Minttuiset hernekroketit | Pea and Mint Croquettes

Kesä näyttää viimein saapuvan pikkuhiljaa tänne pohjolaan. Sen mukana saapuu myös himo herneitä ja muita kesäisiä kasviksia kohtaan. Kesäinen sää saikin minut selailemaan pitkästä aikaa Ottolenghin Plenty More -opusta, joka on ainakin omasta mielestäni modernin kasvisruoan merkkiteoksia. Kyseisestä teoksesta on aiemminkin täällä vilahtaneet jo thaihenkinen linssisoppa ja vihreä papupata. Ottolenghin kasvisreseptit eivät ole sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta vaivannäkö palkitaan komeasti välimerellisen muhkealla makumaailmalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä reseptissä on hieman erikoista se, että hernetäytteeseen laitetaan sideaineeksi vain yksi kananmuna. Täyte on siis hyvin irtonaista, mutta se pakastetaan käsiteltäviksi pihveiksi. Pakastaminen onkin tosi kätevä tapa käsitellä tällaisia raaka-aineita, mutta se vaatii luonnollisesti myös aikaa. Nämä kroketit voi kuitenkin tehdä paistamista vaille valmiiksi ja säilyttää pakkasessa vaikka kuinka pitkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kroketit kotimaisista pakasteherneistä, jotka kuulemma pakastetaan muutaman tunnin sisällä poiminnasta. Kroketit voi tietenkin kesän tullen tehdä tuoreista herneistä, mutta se vaatii jo vähän enemmän käsityötä kuorimiseen (ja myös rahallista panostusta). Mintuksi kannattaa valita ”vahvana minttuna” myytävä paksuruotinen yrtti, jossa on merkittävästi perinteistä minttua voimakkaampi maku. Jos vahvaa minttua ei kaupasta löydy, käytä hieman enemmän tavallista minttua.

Herne-minttukroketit
10-12 krokettia

Ainekset
2 pss (400 g) pakasteherneitä tai vastaava määrä tuoreita
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl valkoviinietikkaa
pieni nippu vahvaa minttua
1 kananmuna
suolaa ja pippuria

Panerointiin ja friteeraukseen
2 kananmunaa
jauhoja
panko-korppujauhoja
1 litra rypsi/rapsiöljyä

Kastike
200 g ranskankermaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
2 tl limemehua
suolaa ja pippuria
minttua

  • Tee ensin kroketit. Kuori ja silppua sipulit. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannulla tai kasarissa keskilämmöllä ja lisää sipulit. Kuullota viitisen minuuttia, älä ruskista. Lisää ruokalusikallinen valkoviinietikkaa, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Ota syrjään.
  • Sulata herneet. Laita herneet monitoimikoneeseen ja surauta sen verran, että herneiden rakenne rikkoutuu. Voit muussata herneitä kevyesti myös kulhossa perunanuijalla. Silppua mukaan kourallinen minttua. Lisää mukaan paistetut sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Riko mukaan yksi kananmuna ja sekoita massa tasaiseksi.
  • Ota leikkuulauta tai muu astia, joka mahtuu pakkaseesi. Laita laudan päälle leivinpaperi. Lusikoi hernemassaa laudalle 10-12 keoksi ja painele kevyesti pihveiksi. Massa on hyvin irtonaista, joten sitä on helpointa siirrellä lusikalla. Laita hernekroketit pakkaseen ja anna niiden pakastua ainakin tunti, tai kunnes ne ovat kokonaan jähmettyneitä.
  • Ota kroketit pakkasesta. Ota esiin kolme kulhoa: laita yhteen reilu desi jauhoja, riko toiseen kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki, ja kaada kolmanteen reilusti korppujauhoja. Paneroi kroketit yksi kerrallaan: pyörittele kroketti ensin kauttaaltaan jauhoissa, kasta sitten kananmunassa ja kuorruta lopuksi koko pihvi korppujauhoissa. Painele korppujauhot kunnolla kiinni krokettiin. Jos paistat kroketit heti, jätä ne sulamaan tunniksi huoneenlämpöön. Voit myös pakastaa ne ja paistaa tarvittaessa vaikka yksitellen.
  • Tee kastike tässä välissä: silppua muutama ruokalusikallinen minttua ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Jätä jääkaappiin maustumaan.
  • Laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi. Kaada öljy kattilaan ja laita kuumenemaan hellalle. Voit testata öljyn kuumuuden paistamalla leivänpalalla: jos öljyyn pudotettu leipä alkaa heti kuplia ja paistuu noin puolessa minuutissa kullanruskeaksi, öljy on tarpeeksi kuumaa. Paista kroketit kattilan koosta riippuen 2-4 kerrallaan. Paista muutama minuutti per puoli ja käännä pihvit reikäkauhaa tai pihtejä käyttäen. Kun kroketit ovat kullanruskeita, nosta ne talouspaperin päälle valumaan. Laita valutetut pihvit uuniin lautaselle tai uunivuokaan kypsymään loppuun samalla kun paistat loput kroketit. Laita lopuksi viimeisetkin kroketit uuniin vielä muutamaksi minuutiksi.
  • Tarjoa kroketit kastikkeen ja halutessasi lisäkkeen, esimerkiksi pitaleivän tai kuskusin kanssa.

Huom! Öljyn voi säästää ja käyttää ainakin vielä toisen kerran uudestaan. Säilytä käytetty öljy jääkaapissa. Älä kaada öljyä viemäriin, vaan kaada jäähtynyt öljy takaisin pulloonsa ja laita energiajätteeseen muovipussissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

The summer is finally reaching the North (some days more than others), which made me want to eat all the wonderful summer vegetables. In these situations, I pick out Ottolenghi’s ‘Plenty More’ from the bookshelf. To me Plenty More is one of the quintessential modern vegetarian cook books that has a unique perspective on meat-free cooking. Ottolenghi doesn’t really substitute meat with anything but creates gorgeous Mediterranean inspired dishes that just don’t happen to include meat. I have previously shared with you a couple of the recipes from Plenty More: Thai Red Curry Soup and Broad Bean Stew. Ottolenghi’s recipes are not the simplest or the quickest, but the effort is rewarded with wonderfully sensory experience in the Mediterranean style.

I have made these pea croquettes a couple of times and they have always turned out perfect. The fresh combination of peas and mint balances the rich flavour of the deep frying nicely, so you don’t have to worry about feeling greasy after eating these. I have used deep frying quite a lot on this blog, but I like it as a method because it maximises flavour and keeps the food from drying out. You just have to make sure the oil is hot enough to make sure you don’t end up with greasy croquettes, as hot oil doesn’t absorb into the food. Also, make sure to drain the croquettes on some tissue paper to drain the excess oil.

The odd thing about this recipe is that there’s only one egg to bind the mass. Therefore, the filling will be very loose but the trick is to form the patties and put them in the freezer to become solid. Freezing is a super handy method for handling these kind of ingredients, but it takes some time to freeze the patties. However, you can make these croquettes ready for frying and store them in the freezer for days before cooking.

I made the croquettes with good-quality frozen peas. You can, of course, use fresh peas but they are not yet available here in Finland and they would be way too expensive since you need quite a lot. Also, the peeling takes a while too. I prefer to use strong mint for this recipe to really give the recipe the freshness it needs. The mint varieties with thick stalks are usually the strongest in flavour.

Pea and mint croquettes
10-12 croquettes

Ingredients
400 g frozen peas or fresh shelled peas
2 shallots
1 garlic clove
1 tbsp. white wine vinegar
a small bunch of strong mint
1 egg
salt and pepper

Coating and deep frying
2 eggs
flour
panko breadcrumbs
1 litre vegetable oil

Sauce
200 g sour cream
2 tbsp. Turkish yoghurt
1 tbsp. olive oil
2 tsp. lime juice
salt and pepper
mint

  • Make the croquettes first. Peel and mince the onions and garlic. Put a frying pan on medium heat and add some oil and minced onion and garlic. Cook the onions and garlic for about five minutes until translucent but not browned. Add a tablespoon of vinegar and stew for a minute, then set aside.
  • Thaw the peas. Place the peas into a food processor and blitz a couple of seconds just to break them down. Do not grind into paste. You can also lightly mash the peas in a bowl with a potato masher. Add the onions and a small bunch of minced mint. Season to taste with salt and pepper. Add the egg and mix.
  • Take out a cutting board or other tray that fits into your freezer, and line it with parchment paper. Spoon the pea mixture into 10 to 12 evenly sized dollops onto the board. Use wet fingers to pat them down to round croquettes, or patties, about 3cm thick. Put the croquettes into the freezer for at least on hour, or until firm.
  • Take the frozen croquettes out of the freezer. You’ll need three bowls for the coating: flour into one, break two eggs into the second, and a nice pile of breadcrumbs in the third. Coat the croquettes individually: first dip the croquette in flour, them dip it in the egg and make sure the egg covers the croquette, then roll the croquette in the breadcrumbs. Press the breadcrumbs tightly to the croquette so they stick nicely. Do the rest of the croquettes the same way.
  • If you are cooking the croquettes now, leave them to thaw in room temperature for about an hour. You can also put them back in the freezer and use later.
  • Make the sauce: mince some mint and mix with the rest of the ingredients in a small bowl. Season to taste with salt and pepper. Put the sauce in the fridge until needed.
  • Now for the cooking. Pre-heat your oven to 200 degrees Celsius. Pour the oil into a pan and place on medium-high heat. Wait until the oil is hot enough. You can test the oil with a piece of bread: drop the piece of bread in the oil. If the oil starts to bubble right away and the bread turns into nicely golden brown in about 30 seconds, the oil is hot enough.
  • Deep fry a couple croquettes at a time. Put them into the oil with a slotted spoon and fry for a couple of minutes before turning. Fry the other side for a couple of minutes too. The croquette should now be nicely golden brown. If the frying happens too fast, lower the temperature of the oil. If the croquettes don’t seem brown, crank up the heat. Take the cooked croquettes out of the oil with a slotted spoon and place on a plate with tissue paper to drain the excess fat. Then transfer the croquettes into the oven on a plate to keep warm while you cook the rest of the croquettes. Finally, put the last croquettes into the oven for a couple of minutes, then serve with the sauce and perhaps some pita bread or couscous. Enjoy!

