Valkopapuhummus | Cannellini Bean Hummus

No kas, helmikuussa mennään jo. Päivissä alkaa olla viimein sen verran valoa, että usko kevääseen palaa synkkään mieleen ja kuva piirtyy kameran kennolle luonnonvalossa. Hanki tuntuu vielä vaan kasvavan, vaikka minun puolesta talvi saisi alkaa jo päättyä. Pakkanen on sentään jaksanut paukkua tänä talvena, eikä loskakeliä ole ollut viikkoihin. Juoksulenkit pakkasessa ovatkin olleet parasta viime aikoina.

Talvihan on tietenkin lohturuoan kulta-aikaa, koska tuhdit maut ja yksinkertaiset ja hyvin säilyvät raaka-aineet valtaavat keittiön. Keittelin pitkästä aikaa tätä huikeaa papukeittoa, ja papuja jäi hieman yli. Rupesin muistelemaan mitä muuta olen niistä tehnyt, valkopapupaketti kun on kuivakaapin vakiovalikoimassa jo pitkään keikkunut. Ottolenghin valkopapuhummus palasi mieleeni ja sitähän piti ensi tilassa vääntää. Onneksi se on äärimmäisen helppoa ja nopeaa, eikä vaadi mitään kovin erikoisia raaka-aineita, tahiniakin kun alkaa olla jopa pikkumarketeissa tätä nykyä. Lisäksi luin juuri, että kikherneet uhkaavat loppua maailmasta, joten jo siksikin kannattaa kokeilla niille vaihtoehtoisia palkokasveja. Ja totta puhuakseni tämä hakkaa kikhernehummuksen aika helposti.

OI001377-01.jpeg

Kun hummus koostuu 90 % yhdestä raaka-aineesta, lienee selvää että kyseisen raaka-aineen laatu näyttelee varsin isoa roolia lopputuloksessa. Tarjolla on siis kaksi vaihtoehtoa: ostaa tölkillinen kypsiä papuja, jolloin pääsee ällistyttävän nopeasti nauttimaan perushummusta, tai sitten keitellä pavut itse, jolloin aikaa menee liotuksineen yli vuorokausi, mutta makukin on muista maailmoista. Hyvä että on kuitenkin vaihtoehtoja.

Jos päädyt käyttämään kuivattuja papuja, liota niitä yön yli vedessä ja keitä sitten kypsiksi maustavien kasvisten kanssa. Kypsyessään pavut imevät sienen lailla makua liemestä, joten niitä voisi popsia sellaisenaan lusikalla. Ja tosiaan niistä saa myös tuon papukeiton tehtyä vartissa, joten keitä saman tien isompi satsi.

Tahinin ja sitruunan määrää voi säätää oman maun mukaan, tahinin voi jopa jättää pois niin halutessaan. Mausta kuitenkin aika kevyesti, varsinkin jos keitit pavut itse: loistavaa makua ei kannata peittää liikaa.

OI001382-01.jpeg

 

Valkopapuhummus

Keitetyt pavut
250 g kuivattuja valkoisia papuja
(1 tl leivinjauhetta)
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

  • Laita kuivat pavut kattilaan ja peitä runsaalla vedellä. Voit lisätä mukaan lusikallisen leivinjauhetta, joidenkin mukaan se edesauttaa papujen nesteytymistä. Anna liota yön yli ja kaada sitten vesi pois.
  • Peitä pavut uudestaan vedellä ja laita kattila hellalle. Lisää kattilaan kuorittu kokonainen sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, laakerinlehdet, suola ja sellerinvarsin muutamassa osassa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedosti poreillen reilu tunti tai kunnes pavut ovat mureita. Anna jäähtyä liemineen. Ongi kasvikset ja laakerinlehdet pois, sikäli kun se onnistuu.
  • Jos et käytä kaikkia papuja heti, säilö ne keitinliemessään jääkaapissa. Pitäisi säilyä viikonverran ainakin.

Valkopapuhummus

1 annos keitettyjä papuja (yllä) tai 2 tlk laadukkaita kypsiä papuja
2 rkl tahinia
½ sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
½ dl oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria

  • Valuta pavut ja laita ne tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja heitä se mukaan. Aja tasaiseksi.
  • Lisää mukaan tahini, oliiviöljy, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Aja jälleen tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suola tai sitruunamehua,
  • Kaavi hummus kulhoon, koristele oliiviöljyllä ja persiljalla (ja za’atarilla jos kaapista löytyy). Syö dippinä, levitä leivälle tai käytä pitaleipien täyttämiseen.

Toivottavasti maistuu! Kirkasta helmikuuta kaikille!

-Toni

 

OI001385-01.jpeg

Hi!

Suddenly it’s February! The days here in the North are getting a bit longer (praise Thor), and a darkened Northern mind realises that the Spring might yet again arrive after all. Also, there’s enough light to take a photo once every now and then. The snow seems to be piling on, nonetheless, and the spring isn’t exactly around the corner. At least the temperature has been sub-zero mostly, so there’s snow and not slush. Running in the frozen forests has been wonderful this year.

