Pad Thai

Eräs aasialainen ruokalaji on kaikessa hiljaisuudessa hiippaillut suosikkiruokalistallemme, nimittäin thaimaalainen katuruokaklassikko pad thai. Pad thai on ehkä kuuluisin paistetusta nuudeleista koostuva ruokalaji, jonka koukuttavuuden salaisuus on suolaisen hapanimelässä kastikkeessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marketeistakin löytyy monenlaisia valmiita pad thai -kastikkeita, mutta sen valmistaminen on niin helppoa verrattuna moniin aasialaisiin kastikkeisiin, että sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla tehdä itse. Kastike nimittäin koostuu vain kolmesta raaka-aineesta, joista kaikkia on saatavilla ihan tavallisista marketeista. Ainesosista tärkein, tamarinditahna, on hapanimelästä tamarindihedelmästä tehty sose, joka on monien maailmankuulujen kastikkeiden, kuten Wochestershiren ja HP:n ainesosa. Se luo makupohjan, johon lisätään vielä makeutta kookossokerilla ja suolaisuutta sekä umamia kalakastikkeella. Koko hommaan menee viisi minuuttia. Nopeaa ja herkullista.

Ruokalajin pääraaka-aineeseen eli riisinuudeleihin liittyy yksi jippo, joka parantaa ruokalajin rakennetta huimasti. Riisinuudeleita ei nimittäin kannata keittää tai hauduttaa ollenkaan, vaikka paketissa niin käsketäänkin tekemään. Nuudelit kannattaa sen sijaan liottaa kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä niiden rakenne pehmenee ja väri muuttuu valkoiseksi, mutta ne eivät mene mössöksi. Aikaa tähän menee tunnin verran, mutta yhtään työtähän se ei vaadi. Nuudelit voi vaikka laittaa kulhoon jääkaappiin likoamaan jo aamulla, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä illallisaikaan mennessä. Sano ei ylikypsille nuudeleille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liota riisinuudelit kylmässä vedessä, älä keitä. | Soak the rice noodles in cold water, don’t boil them.

Thaimaalaiset käyttävät pad thaihin kuulemma lähes poikkeuksetta tofua, vaikka mukana olisikin jotain muuta proteiinia. Tofu kieltämättä sopii ruokalajiin hyvin, joten ruokalaji on helppo pitää vegetaarisena. Halutessaan voi kuitenkin käyttää kanaa tai jotain muuta lihaa lisäksi. Kasviksista ruokalajiin käyvät oikeastaan mitkä vain, joten silläkin saralla saa säveltää kaikessa rauhassa. Ituja tosin suosittelen erityisesti, koska niiden tuoma rapeus tuo mukavaa suutuntumaa pehmeiden nuudeleiden vastapariksi. Sama funktio on myös päälle ripoteltavilla pähkinöillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan pad thai on loistavan yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas arkiruoka, jota voi soveltaa jääkaapin sisällön ja mielitekojensa mukaan lähes loputtomasti. Lisäksi kaikki raaka-aineet löytyvät ainakin meidän lähikaupasta, joten kyllä tämä thaikku on paikkansa ruokapöydässä ansainnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai
4 annosta

Ainesosat
1 pkt (n. 225 g) riisinuudelia
1 pkt tofua
(2 kanan rintafileetä/possua/nautaa)
1 pkt broccolinia
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ pkt ituja
1 lime
1 kevätsipuli
1 dl suolattuja cashew-pähkinöitä/suolapähkinöitä/paahdettuja auringonkukansiemeniä

Kastike
1 prk (100 g) tamarinditahnaa
1 dl kookossokeria
½ dl kalakastiketta

  • Liota ensin nuudelit. Laita nuudelilevyt kulhoon tai kattilaan ja peitä ne kylmällä vedellä. Anna liota tunnin verran tai kunnes nuudelit ovat pehmenneet ja muuttuneet valkoisiksi. Voit laittaa nuudelit likoamaan myös jo aamulla jääkaappiin, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä lounas- tai illallisaikaan.
  • Tee kastike. Kaada tamarinditahna pieneen kattilaan. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada sekin kattilaan. Mittaa mukaan kookossokeri ja sekoita. Lämmitä keskilämmöllä kiehuvaksi ja anna poreilla muutama minuutti. Ota pois lämmöltä ja lisää kalakastike. Sekoita ja jätä jäähtymään.
  • Leikkaa tofu kuutioiksi ja paloittele kana tai liha, jos käytät. Saat tofusta rapeapintaista, jos laitat tofukuutiot talouspaperin väliin ja painon alle, jolloin ne vuotavat liian veden pois. Viipaloi ja paloittele myös kesäkurpitsa ja paprika.
  • Laita wokki tai korkearaunainen kasari lämpiämään keskilämmölle. Kaada pannuun reilusti ruokaöljyä. Kun pannu on kuuma, laita tofukuutiot paistumaan. Anna niiden paistua yhdeltä sivulta rapeiksi ennen kuin alat käännellä. Lisää myös kanat tai lihat, jos käytät, ja paista muutama minuutti. Lisää kasvikset ja paista muutama minuutti lisää. Jos pannuusi on kansi, se kannattaa laittaa pannun päälle hetkeksi, jotta broccolinit höyryttyvät.
  • Valuta riisinuudelit ja lisää ne pannulle. Lisää myös reilu puolet kastikkeesta ja sekoita. Sekoittaminen ei ole helppoa nuudeleiden takia, mutta yritä saada kastike leviämään kaikkialle. Lisää idut ja paista vielä puoli minuuttia. Ota sitten pannu pois liedeltä ja purista mukaan limetin mehu.
  • Siirrä lautasille tai tarjoilukulhoon ja ripottele päälle suolatut pähkinät tai auringonkukansiemenet sekä poikittain siivutettu kevätsipuli. Kata pöytään myös loppu kastike, jotta syöjät voivat halutessaan lisätä sitä. Limeä voi myös puristaa vielä lautasella lisää.

Hops, siinä se onkin ja kohta mahassa.  Maukasta loppuviikkoa!

-Toni

P.S. Huomasitko uuden yläpalkin kuvan blogin etusivulla? Mitä pidät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

There’s a certain Asian that has been hanging around our dinner table lately. I’m talking about the Thai street food classic Pad Thai. It’s probably the most widely known dish with stir-fried noodles and it is very addictive because of the salty sweet-and-sour sauce.

The Asian food shelves in supermarkets boast many ready-made Pad Thai sauces, but it’s so easy to make it yourself that you should definitely give it a go. There are  only three ingredients and all of them are available at most supermarkets. The base is tamarind paste, a pureed tamarind fruit that is naturally very sweet and sour. It is also an ingredient in many world famous sauces, like Worcestershire and HP. It creates the flavour base that is sweetened and deepened with coconut sugar and fish sauce. The whole affair takes about five minutes. Quick and delicious.

There’s a secret to preparing the main ingredient, the rice noodles: you should soak them in cold water not, not boil in hot water like the package says. When soaked in cold water, the noodles soften and turn opaque white but they won’t go gooey. It takes about an hour to soak the noodles, but you can also leave them to soak in the fridge in the morning, so they’ll be ready for lunch or dinner. Say no to overcooked noodles!

I’ve heard the Thai always use tofu for Pad Thai, even when there’s chicken or meat too. I have to say the tofu goes well with the dish, so it’s easy to keep the dish vegetarian. If you want, you can also add chicken, pork or beef, too. Vegetables are a must, but you can use pretty much any kind you have or like. I urge you to try sprouts as they give a nice crunch to offset the soft noodles. The nuts serve as a source of crunch as well.

All in all, the Pad Thai is a delightfully simple, quick, and tasty dish that can be easily adapted with whatever you have in your fridge and cupboards. Also it’s important that all of the ingredients are easy to get from regular supermarkets, if you aren’t fortunate enough to have an Asian store nearby. I’m guessing this Thai dish has earned it its place at our table.

Pad Thai
4 servings

Ingredients
1 packet (about 225g) rice noodles
1 packet tofu
(2 chicken breast fillets/pork/beef)
1 packet broccolini
½ zucchini
1 Bell pepper
½ packet sprouts
1 lime
1 spring onion
1 dl salted cashews/salted peanuts/toasted sunflower seeds

Sauce
100 g tamarind paste
1 dl coconut sugar
½ dl fish sauce

  • Soak the noodles. Place the noodles in a bowl and cover with cold water. Let soak for about an hour or until the noodles have softened and turned opaque. You can also put the bowl in the fridge in the morning so the noodles will be ready for lunch or dinner.
  • Make the sauce. Pour the tamarind paste in a small saucepan. Add a little water if the paste is thick. Add the sugar and mix. Put on medium heat, bring to a boil and let simmer for a couple minutes. Turn off the heat, add the fish sauce and mix. Set aside to cool.
  • Cube the tofu and cut the chicken or meat, if using. If you want your tofu crispy, place the cubes between tissue papers and weigh them down with cutting board and something heavy. The tofu will lose the excess water this way. Slice also the pepper and zucchini.
  • Put a wok or pan with higher sides on medium heat. Add a generous pouring of cooking oil. When the pan is hot, add the tofu. Let the first side of the tofu cubes to turn golden before stirring. Add the chicken or meat, if using, and cook for a couple of minutes. Add the vegetables and cook for a minute. If your pan has a lid, put it on now so the broccolini cooks in the steam.
  • Drain the noodles and add them to the pan. Add also most of the sauce and stir it in. It’s hard to mix with the noodles in the pan, but try to get the sauce spread evenly. Add the sprouts and cook for a half a minute. Remove the pan from heat and stir in the juice of a lime. Cut the spring onion in an angle and sprinkle on top.
  • Transfer the dish onto plates or a serving bowl and sprinkle the nuts on top. Serve with the rest of the sauce and lime wedges on the side, so the eaters can add some if they want.

Ooh la la, there it is and soon it will be in your tummy. Have a tasty week, guys!

-Toni

P.S. Did you notice the new header on the main page of the blog? Likey?

Pähkinätön puolukka-kookosraakakakku | Nut-free Lingonberry and Coconut Raw Cake

Tänä viikonloppuna juhlittiin siskoni valmistujaisia. Jostain syystä minä päädyin tekemään suurimman osan juhlapöydän tarjottavista, ja erittäin mielelläni tarjoiltavia väänsinkin. Pöytään katettiin muun muassa vesivärikakku, fetalla ja paahdetuilla kasviksilla täytetty voileipäkakku, brownieita, focacciaa, valkopapuhummusta, tsatsikia, falafelcocktailpaloja, kvinoasalaattia sekä tämän kirjoituksen aiheena oleva pähkinätön kookos-puolukkaraakakakku. Perinteisemmistä tarjoiltavista mukaan otettiin äidin aina yhtä upeat korvapuustit sekä monien juhlien suosikki, isäni tekemä peltilihapiirakka.

wp-1491081684834.jpg

Tämän parempaa räpsyä en tajunnut kakusta ottaa, tuolta se kuitenkin näytti. Koristeluun käytin puolukkajauhetta sekä kuivattuja kookoslastuja.

Tämä pähkinätön raakakakku oli juhlien yllätyssuosikki ja sen reseptiä kyseltiin sen verran, että päätin kirjoittaa reseptin tänne blogiin, vaikka se on varsin lähellä aiemmin julkaisemaani raakakakkureseptiä (joka on tosin cashewpähkinäpohjainen). Halusin tehdä kakusta pähkinättömän, koska suvussa on useampi pähkinäallergikko. Tämä resepti eroaa tosin rakenteensa puolesta tuosta aiemmasta myös siinä, että tässä on kolme kerrosta, eli kahta erilaista täytettä. Päällimmäinen näistä jää lähes valkoiseksi, joten kakku on myös hieman juhlavamman näköinen. Tämä resepti on pääosin peräisin Kahvia ja kasvisruokaa -blogista. Resepti on pähkinöttämän lisäksi gluteeniton ja vegaaninen. Viljattoman siitä saa myös, kun vaihtaa kaurahiutaleet mulpereihin, riisihiutaleisiin tai mantelijauhoon, jos pähkinät eivät ole ongelma.