NB! You can use the oil at least once for frying. Store the used oil in the fridge. When it’s time to dispose of the oil, do not pour it down the drain. Put it back into its bottle and dispose of according to local instruction.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Lupailin viimeksi villikasvihommia, joten täältä pesee. Nyt juuri on nimittäin oikea aika tehdä täsmäisku joutomaiden puskiin, sillä maitohorsmat versovat kovaa vauhtia. Melkeinpä kaikki suomalaiset taitanevat tunnistaa ainakin kukkivan maitohorsman, mutta moniko tietää sen olevan syötävä? No nyt te ainakin tiedätte!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitorhorsma on parhammillaan nuorena versona | The fireweed is best used as a shoot

Maitohorsma on parhaimmillaan näin toukokuussa, kun sen versot ovat pieniä, alle 20 cm korkeita. Nyt ne ovat mureita eikä kuori ole vielä kovin sitkeä, joten kuorimishommilta säästyy. Mutta miksi pitäisi natustaa tuota parkkipaikkakukkaa? Siksi että se on hyvin pitkälti pohjoismainen parsa: nuoret versot näyttävät ohuilta vihreiltä parsoilta ja myös horsman maku muistututta parsaa, mutta on miedompi. Myöskään parsan joillekin ihmisille aiheuttamaa rikinkatkua vessareissuilla ei tule horsmasta. Lisäksi horsma on luonnollisesti ilmaista, joten parsaystävän sietäisi jo pinkoa niitylle.

Tämä resepti on hyvin pitkälti Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjasta, joka on tietääkseni Suomen kattavin listaus syötävistä luonnonvaraisista suomalaisista kasveista. Herra Tallberg on myös suunnitellut kullekin kasville reseptin, ja tämä löytyy maitohorsman kohdalta. Resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo nakki ja keväisen illallisen varma keskustelunavaaja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruskistettu voi on hienon pähkinäistä maultaan | Browned butter has a nice nutty aroma

Horsmat tosiaan kannattaa poimia mahdollisimman pieninä versoina, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Isommat horsmat on syytä kuoria ennen syömistä, joten niissä on selvästi enemmän hommaa. Horsma kasvaa yleensä niittyjen reunoilla ja muilla hylätyillä alueilla, joissa ei ole vielä paljoa muuta kasvustoa. Poimimispaikka kannattaa kuitenkin valita niin, etteivät parsat ole aivan tiepölyn peitossa. Myöhemmin kesällä horsman kukkia voi käyttää myös esimerkiksi kakkujen koristeluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskitettua voita, ketunleivän kukkia koristeena | Fireweed and browned butter, garnished with wood sorrel

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Ainesosat
Maitohorsman versoja, noin 10-15 per syöjä

Ruskistettu voi
100 voita
1 laakerinlehti
2 valkosipulinkynttä
muutama oksaa persiljaa
½ sitruunan mehu

  • Tee ensin ruskistettu voi. Laita voi pieneen kattilaan keskilämmölle ja anna voin sulaa. Lisää kuoritut mutta kokonaiset valkosipulinkynnet ja yrtit. Sekoittele ja anna voin sisältämän veden kiehua pois. Kun vesi on haihtunut, voin hera alkaa ruskistua. Se käy nopeasti, joten vahdi kattilaa. Kun voi on karamellinruskeaa, ota se pois lämmöltä ja sekoita mukaan sitruunamehu. Jätä voi maustumaan siksi aikaa, kun valmistelet horsmat.
  • Pese ja kuivaa horsmat huolellisesti. Leikkaa versojen tyvet pois. Pienet ja sirot horsmat voi syödä raakana tai pannulla voissa pyöräytettynä. Vähän isommat voi kiehauttaa nopeasti. Keitä isossa kattilassa runsaasti vettä ja mausta reilulla suolalla. Laita parsat veteen ja kiehauta 15-30 sekuntia. Oikeasti, sillä muuten horsmien vihreys muuttuu nopeasti harmaaksi. Kaada vesi pois.
  • Siivilöi ruskistetusta voista yritit pois (tai lusikoi voisula kattilasta) ja sekoita se horsmien kanssa. Tarjoile saman tien, koska horsmat jäähtyvät nopeasti.

Siinäpä se olikin, ei ollut hidas eikä vaikea tämä resepti. Kiinnostaako vai kummastuttaako horsma ruoanlaitossa? Mitä villikasveja itse käytät keittiössä?

Lisää villikasveja on luvassa jatkossakin, joten pysy kuulolla!

-Toni

Hi there!

Like I said last time, the wild culinary plants are in high season right now here in the North, so I intend to write a couple posts about them. This simple recipe uses fireweed (or great willowherb or rosebay willowherb, in latin Chamaenerion angustifolium) shoots like asparagus. The tender shoots are quickly dipped in boiling water and served with browned butter that is infused with herbs, garlic, and lemon. I won’t post the detailed recipe in English as I’m not sure if this particular plant is that common outside Scandinavia, but if you would like to get the full recipe, I’ll gladly translate it.

The next wild plant recipe is one that can be done pretty much anywhere, so stay tuned for that!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai

Eräs aasialainen ruokalaji on kaikessa hiljaisuudessa hiippaillut suosikkiruokalistallemme, nimittäin thaimaalainen katuruokaklassikko pad thai. Pad thai on ehkä kuuluisin paistetusta nuudeleista koostuva ruokalaji, jonka koukuttavuuden salaisuus on suolaisen hapanimelässä kastikkeessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marketeistakin löytyy monenlaisia valmiita pad thai -kastikkeita, mutta sen valmistaminen on niin helppoa verrattuna moniin aasialaisiin kastikkeisiin, että sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla tehdä itse. Kastike nimittäin koostuu vain kolmesta raaka-aineesta, joista kaikkia on saatavilla ihan tavallisista marketeista. Ainesosista tärkein, tamarinditahna, on hapanimelästä tamarindihedelmästä tehty sose, joka on monien maailmankuulujen kastikkeiden, kuten Wochestershiren ja HP:n ainesosa. Se luo makupohjan, johon lisätään vielä makeutta kookossokerilla ja suolaisuutta sekä umamia kalakastikkeella. Koko hommaan menee viisi minuuttia. Nopeaa ja herkullista.

Ruokalajin pääraaka-aineeseen eli riisinuudeleihin liittyy yksi jippo, joka parantaa ruokalajin rakennetta huimasti. Riisinuudeleita ei nimittäin kannata keittää tai hauduttaa ollenkaan, vaikka paketissa niin käsketäänkin tekemään. Nuudelit kannattaa sen sijaan liottaa kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä niiden rakenne pehmenee ja väri muuttuu valkoiseksi, mutta ne eivät mene mössöksi. Aikaa tähän menee tunnin verran, mutta yhtään työtähän se ei vaadi. Nuudelit voi vaikka laittaa kulhoon jääkaappiin likoamaan jo aamulla, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä illallisaikaan mennessä. Sano ei ylikypsille nuudeleille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liota riisinuudelit kylmässä vedessä, älä keitä. | Soak the rice noodles in cold water, don’t boil them.

Thaimaalaiset käyttävät pad thaihin kuulemma lähes poikkeuksetta tofua, vaikka mukana olisikin jotain muuta proteiinia. Tofu kieltämättä sopii ruokalajiin hyvin, joten ruokalaji on helppo pitää vegetaarisena. Halutessaan voi kuitenkin käyttää kanaa tai jotain muuta lihaa lisäksi. Kasviksista ruokalajiin käyvät oikeastaan mitkä vain, joten silläkin saralla saa säveltää kaikessa rauhassa. Ituja tosin suosittelen erityisesti, koska niiden tuoma rapeus tuo mukavaa suutuntumaa pehmeiden nuudeleiden vastapariksi. Sama funktio on myös päälle ripoteltavilla pähkinöillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan pad thai on loistavan yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas arkiruoka, jota voi soveltaa jääkaapin sisällön ja mielitekojensa mukaan lähes loputtomasti. Lisäksi kaikki raaka-aineet löytyvät ainakin meidän lähikaupasta, joten kyllä tämä thaikku on paikkansa ruokapöydässä ansainnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai
4 annosta

Ainesosat
1 pkt (n. 225 g) riisinuudelia
1 pkt tofua
(2 kanan rintafileetä/possua/nautaa)
1 pkt broccolinia
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ pkt ituja
1 lime
1 kevätsipuli
1 dl suolattuja cashew-pähkinöitä/suolapähkinöitä/paahdettuja auringonkukansiemeniä

Kastike
1 prk (100 g) tamarinditahnaa
1 dl kookossokeria
½ dl kalakastiketta

  • Liota ensin nuudelit. Laita nuudelilevyt kulhoon tai kattilaan ja peitä ne kylmällä vedellä. Anna liota tunnin verran tai kunnes nuudelit ovat pehmenneet ja muuttuneet valkoisiksi. Voit laittaa nuudelit likoamaan myös jo aamulla jääkaappiin, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä lounas- tai illallisaikaan.
  • Tee kastike. Kaada tamarinditahna pieneen kattilaan. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada sekin kattilaan. Mittaa mukaan kookossokeri ja sekoita. Lämmitä keskilämmöllä kiehuvaksi ja anna poreilla muutama minuutti. Ota pois lämmöltä ja lisää kalakastike. Sekoita ja jätä jäähtymään.
  • Leikkaa tofu kuutioiksi ja paloittele kana tai liha, jos käytät. Saat tofusta rapeapintaista, jos laitat tofukuutiot talouspaperin väliin ja painon alle, jolloin ne vuotavat liian veden pois. Viipaloi ja paloittele myös kesäkurpitsa ja paprika.
  • Laita wokki tai korkearaunainen kasari lämpiämään keskilämmölle. Kaada pannuun reilusti ruokaöljyä. Kun pannu on kuuma, laita tofukuutiot paistumaan. Anna niiden paistua yhdeltä sivulta rapeiksi ennen kuin alat käännellä. Lisää myös kanat tai lihat, jos käytät, ja paista muutama minuutti. Lisää kasvikset ja paista muutama minuutti lisää. Jos pannuusi on kansi, se kannattaa laittaa pannun päälle hetkeksi, jotta broccolinit höyryttyvät.
  • Valuta riisinuudelit ja lisää ne pannulle. Lisää myös reilu puolet kastikkeesta ja sekoita. Sekoittaminen ei ole helppoa nuudeleiden takia, mutta yritä saada kastike leviämään kaikkialle. Lisää idut ja paista vielä puoli minuuttia. Ota sitten pannu pois liedeltä ja purista mukaan limetin mehu.
  • Siirrä lautasille tai tarjoilukulhoon ja ripottele päälle suolatut pähkinät tai auringonkukansiemenet sekä poikittain siivutettu kevätsipuli. Kata pöytään myös loppu kastike, jotta syöjät voivat halutessaan lisätä sitä. Limeä voi myös puristaa vielä lautasella lisää.

Hops, siinä se onkin ja kohta mahassa.  Maukasta loppuviikkoa!

-Toni

P.S. Huomasitko uuden yläpalkin kuvan blogin etusivulla? Mitä pidät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

There’s a certain Asian that has been hanging around our dinner table lately. I’m talking about the Thai street food classic Pad Thai. It’s probably the most widely known dish with stir-fried noodles and it is very addictive because of the salty sweet-and-sour sauce.

