food, but some are basically mandatory for surviving the approaching winter. This is one of them, the Tuscan classic, Ribollita.

All I needed from the store for this warm hug of a soup was the cavolo nero, as all of the other ingredients are staples that I always keep around for rainy days: beans, carrots, celery, onion and canned tomatoes. Even the dried bread is practically ever-present as there’s usually some lying round the countertops.

About the bread: it really needs to by dried up and old. You can’t just buy some bread from the store, toast it and toss it in the soup; it will just turn to mush. Dried bread, on the other hand, keeps its form flawlessly and soaks up the delicious broth like a sponge. Need I say more?

Ribollita is ready within an hour, but don’t eat it in one go. Like its name suggests, Ribollita is best when re-warmed, so save some for tomorrow a well.

Ribollita

100g cavolo nero (kale works too)
1 tin of organic white beans, drained and rinsed
2 carrots
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
1-2 litres of vegetable stock
1 tin of peeled organic tomatoes
herbs, fresh or dried
salt & pepper
olive oil

  • Peel the carrots, onion and garlic. Dice along with the celery.
  • Put a large pot on medium heat, pour in a generous amount of olive oil and toss in the diced vegetables. Sauté for ten minutes until the vegetables are starting to soften.
  • Throw in some herbs, rosemary, thyme, bay leaves and oregano work fine. Pour in the tomatoes and their juice, mix. Cover the vegetables in vegetable stock, season with salt, bring to a boil and then bring down to a low simmer. Let stew for half an hour.
  • When the soup has had time to simmer, remove the bay leaves and possible herb stalks. Break the tomatoes with a spoon. Add the drained and rinsed beans. Mix and let simmer for a couple of minutes.
  • Remove the hard stalks from the cavolo nero and slice them into nice bite sized bits. Throw them in the pot, mix and let simmer again for couple of minutes.
  • Cut the bread into 3cm x 3cm pieces. Add the bread pieces into the soup, mix, let rest for a couple of minutes. Season with black pepper and salt, if necessary.
  • Ladle onto plates, serve with more sliced bread and garnish with parsley. Though it doesn’t really need garnish, looks very pretty on its own.

If you’re feeling chilly after this, it’s not the food’s fault. Maybe it’s time to take out the woolly socks. I really do like these dark and chilly early autumn days, there’s something very calming about the darkening nights and the suddenly cooled air, especially when you can wrap yourself in layers of wool and read T.S. Eliot while watching the darkness fall outside. The early autumn is fireworks of the deepening colours, enjoy it while it lasts!

-Toni

Gluteeniton hapanjuurileipä | Gluten Free Sourdough Bread

Heippa höpönassut!

Yleisön toivomuksesta aloin kehitellä gluteenittoman hapanleivän reseptiä muutama viikko sitten. Aluksi pidin tehtävää hupsuna, mutta nopea googlettelu paljasti, ettei gluteeniton hapanleipä suinkaan ole mahdottomuus.

Gluteeni on proteiini, joka muodostuu jauhojen kahden proteiinin, gluteniinin ja gliadiinin, sekoittuessa veteen. Nämä kaksi proteiinia muodostavat verkkomaisia joustavia rakenteita, jotka antavat taikinalle sen sitkon. Gluteeniverkosto kerää kalvojensa sisään leivän noustessa muodostuvia kaasuja, jotka paistettaessa jäävät leivän sisään ja muodostavat kuplia. Ilman näitä kuplia leipä muistuttaisi enemmän leivonnaista kuin perinteistä leipää. Lämmitettäessä gluteeniverkosto koaguloituu, jolloin leivän rakenne saa muotonsa ja myös säilyttää sen kypsänä ja leikattuna.¹

Gluteeni siis liittyy länsimaisen vaalean leivän tärkeimpiin ominaisuuksiin, joten gluteenin poistaminen yhtälöstä muuttaa koko konseptia. Ilman gluteenia ei muodostu sitkoa, joten gluteeni täytyy korvata jollain muulla. Monissa resepteissä, erityisesti amerikkalaisissa, gluteenittomaan taikinaan lisätään lisäaineeksi esimerkiksi ksantaanikumia elastisen rakenteen saavuttamiseksi, mutta itse en pidä sitä vaihtoehtona. Toinen suosittu vaihtoehto on imitoida gluteenin vaikutusta vesiliukoisten kuitujen avulla. Tämän vuoksi taikinan teko aloitetaan tekemällä psylliumjauheesta, pellavansiemenrouheesta ja vedestä geeli, joka toimii taikinan nesteenä. Tämän lisäksi valitsin yhdeksi jauhoista monen suositteleman, mutta aika tuntemattoman durrajauhon, joka sisältää runsaasti proteiinia.

Aloitin kokeiluni Baking Magique -blogin Thean reseptillä, johon tämäkin resepti perustuu. Muuntelin reseptiä aika paljon, sillä vaikka blogin ohjeen mukaisesti leivästä tuli kaunis ja yllättävän hyvänmakuinen, se oli rakenteeltaan aikamoista hyytelöä . Vähensin tärkkelyksen määrää ja lisäsin gluteenittomia jauhoja, korvasin osan psylliumista lempeämmillä pellavansiemenillä ja muutin metodia muistuttamaan enemmän tavallisen hapanleipäni leivontatapaa; padassa paistaminen kun mielestäni on ylivertainen tapa paistaa leipää. Gluteeniton taikina ei myöskään tarvitse autolyysivaihetta, koska se liittyy juuri gluteenin kiristymisen välttämiseen. Kaksivaiheiseen kohotukseen ei taas kannata ruveta, koska gluteeniton taikina nousee kokemukseni mukaan niin hitaasti, että kokonaiskohotusaika nousisi todella pitkäksi, jos valmiista leivästä ei halua kovin kiinteää.

wp-1472460275329.jpg

Tältä näytti Thean reseptillä tehty leipä. Kaunis, mutta rakennne jätti toivomisen varaa. | This is my first try with Thea’s recipe. A beautiful loaf, but the texture was a bit wobbly.

