Ruoka

Arkitacot | Monday Tacos

/ tonijv / Jätä kommentti

Arki- ja viikonloppuruoan erottaminen toisistaan on mielenkiintoinen ilmiö: toisen arkiruoka on toisen juhlavampaa herkkua ja päinvastoin. Jokaisen näkemykseen arkiruoasta vaikuttavat tietenkin oma ruokaideologia, tottumukset sekä ruoanlaittoon panostetun ajan ja rahan määrä. Yksi hyvä esimerkki on risotto: monet suomalaiset tuntuvat pitävän risottoa vaikeana ja erityistilaisuuksiin varattavana ruokalajina. Itse taas teen risottoa silloin, kun kaapeissa ei juuri mitään erityistä ole. Risottoon kun tarvitaan kaksi raaka-ainetta, riisi ja liemi, kaikki muu on ekstraa. Aikaakin menee 20 minuuttia, puoli tuntia jos fiineilee.

wp-1480339486787.jpg

Samankaltaisessa asetelmassa mexmex-ruoat ja erityisesti tacot ovat päätyneet meillä arkiruoaksi. Tacoja tarjoillaan usein maanantaisin, koska ne valmistuvat nopeasti ja ovat parhaimmillaan hyvinkin terveellistä arkiruokaa. Nopeuteen ja terveellisyyteen vaikuttaa ehkä eniten käyttämäni proteiini: lähes poikkeuksetta tacot valmistuvat meillä kasviproteiineista, yleensä Oumphista, tällä kertaa nyhtökaurasta, koska sain rasian varastettua äidin jääkaapista. Oumph on kätevä proteiini, koska se on valmiiksi paloiteltu ja maustettu, ja sen voi heittää suoraan pakkasesta pannulle. Päätäytteen tekemiseen menee siis alle kymmenen minuuttia, eikä hukkaa tule, koska kerralla sulatetaan vain tarvittava määrä. Oumph on soijaproteiinikonsentraattivalmiste (hyi mikä sanahirviö), joka rakenteeltaan ja ulkonäöltään vaikuttaa pelottavan paljon kanalta. Veikkaan, että pitkän linjan vegaanit kavahtavat sen säikeistä rakennetta, mutta tällaisille fleksaajille se on erinomainen arkiproteiini. Tällä kertaa käytin kuitenkin tuota maustamatonta nyhtökauraa, joten tein sille kolmesta mausteesta nopean mausteseoksen.

wp-1480339474338.jpgwp-1480339477757.jpg

En todellakaan väitä olevani meksikolaisen ruoan spesialisti, eikä tätäkään reseptiä voi kutsua kuin mexmexin inspiroimaksi. Olennaista on kuitenkin mielestäni makujen puhtaus: käytetään hyviä raaka-aineita ilman epämääräisiä mausteseoksia, eikä samaan tacoon ängetä kaikkia maailman makuja. Yksinkertaisimmillaan taco onkin tortilla+kastike+päätäyte+vähän kasviksia. Ne markettien valtavat vehnätortillat on muuten tarkoitettu esimerkiksi burritojen ja quesadillojen tekemiseen, valitse tacoihin pieniä, noin 10-20 cm tortilloja. Ne kovat maissikuoret eivät meksikolaiseen ruokakulttuuriin kuulu. Kannustan myös maustamaan päätäytteen itse muutamalla perusmausteella, valmiissa maustesekoituksissa kun tuppaa olemaan kaikkea epämääräistä enemmän kuin niitä mausteita. Kastikkeiden tekeminen taas vaatii jo enemmän tietotaitoa, aineksia ja aikaa, joten tässä on täysin järkevää oikaista. Valitse kastikkeeksi peltitölkissä myytäviä, oikeasti meksikolaisia kastikkeita, esimerkiksi salsa casera tai chipotle. Ne sisältävät kaikkein vähiten lisäaineita ja niiden maku tuntuu autenttiselta. Lisäksi tacoihin kannattaa lusikoida ranskankermaa, se pehmentää salsojen tulisuutta ja kokoaa makumaailmaa yhteen.

wp-1480339480540.jpg

Kasvistacot
Kahdelle

1 paketti pieniä tortilloja

Päätäyte
1 paketti nyhtökauraa tai ½ pussia Oumphia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Mausteseos (jos kasviproteiini ei ole maustettua)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
½ tl suolaa
(½ tl chiliä)

Tarjoiluun esimerkiksi
Valmista salsaa peltitölkissä (esim. salsa casera, chipotle tms.)
Ranskankermaa (tai kauravastinetta)
Avokadoa
Limeä
Korianteria tai lehtipersiljaa
Tölkkimaissia
Tomaattia
Paprikaa
Salaattia tai kaalia
Jalopenoa
Juustoa

  • Tee ensin mausteseos, jos käytät maustamatonta kasviproteiinia. Sekoita mausteet ja suola morttelissa ja jauha hienoksi, jos käytät kokonaisia mausteita.
  • Hienonna sipuli ja valkosipuli.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle. Lorauta pannuun öljyä (rypsi, auringonkukka…). Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla hetki, älä ruskista. Lisää nyhtökaura tai Oumph pannulle ja paista muutama minuutti. Jäisen Oumphin paistamisessa menee muutama minuutti nyhtökauraa pidempään. Mausta täyte tekemälläsi maustesekoituksella.
  • Täytteen paistuessa pilko kasvikset pieniksi ja raasta juusto, jos käytät sellaista. Purista avokadon joukkoon limemehua, jotta se pysyy vihreänä. Viipaloi loppu lime lohkoiksi.
  • Kun täyte on valmis, siirrä se lautaselle ja pyyhkäise pannu puhtaaksi. Lämmitä tortilloja yksi kerrallaan kuivalla pannulla 10 sekuntia ja kääri sitten keittiöpyyhkeeseen, jotta tortillat pysyvät lämpimänä.
  • Laita tortillat ja täytteet tarjolle. Jokainen voi koota itselleen sopivia tacoja. Suosittelen ensin levittämään tortillalle ranskankermaa tai kastiketta, sitten muutama suikale nyhtökauraa tai Omphia. Lisää vielä muutamaa kasvista, mutta älä yritä tunkea kaikkea samaan tacoon. Viimeistele kastikkeella, yrteillä ja limemehulla. Taita taco kahtia ja natusta pois. Toista kunnes tortillat loppuvat.

Onko mexmex jo hallussa? Ovatko tacot teillä arki- vai viikonloppuruokaa?

wp-1480339483361.jpg

—

I find it interesting how people consider dishes either as weekday or weekend meals: someone’s Monday supper is a feast dish for someone else, and vice versa. This is, of course, influenced by one’s food ideology, habits, traditions, and available resources and time. One good example is risotto: many people seem to think risotto as a fancy and somewhat difficult dish, while I regard it as an everyday plan B that is easy to make when there’s basically nothing in the cupboards, since there’s only two mandatory ingredients for risotto: the rice and the broth; everything else is optional. Furthermore, it only takes 20 minutes to make a risotto, 30 if I’m feeling fancy.

Similarly, tacos and mexmex in general are regarded as mostly everyday food in my kitchen. I often make tacos on Mondays, as they are quick and easy to make, and can be light and healthy too. The main reason for this is the fact that I like to make tacos with vegetable protein products, mostly pulled oats and Oumph, the latter of which is a soy protein concentrate thingy, very similar in texture to chicken. Vegatable proteins are super easy and quick to use, and there’s no waste when the protein is stored in freezer, and only the required amount is used each time.

I certainly don’t claim to be a specialist in Mexican cuisine, and this recipe is mostly inspired by Mexican food and is not actually mexmex. To me, Mexican food is about pure and simple ingredients and sumptuous sauces. I don’t like to use ready-made spice mixes, as they usually contain more fillers than spices, but the sauces are a different story. It would take a lot more time, ingredients and know-how to make to sauces yourself (not to mention the tortillas), so I usually use the real Mexican salsas that are sold in tins, rather than the texmex sauces in jars. Salsa casera and chipotle in tins usually contain little or no additives and have a fresh taste. Also, they’re cheaper than the texmex varieties, so what more can you ask for? Most of the tortillas sold in markets are way too big for tacos, so try to find small tortillas, about 10-20 cm in diameter. The hard shells are not a part of Mexican cuisine. And since the tortillas are small, don’t try to cram all the possible fillings into every taco; simplicity is key here. Also, don’t forget the sour cream, it really brings the flavours together!

Veggie Tacos
For two

1 packet of small tortillas

Main filling
1 packet of pulled oats or ½ bag of Oumph or 200g of some other vegetable protein
1 small onion
1 clove of garlic

Seasoning (if using unseasoned vegetable protein)
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. smoked paprika
½ tsp. salt
(½ tsp. chili)

For serving
Salsa in tin (salsa casera, chipotle etc.)
Sour cream, or crème fraiche
Avocado
Lime
Coriander or flat-leaf parsley
Sweet corn in tin
Tomato
Bell pepper
Salad leaves or shredded cabbage
Jalapenos
Grated cheese

  • Make the seasoning first, if you are using unseasoned vegetable protein. Mix and grind the spices and salt in a mortar.
  • Mince the onion and garlic.
  • Heat a skillet on medium heat, add some oil in the pan. Sauté the onion and garlic, do not brown. Add the vegetable protein and cook for a couple of minutes (longer, if using frozen product). Season with the seasoning you just made.
  • While the main filling is cooking, dice the vegetables to bite sized chunks. Squeeze lime juice on the avocado to prevent browning. Tear the herbs to smaller pieces. Cut the lime into wedges.
  • When the main filling is cooked, transfer it onto a plate and wipe the skillet clean. Heat the tortillas individually in the skillet, about 10 seconds each. Wrap them into a tea towel to keep them warm.
  • Serve the tacos, everyone can assemble tacos just the way they want. I recommend starting by spreading some sour cream or salsa first on the tortilla, then adding a couple of pieces of the main filling, then some vegetables, and finally some salsa and a squeeze of lime juice and a sprinkle of herbs. Fold the taco in half and take a bite. Repeat until all the tortillas are gone.

There you go, what do you think? Are tacos everyday food for you, or are that reserved for special occasions? Have you tried cooking mexmex with vegetable proteins?

Fish Kara-Age + 2 sauces

/ tonijv / 2 kommenttia

Viikonlopun ruoat olivat vielä täysin päättämättä, kun eilen kävelin ruokakauppaan, mikä harvoin on hyvä asia. Ilman suunnitelmia ruokaostokset ovat usein hätäisiä ja jotain jää aina puuttumaan. Tällä kertaa pelastukseksi osoittautui kuitenkin palvelutiski, jossa köllötteli tuoretta turskaa tarjouksessa sekä hyvännäköistä possua. Possu päätyy sunnuntaina pataan hitaasti haudutettavaksi, mutta turskasta sen sijaan tehdään nopea lauantairuoka.

wp-1479560061447.jpg

Turska saa tällä kertaa japanilaisen käsittelyn. Japanilaiset rakastavat friteerattuja ruokia. Siellä käytetään monia erilaisia friteeraustapoja kevyestä tempurakuorrutuksesta paksumpiin kara-ageihin ja paljaaltaan öljyssä friteeraukseen. Aiemmin kirjoitinkin jo tonkatsusta, joka edustaa kara age -tyyliä, samoin kuin tämä turskaresepti. Vaalean kalan sijasta kara-agea voi tehdä myös vaikka kanasta, porsaasta tai kasviksista.