The Asian food shelves in supermarkets boast many ready-made Pad Thai sauces, but it’s so easy to make it yourself that you should definitely give it a go. There are  only three ingredients and all of them are available at most supermarkets. The base is tamarind paste, a pureed tamarind fruit that is naturally very sweet and sour. It is also an ingredient in many world famous sauces, like Worcestershire and HP. It creates the flavour base that is sweetened and deepened with coconut sugar and fish sauce. The whole affair takes about five minutes. Quick and delicious.

There’s a secret to preparing the main ingredient, the rice noodles: you should soak them in cold water not, not boil in hot water like the package says. When soaked in cold water, the noodles soften and turn opaque white but they won’t go gooey. It takes about an hour to soak the noodles, but you can also leave them to soak in the fridge in the morning, so they’ll be ready for lunch or dinner. Say no to overcooked noodles!

I’ve heard the Thai always use tofu for Pad Thai, even when there’s chicken or meat too. I have to say the tofu goes well with the dish, so it’s easy to keep the dish vegetarian. If you want, you can also add chicken, pork or beef, too. Vegetables are a must, but you can use pretty much any kind you have or like. I urge you to try sprouts as they give a nice crunch to offset the soft noodles. The nuts serve as a source of crunch as well.

All in all, the Pad Thai is a delightfully simple, quick, and tasty dish that can be easily adapted with whatever you have in your fridge and cupboards. Also it’s important that all of the ingredients are easy to get from regular supermarkets, if you aren’t fortunate enough to have an Asian store nearby. I’m guessing this Thai dish has earned it its place at our table.

Pad Thai
4 servings

Ingredients
1 packet (about 225g) rice noodles
1 packet tofu
(2 chicken breast fillets/pork/beef)
1 packet broccolini
½ zucchini
1 Bell pepper
½ packet sprouts
1 lime
1 spring onion
1 dl salted cashews/salted peanuts/toasted sunflower seeds

Sauce
100 g tamarind paste
1 dl coconut sugar
½ dl fish sauce

  • Soak the noodles. Place the noodles in a bowl and cover with cold water. Let soak for about an hour or until the noodles have softened and turned opaque. You can also put the bowl in the fridge in the morning so the noodles will be ready for lunch or dinner.
  • Make the sauce. Pour the tamarind paste in a small saucepan. Add a little water if the paste is thick. Add the sugar and mix. Put on medium heat, bring to a boil and let simmer for a couple minutes. Turn off the heat, add the fish sauce and mix. Set aside to cool.
  • Cube the tofu and cut the chicken or meat, if using. If you want your tofu crispy, place the cubes between tissue papers and weigh them down with cutting board and something heavy. The tofu will lose the excess water this way. Slice also the pepper and zucchini.
  • Put a wok or pan with higher sides on medium heat. Add a generous pouring of cooking oil. When the pan is hot, add the tofu. Let the first side of the tofu cubes to turn golden before stirring. Add the chicken or meat, if using, and cook for a couple of minutes. Add the vegetables and cook for a minute. If your pan has a lid, put it on now so the broccolini cooks in the steam.
  • Drain the noodles and add them to the pan. Add also most of the sauce and stir it in. It’s hard to mix with the noodles in the pan, but try to get the sauce spread evenly. Add the sprouts and cook for a half a minute. Remove the pan from heat and stir in the juice of a lime. Cut the spring onion in an angle and sprinkle on top.
  • Transfer the dish onto plates or a serving bowl and sprinkle the nuts on top. Serve with the rest of the sauce and lime wedges on the side, so the eaters can add some if they want.

Ooh la la, there it is and soon it will be in your tummy. Have a tasty week, guys!

-Toni

P.S. Did you notice the new header on the main page of the blog? Likey?

Feta-kasvis voileipäkakku | Sandwich Cake with Feta and Roasted Vegetables

Hei siellä!

Palaillaanpas sitten takaisin ruokahommiin. Edellinen resepti oli raakakakku valmistujaisjuhlista, joten jatketaan samalla linjalla, mutta suolaisella puolella. Suomalaisten juhlien erikoisuus, voileipäkakku, on ainakin monelle ulkomaalaiselle kummastuksen aihe. Täytyyhän se kyllä myöntää, että konseptina suolainen kerroskakku on erikoinen: miksi koota leivistä kakku, joka täytyy vaivalloisesti leikata ja joka on sisällöltään yksipuolinen, kun voisi tehdä vain tarjottimellisen erilaisia voileipiä. Kyse lienee ehkä eniten perinteestä, mutta voileipäkakun eduksi täytyy ehdottomasti laskea sen kosteus verrattuna irtonaisiin voileipiin. Lisäksi voileipäkakku on tarjottava, jota en ole ikinä nähnyt juhlien ulkopuolella, joten se on selvästi erikoistilaisuuksiin tarkoitettu erikoisherkku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sorry for the crappy pics, I didn’t realise I should take proper shots of the cakes at the time.

Taannoisiin juhliin halusin tehdä juhlittavan sankarin mieltymysten mukaisesti kaikki tarjottavat vegetaarisina. Yleensähän voileipäkakut sisältävä joko lihaa tai kalaa, joten valmiita reseptejä ei monia löytynyt. Vuosi sitten Helsingin Sanomissa oli kolmen ajanmukaiseksi päivitetyn voileipäkakun reseptit, joista yhdistelin tämän kakun. Feta-paprikakakku tarjosi lähtökohdan täytteille, kun taas kuorrutus ja koristelu ovat kalakakusta. Halusin tasapainottaa täyteläistä paprikatäytettä raikkaalla kuorrutuksella, joten vaihdoin paprikakuorrutuksen sitruunalla maustettuun tuorejuustoon. Paprikatäytteen mantelin korvasin munakoisolla pähkinäallergisten vieraiden vuoksi. Kakku pysyi muutoksista huolimatta varsin välimerellisenä makumaailmaltaan. Raikas kasvisvoileipäkakku on varmasti tervetullut lisä monenlaisiin kevätjuhliin.

Voileipäkakkuhan on syytä tehdä kostumaan ja maustumaan jääkaappiin viimeistään juhlia edeltävänä päivänä, joten saman illan juhliin tästä reseptistä ei valitettavasti sellaisenaan ole. Täytteen voi toki valmistaa erikseen ja käyttää sitä perinteisten voileipien täyttämiseen ihan arkenakin. Paprika-mantelitahna, eli romesco-kastike, on erityisesti Espanjassa suosittua ja sitä käytetään esimerkiksi grillatun kanan kastikkeena, joten sellaistakin voi kokeilla.

Feta-kasvisvoileipäkakku

Ainekset

24 palaa ruispaahtoleipää (1½-2 pakettia)
kasvislientä (+misotahnaa)
250 g fetajuustoa palana

Paahdetut kasvikset
2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
persiljaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Paprika-munakoisotahna
puolet paahdetuista munakoisoista
4 punaista paprikaa
4 viipaletta vaaleaa leipää
1 valkosipulinkynsi
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuorrutus
2 pkt (400 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
suolaa ja sokeria

Koristeluun
vuonankaalia
paahdettua paprikaa
kaprismarjoja
(paahdettuja kasviksia [yllä])

  • Aloita paahtamalla kasvikset. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Kuori munakoisot. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsat pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet uunipelleille (vaatii useamman pellin) ja paahda uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes viipaleet ovat saaneet väriä. Sekoita odotellessa mausteöljy: hienonna persilja ja valkosipulinkynsi ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Kun kasvikset ovat paahtuneet, voitele ne mausteöljyllä ja jätä odottamaan kakun täyttämistä. Ota puolet paahdetuista munakoisoviipaleista talteen paprika-munakoisotäytettä varten.
  • Valmista seuraavaksi paprika-munakoisotahna. Nosta uunin lämpötilaa 225 asteeseen. Leikkaa paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Asettele paprikat uunipellille kuori ylöspäin ja laita uuniin ylätasolle. Paahda kunnes paprikoiden kuori tummuu osittain mustaksi. Ota paprikat pois uunista ja laita muovipussiin tai tuorekelmulla peitettyyn kulhoon jäähtymään. Kun paprikat ovat jäähtyneet, poista niistä kuori sormin tai veitsellä avustaen. Kuoren pitäisi irrota hyvin helposti paahtamisen jälkeen. Laita kuoritut paprikat, munakoisoviipaleet, paloitellut leipäviipaleet sekä muut ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää öljyä, jos tahna vaikuttaa liian paksulta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria.
  • Kokoa kakku. Leikkaa 24 paahtoleipäviipaleesta kuoret pois. Leikkaa paahdetut kasvisviipaleet pienemmiksi paloiksi. Murusta feta. Asettele 8 leipäviipaletta tarjoilualustalle, esimerkiksi leikkuulaudalle. Kostuta viipaleet reilusti kasvisliemellä (voit maustaa lientä misotahnalla, jos sellaista kaapeistasi löytyy). Levitä viipaleiden päälle kolmasosa paprikatahnasta sekä puolet paahdetuista kasviksista ja murustetusta fetasta tahnan päälle. Aseta päälle toiset kahdeksan kuoretonta paahtoleipäviipaletta, kostuta ne kasvisliemellä ja toista täytteiden asettelu. Aseta lopuksi viimeiset 8 palaa leipää kakun kanneksi ja kostuta vielä nekin. Levitä loput paprikatahnasta kakun sivuille voiveitsellä.
  • Kääri kakku sivuilta ja päältä tuorekelmuun ja aseta toinen leikkuulauta kakun päälle painoksi. Anna kakun kostua ja maustua jääkaapissa yön yli.
  • Valmista seuraavana päivänä kuorrute: sekoita tuorejuusto, ranskankerma, sitruunankuori ja -mehu sekä ripaus suolaa ja sokeria. Ota kakku pois jääkaapista ja poista tuorekelmu. Siisti tarvittaessa kakun reunoja veitsellä. Levitä tuorejuustokuorrute kakun päälle ja sivuille tasaisesti paletti- tai voiveitsellä. Koristele vuonankaalilla, paprikaviipaleilla, kaprismarjoilla ja halutessasi paahdetuista kasvisviipaleista kierretyillä ruusukkeilla. Tarjoile.

Siinäpä se! (Huh.) Aika hyvin kakku upposi juhlissa, joten suomalaisille myös kasviskakku näytti maistuvan. Ulkomaalaisen silmin voileipäkakku on kyllä varmaankin erikoinen ilmestys, mutta suomalaisissa sukujuhlissa se on kyllä ansainnut paikkansa.

Aurinkoista kevään jatkoa!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hi guys!

Here’s another cake recipe from my sister’s graduation party a couple weeks back. This one is a sandwich cake, a Nordic specialty. A sandwich cake is just that; a layered savoury cake that is filled like a huge sandwich and usually covered in either cream cheese or mayonnaise frosting. It is very common to see sandwich cakes in Finnish parties, so I decided to make one for the graduation party too. As my sister is a vegetarian, I made the cake with roasted pepper and feta cheese fillings. The recipe I used is a mix-and-match from a collection of spring time sandwich cake recipes from the newspaper Helsingin Sanomat last year.