Raakakakuthan ovat yleisesti väline- ja raaka-aineurheilua, joten ihan tyhjin kaapein kakkua ei pysty tekemään. Myöskin aikaa täytyy varata yli vuorokausi, koska kookosmaidon täytyy jäähtyä, jotta kerman saa siitä kauhottua erilleen. Itse kakkukin vaatii vähintään useamman tunnin hyydyttämisen, koska sitä ei tosiaan kypsennetä ollenkaan. Välineiksi riittää tähän kakkuun melkein mikä tahansa monitoimikone tai tehosekoitin, koska mitään kovin kovaa ei tarvitse jauhaa. Itse käytin sauvasekoittimeni mukana tullutta monitoimikonelisäosaa, joka toimi tässäkin oikein nätisti.

Raaka-aineissa ei ole mitään supereksoottista. Tuoreita taateleitakin saa melkeinpä kaikkien vähänkin isompien markettien hedelmäosastoilta. Kuivahyllyn tiiviistI pakatut taatelit eivät sovi, koska ne ovat liian tahmeita. Mulperimarjat ovat vaalean vadelman näköisiä kuivattuja hedelmiä, joissa on luonnostaan makean karamellinen maku. Näitäkin on ostanut lähikauppamme kuivahedelmäosastolta, joten löytynee ainakin isoista marketeista. Ne voi kuitenkin korvata jollain muulla makealla kuivatulla hedelmällä. Kylmäpuristettu kookosöljy puolestaan on nykyään ihan öljyhyllyn peruskamaa, joten sen löytämisessä tuskin on ongelmia. Se on viileässä kiinteää vaalean vahamaista rasvaa, joka sulaa kirkkaaksi öljyksi jo hyvin matalassa lämpötilassa.

Reseptissä käytetään paljon kookoskermaa. Tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa yksinomaan kookosmaitopurkin päälle kertyvää kiinteää ja valkoista massaa, kun tölkkiä säilytetään kylmässä. Maidon kirkas neste kertyy tölkin pohjalle, josta sen voi valuttaa pois, jolloin tölkkiin jää vain kerma. Kaupan kookoskermana myytävä tuote on erilaista koostumukseltaan, eikä yleensä kovetu samalla tavalla. Mikä tahansa kookosmaito käy tähän, mutta merkkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon kermaa tölkkiin päätyy. Yllättäen kauppojen omat merkit, esimerkiksi Rainbow ja Pirkka, ovat yleensä kermapitoisimpia.

Juhliin tekemässä kakussa käytin kinuskikerrokseen värin vuoksi toiseen reseptiin tarvittuja kirsikoita. Niillä massasta tuli vaaleanpunaista, mutta niiden (tai vaikka puolukoiden) lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Pähkinätön puolukkaraakakakku

Ainesosat

Pohja
15 tuoretta taatelia
3 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
1dl mulperimarjoja

Kinuskitäyte
2 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
3 rkl mulperimarjoja
6 tuoretta taatelia
1 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
ripaus suolaa
(kirsikoita)

Kookostäyte
3 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
2 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
4-5 rkl kaurahiutaleita
vaniljajauhetta
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 dl pakastepuolukoita (jäisinä)

Esivalmistelut

  • Laita kookosmaitotölkit (2 tai 3 tölkkiä merkistä ja tuurista riippuen) jääkaappiin vähintään vuorokausi ennen leipomista. Kookoskerma nousee purkin yläosaan kiinteäksi valkeaksi massaksi ja neste jää purkin pohjalle.
  • Paahda auringonkukansiemenet, sillä paahdetuissa siemenissä on mukavan pähkinäinen maku. Helpointa paahtaminen on uunissa: laita siemenet uunivuokaan ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien. Voit myös paahtaa kuivalla paistinpannulla, mutta tällöin pannu saa olla korkeintaan keskilämmöllä ja siemeniä pitää liikutella koko ajan tai ne palavat. Paahtuessaan siemenet muuttuvat kullankeltaisiksi.
  • Vuoraa leipä- tai irtopohjavuoka (noin. 20 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla.

Kakun valmistaminen

  • Tee ensin pohja. Poista taateleista kivet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja surruta tasaiseksi massaksi. Murukoko saa jäädä aika rouheaksi, koska taatelit kyllä pitävät pohjan kasassa. Painele massa vuoratun vuoan pohjalle tasaiseksi.
  • Tee kinuskitäyte. Poista taateleista kivet. Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikoneen kulho puhtaaksi (ei tarvitse tiskata). Avaa jääkaappikylmä kookosmaitopurkki ja kauho kiinteää kookoskermaa tarvittava määrä. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi massaksi. Kaavi massa vuokaan pohjan päälle ja laita vuoka pakkaseen odottamaan viimeistä kerrosta.
  • Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikone taas puhtaaksi. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa ja kauho kylmistä kookosmaitotölkeistä jälleen tarvittava määrä kookoskermaa. Raasta sitruunan kuori. Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Lisää kaurahiutaleita, jos massa tuntuu liian ohuelta. Kaada massa edellisen kerroksen päälle vuokaan. Ripottele päälle runsaasti jäisiä puolukoita ja painele niitä myös kevyesti massan sisään. Peitä vuoka esimerkiksi tuorekelmulla ja laita vuoka pakkaseen.
  • Anna kakun jähmettyä pakkasessa vähintään muutama tunti, mielellään yön yli. Ota kakku sulamaan muutama tunti ennen tarjoilua.

Siinäpä se raawkakakku. Tarkoitus on kirjoittaa myös kahden muun kakun reseptit, joten pysy langoilla, jos ne kiinnostelevat!

-Toni

This weekend we had my sister’s graduation party. Most of the foods and cakes for the party were done by yours truly, for some reason. Among other things, I made three different cakes, one of which was this nut-free coconut and lingonberry raw cake. As a couple of party guests asked for the recipe, I decided to publish it here for convenience. For now it’s only in Finnish, but I might write it in English too in the future. So so drop me a comment if you want the recipe sooner rather than later!

-Toni

 

 

The Mighty Potato | Shepherd’s Pie

Kun kehittelin ideaa The Mighty Potato -sarjasta, yksi pohdittava asia oli perunamuusi: miten siitä kirjoittaisi, koska ei sitä voi sivuuttaakaan, mutta jokainen tekee muusinsa omalla tavallaan. Erityylisille muuseille kun on omat käyttötarkoituksensa ja hetkensä: muhevan pataruoan parina on runsaasti kermaa ja voita sisältävä muusi paikkansa ansainnut, mutta toisen ruoan kanssa yksinkertaisempi ja kevyempi muusi on toimivampi. Kuusamossa esimerkiksi muusiin lisätään niin paljon voita, että puhutaan perunamuusin sijaan pottuvoista. Poronkäristys olisi varmasti huomattavasti tylsempi kokemus, jos muusi olisi kevyempää sorttia.

wp-1490625569277.jpg

Lopulta päädyin valitsemaan ruokalajin, jossa perunamuusi muodostaa puolet komeasta kokonaisuudesta. Shepherd’s Pie eli paimenen piiras on brittiläisen keittiön kuuluisimpia ruokia, jossa lihakastike peitellään vuokaan perunamuusin alle ennen uunikypsennystä. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, koska kastikkeeseen voi upottaa oikeastaan mitä tahansa lihaa ja kasviksia, mitä kaapista löytyy, ja tuplakypsennys tekee koko komeudesta täydellisen muhevan ja herkullisen. Perunamuusi toimii tässä siis lisukkeen lisäksi suojaavana kuorena, ja se saa samalla itse myös mukavasti makua. Tit for tat, kuten britit sanovat.

wp-1490625585326.jpg

wp-1490625557741.jpg

Kokeilin tätä reseptiä ensimmäisen kerran Pyhän Patrikin päivänä, koska se sattui tulemaan vastaan irlantilaisia reseptejä etsiessäni. En todellakaan osaa sanoa mikä siinä reseptissä teki piiraasta irlantilaisen, mutta hyvin se toimi stoutin kaverina. Otin kuitenkin vapauksia muokata reseptiä omaan tyyliini: lisäsin kasviksien määrää, vähensin lihaa ja säädin mausteita. Lampaanjauheliha on kaikkein perinteisin lihavalinta shepherd’s piehin, mutta itse valitsin luomusika-nautaa, jossa rasvaa oli 20 %. Mikä tahansa runsasrasvainen jauheliha sopii tähän reseptiin, joskin täytyy huomauttaa, että joillain alueilla shepherd’s pie sisältää aina lammasta, kun taas nautaversio on nimeltään cottage pie.

Mausteita voi myös säätää edelleen itselleen sopiviksi, mutta ilman Worchestershire-kastiketta (lausutaan muuten wusteshiir) piiraasta ei tule oikean makuinen. Joissain resepteissä kastikkeeseen käytetään tomaattimurskaa, mutta itse pidän enemmän gravy-tyyppisestä kastikkeesta. Tomaattimurskan kosteutta ei muutenkaan kaivata tässä reseptissä, joten tomaattipyree on parempi ratkaisu. Eetterissä kelluu myös vegaanisia piirasreseptejä, joten halutessaan sellaistakin voi kokeilla. Tälläkin reseptillä saisi varmaan ruoan aikaan, jos vaihtaa lihan härkikseen (ja lisää nesteen määrää) sekä maidon ja voin kasviperäisiin vastineisiin.

Niin ja se muusi! Voit tehdä sen ihan miten haluat, mutta käytä jauhoisia perunoita ja maltillisesti voita, koska kastike on jo itsessään tuhtia. Itse lisäsin muusiin vielä persiljaa, mutta sekin on makuasia. Muussaustyyli on myös vapaa, tällaisen muusin saa hyvin aikaan perunanuijalla tai -muussaimella, mutta sähkövatkaimella rakenteesta saa tasaisemman ja ilmavamman. Muusin pinnan saa kullanruskeaksi kananmunavoitelulla, mutta se on vain ulkonäköasia. Lisärapeutta kuoreen puolestaan saa ripottelemalla viimeiseksi vuoan päälle korppujauhoja tai juustoa.

Shepherd’s Pie
4 annosta

Ainesosat
Muusi
1 kg jauhoisia perunoita
1-2 dl maitoa
2 rkl voita
suolaa ja pippuria
(persiljaa)

Kastike
300 g luomujauhelihaa
3 keskikokoista porkkanaa
1 sipuli
1 pss (200g) pakasteherneitä sulatettuna
1 rkl voita
pippuria
timjamia
2 rkl tomaattipyreetä
1-2 rkl Worchesterkastiketta
(loraus punaviiniä tai vermuttia)
2 rkl jauhoja
5 dl kana- tai lihalientä

Lisäksi halutessasi
Kananmuna (voiteluun)
Pinnalle korppujauhoja tai juustoa

  • Kuori perunat. Pilko perunat muutamaan osaan, laita kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna liedellä kiehuvaksi, laske lämpötilaa keskilämmölle ja keitä perunat läpikypsiksi (noin 20 minuuttia). Valuta vesi ja muusaa perunat. Lisää voi ja puolet maidosta ja muussaa sekoita tasaiseksi muusiksi. Lisää maitoa, jos rakenne on kovin jäykkä. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi persiljalla.
  • Laita uuni lämpimään 200 asteeseen.
  • Kuori ja kuutioi porkkanat ja sipuli. Kuumenna kasari tai isohko paistinpannu keskilämmöllä öljytilkan kanssa. Paista porkkanakuutioita öljyssä viitisen minuuttia. Lisää sipuli ja paista vielä muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää voi ja herneet. Mausta timjamilla ja pippurilla. Lisää pannulle tomaattipyree ja Worchesterkastike ja sekoita.
  • Ripottele pannulle jauhot ja sekoita ne lihan ja kasvisten joukkoon. Jos keittiöstäsi löytyy loraus punaviiniä tai vermuttia, lisää se pannulle. Lisää tämän jälkeen kana- tai lihaliemi ja sekoita. Muhittele kastiketta muutama minuutti. Kun kastike on sopivan suurustunutta, ota se pois lämmöltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.
  • Siirrä kastike uunivuokaan (noin 20 x 30 cm). Lusikoi perunamuusia kastikkeen päälle ja tasoita. Jos haluat kullanruskean pinnan, voitele perunamuusin pinta vatkatulla kananmunalla. Voit lopuksi ripotella päälle korppujauhoja tai juustoa. Paista vuokaa uunissa noin 20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja anna sen levätä puoli tuntia ennen tarjoilua.