Menetelmä on sama, kuin tonkatsussa: kala paloitellaan, maustetaan suolalla, jauhotetaan, kastetaan kananmunaan ja lopuksi kuorrutetaan ihanan rapeilla panko-korppujauhoilla. Turska (ja suurin osa muista vaaleista kaloista) on kuitenkin niin miedon makuista, että se kaipaa parikseen voimakkaita kastikkeita. Tällä kertaa dippikulhoihin päätyy sitruunamajoneesia ja soijadippiä.

Majoneesi on hyvin yksinkertainen kastike, jota moni tuntuu pelkäävän sen väitetyn vaikeuden vuoksi. Käsin vatkaamalla majoneesin eteen saakin tehdä töitä, ja silti majoneesi saattaa juoksettua. Oikotie loistavaan majoneesiin on ostos-tv:stä tuttu: sauvasekoitin. Öljy, kananmuna ja mausteet vaan lorotetaan korkeaan ja kapeaan astiaan kerralla, jonka jälkeen sauvasekoittimella aloitetaan vatkaaminen pohjalta ja noustaan pikkuhiljaa ylöspäin. Koko koettelemukseen menee alle minuutti, enkä koskaan ole onnistunut juoksettamaan majoneesia tällä tavoin. Valmiin majoneesin voi lopuksi maustaa haluamallaan tavalla, tällä kertaa sitruunalla, mutta esimerkiksi valkosipuli ja kaprikset tai chili toimivat erinomaisesti.

Toinen kastike, soijadippi, taas on niin naurettavan helppo, ettei sitä oikein voisi edes reseptiksi kutsua. Maultaan soijadippi on kuitenkin täydellisen pureva ja raikastava erityisesti juuri friteeratuille ruoille, mutta se toimii erinomaisesti myös esimerkiksi erilaisten nyyttien kastikkeena. Sen tekemiseen ei montaa sekuntia kulu: kolme ainesosaa kulhoon, nopea sekoitus ja sen oli siinä. Tässä käyttämäni raaka-aineet ovat aasialaisesta ruokakaupasta, mutta markeiteistakin pitäisi nämä tuotteet nykyään löytyä.

Turska kara-agen voi tarjota lisukkeiden kanssa pääruokana tai sellaisenaan snäcksinä tai alkupalana. Lisukkeena kara-agen kanssa toimii tietenkin riisi ja salaatti, myös kaaliraaste toimisi hyvin. Salaattiin kannattaa valikoida raikkaan makuisia kasviksia, esimerkiksi retikkaa, retiisejä ja vihreää paprikaa. Salaattikastikkeen voi myös sekoittaa öljystä ja kalan kastikkeisiin käytetystä riisiviinietikasta. Riisistä aion kirjoittaa oman kirjoituksen lähiaikoina, koska se on aasialaisissa ruoissa kaiken perusta.

Turska kara-age + 2 kastiketta
Kahdelle pääruokana

Sitruunamajoneesi
2 dl ruokaöljyä (viinirypäleensiemen, rypsi, rapsi, auringonkukka)
1 kananmuna
1 tl (riisi)viinietikkaa
½ tl suolaa
1 luomusitruunan kuori
½ sitruunan mehu

  • Mittaa korkeaan ja kapeaan astiaan 2 dl ruokaöljyä. Riko öljyn joukkoon kananmuna ja mittaa mukaa myös viinietikka ja suola. Kananmuna vajoaa astian pohjalle.
  • Laske sauvasekoitin astian pohjalle. Jos sauvasekoittimessasi on tehonsäätö, aloita sekoittaminen pohjalla pienellä teholla ja nopeuta sitten sekoitin täyteen vauhtiin. Kun kananmunan rakenne on hajonnut ja vaalea emulsio alkaa muodostua astian pohjalle (10 sekuntia), ala nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin. Sekoita pikkuhiljaa kaikki öljy majoneesin sekaan. Surauta lopuksi koko komeus pinnalta pohjaan varmasti sekaisin.
  • Raasta majoneesin mausteeksi sitruunankuorta ja purista puolikkaan sitruunan mehu mukaan. Sekoita lusikalla. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Soijadippi
2 rkl hyvälaatuista soijaa tai tamaria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä

  • Mittaa ainesosat astiaan ja sekoita nopeasti.

Turska kara-age
300 g turskafileetä tai jotain muuta vaaleaa kalaa
suolaa
½ dl jauhoa
1 kananmuna
2-3 dl panko-korppujauhoja
öljyä friteeraukseen

  • Leikkaa kalafileistä ruodot pois. Ne ovat fileen keskellä, tunnet ne sormella. Leikkaa viilto ruotojen molemmilta puolin, jolloin fileestä tulee housujen muotoinen. Leikkaa fileet sitten suupalan kokoisiksi.
  • Mausta kalapalat suolalla. Pyörittele palat jauhoissa, jotta niihin tarttuu tasainen kuorrutus.
  • Riko kananmuna kulhoon tai syvälle lautaselle. Vatkaa munan rakenne rikki. Laita panko-korppujauhot toiselle lautaselle. Kastele kalapalat yksitellen ensin kananmunassa ja heitä sitten korppujauhojen päälle. Kierittele pala joka sivulta korppujauhoissa ja painele korppujauhot vielä kunnolla kiinni kalaan.
  • Kaada kattilan pohjalle noin 2-3 cm kerros ruokaöljyä. Lämmitä öljy kuumaksi liedellä keskilämpöä hieman kuumemmalla. Voit kokeilla öljyn lämpöä leivänpalalla: jos öljyä alkaa kuohua, kun laitat leivänpalan kattilaan, ja leipä ruskistuu noin puolessa minuutissa, öljy on tarpeeksi kuumaa.
  • Laske kalapalat yksitellen pihdeillä kattilaan. Friteeraa kerralla vain sen verran kalaa kuin kattilaan helposti mahtuu. Kun kala on saanut kauniin kullanruskean värin (muutama minuutti), käännä palat ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Kun kala on paistettu molemmilta puolilta, nosta palat talouspaperilla vuoratulle lautaselle valumaan. Paista loput kalat samalla tavalla.

wp-1479560013864.jpgwp-1479560018314.jpgwp-1479560024811.jpgwp-1479560050739.jpg

Tarjoa kala kastikkeiden, riisin ja salaatin tai kaaliraasteen kera.

Miltäs vaikuttaa? Oletko kokeillut majoneesin tekemistä tai friteeraamista kotona?

-Toni

—

This weekend’s food was still a mystery to me when I walked into a grocery store yesterday. That’s never good, as it usually leads to hasty impulse buys and something is always forgotten. However, this time the service counter saved me: fresh cod was on sale, and also nice looking pork was waiting for me behind the glass. The pork will be slow cooked on Sunday, but the cod would become Saturday’s easy and quick lunch.

This time the cod gets a Japanese treatment. The Japanese love to deep-fry. They have several different techniques for deep-frying, ranging from light tempura to crunchier kara-ages and even “naked” frying in oil. Earlier I wrote a recipe for tonkatsu, which is a kara-age dish, much like this fish recipe. In addition to fish, kara-age can be made with chicken, pork, beef or vegetables.

The technique is the same as with the tonkatsu: the fish is cut into pieces, flavoured with salt, tossed in flour, dipped in egg and finally coated with oh-so-crispy panko bread crumbs. Cod (and many other white-fleshed fish) is very tender flavour-wise, so I paired it with two strong sauces: lemon mayo and tangy soy dipping sauce.

Mayonnaise is a simple but satisfying sauce, but many seem to think it’s too hard to make yourself. If you whisk it by hand, you do need to put quite a lot of effort into it, and it may curdle anyway. However, for this there is a shortcut: immersion blender (just like on shopping channels in the 90s). When using an immersion blender, you can just measure the ingredients to a tall cup and blitz the whole thing in less than a minute, and I’ve never managed to curdle mayo making it this way. You can flavour the mayo as you please, I used lemon for this recipe, but garlic, capers and chili are excellent options as well.

The other sauce, the soy dip, is even more simple and it takes just seconds to make. Its flavour is something to behold, though. It has a perfect bite to refresh fried foods, and it also works well with for example dumplings and gyozas.

The cod kara-age can be served on its own as a snack or a starter, or with rice and salad or shredded cabbage as a main course. I recommend selecting fresh tasting vegetables for the salad, for example radishes, daikon, and green pepper. The salad dressing can be made with oil and the same rice wine vinegar that go into both sauces. And about the rice; I plan on writing a separate post about rice soon, as it is the cornerstone of most Asian cuisines, so stay tuned!

Cod Kara-Age + 2 sauces
For two as main course

Lemon mayonnaise
2 dl of oil (grape seed, canola, sunflower all work)
1 egg
1 tsp. (rice) wine vinegar
½ tsp. salt
zest of an organic lemon
juice of a half lemon

  • Measure the oil in a tall cup. Add the egg, vinegar and salt. The egg will fall to the bottom.
  • Lower the immersion blender into the cup, all the way to the bottom. If there are speed settings in your blender, start blending with low speed holding the blender in the bottom of the cup and then increase the speed. When the egg is starting to emulsify (about 10 seconds), start lifting the blender slowly to incorporate more oil in to the emulsion. Finally, blend through the whole mayo to make sure it’s all blended.
  • Grate some lemon zest and squeeze the juice of half a lemon into the mayo and mix with a spoon. Taste and add salt or lemon juice if necessary.

Soy dipping sauce
2 tbsp. good quality soy sauce or tamari
2 tbsp. rice wine vinegar
½ tsp. toasted sesame oil

  • Measure the ingredients into a cup and mix.

Cod Kara-Age
300 g of cod fillets
salt
½ dl of flour
1 egg
2-3 dl of panko bread crumbs
oil for deep-frying

  • Cut the bones out of the fish fillets. They are located in the centre of the fillets, you can feel them with your finger. Make a cut on both sides of the bones, and remove the strip with the bones. The fillets are shaped like trousers now. Cut the fillets into bite-sized pieces.
  • Season the fish with salt. Toss the pieces in flour to coat them.
  • Break the egg in a deep plate and whisk lightly. Pour the panko into a separate plate. Dip the pieces of fish individually first in the egg and then toss on the bread crumbs. Roll the piece in the bread crumbs to coat it on all sides, and press to make the bread crumbs stick to the fish. Repeat with rest of pieces.
  • Pour a layer of 2-3 cm of oil into a pan and heat on medium-high heat. You can check if the oil is hot enough by putting a piece if the bread into the oil: if the oil bubbles and the piece of bread gets a nice golden colour about in 30 seconds, the oil is hot enough. Put the pieces of fish into the oil individually with a pair of tongs. Don’t put too many pieces at once; the pieces need room to cook and the oil might cool too much. When the pieces a starting to look nicely golden brown (a couple of minutes), turn them and fry the other side golden as well. When cooked, lift the pieces from the oil onto a plate lined with paper towels to drain excess oil. Fry rest of the fish.

Serve the fried fish with the sauces, rice, and salad or shredded cabbage.