A sandwich cake, like so many of the recipes on this blog, is a delicacy that takes time: one has to roast the vegetables and build the cake at least a day before serving so the cake has enough time to moisten and develop flavour. The cake is then frosted and decorated just before serving.

The romesco-style filling paste in this cake is based on a Spanish classic that can also be used in conventional sandwiches and even a sauce for grilled chicken. The classic romesco recipe uses toasted almonds instead of eggplant.

Feta and Roasted Vegetable Sandwich Cake

Ingredients

24 pieces of brown toast
vegetable stock (+ miso paste)
250g feta cheese

Roasted vegetables
2 eggplants
2 zucchinis
½ dl olive oil
1 tbsp. lemon juice
parsley
1 garlic clove
salt and pepper

Pepper and eggplant paste
half of the roasted eggplants
4 red sweet peppers
4 pieces of toast
1 garlic clove
½ olive oil
1 tbsp. lemon juice
1 tsp. balsamic vinegar
salt and pepper

Frosting
2 packets (400g) cream cheese
200g crème fraiche or sour cream
zest of a lemon
2 tbsp. lemon juice
salt and sugar

Decoration
Mâche lettuce (Cornsalad) or other decorative greens
Roasted pepper
Caper berries
(roasted vegetables [above])

  • Start by roasting the vegetables. Preheat the oven to 200 degrees Celsius. Peel the eggplants. Slice the eggplants and zucchinis lengthwise. Place the slices on a baking sheet (requires several sheets to roast all the slices) and roast in the oven for 15 to 20 minutes. While vegetables are roasting, make the oil: mince the parsley and the garlic clove and mix with rest of the ingredients. When the vegetables are done, sprinkle some of the oil on them. Take half of the eggplants aside for the pepper and eggplant paste.
  • Make the pepper and eggplant paste next. Turn the heat in the oven to 225 degrees. Quarter the peppers and remove the seeds. Place the pepper skin side up on a baking sheet and roast in the upper level of the oven for about 20 minutes, or until the skin starts to turn black. Remove from the oven and place the peppers in plastic bag or in a bowl covered with cling film and cool. When the peppers are cooled, remove the skins. The skins should come off very easily, but you can assist with a knife. Place the peeled peppers along with the rest of the ingredients in a food processor and blitz until smooth. If the paste seems too thick, add some olive oil. Taste and add salt or pepper if necessary.
  • Build the cake. Cut the crust off from the 24 pieces of toast. Cut the roasted vegetables into smaller chunks. Crumble the feta. Place 8 pieces of toast in two rows on a serving plate (cutting board might be a good choice). Moisten the toast generously with vegetables stock (you can season the stock with miso paste if you happen to have some). Spread a third of the pepper paste onto the toast, add half of the roasted vegetables and half of the crumbled feta. Place another 8 pieces of toast on top the fillings and moisten these pieces too. Add similar layers of filling. Add the final 8 pieces of toast on top and moisten them as well. Spread the remaining third of the pepper paste on the sides of the cake.
  • Wrap the whole cake tightly in cling film and place another cutting board on the cake to weigh it down. Place the whole setup in fridge and keep there overnight. The cake will soak up the flavours from the fillings and becomes evenly moist.
  • On the next day, make the frosting. Mix the cream cheese, sour cream, lemon zest, lemon juice and a pinch of sugar and salt. Take out the take from the fridge and remove the cling film. Even out the sides with a knife if necessary. Spread the frosting on the top and the sides of the cake evenly. Decorate the cake with lettuce, caper berries and roasted pepper. If you have leftovers from the roasted vegetables, you can roll them up to rosettes and use them for decoration. The sandwich cake is now ready to serve.

There you go! Does that sound funky? Have you tried sandwich cakes before, or is it just a bizarre concept for you?

Take care!

-Toni


 

 

The Mighty Potato | Hasselbacka

Muutama viikko sitten aloitin oodin perunalle, tuolle mukuloista monipuolisimmalle. Viimeksi peruna raastettiin kokonaan uuteen muotoon, mutta nyt pidetään potut pottuina. Tällä kertaa vuorossa ovat suomenruotsalaiselta kalskahtavat Hasselbackan perunat.

wp-1487342865143.jpg

Tukholman Drurgårdenin Hasselbacken-kokkikoulusta ja ravintolasta peräisin oleva valmistustapa on yksi eleganteimpia keinoja kypsentää peruna. Tarkat viillot mahdollistavat voin, suolan ja lämmön valumisen perunan sisään, jolloin kuorrutettu pinta on upean rapea ja peruna taas sisältä kiinteän mehevä. Hasselbackan perunat ovat tyylikäs juhlaruoan lisuke, mutta jo itsessään nostavat arkiruoan tasoa melkein juhlasapuskaksi. Eikä niiden tekeminen ole edes hidasta tai vaikeaa!

Jos haluaa välttää pitkän uunikypsennyksen, kannatta valita pienehköjä perunoita. Niitä on myös kivempi siivuttaa ja ne näyttävät pienenä rykelmänä lautasella suloisilta. Oman kokemukseni mukaan monet valmiissa pussissa myytävät luomuperunat ovat tavallisia siskojaan pienempiä, mutta se on tietenkin merkki- ja vuodenaikakohtaista.

wp-1487342818827.jpg

wp-1487342815798.jpg

Tässä ”älä tee näin”-esimerkki metallilusikalla. Suosittelen puu-tai muovilusikkaa veitsen säästämiseksi | I suggest using wooden or plastic spoon for cutting the potatoes, metal (like pictured) might damage your knife

Perusresepti ei vaadi perunoiden lisäksi kuin öljyä tai voita sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi perunoiden päälle voi rapeuden maksimoimiseksi ripotella korppujauhoja (aasialaiset panko-korppujauhot loistavat tässäkin) sekä raastaa parmesaania tai pecorinoa. Joku kypsentää samassa vuoassa pekonitkin, mutta itse annan perunan loistaa perunana.

wp-1487342813011.jpgwp-1487342810490.jpg

wp-1487342807957.jpg

Rapea päältä, mehevä sisältä | Crispy on the outside, mellow on the inside

Hasselbackan perunat
Kahdelle, valmistusaika 45-60min

Ainesosat
6-8 kpl pienehköjä perunoita (tai muutama vähemmän isompia)
oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria
panko-korppujauhoja
pecorinoa tai parmesaania

  • Laita uuni lämpimään 175-asteiseksi.
  • Kuori perunat. Aseta kuorittu peruna sopivankokoiseen muovi- tai puulusikkaan (metallinen lusikka saattaa vahingoittaa veitsen terää). Leikkaa terävällä ja ohuella veitsellä, esimerkiksi vihannes- tai fileointiveitsellä, perunaan pystysuoria viiltoja. Lusikan reuna pysäyttää veitsen, jotta peruna ei halkea. Leikkaa viiltoja koko perunan leveydeltä niin tiheään kuin osaat.
  • Aseta perunat pienen uunivuokaan. Valuta perunoiden päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa pippuria. Aseta kunkin perunan päälle nokare voita. Ripottele perunoiden päälle vielä korppujauhoja sekä pecorinoa tai parmesaania niin halutessasi. Laita vuoka varovasti uusiin keskitasolle.
  • Perunoiden kypsyminen vie niiden koosta riippuen 30-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä vaikka puutikulla. Kypsään perunaan puutikku uppoaa helposti. Ota vuoka ulos uunista kypsentämisen puolivälissä ja valele lusikalla vuoan pohjalle valunutta rasvaa perunoiden päälle, ja laita vuoka takaisin uuniin. Valelu auttaa rapean pinnan aikaansaamisessa.
  • Tarjoile kypsät perunat lisäkkeenä juhla- tai arkipöydässä.

Ovatko Hasselbackat jo perusrepertuaariasi vai uusi tuttavuus?

Tällaista perunasta tällä kertaa, ensi kerralla onkin leipähommia luvassa. Stay tuned!

-Toni

wp-1487342805280.jpg

A couple of weeks ago I started The Mighty Potato series, highlighting the potato as a versatile king of tubers on our tables. Last time the potatoes were shredded into a completely different form, but this time the ‘tators will be ‘tators. Intoducing The Hasselbacka Potato, an elegant and sophisticated tuber from Stockholm.

This method of cooking potatoes originates in the Hasselbacken restaurant school and restaurant in the royal Djurgården area of Stockholm, Sweden.  It is by far one the most elegant ways of cooking potatoes: the precise vertical cuts allow the potato to remain in its original form, but also let the heat, butter and salt penetrate the inner spheres of the tuber. This makes a wonderful potato that is crispy on the outside but wonderfully juicy on the inside. The Hasselbacka potatoes are a sure crowd pleaser on feast banquets, but they also elevate any weekday meal to new heights. And they don’t even require hours of cooking or insane skills.

To avoid long baking time, choose small potatoes. Smaller potatoes are also easier to slice and they look awfully cute in a little bunch. I have often found that organic potatoes are small than their regular counterparts, but that is a completely regional and seasonal variable. Choose the ones that look the best for you.

The basic recipe calls for only potatoes, olive oil or butter, and salt and pepper. You add crispy breadcrumbs (the Asian panko works best) and pecorino or parmesan cheese if you want to get more crisp. I’ve heard someone cooking bacon in the same oven dish as well, but I’m sticking to the potatoes.

Hasselbacka Potatoes
For two, cooking time 45-60min

Ingredients
6-8 small potatoes (or fewer big ones)
Olive oil
Butter
Salt
Pepper
Panko bread crumbs
Pecorino or Parmesan

  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius.
  • Peel the potatoes. Place a peeled potato in a wooden or plastic spoon (metallic spoon might damage your knife). Make vertical cuts to the potato with a thin and sharp knife, like a vegetable or fillet knife. The rim of the spoon will stop the knife before it cuts the potato in half. Make as many cuts to the whole length of the potato as you can.
  • Place the cut potatoes in an over dish. Pour olive oil on them and sprinkle salt and pepper. Place some butter on each potato. Add the breadcrumbs and grated cheese too, if using. Put the dish into the oven.
  • The potatoes bake between anywhere 30 to 60 minutes, depending on their size. You can check if they are done by sticking a toothpick into the largest potato: if the toothpick sinks in easily, the potatoes are done. About halfway through the cooking, take the dish out of the oven and ladle the oil and melted on the bottom of the dish onto the potatoes with a spoon. This helps to attain the crisp top on the potatoes.
  • Serve the potatoes as a side dish as a part of a feast or as everyday luxury meal.

There you go! Have you already tried Hasselbacka potatoes, or is the method new for you?

Next time there will be some bready things, stay tuned!