Vinkki! Voit tehdä piiraat myös annosvuokiin kullekin syöjälle.

wp-1490625555242.jpgwp-1490625552856.jpgwp-1490625550408.jpg

Sellainen pottuklassikko tällä kertaa, toivottavasti maistuu!

Nähdään taas!

-Toni

wp-1490625547523.jpg

When I came up with the idea of The Might Potato series, one nut to crack was the potato mash: how to write about a dish that is one of the most common forms of potato side dishes, and also one that everyone does a little differently. All of the variations defend their places: a hearty mash with lots of cream and butter is a natural sidekick to slow cooked stews, while lighter and fluffier mashes go beautifully with fish, for example. In Kuusamo, in Northern Finland, it is customary to refer to the dish as potato butter, since their version on the mash contains a lot thereof. And I wouldn’t have it any other way; the Northern specialty poronkäristys, roasted reindeer served with lingonberries and potato butter, wouldn’t be the same with a different kind of mash.

So I decided to avoid the whole conversation and opted for a dish that incorporates the mash into the dish itself, as opposed to being served as a side dish. The natural choice is of course Shepherd’s Pie, one of the most renowned British foods. In shepherd’s pie, the mash is used as a top layer to protect the wonderful meat stew during oven baking. The idea is nothing short of brilliant: you can add basically anything and everything lying in the vegetable drawer of your fridge, and the double cooking makes everything mellow and gentle. The potato mash serves two purposes here, firstly as the side dish and also as the protective layer, while at the same time sucking up the flavours from the stew. Tit for tat, as the Brits say.

I tried this recipe for a first time on St. Patrick’s Day, as it came up when I searched for Irish recipes. (Them Irish and their ‘tators, am-i-rite?) Don’t ask me what is so Irish about this version, I have no clue, but it went nicely with pint of cold stout. I did, however, take some liberties and adapted the recipe to my liking: I reduced the amount of meat, added some vegetables and tuned the spices. I used a mixture of minced organic pork and beef, but the most traditional choice would be lamb (in fact, the beef variant in some areas is called cottage pie).

The seasonings can be further tuned to your likings, but I wouldn’t skip the Worcestershire sauce, as is responsible for the certain tang the dish should have. Some recipes use tomato pulp for the stew, but I prefer a more gravy-style sauce. I used some tomato paste for the stew to give more depth. By the way, there are several vegan versions of the shepherd’s pie floating around the net, so that’s an option too. You could replace the meat in this recipe with your choice of similarly textured vegetable protein product and opt for vegetable-based replacements for butter and milk as well.

Oh, and the mash! You can do the mash as you please, the recipe down below is how I made it. I only urge you to use starchy potatoes and keep the amount butter on the low side since the stew has quite a lot of fat in it. I added some parsley, but that is entirely optional. There are several ways of mashing the mash, I used a simple masher for this, but using an electric mixer will result in a smoother and fluffier mash. If you want to have a golden crust on the pie, you need to wash it with beaten egg, but that is just for looks. Some crunch can be added by sprinkling some bread crumbs or grated cheese on the pie before putting it in the oven.

Shepherd’s Pie
4 portions

Ingredients
Mash
1 kg starchy potatoes
1-2 dl milk
2 tbsp. butter
salt and pepper
(parsley)

Stew
300 g organic minced meat
3 medium-sized carrots
1 onion
200g thawed frozen peas
1 tbsp. butter
pepper
thyme
2 tbsp. tomato paste
1-2 tbsp. Worchester sauce
(a splash of red wine or vermouth)
2 tbsp. flour
5 dl chicken of beef stock

For the crust (optional)
1 egg
Bread crumbs or grated cheese

  • Peel the potatoes, cut into quarters, place into a kettle, and cover with water. Place on heat, bring to a boil, reduce heat to medium, and let simmer until completely soft. Drain and mash. Add the butter and half of the milk, mix. Add milk if the mash is too thick. Season with salt and pepper, add chopped parsley, if using.
  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius.
  • Peel and dice the carrots and onion. Heat a sauce pan or a large skillet on medium heat with a spoonful of oil. Add the carrots to the pan and cook for about five minutes. Add the onion and cook for two minutes. Add the meat and cook until browned. Add the peas and butter. Season with pepper and thyme. Add the tomato paste and Worcestershire sauce and mix.
  • Sprinkle the flour on the pan and mix into the meat and vegetables. If you have some red wine or vermouth, add some to the pan. Then add the stock and mix until the stew thickens to a nice, gravy-like consistency. Taste and add seasoning, if needed.
  • Transfer the stew into an oven dish (about 20 x 30 cm) and even the surface. Spoon the potato mash on the stew and spread evenly. If you want a golden crust on the pie, brush the top of the pie with some beaten egg. Add some bread crumbs or grated cheese on top, if using, and stick the whole thing into the oven for about 20 minutes. Then take the dish out of the oven and let rest for a half an hour before serving.

Tip! You can also use individual serving dishes for each person.

So, there’s another potato classic for the series, I hope you like it!

Until next time,

-Toni

 

Blood Orange Upside Down Cake

Runebergin päivänä lienisi asianmukaista kirjoittaa Fredrikan tortuista, mutta omaan repertuaariini ne eivät tällä haavaa kuulu. Olen joskus kokeillut niiden leipomista, mutta jotenkin ne ovat jääneet vaillinaisiksi. Lisäksi oikeaoppisten torttujen tekemiseen tarvitsisi erikoismuotin, mikä tuntuu hieman turhalta. Pidän Runebergin tortuista kyllä, mutta tyydyn toistaiseksi laadukkaisiin valmistuotteisiin.

wp-1486304209170.jpg

Jotain saman tyyppistä teki kuitenkin mieli tehdä sunnuntaikahveille. Päätin yhdistää tällä hetkellä sesongissa olevat veriappelsiinit ja runebergintorttumaisen murean rakenteen. Kokeilin joskus tehdä appelsiinikeikauskakkua, ja muistelin sen olleen varsin pätevä leivos, joten kaivoin esiin aiemmin käyttämäni reseptin Not Quite Nigella -blogista. Säädin hieman reseptiä korvaamalla vehnäjauhot kaurajauholla, jotta kakku olisi varmasti murea. Lopputuloksena syntyi oikein mukava kakku, jossa todellakin on hyvin samanlainen murea rakenne, kuin Runebergin tortuissa. Veriappelsiinin kuoresta tulee myös tortuista tuttua pientä katkeruutta, joka taittaa runsasta sokerisuutta mukavasti.

wp-1486304217391.jpg

Veriappelsiinit ovat ehdottomasti yksiä lempihedelmistäni. Ne ovat makeita, hapokkaita ja parhaimmillaan todella kauniita punaisine hedelmälihoineen. Tällä kertaa tosin punaista oli kovin vähän, sen määrä kun vaihtelee hyvin paljon. Veriappelsiineihin liittyy tiettyä salaperäisyyttä, joka varmaankin juontaa juurensa nimeen sekä lyhyeen satokauteen. Veriappelsiinit nimittäin ovat yksiä niistä harvoista kasviksista, joita ei yksinkertaisesti ole saatavilla kuin tammikuun loppupuolelta maaliskuulle. Veriappelsiinien punainen väri on peräisin muun muassa lykopeenista ja antosyaanista, joiden syntymiseen tarvitaan kylmiä öitä ja lämpimämpiä päiviä. Tällaiset olosuhteet ovat alkuvuodesta veriappelsiinien kotiseudulla Etnan rinteillä Sisiliassa. Lämpötilavaihteluvaatimuksen vuoksi veriappelsiineja ei voi kasvattaa lämpimillä alueilla, kuten Brasiliassa ja Lähi-Idässä. Tämän vuoksi niiden sesonkikin on aidosti rajallinen. Lisää veriappelsiineista (ja kaikista muistakin olemassa olevista sitruksista) voi lukea loputtoman kiinnostavilta Sitrussivuilta.

wp-1486304203554.jpg

Veriappelsiinit kannattaa pestä huolella, koska ne käytetään kuorineen. Lisäksi tarvitset hyvin terävän veitsen, jolla saa leikattua mahdollisimman ohuita viipaleita appelsiineista. Yritin käyttää mandoliinia tähän, mutta omani oli auttamattomasti liian tylsä. Ohut ja terävä fileointiveitsi toimi sen sijaan kiitettävästi. Appelsiinien maustamaa siirappia jää muuten yli, sitä voi käyttää vaikka juomien maustamiseen tai salaatinkastikkeen pohjana. Säilytä siirappia suljetussa purkissa jääkaapissa.

Tein oman kakkuni tuttuun tapaan 16 cm vuokaa. Tuplaa resepti, jos käytät suurempaa vuokaa.

wp-1486304213044.jpg

Veriappelsiinikeikauskakku

Appelsiinit
1-2 veriappelsiinia
1 dl sokeria
1 dl vettä

Kakkutaikina
100 voita
100 g sokeria
2 munaa
2 dl mantelijauhoa (1 pussi)
1 dl kaurajauhoa (voi korvata vehnäjauhoilla)
1 dl maustamatonta jogurttia
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

  • Pese veriappelsiinit huolella. Leikkaa ne kuorineen mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi fileointiveitsellä. Sekoita pienessä kattilassa vesi ja sokeri. Kiehauta siirappia ja lisää veriappelsiiniviipaleet kiehuvaan siirappiin. Laske lämpötila matalaksi ja anna appelsiinien kypsyä muutama minuutti. Kun appelsiinien kuoret alkavat muuttua läpinäkyviksi, nosta ne reikäkauhalla lautaselle. Keitä siirappia vielä viidestä kymmeneen minuuttia, jotta se tiivistyy. Anna sekä appelsiinien että siirapin viilentyä.
  • Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Rutista arkki leivinpaperia tolloksi ja avaa tollo varovasti. Vuoraa kakkuvuoka (esim. irtopohjavuoka) rutistetulla paperilla.
  • Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen sekoittaen kummankin munan jälkeen. Lisää seokseen mantelijauho, kaurajauho, leivinjauhe, suola ja jogurtti. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
  • Voitele kakkuvuokaan asetettu leivinpaperi appelsiinisiirapilla. Asettele appelsiiniviipaleita vuoan pohjalle haluamallasi tavalla. Myös vuoan reunat voi vuorata appelsiineilla. Lusikoi taikina varovasti vuokaan ja tasoita pinta. Laita vuoka uuniin keskitasolle ja paista noin 45 minuuttia, tai kunnes kakun keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Anna kakun jäähtyä kokonaan vuoassa.
  • Kumoa jäähtynyt kakku lautaselle. Poista leivinpaperi varovasti ja voitele kakku vielä appelsiinisiirapilla. Voit halutessasi koristella kakkua vielä, mutta vuoan pohjalle asetellut appelsiiniviipaleet ovat jo itsessään näyttäviä.

Hyvää Runebergin päivää, miten sitten ikinä sitä vietätkään!