So, what do you guys think? Have you tried making mayo at home of deep-frying before?

-Toni

 

Porkkanakakku | Carrot Cake

/ tonijv / Jätä kommentti

Lupasin kirjoitella sen kuuluisan porkkakakkureseptin, jota useampi on vuosien saatossa kysellyt, tänne eetteriin, mutta en osannut päättää milloin se kannattaisi tehdä. Porkkanakakku edustaa montaa hyvää asiaa ja muistoa, joten sen julkaiseminen vaatii myös oikeat olosuhteet. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joku saattaisi hyötyä pienestä annoksesta lohtua, joten aika on koittanut.

wp-1478703505112.jpg

Tässä kakussa yhdistyy monta upeaa tekijää: mehevä rakenne, makeuden ja mausteisuuden yhdistelmä sekä sopiva annos hapokkuutta. Uskaltaisin jopa sanoa, että se hipoo omassa kategoriassaan huippua. Liioittelen tarkoituksella, mutta en kovin paljoa – tämä kakku on kehujensa arvoinen, vaikka itse sanonkin.

wp-1478689131331.jpg

Reseptin olen aikoina kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaan muistiin, joskaan ei pienintäkään arvausta että mistä. Yksi reseptin tärkeimmistä ainesosista (porkkanat pois lukien) on öljy. Voi on ansainnut paikkansa rasvojen kuninkaana, mutta tämän tyyppiseen kakkuun se ei sovi, sillä se tekee leivonnaisen rakenteesta yleensä tiiviin ja murustelevan. Öljy ei kilpaile voin kanssa mausta, mutta rakenteeseen sillä on suuri vaikutus: öljy säilyttää kakun kosteana ja mehevänä sekä tekee kakusta joustavan, sienimäisen. Öljyllä leivottu kakku on yhtä aikaa kevyt ja mehevä.

Kuvissa näkyy monivärisiä porkkanoita, mutta kakun voi tietenkin tehdä ihan tavallisista oransseista. Suosittelen kuitenkin luomuporkkanoita, koska ne ovat yleensä tavallisia makeampia ja usein mehukkaampia. Porkkanat kannattaa myös raastaa aika karkeaksi raasteeksi, koska karkea raaste säilyttää paremmin kosteuttaan ja jälleen vaikuttaa kakun rakenteeseen.

wp-1478703498134.jpg

Makean porkkanan vastapainoksi kakkuun leivotaan reilusti mausteita, itse käytän kanelia ja inkivääriä. Myös neilikkaa voi käyttää, joskin se tekee kakusta aavistuksen jouluisemman. Muskottipähkinäkin sopisi varmasti myös erinomaisesti. Kakun kohottamiseen käytetään sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. En osaa sanoa onko välttämätöntä käyttää molempia, mutta eipä se iso vaiva ole.

Kuorrute on kakun kruunu ja huipennus. Se on helppo ja kohtuullisen nopea tehdä, mutta sen energiasisältöä ei kannata laskeskella, siihen ei nimittäin mitään kovin terveellistä käytetä. Tuorejuustona käytän Philadelphiaa, koska se sisältää kilpailijoitaan vähemmän lisäaineita, esimerkiksi tavallisessa Philadelphiassa ei ole liivatetta, jonka käyttöä tuorejuustoissa en ymmärrä alkuunkaan. Kevytversiot voi myös suosiolla jättää hyllyyn.

Moni oli järkyttynyt, kun kerroin laittavani tämän reseptin blogiin. Heitä lepytelläkseni lupasin käyttää kakun alkuperäistä nimeä, eli

Toni-tädin porkkanakakku

Ainesosat
Kakku
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä (kuivamauste)
½ tl vaniljajauhetta
½ tl suolaa
4 keskikokoista porkkanaa raastettuna (reilu 300 g)
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute
20 g huoneenlämpöistä voita
150 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl appelsiinimehua
ripaus vaniljajauhetta
250-300 g tomusokeria

  • Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
  • Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe, suola ja mausteet. Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi varovasti nuolijalla.
  • Sekoita joukkoon porkkanaraaste (älä pelästy, sitä on aika paljon) ja ruokaöljy. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan.
  • Laita kakku uuniin keskitasolle ja paista 45-60 minuuttia. Kakku on kypsä, kun sen keskelle pistetty puutikku tulee ulos puhtaana. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä täysin.
  • Tee kuorrute. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto keskenään. Lisää vanilja. Lisää suurin osa tomusokerista ja appelsiinimehusta ja sekoita. Sekoittaminen käy helpoiten haarukalla. Kuorrute saa olla jäykkää, jos se tuntuu löysältä niin lisää tomusokeria.
  • Kuorruta jäähtynyt kakku tuorejuustokuorrutteella. Levitä kuorrutetta pyörivin liikkein lusikalla kakun päälle. Kuorrutteen on tarkoitus jäädä epätasaiseksi.
  • Koristele kakku halutessasi esimerkiksi raastetulla appelsiininkuorella. Nauti.

Vinkki: Reseptin voi hyvin myös puolittaa pienempään vuokaan.

Siinä se. Tulipa vähän tyhjä olo. Toivottavasti tästä on jollekin iloa.

Koittakaahan jaksaa, tuuli kääntyy kyllä aikanaan.

-Toni

wp-1478689134985.jpg

Porkkanaraaste saa olla karkeaa | The carrots can be grated coarsely

wp-1478690798169.jpg

Muna-sokerivaahto pitää vatkata vaaleaksi ja kuohkeaksi | Whisk the eggs and sugar until pale and fluffy

wp-1478690792355.jpg

Älä pelästy porkkaraasteen määrää, sitä kuuluukin olla reippaasti | Lots of carrot for a carrot-y cake

wp-1478703511370.jpg

—

Earlier I promised to share with you my famous carrot cake recipe, but I couldn’t decide when to do it. The carrot cake represents all that’s good in the world and there are many golden memories attached to it, so it would need exceptional circumstances to publish the recipe. However, I get a feeling that some people could use some consolation after recent events, so I think the time has come.

Many wonderful factors collide in this cake making it an exceptional specimen in its category: the moist texture, combination of sweetness and spice, and a right amount of acidity. In my opinion, it’s a culmination point. I’m, of course, exaggerating, but only slightly. It truly is a masterpiece.

I’ve written the recipe in my leaf-covered recipe book many years hence, but absolutely no idea where from. However, the most crucial thing about the ingredients (excluding the carrots) is the oil. Butter has earned its place as a royal among fats, but it makes dense and crumbly texture in cakes. Cooking oil does not compete with flavour, but it makes a huge difference in texture: a cake baked with oil is moist, light, and spongy. It’s fluffy and succulent at the same time.

There are multi-coloured carrots in the pictures, but you can definitely use regular orange ones. I recommend using organic carrots, though, they are usually sweeter and juicier. Furthermore, I recommend using a coarse grater as coarse textured carrot retains more moisture and therefore enhances the cake’s texture.

To counter the sweet carrot, an ample dose of spice is needed. I use cinnamon and powdered ginger, but one could also add cloves and nutmeg, albeit that makes the cake a bit Christmassy. Both baking soda and baking powder are used to make the cake rise. I don’t know if it is necessary to use both, but it’s not much of a trouble.

The crown of the cake is the frosting. It’s easy and quick to make, but you shouldn’t worry about its dietary composition; it is comfort food after all. As cream cheese, I use Philadelphia because it contains less additives than many of its rivals; for example Philadelphia doesn’t contain gelatine. And you can forget about the light versions.

Carrot cake

Ingredients
Cake
4 eggs
3 dl sugar
3 dl flour
2 tsp. baking soda
1½ tsp. baking powder
2 tsp. cinnamon
1 tsp. ginger (powder)
½ tsp. vanilla
½ tsp. salt
4 medium carrots grated (generous 300 g)
1,5 dl cooking oil

Frosting
20 g butter in room temperature
150 g cream cheese
1-2 tsp. orange juice
pinch of vanilla
250-300 g icing sugar

  • Pre-heat oven to 190 degrees Celsius. Tighten a parchment paper between the bottom and sides of a 24cm spring form. Butter the sides of the pan. Grate the carrots coarsely.
  • In a bowl, whisk the eggs and sugar until light and fluffy. Mix together the flour, salt, soda, baking powder and spices, and sift into the egg and sugar foam. Mix gently with a spatula.
  • Mix in the grated carrot (yes, there is plenty of it) and oil. Mix until even and pour into the pan.
  • Put the cake in the oven and bake for 45-60 minutes. The cake is done when a wooden skewer comes out clean when it’s inserted in the middle of the cake. Remove the cake from oven and let cool completely.
  • Make the frosting: mix the cream cheese and butter. Add vanilla. Add most of the icing sugar and the orange juice, and mix with a fork until the icing sugar in incorporated. The frosting should be thick, so if it’s still runny, add more icing sugar.
  • Crown the cooled cake with the frosting. Spread the frosting with a spoon using circular movements. It’s supposed to remain uneven.
  • Decorate the cake with for example grated orange zest, if desired. Enjoy.

Tip: You can half the recipe for a smaller pan, like I did in most of the pictures.

So, there it is. I feel a little empty inside now; I’m sure it will pass, though. I hope this recipe brings joy to someone out there.

Take care, munchkins, the tide will turn soon.

-Toni

wp-1478689163197.jpg

Papu-valkosipulikeitto | White Bean & Garlic Soup

/ tonijv / 1 kommentti

Papu-valkosipulikeitto

Melkein arvaan mitä otsikon perusteella ajattelet, mutta anna kun perustelen. Tämä soppa on nimittäin äkkiseltään nimettynä tämänhetkinen lempparini, usko pois. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, koska kyseinen soppa ei sisällä voita eikä kermaa eikä oikeastaan mitään, mitä usein pidetään hyvän keiton perusraaka-aineina. Tämän keiton salaisuus on kuitenkin liemessä, joita on oikeastaan kaksi: pavut ensin keitetään mausteliemessä, jolloin ne imevät huimasti makua itseensä, ja sitten vielä varsinaiseen keittoon loihditaan oma liemensä.

Alun perin resepti on Peter Millerin Lunch at the Shop -opuksesta, jossa on reseptejä työpaikan yhteisöllisiin lounasruokailuihin. Konsepti on mielenkiintoinen ja hauskan nostalginen, mutta itse kirjaa tai tämän keiton alkuperäistä reseptiä en ole omin silmin nähnyt, sillä nappasin reseptin toissa kesän Kinfolkista. Keitto on pettävän yksinkertainen: papujen lisäksi tarvitaan vain muutama kynsi valkosipulia, yksi sipuli, sellerinvarsi, valmista lientä (tai fondia) sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi keiton päälle voi nakata esimerkiksi makkaraa, paahdettua sipulia ja lehtipersiljaa, mutta se ei ole pakollista.

Tähän soppaan pätee sama kuin oikeastaan kaikkiin yksinkertaisiin ruokiin: kun raaka-aineita on vähän, niiden täytyy olla ensiluokkaisia. Älä siis oikaise ja keittele soppaa purkkipavuista, se ei toimi. Osta pavut kuivattuina, esimerkiksi Go Green -merkin valikoimassa on Öölannissa (!) viljeltyjä valkoisia papuja, jotka ovat likipitäen täydellisiä. Niiden kypsentämiseen menee noin 90 % tämän reseptin vaatimasta ajasta ja vaivasta, joten kun se on hoidettu, on keitto melkein valmis.