Winter is, of course, the season of the comport food as hearty flavours and simple ingredients have the centre stage. One of these days I was cooking this wonderful bean soup and I tried to remember what else have I cooked with those dried cannellini beans that have been sitting in my pantry since forever. Then I remembered: Ottolenghi’s cannellini bean hummus that is so simple, so elegant and oh-so-tasty. Especially when you take the extra step of cooking the beans yourself with some vegetables. It’s also a very timely recipe: I recently read that there’s a serious chickpea shortage and prices are soaring. It’s a good time to be looking at alternatives. Honestly, though, I prefer this recipe to the traditional chickpea version.

When the beans make up 90% of the hummus, it should be exceptionally clear that the quality of the beans is paramount. From here, two paths fork: you can buy (good quality) canned beans and be eating a nice hummus in 10 minutes, or you can cook the beans yourself in aromatic broth and make a hummus worth fighting for. That will take you more than a day but I promise you it’s worth it. Additionally, you can make the aforementioned soup with the same beans, so boil a big batch while you’re at it.

You can adjust the amount of tahini and lemon to your taste, or you can drop the tahini completely. Season the hummus quite lightly, especially if you cooked the beans yourself; you don’t want to overshadow the great flavour.

Cannelini Bean Hummus

Cooked beans
250 g dried cannellini beans
(1 tsp. baking powder)
1 onion
1 stalk of celery
2 garlic cloves
2 bay leaves
1 tsp. salt

  • Place the dried beans in a pot and cover with water. You can add a spoonful of baking powder; some say it helps to hydrate the beans. Leave to soak overnight and strain.
  • Cover the soaked beans with fresh water, add a peeled onion and the garlic cloves, bay leaves, celery stalk cut in two, and a teaspoon of salt. Place on heat, bring to a boil and let simmer for about an hour, or until the beans are tender. Let cool with the broth. Fish out the veggies and bay leaves, if they are still solid.
  • If you don’t use all the beans right away, store with the broth in the fridge for up to a week.

Cannellini Bean Hummus

1 portion of cooked beans (above) or 2 cans of cooked cannellini beans
2 tbsp. tahini
½ lemon, juiced
1 garlic clove
½ dl olive oil
Salt and pepper

  • Strain the beans and place in a blender. Peel and chop the garlic clove and add it to the beans. Blitz until smooth.
  • Add the tahini, olive oil, lemon juice, and pinch of salt and pepper. Blitz to mix evenly. Check the seasoning and add salt or lemon juice, if necessary.
  • Scoop the hummus into a bowl and garnish with olive oil and parsley (and za’atar, should you have some). Serve as a dip, spread on a nice slice of bread, or use to fill pita breads.

Hope you enjoyed that! Have a wonderful February!

-Toni

OI001372-01.jpeg

Spicy Beans on Toast

Jaahas, long time no write. Tällä kertaa pitkän paussin syynä ei ole ainoastaan vähäinen keittiössä vietetty aika, eikä edes päivänvalon vähäisyys ja sen aiheuttama valoisien kuvausaikojen harvinaisuus. Viime kuun lopussa kävi nimittäin niin, että sain vakituisen päivätyön, joten aika on ollut niin sanotusti hieman kortilla. Tarkoitus olisi kuitenkin silloin tällöin kirjoitella tännekin, joten ällös huolehdi. Käännöstoimeksiantoja ja muita töitä otan myös vastaan kuten ennenkin.

Se siitä tilannepäivityksestä, tuli nimittäin kokkailtua ja kuvailtua pitkästi aikaa jotain uutta ja maukasta. Sunnuntailounaalle piti keksiä jotain, ja koska en ole käynyt kunnolla kaupassa ainakaan viikkoon, montaakaan tuoretta ainesta ei ollut käytettävissä. Sen sijaan kuivakaapit pullistelevat kaikennäköisiä säilykkeitä ja pussukoita, joita olen tilaillut erinäisistä alennusnettikaupoista. Katselin pitkää riviä erilaisia paputölkkejä täysin ilman inspiraatiota ja päätin hakea jälleen kerran konsultaatiotukea kasvisruoan mestarilta, herra Ottolenghiltä. Ottolenghin reseptit kuitenkin vaativat yleensä pitkän listan tuoreita kasviksia ja yrttejä, mutta pienen tonkimisen jälkeen vastaan tuli resepti, joka mukaili brittiklassikko Beans on toastia. Ottolenghi tosin käytti kikherneitä, Lähi-Idän mausteita ja haudutti papuja tomaattikastikkeessa 5 tuntia (!). Vaikka olenkin slow foodin vankkumaton kannattaja, kuulostaa moinen hieman liioittelulta. Oikaisin ”hieman” lisäämällä reseptiin miso-tahnaa tuomaan samaa umamia, jota syntyisi tomaatista pitkän haudutuksen aikana. Aivan samanlainen lopputulos ei varmasti ole, mutta pirun herkullista kuitenkin.

OI001471-01.jpeg

Sipulien ja muiden makupohjan ainesten ajaminen tahnaksi saattaa sekin tuntua turhalta työvaiheelta, mutta toisaalta silloin säästyy kasvisten pilkkomiselta lähes täysin. Tahnaksi soseutettu makupohja myös kypsyy nopeammin, joten suosittelen kokeilemaan sitä. Jos käytössä ei ole monitoimikonetta tai sauvasekoitinta, voi sipulit ja muut kyllä hienontaa ihan veitsellä.