-T

wp-1486304206481.jpg

Today in Finland we celebrate Johan Ludwig Runeberg, the national poet of Finland. Runeberg was one of the most important figures in Finnish literary history, and the Finnish national anthem was written by him, but most of all he is known for the little cakes his wife, Fredrika, used to bake. These Runeberg tortes are available everywhere for a few weeks around this time in Finland. They are made of a crumbly dough with flavours of bitter almond and rum. I have tried making these pastries in the past, unsuccessfully, so nowadays I just buy them from a bakery. Still, I wanted to make something reminiscent of them on this day. I decided to combine their crumbly texture with the fruit of the season, the blood orange. I once made an upside-down cake with Not Quite Nigellas recipe, but this time I tuned it a bit to make sure the texture is moist and crumbly. I used oat flour instead of wheat. The result was a wonderful cake that really has a similar texture to the Runeberg tortes. The orange peel and pith give the cake some much needed bitterness, which is also reminiscent of the bitter almond aroma of the tortes.

Blood oranges are one of my favourite fruits. They combine the sweetness and acidity in an exhilarating way, and they are really beautiful with their red tinted flesh. This time my blood oranges had only little ’blood’ in them, which perfectly normal since the amount of red varies a lot. Furthermore, blood oranges have some mystery to their aura, which probably has much to do with their ominous name and their seasonal existence. The blood orange is one of the last fruits that are truly seasonal: they are available only from the end of January until March. This is due to the method their colour appears: the lycopene and anthocyanin compounds that tint the flesh of the oranges red require cool night and warmer days to develop. The conditions on the slopes of Etna in Sicily, from where blood oranges originate, in this time of the year are perfect for blood oranges. These temperature requirements mean that blood oranges cannot be grown in warmer areas, like Brazil or the Middle-East, that produce other kinds of citrus fruits. The geographical restrictions create a tight schedule for blood orange connoisseurs, so we must eat as much of them as possible during these months. You can read more on blood oranges and all other kinds of citruses on the ever-so-inspiring Citrus Pages.

I recommend washing the blood oranges well since you’ll be using them peel and all. You’ll also need a very sharp knife to cut the oranges into thin slices. I tried  using my mandolin, but it was nowhere as sharp as it would have needed to be to cut the oranges nicely. My fillet knife, however, was perfect for the job. There will be surplus of the orange syrup from the recipe. You can use the syrup to flavour drinks or as a base for salad dressings, or whatever to want to do with it. It keeps in a tight container in the fridge at least a week.

I made my cake in the 16 cm spring form, as usual. Double the recipe, if using bigger pan.

Blood Orange Upside Down Cake

Orange slices
1-2 blood oranges
1 dl sugar
1 dl water

Cake
100 butter
100 g sugar
2 eggs
2 dl ground almonds
1 dl oat flour (can be replaced with wheat flour)
1 dl natural yoghurt
1 tsp. baking powder
½ tsp. salt

  • Wash and dry the blood oranges well. Cut them into thin slices with a sharp knife. Mix the water and sugar in a small kettle. Bring the mixture to a boil and add the orange slices. Turn the heat down and let the oranges simmer for a couple of minutes until their peel turns a bit translucent. Remove them from the syrup with a slotted spoon. Turn the heat up the syrup and boil for a few minutes more to condense. Let the orange slices and the syrup to cool.
  • Heat the oven to 175 degrees Celsius. Crumble a sheet of parchment paper into a ball and open carefully. Line a can tin with the crumbled parchment paper.
  • In a bowl, beat the sugar and butter until light and fluffy. Add eggs one at a time and mix in between. Add the ground almonds, oat flour, baking powder, salt, and yogurt and mix quickly.
  • Brush the parchment paper in the cake thin with the orange syrup. Place the orange slices on bottom of the tin on a design of your choosing. You can also but slices on the sides, if you can make them stick. Spoon the cake dough carefully on the slices and even the surface. Put the tin in the oven and bake for about 45 minutes, or until a wooden skewer stuck in the middle of the cake comes out clean. Take the cake out of the oven and let cool completely.
  • Turn the cake upside down on a plate. Remove the paper carefully. Brush some orange syrup on the cake to make it glisten. You can add some decorations, but the blood orange slices on top of the cake are quite nice on their own, too.

Happy Runeberg day to you, however you celebrate it, or don’t!

-T

 

Rösti | The Mighty Potato

Lupasin vaihteeksi jotain suolaista, joten saamanne pitää. Peruna on ikisuosikki, vaikka se välillä pääseekin unohtumaan. Peruna on nimittäin lohturuokien lohturuoka, pahan mielen karkottaja. Mietipä oikeastaan mitä tahansa lohturuokaklassikkoa: siellä se peruna säestää taustalla muusina, ranskalaisina, paistiperunoina, Hasselbackan sellaisina tai ihan vaan uusina perunoina voin kera. Hyvä perunamuusi pelastaa kuraisenkin päivän. Eräs ystäväni eläisi pelkällä perunamuusilla, jos se oli mahdollista. Tästä alkaakin sarja perunaa ylistäviä kirjoituksia, onhan tuo mukuloiden kuningas sellaisen ansainnut.

Peruna harvoin kuitenkaan on pääosassa lautasella, sillä se mielletään yleensä lisukkeeksi. Halusin tehdä kuitenkin ruoan, jossa peruna on pääraaka-aine ja saa siten päähuomion. Kauaa sellaista ei tarvinnut ideoida, ja pian suunnitelmissa olikin alppiklassikko rösti. Röstissä peruna pääsee hienosti esiin sekä maultaan että rakenteeltaan, koska perunasuikaleet kiinnittyvät tärkkelyksen voimalla yhteen.

wp-1485258053073.jpg

Röstiin, kuten harvaan muuhunkaan klassikkoon, ei tunnu olevan oikeaa reseptiä. Osa tekee röstin esikeitetyistä perunoista, osa raaoista. Osa käyttää jauhoisia perunoita, joku toinen taas kiinteitä. Joskus rösti ei sisällä muuta kuin perunaa ja rasvaa, toisinaan siihen lisätään sipulia tai juustoa tai pekonia. Silläkin riskillä, että mennään kauas autenttisesta, sekoitin tällä kertaa perunan sekaan emmentalia ja kevätsipulia.

En ole kokeillut raa’asta perunasta röstin tekemistä, koska isot pojat ja tytöt internetissä sanoivat, että silloin röstin suutuntuma voi olla turhan pureskeltava. Raasta perunasta tulisi varmasti kauniimman näköinen rösti, kun yksittäiset perunasuikaleet jäävät näkyviin, mutta tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja esikeittelin perunat jo edellisenä päivänä. Perunat voi keittää myös vähän ennen paistamisajankohtaa, mutta niiden täytyy jäähtyä kokonaan ennen raastamista.

wp-1485258050739.jpg

Kokeilin muutamaa eri juustoa rösteissä ja ainakin omaan makuuni kävi parhaiten mieto emmental (mustaleima oli aivan liian voimakasta), mutta esimerkiksi Appenzeller toimii myös erinomaisesti. Perunan sekaan silppusin myös kevätsipulia, joka toimii perunan kanssa hienosti. Kevätsipulin taas voi hyvin korvata ruohosipulilla tai ohuesti viipaloidulla purjolla. Röstin sekaan tai päälle voi myös lisätä pekonia tai vihanneksia, mutta pidättäydyin toistaiseksi lisäyksistä.

Tarjoiluun kannattaa varata ranskankermaa tai smetanaa ja halutessaan lisää juustoa. Jääkapissa lojui vielä retiisejä, jotka ohueksi viipaloituina raikastivat röstiä entisestään.

Rösti
1 noin 20 cm rösti

Ainesosat
2 keskikokoista kiinteää perunaa
1 kevätsipuli tai pieni nippu ruohosipulia tai pala purjoa
20-50 g juustoraastetta (mieto emmental, appenzeller)
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Tarjoiluun ranskankermaa, juustoa, viipaloituja kasviksia (esim. retiisiä)

  • Esikeitä perunoita kuorineen 15 minuuttia mielellään edellisenä päivänä. Laita perunat jääkaappiin yöksi. Jos keität perunat vasta juuri ennen paistamista, viilennä ne kylmässä vedessä.
  • Kuori perunat ja raasta karkealla raastimella. Raasta myös juusto ja hienonna kevätsipuli.
  • Sekoita peruna, juustoraaste ja sipuli kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle (matalareunainen lettupannu on kätevin). Sulata voi kuumalla pannulla ja painele perunaseos pannulle lätyksi. Voit siistiä röstin reunoja paistamisen aikana. Paista ensimmäistä puolta 8-10 minuuttia. Irrota rösti pannusta varovasti työntämällä ohut lasta sen alle. Käännä rösti lautasen avulla ympäri ja paista toista puolta vielä viitisen minuuttia. Älä kääntele röstiä turhaan, koska sen paistopinta tarttuu helposti pannuun kiinni.
  • Tarjoile valmis rösti ranskankerman ja esimerkiksi viipaloidun retiisin kanssa.

Täytyy myöntää, että yllätyin itsekin kuinka hyvää röstistä tuli. Sellaisenaan se oli erinomainen lounas, mutta röstiä voi tehdä pienempinä lättyinä myös lisukkeeksi. Hapokas valkoviini sopii kylkeen myös paremmin kuin hyvin.

Onko röstit jo hallussa, vai mikä on sinun perunabravuurisi?

-Toni

wp-1485258055536.jpg

I promised you something savoury last time, so here goes. The potato is the original comfort food that accompanies basically every Western comfort food classic in different shapes: mash, fried, oven cooked or as just new potatoes in the summer. A pile of good potato mash is sure to vanquish any feelings of gloom or discomfort and replace them with a sense of security. A friend of mine would eat only potato mash if that was actually possible, and I understand her very well. This post will be the first one in a series about the mighty potato, the king of tubers, that truly deserves all the praise it can get.

The potato, however, rarely gets the limelight. It is almost always the sidekick to the main component of the meal. I wanted to reverse this pattern and make something where the potato is the star. I didn’t have to think for long before the idea of an Alpine classic creeped into my mind. Rösti is a great showcase for the humble potato: its flavour remains unmasked and the starchy quality of the potato gives the rösti its structure.

There doesn’t seem to be the original recipe for rösti, as is the case with most food classics. Some people make rösti out of parboiled potatoes, some use raw grated ‘tators. Some use floury potatoes, some use waxy.  Sometimes onion, cheese or bacon is added to the mixture, sometimes they are served on top of the rösti, and sometimes rösti is just potatoes and butter (or goose fat). I risked being called unauthentic and added Swiss cheese and spring onions to the mix this time around, and in my opinion it was a good decision.

I have only made rösti with parboiled potatoes, mainly because the big boys and girls on the internet told that even though raw grated potatoes do make a beautiful cake with the individual strands showing, the texture can be chewy. So I parboiled my potatoes the day before and chilled them in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them chill completely in cold water before grating.

I tried a couple of different cheeses and I liked mild Swiss cheese best in terms of flavour. Aged swiss was too strong and it covered all other flavours. Also Appenzeller would be an excellent choice. I chopped a spring onion into the mixture, but chives or a small piece of leek will work just as well. You can add bacon or vegetables to the mixture or serve them on the finished rösti.

I used sour cream for serving as well as some thinly sliced radish that happened to roll around my fridge. The combination was nicely fresh yet comforting at the same time.

Rösti
1 rösti approx. 20 cm

Ingredients
2 medium-sized potatoes
1 spring onion or a small bunch of chives or a piece of leek
20-50 g grated cheese (mild Swiss, Appenzeller)
salt and pepper
butter for frying

For serving: sour creme, cheese, sliced vegetables (radishes etc.)