Gluteeniton juuri taas olikin hyvin yksinkertainen juttu: vehnäjauhot korvattiin vain gluteenittomilla jauhoilla, muuten juuri toimikin aivan samalla tavalla. Raastoin joukkoon yhden omenan satokauden kunniaksi ja bakteerien ruoaksi, mutta lusikallinen sokeria toimisi varmaankin myös. Oikaisin siirtämällä uuteen juureen vanhan bakteerikantaa, mikä nopeutti prosessia viikosta muutamaan päivään. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä juureen tarvittavia bakteereja pitäisi leijailla kaikkialla ilmassa.

Kun juuri on valmis, leivän leipominen vaatii aikaa reilun vuorokauden. Leipomiseen tarvitset valurautapadan (tai muun kannellisen uunipadan) ja kohotuskorin (tai kulhon ja jauhotetun leivinliinan).

wp-1472460258443.jpg

Gluteenittomia kuplia | Gluten free  bubbles

Gluteeniton hapanjuurileipä

Juuri

100 g tummaa riisijauhoa + lisää ruokittaessa
100 g tattarijauhoa
200 g vettä + lisää ruokittaessa
1 pieni omena
(bakteerikantaa jostain hapantuotteesta)

Lisäksi tarvitset lasipurkin, sen kanneksi palan ohutta kangasta ja kumilangan.

  • Sekoita jauhot ja vesi lasipurkissa tasaiseksi velliksi. Raasta omena ja lisää raaste purkkiin.
  • Jos sinulla on jotain muuta hapatettua tuotetta, kuten vesikefiiriä tai kombuchaa, niin voit halutessasi nopeuttaa juuren heräämistä laittamalla purkkiin pienen tilkan valmiiksi hapatettua nestettä. Itse hyödynsin toisen hapanjuureni pinnalle kertynyttä kirkasta nestettä: siivilöin sitä muutaman senttilitran lasipurkkiin mukaan.
  • Jos et lisää juureen valmista bakteerikantaa, jätä juuri ilman kantta vaikka avoimen ikkunan viereen. Juureen täytyy saada bakteereja, jotta fermentointi lähtee käyntiin ja ikkunan vieressä oleilu parantaa tämän todennäköisyyttä.
  • Aseta kangas purkin kanneksi ja kiinnitä se kumilangalla.
  • Ruoki juurta lisäämällä siihen 2-3 kertaa päivässä lusikallinen riisijauhoa ja saman verran vettä. Kun juuri alkaa täyttää purkin, kaada siitä osa pois biojätteeseen tai viemäriin.
  • Juuren pitäisi noin viikon sisällä herätä. Tämän tietää tapahtuneen kun juuri alkaa kuplia ja sen tuoksu muuttuu hyvin happamaksi. Nyt juuri on käyttövalmista. Herännyttä juurta säilytetään suljetussa lasipurkissa jääkaapissa. Jos käytit jotain valmista bakteerikantaa, juuri voi olla valmis jo muutamassa päivässä
wp-1472460601256.jpg

Ahkerat työläiset keräilevät voimiaan | The starter is starting

Gluteeniton pataleipä hapanjuuresta

300 g hapanjuurta
350 g vettä
20 g pellavansiemenrouhetta
10 g psylliumjauhetta
100 g kaurajauhoa
100 g durrajauhoa
80 g tattarijauhoa
10 g suolaa

Leipomista edeltävänä iltana

  • Ota hapanjuuri jääkaapista, siirrä kulhoon ja lisää juuren määrästä riippuen noin desilitra riisi- tai tattarijauhoa ja saman verran vettä ja sekoita tasaiseksi. Tavoitteena on saada lisättyä juuren massaa niin, että saat leivän leivontaan tarvittavat 300 g ja lisäksi purkillisen juurta säilöön. Peitä kulho elintarvikekelmulla ja leivinliinalla ja jätä lämpimään paikkaan 12 tunniksi.

Aamulla

  • Ota kulhosta talteen purkillinen juurta ja laita jääkaappiin. Punnitse loppu juuri ja varmista että sitä on suunnilleen 300 g. Tarvittaessa lisää jauhoja ja vettä tai poista ylimääräistä juurta.
  • Sekoita toisessa kulhossa 350 g vettä, pellavansiemenrouhe ja psylliumjauhe. Vispaa tai sekoita kunnes seos paksunee ja alkaa muuttua geelimäiseksi. Lisää kulhoon juuri ja sekoita tasaiseksi.
  • Sekoita kolmannessa kulhossa jauhot ja suola. Lisää nestemäisiin aineksiin puolet jauhoseoksesta ja sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa käsin, yleiskoneella tai käsivatkaimen taikinakoukuilla, kunnes jauhot ovat imeytyneet taikinaan. Jos taikina tuntuu vielä kovin löysältä, lisää vähitellen kaura- tai durrajauhoa, kunnes taikinasta muodostuu muotoiltava pallo.
  • Siirrä taikina työtasolle ja muotoile siitä leipä taittamalla sitä itsensä yli muutaman kerran.
  • Jauhota kohotuskori gluteenittomilla jauhoilla. Jos et omista kohotuskoria, vuoraa sopivankokoinen kulho leivinliinalla ja jauhota liina. Aseta leipä koriin tai kulhoon ja peittele liinalla. Laita leipä nousemaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan, esimerkiksi uuniin tai mikroon, joka ei ole päällä.
  • Nostata leipää mielellään yli 10 tuntia. Yhden leivän unohdin nousemaan yli 14 tunniksi, ja lopputulos oli paras tähän mennessä maun ja rakenteen suhteen, joten tämä taikina pitää pitkästä kohotusajasta.
  • Kun leipä on kohonnut, laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita uuniin myös valurautapata (tai jokin muu pata) lämpiämään ilman kantta. Kun uuni on lämmennyt, ota pata varovasti pois uunista, ripottele sen pohjalle gluteenitonta jauhoa ja kumoa leipä korista tai kulhosta pataan. Leikkaa terävällä veitsellä tai partaterällä leivän pintaan viiltoja. Älä leikkaa kovin syviä viiltoja, sillä tämä taikina ei ”liimaannu” kiinni, vaan viillot jäävät auki. Sulje pata kannella.
  • Laita pata uuniin ja laske uunin lämpötila 225 asteeseen. Paista 30 minuuttia, jonka jälkeen poista padasta kansi. Paista leipää ilman kantta vielä 15-30 minuuttia kunnes leipä on saanut kauniisti väriä. Voit käyttää myös uunin grillivastusta lopuksi, jotta leivän kuori ruskistuu paremmin (toisin kuin kuvissa näkyvä leipä).
  • Ota pata varovasti uunista ja kumoa leipä leivinliinalle. Kääri leipä liinaan ja anna asettua mielellään useampi tunti, sillä leipä kypsyy vielä sisältä. Kun leipä on viilentynyt, leikkaa se puoliksi ja edelleen viipaleiksi ja nauti hyvän voin kanssa.