Lisäsin kastikkeeseen tosiaan muutaman lusikallisen miso-tahnaa tuomaan täyteläistä makua nopeasti. Käytän misoa paljon, joten sitä on aina jääkaapissani purkillinen. Tuo fermentoitu soijapaputahna säilyy ällistyttävän hyvin, joten kovin usein sitä ei tarvitse uusia. Puhdasta miso-tahnaa voi ostaa ainakin aasialaisista ruokakaupoista ja joidenkin isojen markettien Aasia-hyllystä. Saman asian voi kuitenkin hoitaa jokaisesta marketista löytyvillä misokeittoaineksilla, joissa pääraaka-aineen ainakin pitäisi olla miso-tahna. Tarkkaile kuitenkin suolan määrää, jos käytät misokeittoaineksia, koska ne ovat usein hyvin suolaisia.

OI001451-01.jpeg

Tähän pataan lenteli vähän kaikennäköisiä tahnoja ja mausteita, joita kaapeissa lojui, joten voit skippailla niitä varsin vapaasti. Makua voit muutenkin helposti säätää oman mieltymyksien mukaiseksi lisäämällä tai vähentämällä mausteiden määriä.

Beans on toast eli papumuhennos leivälle
2-4 annosta

Ainekset

Maustetahna
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 rkl tomaattipyreetä
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl misotahnaa
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl korianteria
½ tl jeeraa
1 tl savupaprikaa
1 tl chilijauhetta
1 rkl sokeria
(1 rkl tahinia)

½-1 tlk valkoisia papuja
½-1 tlk kikherneitä
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
oliiviöljyä

Lisäksi
leipäviipaleita
oliiviöljyä
pehmeäksi keitettyjä kananmunia
suolaa ja pippuria
(za’atar-mausteseosta)

  • Tee ensin maustetahna: kuori ja pilko sipulit muutaman osaan ja laita monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen. Mittaa tahnan loput ainekset mukaan ja surauta tasaiseksi. Saman pitäisi onnistua myös sauvasekoittimella.
  • Laita kannellinen kastikekasari tai kattila lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kasariin vähän oliiviöljyä ja kaavi maustetahna pannulle. Paista tahnaa muutama minuutti.
  • Valuta ja huuhtele pavut ja kikherneet. Lisää ne pannulle ja sekoita tahnan kanssa. Lisää sitten tölkillinen tomaattimurskaa. Täytä tyhjä tölkki puoliksi vedellä ja lisää vesi pannulle. Sekoita, anna kastikkeen kiehahtaa ja laske sitten lämpötilaa alimmalle tasolle. Anna muhennokset hautua kannen alla välillä sekoitellen mahdollisimman pitkän, mielellään ainakin tunnin verran.
  • Maista muhennosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita. Misotahnalla saat lisättyä täyteläisyyttä, jos maku tuntuu ohuelta.
  • Jos käytät kananmunia, keitä ja jäähdytä ne muhennoksen kypsyessä. 7-8 minuutin munien keltuaiset ovat täydellisen valuvia.
  • Laita uunin grillivastus lämpenemään täydellä lämmöllä. Voitele leipäviipaleita oliiviöljyllä ja laita ne uunipellille suoraan grillivastuksen alle. Käytin itse ruisleipää, mutta vaaleakin leipä käy erinomaisesti. Paahda leipiä muutama minuutti, mutta älä polta.
  • Kokoa leivät: kauho paahdetuille leiville muhkea kasa kuumaa muhennosta, pilko päälle kananmunaa ja koristele koko komeus za’atar-maustesekoituksella sekä suolalla ja pippurilla. Za’atarin sijaan voit käyttää seesaminsiemeniä ja persiljaa.

Vinkki! Tämä muhennos sopii erinomaisesti myös riisin, kuskuksen tai bulgurin kanssa tarjoiltavasti.

No, kuulostaako syötävältä? Täyteläisen tomaattikastikkeen, mureiden papujen ja lämmittävien mausteiden yhdistelmä on erinomainen lounasruoka kylmille marraskuisille päiville, joten tätä tulee varmasti keiteltyä useamman kerran lähiaikoina. Seuraavaksi täytyykin varmaan siirtyä jouluisten mausteiden syleilyyn, kun appelsiini, kaneli ja neilikka täyttävät tuoksullaan loppuvuoden.

-Toni

OI001467-01.jpeg

Hi there!

Long time, no write. This time my excuse isn’t just the lack of time spent in the kitchen or even the diminishing number of daylight hours here in the north that make photography quite hard. What really happened, is that I got a fulltime job in the end of last month. Since then, my schedules have been all over the place. But fear not, I’m not considering dropping this blog, but there might not be weekly posts. (As if there had been in the last six months.) I’m also still available for translation commissions and other jobs as usual.

