Raparperipaistos & Vaniljakastike | Rhubarb Crumble & Vanilla Custard

Varmoja kesän merkkejä on joka vuosi touko-kesäkuussa maasta ylös puskevat mehevät raparperit, ja myös niistä mesoavat suomalaiset. Joku media kertoi taannoin raparperipiirakan olevan joka vuosi alkukesästä etsityin resepti. Noh, lyödäänpäs nyt sitten lusikka tähän soppaan, tai siis vuokaan.

Raparperi on myös yksi kasviksista, joka on säilynyt sesonkiherkkuna globaalin elintarvikerallinkin aikana. Syynä siihen lienee raparperin totuttelemista vaativa hapan maku, oksaalihappopitoiset myrkylliset lehdet sekä se, että raparperi on parhaimmillaan vaan tässä alkukesästä, kun varret ovat vielä mureita eivätkä tuhottoman happamia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sokeri mehustaa raparperit sopivasti ennen kypsennystä | Sugar draws out the juice in the rhubarb

Ulkomaisissa resepteissä raparperia näkee usein suolaisen ruoan lisäkkeenä tai mausteena, mutta Suomessa 99,8 % varsista taitaa mennä kurkusta alas vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Maitotuotteiden syöminenhän liittyy pelkoon siitä, että oksaalihappo sitoo kalsiumia elimistöstä, jos sitä ei ole ravinnossa. Näinhän se ymmärtääkseni menee, mutta pelko on suurimmaksi osaksi kaiketi turha, koska suurin osa raparperin oksaalihaposta on lehdissä, joita ei syödä muutenkaan. Lisäksi raparperia syödään yleensä hyvin satunnaisesti, joten oksaalihappokertymästä ei tarvitse huolestua.

Tavallisin raparperiherkku on tietenkin se piirakka. Jotkut tekevät sen pilkotusta raparperista, toiset keittävät raparperin ensin kiisseliksi. Siinä lienevätkin piirakan tärkeimmät variantit, joten jätän piirakkaohjeet kunkin suvun salaisiksi resepteiksi. Kaurainen raparperipaistos sen sijaan on mukava herkku, jossa kauran pehmeä maku ja rapea rakenne yhdistyvät raparperin happamuuden ja makeuden kanssa oikein mainioksi yhdistelmäksi. Paistosta voi myös varioida loputtomasti lisäämällä kauden muita hedelmiä ja marjoja mukaan, tai muuttamalla murun maustamista. Erityisesti annosvuoissa tarjoiltuna tämä jälkkäri tuo jokaiselle syöjälle hyvän mielen, kun saa tuhota itse koko kulhon (saatan olla tosin yksin tämän tunteen kanssa). Lisäksi tämä herkku on gluteeniton, kunhan huolehtii, että kaurahiutaleet ja -jauhot ovat gluteenitonta sorttia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmiina, paikoillanne, uuniin! | Four cocottes reporting for duty, sir!

Bonuksena, tai oikeastaan vähintään yhtä tärkeänä palasena, on klassinen vaniljakastike. Jostain syystä en ollut viime vuosina tehnyt perinteistä vaniljakastiketta. Olen tyytynyt makeuttamaan jogurtti-ranskankermaseoksen ja maustamaan sen vaniljalla. Hyvää sekin on, mutta siitä uupuu aidon vaniljakastikkeen täyteläisyys ja pehmeys. Tämäkin kuitenkin on verrattain helppo valmistaa, kunhan vain jaksaa sekoittaa tarpeeksi, ettei maito pala pohjaan. Kastike hyytyy varsinaisesti kananmunan keltuaisilla, mutta ikään kuin vakuutuksena voi käyttää maissi- tai perunatärkkelystä. Lusikallinen tärkkelystä toimii stabilointiaineena ja helpottaa kastikkeen onnistumista. Hooceimmat kokit voivat jättää tärkkelykset pois, mutta ainakin ensikertalaisille suosittelen niiden käyttämistä, ettei tarvitse heittää pois juoksettunutta kastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raparperipaistokset & vaniljakastike
4 annosta

Ainekset
300 g kuorittua raparperia (noin 6-8 vartta)
1 dl ruskeaa sokeria (esim. kookossokeri)
25 g voita
2 dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl kaurajauhoa (muukin jauho käy)
ripaus kanelia
ripaus muskottipähkinää
ripaus kardemummaa

Vaniljakastike
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
3 kananmunan keltuaista
½ rkl maissitärkkelystä
2 rkl sokeria
reilu ripaus vaniljajauhetta tai puolikas vaniljatanko

  • Laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi.
  • Kuori raparperit ja pilko ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita raparperiviipaleet kulhoon ja kaada mukaan sokeri. Sekoita ja jätä mehustumaan siksi aikaa, kun teet kastikkeen ja murun.
  • Tee kastike. Mittaa kerma ja maito pieneen kattilaan. Laita mukaan vaniljajauhe. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se ja kaavi sisältä siemenet kerman sekaan. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, jotta maito ei pala pohjaan.
  • Sekoita toisessa kattilassa kananmunan keltuaiset, maissitärkkelys ja sokeri. Vatkaa kevyesti vispilällä. Kaada kattilaan kuuma kerma-maitoseos ja sekoita. Laita kattila liedelle, joka on miedolla lämmöllä. Sekoita jatkuvasti, kun kastike paksunee ja alkaa tarttua vispilään tai lusikkaan. Siirrä kastike kannuun tai kulhoon ja laita jääkaappiin tai pakastimeen jäähtymään.
  • Tee muru. Mittaa kulhoon kuutioitu voi, kaurahiutaleet, jauho, sokeri ja mausteet. Nypi seos sormin muromaiseksi massaksi.
  • Kokoa paistokset. Voit tehdä joko yhden ison tai neljä pientä paistosta. Kaada ensin mehustuneet raparperit mehuineen uunivuokaan tai annosvuokiin. Jaa sitten muruseos tasaisesti raparperien päälle. Sekoita kevyesti. Laita paistokset uuniin keskitasolle ja paista 20 minuuttia, tai kunnes raparperit ovat pehmenneet ja muru on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.
  • Tarjoile raparperipaistos jäähtyneen vaniljakastikkeen kanssa.

No, joko on naapurin ramppanperit nyysitty? Mites vaniljakastike, ostatko sen jatkossakin kylmähyllystä, vai aiotko kokeilla itse keittelemistä?

Kesäisin (sateisin) terveisin,
-Toni

Rhubarbs pushing their stalks through the soil towards to sky is a sure sign of the summer’s arrival, and so is the food media going bonkers over rhubarb recipes. Some Finnish food medium told recently that rhubarb pie is their most searched recipe every year in early June. Well, I can’t resist the temptation either, so here goes my rendition.

The rhubarb is one of the produce items that has resisted the global food market’s endeavours to have everything available always, and still today remains as a truly seasonal treat. The reason for the resistance might have something to do with the sour taste that requires some getting used to, the poisonous leaves containing ample amounts of oxalic acid, and the fact that the juicy stalks are at the best in early Summer, and later in the summer they get even more sour and bitter and fibrous.

I’ve encountered rhubarb used in savoury cooking mostly in recipes outside of Finland, but here rhubarb is almost exclusively shoved down the pie-hole covered in vanilla custard or ice cream. The reason people are eating rhubarb with dairy products is the fact that oxalic acid binds calcium from the body unless there is some available in the accompanying food. This is true, to my understanding, but still the fear is mostly misplaced: a vast majority of the oxalic acid in rhubarb is in the leaves (which are not to be eaten), and also the sporadic consumption of rhubarb prohibits dangerous amounts of oxalic acids building up in the body. So keep munching your rhubarbs (with moderation) without feelings of misplaced guilt.

The most usual rhubarb treat, and rightly so, is of course the Rhubarb Pie. Some people make the pie with chopped rhubarb, some boil the stalks into a compote before ladling onto a crust. That’s about the variation the pie will get you, so I’ll leave the rhubarb pie recipes as family secrets. However, a crumble with crunchy oats is a different story: a delightful dessert that combines the mellow taste and the wonderful crunch of the rolled oats with the tang of the rhubarb, all wrapped up in a comforting cocoon of sugar and vanilla sauce. (Well, that got a little out hand, pardon me.) Furthermore, this dish can be varied endlessly by adding other season fruits and berries, or changing the spices in the crumble. This treat is also more accommodating as it is gluten-free, as long as you make sure to use gluten-free rolled oats and oat flour.

As a bonus, or rather as equally important piece of the experience, I’ll give a recipe for a classic vanilla custard. I hadn’t made a real custard in years before now. I used to mix yoghurt, sour cream, sugar and vanilla and call that a vanilla sauce. Although that is good as well, the thick and soothing vanilla custard is in a league of its own. Custard seems to be regarded as something tricky to make, but I assure you it’s not that hard: you just need to make sure not burn the milk. The egg yolks do the emulsifying here, but adding a spoonful of corn starch to the yolks adds a layer of security (or stability, actually) and makes the creation of perfect custard that much more likely. The most hardcore cooks out there can skip the starch, but for all other I suggest adding a spoonful of insurance to the pot.

Rhubarb Crumble & Vanilla Custard
4 portions

Ingredients
300 g peeled rhubarb (about 6-8 stalks)
1 dl brown sugar (for example coconut sugar)
25 g butter
2 dl jumbo rolled oats
2 tbsp. oat flour (or other flour)
pinch of cinnamon
pinch of nutmeg
pinch of cardamom

Vanilla Custard
2 dl heavy cream
1 dl milk
3 egg yolks
½ tbsp. corn starch
2 tbsp. caster sugar
a generous pinch of vanilla powder or half of a vanilla pod

  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius.
  • Peel the rhubarb and cut into half a centimetre thick slices. Put the slices in a bowl with the brown sugar and mix. Let sit while you make the custard and crumble.
  • Make the custard. Measure the cream and milk in a small saucepan. Add the vanilla. If using vanilla pod, cut it lengthwise and scrape the seeds into the cream. Put the mixture on heat and bring to a boil while mixing the whole time to prevent burning the milk. Remove from heat.
  • In another saucepan, whisk the egg yolks, corn starch and sugar lightly. Pour in the hot cream mixture, mix thoroughly and place on low heat. Whisk the sauce constantly until the sauce thickens and starts to cling to the whisk or the back of a spoon. Remove from heat, transfer into a bowl or a small jug and place in the fridge or freezer to cool down.
  • Make the crumble. Cube the butter into a bowl, measure in the rolled oats, flour, sugar and spices. Knead until an evenly textured crumble forms.
  • Assemble the portions. You can do one large pot or four small cocottes. Measure the rhubarb with the juice into the oven dish(es) and spread the crumble evenly on top. Mix lightly. Put the dish(es) into the oven and bake for about 20 minutes, or until the rhubarbs are soft and the crumble is nicely golden. Let cool for a while before serving with the cooled vanilla custard.

So, have you stolen borrowed your neighbour’s rhubarbs already? How about the custard, still reaching out for the ready-made carton in the supermarket, or do you make your own?

Summer (rain) greeting,
-Toni

Minttuiset hernekroketit | Pea and Mint Croquettes

Kesä näyttää viimein saapuvan pikkuhiljaa tänne pohjolaan. Sen mukana saapuu myös himo herneitä ja muita kesäisiä kasviksia kohtaan. Kesäinen sää saikin minut selailemaan pitkästä aikaa Ottolenghin Plenty More -opusta, joka on ainakin omasta mielestäni modernin kasvisruoan merkkiteoksia. Kyseisestä teoksesta on aiemminkin täällä vilahtaneet jo thaihenkinen linssisoppa ja vihreä papupata. Ottolenghin kasvisreseptit eivät ole sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta vaivannäkö palkitaan komeasti välimerellisen muhkealla makumaailmalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä reseptissä on hieman erikoista se, että hernetäytteeseen laitetaan sideaineeksi vain yksi kananmuna. Täyte on siis hyvin irtonaista, mutta se pakastetaan käsiteltäviksi pihveiksi. Pakastaminen onkin tosi kätevä tapa käsitellä tällaisia raaka-aineita, mutta se vaatii luonnollisesti myös aikaa. Nämä kroketit voi kuitenkin tehdä paistamista vaille valmiiksi ja säilyttää pakkasessa vaikka kuinka pitkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kroketit kotimaisista pakasteherneistä, jotka kuulemma pakastetaan muutaman tunnin sisällä poiminnasta. Kroketit voi tietenkin kesän tullen tehdä tuoreista herneistä, mutta se vaatii jo vähän enemmän käsityötä kuorimiseen (ja myös rahallista panostusta). Mintuksi kannattaa valita ”vahvana minttuna” myytävä paksuruotinen yrtti, jossa on merkittävästi perinteistä minttua voimakkaampi maku. Jos vahvaa minttua ei kaupasta löydy, käytä hieman enemmän tavallista minttua.