  • Parboil the potatoes for 15 minutes with their skin on, preferably on the previous day, and chill the potatoes in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them cool completely in cold water.
  • Peel the potatoes and grate them into thin strips using a coarse grater. Grate the cheese too. Chop the spring onion, chives or leek into thin slices.
  • Mix the grated potatoes, grated cheese and onion in a bowl. Season with salt and pepper.
  • Place a small skillet (approx. 20cm) on medium heat. Melt a generous amount of butter in it. Form a loose disk of the potato mixture and put that on the skillet. Press down on the disk with a spatula to form the rösti cake. Let the first side cook for 8-10 minutes, then with the spatula carefully loosen the rösti from the skillet. Once the rösti is loose, flip it over with a help of a plate. Cook the other side for five more minutes. Do not flip the rösti more than once, because the surface easily sticks to the skillet.
  • Serve the rösti with sour cream and other toppings, for example thinly sliced radishes.

I have to say I’m surprised how good the rösti tasted. On its own the rösti makes a great lunch, but you can also make several smaller röstis and serve them as a side dish.

So how are your rösti-frying skills? Care to reveal your own potato bonanza?

-Toni

Puolukkaraakakakku | Lingonberry Raw Cake

Tiedän kyllä, että raakakakut ovat niin nähty, kokeilin itsekin sellaisen tekemistä muutama vuosi sitten. Silloin kakku oli sitruunapohjainen ja pohja sisälsi muun muassa kookosjauhoja. Tuntien hyydyttämisen jälkeen otin palan kakkua, jonka koostumus ja maku lähentelivät sahanpurua. Siihen jäivät raakakakkukokeilut pitkäksi aikaa.

wp-1484918966662.jpg

Viime viikolla ostin rasiallisen tuoreita taateleita, joita tarvitsin välipalapatukkoihin, jotka vilahtivat instagramin puolella (linkki tuossa oikeassa sivupalkissa.) Patukkoihin kului alle puoli pakettia taateleita, joten jäin miettimään käyttöä lopuille. Taatelit ovat suosittu ainesosa raakaleivonnassa, koska ne ovat luonnostaan hyvin makeita ja niiden maku on karamellinen. Lisäksi niiden erittäin tahmea rakenne auttaa pitämään leivokset kasassa.

Melkein kaikissa näkemissäni raakakakkujen pohjien resepteissä on ollut taateleita, joten lähdin itsekin sille tielle jälleen kerran. Päätin kuitenkin pitää reseptin hyvin yksinkertaisena ja käytin vain kaapeista jo löytyviä aineksia. Puolukkaakin riitti pakkasessa runsaasti, joten kakun makukin oli nopeasti päätetty.

Tämä kakku oli hyvin nopea tehdä, kun pähkinät oli liotettu yön yli. Lisäksi hyydyttämiseen menee vähintään neljä tuntia. Lisäksi täytyy mainita, että raakaleivonta on välineurheilua: lähes kaikkiin raakaresepteihin tarvitaan ”tehokas blenderi tai monitoimikone”. Itse sain tämän kakun aikaiseksi sauvasekoittimeni mukana tulleella monitoimikonelisäosalla. Joka tapauksessa pähkinöiden hienontamiseen tarvitaan jonkinlainen laite, käsipelillä ei saa tarpeeksi hienoa jälkeä.

No entä se maku ja rakenne? Parempi kuin ensimmäisellä yrityksellä, jopa miellyttävä. Puolukka saa happamuudelleen vastapainoa ja karamellisuutta taateleista ja vaahterasiirapista. Kakun rakenne on pehmeä, mutta ei sahanpuruinen. Parannusta aiempaan selvästi, joskaan en todellakaan voi väittää olevani raakaleipuri. Kyllä perinteiset kakut raa’at serkkunsa vielä voittavat, mutta mukavaa vaihtelua nämä ovat. Ravintosisältönsä puolesta raakakakku käy myös vaikka tuhdista välipalasta, tai vaikka lounaasta, joten niihin kannattaa suhtautua vähän eri tavalla, kuin perinteisiin leivonnaisiin.

Kakun lisäksi tein puolukkamehusta kastikkeen kakulle, mutta se vaatii kasaan keittämistä, joten se ei ole raakaa. Muutenhan kakku on gluteeniton, maidoton ja vegaaninen, eikä siihen ole käytetty lisättyä sokeria, joskin monet raaka-aineet sisältävät sokeria runsaasti.

wp-1484918969606.jpg

Puolukkaraakakakku
6-8 palaa/ 16 cm vuoka

Pohja
12 taatelia
2 dl kuorellisia manteleita

Täyte
2 dl puolukoita
3 dl cashew-pähkinöitä
½ dl vaahterasiirappi
½ dl kookosöljyä
½ tl vaniljajauhetta
5 taatelia

Kastike
1 dl puolukkamehua
½ makeutusta (käytin vaahterasiirappia ja kookossokeria)

  • Laita edellisenä iltana mantelit ja cashewit erikseen likoamaan runsaaseen veteen jääkaappiin.
  • Aloita pohjan tekeminen poistamalla taateleista kivet. Kaada manteleista vesi pois. Laita taatelit ja liotetut mantelit monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha, kunnes massa on tasaista.
  • Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Kaada pohjamassa vuokaan ja painele taisaiseksi. Laita vuoka kylmään.
  • Putsaa monitoimikone tai tehosekoitin pikaisesti esim. talouspaperilla. Sulata kookosöljy vesihauteessa tai mikrossa (kuuma vesi hanasta riittää sulattamaan kookosöljyn). Poista taateleista kivet ja valuta cashew-pähkinöistä vesi pois. Laita kaikki täytteen ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Tähän voi mennä muutama minuutti, sammuta kone välillä, jos se kuumenee.
  • Kumoa täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka kylmään vähintään neljäksi tunniksi. Viilennysaikaa voi lyhentää pitämällä kakkua pakkasessa.
  • Valmista kastike sekoittamalla mehu ja makeutus pienessä kattilassa. Kiehauta, laske lämpötilaa ja keitä kastiketta muutamia minuutteja, kunnes kastike tiivistyy siirappiseksi. Laita kastike kylmään.
  • Koristele valmis kakku niin halutessasi. Itse käytin puolukkajauhetta, pakastepuolukoita ja mantelilastuja.

Siinäpä se. Tällainen kakku ei vaadi juurikaan kokkaustaitoja, mutta kärsivällisyyttä kyllä hieman perinteistä kakkua enemmän. Oletko sinä maistanut tai tehnyt raakakakkuja? Onko hyviä makuehdotuksia?

Ensi kerralla voisi olla aika tehdä jotain suolaista pitkästä aikaa, pysy kanavalla!

-T

wp-1484918972388.jpg

Yes, I know, raw cakes have been around for ages. I even tried making one a couple years back. That cake was lemon flavoured and the crust contained coconut flour, among other things. After hours of setting, I ate a piece of that cake, and unfortunately the taste and texture were really close to sawdust. Needless to say, I did not try to make another one.

However, last week I bought a box of fresh dates for some nutty snack bars that you might have noticed on my Instagram (widget in the right column). I used less than half of the box for the bars, so I had to come up with an idea for the rest of the dates. Dates are a popular ingredient in raw baking for their high natural sugar content and caramel-like aroma. Also, their sicky texture helps to give shape to the cakes.

Almost all the raw cake recipes I have seen contain dates, so I decided to head that way too one more time. I wanted to keep the recipe very simple, and used only the things I already had in cupboards. I had lots of lingonberries in the freezer, so the choosing the flavour was easy.

This cake requires quite little time for the actual “baking”, once the nuts have been soaked overnight. Afterwards, it takes about four hours for the cake to set. One thing you need, however, is a powerful food processor or a blender to mince the nuts and make a smooth filling. I used the food processor accessory that came with my immersion blender, and that worked just fine.

‘Well how about the taste and texture’, you may ask. Better than my first try, quite pleasant even. The acidic lingonberry is nicely balanced with the deep caramel flavour of the dates and maple syrup. The texture is soft but not like sawdust. Overall, this was a clear improvement compared to my previous try, but I still can’t claim to be a raw baker. Traditional cakes still get to keep their throne in my book, but raw cakes are a nice variation. In terms of nutritional content, raw cakes resemble more healthy snacks than cakes and can even substitute a lunch, so they aren’t really the same thing as traditional pound cakes anyway.

I also made a sauce for the cake, but that required cooking and adding (coconut) sugar, so that is not raw. Otherwise, the cake is gluten and dairy free, vegan, and it contains no added sugar (though the ingredients are abundant with natural sugars).

Lingonberry Raw Cake
6-8 pieces / 16cm spring form

Crust
12 dates
2 dl almonds

Filling
2 dl lingonberries
3 dl cashew nuts
½ dl maple syrup
½ coconut oil
½ tsp. vanilla powder
5 dates

Sauce
1 dl lingonberry juice
½ dl sweeteners (I used maple syrup and coconut sugar)

  • Place the almonds and cashews in separate bowls, cover with water, and let soak in the fridge overnight.
  • Next day, start by making the crust. Remove the pits from the dates. Drain the almonds. Place the dates and almonds in the food processor and blitz for a couple of minutes until even.
  • Tighten a piece baking sheet between the bottom and the sides of a small spring form pan. Transfer the date and almond mass into the form and spread evenly and press down. Place the form in the fridge while you make the filling.
  • Clean the food processor quickly with piece of paper. Melt the coconut oil in the microwave or in a bain-marie (hot water from the tap is hot enough). Remove the pits from the dates. Place all of the ingredients in the food processor and blitz until smooth. This might take a while. If some of the filling sticks to the sides of the processor, stop and scrape the sides to make sure you get a smooth texture. You should also let your processor rest for a while, if it overheats.
  • When the filling is smooth, pour it into the form over the crust, smooth the surface with a spoon, and place the cake in the fridge or freezer. You should let the cake rest for at least four hours.
  • Make the sauce by combining the ingredients in a small sauce pot and bring the mixture into boil. Reduce heat and cook for a couple of minutes while mixing. The sauce is ready when it has reduced to a syrupy consistency. Place the sauce in the fridge to wait for the cake.
  • When the cake has set, you may decorate it as you like. I used lingonberry powder, lingonberries and almond flakes.

That’s it! This kind of cake doesn’t really require baking skills, but it does require patience. Have you tasted or made raw cakes? Any flavour suggestions you care to share?

Next time I’m planning to make something savoury, this blog has been so sweet recently. Stay tuned!

-T

Papu-valkosipulikeitto | White Bean & Garlic Soup

Papu-valkosipulikeitto

Melkein arvaan mitä otsikon perusteella ajattelet, mutta anna kun perustelen. Tämä soppa on nimittäin äkkiseltään nimettynä tämänhetkinen lempparini, usko pois. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, koska kyseinen soppa ei sisällä voita eikä kermaa eikä oikeastaan mitään, mitä usein pidetään hyvän keiton perusraaka-aineina. Tämän keiton salaisuus on kuitenkin liemessä, joita on oikeastaan kaksi: pavut ensin keitetään mausteliemessä, jolloin ne imevät huimasti makua itseensä, ja sitten vielä varsinaiseen keittoon loihditaan oma liemensä.

Alun perin resepti on Peter Millerin Lunch at the Shop -opuksesta, jossa on reseptejä työpaikan yhteisöllisiin lounasruokailuihin. Konsepti on mielenkiintoinen ja hauskan nostalginen, mutta itse kirjaa tai tämän keiton alkuperäistä reseptiä en ole omin silmin nähnyt, sillä nappasin reseptin toissa kesän Kinfolkista. Keitto on pettävän yksinkertainen: papujen lisäksi tarvitaan vain muutama kynsi valkosipulia, yksi sipuli, sellerinvarsi, valmista lientä (tai fondia) sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi keiton päälle voi nakata esimerkiksi makkaraa, paahdettua sipulia ja lehtipersiljaa, mutta se ei ole pakollista.