-Toni

Rösti | The Mighty Potato

Lupasin vaihteeksi jotain suolaista, joten saamanne pitää. Peruna on ikisuosikki, vaikka se välillä pääseekin unohtumaan. Peruna on nimittäin lohturuokien lohturuoka, pahan mielen karkottaja. Mietipä oikeastaan mitä tahansa lohturuokaklassikkoa: siellä se peruna säestää taustalla muusina, ranskalaisina, paistiperunoina, Hasselbackan sellaisina tai ihan vaan uusina perunoina voin kera. Hyvä perunamuusi pelastaa kuraisenkin päivän. Eräs ystäväni eläisi pelkällä perunamuusilla, jos se oli mahdollista. Tästä alkaakin sarja perunaa ylistäviä kirjoituksia, onhan tuo mukuloiden kuningas sellaisen ansainnut.

Peruna harvoin kuitenkaan on pääosassa lautasella, sillä se mielletään yleensä lisukkeeksi. Halusin tehdä kuitenkin ruoan, jossa peruna on pääraaka-aine ja saa siten päähuomion. Kauaa sellaista ei tarvinnut ideoida, ja pian suunnitelmissa olikin alppiklassikko rösti. Röstissä peruna pääsee hienosti esiin sekä maultaan että rakenteeltaan, koska perunasuikaleet kiinnittyvät tärkkelyksen voimalla yhteen.

wp-1485258053073.jpg

Röstiin, kuten harvaan muuhunkaan klassikkoon, ei tunnu olevan oikeaa reseptiä. Osa tekee röstin esikeitetyistä perunoista, osa raaoista. Osa käyttää jauhoisia perunoita, joku toinen taas kiinteitä. Joskus rösti ei sisällä muuta kuin perunaa ja rasvaa, toisinaan siihen lisätään sipulia tai juustoa tai pekonia. Silläkin riskillä, että mennään kauas autenttisesta, sekoitin tällä kertaa perunan sekaan emmentalia ja kevätsipulia.

En ole kokeillut raa’asta perunasta röstin tekemistä, koska isot pojat ja tytöt internetissä sanoivat, että silloin röstin suutuntuma voi olla turhan pureskeltava. Raasta perunasta tulisi varmasti kauniimman näköinen rösti, kun yksittäiset perunasuikaleet jäävät näkyviin, mutta tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja esikeittelin perunat jo edellisenä päivänä. Perunat voi keittää myös vähän ennen paistamisajankohtaa, mutta niiden täytyy jäähtyä kokonaan ennen raastamista.

wp-1485258050739.jpg

Kokeilin muutamaa eri juustoa rösteissä ja ainakin omaan makuuni kävi parhaiten mieto emmental (mustaleima oli aivan liian voimakasta), mutta esimerkiksi Appenzeller toimii myös erinomaisesti. Perunan sekaan silppusin myös kevätsipulia, joka toimii perunan kanssa hienosti. Kevätsipulin taas voi hyvin korvata ruohosipulilla tai ohuesti viipaloidulla purjolla. Röstin sekaan tai päälle voi myös lisätä pekonia tai vihanneksia, mutta pidättäydyin toistaiseksi lisäyksistä.

Tarjoiluun kannattaa varata ranskankermaa tai smetanaa ja halutessaan lisää juustoa. Jääkapissa lojui vielä retiisejä, jotka ohueksi viipaloituina raikastivat röstiä entisestään.

Rösti
1 noin 20 cm rösti

Ainesosat
2 keskikokoista kiinteää perunaa
1 kevätsipuli tai pieni nippu ruohosipulia tai pala purjoa
20-50 g juustoraastetta (mieto emmental, appenzeller)
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Tarjoiluun ranskankermaa, juustoa, viipaloituja kasviksia (esim. retiisiä)

  • Esikeitä perunoita kuorineen 15 minuuttia mielellään edellisenä päivänä. Laita perunat jääkaappiin yöksi. Jos keität perunat vasta juuri ennen paistamista, viilennä ne kylmässä vedessä.
  • Kuori perunat ja raasta karkealla raastimella. Raasta myös juusto ja hienonna kevätsipuli.
  • Sekoita peruna, juustoraaste ja sipuli kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle (matalareunainen lettupannu on kätevin). Sulata voi kuumalla pannulla ja painele perunaseos pannulle lätyksi. Voit siistiä röstin reunoja paistamisen aikana. Paista ensimmäistä puolta 8-10 minuuttia. Irrota rösti pannusta varovasti työntämällä ohut lasta sen alle. Käännä rösti lautasen avulla ympäri ja paista toista puolta vielä viitisen minuuttia. Älä kääntele röstiä turhaan, koska sen paistopinta tarttuu helposti pannuun kiinni.
  • Tarjoile valmis rösti ranskankerman ja esimerkiksi viipaloidun retiisin kanssa.

Täytyy myöntää, että yllätyin itsekin kuinka hyvää röstistä tuli. Sellaisenaan se oli erinomainen lounas, mutta röstiä voi tehdä pienempinä lättyinä myös lisukkeeksi. Hapokas valkoviini sopii kylkeen myös paremmin kuin hyvin.

Onko röstit jo hallussa, vai mikä on sinun perunabravuurisi?

-Toni

wp-1485258055536.jpg

I promised you something savoury last time, so here goes. The potato is the original comfort food that accompanies basically every Western comfort food classic in different shapes: mash, fried, oven cooked or as just new potatoes in the summer. A pile of good potato mash is sure to vanquish any feelings of gloom or discomfort and replace them with a sense of security. A friend of mine would eat only potato mash if that was actually possible, and I understand her very well. This post will be the first one in a series about the mighty potato, the king of tubers, that truly deserves all the praise it can get.

The potato, however, rarely gets the limelight. It is almost always the sidekick to the main component of the meal. I wanted to reverse this pattern and make something where the potato is the star. I didn’t have to think for long before the idea of an Alpine classic creeped into my mind. Rösti is a great showcase for the humble potato: its flavour remains unmasked and the starchy quality of the potato gives the rösti its structure.

There doesn’t seem to be the original recipe for rösti, as is the case with most food classics. Some people make rösti out of parboiled potatoes, some use raw grated ‘tators. Some use floury potatoes, some use waxy.  Sometimes onion, cheese or bacon is added to the mixture, sometimes they are served on top of the rösti, and sometimes rösti is just potatoes and butter (or goose fat). I risked being called unauthentic and added Swiss cheese and spring onions to the mix this time around, and in my opinion it was a good decision.

I have only made rösti with parboiled potatoes, mainly because the big boys and girls on the internet told that even though raw grated potatoes do make a beautiful cake with the individual strands showing, the texture can be chewy. So I parboiled my potatoes the day before and chilled them in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them chill completely in cold water before grating.

I tried a couple of different cheeses and I liked mild Swiss cheese best in terms of flavour. Aged swiss was too strong and it covered all other flavours. Also Appenzeller would be an excellent choice. I chopped a spring onion into the mixture, but chives or a small piece of leek will work just as well. You can add bacon or vegetables to the mixture or serve them on the finished rösti.

I used sour cream for serving as well as some thinly sliced radish that happened to roll around my fridge. The combination was nicely fresh yet comforting at the same time.

Rösti
1 rösti approx. 20 cm

Ingredients
2 medium-sized potatoes
1 spring onion or a small bunch of chives or a piece of leek
20-50 g grated cheese (mild Swiss, Appenzeller)
salt and pepper
butter for frying

For serving: sour creme, cheese, sliced vegetables (radishes etc.)

  • Parboil the potatoes for 15 minutes with their skin on, preferably on the previous day, and chill the potatoes in the fridge. If you boil the potatoes just before making the rösti, let them cool completely in cold water.
  • Peel the potatoes and grate them into thin strips using a coarse grater. Grate the cheese too. Chop the spring onion, chives or leek into thin slices.
  • Mix the grated potatoes, grated cheese and onion in a bowl. Season with salt and pepper.
  • Place a small skillet (approx. 20cm) on medium heat. Melt a generous amount of butter in it. Form a loose disk of the potato mixture and put that on the skillet. Press down on the disk with a spatula to form the rösti cake. Let the first side cook for 8-10 minutes, then with the spatula carefully loosen the rösti from the skillet. Once the rösti is loose, flip it over with a help of a plate. Cook the other side for five more minutes. Do not flip the rösti more than once, because the surface easily sticks to the skillet.
  • Serve the rösti with sour cream and other toppings, for example thinly sliced radishes.

I have to say I’m surprised how good the rösti tasted. On its own the rösti makes a great lunch, but you can also make several smaller röstis and serve them as a side dish.

So how are your rösti-frying skills? Care to reveal your own potato bonanza?

-Toni

Arkitacot | Monday Tacos

Arki- ja viikonloppuruoan erottaminen toisistaan on mielenkiintoinen ilmiö: toisen arkiruoka on toisen juhlavampaa herkkua ja päinvastoin. Jokaisen näkemykseen arkiruoasta vaikuttavat tietenkin oma ruokaideologia, tottumukset sekä ruoanlaittoon panostetun ajan ja rahan määrä. Yksi hyvä esimerkki on risotto: monet suomalaiset tuntuvat pitävän risottoa vaikeana ja erityistilaisuuksiin varattavana ruokalajina. Itse taas teen risottoa silloin, kun kaapeissa ei juuri mitään erityistä ole. Risottoon kun tarvitaan kaksi raaka-ainetta, riisi ja liemi, kaikki muu on ekstraa. Aikaakin menee 20 minuuttia, puoli tuntia jos fiineilee.

wp-1480339486787.jpg

Samankaltaisessa asetelmassa mexmex-ruoat ja erityisesti tacot ovat päätyneet meillä arkiruoaksi. Tacoja tarjoillaan usein maanantaisin, koska ne valmistuvat nopeasti ja ovat parhaimmillaan hyvinkin terveellistä arkiruokaa. Nopeuteen ja terveellisyyteen vaikuttaa ehkä eniten käyttämäni proteiini: lähes poikkeuksetta tacot valmistuvat meillä kasviproteiineista, yleensä Oumphista, tällä kertaa nyhtökaurasta, koska sain rasian varastettua äidin jääkaapista. Oumph on kätevä proteiini, koska se on valmiiksi paloiteltu ja maustettu, ja sen voi heittää suoraan pakkasesta pannulle. Päätäytteen tekemiseen menee siis alle kymmenen minuuttia, eikä hukkaa tule, koska kerralla sulatetaan vain tarvittava määrä. Oumph on soijaproteiinikonsentraattivalmiste (hyi mikä sanahirviö), joka rakenteeltaan ja ulkonäöltään vaikuttaa pelottavan paljon kanalta. Veikkaan, että pitkän linjan vegaanit kavahtavat sen säikeistä rakennetta, mutta tällaisille fleksaajille se on erinomainen arkiproteiini. Tällä kertaa käytin kuitenkin tuota maustamatonta nyhtökauraa, joten tein sille kolmesta mausteesta nopean mausteseoksen.