Kuivatuissa pavuissa on se hidastava tekijä, että ne kannattaa liottaa yön yli. Liottaminen turvottaa pavut usein yli kaksinkertaisiksi ja lyhentää huomattavasti niiden keittoaikaa. Aikaa liottaminen tietenkin vaatii, mutta vaiva on minimaalinen: kumoa pavut kattilaan, laske päälle vettä (ja lusikallinen ruokasoodaa) ja anna seistä yön yli. Pavut voi keittää myös ilman liotusta, mutta silloin ne eivät turpoa yhtä paljon eivätkä mureudu ihan samalla tavalla. Lisäksi keittoaika voi jopa tuplaantua.

wp-1478101730421.jpg

Tältä pavut näyttivät ennen liotusta …| The beans pre-soak…

wp-1478101727209.jpg

…ja tältä liotuksen jälkeen | …and here post-soak

wp-1478101724134.jpg

Makuraaka-aineet kehiin ja pata tulille! | Add the aromatics and fire it up!

wp-1478101720965.jpg

Viimein kypsiä papuja kattilallinen | Finally a potful of cooked beans

Maultaan keitto on täyteläinen ja lempeä, ei ollenkaan pistävän valkosipulinen. Keittohan on perusreseptiltään vegaaninen, ellei sitten sitä makkaraa päälle heittele. Lisäksi se on gluteeniton, maidoton, pähkinätön… Ainoastaan selleri taitaa olla ainoa herkistävä raaka-aine, ja senkin voi korvata vaikka toisella sipulilla tai palalla jotain juuresta. Pavuissa on lisäksi proteiinia ja kuitua runsaasti. Joten alahan liottaa niitä palkokasveja 😉

Papu-valkosipulikeitto
4 annosta

Ainesosat

Pavut
380 g kuivattuja valkoisia papuja
1 tl ruokasoodaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 kynttä valkosipulia
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

Keitto
annos keitettyjä papuja (ks. yllä)
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
3,5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria

Ehdotuksia lisukkeiksi
Paistettua bratvurstia
Lehtipersiljaa
Paahdettua sipulia

  • Liota ensin pavut. Mittaa ne kulhoon tai muuhun astiaan, jossa ne mahtuvat turpoamaan vähintään kaksinkertaiseksi. Laske päälle runsaasti vettä ja lisää lusikallinen ruokasoodaa, jos sitä löytyy kaapeistasi. Sooda auttaa papuja imemään nestettä. Jätä pavut likoamaan yön yli.
  • Kaada lionneista pavuista neste pois ja huuhtele pavut vielä uudelleen. Siirrä pavut kattilaan ja kaada runsaasti vettä perään (veden pinta saa olla ainakin 10 cm papujen yläpuolella). Laita kattilaan myös kuorittu sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, puolitettu sellerinvarsi, laakerinlehdet sekä suola.
  • Laita kattila liedelle, kiehauta, laske lämpötilaa ja anna papujen porista hiljalleen. Papujen kypsyminen pehmeiksi vie vaihtelevasti aikaa, joten kokeile kypsyyttä ensimmäisen kerran noin 45 min keittämisen jälkeen. Kypsymiseen voi kuitenkin mennä pitkälti toistakin tuntia.
  • Kun pavut ovat täysin pehmeitä, ota kattila liedeltä ja ongi sipulit ja muut mausteet pois kattilasta. Jos käytät kaikki pavut heti, valuta neste pois. Pavut säilyvät myös jääkaapissa keitinliemessään viikon tulevaa käyttöä varten.
  • Kun olet valmis keiton tekemiseen, laita kattila liedelle lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kattilaan runsaasti oliiviöljyä. Lisää kattilaan hienonnetut valkosipulinkynnet ja kuullota niitä muutama minuutti (älä ruskista). Lisää kattilaan valutut pavut ja paista taas muutaman minuutin verran.
  • Lisää kattilaan liemi (sitä on ohjeessa niukasti, voit lisätä määrää halutessasi) ja pippuri, tarkista tarvitaanko lisää suola. Kiehauta vielä kerran.
  • Ota kattila liedeltä ja soseuta noin kolmasosa pavuista sauvasekoittimella tai vaikka perunasurvimella. Murskatut pavut suurustavat liemen ja tekevät keiton rakenteesta paksumman.
  • Kauho soppa lautaselle ja lorauta päälle vielä vähän hyvää oliiviöljyä. Täydennä halutessasi lisukkeilla ja leivällä.

No, vakuutinko? Meneekö papusoppa testiin?

-Toni

wp-1478101716635.jpg

—

White Bean and Garlic Soup

I think I know what you’re thinking, but humour me. Believe me when I say this is probably my favourite soup currently.  I know it doesn’t seem that special; it has no cream nor butter or, in fact, any of the usual comfort food characteristics one often find in sumptuous soups. The secret of this soup is in the broth, or in the broths: first the beans are cooked in a broth with onion, garlic and celery, and then the actual soup is made with chicken or vegetable stock and more garlic.

Originally this soup is from Peter Miller’s book Lunch at the Shop, in which he presents lunches that can be eaten communally at the work place. The concept is nice and nostalgic but I have never seen the book or recipe in the flesh – this version of the soup was snatched from Kinfolk last year. The recipe is deceptively simple: in addition to the white beans, you’ll only need an onion, couple of cloves of garlic, a stick of celery, chicken or vegetable stock and salt and pepper. The soup can be finished with fried sausage, roasted onion and parsley, but that’s optional.

There’s one universal truth about simple foods that’s valid here also: when there’s only a couple ingredients, you need to make sure to use the best option available. So, under no circumstances try to make this soup with canned white beans; that shortcut unravels the whole concept. Buy the beans dry and preferably organic. In the Nordic countries, a Swedish brand Go Green has fantastic dried white beans grown in Öland. Cooking the beans takes about 90% of the time and effort in this recipe, so after that’s done the soup is basically ready. Almost.

The hindering thing about dried beans is the fact that they need to be soaked overnight. Soaking doubles the volume of the beans and shortens their cooking time, so it’s easily worth the time. Soaking might be time consuming but it certainly is effortless: just pour the beans in a pot, cover with water (and add a teaspoon of baking soda) and forget about them. The beans can be cooked without the soaking, but they don’t absorb as much water and therefore won’t be as tender and plump. Additionally, the cooking time can be even double compared to that of the soaked beans.

The flavour of this soup is creamy and mellow; the garlic won’t bite here. The basic recipe is even vegan (unless you decide to put sausage on top). It’s also gluten free, dairy free, nut free… The only common allergen here is the celery, which can be replaced with another onion or a piece of some root vegetable. The beans also contain lots of protein and dietary fibre. So go on, start rinsing your beans 😉

White Bean and Garlic Soup
4 servings

Ingredients

Beans
380g dried white beans
1 tsp. baking soda
1 onion
2 cloves of garlic
1 stick of celery
2 bay leaves
1 tsp. salt

Soup
batch of cooked beans (see above)
olive oil
2 cloves of garlic, minced
3,5 dl chicken or vegetable stock
salt and pepper

Suggestions for serving
Fried bratwurst sausage
Flatleaf parsley
Fried crispy onion

  • Soak the beans: put the beans in a pot that allows them to at least double in volume and cover with plenty of water. Add a teaspoon of baking soda if you have some, it helps the beans to absorb more water. Leave to soak overnight.
  • Pour away the water from the beans and rinse once more. Transfer the beans into a pot and cover with a generous pour of water (at least 10 cm of water over the beans). Add a peeled onion and garlic cloves, a halved stick of celery, bay leaves and salt. Put on heat, bring to a boil, reduce heat and let simmer on medium low heat. The cooking takes anywhere between 45 minutes and 2 hours, so taste the beans often to see when they are done.
  • When the beans are completely soft, remove from heat and fish out the onion and other flavourings. If you use the beans right away, drain. The beans can also be kept in the fridge in their cooking liquid for up to a week.
  • When you are ready to make the soup, place a pot on medium heat and pour in a generously olive oil. Add the minced garlic and sauté until fragrant (don’t brown). Add the drained beans, mix and cook for a couple of minutes.
  • Add the stock (there’s not a lot of stock in the recipe, you can add more if you want a thinner soup) and pepper, check if the soup needs more salt. Bring to a boil.
  • Remove the pot from heat and mash about a third of the beans with a handheld mixer or potato masher. The mashed beans thicken the soup nicely.
  • Ladle the soup on to plates, and garnish with a drizzle of olive oil. Add parsley, crispy onion and sausage, if that’s your thing. Serve with nice crusty bread.

Well, did I manage you convince you? Fancy some bean soup now, heh?

-Toni

Tuorepuuro | Overnight Oats

/ tonijv / 2 kommenttia

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman aamiaishommia. Joillekin aamupala on päivän tärkein ateria, mutta itse en kuulu heihin. Herättyäni kaipaan lähinnä juotavaa ja erityisesti mehua: hedelmämehu on minulle paljon kahviakin tärkeämpää. Aamulla syöminen ei tunnu usein houkuttelevalta ja usein kestääkin tovi ennen kuin syön palan ruisleipää tai jotain muuta.

wp-1477312868292.jpg

Puolisoni on kuitenkin aivan eri maata, eikä voi aloittaa päiväänsä ilman kunnon aamupalaa. Erilaisia rahkoja ja sen sellaisia tulikin raahattua kaupasta pitkään, kunnes hänkin alkoi kyllästyä niihin. Myös niiden pakkaamiseen tunnutaan käyttävän kamalan paljon muovia, joten tarpeetonta roskaakin kertyy viikossa jo vino pino. Päätin kokeilla rahkojen korvikkeena tuorepuuroa, overnight oatsia, jota trendikkäämmät ihmiset ovat mutustelleet jo vuosia.

wp-1477312893208.jpg

Mustikkapuuro | Bilberry overnight oats

Tuorepuuron idea on liottaa kaurahiutaleita nesteessä viileässä, jolloin ne imevät itseensä kosteutta ja pehmenevät syömiskelpoisiksi jääkaapissa yön yli. Kuumennusta ei siis tarvita. Itse lopetin puurojen syömisen parivuotiaana, enkä sen jälkeen ole suostunut syömään kuin riisipuuroa. Perinteisen puuron rakenteessa tökkii jokin pahasti, minkä takia en varmaan tuorepuuroakaan aiemmin tullut kokeilleeksi. Onneksi kuitenkin kokeilin, koska tuorepuuro on loistava aamu- tai välipala!