Tähän soppaan pätee sama kuin oikeastaan kaikkiin yksinkertaisiin ruokiin: kun raaka-aineita on vähän, niiden täytyy olla ensiluokkaisia. Älä siis oikaise ja keittele soppaa purkkipavuista, se ei toimi. Osta pavut kuivattuina, esimerkiksi Go Green -merkin valikoimassa on Öölannissa (!) viljeltyjä valkoisia papuja, jotka ovat likipitäen täydellisiä. Niiden kypsentämiseen menee noin 90 % tämän reseptin vaatimasta ajasta ja vaivasta, joten kun se on hoidettu, on keitto melkein valmis.

Kuivatuissa pavuissa on se hidastava tekijä, että ne kannattaa liottaa yön yli. Liottaminen turvottaa pavut usein yli kaksinkertaisiksi ja lyhentää huomattavasti niiden keittoaikaa. Aikaa liottaminen tietenkin vaatii, mutta vaiva on minimaalinen: kumoa pavut kattilaan, laske päälle vettä (ja lusikallinen ruokasoodaa) ja anna seistä yön yli. Pavut voi keittää myös ilman liotusta, mutta silloin ne eivät turpoa yhtä paljon eivätkä mureudu ihan samalla tavalla. Lisäksi keittoaika voi jopa tuplaantua.

wp-1478101730421.jpg

Tältä pavut näyttivät ennen liotusta …| The beans pre-soak…

wp-1478101727209.jpg

…ja tältä liotuksen jälkeen | …and here post-soak

wp-1478101724134.jpg

Makuraaka-aineet kehiin ja pata tulille! | Add the aromatics and fire it up!

wp-1478101720965.jpg

Viimein kypsiä papuja kattilallinen | Finally a potful of cooked beans

Maultaan keitto on täyteläinen ja lempeä, ei ollenkaan pistävän valkosipulinen. Keittohan on perusreseptiltään vegaaninen, ellei sitten sitä makkaraa päälle heittele. Lisäksi se on gluteeniton, maidoton, pähkinätön… Ainoastaan selleri taitaa olla ainoa herkistävä raaka-aine, ja senkin voi korvata vaikka toisella sipulilla tai palalla jotain juuresta. Pavuissa on lisäksi proteiinia ja kuitua runsaasti. Joten alahan liottaa niitä palkokasveja 😉

Papu-valkosipulikeitto
4 annosta

Ainesosat

Pavut
380 g kuivattuja valkoisia papuja
1 tl ruokasoodaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 kynttä valkosipulia
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

Keitto
annos keitettyjä papuja (ks. yllä)
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
3,5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria

Ehdotuksia lisukkeiksi
Paistettua bratvurstia
Lehtipersiljaa
Paahdettua sipulia

  • Liota ensin pavut. Mittaa ne kulhoon tai muuhun astiaan, jossa ne mahtuvat turpoamaan vähintään kaksinkertaiseksi. Laske päälle runsaasti vettä ja lisää lusikallinen ruokasoodaa, jos sitä löytyy kaapeistasi. Sooda auttaa papuja imemään nestettä. Jätä pavut likoamaan yön yli.
  • Kaada lionneista pavuista neste pois ja huuhtele pavut vielä uudelleen. Siirrä pavut kattilaan ja kaada runsaasti vettä perään (veden pinta saa olla ainakin 10 cm papujen yläpuolella). Laita kattilaan myös kuorittu sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, puolitettu sellerinvarsi, laakerinlehdet sekä suola.
  • Laita kattila liedelle, kiehauta, laske lämpötilaa ja anna papujen porista hiljalleen. Papujen kypsyminen pehmeiksi vie vaihtelevasti aikaa, joten kokeile kypsyyttä ensimmäisen kerran noin 45 min keittämisen jälkeen. Kypsymiseen voi kuitenkin mennä pitkälti toistakin tuntia.
  • Kun pavut ovat täysin pehmeitä, ota kattila liedeltä ja ongi sipulit ja muut mausteet pois kattilasta. Jos käytät kaikki pavut heti, valuta neste pois. Pavut säilyvät myös jääkaapissa keitinliemessään viikon tulevaa käyttöä varten.
  • Kun olet valmis keiton tekemiseen, laita kattila liedelle lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kattilaan runsaasti oliiviöljyä. Lisää kattilaan hienonnetut valkosipulinkynnet ja kuullota niitä muutama minuutti (älä ruskista). Lisää kattilaan valutut pavut ja paista taas muutaman minuutin verran.
  • Lisää kattilaan liemi (sitä on ohjeessa niukasti, voit lisätä määrää halutessasi) ja pippuri, tarkista tarvitaanko lisää suola. Kiehauta vielä kerran.
  • Ota kattila liedeltä ja soseuta noin kolmasosa pavuista sauvasekoittimella tai vaikka perunasurvimella. Murskatut pavut suurustavat liemen ja tekevät keiton rakenteesta paksumman.
  • Kauho soppa lautaselle ja lorauta päälle vielä vähän hyvää oliiviöljyä. Täydennä halutessasi lisukkeilla ja leivällä.

No, vakuutinko? Meneekö papusoppa testiin?

-Toni

wp-1478101716635.jpg

White Bean and Garlic Soup

I think I know what you’re thinking, but humour me. Believe me when I say this is probably my favourite soup currently.  I know it doesn’t seem that special; it has no cream nor butter or, in fact, any of the usual comfort food characteristics one often find in sumptuous soups. The secret of this soup is in the broth, or in the broths: first the beans are cooked in a broth with onion, garlic and celery, and then the actual soup is made with chicken or vegetable stock and more garlic.

Originally this soup is from Peter Miller’s book Lunch at the Shop, in which he presents lunches that can be eaten communally at the work place. The concept is nice and nostalgic but I have never seen the book or recipe in the flesh – this version of the soup was snatched from Kinfolk last year. The recipe is deceptively simple: in addition to the white beans, you’ll only need an onion, couple of cloves of garlic, a stick of celery, chicken or vegetable stock and salt and pepper. The soup can be finished with fried sausage, roasted onion and parsley, but that’s optional.

There’s one universal truth about simple foods that’s valid here also: when there’s only a couple ingredients, you need to make sure to use the best option available. So, under no circumstances try to make this soup with canned white beans; that shortcut unravels the whole concept. Buy the beans dry and preferably organic. In the Nordic countries, a Swedish brand Go Green has fantastic dried white beans grown in Öland. Cooking the beans takes about 90% of the time and effort in this recipe, so after that’s done the soup is basically ready. Almost.

The hindering thing about dried beans is the fact that they need to be soaked overnight. Soaking doubles the volume of the beans and shortens their cooking time, so it’s easily worth the time. Soaking might be time consuming but it certainly is effortless: just pour the beans in a pot, cover with water (and add a teaspoon of baking soda) and forget about them. The beans can be cooked without the soaking, but they don’t absorb as much water and therefore won’t be as tender and plump. Additionally, the cooking time can be even double compared to that of the soaked beans.

The flavour of this soup is creamy and mellow; the garlic won’t bite here. The basic recipe is even vegan (unless you decide to put sausage on top). It’s also gluten free, dairy free, nut free… The only common allergen here is the celery, which can be replaced with another onion or a piece of some root vegetable. The beans also contain lots of protein and dietary fibre. So go on, start rinsing your beans 😉

White Bean and Garlic Soup
4 servings

Ingredients

Beans
380g dried white beans
1 tsp. baking soda
1 onion
2 cloves of garlic
1 stick of celery
2 bay leaves
1 tsp. salt

Soup
batch of cooked beans (see above)
olive oil
2 cloves of garlic, minced
3,5 dl chicken or vegetable stock
salt and pepper

Suggestions for serving
Fried bratwurst sausage
Flatleaf parsley
Fried crispy onion

  • Soak the beans: put the beans in a pot that allows them to at least double in volume and cover with plenty of water. Add a teaspoon of baking soda if you have some, it helps the beans to absorb more water. Leave to soak overnight.
  • Pour away the water from the beans and rinse once more. Transfer the beans into a pot and cover with a generous pour of water (at least 10 cm of water over the beans). Add a peeled onion and garlic cloves, a halved stick of celery, bay leaves and salt. Put on heat, bring to a boil, reduce heat and let simmer on medium low heat. The cooking takes anywhere between 45 minutes and 2 hours, so taste the beans often to see when they are done.
  • When the beans are completely soft, remove from heat and fish out the onion and other flavourings. If you use the beans right away, drain. The beans can also be kept in the fridge in their cooking liquid for up to a week.
  • When you are ready to make the soup, place a pot on medium heat and pour in a generously olive oil. Add the minced garlic and sauté until fragrant (don’t brown). Add the drained beans, mix and cook for a couple of minutes.
  • Add the stock (there’s not a lot of stock in the recipe, you can add more if you want a thinner soup) and pepper, check if the soup needs more salt. Bring to a boil.
  • Remove the pot from heat and mash about a third of the beans with a handheld mixer or potato masher. The mashed beans thicken the soup nicely.
  • Ladle the soup on to plates, and garnish with a drizzle of olive oil. Add parsley, crispy onion and sausage, if that’s your thing. Serve with nice crusty bread.

Well, did I manage you convince you? Fancy some bean soup now, heh?

-Toni

Tuorepuuro | Overnight Oats

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman aamiaishommia. Joillekin aamupala on päivän tärkein ateria, mutta itse en kuulu heihin. Herättyäni kaipaan lähinnä juotavaa ja erityisesti mehua: hedelmämehu on minulle paljon kahviakin tärkeämpää. Aamulla syöminen ei tunnu usein houkuttelevalta ja usein kestääkin tovi ennen kuin syön palan ruisleipää tai jotain muuta.

wp-1477312868292.jpg

Puolisoni on kuitenkin aivan eri maata, eikä voi aloittaa päiväänsä ilman kunnon aamupalaa. Erilaisia rahkoja ja sen sellaisia tulikin raahattua kaupasta pitkään, kunnes hänkin alkoi kyllästyä niihin. Myös niiden pakkaamiseen tunnutaan käyttävän kamalan paljon muovia, joten tarpeetonta roskaakin kertyy viikossa jo vino pino. Päätin kokeilla rahkojen korvikkeena tuorepuuroa, overnight oatsia, jota trendikkäämmät ihmiset ovat mutustelleet jo vuosia.

wp-1477312893208.jpg

Mustikkapuuro | Bilberry overnight oats

Tuorepuuron idea on liottaa kaurahiutaleita nesteessä viileässä, jolloin ne imevät itseensä kosteutta ja pehmenevät syömiskelpoisiksi jääkaapissa yön yli. Kuumennusta ei siis tarvita. Itse lopetin puurojen syömisen parivuotiaana, enkä sen jälkeen ole suostunut syömään kuin riisipuuroa. Perinteisen puuron rakenteessa tökkii jokin pahasti, minkä takia en varmaan tuorepuuroakaan aiemmin tullut kokeilleeksi. Onneksi kuitenkin kokeilin, koska tuorepuuro on loistava aamu- tai välipala!