Yllätyin itsekin kuinka hyvin onnistuin tämän kanssa. Leipä on todella hyvänmakuista ja rakenne oli myös mielestäni loistava. Pinta jäi hailakaksi, mutta sen olisi voinut korjata grillivastuksen käyttämisellä kypsennysajan lopussa. Kertokaa jos kokeilitte, olisi kiva kuulla kokemuksia useammin gluteenitonta syöviltä.

-Toni

wp-1472460231580.jpg

Tällä kaverilla vierähti kohotuskorissa 14 tuntia | This guy spent 14 hours in the leavening basket

wp-1472460239334.jpg

Leipä kuumassa padassa, padan pohjalla maissijauhoa | The loaf in a hot pot

wp-1472460245784.jpg

Leikkaa pintaa vain kevyesti, viillot jäävät nimittäin kokonaan auki | Don’t score this dough too deeply

wp-1472460251493.jpg

Ja tältä se näytti. Olisi saanut olla lopuksi vähän kuumempi uuni | Here’s the finished product. The oven could have been hotter for the last fifteen minutes in order to get a nicely browned crust.

Hello there, munchkins!

Due to popular demand, I started thinking about developing a gluten free sourdough bread. At first I thought the whole concept seemed just silly but a quick looking into the Google vortex proved me wrong: there are, in fact, lots of people out there baking gluten free sourdough bread.

So, what’s with this gluten thing? People seem to have very strong opinions about it. The fact is that gluten is basically the protein that makes baking bread possible in the traditional sense. It is formed when two naturally occurring proteins, glutenin and gliadin are hydrated and when agitated, they form stretchy networks in the bread dough. The gluten network gives the bread the characteristic viscoelastic properties and also traps the gases the dough produces during baking, creating the bubbles in the bread. Without the elasticity and the bubbles bread would be more like cake in texture. Gluten also gives the bread its structure, as the gluten proteins coagulate in the oven and retain their shape even when the bread is cut

Basically gluten is behind all of the things we tend to appreciate in a good white bread. To bake a bread gluten free means changing the whole concept in order to add elasticity to the dough. Some recipes add other elastic compounds to the dough, for example xanthan gum, but I’m not going there. The other popular method is to add water soluble fibre to the dough, usually in the form of psyllium husks and linseed. I chose to use this method. Additionally, I used sorghum flour as one of the naturally gluten free flours in the mix, because it is high in protein and therefore might give the bread a good texture without the gluten.

I started my experiments with a recipe by Thea on Baking Magique’s, which rendered a beautiful loaf, but a little wobbly texture. I changed the recipe to match my ideology, adding flour, taking out starch and omitting sugar. I also added more linseed and left out some psyllium, as linseeds are locally grown and they make a less sturdy gel. Furthermore, I implemented the same method of baking the loaf in an iron pot that I use for my gluten-inclusive loafs, because I think it is by far superior method for baking bread in a household oven. I adapted the method for this dough, as gluten free dough doesn’t need autolysis since there is no gluten. There isn’t need for two-phased leavening either as the dough seems to rise very slowly. I moulded the dough directly into a loaf and put it in the leavening basket to rise for 10+ hours.

Surprisingly, gluten free starter was super easy: it’s exactly like gluten-inclusive starter but made with gluten free flours. I used buckwheat and brown rice flour, and I also grated a small apple into to the jar (sugar would probably feed the bacteria adequately too). I did take a little shortcut: I filtered a couple drops of the clear liquid that rises on top of the gluten-inclusive starter to kick start the bacteria culture. Bacteria cultures can be transferred from any kind of fermented products, for example kombucha or water kefir. This is, of course, not necessary as the required as the yeasts and bacteria float all around us but it quickened the process from a week to two days.

When the starter is alive, the bread making requires a little more than 24 hours, so be patient. You also will need a cast-iron pot or a Dutch oven (or some other kind on oven pot with a lid) and a leavening basket (bowl and tea towel work too).

Gluten free sourdough bread

Gluten Free Starter

100g brown rice flour +more for feeding
100g buckwheat flour
200g water + more for feeding
1 small apple
(bacteria culture from some other fermented product)

  • Mix the flours and water in a jar. Grate the apple and add it to the jar as well.
  • If you have some kind of fermented product (e.g. kombucha, water kefir), you can kick start the culture by adding a few drops into the jar as well.
  • If you don’t have any cultures, leave the jar without a lid next to an open window for a while to maximise the opportunities for the bacteria to land in the starter jar.
  • Put a small piece of thin fabric on the jar as a lid and fasten it with a rubber band or a headband.
  • Feed the starter 2-3 times a day with a spoonful of brown rice flour and equal amount of water. When the jar starts to fill up, pour some of the starter away.
  • The starter should wake up in about a week. You’ll know it’s ready when it forms foam or bubbles on top and it starts to smell acidic (trust me, you’ll notice). If you transferred bacteria culture, the starter can be ready in a matter of days.
  • Keep the starter in the fridge with a tight lid on when not using. Feed the starter once week if you don’t use it regularly.

Gluten free sourdough pot bread

300g gluten free sourdough
350g water
20g crushed linseeds
10g psyllium husk powder
100g gluten free oat flour
100g sorghum flour
80g buckwheat flour
10g salt

On the day before baking

  • Take the starter out of the fridge and pour it in a bowl. Add equal amounts of gluten free flour (brown rice, buckwheat) and water. The objective is to add so much flour and water that you end up with the required 300g of starter AND some extra to put back in the jar for the next bread. Mix and put a piece of cling film on the jar and cover with tea towel. Leave the starter to work its magic for 12h in a warm and non-drafty place.