Yksinkertaisimmillaan tuorepuuroon siis riittää kaurahiutaleet ja vesi. Usein mukaan sekoitetaan kuitenkin makuaineita ja jogurttia, joka tuo puuroon rakennetta. Käytän puuroon isoja kaurahiutaleita, jotka ovat kokonaisia litistettyjä kauranjyviä. Niiden käyttöä puuroissa rajoittaa (kuulemma) niiden pitkä keittoaika, mutta tässä sillä ei ole väliä, koska kauraa ei kypsennetä. Isot hiutaleet tuovat rakennetta puuroon ja mielestäni tekevät siitä kuohkeampaa. Lisäksi olen sekoittanut puuroon lusikallisen pellavansiemenrouhetta, jonka vesiliukoinen kuitu auttaa puuroa sitomaan nestettä. Lisäksi pellava sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja.

wp-1477312858232.jpg

Teen yleensä tuorepuuron pakastemustikoista tai -puolukoista, koska ne tuntuvat sopivan maultaan ja rakenteeltaan omalle aamupalalleni parhaiten. Marjat voi sekoittaa jäisinä puuron joukkoon, ne ehtivät sulaa yön aikana. Pakastettujen kokonaisten marjojen lisäksi käytän puurossa marjajauheita. Ne ovat mainio tapa lisätä makua ja marjojen muita hyviä puolia puuroon, ja erityisesti mustikkajauhe värjää puuroon komean violetiksi. Muutamaa merkkiä kokeiltuani olen tykästynyt Biokian jauheisiin, jotka ovat muita kokeilemiani selvästi hienojakoisempia ja tuoreemman makuisia. Niitä voi ostaa isommista marketeista kuivahedelmähyllystä.

wp-1477312878212.jpg

Mustikan ja puolukan lisäksi olen kokeillut myös tyrniä koska pidän sen omintakeisesta mausta ja ravinnetiheydestä, mutta jostain syystä sen maku ei päässyt ihan oikeuksiinsa puurossa. Täytynee kokeilla yhdistää se johonkin toiseen makuun, esimerkiksi korvata kauramaito appelsiinimehulla.

Tätä reseptiä saa ja pitääkin säätää oman maun ja jääkaapin mukaiseksi: mustikan tai puolukan voi korvata lähes millä tahansa hedelmällä tai marjalla, joten ne pakkaseen pyörimään jääneet viinimarjat sun muut syksyn saaliit kannattaa nakata kauran joukkoon. Talven hedelmistä kannattaa kokeilla ainakin granaattiomenaa ja sitruksia. Tässä reseptissä nesteenä on kauramaitoa, mutta sen voi vaihtaa lehmänmaitoon tai johonkin hedelmä- tai marjamehuun. Jogurtti ei ole pakollinen osa reseptiä, mutta se edesauttaa sopivan kuohkean rakenteen syntymistä. Sen voi luonnollisesti vaihtaa kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, jolloin tuorepuurosta tulee vegaaninen. En ole lisännyt puuroon sokeria tai muuta makeutusta, koska marjojen makeus riittää meille. Osa kasvimaidoista on luontaisesti makeaa, joten esimerkiksi riisimaitoa käyttämällä puuroon saa halutessaan hieman makeutta. Ennen syömistä päälle voi myös valuttaa hieman hunajaa. Puuron voi halutessaan maustaa myös pienellä ripauksella mausteita, esimerkiksi kanelia tai kardemummaa, jotka molemmat toimivat marjojen kanssa hienosti. Mausteita kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, koska ne peittävät helposti muita makuja. Proteiiniä kaipaavat voivat sekoittaa proteiinijauhetta puuron joukkoon.

Tätä reseptiä soveltamalla saa siis vaikka joka viikonpäivälle uudenlaisen puuron, joten kyllästymään ei kovin nopeasti pääse. Aamukiirekin helpottaa, kun ei tarvitse enää käyttää aamulla aikaa kokkaamiseen, vaan aamupala on valmiina jääkaapissa.

Marjatuorepuuro
1 annos

Ainesosat

1-1½ dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl mustikoita tai puolukoita pakasteesta
1 tl mustikka- tai puolukkajauhetta (esim. Biokia)
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl turkkilaista jogurttia
½-1 dl kauramaitoa

  • Sekoita kaikki ainekset annoskulhossa illalla. Lisää nestettä sen verran, että puuro jää selvästi löysäksi, kaurahiutaleet imevät nestettä huomattavan paljon. Laita kulho jääkaappiin. Puuro on aamulla valmista syötäväksi.

Vinkki! Voit koristella annoksen lisäämällä kulhon päälle marjoja, siemeniä, pähkinöitä, kookoslastuja tai mitä ikinä haluatkin. Jos kaipaat makeutta, valuta puuron päälle hunajaa.

wp-1477312882646.jpg

wp-1477312886010.jpg

wp-1477312889648.jpg

No, miltä vaikuttaa? Oletko jo kokeillut tuorepuuroja, vai epäilyttääkö kylmän puuron popsiminen?

-Toni
—

Let’s talk about breakfast! For some people, it’s the most important meal of the day, but I’ve never been one of them. I just need a glass of juice to wake me up, it’s actually even more important for me than coffee in the mornings. Eating straight after waking up doesn’t work for me, and it usually takes an hour or so before I eat anything.

However, my spouse is a member of the former group: he cannot start his day without a proper breakfast. We used to have lots of quark based products for breakfast in our fridge, but one gets tired after a while of eating that sort of things. Furthermore, they are usually packaged in plastic boxes that produce a significant amount of superfluous waste. So, I decided to give overnight oats, or fresh porridge like we call it here in Finland, a chance.

The idea of overnight oats is to soak rolled oats in liquid in the fridge overnight so that they absorb the liquid and soften. There is no need for heating, the porridge is served cold. I have personally never been a friend of porridge: I’ve been told I stopped eating porridge around the tender age of two and never picked up the habit again. There’s just something unpleasant about the texture for me, I can’t really explain it. That is probably the reason I wasn’t very interested in overnight oats when the dish conquered the food blogs a couple years back. I’m glad I finally gave it a go, because overnight oats is a great breakfast dish!

One could make overnight oats with just rolled oats and water. However, usually berries or fruits are added to give the porridge some flavour and nutrients, and yogurt to give the porridge some texture. I use jumbo rolled oats, because I like their appearance and the texture the large grains provide. I’ve heard jumbo oats are burdensome to cook since they require a long cooking time, but that it not an issue here since the oats are not cooked. Besides the oats, I add a tablespoon of crushed linseeds to the porridge. Their water-soluble fibre helps the porridge to set, and they also contain loads of omega-3 fatty acids.

I make the porridge usually with frozen bilberries (Nordic blueberries) or lingonberries. The berries can be mixed in while still frozen, they will thaw during the night. In addition to the frozen whole berries, I use berry powders to flavour the porridge. They add a lot of flavour (and nutrients) and give nice bright colour, especially the bilberry powder gives the whole porridge a wonderful lavender hue. I have tried different brands and I have concluded that here in Finland a brand called Biokia makes the best berry powders. They are the finest ground that I have seen and therefore blend well into the porridge.

I have also tried sea buckthorn berries that bright orange in colour and have one of the highest vitamin C concentrations in any foods. Their unusual flavour didn’t really shine through, though, so I must keep testing that one with other ingredient compositions. I’m thinking of using freshly squeezed orange juice instead of oat milk next.

This recipe, like so many others, can and should be adjusted to your personal liking and cravings. The bilberries or lingonberries can be substituted with basically any fruit or berry imaginable: use the red or black currants in your freezer or finely cube an apple, whatever your heart desires (and cupboards provide). In the winter I suggest trying pomegranate or citrus fruits. In this version, I use oat milk as the liquid, but you can use regular milk, soy milk, rice milk, fruit juices etc. The yogurt is not a mandatory part of the porridge but it gives a nice tang and also helps with the creamy texture. It can be omitted or replaced with vegetable based yogurt. I have not seen any reason to add any sweeteners to the porridge beyond the berries and fruits, but you can add some sugar or use naturally sweet rice milk. You can also drizzle some honey on top of the porridge just before eating. If you’re fan of spices, you can add some cinnamon or cardamom to the porridge, but remember that a little goes a long way; the spices easily overpower other flavours in the porridge. Protein lovers can add a spoonful of protein powder too.

So, this porridge recipe can be used as a base to make a new porridge for every day of the week, so you won’t grow bored anytime soon. It also helps scheduling your mornings as you don’t need to cook – your porridge is waiting for you in the fridge already.

Overnight Oats with berries
1 portion

Ingredients

1-1½ dl jumbo rolled oats
2 tbsp. frozen bilberries or lingonberries
1 tsp. bilberry or lingonberry powder
1 tbsp. ground linseeds
1 tbsp. Turkish yoghurt
½-1 dl oat milk

  • Mix all the ingredients in a bowl. Add enough oat milk to make the mixture soggy; the oats will absorb a lot of liquid. Put the bowl in the fridge overnight. The porridge is ready for eating in the morning.

Tip! You can garnish the porridge with more berries, seeds, nuts, coconut flakes etc. If you crave sweetness, drizzle some honey on your porridge.

There you go! What do you think? Have you already tried overnight oats, or is the idea of cold porridge just too weird?

-Toni

 

Thai Red Curry Lentil Soup

/ tonijv / 5 kommenttia

Hei siellä!

Tässä ehti lipsahtaa muutama viikko radiohiljaisuutta edellisen postauksen jälkeen. Vähän on ollut kevyttä syyslomailua sun muuta, mutta nyt on aika palata ruotuun. Ilmoittauduin myös auktorisoidun kääntäjän tutkintoon, joka on ensi kuussa, joten täytyy alkaa harjoitella siihenkin.

Leipominen on kiinnostanut viime aikoina pitkästä aikaa poikkeuksellisen paljon, ja muutama sellainen resepti on tuloillaan. Kokkaillaanpas kuitenkin jotain suolaista välillä kuitenkin, ettei täysin sokerihuuruissa tarvitsisi kuitenkaan kulkea. Tämä keitto on yksi Ottolenghin kirjojen suosikkiresepteistäni, ja se on varma karkottamaan kylmyyden ja täyttämään vatsan; tämän keiton jälkeen raavainkaan lihansyöjä ei nimittäin valita kasvisruoan olevan kevyttä höttöä. Punaiset linssit maustetaan thaimaalaisittain punaisella curryllä ja surautetaan tasaiseksi sopaksi. Nälkä ja kylmyys pysyvät takuulla tovin loitolla.

Keiton pääasiallinen maustaja on valmis punainen currytahna, jota saa melkeinpä kaikista marketeista. Sen makuja kuitenkin syvennetään lisäämällä sitruunaruohoa ja kaffirlimeä, joita saa pakasteena thaikaupoista ja isoista marketeista (sitruunaruohoa vihannesosastolta, kaffirlimeä kuivattuna maustehyllystä). Pelkällä tahnallakin kuitenkin pärjää, joten puuttuvien mausteiden takia soppaa ei kannata jättää keittelemättä. Entistä ruokaisemmaksi keiton saa heittämällä mukaan myös palan bataattia tai perunaa.

Linssikeitto punaisella curryllä
by Yotam Ottolenghi
3-4 annosta

Ainesosat

1 sipuli
3 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
1 sitruunaruohon varsi
4 kaffirlimenlehteä (pakasteesta) tai 8-10 kuivattua (marketeissa maustehyllyssä)
250 g punaisia linssejä
7 dl (kuumaa) vettä
1 purkki kookosmaitoa tai -kermaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limemehua

Päälle: sugar snaps -herneitä tai muuta vihreää, korianteria, chiliöljyä

–        Pilko sipuli, kuumenna kattila keskilämmöllä ja lisää siihen öljy. Kuullota sipulia kattilassa noin 10 min miedolla lämmöllä, älä ruskista.