Yksinkertaisimmillaan tuorepuuroon siis riittää kaurahiutaleet ja vesi. Usein mukaan sekoitetaan kuitenkin makuaineita ja jogurttia, joka tuo puuroon rakennetta. Käytän puuroon isoja kaurahiutaleita, jotka ovat kokonaisia litistettyjä kauranjyviä. Niiden käyttöä puuroissa rajoittaa (kuulemma) niiden pitkä keittoaika, mutta tässä sillä ei ole väliä, koska kauraa ei kypsennetä. Isot hiutaleet tuovat rakennetta puuroon ja mielestäni tekevät siitä kuohkeampaa. Lisäksi olen sekoittanut puuroon lusikallisen pellavansiemenrouhetta, jonka vesiliukoinen kuitu auttaa puuroa sitomaan nestettä. Lisäksi pellava sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja.

wp-1477312858232.jpg

Teen yleensä tuorepuuron pakastemustikoista tai -puolukoista, koska ne tuntuvat sopivan maultaan ja rakenteeltaan omalle aamupalalleni parhaiten. Marjat voi sekoittaa jäisinä puuron joukkoon, ne ehtivät sulaa yön aikana. Pakastettujen kokonaisten marjojen lisäksi käytän puurossa marjajauheita. Ne ovat mainio tapa lisätä makua ja marjojen muita hyviä puolia puuroon, ja erityisesti mustikkajauhe värjää puuroon komean violetiksi. Muutamaa merkkiä kokeiltuani olen tykästynyt Biokian jauheisiin, jotka ovat muita kokeilemiani selvästi hienojakoisempia ja tuoreemman makuisia. Niitä voi ostaa isommista marketeista kuivahedelmähyllystä.

wp-1477312878212.jpg

Mustikan ja puolukan lisäksi olen kokeillut myös tyrniä koska pidän sen omintakeisesta mausta ja ravinnetiheydestä, mutta jostain syystä sen maku ei päässyt ihan oikeuksiinsa puurossa. Täytynee kokeilla yhdistää se johonkin toiseen makuun, esimerkiksi korvata kauramaito appelsiinimehulla.

Tätä reseptiä saa ja pitääkin säätää oman maun ja jääkaapin mukaiseksi: mustikan tai puolukan voi korvata lähes millä tahansa hedelmällä tai marjalla, joten ne pakkaseen pyörimään jääneet viinimarjat sun muut syksyn saaliit kannattaa nakata kauran joukkoon. Talven hedelmistä kannattaa kokeilla ainakin granaattiomenaa ja sitruksia. Tässä reseptissä nesteenä on kauramaitoa, mutta sen voi vaihtaa lehmänmaitoon tai johonkin hedelmä- tai marjamehuun. Jogurtti ei ole pakollinen osa reseptiä, mutta se edesauttaa sopivan kuohkean rakenteen syntymistä. Sen voi luonnollisesti vaihtaa kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, jolloin tuorepuurosta tulee vegaaninen. En ole lisännyt puuroon sokeria tai muuta makeutusta, koska marjojen makeus riittää meille. Osa kasvimaidoista on luontaisesti makeaa, joten esimerkiksi riisimaitoa käyttämällä puuroon saa halutessaan hieman makeutta. Ennen syömistä päälle voi myös valuttaa hieman hunajaa. Puuron voi halutessaan maustaa myös pienellä ripauksella mausteita, esimerkiksi kanelia tai kardemummaa, jotka molemmat toimivat marjojen kanssa hienosti. Mausteita kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, koska ne peittävät helposti muita makuja. Proteiiniä kaipaavat voivat sekoittaa proteiinijauhetta puuron joukkoon.

Tätä reseptiä soveltamalla saa siis vaikka joka viikonpäivälle uudenlaisen puuron, joten kyllästymään ei kovin nopeasti pääse. Aamukiirekin helpottaa, kun ei tarvitse enää käyttää aamulla aikaa kokkaamiseen, vaan aamupala on valmiina jääkaapissa.

Marjatuorepuuro
1 annos

Ainesosat

1-1½ dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl mustikoita tai puolukoita pakasteesta
1 tl mustikka- tai puolukkajauhetta (esim. Biokia)
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl turkkilaista jogurttia
½-1 dl kauramaitoa

  • Sekoita kaikki ainekset annoskulhossa illalla. Lisää nestettä sen verran, että puuro jää selvästi löysäksi, kaurahiutaleet imevät nestettä huomattavan paljon. Laita kulho jääkaappiin. Puuro on aamulla valmista syötäväksi.

Vinkki! Voit koristella annoksen lisäämällä kulhon päälle marjoja, siemeniä, pähkinöitä, kookoslastuja tai mitä ikinä haluatkin. Jos kaipaat makeutta, valuta puuron päälle hunajaa.

wp-1477312882646.jpg

wp-1477312886010.jpg

wp-1477312889648.jpg

No, miltä vaikuttaa? Oletko jo kokeillut tuorepuuroja, vai epäilyttääkö kylmän puuron popsiminen?

-Toni

Let’s talk about breakfast! For some people, it’s the most important meal of the day, but I’ve never been one of them. I just need a glass of juice to wake me up, it’s actually even more important for me than coffee in the mornings. Eating straight after waking up doesn’t work for me, and it usually takes an hour or so before I eat anything.

However, my spouse is a member of the former group: he cannot start his day without a proper breakfast. We used to have lots of quark based products for breakfast in our fridge, but one gets tired after a while of eating that sort of things. Furthermore, they are usually packaged in plastic boxes that produce a significant amount of superfluous waste. So, I decided to give overnight oats, or fresh porridge like we call it here in Finland, a chance.

The idea of overnight oats is to soak rolled oats in liquid in the fridge overnight so that they absorb the liquid and soften. There is no need for heating, the porridge is served cold. I have personally never been a friend of porridge: I’ve been told I stopped eating porridge around the tender age of two and never picked up the habit again. There’s just something unpleasant about the texture for me, I can’t really explain it. That is probably the reason I wasn’t very interested in overnight oats when the dish conquered the food blogs a couple years back. I’m glad I finally gave it a go, because overnight oats is a great breakfast dish!

One could make overnight oats with just rolled oats and water. However, usually berries or fruits are added to give the porridge some flavour and nutrients, and yogurt to give the porridge some texture. I use jumbo rolled oats, because I like their appearance and the texture the large grains provide. I’ve heard jumbo oats are burdensome to cook since they require a long cooking time, but that it not an issue here since the oats are not cooked. Besides the oats, I add a tablespoon of crushed linseeds to the porridge. Their water-soluble fibre helps the porridge to set, and they also contain loads of omega-3 fatty acids.

I make the porridge usually with frozen bilberries (Nordic blueberries) or lingonberries. The berries can be mixed in while still frozen, they will thaw during the night. In addition to the frozen whole berries, I use berry powders to flavour the porridge. They add a lot of flavour (and nutrients) and give nice bright colour, especially the bilberry powder gives the whole porridge a wonderful lavender hue. I have tried different brands and I have concluded that here in Finland a brand called Biokia makes the best berry powders. They are the finest ground that I have seen and therefore blend well into the porridge.

I have also tried sea buckthorn berries that bright orange in colour and have one of the highest vitamin C concentrations in any foods. Their unusual flavour didn’t really shine through, though, so I must keep testing that one with other ingredient compositions. I’m thinking of using freshly squeezed orange juice instead of oat milk next.

This recipe, like so many others, can and should be adjusted to your personal liking and cravings. The bilberries or lingonberries can be substituted with basically any fruit or berry imaginable: use the red or black currants in your freezer or finely cube an apple, whatever your heart desires (and cupboards provide). In the winter I suggest trying pomegranate or citrus fruits. In this version, I use oat milk as the liquid, but you can use regular milk, soy milk, rice milk, fruit juices etc. The yogurt is not a mandatory part of the porridge but it gives a nice tang and also helps with the creamy texture. It can be omitted or replaced with vegetable based yogurt. I have not seen any reason to add any sweeteners to the porridge beyond the berries and fruits, but you can add some sugar or use naturally sweet rice milk. You can also drizzle some honey on top of the porridge just before eating. If you’re fan of spices, you can add some cinnamon or cardamom to the porridge, but remember that a little goes a long way; the spices easily overpower other flavours in the porridge. Protein lovers can add a spoonful of protein powder too.

So, this porridge recipe can be used as a base to make a new porridge for every day of the week, so you won’t grow bored anytime soon. It also helps scheduling your mornings as you don’t need to cook – your porridge is waiting for you in the fridge already.

Overnight Oats with berries
1 portion

Ingredients

1-1½ dl jumbo rolled oats
2 tbsp. frozen bilberries or lingonberries
1 tsp. bilberry or lingonberry powder
1 tbsp. ground linseeds
1 tbsp. Turkish yoghurt
½-1 dl oat milk

  • Mix all the ingredients in a bowl. Add enough oat milk to make the mixture soggy; the oats will absorb a lot of liquid. Put the bowl in the fridge overnight. The porridge is ready for eating in the morning.

Tip! You can garnish the porridge with more berries, seeds, nuts, coconut flakes etc. If you crave sweetness, drizzle some honey on your porridge.

There you go! What do you think? Have you already tried overnight oats, or is the idea of cold porridge just too weird?

-Toni

 

Sesonkikakku | Seasonal Cake

Kuten viimeksi mainitsinkin, leipominen on kiinnostanut kovasti viime aikoina. Pullia ja kakkuja on tullut tehtyä erilaisia, ja juuri kakut kiehtovat eniten. Enkä tarkoita nyt täytekakkuja tai muita kuorrutettuja leipomuksia, vaan kuivakakkuja. Tuo suomenkielinen nimi on kyllä kaikkea muuta kuin imarteleva, hyvä kuivakakku on kaukana kuivasta. En tosin tiedä kuinka paljon paremman kuvan englanninkielinen termi pound cake antaa.

wp-1476362479798.jpg

Kotimaisten päärynöiden sesonki osuu vasta lokakuulle, ja voi pojat kuinka hyviä ne ovatkaan! | Finnish pears don’t ripen until October, but good things come for those who wait

Leivänleipomista opetellessani olen lukenut paljon jauhoista ja leipomisen kemiasta. Niin kuin gluteenittoman hapanjuurileivän postauksessa totesin, jauhojen gluteeni on hyvin olennainen osa leivän olemusta. Sama on käynyt ilmi esimerkiksi korvapuusteja ja naan-leipää leipoessa, koska gluteeniton taikina ei kestä samalla tavalla venytystä. Kaikessa leipomisessa ei kuitenkaan gluteenia ja sitkoa suinkaan kaivata, joten jauhoja voi valita ja sekoitella vapaammin. Erilaisia jauhoja on harrastuksen myötä päätynyt kaappiin kohta kymmentä sorttia. Niistä suosikiksi on noussut kaurajauho. Tämäkin kakku on sen ansiosta luontaisesti gluteeniton.

wp-1476362495254.jpg

Tästä versiosta opin, että päärynät kannattaa kuoria, koska kuoret jäävät varsin sitkeiksi pitkänkin kypsennyksen jälkeen | Unlike in this picture, the pears should be peeled

Tämän kakun luumuversion resepti on ilmeisesti alun perin Nigel Slaterin kirjoittama, mutta monen välikäden kautta kuljettuaan se on muuttunut jonkin verran, itsekin sovelsin oman tyylini mukaisesti. Resepti on siitä hieno, että sitä voi käyttää pohjana oikeastaan minkä tahansa kauden hedelmän kanssa. Tällä kertaa tein sen Kreetta Järvenpään tavoin kotimaisista päärynöistä, joiden hapokkuus muodostaa cashew-pähkinöiden kanssa hienon parin. Lisäsin kuitenkin mausteita, koska ne tuovat syksyisen tuulahduksen: vastaraastetun muskottipähkinän tuoksussa on syksyn sisintä olemusta. Kesällä kakun voi peitellä raparperilla tai marjoilla, keväällä vaikka aprikooseilla ja talvella persimonilla tai ohuesti kuorineen viipaloidulla veriappelsiinilla (joka kannattaa laittaa vuoan pohjalle ja taikina sen päälle ja valmiina kumota nurin päin tarjolle). Syksy taas on täynnä mahdollisuuksia: alkusyksystä luumut, sitten omenat, viikunat ja päärynät, jopa kurpitsa. Kokeile rohkeasti eri hedelmiä ja vihanneksia, niin voit löytää uusia ja kiehtovia makupareja.

wp-1476362452016.jpg

Resepti on gluteeniton ja voin margariinin vaihtamalla siitä saa myös maidottoman. Pähkinät voi korvata halutessaan vaikka rouhitulla tummalla suklaalla tai ne voi jättää kokonaan pois. Mantelijauheen taas voi korvata esimerkiksi kookoshiutaleilla. Valkoisen sokerin voi korvata fariini-, kookos-, muscovado- tai intiaanisokerilla, jolloin kakusta tulee vielä herkullisempi. Mausteet taas voi jättää pois, tai ne voi vaihtaa, esimerkiksi inkivääri toimii monen hedelmän kanssa erinomaisesti.