Herne-minttukroketit
10-12 krokettia

Ainekset
2 pss (400 g) pakasteherneitä tai vastaava määrä tuoreita
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl valkoviinietikkaa
pieni nippu vahvaa minttua
1 kananmuna
suolaa ja pippuria

Panerointiin ja friteeraukseen
2 kananmunaa
jauhoja
panko-korppujauhoja
1 litra rypsi/rapsiöljyä

Kastike
200 g ranskankermaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
2 tl limemehua
suolaa ja pippuria
minttua

  • Tee ensin kroketit. Kuori ja silppua sipulit. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannulla tai kasarissa keskilämmöllä ja lisää sipulit. Kuullota viitisen minuuttia, älä ruskista. Lisää ruokalusikallinen valkoviinietikkaa, sekoita ja hauduta vielä minuutti. Ota syrjään.
  • Sulata herneet. Laita herneet monitoimikoneeseen ja surauta sen verran, että herneiden rakenne rikkoutuu. Voit muussata herneitä kevyesti myös kulhossa perunanuijalla. Silppua mukaan kourallinen minttua. Lisää mukaan paistetut sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Riko mukaan yksi kananmuna ja sekoita massa tasaiseksi.
  • Ota leikkuulauta tai muu astia, joka mahtuu pakkaseesi. Laita laudan päälle leivinpaperi. Lusikoi hernemassaa laudalle 10-12 keoksi ja painele kevyesti pihveiksi. Massa on hyvin irtonaista, joten sitä on helpointa siirrellä lusikalla. Laita hernekroketit pakkaseen ja anna niiden pakastua ainakin tunti, tai kunnes ne ovat kokonaan jähmettyneitä.
  • Ota kroketit pakkasesta. Ota esiin kolme kulhoa: laita yhteen reilu desi jauhoja, riko toiseen kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki, ja kaada kolmanteen reilusti korppujauhoja. Paneroi kroketit yksi kerrallaan: pyörittele kroketti ensin kauttaaltaan jauhoissa, kasta sitten kananmunassa ja kuorruta lopuksi koko pihvi korppujauhoissa. Painele korppujauhot kunnolla kiinni krokettiin. Jos paistat kroketit heti, jätä ne sulamaan tunniksi huoneenlämpöön. Voit myös pakastaa ne ja paistaa tarvittaessa vaikka yksitellen.
  • Tee kastike tässä välissä: silppua muutama ruokalusikallinen minttua ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Jätä jääkaappiin maustumaan.
  • Laita uuni lämpiämään 200-asteiseksi. Kaada öljy kattilaan ja laita kuumenemaan hellalle. Voit testata öljyn kuumuuden paistamalla leivänpalalla: jos öljyyn pudotettu leipä alkaa heti kuplia ja paistuu noin puolessa minuutissa kullanruskeaksi, öljy on tarpeeksi kuumaa. Paista kroketit kattilan koosta riippuen 2-4 kerrallaan. Paista muutama minuutti per puoli ja käännä pihvit reikäkauhaa tai pihtejä käyttäen. Kun kroketit ovat kullanruskeita, nosta ne talouspaperin päälle valumaan. Laita valutetut pihvit uuniin lautaselle tai uunivuokaan kypsymään loppuun samalla kun paistat loput kroketit. Laita lopuksi viimeisetkin kroketit uuniin vielä muutamaksi minuutiksi.
  • Tarjoa kroketit kastikkeen ja halutessasi lisäkkeen, esimerkiksi pitaleivän tai kuskusin kanssa.

Huom! Öljyn voi säästää ja käyttää ainakin vielä toisen kerran uudestaan. Säilytä käytetty öljy jääkaapissa. Älä kaada öljyä viemäriin, vaan kaada jäähtynyt öljy takaisin pulloonsa ja laita energiajätteeseen muovipussissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

The summer is finally reaching the North (some days more than others), which made me want to eat all the wonderful summer vegetables. In these situations, I pick out Ottolenghi’s ‘Plenty More’ from the bookshelf. To me Plenty More is one of the quintessential modern vegetarian cook books that has a unique perspective on meat-free cooking. Ottolenghi doesn’t really substitute meat with anything but creates gorgeous Mediterranean inspired dishes that just don’t happen to include meat. I have previously shared with you a couple of the recipes from Plenty More: Thai Red Curry Soup and Broad Bean Stew. Ottolenghi’s recipes are not the simplest or the quickest, but the effort is rewarded with wonderfully sensory experience in the Mediterranean style.

I have made these pea croquettes a couple of times and they have always turned out perfect. The fresh combination of peas and mint balances the rich flavour of the deep frying nicely, so you don’t have to worry about feeling greasy after eating these. I have used deep frying quite a lot on this blog, but I like it as a method because it maximises flavour and keeps the food from drying out. You just have to make sure the oil is hot enough to make sure you don’t end up with greasy croquettes, as hot oil doesn’t absorb into the food. Also, make sure to drain the croquettes on some tissue paper to drain the excess oil.

The odd thing about this recipe is that there’s only one egg to bind the mass. Therefore, the filling will be very loose but the trick is to form the patties and put them in the freezer to become solid. Freezing is a super handy method for handling these kind of ingredients, but it takes some time to freeze the patties. However, you can make these croquettes ready for frying and store them in the freezer for days before cooking.

I made the croquettes with good-quality frozen peas. You can, of course, use fresh peas but they are not yet available here in Finland and they would be way too expensive since you need quite a lot. Also, the peeling takes a while too. I prefer to use strong mint for this recipe to really give the recipe the freshness it needs. The mint varieties with thick stalks are usually the strongest in flavour.

Pea and mint croquettes
10-12 croquettes

Ingredients
400 g frozen peas or fresh shelled peas
2 shallots
1 garlic clove
1 tbsp. white wine vinegar
a small bunch of strong mint
1 egg
salt and pepper

Coating and deep frying
2 eggs
flour
panko breadcrumbs
1 litre vegetable oil

Sauce
200 g sour cream
2 tbsp. Turkish yoghurt
1 tbsp. olive oil
2 tsp. lime juice
salt and pepper
mint

  • Make the croquettes first. Peel and mince the onions and garlic. Put a frying pan on medium heat and add some oil and minced onion and garlic. Cook the onions and garlic for about five minutes until translucent but not browned. Add a tablespoon of vinegar and stew for a minute, then set aside.
  • Thaw the peas. Place the peas into a food processor and blitz a couple of seconds just to break them down. Do not grind into paste. You can also lightly mash the peas in a bowl with a potato masher. Add the onions and a small bunch of minced mint. Season to taste with salt and pepper. Add the egg and mix.
  • Take out a cutting board or other tray that fits into your freezer, and line it with parchment paper. Spoon the pea mixture into 10 to 12 evenly sized dollops onto the board. Use wet fingers to pat them down to round croquettes, or patties, about 3cm thick. Put the croquettes into the freezer for at least on hour, or until firm.
  • Take the frozen croquettes out of the freezer. You’ll need three bowls for the coating: flour into one, break two eggs into the second, and a nice pile of breadcrumbs in the third. Coat the croquettes individually: first dip the croquette in flour, them dip it in the egg and make sure the egg covers the croquette, then roll the croquette in the breadcrumbs. Press the breadcrumbs tightly to the croquette so they stick nicely. Do the rest of the croquettes the same way.
  • If you are cooking the croquettes now, leave them to thaw in room temperature for about an hour. You can also put them back in the freezer and use later.
  • Make the sauce: mince some mint and mix with the rest of the ingredients in a small bowl. Season to taste with salt and pepper. Put the sauce in the fridge until needed.
  • Now for the cooking. Pre-heat your oven to 200 degrees Celsius. Pour the oil into a pan and place on medium-high heat. Wait until the oil is hot enough. You can test the oil with a piece of bread: drop the piece of bread in the oil. If the oil starts to bubble right away and the bread turns into nicely golden brown in about 30 seconds, the oil is hot enough.
  • Deep fry a couple croquettes at a time. Put them into the oil with a slotted spoon and fry for a couple of minutes before turning. Fry the other side for a couple of minutes too. The croquette should now be nicely golden brown. If the frying happens too fast, lower the temperature of the oil. If the croquettes don’t seem brown, crank up the heat. Take the cooked croquettes out of the oil with a slotted spoon and place on a plate with tissue paper to drain the excess fat. Then transfer the croquettes into the oven on a plate to keep warm while you cook the rest of the croquettes. Finally, put the last croquettes into the oven for a couple of minutes, then serve with the sauce and perhaps some pita bread or couscous. Enjoy!

NB! You can use the oil at least once for frying. Store the used oil in the fridge. When it’s time to dispose of the oil, do not pour it down the drain. Put it back into its bottle and dispose of according to local instruction.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Lupailin viimeksi villikasvihommia, joten täältä pesee. Nyt juuri on nimittäin oikea aika tehdä täsmäisku joutomaiden puskiin, sillä maitohorsmat versovat kovaa vauhtia. Melkeinpä kaikki suomalaiset taitanevat tunnistaa ainakin kukkivan maitohorsman, mutta moniko tietää sen olevan syötävä? No nyt te ainakin tiedätte!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitorhorsma on parhammillaan nuorena versona | The fireweed is best used as a shoot

Maitohorsma on parhaimmillaan näin toukokuussa, kun sen versot ovat pieniä, alle 20 cm korkeita. Nyt ne ovat mureita eikä kuori ole vielä kovin sitkeä, joten kuorimishommilta säästyy. Mutta miksi pitäisi natustaa tuota parkkipaikkakukkaa? Siksi että se on hyvin pitkälti pohjoismainen parsa: nuoret versot näyttävät ohuilta vihreiltä parsoilta ja myös horsman maku muistututta parsaa, mutta on miedompi. Myöskään parsan joillekin ihmisille aiheuttamaa rikinkatkua vessareissuilla ei tule horsmasta. Lisäksi horsma on luonnollisesti ilmaista, joten parsaystävän sietäisi jo pinkoa niitylle.

Tämä resepti on hyvin pitkälti Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjasta, joka on tietääkseni Suomen kattavin listaus syötävistä luonnonvaraisista suomalaisista kasveista. Herra Tallberg on myös suunnitellut kullekin kasville reseptin, ja tämä löytyy maitohorsman kohdalta. Resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo nakki ja keväisen illallisen varma keskustelunavaaja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruskistettu voi on hienon pähkinäistä maultaan | Browned butter has a nice nutty aroma

Horsmat tosiaan kannattaa poimia mahdollisimman pieninä versoina, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Isommat horsmat on syytä kuoria ennen syömistä, joten niissä on selvästi enemmän hommaa. Horsma kasvaa yleensä niittyjen reunoilla ja muilla hylätyillä alueilla, joissa ei ole vielä paljoa muuta kasvustoa. Poimimispaikka kannattaa kuitenkin valita niin, etteivät parsat ole aivan tiepölyn peitossa. Myöhemmin kesällä horsman kukkia voi käyttää myös esimerkiksi kakkujen koristeluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maitohorsmaa ja ruskitettua voita, ketunleivän kukkia koristeena | Fireweed and browned butter, garnished with wood sorrel

Maitohorsmaa ja ruskistettua voita

Ainesosat
Maitohorsman versoja, noin 10-15 per syöjä

Ruskistettu voi
100 voita
1 laakerinlehti
2 valkosipulinkynttä
muutama oksaa persiljaa
½ sitruunan mehu

  • Tee ensin ruskistettu voi. Laita voi pieneen kattilaan keskilämmölle ja anna voin sulaa. Lisää kuoritut mutta kokonaiset valkosipulinkynnet ja yrtit. Sekoittele ja anna voin sisältämän veden kiehua pois. Kun vesi on haihtunut, voin hera alkaa ruskistua. Se käy nopeasti, joten vahdi kattilaa. Kun voi on karamellinruskeaa, ota se pois lämmöltä ja sekoita mukaan sitruunamehu. Jätä voi maustumaan siksi aikaa, kun valmistelet horsmat.
  • Pese ja kuivaa horsmat huolellisesti. Leikkaa versojen tyvet pois. Pienet ja sirot horsmat voi syödä raakana tai pannulla voissa pyöräytettynä. Vähän isommat voi kiehauttaa nopeasti. Keitä isossa kattilassa runsaasti vettä ja mausta reilulla suolalla. Laita parsat veteen ja kiehauta 15-30 sekuntia. Oikeasti, sillä muuten horsmien vihreys muuttuu nopeasti harmaaksi. Kaada vesi pois.
  • Siivilöi ruskistetusta voista yritit pois (tai lusikoi voisula kattilasta) ja sekoita se horsmien kanssa. Tarjoile saman tien, koska horsmat jäähtyvät nopeasti.