–        Lisää kattilaan currytahna, paista minuutin verran sipulin kanssa

–        Lisää kaffirlimenlehdet, linssit, kuuma vesi ja kaulimella pehmennetty sitruunaruoho. Sekoita ja kiehauta. Laske sitten lämpötilaa niin, että keitto kiehuu hiljalleen noin 20 min, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä.

–        Ota kattila pois liedeltä, poista sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää kookosmaito tai -kerma, soija ja limemehu. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Laita kattila takaisin hellalle ja kuumenna uudestaan.

–        Keiton päälle kannattaa ripotella jotain vihreää ja rapeaa. Jos käytät tuoreita sugar snaps -herneitä, kiehauta niitä minuutin verran ja silppua ohuiksi viipaleiksi. Pakastetut herneet voi vaan sulattaa lämpimässä vedessä ja pilkkoa. Revi korianteria vähän pienemmäksi.

–        Kauho keitto lautaselle, lisää päälle herneitä, korianteria ja chiliöljyä halutessasi.

Vinkki!

Voit tehdä itse mausteista chiliöljyä kuullottamalla kattilassa sipulia, valkosipulia, inkivääriä, punaista chiliä ja curryjauhetta tilkassa öljyä viitisen minuuttia. Lisää sitten muutama desi öljyä, anna maustua puolisen tuntia ja siivilöi mausteöljy pulloon. Säilyy jääkaapissa kuukauden.

Sellainen soppa tällä viikolla, mitäs piditte?
Ensi kerralla ehkäpä jotain makeaa taas…

-Toni

—

Hi folks!

It’s been a quiet couple of weeks here, sorry for that. I’ve been having a little time off, but it’s time to step back in the game. So back to writing and back to practising for the certified translator exam next month that I signed up for, yikes!

Lately I have been interested in baking, more than in many years. Therefore, there might be some sweet and fluffy recipes coming your way, but let’s make something savoury this time. This lentil soup is one of my favourite recipes from Ottolenghi, and it’s sure to keep the cold at bay and your tummy full. Even the most hardcore carnivore won’t complain how vegan food is too light and dissatisfying after eating this. The red lentils are seasoned with red curry paste and then blitzed to a velvety consistency. You won’t have to worry about cold or hunger for a while.

The main flavour component here is the red curry paste that is widely available in markets. Additional lemongrass and kaffir lime leaves are thrown in to deepen the flavour, but you can skip them if you can’t find them; the paste should already have some in its ingredients. If you want to make the soup even heartier, throw in a piece of sweet potato too!

Thai Red Curry Lentil Soup
by Yotam Ottolenghi
3-4 servings

Ingredients

1 onion
3 tbsp. oil
2 tbsp. red curry paste
1 stem of lemongrass
4 kaffir lime leaves (frozen) or 8-10 dried
250 g red lentils
7 dl hot water
1 can coconut milk or cream
2 tbsp. soy sauce
2 tbsp. lime juice

For serving: sugar snap peas or something else that is green and crunchy, coriander and chilli oil.

–        Chop the onion. Heat a kettle on medium heat, add the oil and onion. Cook the onion for about 10 minutes, but do not brown.

–        Add the red curry paste and cook for a minute.

–        Add the lime leaves, bashed lemongrass, lentils and hot water. Mix and bring to a boil. Lower the heat and let simmer for about 20 minutes, until the lentils are completely soft.

–        Remove from heat and take out the lime leaves and lemongrass. Blitz the soup with a blender or an immersion blender until the soup until completely smooth. Add the coconut milk, soy sauce and lime juice, mix. Taste and add seasonings, if necessary. Heat the soup again, and it’s ready for serving.

–        If you use fresh sugar snaps, boil them for a minute before slicing. Frozen sugar snaps don’t need to be cooked, just thaw them and slice. Shred the coriander.

–        Serve the soup with the sugar snaps and coriander and optionally with chilli oil.

Tip!

You can make your own spicy chili oil by frying some onion, garlic, red chili, ginger and curry powder with some oil for 5 minutes. Add more oil and let infuse for 30 minutes before pouring through a sieve into a bottle or jar. Keeps in the fridge for a month.

That’s it folks, does this soup tickle your fancy?
Next time I might serve something sweeter…

-Toni


Pollo Saltimbocca

/ tonijv / Jätä kommentti

Tämäkin tarina alkaa samassa paikassa kuin moni muukin, eli vihannesosastolla. Olin marssinut markettiin ihan muissa asioissa, mutta vihannesosastoa ohittaessani nenääni lehahti tuoksu, jota ei voinut jättää huomioimatta – nimittäin tuore salvia. Sen tuoksu on yrteistä huumaavimpia, mutta keittiössä se voi olla vähän haastava, koska liian isoina annoksina sen saippuamaiset aromit tulevat liian voimakkaasti esiin.

wp-1474478077882.jpg

Salvian lisäksi keräsin sitten koriin vielä luomubroilerin rintafileitä ja pancettaa, eli Pollo Saltimboccan ainekset. Saltimbocca on italialainen klassikkoruoka, joka yleensä tehdään vasikanfileestä. Nimi tarkoittaa suuhun hyppäävää, niin hyvää sen väitetään olevan.

Pancetta on italialaisten hienostuneempi versio pekonista: se on ilmakuivattua, kuten pekoni, mutta se usein se leikataan paperinohuiksi viipaleiksi. Juuri ohuus on edukseen tässä reseptissä, koska ohut pancetta paistuu nopeasti ja pysyy rapeammaksi kanan ympärillä kuin pekoni. Pancettaa saa usein lihakauppiailta, mutta ainakin Prismoissa moista on näkynyt prosciutton tapaan pakattuna. Pancettan asemasta voi kuitenkin käyttää myös prosciuttoa tai pekonia.

Tämä resepti on suurpiirteinen; käytä siis mausteita ja muita ainesosia rohkeasti oman maun mukaan. Koko ruokalaji myös rikkoo monia italiaisten ruokailusääntöjä, koska siellä on yleensä tapana syödä pasta erikseen primo piattona ja proteiini vasta sen jälkeen secondona. Myöskään pastaa ja kanaa ei yleensä syödä yhdessä. Suotakoon tämä kuitenkin meille pohjoisen oudoille lantunnakertajille.

wp-1474477670582.jpg

wp-1474477676651.jpg

Pollo Saltimbocca

broilerin rintafileitä, yksi per syöjä
pancettaa, prosciuttoa tai pekonia
tuoretta salviaa
voita
suolaa ja pippuria

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  • Kuivaa rintafileet ja rouhi niiden päälle hieman suolaa ja pippuria.
  • Leikkaa rintafileiden sivu auki pienellä ja terävällä veitsellä. Sujauta sisään voiviipale ja muutama salvianlehti.
  • Kääri pancettaa tai pekonia rintafileiden ympärille, ainakin muutama siivu per filee. Kiinnitä tarvittaessa cocktailtikulla.
  • Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lorauta siihen öljyä ja paista rintafileiden molemmat puolet kullanruskeiksi. Siirrä uunivuokaan ja laita uuniin 10-15 minuutiksi, tai kunnes rintafileiden paksuimman kohdan sisälämpötila on 70 astetta.
  • Ota fileet uunista ja anna levätä hetki ennen tarjoilua. Poista cocktailtikut, jos käytit sellaisia (tämä on tämän reseptin vaikein kohta!).

Salviapasta

80-100 g hyvää pastaa per syöjä
suolaa ja pippuria
tuoretta salviaa
voita
luomusitruunan kuori ja mehu
pecorinoa tai parmesaania

  • Keitä runsaasti vettä suuressa kattilassa, suolaa kunnolla ja keitä pasta al denteksi paketin ohjeen mukaan. Ota talteen kahvikupillinen keitinvettä ja valuta pasta.
  • Samalla kun pasta kiehuu, sulata pienessä kattilassa reilusti voita. Lisää kuumaan voihin silputtua salviaa kourallinen ja paista hetki. Raasta mukaan myös luomusitruunan kuori ja purista vähän sitruunamehua.
  • Sekoita salviavoi ja pasta. Jos pasta tuntuu kuivalta, lisää vähän talteen otettua keitinvettä. Raasta sekaan vielä pecorinoa tai parmesaania ja rouhi mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile kanan kanssa.

Tulvaisuuden arkiruokaklassikko, eikö vain? 😉

-Toni

wp-1474477695916.jpg

—

This story begins like many before it: me wondering around the produce section. This time I was actually in the market for something else entirely, but an intoxicating scent of fresh sage commanded my attention when I walked past the herb section. Sage is a magnificent herb but some find it tricky to use because it may come off as soapy when used excessively.

So, after picking the sage I also picked a packet of organic chicken breast fillets and some pancetta – ingredients for Pollo Saltimbocca. Saltimbocca is an Italian classic dish, made originally with veal fillets wrapped in pancetta or prosciutto and flavoured with sage leaves. The very descriptive name means jumps in mouth.

Pancetta is the Italian version of bacon, though an elegant variant: it is cured like bacon, but not smoked, and it is cut paper thin. The thinness is crucial here: the thin pancetta crisps well wrapped around the chicken and retains its crispness longer. Pancetta is often available in delis and butcher shops, but here in Finland it’s sometimes found in large supermarkets too. Pancetta can be substituted with prosciutto or bacon for this recipe.

The recipe is quite general; you can adjust the measurements to your taste. This dish breaks many Italian codes: there it is common to eat pasta first as a separate course (primo piatto) and the protein after that as secondo piatto. Furthermore, chicken and pasta are rarely combined. But we are weird turnip eaters here in the North, we are allowed to mix it up a bit.

Pollo Saltimbocca

chicken breast fillets, one per person
pancetta, prosciutto or bacon
fresh sage
butter
salt and pepper

  • Pre-heat the oven to 175 Celsius.
  • Dry the chicken fillets and season them with salt and pepper.
  • Use a small and sharp knife to cut the fillet open from the side. Slip a slice of butter and a couple sage leaves inside.
  • Wrap the fillets in pancetta, use at least two strips per fillet, and secure with a wooden cocktail skewer if necessary.
  • Heat a frying pan, pour in some oil and fry the fillets a couple of minutes on both sides to get a nice golden colour. Transfer then into an oven dish and put in the oven for 10-15 minutes, or until a thermometer shows 70 degrees Celsius in the thickest point of the fillets.
  • Take out the fillets and let rest a couple minutes before serving. Remove the cocktail skewers, if you used them (this is by far the hardest part of this recipe!).

Sage pasta

80-100 grams of good pasta for each person
salt and pepper
fresh sage
butter
zest and juice of an organic lemon
pecorino or parmesan

  • Boil lots of water in a large pot and season with a copious amount of sea salt. Boil the pasta to al dente according to the instructions on the packet. Save a cup of the water and drain the pasta.
  • While the pasta is boiling, melt a generous amount of butter in a small pan. Add a handful of roughly chopped sage leaves and cook for a minute. Add grated lemon zest and juice. Mix the sage butter with the pasta. If the pasta feels dry, add a little of the saved water. Add some grated pecorino or parmesan and grind in some black pepper. Add salt if necessary. Serve with the chicken saltimbocca.