In the morning

  • Take some of the starter in a jar and put in the fridge. Make sure you have 300g of starter left in the bowl. Add flour and water or throw away some starter if necessary.
  • In another bowl, measure the water, linseeds, and psyllium and whisk until a light gel forms. Pour the starter in the liquid and mix.
  • In a third bowl, mix the flours and salt. Add half of the flour mixture into the liquid and mix. Add the rest of the flour and mix by hand, with a stand mixer or hand mixer with dough hooks until all of the flour is absorbed into the dough. If the dough still feels too sticky to handle, add flour slowly until the dough comes together and forms a ball.
  • Sprinkle some gluten free flour on a worktop and transfer the dough onto the flour. Stretch the dough and fold it onto itself a couple times to form a loaf.
  • Flour the leavening basket and put the loaf into the basket. Cover with a tea towel. If using a bowl, line the bowl with tea towel and sprinkle generously flour on the towel. Put the loaf into the lined bowl and cover with another tea towel. Put the basket of bowl somewhere warm and non-drafty, for example an oven or microwave that has been turned off. Leave to rise for at least 10 hours. I forgot one of my loafs to rise for 14 hours and it is was the best one yet, so this dough likes long leavening times.
  • When the loaf has risen, warm an oven to 250 degrees Celsius. Put the cast-iron pot without the lid in the oven to heat up as well. When the oven has reached the desired temperature, remove the pot carefully from the oven and sprinkle gluten free flour on the bottom of the pot. Take out the leavening basket or bowl and gently but swiftly tip the basket or bowl and drop the loaf into the pot. Make a couple of slashes on the surface of the loaf so it has room to expand. Don’t cut too deeply, as the slashes will remain open.
  • Put the lid on the pot and put the pot into the hot oven. Drop the temperature to 225. Bake the bread with the lid on for 30 minutes, then remove the lid and continue baking for 15 to 30 minutes until a nice brown crust is formed. You can also use the grill in the last 15 minutes if your oven has one to make sure the crust browns nicely.
  • When the bread is done, take the pot out of the oven and tip the bread out of the pot and onto a tea towel. Wrap the bread tightly into the towel and let rest for at least an hour, as the bread continues to cook on the inside. When the bread has cooled down, cut it is half and further into slices and serve with good butter.

It really amazed me how well this turned out! The gluten free sourdough bread is really tasty and the texture is great, it doesn’t really differ that much from gluten-inclusive sourdough that I make. The crust on the latest bread was a bit pale, but grilling the bread during the last minutes in the oven should result in a nicely browned crust.

Let me hear if you tried this recipe, especially if you eat gluten free bread on a regular basis. I’d love to hear how it turned out.

-Toni

Vihreä papupata | Broad bean stew

Edellisen reseptin kakusta toipumiseen menee ehkä hetki, eikä mitään rasvaista tee toviin mieli. Älkää peljätkös, tämä uljas kasvisruoka rientää hätiin!

Ollessani jälleen marketin kasvisosastolla (jossa tunnun viettävän hämmentävän paljon aikaa), kuulin härkäpapujen kutsun. Selvää käyttökohdetta ei kuitenkaan ollut mielessä, joten epäröin ja jätin pavut kauppaan. Asia jäi kuitenkin pyörimään mieleen, joten oli palattava takaisin keräämään pari kourallista isoja vihreitä palkoja. Edelleen oli kuitenkin epäselvää mitä niistä pavuista sitten tekisi.

wp-1471541680868.jpg

Tämä ruoka syntyy nopeasti, kunhan misaukset on ensin tehty | This dish is fast to make after the labour extensive prep work is done

Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä kasvisten tapauksessa apu on lähellä. Kirjahyllyssäni on juuri näitä hetkiä silmälläpitäen kaksi teosta, jotka eivät vielä koskaan ole pettäneet: Yotam Ottolenghin Plenty ja Plenty More. Ottolenghi on muutenkin yksi kirkkaimmista keittiöidoleistani, mutta kasvisruokia hän osaa erityisesti ihan eri tavalla kuin muut julkkiskokit. Parasta hänen kasvisresepteissään on se, ettei niitä edes ajattele usein mitenkään kasvisruokina, vaan ruokina, jotka eivät vaan satu sisältämään lihaa. Tällainen ei-julistava kasvistelu sopii erinomaisesti omaan ruokafilosofiaani. Tällä kertaa valikoitui härkäpapujen päänmenoksi resepti nimeltä Lightly stewed fava beans, peas, and gem lettuce with parmesan rice. Tämä resepti on itse asiassa vegaaninen, jos riisin parmesaanin ja voin korvaa joillain vegaanisilla tuotteilla. Epäilijöille voin kertoa, että vaikka ainesosalista näyttää vaatimattomalta, eikä salaatin hauduttaminen tunnu hyvältä idealta, niin tästä pikaruoasta ei makua puutu! Papujen ja herneiden raikkaat ja herkät aromit nousevat herkullisesti esiin, salaatti tuo ruokaan mahtavaa rakennetta ja juustoinen riisi täydentää kokonaisuuden ruokaisaksi. Pavuista tulee myös rutkasti proteiinia.

Käyttökohdetta tietämättäni en ollut osannut varata tarpeeksi härkäpapuja, joten korvasin niistä osan pakkasesta löytyvillä edamameilla (eli höyrytetyillä vihreillä soijapavuilla). Muutenkin pavut ja herneet voivat olla pakasteesta sulatettuja, mutta näin satokaudella kannattaa ehdottomasti panostaa tuoreisiin. Lisäksi vaihdoin timjamin oreganoon, koska kaapissa sattui olemaan ensiluokkaista Pantellerialta tuotettua oreganoa. Riisin reseptissä puhuttiin parmesaanista, mutta minun jääkaapissa on yleensä pecorinoa, koska pidän enemmän sen happamammasta mausta.

Härkäpavuthan ovat tuoreena vähän kinkkisiä veijareita. Ne täytyy ensin kuoria paloistaan, sitten keittää 3-5 minuuttia, viilentää kylmässä vedessä ja sitten vielä jokainen papu pitää kuoria omasta ”nahastaan” tekemällä papuun veitsellä viilto ja puristamalla papu ulos. Tee siis tämä ennen kuin käyt varsinaisen reseptin kimppuun.

wp-1471541685102.jpg

Pienet sydänsalaatit kestävät kuumaa hyvin ja sopivatkin haudutuksen lisäksi myös grillaamiseen | Gem lettuce can take the heat, try barbecuing them too!