Siinäpä se olikin, ei ollut hidas eikä vaikea tämä resepti. Kiinnostaako vai kummastuttaako horsma ruoanlaitossa? Mitä villikasveja itse käytät keittiössä?

Lisää villikasveja on luvassa jatkossakin, joten pysy kuulolla!

-Toni

Hi there!

Like I said last time, the wild culinary plants are in high season right now here in the North, so I intend to write a couple posts about them. This simple recipe uses fireweed (or great willowherb or rosebay willowherb, in latin Chamaenerion angustifolium) shoots like asparagus. The tender shoots are quickly dipped in boiling water and served with browned butter that is infused with herbs, garlic, and lemon. I won’t post the detailed recipe in English as I’m not sure if this particular plant is that common outside Scandinavia, but if you would like to get the full recipe, I’ll gladly translate it.

The next wild plant recipe is one that can be done pretty much anywhere, so stay tuned for that!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules Marinière

Kappas, muutama viikko vierähti taas ja kevät alkaa viimein olla täällä pohjolan perukoillakin. Hienointa siinä on ehkäpä se, että kasvit heräävät taas ja villiyrttikausi on kohta kuumillaan. Siitä lisää kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä tänään pysytellään turvallisesti klassikoiden maailmassa ja kokkaillaan sinisimpukoita. Tässä reseptissä ei ole mitään uutta verrattuna tuhansiin eetterissä uiskenteleviin versoihin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa sen ylös, sillä sinisimpukat ovat herkkua meilläpäin ja kokemukseni mukaan moni epäröi simpukoiden ja nilviäisten ostamista. Jospa tästä innostuneena joku päätyisi vaikka kokeilemaan simpukoita ensimmäistä kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moules marinière eli sinisimpukat merimiehen (tai oikeastaan kai merimiehen vaimon tapaan) on ansaitusti merellisten herkkujen klassikkojen klassikko: rehtejä simpukoita yksinkertaisessa liemessä, tarjoiltuna leivän tai ranskalaisten kera. Tätä reseptiä en edes yrittänyt muunnella, koska täydellistä on oikeastaan mahdoton parantaa. Raaka-aineiden laatuun ja tuoreuteen kannattaa tässä(kin) tapauksessa siis ehdottomasti panostaa.

Sinisimpukat (Mytilus edulis, joskin muitakin Mytilus-suvun simpukoita myydään samalla nimellä) ovat yksi tavallisimpia simpukkalajeista Atlantin molemmilla rannoilla. Niitä on ilmeisesti syöty jo hyvin pitkään ja 1930-luvulta lähtien viljeltykin ruokakäyttöön. Sinisimpukka kasvaa sekä merissä että järvissä, mutta järvissä kasvaneet maistuvat kuulemma mutaisilta. Perinteisin resepti sinisimpuista on varmasti juurikin tämä seiloriversio, joka on peräisin Ranskan Normandiasta. Mariniére on merimiestä tarkoittavan marin-sanan feminiinimuoto, joka viittaa siis vissiin seilorin vaimoon, joka simpukat perinteisesti kalareissun jälkeen keitteli. Kaikkein perinteisin versio ei sisällä kermaa, vaan tämä versio olisi tarkkaan ottaen moules à la créme, mutta eipä olla nyt turhantarkkoja. Erittäin hyviä ovat kummatkin versiot.

Sinisimpukoiden kuuluu siis olla peräisin merestä ja mielellään kylmästä sellaisesta: ranskalainen ohje kuuluu, että sinisimpukoita voi syödä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun. Meillä tätä rajoitetta ei oikeastaan ole, koska Suomeen päätyvät simpukat ovat yleensä norjalaisia, tanskalaisia tai ruotsalaisia, joten meri on aina viileä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinisimpukoista on helppo aloittaa nilviäiskokkailut, koska ne kuuluu kypsentää elävänä ja niiden kunto on helppo tunnistaa: elävä simpukka on kiinni (tai menee kiinni kopauttaessa) ennen kypsennystä, joten heitä auki olevat simpukat pois. Kypsennyksen jälkeen taas simpukoiden kuuluu olla auki, joten jätä lautaselle ne simpukat, jotka jäivät kattilassa kiinni. Kuolleiden simpukoiden haju on etova ja niiden syöminen voi aiheuttaa monenlaisia epämiellyttäviä tilanteita, joten tätä ohjetta kannattaa noudattaa. Suosittelen siis ostamaan mahdollisimman tuoreita simpukoita, jotka on säilytetty ilmavasti perinteisesti verkkopussissa. Silloin todennäköisesti isompi osa simpukoista on elossa, jolloin syötävääkin on enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kypsät simpukat ovat aukinaisia | Cooked mussels open up for easy access

Moules Marinière eli sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan
Kahdelle pääruokana tai neljälle alkuruokana

Ainekset
1 pussi sinisimpukoita (n. 1 kg)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
2 laakerinlehteä
1 dl valkoviiniä tai kuivaa siideriä
1½ dl kuohukermaa

  • Puhdista simpukat. Huuhtele simpukoita kylmällä vedellä ja harjaa ne puhtaaksi. Jos simpukka on auki, kopauta sitä pöytään. Jos simpukka menee kiinni, se on elossa ja sen voi käyttää. Heitä auki jäävät sekä rikkoutuneet simpukat pois. Jos simpukoissa on vielä ”parrat” eli kuoren raosta roikkuvat hiusmaiset kuitukimput, repi tai leikkaa ne pois. Huuhtele simpukat vielä uudestaan.
  • Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Laita iso kannellinen kattila tai kasari liedelle keskilämmölle ja heitä reilu nokare voita sulamaan kattilaan. Kun voi on sulanut, lisää sipulit ja laakerinlehdet pannuun ja kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
  • Nosta pannun lämpötilaa ja kumoa simpukat pannulle. Kaada perään valkoviini tai siideri ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyryttyä 3-4 minuuttia. Ravista kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana.
  • Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Ylikypsät simpukat muuttuvat sitkeiksi, joten ole tarkkana höyryttämisen kanssa. Kauho simpukat kattilasta tarjoiluastiaan reikäkauhalla tai vaikka pastakauhalla. Heitä kiinni jääneet simpukat pois. Lisää kattilan pohjalle syntyneeseen liemeen kuohukerma ja annan liemen kiehahtaa uudestaan. Lisää liemeen silputtua persiljaa ja kaada liemi simpukoiden päälle.
  • Tarjoile simpukat hyvän vaalean leivän tai ranskalaisten kanssa. Yhden simpukan kuoresta saa kätevät ottimet simpukoiden irrottamiseen kuoristaan.

Vinkki! Liemeen voi lisätä ennen simpukoiden päälle kaatamista myös lorauksen sitruunamehua tai vaikka ranskankermaa tuomaan hieman hapokkuutta.

Siitä! Äkkiä kalatiskille, simpukat ovat sesongissa vielä hetken!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ottimet sisältyvät pakkaukseen | Cutlery included

Over a fortnight has passed again, and finally the spring has found its way to the North. The spring has many virtues but for me the best part is the awakening of plants: the trees push out leaves, the grass shoots up new blades and delicate spring flowers cover the forests and meadows. From a culinarist’s perspective, spring is the high season of wild herbs and culinary plants, which is very exciting, but more on that next time. This time I have a true classic for you guys: mussels, sailor-style. This recipe is nothing special compared to the thousands of others like it floating around the net (pun definitely intended), but I want to share it with you because it is one that I return to time after time. I also feel that many people avoid mussels and other kinds of seafood because they might seem a bit laborious and strange. Maybe this text inspires someone to buy their first bag of these black-blue fellas.

Moules marinière, or mussels sailor-style (or actually sailor’s wife’s) is one of the best known seafood recipes, and rightly so. The recipe is simple: mussels in a simple broth served with bread or chips. I didn’t even try to adapt this recipe in any way, because it is basically perfect as is. Instead, you should pay extra attention to the quality if the ingredients, namely the mussels themselves.

Blue mussels (Mytilus edulis, though other species in the Mytilus family are sold with the same name) are one of the most common molluscs on both shores of the Atlantic. they have been eaten a long time and even farmed from the 1930s on. They live in both fresh and saltwater, but apparently, the freshwater kind tastes muddy. This recipe is the best-known way to cook mussels, and it is from the Normandy region on the North coast of France. The name marinière is a feminine form of the word marin, meaning sailor. I understand that this refers to the sailor’s wife, who would traditionally cook the mussels after the husband arrived home after a fishing trip. The most traditional recipe does not include cream, so this version should actually be called moules à la crème. With or without cream, this dish is delicious.

So the mussels should be from the sea, and preferably a cold one: the French have a saying that mussels should be eaten during the months that have the letter r in them, meaning from September to April. Here in the North this is not an issue as most of the mussels sold here are either from Norway, Sweden or Denmark, so the sea is always cold.

The mussels are a very nice starting point for expedition to the world of seafood because they are always cooked alive and their status is very easy to determine: before cooking a live mussel is tightly shut (or shuts when banged against the counter) and those that remain open should be discarded. Respectively, after cooking the mussels that did not open should be left on the plate. The smell of dead mussels is not pleasant and eating them might cause some uncomfortable situations, so I urge you to adhere to this advice. Best way to get as much alive mussels as possible is to buy them as fresh as possible and always packed in a net bag that lets the mussels breathe. That way you get more edible mussels for your money.

Moules Marinière or mussels sailor style
For two as a main course or for four as a starter

Ingredients
1 bag live mussels (approx. 1 kg)
2 shallot onions
1 garlic clove
some butter
2 bay leaves
1 dl white wine or dry cider
1½ dl heavy cream

  • Clean the mussels. Rinse the mussels and brush thme with a course brush. If a mussel is open, tap it against the counter. If the mussel closes, you can use it, but if it remains open it means that it’s dead and you need to throw it out. If the mussels still have their “beards”, a fibrous hair-like dangler sticking out between the shells, rip or cut them off. Rinse the mussels once again.
  • Mince the shallots and the garlic clove. Place a large kettle that has a lid on the stove on medium heat. Add a morsel of butter in the pan and let it melt. Add the onions and bay leaves in the pan and sauté until the onions are transparent.
  • Turn up the heat on the kettle and put the cleaned mussels in. Pour in the white wine or sider and close the lid. Steam the mussels for 3 to 4 minutes, shaking the kettle once or twice during that time.
  • The mussels are cooked when they are open. Overcooking makes them chewy, so don’t cook them too long. Take the mussels out of the kettle using a slotted spoon. Add the cream to the broth in the kettle and bring to a boil. Let the broth simmer for a minute or two, add a handful of chopped parsley and then pour it over the mussels.
  • Serve the mussels with some nice crusty bread or with French fries, like the they do in France. You can use a shell of one of the mussels as a nice tool to pick out the mussels out of their shells.

Tip! You can add a splash of lemon juice or crème fraiche (sour cream) to the broth before pouring it over the mussels to brighten it up a bit.

