Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Lupailin viimeksi villikasvihommia, joten täältä pesee. Nyt juuri on nimittäin oikea aika tehdä täsmäisku joutomaiden puskiin, sillä maitohorsmat versovat kovaa vauhtia. Melkeinpä kaikki suomalaiset taitanevat tunnistaa ainakin kukkivan maitohorsman, mutta moniko tietää sen olevan syötävä? No nyt te ainakin tiedätte!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitorhorsma on parhammillaan nuorena versona | The fireweed is best used as a shoot

Maitohorsma on parhaimmillaan näin toukokuussa, kun sen versot ovat pieniä, alle 20 cm korkeita. Nyt ne ovat mureita eikä kuori ole vielä kovin sitkeä, joten kuorimishommilta säästyy. Mutta miksi pitäisi natustaa tuota parkkipaikkakukkaa? Siksi että se on hyvin pitkälti pohjoismainen parsa: nuoret versot näyttävät ohuilta vihreiltä parsoilta ja myös horsman maku muistututta parsaa, mutta on miedompi. Myöskään parsan joillekin ihmisille aiheuttamaa rikinkatkua vessareissuilla ei tule horsmasta. Lisäksi horsma on luonnollisesti ilmaista, joten parsaystävän sietäisi jo pinkoa niitylle.

Tämä resepti on hyvin pitkälti Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjasta, joka on tietääkseni Suomen kattavin listaus syötävistä luonnonvaraisista suomalaisista kasveista. Herra Tallberg on myös suunnitellut kullekin kasville reseptin, ja tämä löytyy maitohorsman kohdalta. Resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo nakki ja keväisen illallisen varma keskustelunavaaja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruskistettu voi on hienon pähkinäistä maultaan | Browned butter has a nice nutty aroma

Horsmat tosiaan kannattaa poimia mahdollisimman pieninä versoina, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Isommat horsmat on syytä kuoria ennen syömistä, joten niissä on selvästi enemmän hommaa. Horsma kasvaa yleensä niittyjen reunoilla ja muilla hylätyillä alueilla, joissa ei ole vielä paljoa muuta kasvustoa. Poimimispaikka kannattaa kuitenkin valita niin, etteivät parsat ole aivan tiepölyn peitossa. Myöhemmin kesällä horsman kukkia voi käyttää myös esimerkiksi kakkujen koristeluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskitettua voita, ketunleivän kukkia koristeena | Fireweed and browned butter, garnished with wood sorrel

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Ainesosat
Maitohorsman versoja, noin 10-15 per syöjä

Ruskistettu voi
100 voita
1 laakerinlehti
2 valkosipulinkynttä
muutama oksaa persiljaa
½ sitruunan mehu

  • Tee ensin ruskistettu voi. Laita voi pieneen kattilaan keskilämmölle ja anna voin sulaa. Lisää kuoritut mutta kokonaiset valkosipulinkynnet ja yrtit. Sekoittele ja anna voin sisältämän veden kiehua pois. Kun vesi on haihtunut, voin hera alkaa ruskistua. Se käy nopeasti, joten vahdi kattilaa. Kun voi on karamellinruskeaa, ota se pois lämmöltä ja sekoita mukaan sitruunamehu. Jätä voi maustumaan siksi aikaa, kun valmistelet horsmat.
  • Pese ja kuivaa horsmat huolellisesti. Leikkaa versojen tyvet pois. Pienet ja sirot horsmat voi syödä raakana tai pannulla voissa pyöräytettynä. Vähän isommat voi kiehauttaa nopeasti. Keitä isossa kattilassa runsaasti vettä ja mausta reilulla suolalla. Laita parsat veteen ja kiehauta 15-30 sekuntia. Oikeasti, sillä muuten horsmien vihreys muuttuu nopeasti harmaaksi. Kaada vesi pois.
  • Siivilöi ruskistetusta voista yritit pois (tai lusikoi voisula kattilasta) ja sekoita se horsmien kanssa. Tarjoile saman tien, koska horsmat jäähtyvät nopeasti.

Siinäpä se olikin, ei ollut hidas eikä vaikea tämä resepti. Kiinnostaako vai kummastuttaako horsma ruoanlaitossa? Mitä villikasveja itse käytät keittiössä?

Lisää villikasveja on luvassa jatkossakin, joten pysy kuulolla!

-Toni

Hi there!

Like I said last time, the wild culinary plants are in high season right now here in the North, so I intend to write a couple posts about them. This simple recipe uses fireweed (or great willowherb or rosebay willowherb, in latin Chamaenerion angustifolium) shoots like asparagus. The tender shoots are quickly dipped in boiling water and served with browned butter that is infused with herbs, garlic, and lemon. I won’t post the detailed recipe in English as I’m not sure if this particular plant is that common outside Scandinavia, but if you would like to get the full recipe, I’ll gladly translate it.

The next wild plant recipe is one that can be done pretty much anywhere, so stay tuned for that!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s