wp-1480339474338.jpgwp-1480339477757.jpg

En todellakaan väitä olevani meksikolaisen ruoan spesialisti, eikä tätäkään reseptiä voi kutsua kuin mexmexin inspiroimaksi. Olennaista on kuitenkin mielestäni makujen puhtaus: käytetään hyviä raaka-aineita ilman epämääräisiä mausteseoksia, eikä samaan tacoon ängetä kaikkia maailman makuja. Yksinkertaisimmillaan taco onkin tortilla+kastike+päätäyte+vähän kasviksia. Ne markettien valtavat vehnätortillat on muuten tarkoitettu esimerkiksi burritojen ja quesadillojen tekemiseen, valitse tacoihin pieniä, noin 10-20 cm tortilloja. Ne kovat maissikuoret eivät meksikolaiseen ruokakulttuuriin kuulu. Kannustan myös maustamaan päätäytteen itse muutamalla perusmausteella, valmiissa maustesekoituksissa kun tuppaa olemaan kaikkea epämääräistä enemmän kuin niitä mausteita. Kastikkeiden tekeminen taas vaatii jo enemmän tietotaitoa, aineksia ja aikaa, joten tässä on täysin järkevää oikaista. Valitse kastikkeeksi peltitölkissä myytäviä, oikeasti meksikolaisia kastikkeita, esimerkiksi salsa casera tai chipotle. Ne sisältävät kaikkein vähiten lisäaineita ja niiden maku tuntuu autenttiselta. Lisäksi tacoihin kannattaa lusikoida ranskankermaa, se pehmentää salsojen tulisuutta ja kokoaa makumaailmaa yhteen.

wp-1480339480540.jpg

Kasvistacot
Kahdelle

1 paketti pieniä tortilloja

Päätäyte
1 paketti nyhtökauraa tai ½ pussia Oumphia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Mausteseos (jos kasviproteiini ei ole maustettua)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
½ tl suolaa
(½ tl chiliä)

Tarjoiluun esimerkiksi
Valmista salsaa peltitölkissä (esim. salsa casera, chipotle tms.)
Ranskankermaa (tai kauravastinetta)
Avokadoa
Limeä
Korianteria tai lehtipersiljaa
Tölkkimaissia
Tomaattia
Paprikaa
Salaattia tai kaalia
Jalopenoa
Juustoa

  • Tee ensin mausteseos, jos käytät maustamatonta kasviproteiinia. Sekoita mausteet ja suola morttelissa ja jauha hienoksi, jos käytät kokonaisia mausteita.
  • Hienonna sipuli ja valkosipuli.
  • Laita paistinpannu lämpiämään keskilämmölle. Lorauta pannuun öljyä (rypsi, auringonkukka…). Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla hetki, älä ruskista. Lisää nyhtökaura tai Oumph pannulle ja paista muutama minuutti. Jäisen Oumphin paistamisessa menee muutama minuutti nyhtökauraa pidempään. Mausta täyte tekemälläsi maustesekoituksella.
  • Täytteen paistuessa pilko kasvikset pieniksi ja raasta juusto, jos käytät sellaista. Purista avokadon joukkoon limemehua, jotta se pysyy vihreänä. Viipaloi loppu lime lohkoiksi.
  • Kun täyte on valmis, siirrä se lautaselle ja pyyhkäise pannu puhtaaksi. Lämmitä tortilloja yksi kerrallaan kuivalla pannulla 10 sekuntia ja kääri sitten keittiöpyyhkeeseen, jotta tortillat pysyvät lämpimänä.
  • Laita tortillat ja täytteet tarjolle. Jokainen voi koota itselleen sopivia tacoja. Suosittelen ensin levittämään tortillalle ranskankermaa tai kastiketta, sitten muutama suikale nyhtökauraa tai Omphia. Lisää vielä muutamaa kasvista, mutta älä yritä tunkea kaikkea samaan tacoon. Viimeistele kastikkeella, yrteillä ja limemehulla. Taita taco kahtia ja natusta pois. Toista kunnes tortillat loppuvat.

Onko mexmex jo hallussa? Ovatko tacot teillä arki- vai viikonloppuruokaa?

wp-1480339483361.jpg

I find it interesting how people consider dishes either as weekday or weekend meals: someone’s Monday supper is a feast dish for someone else, and vice versa. This is, of course, influenced by one’s food ideology, habits, traditions, and available resources and time. One good example is risotto: many people seem to think risotto as a fancy and somewhat difficult dish, while I regard it as an everyday plan B that is easy to make when there’s basically nothing in the cupboards, since there’s only two mandatory ingredients for risotto: the rice and the broth; everything else is optional. Furthermore, it only takes 20 minutes to make a risotto, 30 if I’m feeling fancy.

Similarly, tacos and mexmex in general are regarded as mostly everyday food in my kitchen. I often make tacos on Mondays, as they are quick and easy to make, and can be light and healthy too. The main reason for this is the fact that I like to make tacos with vegetable protein products, mostly pulled oats and Oumph, the latter of which is a soy protein concentrate thingy, very similar in texture to chicken. Vegatable proteins are super easy and quick to use, and there’s no waste when the protein is stored in freezer, and only the required amount is used each time.

I certainly don’t claim to be a specialist in Mexican cuisine, and this recipe is mostly inspired by Mexican food and is not actually mexmex. To me, Mexican food is about pure and simple ingredients and sumptuous sauces. I don’t like to use ready-made spice mixes, as they usually contain more fillers than spices, but the sauces are a different story. It would take a lot more time, ingredients and know-how to make to sauces yourself (not to mention the tortillas), so I usually use the real Mexican salsas that are sold in tins, rather than the texmex sauces in jars. Salsa casera and chipotle in tins usually contain little or no additives and have a fresh taste. Also, they’re cheaper than the texmex varieties, so what more can you ask for? Most of the tortillas sold in markets are way too big for tacos, so try to find small tortillas, about 10-20 cm in diameter. The hard shells are not a part of Mexican cuisine. And since the tortillas are small, don’t try to cram all the possible fillings into every taco; simplicity is key here. Also, don’t forget the sour cream, it really brings the flavours together!

Veggie Tacos
For two

1 packet of small tortillas

Main filling
1 packet of pulled oats or ½ bag of Oumph or 200g of some other vegetable protein
1 small onion
1 clove of garlic

Seasoning (if using unseasoned vegetable protein)
1 tsp. coriander seeds
1 tsp. cumin
1 tsp. smoked paprika
½ tsp. salt
(½ tsp. chili)

For serving
Salsa in tin (salsa casera, chipotle etc.)
Sour cream, or crème fraiche
Avocado
Lime
Coriander or flat-leaf parsley
Sweet corn in tin
Tomato
Bell pepper
Salad leaves or shredded cabbage
Jalapenos
Grated cheese

  • Make the seasoning first, if you are using unseasoned vegetable protein. Mix and grind the spices and salt in a mortar.
  • Mince the onion and garlic.
  • Heat a skillet on medium heat, add some oil in the pan. Sauté the onion and garlic, do not brown. Add the vegetable protein and cook for a couple of minutes (longer, if using frozen product). Season with the seasoning you just made.
  • While the main filling is cooking, dice the vegetables to bite sized chunks. Squeeze lime juice on the avocado to prevent browning. Tear the herbs to smaller pieces. Cut the lime into wedges.
  • When the main filling is cooked, transfer it onto a plate and wipe the skillet clean. Heat the tortillas individually in the skillet, about 10 seconds each. Wrap them into a tea towel to keep them warm.
  • Serve the tacos, everyone can assemble tacos just the way they want. I recommend starting by spreading some sour cream or salsa first on the tortilla, then adding a couple of pieces of the main filling, then some vegetables, and finally some salsa and a squeeze of lime juice and a sprinkle of herbs. Fold the taco in half and take a bite. Repeat until all the tortillas are gone.

There you go, what do you think? Are tacos everyday food for you, or are that reserved for special occasions? Have you tried cooking mexmex with vegetable proteins?

Papu-valkosipulikeitto | White Bean & Garlic Soup

Papu-valkosipulikeitto

Melkein arvaan mitä otsikon perusteella ajattelet, mutta anna kun perustelen. Tämä soppa on nimittäin äkkiseltään nimettynä tämänhetkinen lempparini, usko pois. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, koska kyseinen soppa ei sisällä voita eikä kermaa eikä oikeastaan mitään, mitä usein pidetään hyvän keiton perusraaka-aineina. Tämän keiton salaisuus on kuitenkin liemessä, joita on oikeastaan kaksi: pavut ensin keitetään mausteliemessä, jolloin ne imevät huimasti makua itseensä, ja sitten vielä varsinaiseen keittoon loihditaan oma liemensä.

Alun perin resepti on Peter Millerin Lunch at the Shop -opuksesta, jossa on reseptejä työpaikan yhteisöllisiin lounasruokailuihin. Konsepti on mielenkiintoinen ja hauskan nostalginen, mutta itse kirjaa tai tämän keiton alkuperäistä reseptiä en ole omin silmin nähnyt, sillä nappasin reseptin toissa kesän Kinfolkista. Keitto on pettävän yksinkertainen: papujen lisäksi tarvitaan vain muutama kynsi valkosipulia, yksi sipuli, sellerinvarsi, valmista lientä (tai fondia) sekä suolaa ja pippuria. Lisäksi keiton päälle voi nakata esimerkiksi makkaraa, paahdettua sipulia ja lehtipersiljaa, mutta se ei ole pakollista.

Tähän soppaan pätee sama kuin oikeastaan kaikkiin yksinkertaisiin ruokiin: kun raaka-aineita on vähän, niiden täytyy olla ensiluokkaisia. Älä siis oikaise ja keittele soppaa purkkipavuista, se ei toimi. Osta pavut kuivattuina, esimerkiksi Go Green -merkin valikoimassa on Öölannissa (!) viljeltyjä valkoisia papuja, jotka ovat likipitäen täydellisiä. Niiden kypsentämiseen menee noin 90 % tämän reseptin vaatimasta ajasta ja vaivasta, joten kun se on hoidettu, on keitto melkein valmis.