A future everyday classic, I’m sure 😉

-Toni

Pihjalanmarjamarmeladi | Rowanberry Marmalade

/ tonijv / 1 kommentti

Syksy etenee tasaista tahtia ja ilma alkaa olla jo varsin kirpeä. Nukuin viime yön riippumatossa ulkona, ja kahdesta untuvamakuupussista huolimatta tuli hieman kylmä jo. Upea auringonnousu kuitenkin oli lievän palelemisen arvoista.

wp-1474205858881.jpg

Tähän näkyyn oli varsin kiva herätä | It was quite nice waking up this view

Kylmien öiden myötä pihlajanmarjat alkavat olla parhaimmillaan. Yöpakkaset taittavat hieman marjojen hurjaa happamuutta, joten niistä kokkaillessa kannattaa joko odottaa, että lämpötila painuu pakkasen puolelle, tai sitten laittaa marjat pakkaseen yöksi ennen kokkailua. Kannattaa etsiä komeita ja pulleita marjoja kantava puu, joka ei olisi ihan autotien vieressä. Jokainen terttu tuntuu sisältävän jonkin verran kuivuneita ja pilkullisia marjoja, joten nypi tertuista vain parhaat marjat käyttöön. Pihlajanmarjat tulee keittää ennen käyttöä, koska niiden raa’at siemenet sisältävät vatsaoireita aiheuttavaa amygdaliinia.

wp-1474201735358.jpg

Legendaarisin pihlajanmarjaherkku on tietenkin kettukarkki, eli Fazerin Pihlaja. Pihlajan reseptihän ei ole aikoihin sisältänyt pihlajanmarjaa, mutta blogeista löytyy joitain pihlajanmarjaa sisältäviä marmeladireseptejä. Niissä käytetään hyytelöimisaineena agar agaria, eikä tuota levävalmistetta ainakaan marketeista tunnu löytyvän. Näihin marmeladeihin en tehnyt sitä valkoista raitaa, joka Fazerin versiossa on palan päällä ja alla. Periaatteessa sekin voisi onnistua, mutta ei liene vaivansa arvoinen.

wp-1474201706377.jpg

Tahmeat marmeladit verhotaan sokerihuntuun | The sticky marmalade gets a light sugar coating

Liivatetta en tällaiseen herkkuun halunnut käyttää, koska se tekee rakenteesta turhankin jämäkän. Lähes joka kaupan maustehyllyssä näyttää kuitenkin pyörivän Vegegel-niminen tuote, joka lupaa toimia liivatteen tavoin, mutta on täysin kasviperäinen. Se perustuu dekstroosin, johanneksenleipäpuujauheen ja karrageniin yhteisvaikutukseen. Lisäsin hyytymisen varmistamiseksi vielä pektiinipitoista marmeladisokeria, joten marmeladit pysyivät ihan kivasti kasassa. Pari kolme päivää marmeladeja sai kuitenkin kuivatella, joten näitä ei kannata havitella saman päivän herkuksi.

wp-1474201726528.jpg

Pihlajanmarjamarmeladit

Ainesosat

2½ dl pihlajanmarjoja + vettä keittämiseen
1 ½ omenaa (tai yksi iso)
5 dl vettä
2 dl Dansukker Hillo-marmeladisokeria
3 dl sokeria
3 pussia Vegegeliä
½ tl sitruunahappoa tai 1 tl viinihappoa tai loraus sitruunamehua
Erikoishienoa sokeria kuorruttamiseen.

  • Valikoi tarvittava määrä hyviä pihlajanmarjoja tertuista. Jos yöpakkanen ei ole vielä ehtinyt makeuttaa marjoja, laita ne pakkaseen yön yli.
  • Sulata marjat ja laita ne pieneen kattilaan. Poista omenista siemenkodat ja pilko omenat lohkoiksi. Laita omenat mukaan kattilaan ja lisää vettä sen verran että marjat ja omena peittyvät. Kiehauta ja anna kiehua keskilämmöllä 15-20 minuuttia. Kaada vesi pois ja soseuta marjat ja omenat. Paseeraa sose vielä siivilän läpi, jotta saat kauniin tasaisia marmeladeja. Sosetta tulisi olla noin 2,5 desiä.
  • Vuoraa vuoka leivinpaperilla, esimerkiksi suunnilleen A4-kokoinen uunivuoka käy hyvin. Paperin asettelu vuokaan on helpointa, kun rypistät paperin ensin tolloksi ja sitten avaat ja levität vuokaan.
  • Sekoita toisessa kattilassa vesi, sokerit ja Vegegel. Kiehauta liemi ja keitä muutama minuutti. Ota liemi pois levyltä ja sekoita siihen pihlajanmarjaomenasose ja happo. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten seos vuorattuun vuokaan. Jätä marmeladi hyytymään, se käy nopeammin kylmässä, esimerkiksi jääkaapissa tai pakkasessa. Anna marmeladin hyytyä vaikka yön yli tai ainakin useampi tunti, jotta palojen leikkaaminen on helpompaa.
  • Kun marmeladi on hyytynyt, leikkaa se veitsellä tai muoteilla paloiksi. Asettele varovasti palat leivinpaperin päälle kuivumaan toisistaan erilleen. Anna marmeladien kuivua huoneenlämmössä ainakin päivä, useampikin jos maltat. Kääntele paloja muutaman kerran, jotta ne pääsevät kuivumaan kaikilta sivuiltaan.
  • Marmeladit ovat valmiita, kun niiden pinta ei ole enää märkä. Pyörittele marmeladit vielä erikoishienossa sokerissa (Siro), jotta saat marmeladeihin kauniin pinnan, eivätkä ne tarraa toisiinsa kiinni. Marmeladit säilyvät huoneenlämmössä, mutta niiden sisältämän kosteuden vuoksi kuorrutussokeri liukenee hiljalleen, joten ne kannattaa syödä nopeasti.

Makeita hetkiä!

-Toni

—

The autumn has really arrived here and the nights are really crisp. I spent last night in a hammock and even though I had two down sleeping bags, I felt a little cold. The magnificent sunrise was totally worth it, though.

The rowans are full of gorgeous red berries at the moment here in Finland. The first night frosts make the extremely sour berries a little sweeter, so they can be made into marmalade sweets. This recipe is an homage to the legendary Pihlaja sweets by Fazer (that don’t include any rowan berries, despite their name that is Rowan in Finnish). I’m not sure if the things I used for these sweets are available outside Finland (or if rowans are common elsewhere, either) so I won’t translate the recipe now, but give me a shout if you want to try making these!

Sweet autumn days!

-Toni

wp-1474201698877.jpg

Key Lime Pie

/ tonijv / 2 kommenttia

Hei siellä!

Ylioppilaaksi kirjoitettuani tuossa sen sata vuotta sitten matkasin serkkuni vastaaviin juhliin Saksaan. Sillä reissulla kävimme Loccumin luostarin satumaisessa puistometsässä, ja samaisen luostarin myymälässä pisti silmään tämä kaunis muistikirja.

wp-1473332735702.jpg

En liene yksin tavassani ostaa hurmaavia muistikirjoja ja vihkoja ilman minkäänlaista tarvetta moisille. Tämä vihko kuitenkin huusi päästä käyttöön, joten käyttöönhän se otettiin. Aloin kirjoittaa reseptejä talteen sen käsin sidotuille sivuille.

Sittemmin kokkaustavat ja reseptinhallinta (tai pikemminkin sen puute) ovat muuttuneet, enkä ole vuosiin kirjaillut kirjaseen mitään. Silti kaivan sen säännöllisin väliajoin kaapista, sillä se sisältää kaikkein arvokkaimpia (leivonta)reseptejäni. Yksi niistä on porkkanakakku, joka on kerännyt ystäväpiirissäni legendaarista mainetta. Tulen varmasti kertomaan siitä myöhemmin, kun syysilmat hakkaavat päin naamaa ja sielu kaipaa lohturuokaa. Malttakaa siis vielä hetki.

wp-1473332740883.jpg

Tällä kertaa kuitenkin avasin reseptikirjan limepiirakan kohdalta. Tuo Floridan lahja maailmalle muodostui joitain vuosia sitten pakkomielteekseni, kiitos Dexterin. Aitoja meksikonlimettejä ei tule Suomessa vastaan, mutta kun valitsee mahdollisimman vihreitä persianlimettejä ja mielellään luomuna, niin oletettavasti päästään aika lähelle. Tämä persianlimetti on ilmeisesti meksikonlimetin ja sitruunan risteytys, joten osa aidon limetin raikkaudesta on kuulemma kadonnut. Enemmän loputtoman kiehtovista sitrushedelmistä kannattaa lukea Jorma Koskisen häkellyttävän perusteellisilta Sitrussivuilta.

wp-1473333617706.jpg

Sitrukset kannattaa ostaa luomuna, erityisesti jos käyttää kuoren

Kaikkein alkuperäisimmissä resepteissä tämä piirakka tehdään munalla hyydytetystä maidosta tai kermasta, joka maustetaan limetin mehulla ja kuorella. Itse en ole koskaan edes kokeillut tätä tapaa, joka sinänsä vaikuttaa erittäin hyvältä myös, koska jos siinä Dexterin jaksossakin todettiin, että paras piirakka syntyy kondensoidusta makeasta maidosta. Tätä makeaa maitotiivistettä saa tätä nykyä jo vähänkin isompien ruokakauppojen säilykehyllystä, ja se nopeuttaa piirakan tekemistä huomattavasti. Samalla juoksettumisen mahdollisuus katoaa myös kokonaan.

Tämä piiras muuten valmistuu yllättävänkin nopeasti. Jos marengin korvaa kermavaahdolla tai jättää kokonaan pois, piirakanteko nopeutuu entisestään. Gluteenitonkin siitä tulee, kun käyttää gluteenittomia keksejä pohjaan.

Key Lime Pie

Pohja
200 g digestivekeksejä
50 g voita

Täyte
1 tlk kondensoitua maitoa (huom! ei karamellisoitu)
6 kananmunan keltuaista
3 luomulimeä
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
2 valkuaista
100 g hienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 tl sitruuna- tai limemehua

  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Piirakan voi tehdä joko piirakka- tai irtopohjavuoassa. Jos käytät piirakkavuokaa, voitele se. Jos käytät irtopohjavuokaa, pingota pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja voitele reunat.
  • Jauha digestivekeksit monitoimikoneessa tai blenderissä jauhoksi. Jos et omista moista rakkinetta, laita keksit suljettavaan pussiin ja hakkaa kaulimella murskaksi. Pyri saamaan murskasta mahdollisimman hienoa.
  • Sulata voi liedellä kasarissa tai mikrossa. Sekoita voisula keksijauhoon ja nypi tasaiseksi. Levitä massa piirakka- tai irtopohjavuokaan tasaiseksi pohjaksi, myös reunoille niin ylös kuin saat.
  • Esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia. Ota pohja jäähtymään ja valmista täyte.
  • Erottele munankeltuaiset kulhoon. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja ripaus vaniljajauhetta. Raasta limeteistä vihreä kuori ja purista mehu. Mausta täyte kuoriraasteella ja mehulla.
  • Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle. Laita uuniin ja paista 15-20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt. Se saa olla vielä vähän hyllyvää, mutta ei ole enää nestemäistä.
  • Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kaunis ja kiiltävä marenkivaahto muodostuu. Lusikoi tai pursota marenkia piirakan päälle ja kypsennä vielä muutama minuutti uunissa, kunnes marengin pinta ruskistuu hieman.
  • Jäähdytä tunnin verran jääkaapissa ja tarjoile marjoilla tai limettiviipaleilla koristeltuna.