So now that the situation update has been given, let’s dive in with today’s recipe. I finally had the time and energy to cook something new and delicious. I hadn’t been properly grocery shopping for over a week so there weren’t that many fresh ingredients available, but my pantry was (and is) bursting with all kinds conned goods and other goodies from various online discount shops. I was looking at the long line-up of canned beans but nothing felt inspiring, so I decided to look for inspiration from the Grand Master of vegetarian cuisine, Mr. Ottolenghi. His recipes, however, are often full of different and exotic fresh ingredients, so it took a while but I did find a nice recipe for Middle-Eastern Beans on toast. It is based on chickpeas and ample spices stewed in a lovely tomato sauce for five hours(!). Even though I consider myself as slow food acolyte, I think that’s long for a bean stew. I fast-tracked the recipe by adding a spoonful of miso paste to bring in the umami flavour that would eventually appear from the tomatoes after long and slow cooking. I’m sure the result isn’t quite the same, but it’s damn delicious anyway!

Grinding the onion and such into a paste before cooking might seems like an extra step, but it actually saves you from chopping and mincing everything. Finely pureed flavour paste also cooks faster and therefore creates the flavour base in a timely manner. If you don’t have the equipment to make a paste, a sharp knife gets you there just as surely.

So, my main addition to the recipe is the miso paste which expands the deepness of flavour quickly and easily. I use miso a lot so there’s always a jar in my fridge. The fermented soy bean paste keeps remarkably well so there’s no need to replace it often. You can buy pure miso paste at Asian grocery stores and some large supermarkets. You can also use miso soup base, that is sold at basically every supermarket that has any Asian foods. The main ingredient of miso soup is (or at least should be) miso paste, so it should be a good substitution. However, the miso soup bases often are quite salty, so skimp on the salt in other stages on the recipe.

I used all kinds of pastes and spices I found in the pantry, so feel free to streamline the recipe as you wish. You can also use bigger or smaller amounts of spices to suit your taste.

Beans on toast
2-4 servings

Ingredients

Flavour paste
1 onion
1 garlic clove
3 tbsp. tomato paste
3 tbsp. olive oil
1 tbsp. miso paste
½ tsp. salt
½ tsp. black pepper
½ tsp. ground coriander
½ tsp. ground cumin
1 tsp. smoked paprika
1 tsp. chili powder
1 tbsp. sugar
(1 tbsp. tahini)

½-1 can white beans
½-1 can chickpeas
1 can canned tomatoes
olive oil

Additionally
bread
olive oil
soft boiled eggs
salt and pepper
(za’atar spice mix)

  • Start by making the flavour paste: peel and quarter the onion and garlic clove. Add them to the bowl of a food processor with the rest of the ingredients and blitz until smooth.
  • Place a medium size sauce pan with a lid on the hob on medium heat. Add some olive oil and the paste. Cook for a couple minutes until fragrant.
  • Drain and rinse the beans and chickpeas. Add them to the pan with the paste. Add the canned tomatoes and rinse the can with water and add the water, too, to the pan. Mix, bring to a boil, reduce heat and let simmer under the lid as long as possible, preferably at least an hour, mixing every once in a while.
  • Taste the stew and add salt and spices, if necessary. Adding more miso paste deepens the flavour, if the stew’s flavour seems thin.
  • If using eggs for the toast, boil them soft (7-8 minutes) and cool in cold water before peeling.
  • Turn on the grill in your oven and place bread slices on an oven sheet and drizzle with generous olive oil. Toast the bread for a couple of minutes under the grill but don’t let them burn. I used rye bread but any kind will do. Sourdough would be glorious.
  • Assemble the toast: ladle a big pile of the bean stew onto the toasted bread, slice the egg on top, and garnish with za’atar (should you have some) and salt and pepper. You can use sesame seeds and parsley instead of za’atar.

Tip! This stew is excellent when served with rice, couscous, or bulgur, too!

So, how about that? I know Finns probably won’t have strong feelings about changing up the classic Beans on toast, but some Brits may feel violated by this blasphemy. Personally, I find the comforting combination of the hearty tomato sauce, the tender beans, and the warming spices just what the doctor ordered for the cold November days. Middle-Eastern spices also work as gateway to the Christmas spices, orange, cinnamon, and clove, that will dominate the olfactory sensory field of the remaining year.

-Toni

 

Moules Marinière

Kappas, muutama viikko vierähti taas ja kevät alkaa viimein olla täällä pohjolan perukoillakin. Hienointa siinä on ehkäpä se, että kasvit heräävät taas ja villiyrttikausi on kohta kuumillaan. Siitä lisää kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä tänään pysytellään turvallisesti klassikoiden maailmassa ja kokkaillaan sinisimpukoita. Tässä reseptissä ei ole mitään uutta verrattuna tuhansiin eetterissä uiskenteleviin versoihin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa sen ylös, sillä sinisimpukat ovat herkkua meilläpäin ja kokemukseni mukaan moni epäröi simpukoiden ja nilviäisten ostamista. Jospa tästä innostuneena joku päätyisi vaikka kokeilemaan simpukoita ensimmäistä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules marinière eli sinisimpukat merimiehen (tai oikeastaan kai merimiehen vaimon tapaan) on ansaitusti merellisten herkkujen klassikkojen klassikko: rehtejä simpukoita yksinkertaisessa liemessä, tarjoiltuna leivän tai ranskalaisten kera. Tätä reseptiä en edes yrittänyt muunnella, koska täydellistä on oikeastaan mahdoton parantaa. Raaka-aineiden laatuun ja tuoreuteen kannattaa tässä(kin) tapauksessa siis ehdottomasti panostaa.