Kuivatuissa pavuissa on se hidastava tekijä, että ne kannattaa liottaa yön yli. Liottaminen turvottaa pavut usein yli kaksinkertaisiksi ja lyhentää huomattavasti niiden keittoaikaa. Aikaa liottaminen tietenkin vaatii, mutta vaiva on minimaalinen: kumoa pavut kattilaan, laske päälle vettä (ja lusikallinen ruokasoodaa) ja anna seistä yön yli. Pavut voi keittää myös ilman liotusta, mutta silloin ne eivät turpoa yhtä paljon eivätkä mureudu ihan samalla tavalla. Lisäksi keittoaika voi jopa tuplaantua.

wp-1478101730421.jpg

Tältä pavut näyttivät ennen liotusta …| The beans pre-soak…

wp-1478101727209.jpg

…ja tältä liotuksen jälkeen | …and here post-soak

wp-1478101724134.jpg

Makuraaka-aineet kehiin ja pata tulille! | Add the aromatics and fire it up!

wp-1478101720965.jpg

Viimein kypsiä papuja kattilallinen | Finally a potful of cooked beans

Maultaan keitto on täyteläinen ja lempeä, ei ollenkaan pistävän valkosipulinen. Keittohan on perusreseptiltään vegaaninen, ellei sitten sitä makkaraa päälle heittele. Lisäksi se on gluteeniton, maidoton, pähkinätön… Ainoastaan selleri taitaa olla ainoa herkistävä raaka-aine, ja senkin voi korvata vaikka toisella sipulilla tai palalla jotain juuresta. Pavuissa on lisäksi proteiinia ja kuitua runsaasti. Joten alahan liottaa niitä palkokasveja 😉

Papu-valkosipulikeitto
4 annosta

Ainesosat

Pavut
380 g kuivattuja valkoisia papuja
1 tl ruokasoodaa
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 kynttä valkosipulia
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa

Keitto
annos keitettyjä papuja (ks. yllä)
oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia hienonnettuna
3,5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa ja pippuria

Ehdotuksia lisukkeiksi
Paistettua bratvurstia
Lehtipersiljaa
Paahdettua sipulia

  • Liota ensin pavut. Mittaa ne kulhoon tai muuhun astiaan, jossa ne mahtuvat turpoamaan vähintään kaksinkertaiseksi. Laske päälle runsaasti vettä ja lisää lusikallinen ruokasoodaa, jos sitä löytyy kaapeistasi. Sooda auttaa papuja imemään nestettä. Jätä pavut likoamaan yön yli.
  • Kaada lionneista pavuista neste pois ja huuhtele pavut vielä uudelleen. Siirrä pavut kattilaan ja kaada runsaasti vettä perään (veden pinta saa olla ainakin 10 cm papujen yläpuolella). Laita kattilaan myös kuorittu sipuli, kuoritut valkosipulinkynnet, puolitettu sellerinvarsi, laakerinlehdet sekä suola.
  • Laita kattila liedelle, kiehauta, laske lämpötilaa ja anna papujen porista hiljalleen. Papujen kypsyminen pehmeiksi vie vaihtelevasti aikaa, joten kokeile kypsyyttä ensimmäisen kerran noin 45 min keittämisen jälkeen. Kypsymiseen voi kuitenkin mennä pitkälti toistakin tuntia.
  • Kun pavut ovat täysin pehmeitä, ota kattila liedeltä ja ongi sipulit ja muut mausteet pois kattilasta. Jos käytät kaikki pavut heti, valuta neste pois. Pavut säilyvät myös jääkaapissa keitinliemessään viikon tulevaa käyttöä varten.
  • Kun olet valmis keiton tekemiseen, laita kattila liedelle lämpiämään keskilämmölle. Lorauta kattilaan runsaasti oliiviöljyä. Lisää kattilaan hienonnetut valkosipulinkynnet ja kuullota niitä muutama minuutti (älä ruskista). Lisää kattilaan valutut pavut ja paista taas muutaman minuutin verran.
  • Lisää kattilaan liemi (sitä on ohjeessa niukasti, voit lisätä määrää halutessasi) ja pippuri, tarkista tarvitaanko lisää suola. Kiehauta vielä kerran.
  • Ota kattila liedeltä ja soseuta noin kolmasosa pavuista sauvasekoittimella tai vaikka perunasurvimella. Murskatut pavut suurustavat liemen ja tekevät keiton rakenteesta paksumman.
  • Kauho soppa lautaselle ja lorauta päälle vielä vähän hyvää oliiviöljyä. Täydennä halutessasi lisukkeilla ja leivällä.

No, vakuutinko? Meneekö papusoppa testiin?

-Toni

wp-1478101716635.jpg

White Bean and Garlic Soup

I think I know what you’re thinking, but humour me. Believe me when I say this is probably my favourite soup currently.  I know it doesn’t seem that special; it has no cream nor butter or, in fact, any of the usual comfort food characteristics one often find in sumptuous soups. The secret of this soup is in the broth, or in the broths: first the beans are cooked in a broth with onion, garlic and celery, and then the actual soup is made with chicken or vegetable stock and more garlic.

Originally this soup is from Peter Miller’s book Lunch at the Shop, in which he presents lunches that can be eaten communally at the work place. The concept is nice and nostalgic but I have never seen the book or recipe in the flesh – this version of the soup was snatched from Kinfolk last year. The recipe is deceptively simple: in addition to the white beans, you’ll only need an onion, couple of cloves of garlic, a stick of celery, chicken or vegetable stock and salt and pepper. The soup can be finished with fried sausage, roasted onion and parsley, but that’s optional.

There’s one universal truth about simple foods that’s valid here also: when there’s only a couple ingredients, you need to make sure to use the best option available. So, under no circumstances try to make this soup with canned white beans; that shortcut unravels the whole concept. Buy the beans dry and preferably organic. In the Nordic countries, a Swedish brand Go Green has fantastic dried white beans grown in Öland. Cooking the beans takes about 90% of the time and effort in this recipe, so after that’s done the soup is basically ready. Almost.

The hindering thing about dried beans is the fact that they need to be soaked overnight. Soaking doubles the volume of the beans and shortens their cooking time, so it’s easily worth the time. Soaking might be time consuming but it certainly is effortless: just pour the beans in a pot, cover with water (and add a teaspoon of baking soda) and forget about them. The beans can be cooked without the soaking, but they don’t absorb as much water and therefore won’t be as tender and plump. Additionally, the cooking time can be even double compared to that of the soaked beans.

The flavour of this soup is creamy and mellow; the garlic won’t bite here. The basic recipe is even vegan (unless you decide to put sausage on top). It’s also gluten free, dairy free, nut free… The only common allergen here is the celery, which can be replaced with another onion or a piece of some root vegetable. The beans also contain lots of protein and dietary fibre. So go on, start rinsing your beans 😉

White Bean and Garlic Soup
4 servings

Ingredients

Beans
380g dried white beans
1 tsp. baking soda
1 onion
2 cloves of garlic
1 stick of celery
2 bay leaves
1 tsp. salt

Soup
batch of cooked beans (see above)
olive oil
2 cloves of garlic, minced
3,5 dl chicken or vegetable stock
salt and pepper

Suggestions for serving
Fried bratwurst sausage
Flatleaf parsley
Fried crispy onion

  • Soak the beans: put the beans in a pot that allows them to at least double in volume and cover with plenty of water. Add a teaspoon of baking soda if you have some, it helps the beans to absorb more water. Leave to soak overnight.
  • Pour away the water from the beans and rinse once more. Transfer the beans into a pot and cover with a generous pour of water (at least 10 cm of water over the beans). Add a peeled onion and garlic cloves, a halved stick of celery, bay leaves and salt. Put on heat, bring to a boil, reduce heat and let simmer on medium low heat. The cooking takes anywhere between 45 minutes and 2 hours, so taste the beans often to see when they are done.
  • When the beans are completely soft, remove from heat and fish out the onion and other flavourings. If you use the beans right away, drain. The beans can also be kept in the fridge in their cooking liquid for up to a week.
  • When you are ready to make the soup, place a pot on medium heat and pour in a generously olive oil. Add the minced garlic and sauté until fragrant (don’t brown). Add the drained beans, mix and cook for a couple of minutes.
  • Add the stock (there’s not a lot of stock in the recipe, you can add more if you want a thinner soup) and pepper, check if the soup needs more salt. Bring to a boil.
  • Remove the pot from heat and mash about a third of the beans with a handheld mixer or potato masher. The mashed beans thicken the soup nicely.
  • Ladle the soup on to plates, and garnish with a drizzle of olive oil. Add parsley, crispy onion and sausage, if that’s your thing. Serve with nice crusty bread.

Well, did I manage you convince you? Fancy some bean soup now, heh?

-Toni

Thai Red Curry Lentil Soup

Hei siellä!

Tässä ehti lipsahtaa muutama viikko radiohiljaisuutta edellisen postauksen jälkeen. Vähän on ollut kevyttä syyslomailua sun muuta, mutta nyt on aika palata ruotuun. Ilmoittauduin myös auktorisoidun kääntäjän tutkintoon, joka on ensi kuussa, joten täytyy alkaa harjoitella siihenkin.

Leipominen on kiinnostanut viime aikoina pitkästä aikaa poikkeuksellisen paljon, ja muutama sellainen resepti on tuloillaan. Kokkaillaanpas kuitenkin jotain suolaista välillä kuitenkin, ettei täysin sokerihuuruissa tarvitsisi kuitenkaan kulkea. Tämä keitto on yksi Ottolenghin kirjojen suosikkiresepteistäni, ja se on varma karkottamaan kylmyyden ja täyttämään vatsan; tämän keiton jälkeen raavainkaan lihansyöjä ei nimittäin valita kasvisruoan olevan kevyttä höttöä. Punaiset linssit maustetaan thaimaalaisittain punaisella curryllä ja surautetaan tasaiseksi sopaksi. Nälkä ja kylmyys pysyvät takuulla tovin loitolla.

Keiton pääasiallinen maustaja on valmis punainen currytahna, jota saa melkeinpä kaikista marketeista. Sen makuja kuitenkin syvennetään lisäämällä sitruunaruohoa ja kaffirlimeä, joita saa pakasteena thaikaupoista ja isoista marketeista (sitruunaruohoa vihannesosastolta, kaffirlimeä kuivattuna maustehyllystä). Pelkällä tahnallakin kuitenkin pärjää, joten puuttuvien mausteiden takia soppaa ei kannata jättää keittelemättä. Entistä ruokaisemmaksi keiton saa heittämällä mukaan myös palan bataattia tai perunaa.

Linssikeitto punaisella curryllä
by Yotam Ottolenghi
3-4 annosta

Ainesosat

1 sipuli
3 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
1 sitruunaruohon varsi
4 kaffirlimenlehteä (pakasteesta) tai 8-10 kuivattua (marketeissa maustehyllyssä)
250 g punaisia linssejä
7 dl (kuumaa) vettä
1 purkki kookosmaitoa tai -kermaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limemehua

Päälle: sugar snaps -herneitä tai muuta vihreää, korianteria, chiliöljyä

        Pilko sipuli, kuumenna kattila keskilämmöllä ja lisää siihen öljy. Kuullota sipulia kattilassa noin 10 min miedolla lämmöllä, älä ruskista.

        Lisää kattilaan currytahna, paista minuutin verran sipulin kanssa

        Lisää kaffirlimenlehdet, linssit, kuuma vesi ja kaulimella pehmennetty sitruunaruoho. Sekoita ja kiehauta. Laske sitten lämpötilaa niin, että keitto kiehuu hiljalleen noin 20 min, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä.

        Ota kattila pois liedeltä, poista sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää kookosmaito tai -kerma, soija ja limemehu. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Laita kattila takaisin hellalle ja kuumenna uudestaan.