There! Now run off to the nearest fishmongers’, the mussels are in season for a while still!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai

Eräs aasialainen ruokalaji on kaikessa hiljaisuudessa hiippaillut suosikkiruokalistallemme, nimittäin thaimaalainen katuruokaklassikko pad thai. Pad thai on ehkä kuuluisin paistetusta nuudeleista koostuva ruokalaji, jonka koukuttavuuden salaisuus on suolaisen hapanimelässä kastikkeessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marketeistakin löytyy monenlaisia valmiita pad thai -kastikkeita, mutta sen valmistaminen on niin helppoa verrattuna moniin aasialaisiin kastikkeisiin, että sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla tehdä itse. Kastike nimittäin koostuu vain kolmesta raaka-aineesta, joista kaikkia on saatavilla ihan tavallisista marketeista. Ainesosista tärkein, tamarinditahna, on hapanimelästä tamarindihedelmästä tehty sose, joka on monien maailmankuulujen kastikkeiden, kuten Wochestershiren ja HP:n ainesosa. Se luo makupohjan, johon lisätään vielä makeutta kookossokerilla ja suolaisuutta sekä umamia kalakastikkeella. Koko hommaan menee viisi minuuttia. Nopeaa ja herkullista.

Ruokalajin pääraaka-aineeseen eli riisinuudeleihin liittyy yksi jippo, joka parantaa ruokalajin rakennetta huimasti. Riisinuudeleita ei nimittäin kannata keittää tai hauduttaa ollenkaan, vaikka paketissa niin käsketäänkin tekemään. Nuudelit kannattaa sen sijaan liottaa kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä niiden rakenne pehmenee ja väri muuttuu valkoiseksi, mutta ne eivät mene mössöksi. Aikaa tähän menee tunnin verran, mutta yhtään työtähän se ei vaadi. Nuudelit voi vaikka laittaa kulhoon jääkaappiin likoamaan jo aamulla, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä illallisaikaan mennessä. Sano ei ylikypsille nuudeleille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liota riisinuudelit kylmässä vedessä, älä keitä. | Soak the rice noodles in cold water, don’t boil them.

Thaimaalaiset käyttävät pad thaihin kuulemma lähes poikkeuksetta tofua, vaikka mukana olisikin jotain muuta proteiinia. Tofu kieltämättä sopii ruokalajiin hyvin, joten ruokalaji on helppo pitää vegetaarisena. Halutessaan voi kuitenkin käyttää kanaa tai jotain muuta lihaa lisäksi. Kasviksista ruokalajiin käyvät oikeastaan mitkä vain, joten silläkin saralla saa säveltää kaikessa rauhassa. Ituja tosin suosittelen erityisesti, koska niiden tuoma rapeus tuo mukavaa suutuntumaa pehmeiden nuudeleiden vastapariksi. Sama funktio on myös päälle ripoteltavilla pähkinöillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan pad thai on loistavan yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas arkiruoka, jota voi soveltaa jääkaapin sisällön ja mielitekojensa mukaan lähes loputtomasti. Lisäksi kaikki raaka-aineet löytyvät ainakin meidän lähikaupasta, joten kyllä tämä thaikku on paikkansa ruokapöydässä ansainnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pad Thai
4 annosta

Ainesosat
1 pkt (n. 225 g) riisinuudelia
1 pkt tofua
(2 kanan rintafileetä/possua/nautaa)
1 pkt broccolinia
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ pkt ituja
1 lime
1 kevätsipuli
1 dl suolattuja cashew-pähkinöitä/suolapähkinöitä/paahdettuja auringonkukansiemeniä

Kastike
1 prk (100 g) tamarinditahnaa
1 dl kookossokeria
½ dl kalakastiketta

  • Liota ensin nuudelit. Laita nuudelilevyt kulhoon tai kattilaan ja peitä ne kylmällä vedellä. Anna liota tunnin verran tai kunnes nuudelit ovat pehmenneet ja muuttuneet valkoisiksi. Voit laittaa nuudelit likoamaan myös jo aamulla jääkaappiin, jolloin ne ovat varmasti pehmeitä lounas- tai illallisaikaan.
  • Tee kastike. Kaada tamarinditahna pieneen kattilaan. Huuhtele tölkki tilkalla vettä ja kaada sekin kattilaan. Mittaa mukaan kookossokeri ja sekoita. Lämmitä keskilämmöllä kiehuvaksi ja anna poreilla muutama minuutti. Ota pois lämmöltä ja lisää kalakastike. Sekoita ja jätä jäähtymään.
  • Leikkaa tofu kuutioiksi ja paloittele kana tai liha, jos käytät. Saat tofusta rapeapintaista, jos laitat tofukuutiot talouspaperin väliin ja painon alle, jolloin ne vuotavat liian veden pois. Viipaloi ja paloittele myös kesäkurpitsa ja paprika.
  • Laita wokki tai korkearaunainen kasari lämpiämään keskilämmölle. Kaada pannuun reilusti ruokaöljyä. Kun pannu on kuuma, laita tofukuutiot paistumaan. Anna niiden paistua yhdeltä sivulta rapeiksi ennen kuin alat käännellä. Lisää myös kanat tai lihat, jos käytät, ja paista muutama minuutti. Lisää kasvikset ja paista muutama minuutti lisää. Jos pannuusi on kansi, se kannattaa laittaa pannun päälle hetkeksi, jotta broccolinit höyryttyvät.
  • Valuta riisinuudelit ja lisää ne pannulle. Lisää myös reilu puolet kastikkeesta ja sekoita. Sekoittaminen ei ole helppoa nuudeleiden takia, mutta yritä saada kastike leviämään kaikkialle. Lisää idut ja paista vielä puoli minuuttia. Ota sitten pannu pois liedeltä ja purista mukaan limetin mehu.
  • Siirrä lautasille tai tarjoilukulhoon ja ripottele päälle suolatut pähkinät tai auringonkukansiemenet sekä poikittain siivutettu kevätsipuli. Kata pöytään myös loppu kastike, jotta syöjät voivat halutessaan lisätä sitä. Limeä voi myös puristaa vielä lautasella lisää.

Hops, siinä se onkin ja kohta mahassa.  Maukasta loppuviikkoa!

-Toni

P.S. Huomasitko uuden yläpalkin kuvan blogin etusivulla? Mitä pidät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

There’s a certain Asian that has been hanging around our dinner table lately. I’m talking about the Thai street food classic Pad Thai. It’s probably the most widely known dish with stir-fried noodles and it is very addictive because of the salty sweet-and-sour sauce.

The Asian food shelves in supermarkets boast many ready-made Pad Thai sauces, but it’s so easy to make it yourself that you should definitely give it a go. There are  only three ingredients and all of them are available at most supermarkets. The base is tamarind paste, a pureed tamarind fruit that is naturally very sweet and sour. It is also an ingredient in many world famous sauces, like Worcestershire and HP. It creates the flavour base that is sweetened and deepened with coconut sugar and fish sauce. The whole affair takes about five minutes. Quick and delicious.

There’s a secret to preparing the main ingredient, the rice noodles: you should soak them in cold water not, not boil in hot water like the package says. When soaked in cold water, the noodles soften and turn opaque white but they won’t go gooey. It takes about an hour to soak the noodles, but you can also leave them to soak in the fridge in the morning, so they’ll be ready for lunch or dinner. Say no to overcooked noodles!

I’ve heard the Thai always use tofu for Pad Thai, even when there’s chicken or meat too. I have to say the tofu goes well with the dish, so it’s easy to keep the dish vegetarian. If you want, you can also add chicken, pork or beef, too. Vegetables are a must, but you can use pretty much any kind you have or like. I urge you to try sprouts as they give a nice crunch to offset the soft noodles. The nuts serve as a source of crunch as well.

All in all, the Pad Thai is a delightfully simple, quick, and tasty dish that can be easily adapted with whatever you have in your fridge and cupboards. Also it’s important that all of the ingredients are easy to get from regular supermarkets, if you aren’t fortunate enough to have an Asian store nearby. I’m guessing this Thai dish has earned it its place at our table.

Pad Thai
4 servings

Ingredients
1 packet (about 225g) rice noodles
1 packet tofu
(2 chicken breast fillets/pork/beef)
1 packet broccolini
½ zucchini
1 Bell pepper
½ packet sprouts
1 lime
1 spring onion
1 dl salted cashews/salted peanuts/toasted sunflower seeds

Sauce
100 g tamarind paste
1 dl coconut sugar
½ dl fish sauce

  • Soak the noodles. Place the noodles in a bowl and cover with cold water. Let soak for about an hour or until the noodles have softened and turned opaque. You can also put the bowl in the fridge in the morning so the noodles will be ready for lunch or dinner.
  • Make the sauce. Pour the tamarind paste in a small saucepan. Add a little water if the paste is thick. Add the sugar and mix. Put on medium heat, bring to a boil and let simmer for a couple minutes. Turn off the heat, add the fish sauce and mix. Set aside to cool.
  • Cube the tofu and cut the chicken or meat, if using. If you want your tofu crispy, place the cubes between tissue papers and weigh them down with cutting board and something heavy. The tofu will lose the excess water this way. Slice also the pepper and zucchini.
  • Put a wok or pan with higher sides on medium heat. Add a generous pouring of cooking oil. When the pan is hot, add the tofu. Let the first side of the tofu cubes to turn golden before stirring. Add the chicken or meat, if using, and cook for a couple of minutes. Add the vegetables and cook for a minute. If your pan has a lid, put it on now so the broccolini cooks in the steam.
  • Drain the noodles and add them to the pan. Add also most of the sauce and stir it in. It’s hard to mix with the noodles in the pan, but try to get the sauce spread evenly. Add the sprouts and cook for a half a minute. Remove the pan from heat and stir in the juice of a lime. Cut the spring onion in an angle and sprinkle on top.
  • Transfer the dish onto plates or a serving bowl and sprinkle the nuts on top. Serve with the rest of the sauce and lime wedges on the side, so the eaters can add some if they want.

Ooh la la, there it is and soon it will be in your tummy. Have a tasty week, guys!

-Toni

P.S. Did you notice the new header on the main page of the blog? Likey?

Feta-kasvis voileipäkakku | Sandwich Cake with Feta and Roasted Vegetables

Hei siellä!

Palaillaanpas sitten takaisin ruokahommiin. Edellinen resepti oli raakakakku valmistujaisjuhlista, joten jatketaan samalla linjalla, mutta suolaisella puolella. Suomalaisten juhlien erikoisuus, voileipäkakku, on ainakin monelle ulkomaalaiselle kummastuksen aihe. Täytyyhän se kyllä myöntää, että konseptina suolainen kerroskakku on erikoinen: miksi koota leivistä kakku, joka täytyy vaivalloisesti leikata ja joka on sisällöltään yksipuolinen, kun voisi tehdä vain tarjottimellisen erilaisia voileipiä. Kyse lienee ehkä eniten perinteestä, mutta voileipäkakun eduksi täytyy ehdottomasti laskea sen kosteus verrattuna irtonaisiin voileipiin. Lisäksi voileipäkakku on tarjottava, jota en ole ikinä nähnyt juhlien ulkopuolella, joten se on selvästi erikoistilaisuuksiin tarkoitettu erikoisherkku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sorry for the crappy pics, I didn’t realise I should take proper shots of the cakes at the time.

Taannoisiin juhliin halusin tehdä juhlittavan sankarin mieltymysten mukaisesti kaikki tarjottavat vegetaarisina. Yleensähän voileipäkakut sisältävä joko lihaa tai kalaa, joten valmiita reseptejä ei monia löytynyt. Vuosi sitten Helsingin Sanomissa oli kolmen ajanmukaiseksi päivitetyn voileipäkakun reseptit, joista yhdistelin tämän kakun. Feta-paprikakakku tarjosi lähtökohdan täytteille, kun taas kuorrutus ja koristelu ovat kalakakusta. Halusin tasapainottaa täyteläistä paprikatäytettä raikkaalla kuorrutuksella, joten vaihdoin paprikakuorrutuksen sitruunalla maustettuun tuorejuustoon. Paprikatäytteen mantelin korvasin munakoisolla pähkinäallergisten vieraiden vuoksi. Kakku pysyi muutoksista huolimatta varsin välimerellisenä makumaailmaltaan. Raikas kasvisvoileipäkakku on varmasti tervetullut lisä monenlaisiin kevätjuhliin.