Härkäpapuja, herneitä ja sydänsalaattia haudutettuna sekä pecorinoriisiä à la Ottolenghi


4 annosta

Ainesosat

oliiviöljyä paistamiseen
3 kynttä valkosipulia, hienonnettuna
4 kevätsipulia varsineen, pilkottuina vinoittain
4-5 dl kuorittuja ja keitettyjä härkäpapuja (korvasin osan edamame-pavuilla)
2 dl tuoreita herneitä paloista kuorittuina tai pakasteesta sulatettuina
n. 5 dl kasvislientä
muutama oksa timjamia (käytin kuivattua oreganoa)
3-4 sydänsalaattia, kannat poistettuina ja lohkottuina neljään osaan
kourallinen mintunlehtiä, revittyinä
sitruunankuorta, raastettuna
suolaa ja pippuria

Pecorinoriisi

250 g (n. 4 dl) basmatiriisiä
50 g voita
5 dl kiehuvaa vettä
kourallinen raastettua pecorino romano -juustoa tai parmesaania
sitruunamehua
pippuria

  • Tee ensin riisi. Laita kannellinen kattila liedelle keskilämmölle. Sulata kattilassa kolmasosa voista. Kun voi on sulanut, lisää riisi kattilaan ja sekoita. Riisin lämmittyä kaada kattilaan kiehuva vesi, sekoita ja jätä poreilemaan miedolle lämmölle 15 minuutiksi. Kun vartti on kulunut, ota kattila liedeltä, sekoita riisiä ja jätä odottamaan papupadan valmistumista.
  • Kuori ja hienonna valkosipuli, pilko kevätsipulit vinottain, leikkaa sydänsalaattien kannat pois ja lohko salaatit neljään osaan. Kuori herneet (tai sulata lämpimässä vedessä jos käytät pakastettuja). Lämmitä kasvisliemi kattilassa.
  • Lämmitä kannellinen paistinpannu tai kasari keskilämmöllä. Kaada sen pohjalle runsaasti oliiviöljyä. Heitä sipulit ja valkosipuli pannulle ja paista nelisen minuuttia, mutta varo polttamasta valkosipulia.
  • Lisää pannuun härkäpavut (ja edamamet) sekä herneet ja kuullota muutama minuutti. Kaada kasariin kasvisliemi, lisää timjami ja hieman suolaa (jos kasvisliemi ei ole suolaista). Asettele sydänsalaatin lohkot liemeen ja peitä kannella. Anna hautua noin seitsemän minuuttia. Tarkista suola, viimeistele revityllä mintulla, pippurilla ja sitruunankuorella.

    wp-1471541688158.jpg

    Asettele sydänsalaatit liemeen hautumaan | Stew the gem lettuce in the broth

  • Viimeistele riisi: sekoita riisiin loppu voi, juusto, muutama rouhaisu pippuria ja purista hieman sitruunamehua. Sekoita tasaiseksi.
  • Tarjoa riisi ja papupata tuoreeltaan, koska vihreät pavut muuttuvat nopeasti ikävän harmaiksi.

Kevyttä viikonalkua kaikille! Olkoon pavut kanssanne.

-Toni

wp-1471541691245.jpg

That’s what I call clean comfort food

 Hi folks!
Gotten over the cake, have you? Anyway, after the weekend one might find oneself craving for something nutritious and light but comforting at the same time. That’s when this broad bean stew comes into play.

I was (again) wandering around the produce section of the local market and a pile of deep green broad beans caught my eye. Never having used fresh broad beans, or fava beans as they are sometimes called, I had no idea what to make of them so I walked out of the store without beans. Nevertheless, the thought stuck to my mind and I had to return to buy a couple handfuls.

So there I was with my small pile of broad beans and no idea what to cook. Fortunately the help is near, since I have two of Yotam Ottolenghi’s books, Plenty and Plenty More, at hand for these situations. Browsing through the index, I picked a recipe called Lightly stewed fava beans, peas, and gem lettuce with Parmesan rice. Ottolenghi is one of my brightest kitchen idols, and I especially love his way of dealing with all things vegetal. The recipes in these vegetable cook books are marvelous in the sense that they are not vegetarian cuisine, they are just marvelous recipes that happen to consist of only vegetables and other delicacies of the flora kingdom (but including dairy and eggs). This non-declarative ideology suits my flexitarian views of eating extremely well.

Anyway, this vegetarian dish is bursting with flavor and texture even though the ingredient list might come across as tedious. The subtle aromas of the beans and peas really bloom when lightly stewed in a good broth, and even though stewing salad might seem strange, I guarantee you will be surprised: the gem lettuces retain their texture very well and provide wonderful crunch to the dish. Finally, the Parmesan or Pecorino  rice gives the meal a comforting quality. This dish can be made vegan by substituting the butter and cheese in the rice for something plant based.

This stew can be made with frozen (and thawed) beans and peas, but I strongly recommend going for the fresh produce while it’s available. I substituted some of the broad beans with edamame soy beans form the freezer, as I didn’t buy enough fresh beans. That worked well too.

The cooking time of this dish is fairly short, provided that you have prepped the beans and peas. The broad beans need to be removed from their pods, boiled for 3 to 5 minutes, cooled in cold water, and the skin of each bean needs to be cut open to reveal the green wonder inside.