        Keiton päälle kannattaa ripotella jotain vihreää ja rapeaa. Jos käytät tuoreita sugar snaps -herneitä, kiehauta niitä minuutin verran ja silppua ohuiksi viipaleiksi. Pakastetut herneet voi vaan sulattaa lämpimässä vedessä ja pilkkoa. Revi korianteria vähän pienemmäksi.

        Kauho keitto lautaselle, lisää päälle herneitä, korianteria ja chiliöljyä halutessasi.

Vinkki!

Voit tehdä itse mausteista chiliöljyä kuullottamalla kattilassa sipulia, valkosipulia, inkivääriä, punaista chiliä ja curryjauhetta tilkassa öljyä viitisen minuuttia. Lisää sitten muutama desi öljyä, anna maustua puolisen tuntia ja siivilöi mausteöljy pulloon. Säilyy jääkaapissa kuukauden.

Sellainen soppa tällä viikolla, mitäs piditte?
Ensi kerralla ehkäpä jotain makeaa taas…

-Toni

Hi folks!

It’s been a quiet couple of weeks here, sorry for that. I’ve been having a little time off, but it’s time to step back in the game. So back to writing and back to practising for the certified translator exam next month that I signed up for, yikes!

Lately I have been interested in baking, more than in many years. Therefore, there might be some sweet and fluffy recipes coming your way, but let’s make something savoury this time. This lentil soup is one of my favourite recipes from Ottolenghi, and it’s sure to keep the cold at bay and your tummy full. Even the most hardcore carnivore won’t complain how vegan food is too light and dissatisfying after eating this. The red lentils are seasoned with red curry paste and then blitzed to a velvety consistency. You won’t have to worry about cold or hunger for a while.

The main flavour component here is the red curry paste that is widely available in markets. Additional lemongrass and kaffir lime leaves are thrown in to deepen the flavour, but you can skip them if you can’t find them; the paste should already have some in its ingredients. If you want to make the soup even heartier, throw in a piece of sweet potato too!

Thai Red Curry Lentil Soup
by Yotam Ottolenghi
3-4 servings

Ingredients

1 onion
3 tbsp. oil
2 tbsp. red curry paste
1 stem of lemongrass
4 kaffir lime leaves (frozen) or 8-10 dried
250 g red lentils
7 dl hot water
1 can coconut milk or cream
2 tbsp. soy sauce
2 tbsp. lime juice

For serving: sugar snap peas or something else that is green and crunchy, coriander and chilli oil.

        Chop the onion. Heat a kettle on medium heat, add the oil and onion. Cook the onion for about 10 minutes, but do not brown.

        Add the red curry paste and cook for a minute.

        Add the lime leaves, bashed lemongrass, lentils and hot water. Mix and bring to a boil. Lower the heat and let simmer for about 20 minutes, until the lentils are completely soft.

        Remove from heat and take out the lime leaves and lemongrass. Blitz the soup with a blender or an immersion blender until the soup until completely smooth. Add the coconut milk, soy sauce and lime juice, mix. Taste and add seasonings, if necessary. Heat the soup again, and it’s ready for serving.

        If you use fresh sugar snaps, boil them for a minute before slicing. Frozen sugar snaps don’t need to be cooked, just thaw them and slice. Shred the coriander.

        Serve the soup with the sugar snaps and coriander and optionally with chilli oil.

Tip!

You can make your own spicy chili oil by frying some onion, garlic, red chili, ginger and curry powder with some oil for 5 minutes. Add more oil and let infuse for 30 minutes before pouring through a sieve into a bottle or jar. Keeps in the fridge for a month.

That’s it folks, does this soup tickle your fancy?
Next time I might serve something sweeter…

-Toni


Ribollita

Kun syksyn viileys alkaa hiipiä luihin ja ytimiin, tarvitsee laittaa soppa tulille. Keitot ovat yleisestikin täydellistä syys- ja talviruokaa kaikessa lämmittävyydessään, mutta muutama on ylitse muiden. Yksi niistä on toscanalainen ribollita, leipäkeitto.

Marketista löytyi cavolo neroa (tai mustakaalia tai palmukaalia tai dinosauruskaalia tai miksi ikinä niitä tummavihreitä soikeita lehtiä haluaakaan kutsua), jolloin kaikki keiton ainekset olivatkin kasassa. Tämä keitto nimittäin koostuu sellaisista ruoka-aineista, joita pidän kaapeissa pahan päivä varalle: pavuista, porkkanasta, selleristä, sipulista ja säilyketomaateista. Kuivahtanut vaalea leipäkin on tavallaan keittiöni perusvarustusta, koska sitä yleensä valitettavasti lojuu työtason nurkissa.

wp-1472498347909.jpg

Niin siitä leivästä vielä: sen täytyy oikeasti olla kuivahtanutta. Ei riitä, että ostaa kaupasta vaalean leivän ja paahtaa sitä, sillä tovin keitossa lilluessaan tuore leipä vain hajoaa. Kuiva leipä sen sijaan säilyttää muotonsa hämmentävän hyvin ja kerää herkullista lientä kuin sieni. Jätä siis se leipä viimeistään edellisenä iltana kuivumaan pöydälle.

wp-1472498337092.jpg

Ribollita valmistuu vajaassa tunnissa, mutta nimensä mukaisesti se on parhaimmillaan vasta toisen lämmittämisen jälkeen. Älä siis syö kaikkea kerralla, vaan jätä seuraavallekin päivälle vielä tilkka.

Ribollita

100 g cavolo neroa eli mustakaalia (lehtikaali käy korvikkeena myös)
1 tlk luomupapuja, valutettuna
2 porkkanaa
2 vartta selleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1-2 litraa kasvislientä
1 tlk kuorittuja luomusäilyketomaatteja
Kuivahtanutta vaaleaa leipää
yrttejä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

  • Kuori ja kuutioi porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuutioi myös sellerinvarret.
  • Laita suuri kattila keskilämmölle lämpiämään. Kaada kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja heitä perään kuutioidut kasvikset.
  • Kuullota kasviksia kymmenisen minuuttia, kunnes pehmentyvät. Lisää kattilaan yrttejä, ainakin rosmariini, timjami, oregano ja laakerinlehti käyvät. Kuivatut sopivat oikein hyvin. Kaada kattilaan myös tomaatit mehuineen. Sekoita.
  • Lisää kattilaan kasvislientä (tai kuumaa vettä ja kasvisliemikuutio) sen verran, että kasvikset peittyvät. Mausta suolalla ja sekoita. Kiehauta, laske lämpötila matalaksi ja anna hautua kannen alla puoli tuntia. Sekoita välillä ja lisää lientä tarvittaessa
  • Kun kasvikset ovat saaneet muhia tarpeeksi kauan, poista kattilasta yrttien varret ja laakerinlehdet, jos käytit sellaisia, ja riko tomaatit pienemmiksi paloiksi kauhalla. Lisää keittoon valutetut ja huuhdellut valkoiset pavut, sekoita ja keitä muutama minuutti.
  • Leikkaa mustakaalin lehdistä kova keskiruoto pois ja viipaloi lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali soppaan, sekoita ja keitä taas muutama minuutti.
  • Kuutioi leipä noin 3cm x 3 cm paloiksi. Lisää leivänpalat keittoon, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kauho lautaselle ja koristele leipäsiivuilla ja esimerkiksi lehtipersiljalla. Kaunista keitto on kyllä ilman koristeitakin.

Jos tämän jälkeen on vielä vilu, niin se ei ole ainakaan ruoan syy. Ehkä on aika kaivaa villasukat esiin. Syksyn pimeissä illoissa ja viileydessä on jotain rauhoittavaa, erityisesti kun saa kietoutua taas villakerroksiin ja lukea T.S. Eliotin Wastelandia. Alkusyksy on tummuvien sävyjen ilotulitusta, joka ei kestä kauaa, joten siitä kannattaa nauttia niin paljon kuin ehtii.

-Toni

wp-1472498362592.jpg

The yellow fog that rubs its back upon the window-panes,
The yellow smoke that rubs its muzzle on the window-panes
Licked its tongue into the corners of the evening,
Lingered upon the pools that stand in drains,
Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,
Slipped by the terrace, made a sudden leap,
And seeing that it was a soft October night,
Curled once about the house, and fell asleep.

T.S. Eliot

When the autumn chill creeps in, ‘tis time to make a soup. Hearty soups are perfect autumn and winter food, but some are basically mandatory for surviving the approaching winter. This is one of them, the Tuscan classic, Ribollita.

All I needed from the store for this warm hug of a soup was the cavolo nero, as all of the other ingredients are staples that I always keep around for rainy days: beans, carrots, celery, onion and canned tomatoes. Even the dried bread is practically ever-present as there’s usually some lying round the countertops.

About the bread: it really needs to by dried up and old. You can’t just buy some bread from the store, toast it and toss it in the soup; it will just turn to mush. Dried bread, on the other hand, keeps its form flawlessly and soaks up the delicious broth like a sponge. Need I say more?

Ribollita is ready within an hour, but don’t eat it in one go. Like its name suggests, Ribollita is best when re-warmed, so save some for tomorrow a well.

Ribollita

100g cavolo nero (kale works too)
1 tin of organic white beans, drained and rinsed
2 carrots
2 sticks of celery
1 onion
2 cloves of garlic
1-2 litres of vegetable stock
1 tin of peeled organic tomatoes
herbs, fresh or dried
salt & pepper
olive oil

  • Peel the carrots, onion and garlic. Dice along with the celery.
  • Put a large pot on medium heat, pour in a generous amount of olive oil and toss in the diced vegetables. Sauté for ten minutes until the vegetables are starting to soften.
  • Throw in some herbs, rosemary, thyme, bay leaves and oregano work fine. Pour in the tomatoes and their juice, mix. Cover the vegetables in vegetable stock, season with salt, bring to a boil and then bring down to a low simmer. Let stew for half an hour.
  • When the soup has had time to simmer, remove the bay leaves and possible herb stalks. Break the tomatoes with a spoon. Add the drained and rinsed beans. Mix and let simmer for a couple of minutes.
  • Remove the hard stalks from the cavolo nero and slice them into nice bite sized bits. Throw them in the pot, mix and let simmer again for couple of minutes.
  • Cut the bread into 3cm x 3cm pieces. Add the bread pieces into the soup, mix, let rest for a couple of minutes. Season with black pepper and salt, if necessary.
  • Ladle onto plates, serve with more sliced bread and garnish with parsley. Though it doesn’t really need garnish, looks very pretty on its own.

If you’re feeling chilly after this, it’s not the food’s fault. Maybe it’s time to take out the woolly socks. I really do like these dark and chilly early autumn days, there’s something very calming about the darkening nights and the suddenly cooled air, especially when you can wrap yourself in layers of wool and read T.S. Eliot while watching the darkness fall outside. The early autumn is fireworks of the deepening colours, enjoy it while it lasts!

-Toni