Sinisimpukat (Mytilus edulis, joskin muitakin Mytilus-suvun simpukoita myydään samalla nimellä) ovat yksi tavallisimpia simpukkalajeista Atlantin molemmilla rannoilla. Niitä on ilmeisesti syöty jo hyvin pitkään ja 1930-luvulta lähtien viljeltykin ruokakäyttöön. Sinisimpukka kasvaa sekä merissä että järvissä, mutta järvissä kasvaneet maistuvat kuulemma mutaisilta. Perinteisin resepti sinisimpuista on varmasti juurikin tämä seiloriversio, joka on peräisin Ranskan Normandiasta. Mariniére on merimiestä tarkoittavan marin-sanan feminiinimuoto, joka viittaa siis vissiin seilorin vaimoon, joka simpukat perinteisesti kalareissun jälkeen keitteli. Kaikkein perinteisin versio ei sisällä kermaa, vaan tämä versio olisi tarkkaan ottaen moules à la créme, mutta eipä olla nyt turhantarkkoja. Erittäin hyviä ovat kummatkin versiot.

Sinisimpukoiden kuuluu siis olla peräisin merestä ja mielellään kylmästä sellaisesta: ranskalainen ohje kuuluu, että sinisimpukoita voi syödä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun. Meillä tätä rajoitetta ei oikeastaan ole, koska Suomeen päätyvät simpukat ovat yleensä norjalaisia, tanskalaisia tai ruotsalaisia, joten meri on aina viileä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinisimpukoista on helppo aloittaa nilviäiskokkailut, koska ne kuuluu kypsentää elävänä ja niiden kunto on helppo tunnistaa: elävä simpukka on kiinni (tai menee kiinni kopauttaessa) ennen kypsennystä, joten heitä auki olevat simpukat pois. Kypsennyksen jälkeen taas simpukoiden kuuluu olla auki, joten jätä lautaselle ne simpukat, jotka jäivät kattilassa kiinni. Kuolleiden simpukoiden haju on etova ja niiden syöminen voi aiheuttaa monenlaisia epämiellyttäviä tilanteita, joten tätä ohjetta kannattaa noudattaa. Suosittelen siis ostamaan mahdollisimman tuoreita simpukoita, jotka on säilytetty ilmavasti perinteisesti verkkopussissa. Silloin todennäköisesti isompi osa simpukoista on elossa, jolloin syötävääkin on enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kypsät simpukat ovat aukinaisia | Cooked mussels open up for easy access

Moules Marinière eli sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
Kahdelle pääruokana tai neljälle alkuruokana

Ainekset
1 pussi sinisimpukoita (n. 1 kg)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
2 laakerinlehteä
1 dl valkoviiniä tai kuivaa siideriä
1½ dl kuohukermaa

  • Puhdista simpukat. Huuhtele simpukoita kylmällä vedellä ja harjaa ne puhtaaksi. Jos simpukka on auki, kopauta sitä pöytään. Jos simpukka menee kiinni, se on elossa ja sen voi käyttää. Heitä auki jäävät sekä rikkoutuneet simpukat pois. Jos simpukoissa on vielä ”parrat” eli kuoren raosta roikkuvat hiusmaiset kuitukimput, repi tai leikkaa ne pois. Huuhtele simpukat vielä uudestaan.
  • Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Laita iso kannellinen kattila tai kasari liedelle keskilämmölle ja heitä reilu nokare voita sulamaan kattilaan. Kun voi on sulanut, lisää sipulit ja laakerinlehdet pannuun ja kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
  • Nosta pannun lämpötilaa ja kumoa simpukat pannulle. Kaada perään valkoviini tai siideri ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyryttyä 3-4 minuuttia. Ravista kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana.
  • Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Ylikypsät simpukat muuttuvat sitkeiksi, joten ole tarkkana höyryttämisen kanssa. Kauho simpukat kattilasta tarjoiluastiaan reikäkauhalla tai vaikka pastakauhalla. Heitä kiinni jääneet simpukat pois. Lisää kattilan pohjalle syntyneeseen liemeen kuohukerma ja annan liemen kiehahtaa uudestaan. Lisää liemeen silputtua persiljaa ja kaada liemi simpukoiden päälle.
  • Tarjoile simpukat hyvän vaalean leivän tai ranskalaisten kanssa. Yhden simpukan kuoresta saa kätevät ottimet simpukoiden irrottamiseen kuoristaan.

Vinkki! Liemeen voi lisätä ennen simpukoiden päälle kaatamista myös lorauksen sitruunamehua tai vaikka ranskankermaa tuomaan hieman hapokkuutta.

Siitä! Äkkiä kalatiskille, simpukat ovat sesongissa vielä hetken!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ottimet sisältyvät pakkaukseen | Cutlery included

Over a fortnight has passed again, and finally the spring has found its way to the North. The spring has many virtues but for me the best part is the awakening of plants: the trees push out leaves, the grass shoots up new blades and delicate spring flowers cover the forests and meadows. From a culinarist’s perspective, spring is the high season of wild herbs and culinary plants, which is very exciting, but more on that next time. This time I have a true classic for you guys: mussels, sailor-style. This recipe is nothing special compared to the thousands of others like it floating around the net (pun definitely intended), but I want to share it with you because it is one that I return to time after time. I also feel that many people avoid mussels and other kinds of seafood because they might seem a bit laborious and strange. Maybe this text inspires someone to buy their first bag of these black-blue fellas.