Voileipäkakkuhan on syytä tehdä kostumaan ja maustumaan jääkaappiin viimeistään juhlia edeltävänä päivänä, joten saman illan juhliin tästä reseptistä ei valitettavasti sellaisenaan ole. Täytteen voi toki valmistaa erikseen ja käyttää sitä perinteisten voileipien täyttämiseen ihan arkenakin. Paprika-mantelitahna, eli romesco-kastike, on erityisesti Espanjassa suosittua ja sitä käytetään esimerkiksi grillatun kanan kastikkeena, joten sellaistakin voi kokeilla.

Feta-kasvisvoileipäkakku

Ainekset

24 palaa ruispaahtoleipää (1½-2 pakettia)
kasvislientä (+misotahnaa)
250 g fetajuustoa palana

Paahdetut kasvikset
2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
persiljaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Paprika-munakoisotahna
puolet paahdetuista munakoisoista
4 punaista paprikaa
4 viipaletta vaaleaa leipää
1 valkosipulinkynsi
½ dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuorrutus
2 pkt (400 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
suolaa ja sokeria

Koristeluun
vuonankaalia
paahdettua paprikaa
kaprismarjoja
(paahdettuja kasviksia [yllä])

  • Aloita paahtamalla kasvikset. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Kuori munakoisot. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsat pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet uunipelleille (vaatii useamman pellin) ja paahda uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes viipaleet ovat saaneet väriä. Sekoita odotellessa mausteöljy: hienonna persilja ja valkosipulinkynsi ja sekoita muiden ainesten kanssa pienessä kulhossa. Kun kasvikset ovat paahtuneet, voitele ne mausteöljyllä ja jätä odottamaan kakun täyttämistä. Ota puolet paahdetuista munakoisoviipaleista talteen paprika-munakoisotäytettä varten.
  • Valmista seuraavaksi paprika-munakoisotahna. Nosta uunin lämpötilaa 225 asteeseen. Leikkaa paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Asettele paprikat uunipellille kuori ylöspäin ja laita uuniin ylätasolle. Paahda kunnes paprikoiden kuori tummuu osittain mustaksi. Ota paprikat pois uunista ja laita muovipussiin tai tuorekelmulla peitettyyn kulhoon jäähtymään. Kun paprikat ovat jäähtyneet, poista niistä kuori sormin tai veitsellä avustaen. Kuoren pitäisi irrota hyvin helposti paahtamisen jälkeen. Laita kuoritut paprikat, munakoisoviipaleet, paloitellut leipäviipaleet sekä muut ainesosat monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää öljyä, jos tahna vaikuttaa liian paksulta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria.
  • Kokoa kakku. Leikkaa 24 paahtoleipäviipaleesta kuoret pois. Leikkaa paahdetut kasvisviipaleet pienemmiksi paloiksi. Murusta feta. Asettele 8 leipäviipaletta tarjoilualustalle, esimerkiksi leikkuulaudalle. Kostuta viipaleet reilusti kasvisliemellä (voit maustaa lientä misotahnalla, jos sellaista kaapeistasi löytyy). Levitä viipaleiden päälle kolmasosa paprikatahnasta sekä puolet paahdetuista kasviksista ja murustetusta fetasta tahnan päälle. Aseta päälle toiset kahdeksan kuoretonta paahtoleipäviipaletta, kostuta ne kasvisliemellä ja toista täytteiden asettelu. Aseta lopuksi viimeiset 8 palaa leipää kakun kanneksi ja kostuta vielä nekin. Levitä loput paprikatahnasta kakun sivuille voiveitsellä.
  • Kääri kakku sivuilta ja päältä tuorekelmuun ja aseta toinen leikkuulauta kakun päälle painoksi. Anna kakun kostua ja maustua jääkaapissa yön yli.
  • Valmista seuraavana päivänä kuorrute: sekoita tuorejuusto, ranskankerma, sitruunankuori ja -mehu sekä ripaus suolaa ja sokeria. Ota kakku pois jääkaapista ja poista tuorekelmu. Siisti tarvittaessa kakun reunoja veitsellä. Levitä tuorejuustokuorrute kakun päälle ja sivuille tasaisesti paletti- tai voiveitsellä. Koristele vuonankaalilla, paprikaviipaleilla, kaprismarjoilla ja halutessasi paahdetuista kasvisviipaleista kierretyillä ruusukkeilla. Tarjoile.

Siinäpä se! (Huh.) Aika hyvin kakku upposi juhlissa, joten suomalaisille myös kasviskakku näytti maistuvan. Ulkomaalaisen silmin voileipäkakku on kyllä varmaankin erikoinen ilmestys, mutta suomalaisissa sukujuhlissa se on kyllä ansainnut paikkansa.

Aurinkoista kevään jatkoa!

-Toni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hi guys!

Here’s another cake recipe from my sister’s graduation party a couple weeks back. This one is a sandwich cake, a Nordic specialty. A sandwich cake is just that; a layered savoury cake that is filled like a huge sandwich and usually covered in either cream cheese or mayonnaise frosting. It is very common to see sandwich cakes in Finnish parties, so I decided to make one for the graduation party too. As my sister is a vegetarian, I made the cake with roasted pepper and feta cheese fillings. The recipe I used is a mix-and-match from a collection of spring time sandwich cake recipes from the newspaper Helsingin Sanomat last year.

A sandwich cake, like so many of the recipes on this blog, is a delicacy that takes time: one has to roast the vegetables and build the cake at least a day before serving so the cake has enough time to moisten and develop flavour. The cake is then frosted and decorated just before serving.

The romesco-style filling paste in this cake is based on a Spanish classic that can also be used in conventional sandwiches and even a sauce for grilled chicken. The classic romesco recipe uses toasted almonds instead of eggplant.

Feta and Roasted Vegetable Sandwich Cake

Ingredients

24 pieces of brown toast
vegetable stock (+ miso paste)
250g feta cheese

Roasted vegetables
2 eggplants
2 zucchinis
½ dl olive oil
1 tbsp. lemon juice
parsley
1 garlic clove
salt and pepper

Pepper and eggplant paste
half of the roasted eggplants
4 red sweet peppers
4 pieces of toast
1 garlic clove
½ olive oil
1 tbsp. lemon juice
1 tsp. balsamic vinegar
salt and pepper

Frosting
2 packets (400g) cream cheese
200g crème fraiche or sour cream
zest of a lemon
2 tbsp. lemon juice
salt and sugar

Decoration
Mâche lettuce (Cornsalad) or other decorative greens
Roasted pepper
Caper berries
(roasted vegetables [above])

  • Start by roasting the vegetables. Preheat the oven to 200 degrees Celsius. Peel the eggplants. Slice the eggplants and zucchinis lengthwise. Place the slices on a baking sheet (requires several sheets to roast all the slices) and roast in the oven for 15 to 20 minutes. While vegetables are roasting, make the oil: mince the parsley and the garlic clove and mix with rest of the ingredients. When the vegetables are done, sprinkle some of the oil on them. Take half of the eggplants aside for the pepper and eggplant paste.
  • Make the pepper and eggplant paste next. Turn the heat in the oven to 225 degrees. Quarter the peppers and remove the seeds. Place the pepper skin side up on a baking sheet and roast in the upper level of the oven for about 20 minutes, or until the skin starts to turn black. Remove from the oven and place the peppers in plastic bag or in a bowl covered with cling film and cool. When the peppers are cooled, remove the skins. The skins should come off very easily, but you can assist with a knife. Place the peeled peppers along with the rest of the ingredients in a food processor and blitz until smooth. If the paste seems too thick, add some olive oil. Taste and add salt or pepper if necessary.
  • Build the cake. Cut the crust off from the 24 pieces of toast. Cut the roasted vegetables into smaller chunks. Crumble the feta. Place 8 pieces of toast in two rows on a serving plate (cutting board might be a good choice). Moisten the toast generously with vegetables stock (you can season the stock with miso paste if you happen to have some). Spread a third of the pepper paste onto the toast, add half of the roasted vegetables and half of the crumbled feta. Place another 8 pieces of toast on top the fillings and moisten these pieces too. Add similar layers of filling. Add the final 8 pieces of toast on top and moisten them as well. Spread the remaining third of the pepper paste on the sides of the cake.
  • Wrap the whole cake tightly in cling film and place another cutting board on the cake to weigh it down. Place the whole setup in fridge and keep there overnight. The cake will soak up the flavours from the fillings and becomes evenly moist.
  • On the next day, make the frosting. Mix the cream cheese, sour cream, lemon zest, lemon juice and a pinch of sugar and salt. Take out the take from the fridge and remove the cling film. Even out the sides with a knife if necessary. Spread the frosting on the top and the sides of the cake evenly. Decorate the cake with lettuce, caper berries and roasted pepper. If you have leftovers from the roasted vegetables, you can roll them up to rosettes and use them for decoration. The sandwich cake is now ready to serve.

There you go! Does that sound funky? Have you tried sandwich cakes before, or is it just a bizarre concept for you?

Take care!

-Toni


 

 

Pähkinätön puolukka-kookosraakakakku | Nut-free Lingonberry and Coconut Raw Cake

Tänä viikonloppuna juhlittiin siskoni valmistujaisia. Jostain syystä minä päädyin tekemään suurimman osan juhlapöydän tarjottavista, ja erittäin mielelläni tarjoiltavia väänsinkin. Pöytään katettiin muun muassa vesivärikakku, fetalla ja paahdetuilla kasviksilla täytetty voileipäkakku, brownieita, focacciaa, valkopapuhummusta, tsatsikia, falafelcocktailpaloja, kvinoasalaattia sekä tämän kirjoituksen aiheena oleva pähkinätön kookos-puolukkaraakakakku. Perinteisemmistä tarjoiltavista mukaan otettiin äidin aina yhtä upeat korvapuustit sekä monien juhlien suosikki, isäni tekemä peltilihapiirakka.

wp-1491081684834.jpg

Tämän parempaa räpsyä en tajunnut kakusta ottaa, tuolta se kuitenkin näytti. Koristeluun käytin puolukkajauhetta sekä kuivattuja kookoslastuja.

Tämä pähkinätön raakakakku oli juhlien yllätyssuosikki ja sen reseptiä kyseltiin sen verran, että päätin kirjoittaa reseptin tänne blogiin, vaikka se on varsin lähellä aiemmin julkaisemaani raakakakkureseptiä (joka on tosin cashewpähkinäpohjainen). Halusin tehdä kakusta pähkinättömän, koska suvussa on useampi pähkinäallergikko. Tämä resepti eroaa tosin rakenteensa puolesta tuosta aiemmasta myös siinä, että tässä on kolme kerrosta, eli kahta erilaista täytettä. Päällimmäinen näistä jää lähes valkoiseksi, joten kakku on myös hieman juhlavamman näköinen. Tämä resepti on pääosin peräisin Kahvia ja kasvisruokaa -blogista. Resepti on pähkinöttämän lisäksi gluteeniton ja vegaaninen. Viljattoman siitä saa myös, kun vaihtaa kaurahiutaleet mulpereihin, riisihiutaleisiin tai mantelijauhoon, jos pähkinät eivät ole ongelma.

Raakakakuthan ovat yleisesti väline- ja raaka-aineurheilua, joten ihan tyhjin kaapein kakkua ei pysty tekemään. Myöskin aikaa täytyy varata yli vuorokausi, koska kookosmaidon täytyy jäähtyä, jotta kerman saa siitä kauhottua erilleen. Itse kakkukin vaatii vähintään useamman tunnin hyydyttämisen, koska sitä ei tosiaan kypsennetä ollenkaan. Välineiksi riittää tähän kakkuun melkein mikä tahansa monitoimikone tai tehosekoitin, koska mitään kovin kovaa ei tarvitse jauhaa. Itse käytin sauvasekoittimeni mukana tullutta monitoimikonelisäosaa, joka toimi tässäkin oikein nätisti.