Stew of broad beans, peas, and gem lettuce with Pecorino rice à la Ottolenghi
4 servings

Ingredients

olive oil for frying
3 cloves of garlic, minced
4 whole green onions, cut diagonally
4-5dl of shelled, boiled broad beans (I substituted some with edamame beans)
2 dl of fresh or thawed frozen peas
about 5dl good quality vegetable stock
couple of sprigs of thyme (I used oregano)
3-4 gem lettuces, stems removed and quartered
handful of mint, shredded
lemon zest, grated
salt and pepper

Pecorino rice
250g (about 4dl) basmati rice
50g butter
5dl boiling water
handful of grated Pecorino romano cheese, or Parmesan
pepper
lemon juice

  • Start with the rice. Put a medium sized pot on medium heat. Melt a third of the butter in it and add the rice. Saute the rice for a minute and pour in the boiling water, mix. Bring to a low simmer, put a lid on the pot and let simmer for 15 minutes. When the rice has absorped the liquid, remove the pot from heat, mix and let the rice rest while you cook the stew.
  • Peel and mince the garlic, cut the green onions diagonally, remove the stems of the gem lettuces and quarter them, shell the peas from their pods (or thaw in warm water if you use frozen peas and beans). Warm the vegetable stock in a small pot.
  • Put a fairly large sauce pan or saute pan with a lid on medium heat. Pour in a generous amount of olive oil. Toss in the green onion and garlic, saute for four minutes but don’t burn the garlic.
  • Add the broad beans (and edamame, if using) and peas and saute for a couple of minutes. Pour in the heated vegetable stock, add the thyme (or oregano) and a sprinkle of salt if the stock is not salted. Place the gem lettuce quarters in the pan and cover with a lid. Let simmer for about seven minutes. Remove from heat, check the salt and finish the stew with the shredded mint, a generous grind of black pepper and some grated lemon zest.
  • Finish the rice: stir the remaining butter and the grated Pecorino cheese into the rice, grind some black pepper and squeeze in some lemon juice.
  • Serve the rice and the stew right away so the peas and beans won’t turn grey.

Et voilá, full stomach and guilt-free conscience. Have a nice week and may the beans be with you!

-Toni

 

 

Salted Caramel Drip Cake

wp-1471541703412.jpg

Syntinen kakku on asianmukaisesti koristeltu naapureiden pihoilta lainatuilla hedelmillä

Kakkumoi!

Kuskailin tällä viikolla pikkuveljeä ympäri maakuntaa, ja viimeisellä etapilla matkalle sattui erään nimeltä mainitsemattoman halpahallin eteläisin konttori, johon oli silkasta uteliaisuudesta päästävä. Olin hieman pettynyt, ettei kyseisessä toimipisteessä tarjottu magneettihoitoja tai enkeliterapiaa, mutta keittiöosastolta tein muutaman löydön. Olen pitkään etsinyt (täysin passiivisesti) pientä mutta korkeaa kakkuvuokaa, jolla saisi leivottua näyttäviä kakkuja ilman, että niistä söisi 20 ihmistä. Nyt sellainen odotti minua Heirolin osastolla, hurraa!

Ensimmäisenä halusin kokeilla instagramin vallanneita valuvia drip cakeja. Kaikkein syntisintä reseptiä googlailemalla löytyi kakku, joka yhdisti monta mielenkiintoista ominaisuutta: valuva suolakaramellikuorrutus, korkea muoto ja marenkivoikreemi. Helpommallakin olisi voinut päästä, mutta olette ehkä huomanneet, että harvoin valitsen sen sileimmän reitin.. Tämä resepti ei ole vegaaninen, sokeriton, jauhoton tai gluteeniton, kevyestä nyt puhumattakaan. Kirjoittelen sellaisiakin reseptejä varmasti joskus, mutta tämä kakku on ihan rehdisti tuhti ja syntinen. Pala kakkua päivässä pitää posket kireänä ; )

wp-1471541715415.jpg

Marenkivoikreemillä silattu kakku odottaa vielä karamellikuorrutusta | The cake dressed in a veil of Swiss meringue buttercream is waiting for finishing touch of salted caramel

Tämä kakku on siis korkea, mutta se on leivottu 17 cm vuokaan, eli siitä ei kovin montaa palaa saa leikattua. Isommalle porukalle kannattaa tuplata resepti ja leipoa se isommassa vuoassa.

Mitat ovat suurimmaksi osaksi grammoina, koska leivonnassa helpointa ja tarkinta on punnita ainesosat. Huudelkaa kommenttiboksissa, jos kaipaatte tilavuusmittoja.

wp-1471541709855.jpg

Karamellin kuuluu valua reunojen yli, tämä kakku ei yritäkään olla hieno | Let the caramel flow and drip along the edges

Suolakaramelli drip cake
4-6 palaa (17 cm vuoka)
(resepti Sugarhit, alun perin Call me Cupcake)

Ainesosat

Kakkupohja

140 g vehnäjauhoja
150 g sokeria
50 g fariinisokeria (tai muuta ruskeaa sokeria)
35 g tummaa kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
¼ tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa
1 ¼ dl piimää (tai jogurttia)
¾ dl ruokaöljyä
2 munaa
1 shotti espressoa (tai 2 tl pikakahvijauhetta)
1 dl kuumaa vettä

Suolakaramelli

2 rkl vettä
100 g sokeria
50 g voita kuutioina
1 dl kuohukermaa
1 tl hyvää merisuolaa hienoksi jauhettuna

Voikreemi

2 munanvalkuaista
90 g sokeria
120 g voita kuutioina, hyvin pehmeänä
¼ tl vaniljajauhetta
½ dl suolakaramellia (resepti yläpuolella)

Kostuttamiseen esimerkiksi riisimaitoa, mehua..
Koristeeksi kauden hedelmiä ja marjoja