Moules marinière, or mussels sailor-style (or actually sailor’s wife’s) is one of the best known seafood recipes, and rightly so. The recipe is simple: mussels in a simple broth served with bread or chips. I didn’t even try to adapt this recipe in any way, because it is basically perfect as is. Instead, you should pay extra attention to the quality if the ingredients, namely the mussels themselves.

Blue mussels (Mytilus edulis, though other species in the Mytilus family are sold with the same name) are one of the most common molluscs on both shores of the Atlantic. they have been eaten a long time and even farmed from the 1930s on. They live in both fresh and saltwater, but apparently, the freshwater kind tastes muddy. This recipe is the best-known way to cook mussels, and it is from the Normandy region on the North coast of France. The name marinière is a feminine form of the word marin, meaning sailor. I understand that this refers to the sailor’s wife, who would traditionally cook the mussels after the husband arrived home after a fishing trip. The most traditional recipe does not include cream, so this version should actually be called moules à la crème. With or without cream, this dish is delicious.

So the mussels should be from the sea, and preferably a cold one: the French have a saying that mussels should be eaten during the months that have the letter r in them, meaning from September to April. Here in the North this is not an issue as most of the mussels sold here are either from Norway, Sweden or Denmark, so the sea is always cold.

The mussels are a very nice starting point for expedition to the world of seafood because they are always cooked alive and their status is very easy to determine: before cooking a live mussel is tightly shut (or shuts when banged against the counter) and those that remain open should be discarded. Respectively, after cooking the mussels that did not open should be left on the plate. The smell of dead mussels is not pleasant and eating them might cause some uncomfortable situations, so I urge you to adhere to this advice. Best way to get as much alive mussels as possible is to buy them as fresh as possible and always packed in a net bag that lets the mussels breathe. That way you get more edible mussels for your money.

Moules Marinière or mussels sailor style
For two as a main course or for four as a starter

Ingredients
1 bag live mussels (approx. 1 kg)
2 shallot onions
1 garlic clove
some butter
2 bay leaves
1 dl white wine or dry cider
1½ dl heavy cream

  • Clean the mussels. Rinse the mussels and brush thme with a course brush. If a mussel is open, tap it against the counter. If the mussel closes, you can use it, but if it remains open it means that it’s dead and you need to throw it out. If the mussels still have their “beards”, a fibrous hair-like dangler sticking out between the shells, rip or cut them off. Rinse the mussels once again.
  • Mince the shallots and the garlic clove. Place a large kettle that has a lid on the stove on medium heat. Add a morsel of butter in the pan and let it melt. Add the onions and bay leaves in the pan and sauté until the onions are transparent.
  • Turn up the heat on the kettle and put the cleaned mussels in. Pour in the white wine or sider and close the lid. Steam the mussels for 3 to 4 minutes, shaking the kettle once or twice during that time.
  • The mussels are cooked when they are open. Overcooking makes them chewy, so don’t cook them too long. Take the mussels out of the kettle using a slotted spoon. Add the cream to the broth in the kettle and bring to a boil. Let the broth simmer for a minute or two, add a handful of chopped parsley and then pour it over the mussels.
  • Serve the mussels with some nice crusty bread or with French fries, like the they do in France. You can use a shell of one of the mussels as a nice tool to pick out the mussels out of their shells.

Tip! You can add a splash of lemon juice or crème fraiche (sour cream) to the broth before pouring it over the mussels to brighten it up a bit.

There! Now run off to the nearest fishmongers’, the mussels are in season for a while still!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auktorisoitu kääntäjä

Viime viikolla postissa saapui odotettu kirje Opetushallituksesta: minulle oli myönnetty oikeus toimia auktorisoituna kääntäjänä kieliparissa englanti-suomi! Leimasin lähti saman tien tilaukseen, vaikka se ei olisikaan pakollinen. Kummasti leima kuitenkin luo virallisempaa vaikutelmaa.

wp-1467560951012.jpg

Auktorisoinnin tähän kielipariin ja -suuntaan sain korkeakouluopintojen perusteella: auktorisoitujen kääntäjien lautakunta voi myöntää oikeuden, jos hakija on suorittanut maisterintutkinnon, johon on sisältynyt laajat käännöstieteen opinnot sekä vähintään kuuden opintopisteen auktorisoidun kääntämisen opinnot. Kurssit suoritin jo muutama vuosi sitten, mutta tuo ensimmäinen vaatimus täyttyi vasta tänä keväänä. Aihe on lähellä sydäntäni muutenkin, sillä tein graduni juuri auktorisoidusta kääntämisestä.

Seuraavaksi pitäisikin hankkia auktorisointi myös toiseen suuntaan, suomesta englantiin. Se kuitenkin vaatii auktorisoidun kääntäjän tutkinnon suorittamista, joita järjestetään vain kerran vuodessa (ja joka on varsin kallis). Lisäksi vuonna 2015 läpäisyprosentti oli vain 18 %. Ei siis todellakaan mikään läpihuutojuttu.

Mutta mitä on auktorisoitu kääntäminen?