Raaka-aineissa ei ole mitään supereksoottista. Tuoreita taateleitakin saa melkeinpä kaikkien vähänkin isompien markettien hedelmäosastoilta. Kuivahyllyn tiiviistI pakatut taatelit eivät sovi, koska ne ovat liian tahmeita. Mulperimarjat ovat vaalean vadelman näköisiä kuivattuja hedelmiä, joissa on luonnostaan makean karamellinen maku. Näitäkin on ostanut lähikauppamme kuivahedelmäosastolta, joten löytynee ainakin isoista marketeista. Ne voi kuitenkin korvata jollain muulla makealla kuivatulla hedelmällä. Kylmäpuristettu kookosöljy puolestaan on nykyään ihan öljyhyllyn peruskamaa, joten sen löytämisessä tuskin on ongelmia. Se on viileässä kiinteää vaalean vahamaista rasvaa, joka sulaa kirkkaaksi öljyksi jo hyvin matalassa lämpötilassa.

Reseptissä käytetään paljon kookoskermaa. Tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa yksinomaan kookosmaitopurkin päälle kertyvää kiinteää ja valkoista massaa, kun tölkkiä säilytetään kylmässä. Maidon kirkas neste kertyy tölkin pohjalle, josta sen voi valuttaa pois, jolloin tölkkiin jää vain kerma. Kaupan kookoskermana myytävä tuote on erilaista koostumukseltaan, eikä yleensä kovetu samalla tavalla. Mikä tahansa kookosmaito käy tähän, mutta merkkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon kermaa tölkkiin päätyy. Yllättäen kauppojen omat merkit, esimerkiksi Rainbow ja Pirkka, ovat yleensä kermapitoisimpia.

Juhliin tekemässä kakussa käytin kinuskikerrokseen värin vuoksi toiseen reseptiin tarvittuja kirsikoita. Niillä massasta tuli vaaleanpunaista, mutta niiden (tai vaikka puolukoiden) lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Pähkinätön puolukkaraakakakku

Ainesosat

Pohja
15 tuoretta taatelia
3 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
1dl mulperimarjoja

Kinuskitäyte
2 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
3 rkl mulperimarjoja
6 tuoretta taatelia
1 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
ripaus suolaa
(kirsikoita)

Kookostäyte
3 dl kookoskermaa (erotettuna kookosmaidosta)
½ dl kookosöljyä
2 rkl vaahterasiirappia (tai muuta makeutusta)
4-5 rkl kaurahiutaleita
vaniljajauhetta
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 dl pakastepuolukoita (jäisinä)

Esivalmistelut

  • Laita kookosmaitotölkit (2 tai 3 tölkkiä merkistä ja tuurista riippuen) jääkaappiin vähintään vuorokausi ennen leipomista. Kookoskerma nousee purkin yläosaan kiinteäksi valkeaksi massaksi ja neste jää purkin pohjalle.
  • Paahda auringonkukansiemenet, sillä paahdetuissa siemenissä on mukavan pähkinäinen maku. Helpointa paahtaminen on uunissa: laita siemenet uunivuokaan ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia välillä sekoittaen ja koko ajan vahtien. Voit myös paahtaa kuivalla paistinpannulla, mutta tällöin pannu saa olla korkeintaan keskilämmöllä ja siemeniä pitää liikutella koko ajan tai ne palavat. Paahtuessaan siemenet muuttuvat kullankeltaisiksi.
  • Vuoraa leipä- tai irtopohjavuoka (noin. 20 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla.

Kakun valmistaminen

  • Tee ensin pohja. Poista taateleista kivet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja surruta tasaiseksi massaksi. Murukoko saa jäädä aika rouheaksi, koska taatelit kyllä pitävät pohjan kasassa. Painele massa vuoratun vuoan pohjalle tasaiseksi.
  • Tee kinuskitäyte. Poista taateleista kivet. Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikoneen kulho puhtaaksi (ei tarvitse tiskata). Avaa jääkaappikylmä kookosmaitopurkki ja kauho kiinteää kookoskermaa tarvittava määrä. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi massaksi. Kaavi massa vuokaan pohjan päälle ja laita vuoka pakkaseen odottamaan viimeistä kerrosta.
  • Pyyhi tehosekoitin tai monitoimikone taas puhtaaksi. Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa ja kauho kylmistä kookosmaitotölkeistä jälleen tarvittava määrä kookoskermaa. Raasta sitruunan kuori. Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Lisää kaurahiutaleita, jos massa tuntuu liian ohuelta. Kaada massa edellisen kerroksen päälle vuokaan. Ripottele päälle runsaasti jäisiä puolukoita ja painele niitä myös kevyesti massan sisään. Peitä vuoka esimerkiksi tuorekelmulla ja laita vuoka pakkaseen.
  • Anna kakun jähmettyä pakkasessa vähintään muutama tunti, mielellään yön yli. Ota kakku sulamaan muutama tunti ennen tarjoilua.

Siinäpä se raawkakakku. Tarkoitus on kirjoittaa myös kahden muun kakun reseptit, joten pysy langoilla, jos ne kiinnostelevat!

-Toni

This weekend we had my sister’s graduation party. Most of the foods and cakes for the party were done by yours truly, for some reason. Among other things, I made three different cakes, one of which was this nut-free coconut and lingonberry raw cake. As a couple of party guests asked for the recipe, I decided to publish it here for convenience. For now it’s only in Finnish, but I might write it in English too in the future. So so drop me a comment if you want the recipe sooner rather than later!

-Toni

 

 

The Mighty Potato | Shepherd’s Pie

Kun kehittelin ideaa The Mighty Potato -sarjasta, yksi pohdittava asia oli perunamuusi: miten siitä kirjoittaisi, koska ei sitä voi sivuuttaakaan, mutta jokainen tekee muusinsa omalla tavallaan. Erityylisille muuseille kun on omat käyttötarkoituksensa ja hetkensä: muhevan pataruoan parina on runsaasti kermaa ja voita sisältävä muusi paikkansa ansainnut, mutta toisen ruoan kanssa yksinkertaisempi ja kevyempi muusi on toimivampi. Kuusamossa esimerkiksi muusiin lisätään niin paljon voita, että puhutaan perunamuusin sijaan pottuvoista. Poronkäristys olisi varmasti huomattavasti tylsempi kokemus, jos muusi olisi kevyempää sorttia.

wp-1490625569277.jpg

Lopulta päädyin valitsemaan ruokalajin, jossa perunamuusi muodostaa puolet komeasta kokonaisuudesta. Shepherd’s Pie eli paimenen piiras on brittiläisen keittiön kuuluisimpia ruokia, jossa lihakastike peitellään vuokaan perunamuusin alle ennen uunikypsennystä. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, koska kastikkeeseen voi upottaa oikeastaan mitä tahansa lihaa ja kasviksia, mitä kaapista löytyy, ja tuplakypsennys tekee koko komeudesta täydellisen muhevan ja herkullisen. Perunamuusi toimii tässä siis lisukkeen lisäksi suojaavana kuorena, ja se saa samalla itse myös mukavasti makua. Tit for tat, kuten britit sanovat.

wp-1490625585326.jpg

wp-1490625557741.jpg

Kokeilin tätä reseptiä ensimmäisen kerran Pyhän Patrikin päivänä, koska se sattui tulemaan vastaan irlantilaisia reseptejä etsiessäni. En todellakaan osaa sanoa mikä siinä reseptissä teki piiraasta irlantilaisen, mutta hyvin se toimi stoutin kaverina. Otin kuitenkin vapauksia muokata reseptiä omaan tyyliini: lisäsin kasviksien määrää, vähensin lihaa ja säädin mausteita. Lampaanjauheliha on kaikkein perinteisin lihavalinta shepherd’s piehin, mutta itse valitsin luomusika-nautaa, jossa rasvaa oli 20 %. Mikä tahansa runsasrasvainen jauheliha sopii tähän reseptiin, joskin täytyy huomauttaa, että joillain alueilla shepherd’s pie sisältää aina lammasta, kun taas nautaversio on nimeltään cottage pie.

Mausteita voi myös säätää edelleen itselleen sopiviksi, mutta ilman Worchestershire-kastiketta (lausutaan muuten wusteshiir) piiraasta ei tule oikean makuinen. Joissain resepteissä kastikkeeseen käytetään tomaattimurskaa, mutta itse pidän enemmän gravy-tyyppisestä kastikkeesta. Tomaattimurskan kosteutta ei muutenkaan kaivata tässä reseptissä, joten tomaattipyree on parempi ratkaisu. Eetterissä kelluu myös vegaanisia piirasreseptejä, joten halutessaan sellaistakin voi kokeilla. Tälläkin reseptillä saisi varmaan ruoan aikaan, jos vaihtaa lihan härkikseen (ja lisää nesteen määrää) sekä maidon ja voin kasviperäisiin vastineisiin.

Niin ja se muusi! Voit tehdä sen ihan miten haluat, mutta käytä jauhoisia perunoita ja maltillisesti voita, koska kastike on jo itsessään tuhtia. Itse lisäsin muusiin vielä persiljaa, mutta sekin on makuasia. Muussaustyyli on myös vapaa, tällaisen muusin saa hyvin aikaan perunanuijalla tai -muussaimella, mutta sähkövatkaimella rakenteesta saa tasaisemman ja ilmavamman. Muusin pinnan saa kullanruskeaksi kananmunavoitelulla, mutta se on vain ulkonäköasia. Lisärapeutta kuoreen puolestaan saa ripottelemalla viimeiseksi vuoan päälle korppujauhoja tai juustoa.

Shepherd’s Pie
4 annosta

Ainesosat
Muusi
1 kg jauhoisia perunoita
1-2 dl maitoa
2 rkl voita
suolaa ja pippuria
(persiljaa)

Kastike
300 g luomujauhelihaa
3 keskikokoista porkkanaa
1 sipuli
1 pss (200g) pakasteherneitä sulatettuna
1 rkl voita
pippuria
timjamia
2 rkl tomaattipyreetä
1-2 rkl Worchesterkastiketta
(loraus punaviiniä tai vermuttia)
2 rkl jauhoja
5 dl kana- tai lihalientä

Lisäksi halutessasi
Kananmuna (voiteluun)
Pinnalle korppujauhoja tai juustoa

  • Kuori perunat. Pilko perunat muutamaan osaan, laita kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna liedellä kiehuvaksi, laske lämpötilaa keskilämmölle ja keitä perunat läpikypsiksi (noin 20 minuuttia). Valuta vesi ja muusaa perunat. Lisää voi ja puolet maidosta ja muussaa sekoita tasaiseksi muusiksi. Lisää maitoa, jos rakenne on kovin jäykkä. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi persiljalla.
  • Laita uuni lämpimään 200 asteeseen.
  • Kuori ja kuutioi porkkanat ja sipuli. Kuumenna kasari tai isohko paistinpannu keskilämmöllä öljytilkan kanssa. Paista porkkanakuutioita öljyssä viitisen minuuttia. Lisää sipuli ja paista vielä muutama minuutti. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää voi ja herneet. Mausta timjamilla ja pippurilla. Lisää pannulle tomaattipyree ja Worchesterkastike ja sekoita.
  • Ripottele pannulle jauhot ja sekoita ne lihan ja kasvisten joukkoon. Jos keittiöstäsi löytyy loraus punaviiniä tai vermuttia, lisää se pannulle. Lisää tämän jälkeen kana- tai lihaliemi ja sekoita. Muhittele kastiketta muutama minuutti. Kun kastike on sopivan suurustunutta, ota se pois lämmöltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.
  • Siirrä kastike uunivuokaan (noin 20 x 30 cm). Lusikoi perunamuusia kastikkeen päälle ja tasoita. Jos haluat kullanruskean pinnan, voitele perunamuusin pinta vatkatulla kananmunalla. Voit lopuksi ripotella päälle korppujauhoja tai juustoa. Paista vuokaa uunissa noin 20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja anna sen levätä puoli tuntia ennen tarjoilua.

Vinkki! Voit tehdä piiraat myös annosvuokiin kullekin syöjälle.

wp-1490625555242.jpgwp-1490625552856.jpgwp-1490625550408.jpg

Sellainen pottuklassikko tällä kertaa, toivottavasti maistuu!

Nähdään taas!