Herkullista viikinloppua!

-Toni

wp-1473072094428.jpg

Vika piissi! The last piece!

—

Hi there!

When I graduated from upper secondary school a hundred years ago, I went to Germany to celebrate my cousin’s graduation. While there, we went to the amazing Loccum forest, and in the abbey’s gift shop I found a wonderful handmade notebook.

Like probably so many others, I like to buy pretty little notebooks without any need for them. This one was just too pretty to be left without a purpose, so I started scribbling recipes in it. Since then, my recipe management has changed but I still regularly take out this little book from the kitchen cabinet, as there are some precious recipes on its hand-bound pages. One of them is the carrot cake, which has acquired legendary status among my friends. I’ll be sure to tell about it later in the autumn, but this time I will tell you about another pastry that at one point was an obsession of mine, thanks to Dexter.

The Key Lime Pie is Florida’s gift to the world. It’s wonderfully tangy and sweet at the same time, and delightfully easy to make with this recipe. The original pie was made with real Mexican limes, or Key limes, which are not available in Finland. The variation of limes sold worldwide, Persian lime, is actually a cross between Mexican lime and lemon, so it has lost some of its original bitterness and zeal. I encourage you to choose organic limes with deep green zest to get as close to the original limes as possible. Should you be interested about the world of citrus, I strongly recommend visiting the incredibly thorough Citrus Pages.

The shortcut I take in this recipe is the condensed milk. Apparently the authentic Key Lime Pies are made with custard made of egg yolks and cream. However, I really like the ease of use and flavour the condensed milk brings, so I chose that way. And also that’s what was preferred in Dexter.

This pie is quick to make, especially if you use whipped cream instead of meringue, or serve the pie with berries and lime slices without a white fluffy cloud. It’s delicious either way. You can make it gluten free by choosing gluten free biscuits for the crust.

Key Lime Pie

Crust
200 grams  of digestive biscuits
50 grams of butter

Filling
1 can of condensed milk (not the caramelised kind)
6 egg yolks
3 organic limes
pinch of vanilla powder or extract

Meringue
2 egg whites
100 grams of caster sugar
1 tsp corn or potato starch
1 tsp lime or lemon juice

  • Preheat oven to 175 degrees Celsius. Butter a pie pan or a cake tin. If using a spring form, tighten a piece of baking sheet between the bottom and the sides.
  • Crumble the crackers to a fine powder in a mixer, or put them in a bag and bash with a rolling pin. Try to get as smooth a powder as possible.
  • Melt the butter and mix with the smashed crackers. Spread the crust evenly in the pie or cake pan, on the sides too. Bake in the oven for 10 minutes, remove and let cool while you make the filling.
  • Separate the egg yolks. Pour the condensed milk in the bowl with the yolks and mix. Grate the green zest of the limes and squeeze the juice. Flour the filling with the lime zest, juice and a sprinkle of vanilla powder or extract.
  • Pour the filling onto the cooled crust and put in the oven. Cook for 15 to 20 minutes, or until the filling has set. It can be a bit wobbly, but not liquid.
  • To make the meringue, whisk the egg whites to a fluffy foam in a clean bowl. Add the sugar, starch and lemon or lime juice and continue beating until the meringue is glossy and sturdy. Spoon or pipe the meringue on the pie and cook for a couple minutes more, until the meringue browns a bit.
  • Cool the pie and serve with fresh berries and limes wedges.

Have yourselves a delicious weekend, folks!

-Toni

 

 

Ribollita

/ tonijv / Jätä kommentti

Kun syksyn viileys alkaa hiipiä luihin ja ytimiin, tarvitsee laittaa soppa tulille. Keitot ovat yleisestikin täydellistä syys- ja talviruokaa kaikessa lämmittävyydessään, mutta muutama on ylitse muiden. Yksi niistä on toscanalainen ribollita, leipäkeitto.

Marketista löytyi cavolo neroa (tai mustakaalia tai palmukaalia tai dinosauruskaalia tai miksi ikinä niitä tummavihreitä soikeita lehtiä haluaakaan kutsua), jolloin kaikki keiton ainekset olivatkin kasassa. Tämä keitto nimittäin koostuu sellaisista ruoka-aineista, joita pidän kaapeissa pahan päivä varalle: pavuista, porkkanasta, selleristä, sipulista ja säilyketomaateista. Kuivahtanut vaalea leipäkin on tavallaan keittiöni perusvarustusta, koska sitä yleensä valitettavasti lojuu työtason nurkissa.

wp-1472498347909.jpg

Niin siitä leivästä vielä: sen täytyy oikeasti olla kuivahtanutta. Ei riitä, että ostaa kaupasta vaalean leivän ja paahtaa sitä, sillä tovin keitossa lilluessaan tuore leipä vain hajoaa. Kuiva leipä sen sijaan säilyttää muotonsa hämmentävän hyvin ja kerää herkullista lientä kuin sieni. Jätä siis se leipä viimeistään edellisenä iltana kuivumaan pöydälle.

wp-1472498337092.jpg

Ribollita valmistuu vajaassa tunnissa, mutta nimensä mukaisesti se on parhaimmillaan vasta toisen lämmittämisen jälkeen. Älä siis syö kaikkea kerralla, vaan jätä seuraavallekin päivälle vielä tilkka.

Ribollita

100 g cavolo neroa eli mustakaalia (lehtikaali käy korvikkeena myös)
1 tlk luomupapuja, valutettuna
2 porkkanaa
2 vartta selleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1-2 litraa kasvislientä
1 tlk kuorittuja luomusäilyketomaatteja
Kuivahtanutta vaaleaa leipää
yrttejä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

  • Kuori ja kuutioi porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuutioi myös sellerinvarret.
  • Laita suuri kattila keskilämmölle lämpiämään. Kaada kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja heitä perään kuutioidut kasvikset.
  • Kuullota kasviksia kymmenisen minuuttia, kunnes pehmentyvät. Lisää kattilaan yrttejä, ainakin rosmariini, timjami, oregano ja laakerinlehti käyvät. Kuivatut sopivat oikein hyvin. Kaada kattilaan myös tomaatit mehuineen. Sekoita.
  • Lisää kattilaan kasvislientä (tai kuumaa vettä ja kasvisliemikuutio) sen verran, että kasvikset peittyvät. Mausta suolalla ja sekoita. Kiehauta, laske lämpötila matalaksi ja anna hautua kannen alla puoli tuntia. Sekoita välillä ja lisää lientä tarvittaessa
  • Kun kasvikset ovat saaneet muhia tarpeeksi kauan, poista kattilasta yrttien varret ja laakerinlehdet, jos käytit sellaisia, ja riko tomaatit pienemmiksi paloiksi kauhalla. Lisää keittoon valutetut ja huuhdellut valkoiset pavut, sekoita ja keitä muutama minuutti.
  • Leikkaa mustakaalin lehdistä kova keskiruoto pois ja viipaloi lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali soppaan, sekoita ja keitä taas muutama minuutti.
  • Kuutioi leipä noin 3cm x 3 cm paloiksi. Lisää leivänpalat keittoon, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kauho lautaselle ja koristele leipäsiivuilla ja esimerkiksi lehtipersiljalla. Kaunista keitto on kyllä ilman koristeitakin.

Jos tämän jälkeen on vielä vilu, niin se ei ole ainakaan ruoan syy. Ehkä on aika kaivaa villasukat esiin. Syksyn pimeissä illoissa ja viileydessä on jotain rauhoittavaa, erityisesti kun saa kietoutua taas villakerroksiin ja lukea T.S. Eliotin Wastelandia. Alkusyksy on tummuvien sävyjen ilotulitusta, joka ei kestä kauaa, joten siitä kannattaa nauttia niin paljon kuin ehtii.

-Toni

wp-1472498362592.jpg

The yellow fog that rubs its back upon the window-panes,
The yellow smoke that rubs its muzzle on the window-panes
Licked its tongue into the corners of the evening,
Lingered upon the pools that stand in drains,
Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,
Slipped by the terrace, made a sudden leap,
And seeing that it was a soft October night,
Curled once about the house, and fell asleep.

T.S. Eliot

—

When the autumn chill creeps in, ‘tis time to make a soup. Hearty soups are perfect autumn and winter food, but some are basically mandatory for surviving the approaching winter. This is one of them, the Tuscan classic, Ribollita.

All I needed from the store for this warm hug of a soup was the cavolo nero, as all of the other ingredients are staples that I always keep around for rainy days: beans, carrots, celery, onion and canned tomatoes. Even the dried bread is practically ever-present as there’s usually some lying round the countertops.

About the bread: it really needs to by dried up and old. You can’t just buy some bread from the store, toast it and toss it in the soup; it will just turn to mush. Dried bread, on the other hand, keeps its form flawlessly and soaks up the delicious broth like a sponge. Need I say more?

Ribollita is ready within an hour, but don’t eat it in one go. Like its name suggests, Ribollita is best when re-warmed, so save some for tomorrow a well.

Ribollita

100g cavolo nero (kale works too)
1 tin of organic white beans, drained and rinsed
2 carrots
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
1-2 litres of vegetable stock
1 tin of peeled organic tomatoes
herbs, fresh or dried
salt & pepper
olive oil

  • Peel the carrots, onion and garlic. Dice along with the celery.
  • Put a large pot on medium heat, pour in a generous amount of olive oil and toss in the diced vegetables. Sauté for ten minutes until the vegetables are starting to soften.
  • Throw in some herbs, rosemary, thyme, bay leaves and oregano work fine. Pour in the tomatoes and their juice, mix. Cover the vegetables in vegetable stock, season with salt, bring to a boil and then bring down to a low simmer. Let stew for half an hour.
  • When the soup has had time to simmer, remove the bay leaves and possible herb stalks. Break the tomatoes with a spoon. Add the drained and rinsed beans. Mix and let simmer for a couple of minutes.
  • Remove the hard stalks from the cavolo nero and slice them into nice bite sized bits. Throw them in the pot, mix and let simmer again for couple of minutes.
  • Cut the bread into 3cm x 3cm pieces. Add the bread pieces into the soup, mix, let rest for a couple of minutes. Season with black pepper and salt, if necessary.
  • Ladle onto plates, serve with more sliced bread and garnish with parsley. Though it doesn’t really need garnish, looks very pretty on its own.

If you’re feeling chilly after this, it’s not the food’s fault. Maybe it’s time to take out the woolly socks. I really do like these dark and chilly early autumn days, there’s something very calming about the darkening nights and the suddenly cooled air, especially when you can wrap yourself in layers of wool and read T.S. Eliot while watching the darkness fall outside. The early autumn is fireworks of the deepening colours, enjoy it while it lasts!

-Toni