Auktorisoitua kääntäjää tarvitaan pääsääntöisesti silloin, kun asiakas tarvitsee laillisesti pätevän käännöksen asiakirjasta viranomais- tai oikeuskäyttöön. Tavallisimpia tehtävänantoja ovat esimerkiksi tutkinto-, vihki- ja työtodistukset. Lisäksi joissain tapauksissa voi olla hyödyllistä käännättää asiakirja auktorisoidulla kääntäjällä, vaikka käännöstä ei toimitettaisikaan viranomaiselle vaan esimerkiksi sopimuksen toiselle osapuolelle. Toisin kuin muille käännöksille, laillisesti pätevälle käännökselle on mahdollista saada apostille-todistus, eli todistus siitä että asiakirjan allekirjoittanut henkilö on oikeutettu allekirjoittamaan kyseisenlaisia asiakirjoja. Apostille-todistukset ovat hyvin yleisiä kansainvälisessä asiakirjaliikenteessä.
Auktorisoitu kääntäminen on siis kääntämisen ainoa erikoisala, jota säädellään tarkasti lainsäädänöllä. Kuka tahansahan voi ryhtyä kääntäjäksi ilman mitään muodollista koulutusta, mutta laillisesti pätevien käännösten laatimiseen tarvitaan tämä Opetushallituksen myöntämä oikeus.

Auktorisoitu kääntäjä on siis Opetushallituksen alaisen auktorisoitujen kääntäjien lautakunnan testaama ja hyväksymä kääntäjä kääntämään asiakirjoja. Auktorisoitu kääntäjä ei automaattisesti siis ole mitenkään muita kääntäjiä parempi kääntäjä, vaan hän on osoittanut osaavansa asiakirjojen kääntämiseen liittyvän lainsäädännön ja niiden kääntämisen erikoispiirteiden osaamisen.

Jos siis satut tarvitsemaan englanninkielisestä asiakirjasta käännöstä tai olet muuten kiinnostunut auktorisoidusta kääntämisestä, niin ota minuun yhteyttä!

-Toni

Last week I received a letter from the Finnish National Board of Education saying that I have been awarded a right to act as a certified translator from English to Finnish. That means that I can now make legally valid translations of documents for official and judicial use. Also, the stamp is pretty cool, right?

I was awarded the certification from English to Finnish based on my master’s degree in translation studies that included some specific courses. The next step is to acquire certification from Finnish to English, but that requires passing a very difficult examination (that is also very costly). But in the meantime, if you have any need for document translation, e.g. diplomas, marriage certificates, from English to Finnish or if you want to know more about certified translators, ask away!

 

Veggie Lasagna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veggie Lasagna

Kun lähikaupasta saa yllättäen tuorepastalasagnelevyjä, täytyyhän sitä lasagnea tehdä. Tomaattikastike ja jauheliha ovat loistava pari sanoivat sitten italialaiset mitä tahansa, mutta tällä kertaa päätin hyödyntää kuivakaappiin unohtuineita suomalaisia härkäpapuja. Yli tunnin keittämisen ja uunikypsennyksen jälkeenkin härkäpavuissa oli todella mukava, napakka purutuntuma. Täytyy kehitellä niistä jotain muutakin.

Tykkään ostaa pavut kuivattuina ja keittää ne itse. Marketeissa on hyviä luomupapuja tölkeissäkin, mutta kuivattuja papuja ostaessa ei tarvitse maksaa vedestä, ja lisäksi papuihin saa jo keittovaiheessa lisättyä makua. Tämän reseptin voisi kyllä hyvin tehdä säilykepavuista, koska kastikkeissa on jo itsessään niin paljon makua.

Kaikissa pastaruoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pastan laatuun. Tuorepasta ei automaattisesti ole parempaa kuin laadukas kuivapasta. Itse suosin italialaisten valmistajien kuivapastoja, jotka on tehty pronssimuoteilla, jolloin pastan kahea pinta kerää hyvin kastiketta. Tärkeää on myös hidas kuivaus matalassa lämpötilassa, mutta tällä perinteisellä menetelmällä valmistettua pastaa on jo hieman vaikeampi löytää. Kannattaa kääntyä erikoisliikkeen puoleen, esimerkiksi Culinaria Keittiöelämästä Tampereella tai Eiringiltä Henlsingissä saa huippulaatuisia pastoja järkevään hintaan.

Tässä reseptissä on monta osaa ja valmistukseen menee yhteensä useampi tunti. Pavut voi kuitenkin keittää jopa viikkoa etukäteen, samoin tomaattikastikkeen voi tehdä valmiiksi jo edeltävänä päivänä.