-Toni

wp-1490625547523.jpg

When I came up with the idea of The Might Potato series, one nut to crack was the potato mash: how to write about a dish that is one of the most common forms of potato side dishes, and also one that everyone does a little differently. All of the variations defend their places: a hearty mash with lots of cream and butter is a natural sidekick to slow cooked stews, while lighter and fluffier mashes go beautifully with fish, for example. In Kuusamo, in Northern Finland, it is customary to refer to the dish as potato butter, since their version on the mash contains a lot thereof. And I wouldn’t have it any other way; the Northern specialty poronkäristys, roasted reindeer served with lingonberries and potato butter, wouldn’t be the same with a different kind of mash.

So I decided to avoid the whole conversation and opted for a dish that incorporates the mash into the dish itself, as opposed to being served as a side dish. The natural choice is of course Shepherd’s Pie, one of the most renowned British foods. In shepherd’s pie, the mash is used as a top layer to protect the wonderful meat stew during oven baking. The idea is nothing short of brilliant: you can add basically anything and everything lying in the vegetable drawer of your fridge, and the double cooking makes everything mellow and gentle. The potato mash serves two purposes here, firstly as the side dish and also as the protective layer, while at the same time sucking up the flavours from the stew. Tit for tat, as the Brits say.

I tried this recipe for a first time on St. Patrick’s Day, as it came up when I searched for Irish recipes. (Them Irish and their ‘tators, am-i-rite?) Don’t ask me what is so Irish about this version, I have no clue, but it went nicely with pint of cold stout. I did, however, take some liberties and adapted the recipe to my liking: I reduced the amount of meat, added some vegetables and tuned the spices. I used a mixture of minced organic pork and beef, but the most traditional choice would be lamb (in fact, the beef variant in some areas is called cottage pie).

The seasonings can be further tuned to your likings, but I wouldn’t skip the Worcestershire sauce, as is responsible for the certain tang the dish should have. Some recipes use tomato pulp for the stew, but I prefer a more gravy-style sauce. I used some tomato paste for the stew to give more depth. By the way, there are several vegan versions of the shepherd’s pie floating around the net, so that’s an option too. You could replace the meat in this recipe with your choice of similarly textured vegetable protein product and opt for vegetable-based replacements for butter and milk as well.

Oh, and the mash! You can do the mash as you please, the recipe down below is how I made it. I only urge you to use starchy potatoes and keep the amount butter on the low side since the stew has quite a lot of fat in it. I added some parsley, but that is entirely optional. There are several ways of mashing the mash, I used a simple masher for this, but using an electric mixer will result in a smoother and fluffier mash. If you want to have a golden crust on the pie, you need to wash it with beaten egg, but that is just for looks. Some crunch can be added by sprinkling some bread crumbs or grated cheese on the pie before putting it in the oven.

Shepherd’s Pie
4 portions

Ingredients
Mash
1 kg starchy potatoes
1-2 dl milk
2 tbsp. butter
salt and pepper
(parsley)

Stew
300 g organic minced meat
3 medium-sized carrots
1 onion
200g thawed frozen peas
1 tbsp. butter
pepper
thyme
2 tbsp. tomato paste
1-2 tbsp. Worchester sauce
(a splash of red wine or vermouth)
2 tbsp. flour
5 dl chicken of beef stock

For the crust (optional)
1 egg
Bread crumbs or grated cheese

  • Peel the potatoes, cut into quarters, place into a kettle, and cover with water. Place on heat, bring to a boil, reduce heat to medium, and let simmer until completely soft. Drain and mash. Add the butter and half of the milk, mix. Add milk if the mash is too thick. Season with salt and pepper, add chopped parsley, if using.
  • Pre-heat the oven to 200 degrees Celsius.
  • Peel and dice the carrots and onion. Heat a sauce pan or a large skillet on medium heat with a spoonful of oil. Add the carrots to the pan and cook for about five minutes. Add the onion and cook for two minutes. Add the meat and cook until browned. Add the peas and butter. Season with pepper and thyme. Add the tomato paste and Worcestershire sauce and mix.
  • Sprinkle the flour on the pan and mix into the meat and vegetables. If you have some red wine or vermouth, add some to the pan. Then add the stock and mix until the stew thickens to a nice, gravy-like consistency. Taste and add seasoning, if needed.
  • Transfer the stew into an oven dish (about 20 x 30 cm) and even the surface. Spoon the potato mash on the stew and spread evenly. If you want a golden crust on the pie, brush the top of the pie with some beaten egg. Add some bread crumbs or grated cheese on top, if using, and stick the whole thing into the oven for about 20 minutes. Then take the dish out of the oven and let rest for a half an hour before serving.

Tip! You can also use individual serving dishes for each person.

So, there’s another potato classic for the series, I hope you like it!

Until next time,

-Toni

 

Triple Chocolate Brownie

Brownie on täysin perustellusti monen suosikkileivonnainen: se on erittäin täyteläinen ja syntinen suklaaherkku, jota on suklaafanien vaikea vastustaa. Browniekoulukuntia on myös monia: toisten mielestä suklaakakun täytyy olla tahmea (hep!), kun taas toiset pitävät kakkumaisemmasta rakenteesta. Jotkut lisäävät taikinaan pähkinöitä, toiset korkeintaan suklaahippuja. Kaikille brownieille yhteistä lienee kuitenkin suklaan runsas määrä ja muutenkin syntinen sisältö. Tasaisin väliajoin joku yrittää tehdä browniestakin terveellistä, ja olen itsekin sortunut kokeilemaan kookos- ja kesäkurpitsaversioita huonolla menestyksellä. Brownie on kuitenkin niitä lohtuherkkuja, jotka on syytä säilyttää dekadentteina ja harvoin tehtyinä makupaloina, joista saa silloin tällöin nauttia hyvällä omallatunnolla. Kunhan ei turhan usein.

wp-1490012469006.jpg

 

Olen kokeillut lukemattomia browniereseptejä, joissa on kaikissa ollut jotain hyvää mutta yleensä myös jotain parannettavaa. Täydellinen brownie kun minun mielestäni on pehmeä, muttei liian tahmea, ja sen kuori on paperimaisen lohkeileva. Jälkimmäinen ominaisuus tuntuu olevan vaikea saavuttaa, vaikka suurin osa leffoissa näkyvistä brownieista on juuri tätä rapeakuorista sorttia. Viime viikolla se (lähes) täydellinen resepti tuli vastaan instagramissa, kun Ben Barlow postasi houkuttelevan kuvan leivoksistaan. Benin resepti oli valtava ja sisälsi hurjan määrän sokeria (jota suklaassakin on jo runsaasti). Puolitin reseptin, säädin sokerin määrää ja lisäsin vähän mausteita ja kappas, leipomishistoriani paras brownie oli syntynyt. Jatkossa täytyy kokeilla tätä reseptiä vielä lisää rapeutta tuovilla pähkinöillä, mutta tällaisenaankin brownie oli jo taivaallinen.

wp-1490012465548.jpg

Suklaa kun on reseptin pääosassa, niin siihen kannattaa panostaa. Reseptiin tulee edelleen paljon sokeria, joten suosittelen valitsemaan hyvin tummaa ja jopa hivenen kitkerää tummaa suklaata. Sokeri ja rouhitut vaaleat suklaat tasapainottavat kyllä kokonaisuutta. Käytin tavallisia vehnäjauhoja tällä kertaa, mutta reseptissä olevan pienen määrän jauhoja voi korvata melkeinpä millä tahansa gluteenittomalla jauholla. Lisäksi tarjolle voi laittaa klassisesti vaniljajäätelöä tai vaikka kirpeää veriappelsiinihilloa.

Kolmen suklaan brownie
12 pientä palaa

Ainesosat
120 g tummaa suklaata
120 g voita
60 g jauhoja
30 g kaakaojauhetta
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa
2 munaa
150 g hienoa sokeria
50 g valkosuklaata
30 g maitosuklaata

  • Sulata voi voi ja tumma suklaa vesihauteessa: kiehauta kattilassa tilkka vettä ja aseta kattilan päälle lasinen tai metallinen kulho. Varmista, ettei kulhon pohja kosketa vettä. Laita voi ja pilkottu suklaa kulhoon ja anna sulaa hiljalleen välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä.
  • Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vuoraa noin 25 x 20 cm vuoka leivinpaperilla. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, vaniljajauhe ja ripaus suolaa kulhossa keskenään. Rouhi valko- ja maitosuklaa reilunkokoiseksi rouheeksi.
  • Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada sekaan voi-suklaaseos ja sekoita tasaiseksi. Sihtaa joukkoon jauhoseos ja sekoita nopeasti sekaisin. Lisää taikinaan vielä suklaarouheet ja kääntele tasaiseksi.
  • Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaa, levitä tasaiseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes brownien pinta on paperimainen eikä taikina enää hylly vuokaa heilutettaessa. Puutikulla kokeiltaessa tikun pitäisi olla kostea, mutta ei valuvan taikinan peitossa.
  • Anna brownien jäähtyä vuoassaan täysin ennen leikkaamista paloiksi.

No miltä vaikuttaa? Syttyikö suklaanhimo, poltteleeko päästä iskemään lusikka pehmeään brownieen?

Toivottavasti makeanhimo talttui, seuraavalla kerralla taitaa olla jotain suolaista luvassa.

-Toni

wp-1490012474139.jpg

It is no wonder that the brownie is the go-to bakery delight for many; the sinful and deeply chocolaty concoction is hard to resist, especially if one happens to like chocolate. There are many schools to brownie, though. Some people (me!) like their brownie sticky and moist, some prefer more cake-like texture. Some add nuts to the mix for crunch, others consider even chocolate chips an abomination. However, what all brownies have in common is chocolate and cocoa, lots of them, and thoroughly sinful ingredients. There seems to be a craze for “healthy alternative” for brownies at certain intervals; I’ve tried at least the coconut and zucchini versions myself. All of these alternatives have led to a disappointment of some degree. Brownie is one of those comfort treats that should remain decadent delight saved for those days you really need it. Don’t feel bad about indulging every now and then in some chocolaty treats, just don’t do it too often.

I have tried numerous recipes for brownies, all of which have had their pros, but also some room for improvement. For me, the perfect brownie is moist and soft, but not too sticky, and the brittle crust is paper thin yet crispy. The latter seems to be hard to attain, even though a vast majority of brownies seen on TV and films seem to have this brittle crust. The finally last week, I ran into a delicious looking picture on Instagram by Ben Barlow . However, Ben’s recipe for his brownies was huge and contained a ton of sugar. I cut the recipe in half, left some sugar out, added some spices, and baked the brownies hoping for the best. My intuition was not wrong: I had just baked the best brownies I’ve ever made! There is still some improvements to be made, for example using even darker cholate and adding some nuts, but even now these brownies are divine.

Like I said, the recipe still contains a lot of sugar, and chocolate has some in it too, so I would urge you to buy very dark and even a little bitter chocolate for this recipe. The added lighter chocolate chunks and the sugar will balance out the flavour nicely. I used regular wheat flour, but the small amount of flout in this recipe could be replaced with most gluten free flours. I used some sour blood orange jam for serving these, but a classic combination with vanilla ice cream would work beautifully as well.

Triple Chocolate Brownie
12 small pieces

Ingredients
120 grams dark chocolate
120 grams butter
60 grams flour
30 grams fark cocoa powder
pinch of salt
pinch of vanilla
2 eggs
150 grams sugar
50 grams white chocolate
30 grams milk chocolate

  • Melt the chocolate and butter in a bain-marie: boil some water in a kettle. Place a glass or metal bowl on the kettle, making sure the bottom of the bowl does not touch the water. Put the butter and chocolate into the bowl and let slowly melt, mixing every now and then. Let the mixture cool to room temperature.
  • Pre-heat the oven to 175 degrees Celsius. Line a rectangular pan, approx. 25 x 20cm with parchment paper. Mix the flour, cocoa powder, vanilla powder and salt in a bowl. Chop the white and milk chocolate into small chunks.
  • In a bowl, beat the eggs and sugar until pale and fluffy. Pour in the butter and chocolate mixture and mix. Sift in the flour mixture and fold it into the batter. Add the chocolate chunks and mix quickly.
  • Pour in the pan lined with parchment paper and even the surface. Bake in the oven for about 30 minutes, or until the surface of the brownie is papery and the brownie isn’t wobbly anymore in the centre. A wooden skewer stuck in the middle of the brownie should come out moist but not sticky.
  • Let the brownie cool complete in the pan before cutting into pieces.