  • Aloita kakkupohjasta. Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Laita irtopohjavuoan pohja pöydälle. Aseta pohjan päälle leivinpaperia, aseta vuoan reunat pohjan ympärille ja kiristä vuoka kiinni. Näin pohjan ja reunojen väliin on pingotettu leivinpaperi. Voitele vuoan reunat vielä sisäpuolelta voilla.
  • Sekoita kulhossa kakkupohjan kuivat ainesosat, tässä tapauksessa jauho, sokerit, kaakaojauhe, leivinjauhe, sooda, suola ja vanilja. Yleensä jätän tämän vaiheen tekemättä, mutta tässä reseptissä sekoittaminen on tärkeää, koska taikinaa ei vatkata.
  • Sekoita mittakannussa tai kulhossa piimä, ruokaöljy, espresso ja kananmunat. Vatkaa sen verran, että kananmunien rakenne rikkoutuu. Kaada nestemäiset ainekset kuivien joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi desi kuumaa vettä. Älä pelästy vaikka taikina menee löysäksi, niin sen kuuluukin. Kaada taikina vuokaan, joka on asetettu uunipellille. Laita pelti vuokineen uuniin.
  • Paista pohjaa 30–45 min tai kunnes kakkuun pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Annan jäähtyä rauhassa leivinliinalla peiteltynä. Irroita kakku vuoasta ja siirrä jääkaappiin odottamaan täyttämistä
  • Tee seuraavaksi suolakaramelli. Ota pieni kattila, jonka pohjalle mittaat kaksi ruokalusikallista vettä. Kaada mukaan sokeri ja sekoita sen verran, että kaikki sokeri kastuu. Laita kattila hellalle ja kuumenna kohtuullisen kuumalla levyllä kunnes sokeri alkaa kuplia. Kun sokeri on kiehunut noin viisi minuuttia, sen väri alkaa muuttua kellertäväksi ja sitten ruskeaksi. On erittäin tärkeää olla tässä vaiheessa tarkkana, koska sokeri palaa todella helposti. Heti kun sokerin väri alkaa tummua kellertävästä vaaleanruskeaksi, ota sokeri pois levyltä.
  • Sekoita joukkoon kuutioitu voi. Kun voi on sulanut sokeriin, kaada joukkoon kerma ja sekoita voimakkaasti. Karamelli kuohuu tässä kohtaa runsaasti.
  • Kerman lisäämisen jälkeen lämmitä karamelli uudestaan hellalla kiehuvaksi, tähän menee alle puoli minuuttia. Kun karamelli on kiehahtanut, lisää joukkoon teelusikallinen hyvää merisuolaa. Kaada karamelli purkkiin ja ota sitä puoli desiä talteen voikreemiä varten. Jäähdytä karamelli jääkaapissa tai pakkasessa. Jäähtyessään karamelli paksunee huomattavasti.
  • Aloita voikreemin tekeminen erottelemalla kaksi munanvalkuaista. Ole tässä tarkkana, koska jos mukaan lipsahtaa vähänkään keltuaista, on marengin vatkaaminen käytännössä mahdotonta.
  • Laita valkuaiset ja sokeri kuumuutta kestävään kulhoon, mielellään lasiseen sellaiseen. Laita kattilan pohjalle muutama sentti vettä ja kuumenna se liedellä kiehuvaksi. Madalla lämpö pienelle ja aseta kulho kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu veteen. Vatkaa nyt tässä vesihauteessa sokeri ja valkuaiset löysäksi vaahdoksi. Vesihauteen tehtävä on lämmittää seos, jotta se kestää käsittelyä paremmin. Jos sinulla on lämpömittari, aseta se 65 asteeseen ja tarkkaile sen avulla marengin lämpötilaa vatkaamisen väleissä. Jos sinulla ei ole lämpömittaria, vatkaa seosta kunnes se tuntuu kuumalta sormella kokeilemalla, eikä sokerikiteitä enää tunne sormien välissä hieromalla, vaan sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon.
  • Kun marenki on lämmennyt 65-asteiseksi, ota se pois vesihauteesta. Vatkaa marenkia käsivatkaimella (tai vispilällä, jos olet hardcore) noin viisi minuuttia, tai kunnes sen volyymi on vähintään tuplaantunut.
  • Kun marenki on viilentynyt ja saanut volyymia, lisää voita kuutio kerralla samalla vatkaten. Voita lisätessä kreemi saattaa muuttua vähän löysäksi, mutta se ei ole vaarallista. Kun kaikki voi on sekoitettu kreemiin, lisää lopuksi vaniljajauhe ja ½ desiä jäähtynyttä suolakaramellia. Laita voikreemi jäähtymään ja kiinteytymään jääkaappiin.
  • Kun kaikki osaset ovat valmiina ja jäähtyneitä, kokoa kakku. Leikkaa kakkupohjan huippu tasaiseksi. Leikkaa kakkupohja sitten halki kahteen osaan. Aseta toinen puolisko tarjoilualustalle. Kostuta pohjaa halutessasi, itse käytin luontaisesti makeaa riisimaitoa. Laita noin kolmasosa voikreemistä pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Aseta toinen pohjan puolikas päälle, painele tasaiseksi ja kostuta. Levitä kakun reunoille ohut, melkeinpä läpikuultava kerros voikreemiä. Helpoiten tämä onnistuu palettiveitsellä, mutta tavallinen veitsi toimii myös. Levitä sitten loput voikreemistä kakun päälle ja tasoita niin tasaiseksi kuin saat. Kannattaa pyrkiä siihen, että reunat ovat terävät ja aavistuksen keskiosaa korkeammat, jotta suolakaramelli pysyy kakun päällä kauniisti. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin kiinteytymään.
  • Kun kakku on hunnutettu voikreemiin ja se on kiinteytynyt hetken jääkaapissa, on aika kruunata se suolakaramellilla. Levitä karamelliä tasaisesti kakun päälle ja anna sen valua reunojen ylitse. Koristele kauden hedelmillä, itse käytin omenaa, luumua sekä ruusun ja orapihjalan marjoja. Koristeet saavat olla ylitseampuvia, se kuuluu tämän kakun tyyliin.

Sellainen elokuun kuningatar syntyi uuden vuoan innoittamana. Oliko tarpeeksi syntinen teidän makuunne?

-Toni

wp-1471541696131.jpg

Hi from the pastry kitchen!

This week I was driving my brother around the province for some trekking, and on the last leg of trip we drove past a wonderfully horrible discount store that I just had to visit, even though their philosophy is very dissimilar to mine. Luckily we went since I found a small but high edged cake tin there that I have been (passively) looking for a long time. Hurrah!