Kasvislasagne

Pavut
150 g kuivattuja härkäpapuja tai 1 tlk säilykepapuja
1 sellerinvarsi
1 sipuli
2 valkosipulikynttä
1 rkl suolaa

Tomaattikastike
1 tlk laadukasta tomaattimurskaa
1 sipuli
1 pieni porkkana
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
sokeria
yrttejä

Béchamel-kastike
3 rkl voita
2 rkl jauhoja
5 dl maitoa
50-100 g raastettua juustoa, esim. parmesaania ja kermajuustoa
suolaa
(muskottipähkinää)

1 pkt tuorelasagnelevyjä tai ½ pkt laadukkaita kuivapastalasagnelevyjä
1 munakoiso
yrttejä
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

  • Aloita keittämällä pavut. Voit halutessasi liottaa papuja yön yli, mutta itse harvoin muistan laittaa papuja ajoissa likoomaan. Liottaminen lyhentää keittoaikaa, joten ota se huomioon papuja keittäessäsi. Huuhtele pavut ja laita suurehkoon kattilaan runsaaseen määrään vettä. Lisää sellerinvarsi, sipuli kuorittuna (ei tarvitse pilkkoa) ja kuoritut valkosipulinkynnet, sekä noin ruokalusikallinen suolaa. Kiehauta, laske levyn lämpötila pienelle ja anna papujen porista, kunnes ne ovat kypsiä. Kypsymiseen voi mennä vajaasta tunnista yli kahteen tuntiin, joten tarkkaile tilannetta säännöllisesti. Kun pavut ovat kypsiä, nouki selleri ja sipulit pois kattilasta ja valuta pavut.
  • Tee tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi porkkana. Laita kasari kuumentumaan hellalle keskilämmölle, lisää oliiviöljyä ja sipuli sekä porkkana. Kuullota sipulia noin 5 minuuttia, mutta älä ruskista. Lisää valkosipuli, kuullota vielä minuutti. Lisää yrttejä jos niitä sattuu löytymään, kuivattu tai tuore oregano, laakerinlehti, timjami ja rosmariini käyvät ainakin hyvin. Kaada kasariin varovasti tomaattimurska. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada vesi kasariin. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja halutessasi ripauksella sokeria. Nosta lämpötilaa ja kiehauta kastike. Kun kastike kiehuu, laske lämpötila alas ja anna kastikkeen poreilla noin puoli tuntia. Kun kastike on valmis, lisää siihen keitetyt tai tölkistä valutetut pavut.
  • Tee béchamelkastike. Tee ensin suurus (roux): aloita sulattamalla voi kasarissa. Lisää voihin jauhot ja paista suurusta, kunnes se hieman tummuu ja alkaa tuoksua pähkinäiseltä. Lisää varovasti maito ja sekoita voimakkaasti. Nosta lämpötilaa kunnes maito kiehahtaa ja alkaa paksuuntua. Ota kastike pois levyltä ja lisää raastettu juusto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos sinulla on muskottipähkinää, raasta sitä ripaus kastikkeeseen.
  • Paahda munakoiso. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Kuori munakoiso ja leikkaa se pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele viipaleille oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekä tuoreita yrttejä, jos sellaisia sattuu löytymään. Laita pelti uuniin ja anna munakoison paahtua noin 20 minuuttia, tai kunnes viipaleet ovat saaneet reunoilleen väriä. Ota viipaleet ulos ja annan jäähtyä. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Munakoisot matkalla uuniin

  • Sitten onkin aika koota lasagne. Ota suorakaiteen muotoinen uunivuoka, johon lasagnelevyt mahtuvat mukavasti. Levitä vuoan pohjalle ensin ohut kerros tomaattikastiketta. Laita kastikkeen päälle pastalevy. Levitä pastalevyn päälle kerros béchamelkastiketta. Laita munakoisoviipaleita béchamelkastikkeen päälle. Tee samassa järjestyksessä kerroksia lasagneen ja lopuksi levitä loppu béchamelkastikkeesta päällimmäiseksi. Voit halutessasi raastaa vielä juustoa koko komeuden päälle rapean kuoren varmistamiseksi.
    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Aloita tomaattikastikkeella

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kokoa lasagne kerroksittain

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Viimeistele béchamelkastikkeella ja juustoraasteella

  • Laita lasagne uuniin 175 asteeseen. Paista lasagnea noin 45 min hieman pastasta riippuen. Kun lasagnen pinta on saanut väriä, kokeile puutikulla tai haarukalla onko pasta kypsää (eli tikku tai haarukka uppoaa helposti lasagneen). Ota kypsä lasagne ulos uunista ja anna sen vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. Tarjoile salaatin kanssa.

Toivottavasti maistuu! Laittakaa kommenttia, jos jaksoitte alkaa kokkailla.

-Toni

When the nearby shop has fresh lasagna pasta sheets, there’s only one thing to do. I adore the union of tomato sauce and organic minced meat, but this time I used Finnish fava beans. I layered the pasta sheets with the tomato and beans sauce with roasted eggplant and cheesy béchamel sauce. Delicious, even if I say so myself.

Tervetuloa! | Welcome!

Hei!

Kiva, että löysit sivulleni! Tämä sivu toimii sekä bloginani että käännös- ja tekstipalveluideni esittelypaikkana. Blogini keskittyy ruokaan, estetiikkaan ja viestintään.

Jos sinulle tulee mieleen jotain kysyttävää tai haluat pyytää tarjousta palveluistani, ota ihmeessä yhteyttä vaikka yhteydenottolomakkeen kautta!

Tervetuloa ja nähdään taas pian!

– Toni

Hi!

Welcome to my site and blog! This site functions as both my blog and as the place to showcase my services in the realm of translation and communication. My blog will focus mostly on food, aesthetics and communication.

If you have any questions regarding anything, or if you want to get a quote for my services, please don’t hesitate to contact me via the contact form!

Nice to meet you and I hope to see you back soon!

– Toni