Päärynä-cashewkakku

Ainesosat
150 g voita
150 g sokeria (myös tumma sokeri käy)
3 kananmunaa
75 g kaurajauhoa
1½ tl leivinjauhetta
½ tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
100g mantelijauhetta
kourallinen cashew-pähkinöitä
2-3 päärynää

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pingota noin 22 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin leivinpaperi. Voitele vuoan reunat.
  • Kuori päärynät ja poista niiden siemenkodat. Viipaloi päärynät noin 1 cm paksuiksi viipaleiksi. Rouhi cashew-pähkinöitä veitsellä pienemmäksi.
  • Vatkaa kulhossa voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita välissä voimakkaasti.
  • Sekoita kaurajauho, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Nostele jauhoseos osissa voi-sokerivaahdon joukkoon nuolijalla varovasti. Sekoita mantelijauhe ja pähkinärouhe lopuksi taikinan joukkoon.
  • Kauho taikina irtopohjavuokaan ja tasoita pinta nuolijalla. Asettele päärynäviipaleet kakun päälle (oman tyylin mukaan) ja laita kakku uuniin. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia. Kypsyyden voit kokeilla pistämällä puutikun kakun keskelle: jos tikku on ulos vedettäessä puhdas, kakku on valmis. Anna kakun jäähtyä vartin verran ennen kuin avaat vuoan.

Vinkki! Omien empiiristen kokemuksieni mukaan tämä kakku on parhaimmillaan viileänä, joten jos raaskit niin anna kakun jäähtyä jääkaapissa muutama tunti. Jos et, niin ahmi pois!

wp-1476362443243.jpg

Hi there!

Like I told last time, baking has interested me a lot lately. I have baked several types of cakes and buns, but it’s the cakes that have stolen my attention really. And I don’t mean cream cakes, I mean honest pound cakes. The Finnish name for pound cake is kuivakakku, meaning ‘dry cake’, which certainly isn’t very flattering or truthful. I’m not sure, though, if pound cake is much more appealing.

When I studied bread baking, I read a lot about different flours and the chemistry of baking. Like I wrote in the post about gluten free sourdough bread, gluten is an essential part of bread, and it also acts an important part in cinnamon rolls, buns and naan bread. However, cakes and pies don’t need the stretching abilities the gluten gives, so the options are much more varied. My flour cabinet is bursting with over ten different kinds of flours, but currently one of them is my favourite: oat flour. This cake is naturally gluten free because of it.

This cake recipe is apparently Nigel Slater’s originally (with plums) , but it has probably changed while travelling through the internet. I made some alterations to it too, and like Kreetta Järvenpää, I used Finnish pears for the top for this iteration. The Finnish pears are smaller than imported ones and they are usually also tangier, which works perfectly with the creaminess of the almond and cashews.

The best part about this recipe is that it can be adapted for every season: in the summer it can be coated with rhubarb or berries, in the spring with apricots and in the winter with persimmons or blood oranges (which could be sliced thinly with their rind and placed in the bottom of the tin, under the dough). The autumn is off course the main event for this cake; plums, figs, apples, pears and even thinly sliced pumpkins can be placed on top and some spices added to the recipe. You should try different fruits and vegetables fearlessly to find new and exciting flavour pairings.

This recipe is naturally gluten free, and it can be made dairy free by changing the butter to margarine. The nuts can be substituted with for example dark chocolate chunks or left out altogether. The ground almonds could be substituted with coconut flakes. The white sugar can be substituted partly or completely with darker varieties: muscovado, coconut or cane sugar. The darker sugars deepen the flavour of the cake and make it even more delicious. Also the spices can be left out or substituted with others; for example ginger works well with many fruits.

Pear-cashew cake

Ingredients
150 grams of butter
150 grams of sugar
3 eggs
75 grams of oat flour
1½ tsp. baking powder
½ tsp. nutmeg
1 tsp. cinnamon
100 g ground almonds
handful of cashews
2-3 pears

  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius. Place a piece of baking sheet between the bottom and the sides of a spring form pan of about 22 cm in diameter. Butter the sides of the pan.
  • Peel and de-seed the pears. Slice them to 1 cm thick slices. Roughly chop the cashews.
  • In a bowl, mix the sugar and butter and beat with an electric mixer until light and fluffy. Add eggs one at a time and mix after each one.
  • Mix together the oat flour, baking powder, and spices. Add the flour mix to be dough and mix gently with a spatula. Mix in the ground almond and the cashews.
  • Transfer the dough into the pan and smooth the surface with a spatula. Place the pear slices on top (in a fashion of your choosing) and put the cake in the oven. Bake for about 35-45 minutes. The cake is done when you stick a wooden skewer in the centre of the cake and it comes out clean. Remove from oven and let rest at least 15 minutes before opening the tin.

Tip! I find that this kind of cake is at its best served chilled, so if you can bear to wait, put the cake to the fridge for a couple of hours. If you can’t, wolf away!

wp-1476362459705.jpg

Down to my last quarter

 

Thai Red Curry Lentil Soup

Hei siellä!

Tässä ehti lipsahtaa muutama viikko radiohiljaisuutta edellisen postauksen jälkeen. Vähän on ollut kevyttä syyslomailua sun muuta, mutta nyt on aika palata ruotuun. Ilmoittauduin myös auktorisoidun kääntäjän tutkintoon, joka on ensi kuussa, joten täytyy alkaa harjoitella siihenkin.

Leipominen on kiinnostanut viime aikoina pitkästä aikaa poikkeuksellisen paljon, ja muutama sellainen resepti on tuloillaan. Kokkaillaanpas kuitenkin jotain suolaista välillä kuitenkin, ettei täysin sokerihuuruissa tarvitsisi kuitenkaan kulkea. Tämä keitto on yksi Ottolenghin kirjojen suosikkiresepteistäni, ja se on varma karkottamaan kylmyyden ja täyttämään vatsan; tämän keiton jälkeen raavainkaan lihansyöjä ei nimittäin valita kasvisruoan olevan kevyttä höttöä. Punaiset linssit maustetaan thaimaalaisittain punaisella curryllä ja surautetaan tasaiseksi sopaksi. Nälkä ja kylmyys pysyvät takuulla tovin loitolla.

Keiton pääasiallinen maustaja on valmis punainen currytahna, jota saa melkeinpä kaikista marketeista. Sen makuja kuitenkin syvennetään lisäämällä sitruunaruohoa ja kaffirlimeä, joita saa pakasteena thaikaupoista ja isoista marketeista (sitruunaruohoa vihannesosastolta, kaffirlimeä kuivattuna maustehyllystä). Pelkällä tahnallakin kuitenkin pärjää, joten puuttuvien mausteiden takia soppaa ei kannata jättää keittelemättä. Entistä ruokaisemmaksi keiton saa heittämällä mukaan myös palan bataattia tai perunaa.

Linssikeitto punaisella curryllä
by Yotam Ottolenghi
3-4 annosta

Ainesosat

1 sipuli
3 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
1 sitruunaruohon varsi
4 kaffirlimenlehteä (pakasteesta) tai 8-10 kuivattua (marketeissa maustehyllyssä)
250 g punaisia linssejä
7 dl (kuumaa) vettä
1 purkki kookosmaitoa tai -kermaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limemehua

Päälle: sugar snaps -herneitä tai muuta vihreää, korianteria, chiliöljyä

        Pilko sipuli, kuumenna kattila keskilämmöllä ja lisää siihen öljy. Kuullota sipulia kattilassa noin 10 min miedolla lämmöllä, älä ruskista.

        Lisää kattilaan currytahna, paista minuutin verran sipulin kanssa

        Lisää kaffirlimenlehdet, linssit, kuuma vesi ja kaulimella pehmennetty sitruunaruoho. Sekoita ja kiehauta. Laske sitten lämpötilaa niin, että keitto kiehuu hiljalleen noin 20 min, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä.

        Ota kattila pois liedeltä, poista sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää kookosmaito tai -kerma, soija ja limemehu. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Laita kattila takaisin hellalle ja kuumenna uudestaan.

        Keiton päälle kannattaa ripotella jotain vihreää ja rapeaa. Jos käytät tuoreita sugar snaps -herneitä, kiehauta niitä minuutin verran ja silppua ohuiksi viipaleiksi. Pakastetut herneet voi vaan sulattaa lämpimässä vedessä ja pilkkoa. Revi korianteria vähän pienemmäksi.

        Kauho keitto lautaselle, lisää päälle herneitä, korianteria ja chiliöljyä halutessasi.

Vinkki!

Voit tehdä itse mausteista chiliöljyä kuullottamalla kattilassa sipulia, valkosipulia, inkivääriä, punaista chiliä ja curryjauhetta tilkassa öljyä viitisen minuuttia. Lisää sitten muutama desi öljyä, anna maustua puolisen tuntia ja siivilöi mausteöljy pulloon. Säilyy jääkaapissa kuukauden.

Sellainen soppa tällä viikolla, mitäs piditte?
Ensi kerralla ehkäpä jotain makeaa taas…

-Toni

Hi folks!

It’s been a quiet couple of weeks here, sorry for that. I’ve been having a little time off, but it’s time to step back in the game. So back to writing and back to practising for the certified translator exam next month that I signed up for, yikes!

Lately I have been interested in baking, more than in many years. Therefore, there might be some sweet and fluffy recipes coming your way, but let’s make something savoury this time. This lentil soup is one of my favourite recipes from Ottolenghi, and it’s sure to keep the cold at bay and your tummy full. Even the most hardcore carnivore won’t complain how vegan food is too light and dissatisfying after eating this. The red lentils are seasoned with red curry paste and then blitzed to a velvety consistency. You won’t have to worry about cold or hunger for a while.

The main flavour component here is the red curry paste that is widely available in markets. Additional lemongrass and kaffir lime leaves are thrown in to deepen the flavour, but you can skip them if you can’t find them; the paste should already have some in its ingredients. If you want to make the soup even heartier, throw in a piece of sweet potato too!

Thai Red Curry Lentil Soup
by Yotam Ottolenghi
3-4 servings

Ingredients

1 onion
3 tbsp. oil
2 tbsp. red curry paste
1 stem of lemongrass
4 kaffir lime leaves (frozen) or 8-10 dried
250 g red lentils
7 dl hot water
1 can coconut milk or cream
2 tbsp. soy sauce
2 tbsp. lime juice

For serving: sugar snap peas or something else that is green and crunchy, coriander and chilli oil.

        Chop the onion. Heat a kettle on medium heat, add the oil and onion. Cook the onion for about 10 minutes, but do not brown.

        Add the red curry paste and cook for a minute.

        Add the lime leaves, bashed lemongrass, lentils and hot water. Mix and bring to a boil. Lower the heat and let simmer for about 20 minutes, until the lentils are completely soft.

        Remove from heat and take out the lime leaves and lemongrass. Blitz the soup with a blender or an immersion blender until the soup until completely smooth. Add the coconut milk, soy sauce and lime juice, mix. Taste and add seasonings, if necessary. Heat the soup again, and it’s ready for serving.

        If you use fresh sugar snaps, boil them for a minute before slicing. Frozen sugar snaps don’t need to be cooked, just thaw them and slice. Shred the coriander.

        Serve the soup with the sugar snaps and coriander and optionally with chilli oil.

Tip!

You can make your own spicy chili oil by frying some onion, garlic, red chili, ginger and curry powder with some oil for 5 minutes. Add more oil and let infuse for 30 minutes before pouring through a sieve into a bottle or jar. Keeps in the fridge for a month.

That’s it folks, does this soup tickle your fancy?
Next time I might serve something sweeter…

-Toni