Armed with my new tin, I went on google hunt for the most decadent drip cake recipe I could find. And there it was on Sugarhit : a chocolaty feast with a Swiss meringue buttercream frosting and salted caramel sauce. Above is basically a translation of the recipe, so should you need on English one, I refer you to the blog mentioned earlier. I just halved the recipe as my new tin is just 17cm in diameter, changed the espresso powder to actual espresso and dressed the monstrosity with fruits found in neighbors’ gardens. This cake is certainly not light, vegan, dairy free, sugar free or gluten free, but it is gluttony personified. Maybe next time I’ll do something one might call healthier. Or maybe not, we’ll see ; )

-Toni

Paahteinen kukkakaalikeitto | Roasted Cauliflower Soup

wp-1470999662681.jpg

Kukkakaalisesonki alkaa olla täydessä vauhdissa, joten muhkea kaali tarttui ostoskoriini vihannesosastolta. Meidän keittiössä yleisin tapa tehdä kukkakaalia on ollut ”kukkakaaliriisin” valmistaminen murustamalla kokonainen pää, mutta tällä kertaa halusin tehdä jotain perinteisempää. Sopaksi siis laitettiin se kaali. Paahdoin (tai oikeastaan paistoin) kukkakaaliin kunnolla väriä, jotta keitto saisi kunnolla paahteista makua. Keitto perustuu Kuukausiliitteessä taannoin ilmestyneeseen reseptiin.

wp-1470999638257.jpg

Kukkakaalin maku on oikeastaan aika omaleimainen, joten sen kanssa ei kannata muita voimakkaan makuisia kasviksia ainakaan sosekeittoon nakata. Tähän reseptiin lisäsin ruokaisuuden vuoksi muutaman perunan, mutta ilman niitä keitosta saa kevyemmän esimerkiksi alkuruoaksi.

Paistoin keiton pinnalle mausteista makkaraa ja sekoitin sen pinjansiementen ja lehtipersiljan kanssa. Yhtä hyvin keiton kaveriksi käy vaikka savulohi tai krutongit ja siemenet. Ilman makkaraahan itse keitto on kasvispohjainen.

Kukkakaalisosekeitto
4 annosta

1 isohko kukkakaali (n. 800 g)
2 perunaa
3 rkl voita
1 kynsi valkosipulia
n. 5 dl maitoa tai hyvää kasvislientä
2 dl kermaa (créme frâiche tai kuohukerma)
suolaa ja pippuria

Keiton päälle:
Mausteista makkaraa siivuina (esim. HK Maakarit Rahmad)
Paahdettuja pinjansiemeniä
Lehtipersiljaa

  • Irrota kukkakaalista lehdet. Leikkaa nuput erilleen toisistaan ja puolita vielä jokainen nuppu, jotta saat tasaisen pinnan paistamista varten.
  • Kuori perunat ja kuutioi pienehköiksi paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  • Lämmitä paistinpannu keskilämmöllä. Sulata voi ja asettele kukkakalinpalat tasainen pinta alaspäin pannulle. Paista viidestä kymmeneen minuuttia, tai kunnes kaali on saanut kunnolla väriä. Kukkakaalit vois myös paistaa suoraan kattilassa, jos sen pohja on tarpeeksi suuri.

    wp-1470999643860.jpg

    Kukkakaali saa ottaa kunnolla väriä pannulla | Roast the cauliflower to get a wonderfully full flavor

  • Lisää hienonnettu valkosipuli pannulle ja paista vielä minuutti.
  • Laita kattila lämpiämään keskilämmölle. Kun kattila on lämmennyt, siirrä kukkakaalit sinne ja lisää pilkotut perunat. Kaada kattilaan maitoa tai kasvislientä sen verran, että kasvikset peittyvät. Kiehauta ja keitä kasviksia miedolla lämmöllä kunnes ne ovat täysin pehmenneet. Sekoita vähän väliä, ettei maito pala pohjaan.
  • Ota kattila liedeltä. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai varovasti blenderillä samettisen sileäksi. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitto vaatii aika runsaasti suolaa, mutta lisää sitä erissä ettei keitosta tule liian suolaista. Lämmitä keitto vielä hellalla uudestaan kerman lisäämisen jälkeen.
  • Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla. Siivuta makkara hyvin ohueksi ja paista pannulla kauniin ruskeaksi. Pilko pinjansiemeniä vähän pienemmäksi ja hienonna lehtipersilja. Sekoita makkaraviipaleet, pinjansiemenet ja lehtipersilja.
  • Kauho keitto lautaselle, asettele makkara-pinjansiemensekoitus keiton päälle. Koristele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja persiljan lehdillä. Tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Vähän nopeampi ja yksinkertaisempi ruoka tällä kertaa, mitäs piditte?

-Toni

The cauliflower season is high and those big white heads called my name in the produce section, so I had to take one home. I use cauliflower most often to make cauliflower ’rice’ but this time I wanted to make something more traditional, so I chose to make a soup. I roasted the cauliflower on the pan to get a nice toasty flavor and a beautiful deep color.

The cauliflower on its own has a distinctive flavor so I didn’t want to mix it with any other strong-flavored ingredients. I added some potatoes to make the soup a main course. Leave the ’tators out and you have a delightful first course.

For the sake of texture, I fried some spiced sausage sausage and placed it on the soup for serving with pine nuts and parsley. Smoked fish or croutons and seeds would be lovely too.

Roasted Cauliflower Soup
Four servings

1 quite large cauliflower (about 800g)
2 potatoes
1 clove of garlic
3 tbs butter
about 5dl of milk or good quality vegetable broth
2 dl creme (double creme or sour creme)
salt and pepper

On the top:
Sliced spicy sausage
Toasted pine nuts
Flat-leaf parsley

  • Cut out the leaves off the cauliflower. Separate the florets from each other and cut each floret in two to get an even surface on each piece.
  • Peel and cube the potatoes. Mince the garlic.
  • Heat a frying pan on medium heat. Melt the butter. Add the cauliflower florets on the pan the even surfaces facing down. Fry until the florets have have browned nicely. Add the minced garlic and fry for one more minute.
  • Heat a pot. Transfer the cauliflower into the pot and add the potato cubes. Pour enough milk of vegetable stock to cover the vegetables. Bring to a boil and lower temperature to a low simmer. Cook until the vegetables are completely soft. Mix often so the milk doesn’t burn.
  • Remove the pot from heat. Puree the soup with a blender until velvety smooth. Add the creme and season with salt and pepper. The soup requires quite a lot of salt, but add it carefully so you don’t end up with too salty a soup. Re-heat the soup after adding the creme.
  • Lightly toast the pine nuts on a dry pan. Thinly slice the sausage. Fry the sausage slices in the same frying pan as the pine nuts. When nicely browned, transfer onto a plate with a the pine nuts. Mince some parsley and mix with the sausage slices and pine nuts.
  • Spoon the soup onto plates and add the sausage mixture on top. Garnish with ground black pepper and additional parsley leaves. Serve with crusty white bread.

There you go, a much quicker dinner this time. What did you think?

-Toni