Well, what do you think? Craving some brownie yet? How do you prefer your chocolate treats?

I hope this helped with your sweet tooth, next time there will be something savoury, maybe.

-Toni

Focaccia

Kah, taas reilu pari viikkoa vilahti ohi ja ollaankin jo maaliskuun toisella viikolla. Hiihtolomareissu pohjoiseen vei viime viikon ja työkuviot edellisen, mutta nyt ollaan taas hellan äärellä.

Viime aikoina on kiinnostanut kaakkois-aasialainen ruoka raikkaine sitruunaruohoineen ja limetteineen, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään kovin omaperäistä sillä saralla. Tällä kertaa pysytelläänkin tukevasti Euroopassa ja leivotaan kuohkeaa focacciaa. Tämä on yksi niistä resepteistä, jotka olen aikanaan kirjoitellut lehtikantiseen reseptikirjaani, ja tätä leipää tarjottiin muun muassa ylioppilasjuhlissani. Jotkut ylioppilaat heräsivät aikaisin ehtiäkseen kampaajalle, minä heräsin kuudelta leipomaan.

wp-1488892286631.jpg

Focaccia on italialainen ohut leipä, jolla on paljon samaa pizzapohjan kanssa. Focaccia on tosin suosituinta Ligurian alueella, kun taas pizza on kotoisin etelämpää Campaniasta. Joidenkin lähteiden mukaan focacciaa ovat leiponeet jo etruskit ennen Rooman valtakuntaa, mikä on sinänsä uskottava väite, koska Välimeren alueella on leivottu ohuita leipiä, kuten pitaleipiä, jo hyvin kauan. Parhaat focacciat olenkin syönyt juuri Liguriassa, Genovan lähellä merenrantakylässä. Hieman huvittavaa oli se, että juuri sitä parasta leipää tuotiin pyytämättä pöytään ennen pääruokia, jotka taas jäivät täysin leivän varjoon.

Tämä resepti on tehty hiivaan, koska se tuntuu olevan todella merkittävästi helpompaa kuin juureen leipominen. Olen yrittänyt löytää hyvän reseptin juurella leivottuun pizzaan ja focacciaan, mutta joka kerta leipä on jäänyt lättänäksi ja tiiviiksi. Siksi olen todennut, että näissä leivissä kannattaa tyytyä hiivaan, ainakin toistaiseksi.

Kuten kaikissa kohotettavissa leivonnaisissa, focacciakin hyötyy tavattaman paljon hitaasta kohotuksesta. Leivän saa kyllä aikaan muutaman tunnin kohotuksella lämpimässä, mutta isoja kuplia on turha silloin odottaa. Paras rakenne syntyy, kun taikina tehdään illalla nousemaan jääkaappiin ja leivotaan seuraavana päivänä. Tällöin ei tarvitse kikkailla veden tai kohotuspaikan lämpötilallakaan, koska hiivan tuleekin toimia hitaasti.

 

wp-1488892305464.jpg

Tältä taikinan tulisi näyttää kohotuksen jälkeen | This is how the dough should look like after leavening

wp-1488892301660.jpg

Kumoa taikina pellille… | Pour the dough on the baking tray…

wp-1488892298350.jpg

…ja varovasti painele se littanaksi kosteilla sormilla | … and carefully flatten in using wet fingers

Focacciaan kannattaa käyttää samoja jauhoja, joista pizzakin tehdään. Paras vaihtoehto on siis italialainen 0- tai 00-jauho, jossa on korkea W-arvo ja joka on tarkoitettu pizzan tekemiseen. Tällaista saa esimerkiksi Tampereelta culinaria keittiöelämästä. Toiseksi paras vaihtoehto on Prismojen valikoimasta löytyvä Ramlösa Kvarnin Manitoba Cream -leipäjauho, jonka gluteenipitoisuutta on nostettu hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Myös ihan tavallisia leipäjauhoja voi käyttää, mutta durumvehnällä ei ole asiaa pizzaan tai sen enempää focacciaankaan.

wp-1488892295935.jpg

Painele täytteet puoliksi taikinan sisään | Press the toppings halfway into the dough

wp-1488892293594.jpg

Täytteinä käytin pakollisen rosmariinin lisäksi kaapista löytyviä kalamata-oliiveja ja kaprismarjoja sekä punasipulia, mutta näitä voi säätää omien mielitekojen ja kaappien sisällön mukaan. Käytä täytteitä kuitenkin hyvin maltillisesti, leivän on tarkoitus olla itsessään pääosassa.

Focaccia
1 pellin kokoinen leipä

Ainesosat
4 dl vettä
400-500 g jauhoja (pizza- tai leipäjauhoja)
5 g kuivahiivaa
5 g suolaa
½ dl oliiviöljyä

Päälle
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Rosmariinia
Sormisuolaa
Kivellisiä oliiveja
Kaprismarjoja
Punasipulia

  • Sekoita kuivahiivaa kulhossa huoneenlämpöiseen veteen. Lisää oliiviöljy. Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista ja suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoja kunnes seos alkaa muistuttaa löysää leipätaikinaa. Tarkka jauhojen määrä riippuu mm. jauhojen laadusta ja kosteudesta, joten tarkkaa määrää ei voi antaa. Tavoitteena on kuitenkin pitää taikina löysänä, joka pysyy kasassa, mutta on tahmeaa sormella koskettaessa.
  • Kun taikina on sopivaa, peitä kulho tuorekelmulla ja leivinliinalla ja laita kulho jääkaappiin. Anna taikinan nousta yön yli tai vähintään 8 tuntia. (Taikinan voi tehdä myös samana päivänä ja kohottaa muutaman tunnin, käytä tällöin 40-asteista vettä ja jätä kulho lämpimään paikkaan.)
  • Ota kulho jääkaapista ja anna taikinan lämmitä jonkin aikaan. Rutista leivinpaperiarkki palloksi ja levitä sitten uunipellille. Kastele kätesi ja kumoa taikina leivinpaperin päälle. Painele taikina kevyin sormin pellille muutaman sentin paksuiseksi levyksi. Älä paina liikaa, koska silloin ilma karkaa taikinasta ja leipä jää lättänäksi. Sormien kostuttaminen helpottaa taikinan käsittelyä. Jätä taikina nousemaan uudestaan lämpimään paikkaan tunniksi.
  • Valmistele kohotuksen aikana täytteet: puolita oliivit ja poista niistä kivet, leikkaa kaprismarjat puoliksi ja viipaloi sipuli. Silppua myös rosmariini. Tee mausteöljy lisäämällä puoleen desiin öljyä murskattu valkosipulinkynsi ja oksa rosmariinia.
  • Laita uuni lämpiämään 225-asteikseksi.
  • Kun taikina on noussut, voitele se oliiviöljyllä ja ripottele päälle sormisuolaa. Lisää täytteet leivän päälle painaen niitä vähän taikinan sisään. Ripottele päälle vielä rosmariinia ja laita leipä uuniin. Paista leipää noin 20 minuuttia, tai kunnes sen pinta on kauniin kullanruskea.
  • Ota leipä uunista ja voitele se heti mausteöljyllä, jotta pinta pehmenee. Anna leivän levätä hetki ennen leikkaamista annospaloiksi.
  • Syö focaccia sellaisenaan vaikka salaatin seurana, tai leikkaa paloiksi ja täytä esimerkiksi mozzarellalla ja basilikalla.

Sellaista tämän viikon alkuun. Onko focaccia jo tuttu kaveri keittiössä, vai rajoittuuko kokemukset kahvilaleipiin? Mitä täytteitä kannattaisi kokeilla?

-Toni

wp-1488892291302.jpg

 

Over two weeks has passed since the last post, and it’s already the second week of March. Last week was spent on a winter break in the North, and the week before that in work-related things, but now it’s time to bake something!

South-East Asia has been on my mind very much lately, the fresh lemongrass and zingy lime leaves providing some much-needed refreshment. Alas, I don’t have much original content concerning that for now, so let’s stick to European classics and bake some airy and sumptuous focaccia. This recipe is from my leaf-covered recipe book, and I served this in my graduation party in 2009. On the morning of the graduation party, some people woke early to go to hairdressers’, but I woke up at six to bake.

Focaccia is a North Italian flatbread that shares a common core with the southern pizza. Focaccia is most commonly attributed to Ligurian cuisine, whereas as pizza is a Campanian product. According to some sources, focaccia has been baked since the Etruscan times before the Roman empire, and that seems entirely possible since flatbreads (e.g. pita) have been baked around the Mediterranean for ages. I have eaten the best focaccia in a small seaside village near Genoa in Liguria. It was actually a little funny affair: the spectacular focaccia was brought to the table without asking before main courses, but it was by far the best part about that restaurant visit.

I used yeast to bake this focaccia, mainly because my forays into baking pizza and focaccia using sourdough starters have been very disappointing. I have tried to find a good recipe for sourdough pizza, but every time the result is a flat and sometimes even hard crust. Therefore, I have decided to stick to yeast with pizzas and focaccias for now.

Like with every leavened dough, the focaccia really appreciates long and slow leavening. You can make a focaccia with just a couple hours leavening time, but don’t expect much in terms of fluffiness and bubbles in that case. The best result is achieved when the dough is made in the evening and left to leaven in the fridge overnight. That also eliminates any need to use certain temperature water or leavening atmosphere, since you want to slow down the yeast.

I recommend using pizza flour for focaccia. The best choice is Italian flour, either 0 or 00 with a high W value, meaning it has high gluten content. This should be available at Italian shops and some high-end grocery stores. The second-best option is to use any gluten rich flour meant for bread baking. Durum wheat, on the other hand, is not used to make pizza or focaccia, so steer clear of that.

In terms of toppings, I used what I already had in the cupboards: Kalamata olives, caper berries, red onion and the only mandatory ingredient, rosemary. You can choose your own toppings but keep them light, you don’t want to steal the limelight from the bread.

Focaccia
1 baking tray

Ingredients
4 dl water
400-500 grams of flour (pizza or bread flour)
5 grams dry yeast
5 grams salt
½ dl olive oil

On top
Olive oil
Garlic clove
Rosemary
Salt flakes
Olives
Caper berries
Red onion

  • Mix the dry yeast and room-temperature water in a bowl. Add half of the flour and salt. Mix until even and add flour until the mixture resembles a gooey dough. The amount of flour needed depends on the quality and moisture content of the flour, so it varies a lot. Aim for a dough that keeps together but is sticky.
  • When you have reached the right consistency, cover the bowl with cling film and a tea towel and place in the fridge overnight, or at least 8 hours. (You can also do this dough the same day, but then use warm water and leave the dough to leaven in a warm place for a couple of hours.)
  • The next day, take the bowl out of the fridge and let it warm a bit. Crumble a piece of parchment paper and line a baking tray with it. Pour the dough on the baking tray and carefully spread it using fingers dipped in water. The sough should be about an inch thick. Leave the dough to rise in a warm place for an hour.
  • Prepare the toppings while the dough is rising. Cut the olives in half and remove pits, cut the capers, slice the onion, and mince the rosemary. Make a flavoured oil by measuring about ½ decilitre of olive oil in a glass and add a crushed garlic clove and a sprig of rosemary.
  • Preheat the oven to 225 degrees Celsius.
  • When the dough has risen, brush it with olive oil, sprinkle some salt flakes and the minced rosemary on it, and add the toppings. Press the toppings halfway into the dough. Put the focaccia in the oven and bake about 20 minutes, or until the crust is golden brown.
  • Take the focaccia out of the oven and brush it immediately with the flavoured oil to prevent hardening. Let the focaccia rest for a while before cutting.
  • Serve the focaccia as is, with for example a salad, or cut in half and fill with mozzarella and basil.

That should start the week, right? Is focaccia a usual suspect in your kitchen, or is it something that you usually see in the cafés? What are your favourite toppings?

-Toni